KIRJALLINEN KYSYMYS 901/2006 vp Veteraanitunnusta vailla olevien henkilöiden kuntoutus Eduskunnan puhemiehelle Suomessa elää yhä naisia ja miehiä, jotka ovat sodan aikana tehneet merkittävää työtä Suomen itsenäisyyden puolesta mutta jotka ovat vailla veteraanitunnusta. Usein he ovat hyvin nuorina, jopa lapsina, osallistuneet sodan aikana välttämättömään ja erittäin arvokkaaseen siviilityöhön, mutta eivät ole olleet sotatoimialueella tai muutoin veteraanietuuksiin oikeuttavissa tehtävissä. Veteraanitunnus puuttuu useilta myös siitä syystä, etteivät he ole jostakin syystä osanneet ilmoittautua siten, että olisivat nyt oikeutettuja esimerkiksi veteraaneille annettaviin kuntoutusetuuksiin. Laki eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta vastaa jossain määrin näiden ihmisten tarpeisiin. Edellä mainitun lain sisällyttämiin erityisryhmiin kuuluvia ihmisiä on tällä hetkellä Suomessa arviolta noin 8 000. Näiden lapsena ja nuorena sodassa raskasta työtä tehneiden henkilöiden kuntoutuskäytännöt tulisi saada toimiviksi. Nyt käytännöt ja päätökset ovat kirjavia. Samoin perustein kuntoutusta hakeneet ovat saaneet vastakkaisia päätöksiä. Esimerkiksi samoissa töissä olleiden sisarusten saamat päätökset ovat vaihdelleet. Toinen tilanteeseen liittyvä ongelma ovat käsittelyajat. Hakemusten ja kielteisten päätösten valitusten käsittelyaika on kohtuuttoman pitkä. Käsittely on pahimmillaan kestänyt joidenkin hakemusten osalta reilut toista vuotta. Tässä ajassa on iäkkäiden hakijoiden kunto ehtinyt usein ratkaisevasti huonontua. Ongelmia on myös kuntoutukseen pääsyn suhteen. Määrärahoja ei ole varattu kuntoutukseen riittävästi, mikä johtaa siihen, etteivät ihmiset pääse puoltavankaan päätöksen saatuaan heti kuntoutukseen eivätkä saa jokavuotista kuntoutusta. Kun sotiemme veteraanien määrä vähenee, on ilman määrärahojen merkittävää kasvattamista mahdollista huolehtia siitä, että kaikkien sodassa palvelleiden kuntoutusetuuksista huolehdittaisiin. Sota on ollut suurta pelon ja ahdingon aikaa, ja hakijat ovat aikoinaan tehneet suuria uhrauksia maamme puolesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä keinoin veteraanitunnusta vailla olevien kuntoutuspäätöksissä sekä käsittelyajoissa päästään hakijoiden oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kohteluun? Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2006 Tuomo Hänninen /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuomo Hännisen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 901/2006 vp: Millä keinoin veteraanitunnusta vailla olevien kuntoutuspäätöksissä sekä käsittelyajoissa päästään hakijoiden oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kohteluun? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymys muiden sotien aikana raskasta työtä tehneiden naisten ja miesten, jopa lasten, oikeudesta rintamaveteraaneille myönnettäviin rintamatunnuksiin ja niihin perustuviin erityisetuuksiin on ollut useassa yhteydessä esillä. Määräaika veteraanitunnusten hakemiseen päättyi vuoden 1994 lopulla. Sen jälkeen tunnuksia ei ole myönnetty uusille ryhmille. Taustalla on puolustusministeriön alaisen rintamaveteraanitunnusten selvitystyöryhmän kannanotto. Vaikka useiden henkilöryhmien panos Suomen puolustustaistelussa oli olennainen, työryhmä halusi kuitenkin tunnustaa rintamalla taistelleiden veteraanien erityisaseman. Vuoden 1998 alusta lukien tuli voimaan laki eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta (1039/1997). Palvelu osoitettiin Sota-arkistosta saadulla todistuksella 31.12.2004 mennessä. Tätä ns. erityisryhmien kuntoutuslakia muutettiin vuoden 2005 alusta lukien koskemaan rintamaolosuhteissa tai sotatoimialueella karjankuljetustehtävissä palvelleita ja Neuvostoliiton partisaani-iskujen uhreja. Karjan evakuointitehtäviin osallistuneet ja partisaani-iskujen uhreiksi