Ammatillinen opettajankoulutus 40 vuotta Oulussa 2.9.2014 Terveydenhuoltoneuvos Annikki Lämsä Arvoisa ammattikorkeakoulun rehtori, opettajakorkeakoulun johtaja, hyvä juhlayleisö! Onnitteluni juhlivalle opettajakorkeakoululle ja kiitokset upeasta ja monipuolisesta dokumenttielokuvasta! Pohjois-Suomi tarvitsee ammatillista opettajankoulutusta! Sitä tarvittiin myös 40 vuotta sitten, kun sairaanhoidonopettajankoulutus alkoi silloisessa Oulun sairaanhoito-oppilaitoksessa. Hyppäsin kellastuneesta valokuvasta tuomaan tervehdykseni Teille 40 vuoden takaa! Kerron Teille hyvät kuulijat Mikä oli osuuteni 40 vuotta sitten aloitetussa sairaanhoidonopettaja- ja sairaanhoidonjohtaja koulutuksissa? Miksi sairaanhoidonopettajan- ja sairaanhoitajajohtajakoulutusta Ouluun 40 vuotta sitten? Opetuksen käynnistämiseen liittyviä haasteita: opettajat, opetussuunnitelmat, jne. Oulun sairaanhoidonopettajan- ja johtajakoulutusten toimintaperiaatteita. Uuden toimintakulttuurin muodostuminen alkaa Kriittisistä ajoista. 1. Mikä oli osuuteni 40 vuotta sitten aloitetussa sairaanhoidonopettaja- ja sairaanhoidonjohtaja koulutuksissa? Rehtori Ines Kuittinen määräsi minut kasvatusopillisen opintolinjan opettajaksi. Olin silloin 40 vuotta nuorempi terveydenhoitaja, hum. kand., laudaturopinnot kasvatustieteessä ja sosiologiassa olivat loppusuoralla. Opiskelin Turun sairaanhoito-oppilaitoksessa sairaanhoidonopettajatutkintoon johtavassa koulutuksessa. Kiinnostukseni kohdistui kansanterveyteen ja terveyskasvatukseen. Pohjois-suomalaisten sairastavuus ja elintapasairaudet olivat silloinkin muuta maata huolestuttavampia. Toiveeni oli opiskella, tutkia ja opettaa näitä asioita. Olin palannut Oulun kouluun oltuani välillä Punaisen Ristin palveluksessa ja Oulaisissa terveydenhoitajana. Heiveröiset olivat terveyden ja sairaanhoidon pedagogiikkaan ja didaktiikkaan liittyvät eväät! Muistan edelleenkin sen tuskan ja uurastuksen, miten sain itseni vähitellen tajuamaan, mitä on ammatin oppiminen ja mitä haasteita on, kun kysymyksessä on terveyden ja sairaanhoidon opettaminen. Aikaa myöten tehtävä opetti ymmärtämään tietopuolisen opetukseen ja käytännön opetukseen liittyvät pedagogiset haasteet erityisesti terveyden- ja sairaanhoidossa. Työtoverit ja innokkaat opiskelijat olivat alusta lähtien tukemassa tällä pedagogisella taipaleella. Rehtori Ines Kuittinen tuki ja vaati opettajien opiskelua kaikin tavoin. Kaikki opettajat, jotka toimivat sittemmin opettaja- ja johtajakoulutuksessa, opiskelivat jatko-opintoja joko omassa oppilaitoksessa tai eri yliopistoissa. Toimin jatko-opintojen jaoston osastonjohtajana ja opettajana vuoteen 1984, jonka jälkeen siirryin oppilaitoksen rehtoriksi. Rehtorina vastasin opettajankoulutuksesta ja sittemmin Oulun väliaikaisen ammattikorkeakoulun johtavana rehtorina osaltani siitä, että ammatillinen opettajankoulutus pysyi Oulussa. 1
