Jonna Jokisalo ELL Hevosten hätätapaus- ja tehohoitoerikoistuja (Fellow in Equine Emergency and Critical Care, ACVECC) Royal Veterinary College, Lontoo, Englanti Anglesey Lodge Equine Hospital, Kildare, Irlanti Varsojen infektiot ja mikrobilääkehoidon erityispiirteet Eläinlääkkeet Varsojen merkittävimmät infektiosairaudet ovat sepsis, keuhkokuume ja ripuli. Tärkeintä varsojen mikrobilääkehoidon onnistumiselle on hoidon riittävän aikainen aloitus. Varsojen mikrobilääkehoito poikkeaa aikuisten hevosten hoidosta: lääkkeiden valikoima ja annostus ovat erilaisia. Profylaktiselle mikrobilääkkeiden käytölle ei ole perusteita. Varsojen mikrobilääkehoito poikkeaa aikuisten hevosten lääkityksestä. Alle 4 kuukauden ikäisillä varsoilla ei ole vielä toimivaa paksusuolifermentaatiota, joten niille voidaan antaa sellaisia bakteerilääkkeitä, jotka aiheuttaisivat aikuisille hevosille ripulin. Varsojen tarvitsemat lääkeannokset ovat täysikasvuisen hevosen annoksia pienempiä, jolloin kalliitakin lääkkeitä voidaan käyttää. Lisäksi vesiliukoisten lääkkeiden annostus painoa kohden on eri varsojen suuremman vesipitoisuuden vuoksi. Suuri osa varsojen infektioista pystytään ehkäisemään ylläpitämällä hyvä hygienia eli käyttämällä vain puhtaita, desinfioituja karsinoita sekä huolehtimalla käsihygieniasta ja utareen puhtaudesta. Lisäksi on erittäin tärkeää huolehtia riittävästä vasta-aineiden saannista. Sepsis on tärkein pikkuvarsojen sairauteen ja kuolemaan johtava syy Sepsis voi saada alkunsa kohdussa, synnytyksen aikana tai sen jälkeen. Yleisimmät sepsikseen altistavat tekijät ovat tamman istukkatulehdus, ennenaikainen maidontuotanto sekä varsan vasta-ainepuutos. Sepsiksen aiheuttaja on useimmiten bakteeri, mutta joskus syynä ovat myös virukset (erityisesti herpes-, influenssa- ja arteriittivirus) tai sienet. Infektio pääsee elimistöön yleisimmin joko ruuansulatuskanavan, istukan, keuhkojen tai navan kautta. Sepsiksessä elimistö hyökkää verenkiertoon päässeitä taudinaiheuttajia tai endotoksiineja (bakteerien osia) vastaan, mistä seuraa massiivinen tulehdusreaktio. Oireita voivat olla kuume tai alilämpö, verenkiertohäiriö ja veren-
purkaumat erityisesti korvissa, limakalvoilla ja ruununrajassa, heikkous sekä mahdollisen paikallistuneen infektion merkit kuten ripuli, niveltulehdus tai napatulehdus. Varsinkin taudin alkuvaiheessa varsat voivat olla lähes oireettomia. Mahdollisia vihjeitä kehittyvästä infektiosta ovat ainoastaan esimerkiksi hieman alentunut ruokahalu ja aktiivisuuden vähentyminen. Diagnoosin varmistumiseen tarvitaan veriviljely, mutta useimmiten kliiniset oireet, hyvät esitiedot ja perusverinäyte (epänormaalit tulehdusarvot kuten valkosoluarvo, fibrinogeeni ja seerumi amyloidi A [SAA]) ovat riittävä peruste hoidon aloittamiselle. Verestä tulisi myös mitata vasta-ainetaso. Se voi olla matala joko alun perin riittämättömän vasta-aineiden saannin tai niiden lisääntyneen kulutuksen takia. Nesteytys ja energiansaanti ovat mikrobilääkkeen lisäksi tärkeitä sepsiksen hoidossa Jos varsalla ei ole ripulia tai muita ruuansulatuskanavan oireita ja se pystyy nousemaan ylös itse, voidaan riittävä energiansaanti taata antamalla maitoa ruokintaletkun