1 SISÄLLYS TAULUKOT 2 1 OHJEIDEN KÄYTTÖ 3 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA 4 2.1 Kansi 4 2.2 Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot 4 2.3 Tiivistelmä 5 2.4 Kirjasinlaji, -koko ja -tyyli 6 2.5 Tekstin asettelu sivulla ja riviväli 6 2.6 Luvut, otsikointi ja kappaleet 7 2.7 Kuviot, kuvat, taulukot ja esimerkit 7 2.8 Liitteet 10 3 LÄHTEIDEN MERKINTÄ 11 3.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä 11 3.2 Lähdeviitteen kohdistaminen 12 3.3 Lähdeviitteen sisältö 13 3.4 Muut lähdeviitteet 19 3.4.1 Haastattelulähteet 19 3.4.2 Tilastolähteet 19 3.4.3 Elektroniset lähteet 19 3.4.4 Säädökset 20 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA 21 4.1 Yleistä lähdeluettelosta 21 4.2 Painetut lähteet 21 4.2.1 Monografia 21 4.2.2 Sarjajulkaisu 24 4.2.3 Julkaisematon teos 24
2 4.2.4 Artikkelit 25 4.3 Muut lähteet 26 4.3.1 Haastattelulähteet 26 4.3.2 Tilastolähteet 27 4.3.3 Elektroniset lähteet 27 4.3.4 Säädökset 29 5 PRO GRADU -TUTKIELMAN VIIMEISTELY 30 LÄHTEET 31 LIITTEET Liite 1. Pro gradu -tutkielman kannen malli (englannin kieli) 35 Liite 2. Pro gradu -tutkielman kannen malli (nykysuomi) 36 Liite 3. Pro gradu -tutkielman kannen malli (modern finska) 37 Liite 4. Pro gradu -tutkielman kannen malli (ruotsin kieli) 38 Liite 5.Pro gradu -tutkielman kannen malli (pohjoismaiset kielet) 39 Liite 6. Pro gradu -tutkielman kannen malli (modersmålet svenska) 40 Liite 7.Pro gradu -tutkielman kannen malli (saksan kieli ja kirjallisuus) 41 Liite 8.Pro gradu -tutkielman kannen malli (viestintätieteet) 42 Liite 9. Tiivistelmäsivun malli 43 Liite 10. Tiivistelmäsivun malli (ruotsinkielinen) 44 Liite 11. Tiivistelmäsivun malli (englanninkielinen) 45 TAULUKOT Taulukko 1. Lyhenteiden vrt. ja ks. vieraskieliset vastineet 18 Taulukko 2. Ilmaisun ODLQDWWX vieraskieliset vastineet 27
3 1 OHJEIDEN KÄYTTÖ Näiden kirjoitusohjeiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa Vaasan yliopiston humanistiseen koulutukseen kuuluvien kirjallisten töiden muotoa ja rakennetta. Ohjeet ovat yhteiset kaikille humanistisen tiedekunnan oppiaineille. Tieteenalojen erilaisista perinteistä johtuvista eroista mainitaan erikseen. Englannin kielen laitoksen vaihtoehtoisena tutkielmankirjoitusohjeena käytetään teosta 0/$ +DQGERRN IRU :ULWHUV RI 5HVHDUFK 3DSHUV (Gibaldi 1999) jonka lähdetiedot löytyvät näiden ohjeiden lähdeluettelosta. Saksan kielen ja kirjallisuuden laitoksella käytetään näiden ohjeiden lisäksi (LQI KUXQJ LQGLH7HFKQLNHQZLVVHQVFKDIWOLFKHQ$UEHLWHQVjotka ovat saatavilla laitokselta. Seuraavilta sivuilta löytyvät ohjeet kirjallisten töiden ulkoisista vaatimuksista, lähdeviitteistä ja lähdeluettelosta sekä tutkielman viimeistelystä. Näissä ohjeissa käytetyt esimerkit on pyritty laatimaan siten, että niiden mallia voi soveltaa kaikissa kirjallisissa töissä. Näissä ohjeissa esimerkit on selkeyden vuoksi kehystetty. Kirjoitusohjeita suositetaan noudatettavan heti ensimmäisistä kirjallisista töistä lähtien, jolloin niiden noudattaminen pro gradu -vaiheessa on selvempää eikä aiheuta uutta omaksuttavaa. 2SLVNHOLMDQWXOHHNXLWHQNLQRWWDDKXRPLRRQHWWlRKMHHWHLYlWROHDX NRWWRPLD MD WDUYLWWDHVVD RSLVNHOLMD YRL N\V\l QHXYRD W\ QVl RKMDDMDOWD 2KMHLWD VRYHOWDHVVDDQRSLVNHOLMDQWXOHHQRXGDWWDDMRKGRQPXNDLVXXWWD