2. Miksi tarvittiin sairaanhoitajien korkeampaa koulutusta Pohjois-Suomessa 40 vuotta sitten? 2.1. Terveysalan henkilöstön tarve 60-luvulla alkaneen hyvinvointivaltion luomiseen liittyvät uudistukset. Useita koulutus-, sosiaali- ja terveyspoliittisia lakeja oli säädetty ja niitä toimeenpantiin. Vuonna 1972 kansanterveyslaki velvoitti perustamaan terveyskeskuksia kaikkiin kuntiin, henkilöstö monipuolistui ja määrä monikertaistui. Tuohon saakka kunnissa terveysalan henkilöstöä edustivat (vuonna 1944 säädettyjen lakien mukaan) kunnanlääkäri, kätilö ja terveyssisar! Kaikkiin Pohjois-Suomen keskussairaaloihin perustettiin vähintään kolme lääketieteen erikoisalaa. Muutkin sairaalat voimistivat toimintaansa ja lisäsivät henkilöstöään. Oulun Yliopistollinen Keskussairaala oli valmistunut vuonna 1972. Kaikki silloiset lääketieteen erikoisalat käynnistettiin. Henkilöstö monipuolistui ja määrä lähes kolminkertaistui. Osa sairaalan tiloista oli tyhjänä henkilöstön puutteen vuoksi. Valtaosa terveyskeskusten ja sairaaloiden henkilöstöstä oli silloinkin terveysalan koulutuksen saaneita. Siis toisin sanoen luotiin sitä järjestelmää, joka nyt SOTE-uudistuksesta puhuttaessa on se TE-osa! Toivon ja uskon, että nyt vuonna 2014 potilas- ja asiakastyössä olevilla on riittävän hyvä ammatillinen osaaminen ja ammattietiikka, niin että he kestävät tulossa olevat rakenteelliset ja organisatoriset muutokset, jotka tulevat viemään vuosia ellei vuosikymmeniä! 1970-luvun lopulla Oulun sairaanhoito-oppilaitoksessa oli 25 eri ammattiin johtavaa koulutusta. Opiskelijamäärä kolminkertaistui kymmenessä vuodessa. 2.2. Terveysalan jatkokoulutusta (sairaanhoidonopettajantutkintoon ja sairaanhoitajajohtajatutkintoon johtavaa koulutusta) oli tarjolla vain Helsingissä ja Turussa, sittemmin Oulun lisäksi myös Tampereella. 2.3. Pohjois-Suomen sairaanhoito-oppilaitosten opettajista, (Oulun lisäksi Rovaniemen ja Kajaanin oppilaitoksissa) oli opettajankoulutus vain vajaalla kolmanneksella. 2.4. Pohjois-Suomessa oli hyviä ja päteviä terveysalan opistoasteen - ja erikoiskoulutustutkinnon suorittaneita osaajia, joilla ei ollut mahdollisuutta hakeutua Etelä-Suomeen opiskelemaan. 3. Koulutus käynnistyy: Opetuksen käynnistämiseen liittyviä haasteita: opettajat, opetussuunnitelmat, jne. Viitaten asiasta käytyihin neuvotteluihin ammattikasvatushallitus kehottaa Oulun sairaanhoito-oppilaitosta ryhtymään toimenpiteisiin terveydenhuollon opettajan- ja hallinnollisen koulutuksen aloittamiseksi syyslukukauden 1974 alusta (14.2.1974). 2.9.1974 40 opistoasteen ja erikoiskoulutustutkinnon suorittanutta aloitti opiskelun Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen jatko-opintojen jaostossa. Sairaanhoidonopettajantutkintoon johtavassa koulutuksessa oli 24 opiskelijaa ja sairaanhoitajajohtajakoulutuksessa 16 opiskelijaa. Opiskelijat olivat pääasiassa Pohjois-Suomesta, 2