kautta. Useimmiten varsa on kuitenkin heikko, sillä on jo ripuli ja ravintoaineiden imeytyminen on kyseenalaista. Silloin suonensisäinen ravinto on suositeltavampaa. Riittävän vasta-ainetason takaamiseksi on usein tarpeen antaa plasmaa. Mikrobilääkehoito pitää aloittaa ajoissa. Sepsiksen voi aiheuttaa mikä tahansa taudinaiheuttaja. Bakteerilääkkeen pitäisikin olla riittävän laajakirjoinen, ja valinnan tulisi perustua veriviljelyn tuloksiin. Mikäli viljelytulosta ei saada, kannattaa bakteerilääkettä valitessa muistaa, että gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamat infektiot ovat muita yleisempiä. Lisäksi voidaan tarvita virus- tai sienilääkitystä. Sepsistä sairastavat varsat hoidetaan sairaalassa, ja hoidon intensiteetti riippuu infektion vakavuudesta. Yleensä varsat ovat hyvin vaikeasti sairaita ja tarvitsevat paljon tukihoitoa ja tiheää seurantaa. Tarvitaan suonensisäistä nesteytystä, elektrolyyttejä sekä lääkitystä, mukaan lukien verenpainetta ja sokeriaineenvaihduntaa tukevia lääkityksiä ja mikrobilääkkeitä.
Ennusteeseen eniten vaikuttava tekijä on mikrobilääkehoidon aloitusajankohta. Yleisimmät komplikaatiot ovat vakavat moninivel- ja sisäelintulehdukset. Mikäli pikkuvarsalla on ripuli, tulisi sepsiksen mahdollisuus tutkia ensimmäisenä. Muita yleisiä ripulin aiheuttajia varsoilla ovat hiekansyönti ja parasiitit, infektiiviset ripulit kuten salmonella-, klostridi- ja rotavirusripuli sekä harvinaisempana laktoosi-intoleranssi. Vanhempien varsojen keuhkokuume Muutaman kuukauden ikäisen varsan vakavan keuhkokuumeen kaksi todennäköisintä aiheuttajaa ovat rodokokki-bakteeri sekä niin sanottu interstitielli pneumonia. Rhodococcus equi -bakteeri aiheuttaa yleisimmin kroonisen, paiseisen keuhkokuumeen, joka etenee hitaasti. Vaikka infektio saadaankin useimmiten jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, taudin kehittyminen kestää tyypillisesti viikkoja, joten oireilevat varsat ovat tyypillisesti 1 6 kuukauden ikäisiä. Pieni osa varsoista sairastuu vakavammin, jolloin oireet muistuttavat interstitiellin pneumonian oireita. Diagnoosiin tarvitaan kliininen tutkimus, verinäyte (tyypillisesti erittäin koholla olevat sekä valkosolu- että fibrinogeeniarvo), viljely- ja PCR-näyte henkitorvesta ja keuhkojen ultraäänitutkimus sekä mahdollisesti keuhkojen röntgenkuvaus. Ultraäänitutkimus on diagnostinen, mikäli nähdään paiseita keuhkopussin pinnassa. Keuhkokuumeen lisäksi rodokokki-infektio voi paikallistua muun muassa niveliin, ruoansulatuskanavaan tai vatsaonteloon. Tällöin oireina ovat ontuma ja nivelturvotus, ripuli sekä ähkyoireet. Hoitona käytetään makrolidin (erytromysiinin, atsitromysiinin tai klaritromysiinin) ja rifampisiinin yhdistelmää. Näitä lääkkeitä tulee aina käyttää yhtäaikaisesti muuten nopeasti kehittyvän resistenssin takia. Hoito kestää tyypillisesti viikkoja. Varsojen rodokokki-infektion ennuste on hyvä, mikäli hoito aloitetaan riittävän ajoissa. Interstitiellin pneumonian todennäköisin aiheuttaja on herpesvirusinfektio. Aiemmin täysin terveeltä vaikuttaneelle varsalle kehittyy pahimmillaan akuutti hengitysvaikeus. Diagnoosi tehdään usein oireiden ja ultraäänitutkimuksen sekä mahdollisesti