4 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA 2.1 Kansi Kansilehdelle kirjoitetaan työn nimi. Nimen tulee olla ytimekäs ja vastata työn sisältöä. Työn nimi voi olla kaksiosainen, jolloin se jakaantuu pää- ja alaotsikkoon. Alaotsikko voi olla tarpeellinen tutkimuskohteen rajausta hahmottamaan. Pro gradu -tutkielmilta vaaditaan ulkoasun yhdenmukaisuutta, mikä koskee tutkielman kansilehden väriä, tekstin asettelua ja tutkielman nidontaa. Tutkielman kannen väri on pastellinkeltainen (Xerox 003R92839), ja kansipaperin tulee olla 160-grammaista. Kannen teksti kirjoitetaan oman pääaineen mallin mukaisesti (ks. liitteet 1 8). Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja tutkielman valmistumisvuosi. Muiden kirjallisten töiden kanneksi riittää valkoinen paperi. Kirjallisten töiden kansilehden marginaalit ovat samat kuin muualla työssä (ks. luku 2.5). Kansilehdessä käytetään kirjasinlajia Times New Roman ja kirjasinkokoa 14. Kansilehdessä käytettävä riviväli on 1. Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19 ja pääotsikko riville 21. Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään. Sivun alareunaan kirjoitetaan teksti Vaasa 200X viimeiselle riville. 2.2 Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot Kansilehden jälkeen kaikki sivut merkitään juoksevalla sivunumeroinnilla siten, että sisällysluettelo alkaa sivulta 1. Sivunumerointi ulottuu tutkimuksen loppuun asetettujen liitteiden viimeiseen sivuun asti. Sivunumero asetetaan sivun keskelle 2,5 cm sivun yläreunasta. Sivunumeron kirjasinlaji ja -koko ovat samat kuin muun tekstin. Kaikissa kirjallisissa töissä sisällysluettelo laaditaan ja sijoitetaan samalla tavalla kuin näiden ohjeiden sisällysluettelo (ks. s. 1 2). Sisällysluettelossa tutkimuksen sisältö eri-
5 tellään otsikoittain ja sivunumeroittain siinä järjestyksessä, jossa työ etenee. Tämä merkitsee sitä, että sisällysluetteloa mahdollisesti seuraavat muut luettelot ja tiivistelmä mainitaan sisällysluettelossa ensimmäisinä. Näiden jälkeen eritellään sanatarkasti tutkimuksen kaikki pääluvut ja alaluvut. Sisällysluettelon viimeinen kohta on lähteet tai sen jälkeen mahdollisesti esitettävät liitteet. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Sisällysluettelossa otsikko LÄHTEET ei saa eteensä numeroa lukuun ottamatta saksan kielen ja kirjallisuuden laitoksen töitä. Sisällysluettelon kohta LIITTEET ei myöskään saa eteensä numeroa. Muilla luetteloilla tarkoitetaan kuva-, kuvio-, taulukko- ja lyhenneluetteloja. Ne sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen ennen varsinaista tekstiä. Kuva-, kuvio- ja taulukkoluettelot ovat myös sisällysluetteloja, joissa kuviot ja taulukot esitetään allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Jos kuvioita ja taulukoita on vähän, niistä ei tarvitse tehdä omia luetteloita. Lyhenneluettelossa ilmoitetaan tutkimuksessa esiintyvät vakiintuneet lyhenteet, kuten lehtien ja sanakirjojen vakiintuneet lyhenteet. Jos työssä on vain muutama vakiintunut lyhenne, ne voi kertoa tekstissä eikä erillistä lyhenneluetteloa tarvita. Vakiintuneita lyhenteitä ovat esimerkiksi: DUW = Deutsches Universalwörterbuch HS = Helsingin Sanomat NS = Nykysuomen sanakirja OED = The Oxford English Dictionary PS = Suomen kielen perussanakirja SAOL = Svenska Akademiens ordlista över svenska språket SK = Suomen Kuvalehti 2.3 Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmaan on liitettävä yksipuolisesti kopioitu tiivistelmäsivu, joka kirjoite-
