KIRJALLINEN KYSYMYS 81/2013 vp Muistihoitajien koulutuksen kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Heinäkuussa 2013 tulee voimaan laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Lain tarkoituksena on muun muassa parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Lain toteutuminen edellyttää erityisasiantuntemusta esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon sekä monialaisen kuntoutuksen alalta. Lisäksi henkilöstömäärän ja koulutuksen on vastattava iäkkäiden edellyttämää palvelun tarvetta. Sekä vanhuspalvelulain että viime vuonna julkaistun kansallisen muistiohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi on elintärkeää huolehtia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävästä osaamisesta järjestämällä riittävästi perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta. Etenkin muistisairauksia sairastavan kuntouttava hoitotyö vaatii vankkaa asiantuntemusta.tällä hetkellä Suomessa on oppilaitoksia, joista voi valmistua lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi niin, että muistisairaiden hoitotyöstä on opetusta vain muutamia tunteja. Muistisairaan ihmisen kohtaaminen vaatii kuitenkin erittäin paljon erityisosaamista. Oikea-aikaisella ja kuntouttavalla hoidolla voidaan muistisairauksien etenemistä hidastaa ja muistisairaan henkilön laitokseen joutumista siirtää jopa 2 2,5 vuotta. Osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstön hoidossa muistisairas voi elää sairauden loppuvaiheessakin onnellista ja hyvää elämää. Laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalipalveluista korostetaan myös vastuuhenkilön nimeämistä palveluja saavalle ikäihmiselle. Kotona asuvan, muistisairautta sairastavan henkilön vastuuhenkilöksi soveltuu parhaiten kunnassa työskentelevä muistihoitaja, joka on kunnissa toimivien muistitiimien "keskushenkilö". Tällä hetkellä muistihoitajia on kuitenkin liian vähän. Muistihoitajien koulutus on puutteellisesti järjestetty, ja lisäopintojen saaminen on tällä hetkellä erittäin hankalaa. Pystyäkseen toimimaan muistihoitajana sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut ja alan kokemusta omaava henkilö tarvitsee vähintään 30 opistopisteen lisäopinnot. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikorkeakoulutusta on tarkoitus kehittää ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävä muistihoitajien koulutus järjestää, jotta vanhuspalvelulain tavoitteet toteutuisivat muistisairautta sairastavien kohdalla? Versio 2.0
Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 2013 Merja Mäkisalo-Ropponen /sd 2
Ministerin vastaus KK 81/2013 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 81/2013 vp: Miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikorkeakoulutusta on tarkoitus kehittää ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten riittävä muistihoitajien koulutus järjestää, jotta vanhuspalvelulain tavoitteet toteutuisivat muistisairautta sairastavien kohdalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Muistisairaan henkilön kohtaaminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen ovat tärkeitä asioita, kuten kysymyksessä todetaan. Nykyistä suuremman väestönosan vanhetessa asia tulee yhä ajankohtaisemmaksi myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on ammattikorkeakoululain 351/2003 mukaisesti antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakouluilla on näitä tehtäviä suorittaessa opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Näin ollen ammattikorkeakouluilla on myös vastuu opetuksen kehittämisestä ja sen laatutasosta. Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina. Muistisairauksia käsitellään hoitotyön koulutusohjelmassa esimerkiksi vanhusten hoitotyö ja geriatria, gerontologinen hoitotyö ja harjoittelu, gerontologinen ja kuntouttava hoitotyö -nimisissä opintojaksoissa. Opintopistemäärät ovat rajallisia, sillä kokonaisuudet ovat noin 5 7 opintopisteen laajuisia teoriaosuuksia sekä n. 6 10 opintopistettä harjoittelussa. Ammattikorkeakoulujen mukaan nykyistä huomattavasti laajemman gerontologisen hoitotyön ja muistisairauksien osaamisen lisääminen on sairaanhoitaja AMK-tutkintoon haastavaa. Sosiaalialan ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutusohjelmassa voidaan tarjota muistamattomuuteen ja muistisairauksiin liittyen perustiedot. Tutkinnon laaja-alaisuudesta ja monipuolisuudesta johtuen muistamattomuuteen ja muistisairauksiin liittyviin kysymyksiin ei mennä kovin syvälle. Opiskelija voi, samoin kuin hoitotyön koulutusohjelmassa, suuntautua jossain määrin temaattisilla valinnoillaan erityisesti tähän aihealueeseen. Ammattikorkeakoulut osallistuvat sosiaali- ja terveysministeriön johdolla tehtävään sosiaalialan osaamistarpeiden ennakointiin ja reagoivat tarvittaessa suosituksiin. Ikääntyvien kanssa tehtävässä työssä tarvittava osaaminen tulee jatkossakin olemaan esillä ennakointityössä. Sosiaali- ja terveysalan yhteisessä vanhustyön koulutusohjelmassa, josta valmistutaan geronomi AMK -tutkintonimikkeellä, käsitellään varsin laaja-alaisesti muistiin ja siihen liittyvien teemojen ja tekijöiden problematiikkaa. Sosiaali- ja terveysalan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa muistisairauksiin liittyvää asiantuntemusta voidaan syventää myös johtamisen kannalta, ja opiskelijoilla on halutessaan mahdollisuus painottaa tutkintoaan valinnaisilla osioilla suuntautumaan erityisesti muistisairauksiin. 3
Ministerin vastaus Mikäli muistisairauksien katsotaan vaativan 30 op:n laajuisen lisäopinnot, ammattikorkeakoulut voivat nykyisellään järjestää niitä ammatillisina erikoistumisopintoina tai maksullisena täydennyskoulutuksena. Lisäksi korkeakoulututkinnon suorittaneiden tutkinnon jälkeistä koulutusta ollaan kehittämässä siten, että opetus- ja kulttuuriministeriön erikoistumiskoulutustyöryhmä valmistelee esitystä uudesta erikoistumiskoulutusten kokonaisuudesta korkeakoulutettujen tutkinnon jälkeiseksi koulutukseksi. Opetusja kulttuuriministeriö on rahoittanut valtionavustuksena vuoden 2011 budjetista kahta gerontologian alan korkeakoulutettujen oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta (gerontologinen erityisosaaminen ja gerontologisen hoitotyön koulutus), jotka oli suunnattu korkeakoulututkinnon suorittaneille terveyden- ja sairaanhoidon työssä oleville ammattilaisille. Erillinen muistihoitajakoulutuksen tarjonta on viime aikoina lisääntynyt kysynnän myötä, mutta koulutus on niin sisällön, laajuuden kuin nimikkeistön osalta moninaista. Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa on tarpeen lisätä tämänkin alueen osaamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi omalta osaltaan huomioida asiaan liittyvät kysymykset tarkastellessaan jatkossa korkeakoulutettujen oppisopimustyyppisiä koulutuksia ja käynnistettäviä erikoistumiskoulutuksia jatkokoulutusmahdollisuuksina muistamattomien ja muistisairaiden kanssa tehtävään työhön. Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2013 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4
Ministerns svar KK 81/2013 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 81/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Mäkisalo-Ropponen /sd: På vilket sätt avser man att utveckla yrkeshögskoleutbildningen inom socialoch hälsovården och ordna en tillräcklig utbildning för minnesskötare blandyrkesfolket inom social- och hälsovården för att syftena i lagen om äldreservice ska kunna förverkligas när det gäller dem som lider av minnessjukdomar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Som det konstateras i spörsmålet är det viktigt att bemöta personer med minnessjukdomar och upprätthålla deras funktionsförmåga. När en större andel av befolkningen åldras än i nuläget blir saken allt mer aktuell också inom utbildningen på social- och