röntgenkuvien perusteella. Ultraäänitutkimus on erittäin diagnostinen, sillä toisin kuin rodokokki-infektiossa koko keuhkopussi on voimakkaasti tulehtunut ja aiheuttaa verhomaisen varjon keuhkojen päälle. Hoidoksi annetaan happea, viruslääkkeitä sekä kortikosteroideja. Näiden varsojen ennuste on huono sairaalahoidosta huolimatta. Vanhempien varsojen ripuli Vanhemman varsan ripulin yleisimmät aiheuttajat ovat salmonella ja klostridi sekä pikkuvarsoista poiketen Lawsoniabakteeri. Myös rodokokki-infektio voi aiheuttaa ripulin. Muita ripulin aiheuttajia ovat sisäloiset, erityisesti suolinkaiset, hiekan syönti sekä maha- ja ohutsuolen haavaumat. Lawsonia-bakteeri aiheuttaa ohutsuoli-infektion, joka johtaa ripuliin ja imeytymishäiriöihin. Varsat ovat useimmiten vieroitusikäisiä. Ripuli, huono karva, pallomaha sekä lihaksettomuus ovat tavallisia oireita, jotka yksistään riittävät vahvaan epäilyyn. Lisäksi sairastuneilla varsoilla on tyypillisesti erittäin alhainen veren albumiiniarvo, ja vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa nähdään tälle sairaudelle tunnusomainen voimakkaasti paksuuntunut ohutsuoli. Lawsonia-infektion hoitona käytetään joko tetrasykliinejä tai harvemmin makrolidin ja rifampisiinin yhdistelmää (ks. vanhempien varsojen keuhkokuume). Tämän infektion ennuste varsoilla on erittäin hyvä. Tosin sairastuneet varsat ovat usein yksivuotiaina ikätovereitaan pienempiä, mutta muuten taudilla ei ole pitkäaikaisvaikutuksia (Frazer 2008). Varsan mikrobilääkehoidossa tärkeintä on riittävän aikainen aloitus Varsat ovat usein lähes oireettomia, kunnes infektio on pitkälle kehittynyt. Siksi varsojen tarkka seuraaminen ja veriarvojen tarkistaminen on tärkeää. Viljelytulosten valmistuminen kestää parhaimmillaankin kaksi päivää. Siksi mikrobilääke valitaan käytännössä lähes aina päättelemällä infektion todennäköisin aiheuttaja ja sen herkkyys. Lisäksi lääkkeen valintaan vaikuttavat sen kirjo, kudospenetraatio ja hinta. Myös antoreitti ja annostelun tiheys ovat tärkeitä valintakriteereitä, kun eläintä lääkitään kotona. Kuten aikuisille hevosille, myös varsoille voidaan mikrobilääkkeitä käyttää sekä systeemisesti että paikallisesti. Tavallisia paikallishoitoja ovat injektiot infektoituneisiin niveliin sekä höyryhengitys (nebulisaatio) keuhkokuumeeseen. Varsojen mikrobilääkehoito poikkeaa täysikasvuisista hevosista kolmella tavalla (Corley ja Hollis 2009).
Alle 4 kuukauden ikäisillä varsoilla ei ole toimivaa paksusuolifermentaatiota, joten niille voidaan käyttää sellaisia mikrobilääkkeitä, jotka aiheuttaisivat ripulia aikuisille hevosille. Toiseksi varsan paino on vain kymmenesosa täysikasvuisen hevosen painosta, joten varsoille voidaan käyttää lääkkeitä, joiden hinta estää käytön muuten. Kolmanneksi mikrobilääkkeiden painokilokohtainen annos on varsoille eri. Varsa koostuu suurelta osin vedestä, jolloin vesiliukoisten lääkkeiden annos on suurempi. Rasvaliukoisten lääkkeiden annos on yleensä sama kuin täysikasvuisilla hevosilla. Mikrobilääkkeiden profylaktiselle käytölle ei ole perusteita Jotkut eläinlääkärit ovat alkaneet käyttää mikrobilääkkeitä profylaktisesti pikkuvarsoille, koska niillä bakteeriinfektiot ovat yleisiä ja usein