6 taan äidinkielellä tai tutkielman ohjaajan kanssa sovittavalla kielellä. Tiivistelmä nidotaan tutkielman sisällysluettelon ja muiden luetteloiden jälkeiseksi yksipuoliseksi sivuksi ja numeroidaan juoksevasti. Tällöin tiivistelmä on sivunumeroltaan aina pariton. Luku 1 alkaa parittomalta sivulta, jolloin tiivistelmän ja luvun 1 väliin jää tyhjä sivu, jossa ei ole näkyvissä sivunumeroa. Huomioi, että pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla. Tiivistelmäsivu sisältää tiedot tutkimuksen taustasta, tutkimustehtävästä tai tutkimusongelmasta, teoriasta, keskeisistä käsitteistä, käytetystä metodista ja aineistosta, keskeisistä havainnoista, tuloksista sekä johtopäätöksistä ja tulkinnoista. Tiivistelmässä ei käytetä lähdeviitteitä. Tiivistelmäteksti kirjoitetaan kirjasinlajilla Times New Roman, kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä 1. Tiivistelmälomakkeessa ilmoitetaan myös tutkielman avainsanat. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma. Avainsanoista voi neuvotella tutkielman ohjaajan kanssa. (Ks. liitteet 9 11.) 2.4 Kirjasinlaji, -koko ja -tyyli Koko tutkielma kirjoitetaan kirjasinlajilla Times New Roman ja kirjasinkoolla 12. Kirjasinlajia ja/tai -kokoa voidaan muuttaa esimerkiksi kuvioissa. /LKDYRLQWLD ja NXUVLYRLQWLD käytetään ohjaajan ohjeiden mukaan. Kielitieteessä kursivoinnilla osoitetaan yleensä kielen ainesta. Tekstin alleviivaamista ei suositella. Tyylikeinoja tulee käyttää johdonmukaisesti ja vain yhtä kerrallaan, eikä niitä tekstin luettavuuden vuoksi saa käyttää liikaa. 2.5 Tekstin asettelu sivulla ja riviväli Tutkielma jätetään tarkastettavaksi kaksipuolisesti kopioituna. Tästä syystä teksti sijoitetaan paperille siten, että vasemman ja oikean laidan marginaalit ovat samansuuruiset (3 cm). Molemmat reunat pitää tasata, ja tasaus koskee myös erilaisia luetteloita, liitteitä, esimerkkejä ja pitkiä, suoria lainauksia. Alareunan marginaali on 3 cm ja yläreunan
7 3,5 cm. Kaikissa kirjallisissa töissä käytetään riviväliä 1,5. Riviväliä 1 käytetään yli kolme riviä pitkissä, suorissa lainauksissa, jotka myös sisennetään (ks. luku 3.1).Riviväliä 1 käytetään myös taulukko- ja kuvioteksteissä, esimerkeissä, mahdollisissa alaviitteissä sekä lähdeluettelossa. 2.6 Luvut, otsikointi ja kappaleet Teksti jaetaan lukuihin, luvut otsikoidaan ja ne numeroidaan kymmenjärjestelmän mukaan. Päälukujen määrä vaihtelee, mutta 6 7 päälukua riittänee pitkässäkin tutkielmassa. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna. Pääluvut (1) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Muissa kirjallisissa töissä pääotsikko erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Alaluvut jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti. Kaksiportaisten alalukujen (1.1) otsikot erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Jos kaksiportainen alaluku seuraa pääluvun otsikkoa, yksi tyhjä rivi otsikkojen välissä riittää. Moniportaisempi alaluku erotetaan edellisestä otsikosta tai tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä. Alalukuja on oltava vähintään kaksi, eli jos työssä on olemassa luku 1.1, täytyy siinä myös olla luku 1.2. Lukuja ei ole syytä porrastaa liikaa; suosituksena voidaan pitää enintään kolmea porrasta (1.1.1). Otsikon jälkeen on aina yksi tyhjä rivi välissä ennen tekstiä. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä. On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samansuuruisia. Ääriesimerkkinä voidaan todeta, ettei yhden sivun mittaisia jättikappaleita tai yhden virkkeen mittaisia minikappaleita tulisi olla. Pitkiä listoja, kuten ranskalaisilla viivoilla esitettyjä listoja, on syytä välttää. Ne tekevät tekstin hajanaiseksi ja saavat helposti aikaan vaikutelman, ettei kirjoittaja jäsennä asioiden välisiä suhteita. 2.7 Kuviot, kuvat, taulukot ja esimerkit Kuviot, kuvat ja taulukot täydentävät tekstiä. Niiden sisällön on oltava niin selkeä, että
8 niitä voi tarkastella ja ymmärtää näkemättä varsinaista tekstiä. Varsinaisessa tekstissä tulee olla viittaus jokaiseen kuvioon, kuvaan, taulukkoon ja esimerkkiin. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden tulee olla ulkoasultaan selkeitä; niissä ei esimerkiksi saa olla ilmaa, ja niiden on mahduttava asetettuihin marginaaleihin. Lisäksi on syytä välttää erilaisia värejä ja harmaasävyjä, jotka kopioituvat huonosti monistuksessa. Kuvio- ja kuvateksti sijoitetaan kuvion tai kuvan alle ja taulukkoteksti taulukon ylle. Kuvioille, kuville ja taulukoille merkitään kullekin oma juokseva numerointinsa. Tekstit.XYLR,.XYD ja7dxoxnnr lihavoidaan, mutta kuvion, kuvan tai taulukon otsikkotekstiä ei lihavoida. Kuvien ja taulukoiden tekstit kirjoitetaan samalla kirjasinlajilla ja -koolla kuin varsinainen teksti, mutta riviväli on 1. Toisin kuin otsikot yleensä, kuvioiden, kuvien ja taulukoiden otsikkotekstit päättyvät pisteeseen, ja mahdolliset lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkotekstin sisään. Kuviot, kuvat ja taulukot erotetaan muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä kuvan tai taulukon ylä- ja alapuolella. Jos otsikkoteksti on niin pitkä, että se menee toiselle riville, se sisennetään alkamaan samasta kohdasta kuin ensimmäisen rivin otsikkoteksti (ks. esimerkki). Kuvioista, kuvista ja taulukoista tehdään omat luettelot, jotka sijoitetaan ennen varsinaista tekstiä sisällysluettelon jälkeen..xylr Xxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxx. xxxx xxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxx Kuvioiden ja kuvien avulla voidaan havainnollistaa ja yksinkertaistaa esitettävää asiaa. Kuvioita piirrettäessä on kuitenkin muistettava, että pienelläkin symbolilla on suuri sanoma. Esimerkiksi se, mihin suuntaan nuolen kärki osoittaa, muuttaa kuvion asiasisältöä ratkaisevasti. Monesti se, että opiskelija kykenee itse laatimaan kuvion, osoittaa asioiden välisten suhteiden omaksumista. Siinä tapauksessa, että kuvio lainataan toisesta lähteestä, on käytettävä alkuperäistä otsikkoa ja lähdeviitemerkintää. Joissakin tapauksissa voidaan lainata jotakin kuviota/taulukkoa vain osittain, jolloin myös tulee viitata alkuperäiseen lähteeseen.