joutuneet henkilöt voivat hakea erityisryhmien kuntoutuslain mukaista kuntoutusoikeutta Valtiokonttorista 31.12.2006 mennessä. Hakemuksia on tullut Valtiokonttoriin erittäin runsaasti koko loppuvuoden, koska hakuajan tiedetään päättyvän kohta. Hakemuksia joudutaan käsittelemään vielä vuoden 2007 aikana. Hakemusten käsittelyaika on keskimäärin kuusi kuukautta. Kaikkiaan hakemuksia on tullut joulukuun alkuun mennessä 1 732. Myönteisiä päätöksiä niihin on tehty 884 ja kielteisiä päätöksiä 503. Ratkaisemattomia hakemuksia on tällä hetkellä 345. Valtiokonttori noudattaa puolustusministeriön alaisen veteraanitunnuslautakunnan soveltamia periaatteita, jotka mahdollistavat kuntoutusoikeuden yhdenvertaisuusperiaatteen. Linjausten luomisessa Valtiokonttori on tehnyt yhteistyötä puolustusministeriön kanssa. Käytännössä päätösten valmistelu on hidasta, tulkintoja on jouduttu tekemään myös väljästi. Saman perheen jäsenistä karjankuljettajina on voinut toimia useita. Esimerkiksi tapahtumien aikaan 6-vuotiaan lapsen ei ole katsottu voineen vastata kuljetustehtävistä. Koska luotettavia arkistotietoja ei aina ole käytettävissä, selvittää Valtiokonttori tapauskohtaisesti hakemuksen todistusaineistoja useista eri lähteistä. Todistajia tapahtumille ei enää välttämättä löydy. Tämän vuoksi näyttökynnystä ei voi pitää kovin korkealla. Valtiokonttorin päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen. Oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu edellyttää, että nyt tehtävien päätösten myöntämisedellytykset ovat samankaltaiset kuin rintamapalvelustunnusten myöntämisedellytykset olivat samoista tehtävistä. Evakuointitehtävän suorituspaikan lisäksi henkilö on saanut määräyksen 2
Ministerin vastaus KK 901/2006 vp Tuomo Hänninen /kesk tehtävään evakuoinnin järjestämisvastuussa olleelta viranomaiselta. Lisäksi huomioon otetaan muun muassa karjan määrä, kuljetuksen kesto ja suoritustapa. Erityisryhmien kuntoutusmäärärahaa lisättiin kolmeen miljoonaan euroon vuonna 2005. Vuoden 2007 talousarvioesityksessä määrärahaa on lisätty 0,5 miljoonaa euroa (yhteensä 3,5 miljoonaan euroa). Maksusitoumuksen myöntäminen kuntoutukseen sujuu Valtiokonttorissa nopeasti. Valtioneuvosto on syksyllä 2004 hyväksymissään veteraanipolitiikan linjauksissa vuosille 2004 2007 todennut, että nykyisiin rintamaveteraanietuuksiin oikeutettujen piiriä ei ole tarkoituksenmukaista enää laajentaa uusiin ryhmiin, kun sotien päättymisestä on jo 60 vuotta. Erityisetuudet oli alun perin tarkoitettu sodissa suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi sekä heidän työnsä kunnioittamiseksi. Mainitussa linjauksessa valtioneuvosto katsoi, että tämä periaate on syytä säilyttää niin kauan kuin erityisetuuksien tarvetta on. Muiden sodan aikaisten ryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kautta. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2006 Peruspalveluministerin sijaisena Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 901/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuomo Hänninen /cent: Med hjälp av vilka åtgärder kan man uppnå en rättvis och jämlik behandling då det gäller beslut om rehabilitering för personer som inte har erhållit veterantecken och behandlingstiderna för ansökningarna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan om rätt för kvinnor och män, och t.o.m. barn som utfört tungt arbete under krigen, till fronttecken som beviljas frontveteraner och om rätt till särskilda förmåner som baserar sig på fronttecknen har ofta tagits upp. Tidsfristen för att ansöka om veterantecken gick ut i slutet av 1994. Därefter har inga nya grupper beviljats veterantecken. Det här beror på ett ställningstagande av en arbetsgrupp som utredde praxis för frontveterantecken. Trots att flera grupper gjorde betydande insatser för Finland i försvarskampen ville arbetsgruppen