vakavia. Tähän ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi ryhtyä, sillä lisääntynyt mikrobilääkkeiden käyttö lisää mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riskiä. Lisäksi nykytietämyksen mukaan mikrobilääkkeiden profylaktinen käyttö ei vähennä infektioiden määrää pikkuvarsoilla (Wohlfender ym. 2008). Kirjallisuutta Corley KTT, Hollis AR. Antimicrobial therapy in neonatal foals. Equine Vet Educ 2009; 21(8): 436 8. Frazer ML. Lawsonia intracellularis infection in horses: 2005 2007. J Vet Intern Med 2008; 22: 1243 8. Hollis AR, ym. Bacteremia in equine neonatal diarrhea: A retrospective study (1990 2007). J Vet Intern Med 2008; 22: 1203 9. Wohlfender FD, ym. Diseases in neonatal foals. Part I: The 30 day incidence of disease and the effect of prophylactic antimicrobial drug treatment during the first three days post partum. Equine Vet J 2008; 41: 179 85. Hevonen tuotantoeläimenä Euroopan unionissa hevonen katsotaan tuotantoeläimeksi, joten hevostenlääkkeitä koskevat vaatimukset jäämien enimmäismäärän (MRL) määrittämisestä. Suuri osa eurooppalaisista hevosista on kuitenkin harraste- ja urheilueläimiä, joiden lääkintään tarvitaan aineita myös MRL-luettelon ulkopuolelta. Jotta näitä hevosia voidaan lääkitä, on Euroopan unionissa säädetty hevosia koskevia poikkeuksia. Jos hevosta ei tulla käyttämään ihmisravinnoksi, voidaan sen lääkinnässä käyttää lähes kaikkia lääkeaineita. Kuuden kuukauden teurasvaroajalla voidaan puolestaan käyttää komission asettaman niin sanotun hevoslääkelistan aineita. Poikkeuskäytölle on ehtona, että lääkityksestä tehdään merkintä hevosen tunnistusasiakirjaan. Lisäksi tulee muistaa, että eräiden mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille on Suomessa rajoitettu. Näitä ovat muun muassa kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinit sekä rifampisiini. Huom! Varsoilla ei ole tunnistusasiakirjaa ennen syntymävuotensa loppua. Lisätietoja: Jäämien enimmäismäärät -luettelo (MRL-luettelo): Komission asetus EU/37/2010 (eur-lex.europa.eu). Lääkeainekohtaisten MRL-arviointiraporttien tiivistelmät (www.ema.europa.eu). Kaskadisäännökset : Lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä MMMa 6/EEO/2008 muutoksineen (wwwb.mmm.fi). Hevoslääkelista : Komission asetus (EY) N:o 1950/2006 hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden luettelon laatimisesta (eur-lex.europa.eu) Hevospassi : Komission asetus (EY) N:o 504/2008 (wwwb.mmm.fi). Lääkekieltopäätös : Eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille MMMa 847/2008 muutoksineen (www.finlex.fi).
Bakteerilääkkeiden käyttö varsoille Bakteerilääkkeet on käsitelty ATCvet-luokittelun mukaisessa järjestyksessä. Eri mikrobilääkkeisiin liittyviä huomioita on esitetty alla. Taulukossa 1 on lisätietoja varsoille käytettävistä bakteerilääkkeistä, niiden käyttöaiheista, annoksista ja käytössä huomioitavista seikoista. Doksisykliini Doksisykliini on laajakirjoinen, monikäyttöinen bakteerilääke. Rifampisiiniin yhdistettynä se toimii hoidettaessa rodokokki-infektiota, jossa bakteeri on kehittänyt makrolidiresistenssin. Yhdessä käytettynä nämä mikrobilääkkeet vahvistavat toistensa tehoa. Yhdistelmän käyttö