mutta myös muualta kuten Jyväskylästä ja Joensuusta. Oppilaitoksen rehtorina oli Ines Kuittinen (terveydenhuoltoneuvos). Hän oli vuotta aikaisemmin siirtynyt Ouluun Jyväskylän sairaanhoito-oppilaitoksesta. Rehtori suoritti itse opiskelijavalinnan ja laati ensimmäiset opetussuunnitelmat. Hallinnollisen opintolinjan opettajaksi hän kutsui Jyväskylän keskussairaalan ylihoitaja Salme Kosusen. Salme Kosunen oli hallinnollisen opintolinjan opettajana vuoden. Hänen jälkeensä toimi hallinnollisen opintolinjan opettajana, terveydenhoitaja, hum. kand, SHJ Onerva Kainua (sittemmin KL, terveydenhuoltoneuvos) hallinnollisen koulutuksen päättymiseen, vuoteen 1986 saakka. Alusta lähtien jatko-opintojen jaoston opettajakuntaan kuului vuosikymmenien ajan tutkimustyön opettaja maisteri, (rehtori, sosiaalineuvos) Kerttu Maunu. Uranuurtajat Ines Kuittinen, Onerva Cajan, Salme Kosunen ja Kerttu Maunu ovat poistuneet joukostamme. He kaikki jättivät syvän jäljen sekä tällöin alkaneeseen koulutukseen että laajemminkin suomalaiseen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen. Toivon voivani välittää myös näiden pitkäaikaisten työtovereitteni ja ystävieni tuntoja puheenvuorossani. Pitkäaikaisimpana opettajana ja sittemmin osastonjohtajana on toiminut maisteri, KL, yliopettaja Kaija Kvist. Hän tuli oppilaitoksen kasvatustieteellisten ja psykologisten aineiden opettajaksi vuonna 1976 ja toimi vielä usean vuoden ajan Oulun Ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yliopettajana. Kaija johdatti opettajankoulutusta määrätietoisesti läpi kaikkien vuosien selviten kunnialla opetuksen paradigmoista ja pedagogisista ismeistä niin tasaisina kuin kriittisinäkin koulutuksen vuosina. Terveysalan koulutuksen sisällön ja ethoksen vartijana ja opettajana toimi lehtori Aira Issakainen. Aira oli suorittanut opettajankoulutuksen Helsingissä ja häneen kohdistui kunnioituksemme jo ennen opettajankoulutuksemme alkua. Hän toimi aiemmin AKH:n toimeenpanokouluttajana ja valmensi eri puolilla Suomea kouluja keskiasteen koulu-uudistukseen. Kaija ja Aira olivat ne viimeiset mohikaanit, jotka johdattivat opettajankoulutuksen sittemmin Oulun Ammattikorkeakouluun! Kun Kaija Kvist tuli Oulun kouluun opettajaksi, mietimme, mistä Kaijalle saataisiin opettajankelpoisuus. Silloin ei ollut tarjolla myöhemmin kuvattua yleisaineiden opettajankoulutusta. Sitten opiskelimme Kaijan kanssa ensimmäisessä psykologian cum laude -ryhmässä. Saimme tietää, että Oulussa alkaisi psykologian auskultointi, kunhan opiskelijoita saadaan vähintään seitsemän. Elokuussa 1977 Kaija soitti minulle ja kertoi: Ilmoitin sinutkin sinne auskultointiryhmään, muuten koulutus ei alkaisi, kun hakijoita oli ollut vain kuusi. Niinpä auskultoimme yhdessä. Olimme molemmat silloin äitiyslomalla ja niin saivat vauvat annoksen psykologian pedagogiikkaa ja me lisäkokemusta ja -koulutusta työhömme. Dokumentissa Kettunen kommentoi kahvinkeittimen merkitystä. Oulun koulussa rehtori Ines Kuittisen aikana pidettiin jatko-opintojen jaoston kokoukset joka maanantai ja tarjolla tuli olla suolaista ja makeaa. Koska keskustelu sairaanhoitajien akateemisesta koulutuksesta oli alkanut jo 1950-luvulla, tiesimme, että koulutus tulisi olemaan väliaikainen. Jo seuraavana vuonna 1975 Oulun yliopisto perusti toimikunnan suunnittelemaan sairaanhoitajien akateemista koulutusta. Puheenjohtajana oli rehtori Ines Kuittinen ja sihteerinä Annikki Lämsä. Toimikunnan esitys valmistui jo samana vuonna, mutta koska terveydenhuollon kandidaattikoulutuksen toimeenpano siirtyi koko maassa Oulunkin suunnitelmat jäivät pöydälle. Vuonna1985 Oulun yli- 3