9 Tilastollisen aineiston esittämisessä käytetään usein taulukkoja. Taulukko muodostuu riveistä ja sarakkeista, joissa tiedot esitetään pelkistetysti. Tilastollinen aineisto esitetään erillisenä taulukkona joko tekstin seassa tai liitteenä. Jos numerotietoja on vähän, voidaan ne esittää myös otsikoimattomina ja numeroimattomina asetelmina. Kaikkea tilastollista aineistoa ei tarvitse välttämättä esittää erikseen, kun keskitytään tutkimuksen kannalta merkittäviin havaintoihin. Samoja tietoja ei tule esittää sekä taulukkona että kuviona. Tarvittaessa kuvion pohjana olevat tarkat numerotiedot voidaan esittää liitteessä. Kaikissa kuvioissa tai taulukoissa tulee olla samanlainen graafinen yleisilme. Kuvioiden ja taulukkojen liiallista tehostamista tulee välttää. Kuvioita ja taulukoita ei välttämättä kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on tulkittava ja selitettävä riittävästi. Kuvioita ja taulukkoja voi esittää myös liitteissä. Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä seuraavasti: Interpersonaalinen metafunktio jakautuu asemointiin ja modaalisuuteen (ks. kuvio 12). Händelser indelas i skeenden och agentrelaterade händelser. Se figur 9. Die folgende Abbildung (Abb. 5) veranschaulicht das Modell des Basis-Morphems [...] 1 Taulukkoon 7 on koottu modaalisuutta ilmaisevien lauseiden kokonais- ja prosentuaaliset määrät. I tabell 3 presenterar jag de handlings- och händelsekategorier vilka jag ser som relevanta i en facklig kontext. Tabell 4 visar hur definitionerna fördelas i materialet. 1 [ ] -merkintä osoittaa, että tekstiä on jätetty pois.
10 Die folgende Tabelle (Tab. 2) veranschaulicht die Ergebnisse [...] Kaikki tutkimusaineistosta esitettävät esimerkit on numeroitava juoksevasti. Esimerkit on erotettava muusta tekstistä sisennystä ja riviväliä 1 käyttäen. Yleensä esimerkki ei ole luvussa viimeisenä, vaan sen jälkeen on tekstiä, esimerkiksi: Neutraaleilla verbeillä voi kuitenkin olla referointirakenteissa oma erityinen funktionsa viestimisen ilmaisemisen ohella. Tämä näkyy esimerkissä 6: (6) Kannattaisi kysyä asianomaisilta ensin. Se selvittäisi tilannetta huomattavasti, puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Juha Korkeaoja VDQRL. (O13) 2 Esimerkissä 6 se, että jotakin sanotaan, ei sinällään muodosta uutisen ydintä, vaan [ ]. Kaikkiin esimerkkeihin on viitattava tekstissä ja niitä on myös selitettävä riittävästi. Esimerkkien tulkintaa ei saa jättää lukijalle. 2.8 Liitteet Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen viimeisiksi. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, varustetaan sivunumerolla ja ilmoitetaan myös sisällysluettelossa. Liitteeksi sijoitetaan esimerkiksi käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet ja aineistonkeruuseen liittyvät muut kirjelmät sekä mahdolliset aineiston esimerkit. Työn liitteitä ovat myös sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, jotka ovat esimerkiksi liian suuria sijoitettavaksi tekstiin. 2 O13 viittaa Koskelan (2003) artikkelin liitteenä olevaan aineistoon, jossa esimerkki on järjestyksessä kolmastoista. O = Oppositiopuolueet.