ei ole kuitenkaan sallittua Suomessa, sillä rifampisiinia saa käyttää varsojen rodokokki-infektion hoidossa ainoastaan makrolidiin yhdistettynä. Lisäksi on muistettava, että Suomessa ei ole hevoselle tarkoitettua myyntiluvallista valmistetta. Ihmisvalmiste (tabletti) on saatavilla. Doksisykliini, toisin kuin useat antibiootit, toimii hyvin myös happamissa olosuhteissa kuten paiseissa. Lisäksi doksisykliinin konsentroituminen keuhkoihin tekee siitä hyvän valinnan keuhkokuumeen hoidossa. Kirjoittaja on käyttänyt sitä usein varsojen mikrobilääkehoitoa vaativan ripulin hoidossa metronidatsoliin yhdistettynä. Vaikka doksisykliinin imeytyminen on aikuisilla hevosilla heikkoa, varsoilla doksisykliini imeytyy hyvin eikä maidon kalsium estä sen imeytymistä toisin kuin muilla eläinlajeilla. Oksitetrasykliini Oksitetrasykliinin yleisin käyttötarkoitus varsoilla on jännekutistumien hoito. Tällöin annetaan tavanomaista annosta suurempi määrä oksitetrasykliinia, mistä seuraa jänteiden löystymistä. Toinen tetrasykliinin käyttöaihe varsoilla on Lawsonia-bakteerin aiheuttaman suolitulehduksen hoito. Suomessa ei ole hevoselle tarkoitettua myyntiluvallista valmistetta. Florfenikoli ja kloramfenikoli Kloramfenikoli on laajasti käytetty Yhdysvalloissa laajakirjoisuutensa ja loistavan penetraatiokykynsä vuoksi. Euroopassa käyttö on kuitenkin ehdottomasti kielletty, koska kloramfenikoli voi aiheuttaa ihmisille aplastisen anemian. Florfenikoli on teholtaan kloramfenikolin luokkaa mutta ei aiheuta ihmisille vaaraa. Se tulisi kuitenkin säästää reservilääkkeeksi vaikeiden infektioiden kuten meningiitin, osteomyeliitin ja muihin mikrobilääkkeisiin vastaamattomien paiseiden hoitoon. Florfenikolia saa käyttää ainoastaan alle 4 kuukauden ikäisille varsoille, koska se voi aiheuttaa aikuisille hevosille vakavan ripulin. Penisilliini Penisilliini on halpa ja tehokas antibiootti, jota on kaikkien eläinlääkärien lääkelaukussa. Penisilliiniä voidaan käyttää esimerkiksi nivelinfektioiden hoidossa yhdistettynä tyypillisesti gentamisiiniin. Amoksisilliini-klavulaanihappo Amoksisillini-klavulaanihappo-yhdistelmä on laajakirjoinen bakteerilääke. Sillä on myyntilupa Euroopassa vasikkaripulin hoitoon. Suomessa sen käyttö varsoille on mahdollista niin sanotun kaskadisäännöksen perusteella. Tämän mikrobilääkkeen käyttöä aikuisille hevosille rajoittaa lääkkeen huono imeytyminen sekä mahdollinen ripuli, mutta alle 4 kuukauden ikäisillä varsoilla tätä ongelmaa ei ole. Kirjoittaja on ollut erittäin tyytyväinen lääkkeen tehoon erityisesti pikkuvarsojen keuhkokuumeen ja virtsatieinfektioiden hoidossa. Kefalosporiinit Kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinien käyttöä on rajoitettu, koska bakteerit kehittävät nopeasti vastustuskykyä näitä mikrobilääkkeitä kohtaan. Näin ollen kyseisten mikrobilääkkeiden käyttö eläimille voisi lisätä myös ihmisille tauteja aiheuttavien bakteerien vastustuskykyä. USA:n lääkevirasto FDA on tutkinut tätä mahdollisuutta ja todennut riskin kohtalaiseksi, eikä se siksi ole rajoittanut lääkkeen käyttöä eläimille. Riski ja lainsäädäntö tulee kuitenkin pitää mielessä pohdittaessa mikrobilääkevalintoja. Suomessa kolmannen ja neljännen polven