opisto asetti uuden toimikunnan ja nimesi puheenjohtajaksi prof. Leo Hirvosen ja sihteeriksi sairaanhoidonopettaja, terveydenhuollon tohtori Helena Aavarinteen. Terveydenhuollon kandidaattikoulutus alkoi Oulun yliopistossa vuonna 1986 ja hallinnollinen koulutus päättyi Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksessa, mutta sairaanhoidonopettajankoulutusta jatkettiin vielä vuoteen 1994 opettajatarpeen vuoksi. Kaikkiaan sairaanhoitajajohtajia valmistui 263 ja sairaanhoidonopettajia 509. Vuodesta 1982 lähtien järjestettiin tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi pedagogista koulutusta yleisaineiden opettajille. Tätä koulutusta jatkettiin vielä sairaanhoidonopettajankoulutuksen päättymisen jälkeen. Vuonna 1985 aloitettiin uutena moniammatillinen opettajankoulutus. Oli juhlavaa todeta, että ensimmäiset moniammatilliset opettajat valmistuivat Oulun Väliaikaisesta Ammattikorkeakoulusta, ja että vuonna1974 alkanut sairaanhoidonopettajankoulutus oli ollut perustana ammattikorkeakoulun opettajankoulutukselle. Vaikka terveydenhuollon kandidaattikoulutus viivästyi, laadimme uudet opetussuunnitelmat toimikunnan opetussuunnitelmaehdotuksen mukaisesti siten, että opettajankoulutus olisi osa tulevaa terveydenhuollonkandidaattitutkintoa. 4. Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen opettaja- ja johtajakoulutuksen toimintaperiaatteita OPM oli vahvistanut vuonna1969 asetuksen sairaanhoitotoimen harjoittajien ja muun vastaavan henkilöstön kouluttamisesta. Opetusohjelmat tuli vahvistuttaa ammattikasvatushallituksessa. Pääsyvaatimuksia oli muutettu vuonna 1972 siten, että poikkeuksellisesti voitiin hyväksyä keskikoulun suorittanut, jos opiskelija oli suorittanut lukiokursseja tietyissä aineissa. Koulutuksessa tuli suorittaa hyväksyttävät arvosanat sairaanhoidon koulutus-ja opetusopissa, terveydenhuoltopolitiikassa ja sairaanhoito-opissa. Lisäksi koulutukseen kuului seminaarityö ja auskultointi. Opetusharjoituksia tuli olla 20 ja opetustapahtumien seurantaa yht. 200 t. Lisäksi tuli olla vähintään kaksi suoritettua approbatur -arvosanaa ja niistä toisen kasvatustieteessä. Opetussuunnitelmassa opinnot määriteltiin opintoviikkoina. Opettajakoulutuksen laajuus oli 100 ov, sp ja hallinnollisen opintolinjan laajuus oli 80 ov, sp. Tämä mahdollisti henkilökohtaisen opetussuunnitelman laatimisen. Opintoviikko/suorituspistejärjestelmä oli tuolloin uutta terveysalan koulutuksessa. Myöhemmin kaikissa sairaanhoidonopettaja- ja johtajakoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa siirryttiin opintoviikkojärjestelmään. Oulun opetussuunnitelmiin kuuluivat tärkeänä osana kansanterveyden ja terveyskasvatuksen opinnot sekä tutkimustyön opetus. 