KIRJALLINEN KYSYMYS 382/2006 vp Lasten huostaanottojen asiallisuus Eduskunnan puhemiehelle Sanomalehti Karjalaisen (30.4.2006) jutussa kerrottiin, kuinka eräs joensuulainen 15-vuotias poika haettiin huostaan tunnin varoitusajalla. Nettiriippuvuudesta ja unihäiriöistä kärsivä 15- vuotias poika otettiin huostaan vastoin vanhempien ja pojan omaa tahtoa. Huostaanotto tapahtui 13 päivänä tammikuuta kuluvaa vuotta. Vanhemmat ovat siitä lähtien taistelleet kuin herhiläiset joka suuntaan, jotta olisivat saaneet tavata poikaansa ja saada pojan takaisin kotiin. Jopa puhelimessa puhuminen pojan kanssa estettiin heiltä. Nyt ensimmäisen kerran huhtikuun loppupuolella poika pääsi pistäytymään kotona juhlapyhien aikaan. Lehtitiedon mukaan sosiaaliasiamies Tarja Hallikainen näkee kyseisen pojan huostaanotossa monta asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. Tapauksessa ei kuultu lasta eikä vanhempia ennen kuin vasta huostaanoton jälkeen. Kotikäyntejä ei tehty, vaikka pojan vanhemmat pyysivät. Hallikainen toteaa lisäksi, että huostaanotto on niin vaikea ja vakava asia perheelle ja lapselle, että lain mukaan sosiaalihuollon pitää toteuttaa se erittäin hienotunteisesti ja antaa asiakkaalle mahdollisuus tulla kuulluksi. Tämäkin unohdettiin sosiaalihuollossa. Perhekodista hän mainitsee, että vanhempien pitää nähdä, minkälaiset ihmiset lasta hoitavat ja minkälaisiin olosuhteisiin lapsi sijoitetaan. Hallikainen toteaa lisäksi, että vankiloidenkin toiminta on avointa. Vankilassa on tapaamisajat ja vankilan toimintaperiaatteet kaikkien tiedossa. Saman pitäisi päteä vähintään perhekoteihinkin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen ylilyönneistä, joita tapahtuu lasten huostaanottojen osalta, mitä hallitus aikoo tehdä, että vastaavat tapaukset, joita perusteluissa kuvattiin, voidaan välttää ja mitä hallitus välittömästi tekee, että kyseisessä tapauksessa huostaan otetun pojan ja hänen vanhempiensa piina päättyy ja pojan annetaan palata kotiinsa lisäämättä henkistä kärsimystä tai taloudellisia menetyksiä lakimiesten tai oikeusasteiden taholta? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2006 Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 382/2006 vp: Onko hallitus tietoinen ylilyönneistä, joita tapahtuu lasten huostaanottojen osalta, mitä hallitus aikoo tehdä, että vastaavat tapaukset, joita perusteluissa kuvattiin, voidaan välttää ja mitä hallitus välittömästi tekee, että kyseisessä tapauksessa huostaan otetun pojan ja hänen vanhempiensa piina päättyy ja pojan annetaan palata kotiinsa lisäämättä henkistä kärsimystä tai taloudellisia menetyksiä lakimiesten tai oikeusasteiden taholta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsen tai nuoren huostaanoton edellytykset ja huostaanotossa noudatettava menettely on säännelty lastensuojelulaissa (683/1983). Lastensuojelulain 16 :n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Lisäedellytyksenä on, etteivät avohuollon tukitoimet ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja että sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Lain 17 :n mukaan sosiaalilautakunnan on ennen päätöstä lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta aina, kun se on lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen mahdollista, selvitettävä lapsen omat toivomukset ja mielipide esillä olevista ratkaisuista sekä varattava 12 vuotta täyttäneelle lapselle, lapsen vanhemmille, lapsen huoltajille sekä henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tällöin on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut, tilaisuus tulla kuulluksi. Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottamista tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista taikka jos mainitussa asiassa ei ole voitu suorittaa edellä mainittua kuulemista, on päätös alistettava 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Jos lapsi on edellä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen huostaanoton ja sijaishuollon tarpeessa, voidaan hänet ottaa sosiaalilautakunnan huostaan alistamatta päätöstä hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Kiireellinen huostaanotto lakkaa viimeistään 14 päivässä päätöksen tekemisestä, jollei sitä sanottuna aikana oteta huostaanottoasiana käsiteltäväksi. Huostaanottoasia on tällöin käsiteltävä viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluessa kiireellisen huostaanoton tekemisestä tai muussa tapauksessa huostaanottopäätös raukeaa. Erittäin painavasta syystä voidaan määräaikaa jatkaa enintään 30 päivää. Lastensuojeluviranomaisten on oma-aloitteisesti tarkistettava huostaanoton edellytysten olemassaolo. Sosiaalilautakunnan on lastensuojelulain 20 :n mukaan lopetettava huostassapito, kun huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei 2