kefalosporiinien käyttö tuotantoeläimille on rajoitettu niin sanotulla lääkekieltoasetuksella. Lisäksi on huomioitava Euroopan lääkeviraston eläinlääkekomitean hyväksymät suositukset kolmannen ja neljännen polven kefolosporiinien käytöstä tuotantoeläimille (EMEA/CVMP/ SAGAM/81730/2006-Rev.1). Kaksi Keski-Euroopassa hevosille yleisimmin käytettyä kefalosporiinia ovat kefkinomi ja keftiofuuri. Keftiofuuri on kolmannen polven kefalosporiini. Suomessa sille on myönnetty erityislupia varsan infektioiden hoitoon, kun aiheuttajan epäillään olevan resistentti muille käyttökelpoisille lääkeaineille mutta herkkä keftiofuurille.
Jotkut varsaspesialistit käyttävät keftiofuuria jatkuvana suonensisäisenä infuusiona (continuous rate infusion, CRI) takaamaan lääkkeen tasaisen pitoisuuden veressä. Keftiofuurin käyttöä rajoittaa sen nopea muuntuminen desfuroylkeftiouriksi, jonka teho stafylokokki- ja streptokokkibakteereihin on huomattavasti heikentynyt verrattuna in vitro -herkkyysmäärityksen tuloksiin. Kefkinomi on neljännen sukupolven kefalosporiini, jolla on Euroopassa myyntilupa mm. varsojen E. coli -sepsiksen hoitoon. Sitä käytetään suhteellisen yleisesti myös esimerkiksi keuhkoinfektioiden hoidossa sekä varsoille että täysikasvuisille hevosille. Suomessa ei ole myyntiluvallista valmistetta. Trimetopriimi-sulfa Trimetopriimi-sulfa on yleisesti käytetty, halpa, laajakirjoinen ja suun kautta annosteltava mikrobilääke. Lisäksi useimmat pikkuvarsojen sepsiksen aiheuttajabakteerit ovat herkkiä trimetopriimi-sulfalle. Siksi se on hyvä valinta pikkuvarsojen lievempien infektiosairauksien kuten keuhkoputkentulehdusten ja virtsatieinfektioiden hoitoon. Trimetopriimiä voidaan käyttää tarvittaessa myös suonensisäisesti esimerkiksi varsoille, joilla nielemistoiminto on puutteellinen. Makrolidit Makrolideihin kuuluvat erytromysiini, asitromysiini ja klaritromysiini. Makrolidi-mikrobilääkkeiden lähes ainoa käyttötarkoitus hevosella on varsojen rodokokki-keuhkokuume, jonka hoitoon makrolidit on sallittu Suomessa. Klaritromysiini on tehokkain rodokokki-keuhkokuumeen hoidossa, ja se tulee aina yhdistää rifampisiiniin. Klindamysiini Klindamysiini penetroituu erittäin hyvin luuhun. Kirjoittaja on käyttänyt sitä varsoille osteomyeliitin ja luun sisäisten paiseiden hoidossa. Klindamysiinin käyttö voi aiheuttaa vakavan klostridiripulin aikuisille hevosille ja vanhemmille varsoille, joilla on toimiva paksusuolen fermentaatio. Alle 4 kuukauden ikäisiin varsoihin sen käytöllä ei tunnu olevan tätä vaikutusta. Aminoglykosidit Aminoglykosideihin kuuluvat muun muassa amikasiini, gentamisiini ja neomysiini. Aminoglykosidit eivät tehoa anaerobibakteereihin ja inaktivoituvat anaerobisissa olosuhteissa. Lisäksi niiden tehokkuutta vähentää huono penetraatiokyky esimerkiksi luihin, keskushermostoon tai paiseisiin. Aminoglykosidien yleisin haittavaikutus on akuutti munuaisvika. Siksi tämän mikrobiryhmän lääkkeitä käytettäessä olisi ihanteellista mitata lääkkeen pitoisuus veressä ennen uuden annoksen antamista. Koska lääkepitoisuuden seuranta ei yleensä ole mahdollista, käytäntönä on mitata veren munuaisarvoja ja mahdollisesti tutkia virtsanäytteitä parin päivän välein kuurin