4.1. Oulun sairaanhoito-oppilaitos oppimisyhteisönä Koko oppilaitos oli oppimisyhteisö. Kaikki tilat ja opetusvälineet sekä edellä mainitut sairaalat- ja kehittyvät terveyskeskukset kuuluivat opettajakokelaiden oppimis- ja toimintaympäristöön. Luotiin ns. DIDA ohjaavien opettajien järjestelmä. DIDA-ohjaavien opettajien järjestelmä takasi sisällön ja pedagogisen ohjauksen yhtäaikaisuuden. Alkuvaiheessa opettajakokelaat olivat peruskoulutukseltaan erikoissairaanhoitajia tai terveydenhoitajia, mutta vähitellen koulutukseen hakeutui lääkintävoimistelijoita, röntgenhoitajia, hammashuoltajia, laboratoriohoitajia sekä myöhemmin myös toimintaterapeutteja. Voitiin puhua moniammatillisesta terveysalan opettajankoulutuksesta. 4
Sairaanhoitajien monet erikoisalat ja edellä mainitut muut opettajankoulutuksessa opiskelleet terveysalan asiantuntijat vaativat jokainen oman erikoisalansa osaajan ohjaajakseen. DIDA-opettajat olivat näitä oman alansa erikoisosaajia! Kunkin erikoisalan opetus kehittyi täten turvallisesti alan opiskelijoiden ja opettajien yhteistyönä. DIDA-opettajista moni toimi sittemmin päätoimisesti jatko-opintojen jaostossa opettajana vuoden tai pari. 4.2. Opetus toteutettiin yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Prof. O.K. Kyöstiö ja rehtori Ines Kuittinen olivat jo tehneet Jyväskylässä yhteistyötä. Prof. Jaakko Luukkonen oli alusta alkaen kandidaattikoulutusta koskevien toimikuntien jäsenenä ja yliopistossa opiskelijoidemme opettajana ja ohjaajana. Hän saattoi läheltä seurata, miten ammatillinen sivistys syveni terveysalalla Pohjois-Suomessa! Opiskelijoilla oli mahdollisuus suorittaa yli puolet opinnoista yliopistolla. Sittemmin opiskelijat osallistuvat teoriaopetukseen ja harjoitukset pidettiin koululla. Useat opiskelijat jatkoivat sittemmin opiskeluaan yliopistossa. 4.3. Koulutus ja opetus toteutettiin pääosin yhdessä opettajakoulutuksen ja hallinnollisen opintolinjan kanssa. Tämä mahdollisti sen, että Pohjois-Suomen johtavat hoitajat ja ylihoitajat sekä sairaanhoito-oppilaitoksen opettajat käyttivät samaa kieltä. 5. Uuden toimintakulttuurin muodostuminen alkaa Sairaanhoidonopettajan- ja sairaanhoidonjohtajakoulutus toi alan koulutukseen, (silloiseen tietopuoliseen sekä käytännölliseen opetukseen), terveydenhuollon hallintoon ja vähitellen myös hoitokäytäntöön uuden toimintakulttuurin. 1970-luku oli pedagogisen ja hoidollisen jäsennyksen mallintamisen aikaa. Hoitotyön opetuksen ja hoidon mallit kehiteltiin kasvatustieteen tai jonkun muun tieteen pohjalta. Niinpä jokainen itseään arvostava opettaja kehitti mallin omalla nimellään. Vähitellen opettajien ja edistyneiden opiskelijoiden toimesta mallit taipuivat kohti hoitoa ja terveyskasvatusta, ja voitiin puhua esiteoreettisesta hoidosta ja hoidon opetuksesta. Olimme sydänjuuriamme innostuneet hoidon ja hoidon opetuksen teorioista, kuvailee eräs sen aikainen opettajakokelas. Asiat ja ideat levisivät vähitellen Oulun koulusta muihin oppilaitoksiin, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin opettajien ja ylihoitajien ja opiskelijoiden välityksellä. Kentän ja oppilaitoksen koulutuspäivät keräsivät väkeä. Opettajankoulutuksen opettajat olivat mukana järjestämässä koulutuspäiviä ja toimivat opettajina niissä sekä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa pidetyissä koulutustilaisuuksissa. Sittemmin Oulusta valmistuneet 509 sairaanhoidonopettajaa ovat olleet eri puolella Suomea vastuussa omalta osaltaan keskiasteen toteutumisesta. Henkilökohtaisesti olen kiitollinen siitä, että olen saanut toteuttaa edeltäjieni viitoittamaa tietä ja tehdä työtä Oulun opettajankoulussa valmistuneiden osaajien kanssa. Oulussa suunniteltiin monipuolinen nykyinen SOTE rakennus ja tehtiin laatutyötä niin, että Oulun Ammattikorkeakoulu vakinaistui maassamme ensimmäisten joukossa. Oulu vastasi kolmasosasta koko maamme terveysalan kokeilusta. Sittemmin kaikki sairaanhoidonopettajat, jotka toimivat Oulun Ammattikorkeakoulussa jatkoivat opintojaan suorittaen maisteri-, lisensiaatti- tai tohtoritutkinnon. 5
6. Kriittisiä aikoja 6.1. Terveydenhuollon kandidaattikoulutus alkaa vuonna 1986. Opetusministeriön koulutus-ja tiedepolitiikan osaston johtaja Markku Linna löi nuijalla pöytään ja lakkautti oppilaitoksen kaksi ylimääräisen opettajan virkaa. Koulutus lopetettiin ja yliopistokoulutuksen tuli korvata opistoasteen sairaanhoidonopettajankoulutus. Mutta, koulutusta jatkettiin vielä vuoteen 1994 ja opetussuunnitelmat uusittiin. 6.2. Terveydenhuoltoalan opettajakoulutus päättyy vuonna 1994. 1990-luvun alussa järjestettiin ensimmäinen monimuotokoulutus. Pohjois-Suomen oppilaitoksissa oli vielä runsaasti epäpäteviä opettajia. Sekä teoreettinen opetus että harjoittelu toteutettiin oppilaitoksissa ja opettajankoulutuksen opettajat matkustivat koulujen välillä. Näin 54 sairaanhoidonopettajaa sai siihen saakka - epäilyä herättäneen etäopetuksen avulla - tutkintonsa suoritettua. Silloinen kansanedustaja (sittemmin opetusministeri) Maija Rask ja professori Jaakko Luukkonen pitivät läksiäispuheet! Opettajankoulutuksen tuli jälleen päättyä! 6.3. Yleisaineiden opettajakoulutus elvytykseen Sairaanhoidon opettajankoulutuksen rinnalla aloitettiin vuonna 1982 yleisaineiden opettajien pedagoginen koulutus. Tämänkin koulutuksen tuli olla ylimenokauden kestävää. Koulutuksen tuli antaa pedagoginen kelpoisuus niille, jotka olivat olleet terveysalan oppilaitoksissa opettajina (sittemmin myös sosiaalialan oppilaitoksissa) vähintään kaksi vuotta ja täyttivät muuten opettajankelpoisuudet opettamiensa aineiden osalta. Näin useimmat opettajat, joilla ei ollut oppiaineittensa mukaista mahdollisuutta auskultoida yliopistossa, hankkivat pedagogisen pätevyyden Oulun opettajankoulussa. Läksiäispuheitten pitovuonna aloitettiin Pohjois-Suomen terveydenhuolto-oppilaitosten rehtorien esityksestä vielä yleisaineiden opettajien koulutus. Seuraavana vuonna koulutukseen otettiin myös muissa ammatillisissa oppilaitoksissa toimivia opettajia. Niinpä koulutusryhmässä saattoi esim. olla psykologi, sosiaalitieteilijä, arkkitehti ja pappi sekä muita eri tieteiden edustajia. 