Ministerin vastaus KK 382/2006 vp Esa Lahtela /sd ym. enää ole, jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua. Lapsen huoltaja, vanhempi ja 12 vuotta täyttänyt lapsi voivat hakea myös omaaloitteisesti huostaanoton lopettamista. Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä sekä pitää heihin yhteyttä. Sosiaalilautakunnan on tuettava ja autettava lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Sosiaalilautakunta tai lastensuojelulaitoksen johtaja voi kuitenkin lastensuojelulain 25 :n nojalla rajoittaa sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä sekä pitää heihin yhteyttä, jos siitä on ilmeisen selvästi vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle tai jos se on välttämätöntä vanhempien, sijaisperheen, laitoksen muiden lasten tai laitoksen henkilöstön turvallisuuden vuoksi. Sosiaalilautakunta voi edellä mainituin edellytyksin myös päättää, että lapsen olinpaikkaa huostassapidon aikana ei ilmaista vanhemmille tai huoltajille. Lastensuojelussa tulee toimia mahdollisimman hienovaraisesti. Asianosaisilla on oikeus tulla kuulluksi huostaanottomenettelyssä edellä kuvatulla tavalla ja heillä on oikeus hakea muutosta lastensuojeluviranomaisten ja tuomioistuinten tekemiin huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeviin päätöksiin. Lapsen yhteydenpidosta hänelle läheisiin henkilöihin sovitaan yhdessä asianomaisten kanssa laadittavassa huoltosuunnitelmassa. Jos asianosaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen yhteydenpidosta, asiasta on annettava valituskelpoinen päätös. Menettelyä on selkeyttänyt eduskunnan hyväksymä lastensuojelulain muutos (EV 24/2006 vp), jossa muun muassa yhteydenpidon rajoittamista koskevia säännöksiä on muutettu lapsen ja työntekijöiden oikeusturva huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla lastensuojelulain kokonaisuudistus. Uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa lastensuojelutyön selkeyttäminen ja suunnitelmallisuuden lisääminen, lapsen aseman korostaminen sekä lapsen ja vanhemman oikeusturvaa paremmin turvaavan päätöksentekomenettelyn säätäminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään vuoden 2007 loppuun saakka kestävä lastensuojelun kehittämisohjelma, jonka eräinä tavoitteina on lisätä lastensuojelutyön osaamista kunnissa ja työskentelyn lapsikeskeisyyttä. Lääninhallitukset valvovat alueillaan kuntien lastensuojelun lainmukaisuutta oma-aloitteisesti ja kanteluiden kautta. Sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluu lastensuojelun yleinen valvonta ja ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriö saa tietoa lastensuojelupalvelujen toimivuudesta ja tilasta normaalin hallintotoiminnan kautta ja yksittäisiä tapauksia koskevia tietoja asiakkaiden yhteydenottojen ja kanteluiden kautta. Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 382/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Är regeringen medveten om de överdrifter som sker i fråga om omhändertaganden av barn, vad ämnar regeringen göra för att motsvarande fall som de som beskrevs i motiveringen skall kunna undvikas och vad kommer regeringen omedelbart att göra för att lidandet för den pojke som har omhändertagits och hans föräldrar skall upphöra i fallet i fråga och pojken tillåtas återvända till sitt hem utan att det psykiska lidandet eller de ekonomiska förlusterna ökas från juristernas eller rättsinstansernas sida? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förutsättningarna för att ett barn eller en ung person skall omhändertas och det förfarande som skall följas vid ett omhändertagande regleras i barnskyddslagen (683/1983). Enligt 16 i barnskyddslagen skall socialnämnden omhänderta barn och ordna barnets vård utom hemmet, ifall brister i omsorgen om barnet eller andra förhållanden i hemmet allvarligt hotar att äventyra barnets hälsa eller utveckling eller barnet allvarligt äventyrar sin hälsa eller utveckling genom att använda rusmedel, genom brottslig gärning som inte kan anses obetydlig eller genom annat därmed jämställbart beteende. En ytterligare förutsättning är att stödåtgärderna inom den öppna vården inte är ändamålsenliga eller möjliga eller att de har visat sig otillräckliga, och att vården utom hemmet bedöms motsvara barnets bästa. Enligt lagens 17 skall socialnämnden innan beslut fattas om omhändertagande av barn och placering i vård utom hemmet alltid, när det med beaktande av barnets ålder och utvecklingsnivå är möjligt, ta reda på barnets egna