aikana. Aminoglykosideja käytettäessä on muistettava, että varsoille tulee käyttää aikuisia hevosia isompaa annosta (taulukko 1). Suomessa aminoglykosideista käytetään yleisimmin gentamisiinia (erityislupavalmiste). Amikasiini on gentamisiinin lisäksi Suomessa ensisijainen paikallislääke hoidettaessa nivelinfektioita. Niveleen suositellaan annettavaksi kolmannes systeemiannoksesta. Amikasiinin käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto. Fluorokinolonit Fluorokinoloni-ryhmään kuuluvat antibiootit enrofloksasiini ja marbofloksasiini. Enrofloksasiinia ei tulisi käyttää kasvaville eläimille sen aiheuttamien nivelrustovaurioiden takia. Kirjoittaja on käyttänyt sen sijaan marbofloksasiinia sekä aikuisille hevosille että varsoille muun muassa sepsiksen ja antibioottihoitoa vaativan suolitulehduksen hoidossa hyvin tuloksin ja ilman komplikaatiota. Suomessa marbofloksasiinin käyttö edellyttää merkintää hevospassiin. Metronidatsoli Metronidatsoli tehoaa anaerobibakteereihin. Sen yleisin käyttötarkoitus hevosilla on ripuli. Amerikkalaisessa tutkimuksessa 35 %:sta pikkuvarsoista, joilla oli ripuli, eristettiin klostriditoksiini (Hollis 2008). Siksi metronidatsolin käyttö on suositeltavaa kaikille varsoille, joilla on antibioottihoitoa vaativa vakava ripuli. Varsoille metronidatsoli voidaan antaa paitsi suun kautta myös suonensisäisesti. Aikuisilla hevosilla suonensisäinen lääkitys tulisi aivan liian kalliiksi. Rifampisiini Suomessa rifampisiinia saa niin sanotun lääkekieltoasetuksen mukaan käyttää ainoastaan pikkuvarsojen Rhodococcus equi -infektioiden hoidossa yhdessä erytromysiinin, atsitromysiinin ja klaritromysiinin kanssa. Rifampisiini kuuluu hevoslääkelistan aineisiin, joten sen varoaika on 6 kuukautta.
Taulukko 1. Varsoille käytettävät bakteerilääkkeet, käyttöaiheet, annokset sekä käytössä huomioitavat seikat. Antibiootti Käyttöaihe Annos Huomattavaa Amikasiini Amoksisilliiniklavulaanihappo Doksisykliini Florfenikoli Gramnegatiiviset bakteerit ja synergistinen teho joitain grampositiivisia bakteereita (erityisesti streptokokki- ja enterokokkibakteerit) kohtaan penisilliinin kanssa. Grampositiiviset ja anaerobibakteerit lukuun ottamatta Bacteroides- ja enterobakteerien sukuja, lisäksi useat gramnegatiiviset bakteerit kuten E. coli. Grampositiiviset, gramnegatiiviset ja anaerobibakteerit lukuun ottamatta stafylokokki- ja enterobakteereita; tehoaa myös solunsisäisiin bakteereihin, kuten Lawsonia ja rodokokki. Erittäin laajakirjoinen mukaan lukien anaerobi-, stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. 20 25 mg/kg i.v. kerran päivässä (aikuisille hevosille 10 15 mg/kg). 30 mg/kg kolme kertaa päivässä p.o. 10 mg/kg p.o. kaksi kertaa 20 mg/kg i.m. joka toinen päivä. Gentamisiini ks. amikasiini 11 15 mg/kg i.v. kerran päivässä (aikuisen hevosen annos 6,6 mg/kg). Kefkinomi Keftiofuuri Klaritromysiini Klindamysiini Laajakirjoinen, mm. E. coli, Actinobacillus sp, streptokokki, enterobakteerit. Lähinnä grampositiiviset mutta myös osa gramnegatiivisista bakteereista. Ainakin in vitro hyvä teho anaerobibakteereihin pois lukien Bacteroides. Rodokokki. Lisäksi streptokokit ja stafylokokit. Laaja teho grampositiivisiin ja anaerobibakteereihin mutta vain osaan gramnegatiivisista bakteereista. Valmistajan suositusannos 1 mg/kg i.v. tai i.m. kahdesti Käytetty 1,8 mg/kg i.v. 6 8 tunnin välein varsoille, hyvä kliininen vaste. Annossuosituksissa suuria eroja: 4,4 10 mg/kg 1 4 kertaa Joskus jatkuva i.v.