6.4. Moniammatillinen opettajankoulutus alkaa Oulussa! Väliaikaisessa Ammattikorkeakoulussa/Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksessa aloitettiin vuonna 1995 monialainen ammatillinen opettajankoulutus. Tämän koulutuksen aloittamiseen myötävaikuttivat Opetusministeriö, Opetushallitus ja Oulun lääninhallituksen kouluosasto. Tämä oli lähtölaukaus tulevalle moniammatilliselle opettajakoulutukselle! Historian kuluessa oli ollut uuden koulutuksen syntymää, koulutuksen saattohoitoa ja elvytystä. Nyt alkoi jälleen uuden syntymisen ja elvytyksen aika! 6.5. Kriittiset ajat vaativat tekoja Ammattikorkeakoulukokeilujen aikana keskusteltiin maassamme ammatillisen opettajankoulutuksen järjestämisestä ja vaihtoehtoja oli useita. Halusimme varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että koulutus saataisiin pysymään Oulussa. Laadimme Opetusministeriölle ehdotuksen, että Oulun yliopisto, Oulun Ammattikorkeakoulu ja alueen oppilaitokset järjestäisivät yhdessä ammatillista opettajankoulutusta Pohjois-Suomessa. Tämä silloisen 6
Väliaikaisen Ammattikorkeakoulun ja Oulun terveydenhuolto- oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Rossin ja prof. Jaakko Luukkosen allekirjoittama ehdotus palautettiin puheenjohtajalle kaikessa hiljaisuudessa. Silloisten väliaikaisten ammattikorkeakoulujen rehtorit, liikemiesten kauppaoppilaitoksen rehtori Raimo Harlio, Tampereen teknillisen oppilaitoksen rehtori Lasse Lampinen ja Oulun rehtori Annikki kävivät puhumassa omien ammattikorkeakoulujensa puolesta lakivalmistelijoiden luona. Kaikissa näissä oppilaitoksissa oli vuosikymmenien kokemusta ammatillisesta opettajankoulutuksesta. Vuonna 1996 OAMK aloitti toimintansa. Päävastuu siirtyi rehtori Lauri Lantolle ja opettajakorkeakoulun johtajaksi tuli futurologi, tulevaisuuden tutkija Pirkko Remes. Oli havaittavissa vahvoja signaaleja siitä, että ollaan siirtymässä digi-aikaan opettajankoulutuksessa! Siitähän dokumentti meille kertoikin! Tehty työ ja kokemus jäivät elämään Oulun terveydenhuolto-oppilaitokseen ja sittemmin perustettuun sosiaali- ja terveysalan yksikköön sekä laajemminkin Pohjois-Suomeen. Koulutuksen juurilta viestiä tuoden lehtorit Aira Issakainen ja Kaija Kvist siirtyivät 1.8.1996 Oulun seudun ammattikorkeakoulun ammatilliseen opettajakorkeakouluun. Aira Florence Nightingalen lamppua ja Kaija kasvatuksen liekkiä kantaen. Minä palaan kellastuneeseen valokuvaan! Työtä tehtiin innolla ja sitä ohjasi terveydenhuollon ETHOS. Ei ollut kännyköitä, tietokoneita, ei powerpointteja. Oli liitutaulu, piirtoheitin ja spriin tuoksuiset monisteet ja läheinen vuorovaikutus. Sairaanhoidonopettajantutkinnon suorittaneet saivat oikeuden kantaa rinnassaan kullattua kolmiportaista pätevyysmerkkiä. Ensimmäinen kerros kuvaa suoritettua terveysalan opistoasteen tutkintoa, toinen erikoiskoulutustutkintoa ja kolmas sairaanhoidonopettajantutkintoa (Kalevalakoru 1966 Bengt Eriksson). 7