hälsoområdet. Yrkeshögskolornas uppgift är enligt yrkeshögskolelagen 351/2003 att meddela sådan högskoleundervisning för yrkesinriktade expertuppgifter som baserar sig på arbetslivets och arbetslivsutvecklingens krav samt på forskning och konstnärliga och kulturella utgångspunkter. Yrkeshögskolorna har undervisnings- och forskningsfrihet i utförandet av uppgifterna. Yrkeshögskolorna ansvarar alltså även för utvecklandet av undervisningen och för kvalitetsnivån. I yrkeshögskolorna kan man avlägga yrkeshögskoleexamina och högre yrkeshögskoleexamina. Studier som leder till yrkeshögskoleexamen ordnas som utbildningsprogram. Minnessjukdomar behandlas på utbildningsprogrammet för vårdarbete i studieperioder som till exempel vård av äldre och geriatri, gerontologiskt vårdarbete och praktik samt gerontologiskt och rehabiliterande vårdarbete. Antalen studiepoäng är begränsade då helheterna består av teoridelar på cirka 5 7 studiepoäng och praktik på cirka 6 10 studiepoäng. Enligt yrkeshögskolorna är det en utmaning att från nuläget betydligt öka gerontologiskt vårdarbete och kunskap om minnessjukdomar så att de blir mera omfattande i examen för sjukskötare YH. I utbildningsprogrammet som leder till yrkeshögskoleexamen inom det sociala området kan man erbjuda baskunskaper om glömska och minnessjukdomar. Eftersom examen är övergripande och mångsidig går man inte så djupt in på dessa frågor. En studerande kan, liksom i utbildningsprogrammet för vårdarbete, genom val av tema i någon mån speciellt inrikta sig på detta ämnesområde. Yrkeshögskolorna deltar under ledning av social- och hälsovårdsministeriet i uppgiften att förutse kunskapsbehoven inom sociala sektorn och reagerar vid behov på rekommendationer. De kunskaper som behövs i arbetet med äldre kommer också i fortsättningen att föras frami arbetet med att förutse behoven. I det gemensamma utbildningsprogrammet för äldreomsorg YH inom social- och hälsoområdet, där man får examensbenämningen geronom YH, behandlas minnet och problematiken med dithörande teman och faktorer rätt utförligt. I högre yrkeshögskoleexamen för social- och hälsoområdet kan sakkunskapen om minnessjukdomar fördjupas även med tanke på ledarskap, och de studerande har om de vill möjligheter att i sin examen genom valbara delar prioritera en inriktning på minnessjukdomar. Om man anser att minnessjukdomarna kräver tilläggsstudier som omfattar 30 studiepoäng kan 5
Ministerns svar yrkeshögskolorna i nuläget ordna sådana studier som yrkesinriktade specialiseringsstudier eller som avgiftsbelagd fortbildning. Dessutom håller man på att utveckla utbildningen efter examen för högskoleutbildade. En arbetsgrupp för specialiseringsutbildning vid undervisnings- och kulturministeriet bereder ett förslag på en nyhelhet för specialiseringsutbildning för högskoleutbildade efteravlagd examen. Undervisnings- och kulturministeriet har som statsunderstöd i budgeten 2011 finansierat två fortbildningar av läroavtalstyp för högskoleutbildade i branschen (gerontologisk specialkompetens och utbildning i gerontologiskt vårdarbete) riktade till yrkesfolk med högskoleexamen som arbetade inom hälsooch sjukvården. Utbudet på fristående utbildning för minnesskötare har på sista tiden ökat i takt med efterfrågan, men utbildningarna är av många olika slag både vad gäller innehåll, omfattning och benämningar. Sammanfattningsvis kan man konstatera att kunnandet också på den här sektorn behöver ökas inom yrkeshögskoleutbildningen på socialoch hälsoområdet. Undervisnings- och kulturministeriet kan för sin del i fortsättningen beakta dessa frågor vid granskningen av utbildningar av läroavtalstyp för högskoleutbildade och specialiseringsutbildningar som startas som vidarebildningsmöjligheter för dem som arbetar med personer som lider av glömska och minnessjukdomar. Helsingfors den 12 mars 2013 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6