ändå ge en särställning åt de veteraner som stred vid fronten. Vid ingången av 1998 trädde lagen om rehabilitering för personer som tjänstgjort i vissa uppdrag under Finlands krig (1039/1997) i kraft. Bevis för tjänsten skulle anföras senas den 31 december 2004 med ett intyg som erhållits från Krigsarkivet. Denna s.k. rehabiliteringslag för särskilda grupper ändrades från ingången av 2005 så att den gäller personer som har deltagit i boskapstransportuppgifter i frontförhållanden eller i krigsområden och dem som har utsatts för Sovjetunionens partisananfall. De som har deltagit i evakueringen av boskap och de som har utsatts för Sovjetunionens partisananfall kan söka rätt till rehabilitering enligt den s.k. rehabiliteringslagen för särskilda grupper hos Statskontoret senast den 31 december 2006. Statskontoret har erhållit synnerligen många ansökningar nu i slutet av året eftersom man vet att ansökningstiden snart går ut. Därför blir man tvungen att behandla ansökningar ännu under 2007. Behandlingstiden är i genomsnitt sex månader. Fram till december hade Statskontoret erhållit 1 732 ansökningar. Av dem godkändes 884 och förkastades 503. I 345 fall har man ännu inte fattat något beslut. Statskontoret iakttar de principer som veteranteckensnämnden som hör till försvarsministeriet tillämpar, som möjliggör iakttagandet av jämlikhetsprincipen vid beslut om rätt till rehabilitering. Då riktlinjerna har dragits upp har Statskontoret samarbetat med försvarsministeriet. I praktiken är beredningen av besluten en långsam process. Man har varit tvungen att göra även vida tolkningar. Det har inom samma familj kunnat finnas flera personer som deltagit i transporten av boskap. Så har t.ex. ett barn som varit 6 år då händelserna inträffade inte kunnat anses som ansvarig för transportuppgifterna. Eftersom det inte alltid finns tillförlitliga arkivuppgifter att tillgå utreder Statskontoret från fall till fall ansökans bevismaterial från flera olika källor. Det finns inte heller nödvändigtvis längre några vittnen till händelserna. På grund härav kan inte heller bevisnivån hållas särskilt hög. Ändring i beslut som Statskontoret fattat får sökas genom besvär hos försäkringsdomstolen. En rättvis och jämlik behandling av ansökningarna förutsätter att förutsättningarna för beviljande av de förmåner om vilka beslut nu fattas 4
Ministerns svar KK 901/2006 vp Tuomo Hänninen /kesk är likadana som förutsättningarna var för beviljande av fronttjänsttecken då det gäller samma uppgifter. En person har utöver platsen för evakueringsuppgiften dessutom fått förordnande om själva uppgiften av den myndighet som var ansvarig för evakueringen. Dessutom beaktas bl.a. boskapsmängden, transportens varaktighet och sättet för transporten. Rehabiliteringsanslaget för särskilda grupper höjdes med tre miljoner euro år 2005. I budgetpropositionen för 2007 har anslaget ökats med 0,5 miljoner euro (sammanlagt 3,5 miljoner euro). Beviljande av betalningsförbindelsen för rehabiliteringen sker snabbt i Statskontoret. I de av statsrådet hösten 2004 godkända veteranpolitiska riktlinjerna för 2004 2007 framhåller statsrådet att det inte är ändamålsenligt att ytterligare utöka kretsen av personer berättigade till nuvarande frontmannaförmåner när det redan har gått sextio år sedan krigen. Specialförmånerna var ursprungligen avsedda för att hjälpa de grupper som bar det största ansvaret i krigen och att visa respekt för deras arbete. I riktlinjerna ansåg statsrådet att det är befogat att hålla fast vid den principen så länge det finns ett behov av särskilda förmåner. Social- och hälsovårdstjänsterna för övriga grupper som berörts av kriget ordnas inom det kommunala social- och hälsovårdssystemet. Helsingfors den 8 december 2006 Omsorgsministerns ställföreträdare Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 5