11 3 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Tässä luvussa käsitellään lähdeviitteiden merkitsemistapaa tekstissä. Esimerkeissä käytettyjen lähteiden merkitsemistapaa lähdeluettelossa tarkastellaan luvussa 4. Kaikki näiden ohjeiden esimerkeissä käytetyt lähteet on koottu lähdeluetteloon (ks. s. 31 34). 3.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähdeviitteiden avulla lukija voi seurata, mitä ja miten lähdeaineistoa on tutkimuksessa käytetty. Lähdeviitteet mahdollistavat tekstin asiasisällön tarkistamisen. Lähdeviitteestä lukija näkee, milloin tekijä tukeutuu toisen tutkijan tuotantoon, ja kykenee löytämään käytetyn lähteen vaivattomasti lähdeluettelosta. Lähteiden lainaamisessa voidaan erotella referointi ja suorat lainaukset. Tekstiä referoitaessa etsitään oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus ja esitetään se omin sanoin. Tämä on pääviittaustapa kaikissa tieteellisissä töissä. Tärkeää on, että kirjoittaja on sisäistänyt lukemansa tekstin, sillä muussa tapauksessa hän ei kykene esittämään sen sanomaa oikein ja oman tekstinsä ehdoilla. Referoitua tekstiä täytyy kommentoida. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti 3. Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat korkeintaan kolme riviä pitkä. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä ja ilman lainausmerkkejä. Pitkiä suoria lainauksia on syytä välttää. Aina kun tekstiä lainataan, on merkittävä lähdeviittaus. Viittaus on aina tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Lähtökohta on, että opiskelija etsii alkuperäisiä lähteitä, joista hän saa selville niiden sisällön vääristymättöminä. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, kun siteerattu tai referoitu teksti esitetään 3 Siteerattua tekstiä ei muuteta tai korjata, vaan se lainataan mahdollisine virheineen. Mikäli suorassa lainauksessa on esimerkiksi kirjoitusvirhe, se osoitetaan merkitsemällä virheellisen sanan jälkeen [sic]. Sic (lat.) = siten, sillä tavalla; tosiaankin näin. Käytetään usein siteerattaessa osoittamaan kummastusta herättävää tai virheellistä kohtaa.
12 omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on ehdottomasti kiellettyä. Myös idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi lähdettä mainitsematta on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Lähdeviitteet merkitään yleensä varsinaisessa tekstissä sisäviitteillä. Mikäli halutaan käyttää jotain muuta viittaustapaa, on asiasta sovittava erikseen ohjaajan kanssa. Työssä käytetään kuitenkin vain yhtä viittaustapaa. Kun pääasiallisena viittauskeinona käytetään sisäviitteitä, alaviitteitä voidaan hyödyntää erityistarkoituksissa 4. Kun käytetään sekä sisä- että alaviitteitä, on tärkeää, että molemmilla viittaustavoilla on selkeästi eroteltavissa oleva käyttöalue. 3.2 Lähdeviitteen kohdistaminen Lähdeviittauksessa on ilmettävä, miten suuri osa tekstistä perustuu lähteeseen. Viitteessä pisteen sijoittaminen kertoo, mitä tekstikohtaa viittaus koskee. Jos viittaus koskee YDLQ\KWlYLUNHWWl sisäviite sijoitetaan virkkeen sisään ennen pistettä: En sådan mening kan också kallas grafisk mening till skillnad från syntaktisk mening vilken kan användas t.ex. för en av två samordnade huvudsatser (Andersson 1994: 117). Jos viittaus koskee NRNRNDSSDOHWWDWDLXVHDPSLDYLUNNHLWl sisäviite merkitään kappaleen tai referoitujen virkkeiden loppuun pisteen jälkeen. Tällöin lähdeviitteen perään sulkumerkkien sisään laitetaan piste: Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Koskimaa 1999: 123.) Kun kirjoittajan nimi ja sisäviite ovat keskellä virkettä, pisteellä ei voida erottaa sitä, 4 Alaviitteissä voidaan esittää täsmennyksiä, rajauksia, lähdekritiikkiä ja muuta vastaavaa, jolloin alaviitetekstit eivät hajauta muuta tekstiä.