önskemål och egen åsikt om de aktuella lösningarna samt ge ett barn som fyllt 12 år, föräldrarna, vårdnadshavarna och den som svarar för eller omedelbart före beredningen av ärendet har svarat för barnets vård och fostran tillfälle att bli hörda. Om ett barn som fyllt 12 år eller dess vårdnadshavare motsätter sig omhändertagande eller därtill ansluten placering i vård utom hemmet, eller om ovan nämnda hörande inte har kunnat ske, skall beslutet inom 30 dagar underställas förvaltningsdomstolen för fastställelse. Om ett barn av ovan nämnda orsaker befinner sig i omedelbar fara eller annars är i behov av ett brådskande omhändertagande och vård utom hemmet, kan barnet omhändertas av socialnämnden utan att beslutet underställs förvaltningsdomstolen för fastställelse. Ett brådskande omhändertagande upphör senast 14 dagar efter beslutet, om det inte inom nämnda tid upptas till behandling som ett ärende som gäller omhändertagande. Ärendet skall då behandlas utan dröjsmål och senast 30 dagar efter att beslutet om brådskande omhändertagande fattades. Annars förfaller beslutet. Av synnerligen vägande skäl kan tiden förlängas med högst 30 dagar. Barnskyddsmyndigheterna skall på eget initiativ kontrollera att förutsättningarna för omhändertagande föreligger. Socialnämnden skall enligt 20 i barnskyddslagen avsluta omhändertagandet när det inte längre föreligger behov av omhändertagande och vård utom hemmet, om 4
Ministerns svar KK 382/2006 vp Esa Lahtela /sd ym. detta inte klart strider mot barnets bästa. Barnets vårdnadshavare, förälder och ett barn som fyllt 12 år kan också på eget initiativ ansöka om att omhändertagandet skall avslutas. Barn som vårdas utom hemmet skall tillförsäkras fortgående och trygga mänskliga relationer som är viktiga för barnets utveckling. Barnet har rätt att träffa sina föräldrar och andra personer som står barnet nära samt att hålla kontakt med dem. Socialnämnden skall stödja och hjälpa barnet i dess kontakter med föräldrarna och med andra personer som står barnet nära. Socialnämnden eller föreståndaren för barnskyddsanstalten kan ändå med stöd av 25 i barnskyddslagen begränsa den rätt barn som vårdas utom hemmet har att träffa sina föräldrar och andra personer som står barnet nära samt att hålla kontakt med dem, om kontakten uppenbart är till fara för barnets utveckling eller säkerhet eller om detta är nödvändigt med hänsyn till säkerheten för föräldrarna, den familj där barnet vårdas utom hemmet, de övriga barnen i anstalten eller anstaltspersonalen. Socialnämnden kan också under ovan nämnda förutsättningar besluta att barnets vistelseort under den tid omhändertagandet varar inte yppas för dess föräldrar eller vårdnadshavare. Inom barnskyddet skall man gå till väga så finkänsligt som möjligt. De berörda parterna har rätt att bli hörda vid förfarandet för omhändertagande på det sätt som beskrivs ovan, och de har rätt att söka ändring i beslut som barnskyddsmyndigheter och domstolar fattar om omhändertagande och placering i vård utom hemmet. I den vårdplan som skall göras upp tillsammans med de berörda parterna avtalas om barnets kontakter med personer som står barnet nära. Om parterna inte kan nå samförstånd om kontakterna skall ett överklagbart beslut ges i saken. Förfarandet har gjorts klarare genom en ändring av barnskyddslagen som har godkänts av riksdagen (RSv 24/2006 rd), där bland annat bestämmelserna om begränsningar av kontakterna har ändrats med beaktande av barnets och personalens rättsskydd. Vid social- och hälsovårdsministeriet bereds för närvarande en totalreform av barnskyddslagen. Till reformens viktigaste mål hör bland annat att göra barnskyddsarbetet klarare och mera systematiskt, att framhäva barnets ställning samt att föreskriva ett beslutsförfarande som bättre garanterar såväl barnets som förälderns rättsskydd. Vid social- och hälsovårdsministeriet pågår fram till slutet av år 2007 ett projekt för utveckling av barnskyddet. Ett av målen med projektet är att öka kompetensen i kommunernas barnskyddsarbete och att göra arbetet mera barncentrerat. Länsstyrelserna övervakar inom sina områden lagenligheten i kommunernas barnskyddsarbete på eget initiativ och genom behandlingen av klagomål. Den allmänna tillsynen över och ledningen av barnskyddet hör till social- och hälsovårdsministeriets uppgifter. Social- och hälsovårdsministeriet får information om hur barnskyddstjänsterna fungerar och om servicesituationen genom den normala förvaltningsverksamheten samt information om enskilda fall genom kontakter och klagomål från klienter. Helsingfors den 19 maj 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5