-infuusio (aloitusannoksen jälkeen infuusio 1,5 mg/kg/h). 7,5 mg/kg p.o. kaksi kertaa 10 mg/kg p.o. kaksi kertaa Marbofloksasiini Gramnegatiiviset bakteerit ja stafylokokit. 2 mg/kg i.v. tai 3,5 4 mg/kg p.o. kerran Metronidatsoli Anaerobibakteerit. 25 mg/kg p.o. kaksi kertaa päivässä tai lataus annos 15 mg/kg i.v., jonka jälkeen 7,5 mg/kg i.v. neljä kertaa Oksitetrasykliini Kuten doksisykliini 5 10 mg/kg i.v. 1 2 kertaa Jännekutistumien hoidossa isompi annos: 44 70 mg/kg i.v. kertaannoksena / kerran Penisilliini Trimetopriimi-sulfa Grampositiiviset ja anaerobibakteerit lukuunottamatta Bacteroides- ja enterobakteerien sukuja. Tehoaa yleensä streptokokkeihin ja stafylokokkeihin sekä osaan gramnegatiivisista bakteereista. Ei tehoa anaerobibakteereihin. 22 000 IU/kg neljä kertaa päivässä i.v. tai jatkuva i.v.- infuusio (aloitusannoksen jälkeen laske infuusioannos jakamalla päivittäinen annos 24 tunnilla). 30 mg/kg p.o. tai 15 mg/kg i.v. kaksi kertaa Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto. Penetroituu niveliin, konsentraatio pysyy korkeana infektoituneissa nivelissä. Doksisykliinia ei koskaan tule antaa suonensisäisesti, sillä siten se aiheuttaa erittäin vakavan, mahdollisesti kuolemaan johtavan sydän- ja verenkiertoelimistön sokkitilan. Florfenikolin pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa maksan toimintakykyyn. Suomessa sallittu nautojen hoidossa. Hevosilla kaskadivaroaika. Munuaistoksinen. Annoksen jakaminen useaan annokseen lisää munuaistoksisuutta ja pienempi annos (6 10 mg/kg) ei saavuta terapeuttista tasoa veressä. Suomessa erityislupa. Sairailla varsoilla ei ole tehty farmakologisia tutkimuksia. Käyttö tuotantoeläimille on rajoitettu ns. lääkekieltoasetuksella. Käyttö tuotantoeläimille on rajoitettu ns. lääkekieltoasetuksella. Erityisluvalla varsoille tietyin ehdoin. Pienikin määrä esimerkiksi juomavedessä voi aiheuttaa aikuiselle hevoselle kuolemaan johtavan ripulin. Lisäksi makrolideja tulee aina käyttää yhdistettynä rifampisiiniin. Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto. Suomessa klindamysiini on rekisteröity pieneläimille. Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto. Suomessa marbofloksasiini on rekisteröity käytettäväksi naudoille ja sioille. Hevosilla kaskadivaroaika. Merkittävä hevosen tunnistusasiakirjaan. Käytöstä seuraa elinikäinen teurastuskielto. Sitoo kalsiumia, joten tulee antaa hitaana injektiona, muutoin riskinä vakava sydämen rytmihäiriö. Munuaistoksinen isoina annoksina. Suomessa oksitetrasylkliini on rekisteröity käytettäväksi naudoille, lampaille ja sioille. Hevosilla kaskadivaroaika. Prokaiinipenisilliinin käyttöä vältettävä, sillä varsoilla ei ole riittävästi lihasmassaa ja toistuvat prokaiinipistokset saattavat lisätä prokaiinireaktion riskiä hermoston herkistyessä prokaiinille. Samanaikainen alfa-2-agonistien käyttö voi johtaa henkeä uhkaavaan sydämen rytmihäiriöön.