13 kohdistuuko viittaus yhteen vai useampaan virkkeeseen. Tällöin tekstin sanamuodon tulee kertoa lukijalle, milloin lähdeteoksesta lainattu osa päättyy ja kirjoittajan omat ajatukset alkavat. 3.3 Lähdeviitteen sisältö Tekstissä viitataan lähteeseen merkitsemällä sulkeisiin kirjoittajan sukunimi, välilyönti, julkaisuvuosi, kaksoispiste, välilyönti ja sivu tai sivut, joita on käytetty. Kokoomateoksissa viitataan artikkelin kirjoittajaan eikä teoksen toimittajaan (ks. myös luku 4.2.4, kokoomateoksen merkintätapa lähdeluettelossa). Sivut erotetaan toisistaan ajatusviivalla ( ), ei tavumerkillä (-). (Wiio 2003: 306 309) oikein Viitattaessa saksankielisissä töissä kahteen peräkkäiseen sivuun (esimerkiksi 10 11) viitataan jälkimmäiseen sivunumeroon f-kirjaimella, (esimerkiksi 10f). 5 9LLWWDDPLQHQNRNRMXONDLVXXQ Pääasiassa käytetään lähdeviittauksia, joissa sivunumerot ilmaistaan täsmällisesti. Kuitenkin aiempaa kirjallisuutta esiteltäessä voi olla tarpeen viitata kokonaiseen teokseen yksittäisten sivujen sijaan. Tämä voi koskea myös toimitettuja kokoomateoksia. Tällöin sivunumeroita ei tarvita. Myöskään sanakirjaan viitattaessa ei käytetä sivunumeroita. Tunneverbejä ei ole erityisen paljon fennistiikassa aiemmin tutkittu. Aiempia tunneverbejä(kin) koskettelevia julkaisuja ovat Leinonen (1985) ja Pajunen (1999). Viime aikoina virkakieltä on tutkittu paljon (Heikkinen toim. 2002). Jutulla tarkoitetaan yleensä joko kertomusta, tarinaa tai kaskua ja toisaalta erikoismerki- 5 f = folgende
14 tyksessä lehtikirjoitusta tai artikkelia (PS s.v. MXWWX) 6. DUW (2001) gibt dafür die Bedeutung schnell, flink u. mit einer gewissen Behändigkeit tätig, sich (auf ein Ziel) bewegend 7 an..lumrlwwdmdqqlplylunnhhqnhvnhool Lähdeviite voidaan sijoittaa virkkeen tai kappaleen loppuun (ks.luku3.2). Kirjoittajan nimi voi kuitenkin esiintyä virkkeen keskellä tai alussa, jolloin lähdeviittaus laitetaan välittömästi nimen perään. Tässä tapauksessa nimeä ei enää toisteta suluissa. Kappaleen lopussa lähdeviittausta ei tarvitse toistaa. Inkinen (1999: 57) on todennut, että digitalisaatio liittyy keskeisesti viimeaikaiseen keskusteluun kulttuurista. Virkkeen keskellä ei käytetä lähdeviitemerkintätapaa, jota noudatetaan sulkeiden sisällä. Esimerkiksi &-merkkiä käytetään tarvittaessa vain sulkeiden sisällä, ei itse tekstissä. Tekstilajia voi lähestyä myös tiedon sosiologian kannalta: Günthner ja Knoblauch (1995: 5) esittävät, että siellä missä on sosiaalisesti relevanttia tietoa siirrettävänä, on myös konventioita. Genret taas ovat näitä konventionaalistuneita muotoja välittää tuota tietoa eteenpäin (Günthner & Knoblauch 1995: 5). 6 PS = Suomen kielen perussanakirja, s.v. sanaviite ja juttu = hakusana. Tässä yhteydessä ei mainita julkaisuvuotta tai sanakirjan sivunumeroa, jossa hakusana on. 7 Huom! Eri kielissä käytetään erilaisia lainausmerkkejä.
15 8VHDQNLUMRLWWDMDQMXONDLVX Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia (enemmän kuin kaksi), eri kirjoittajat erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta. Viimeinen nimi erotetaan &- merkillä, kun lähdeviite on sulkeissa; saksankielisissä töissä &-merkkiä ei käytetä. Tekstissä &-merkki korvataan ja-sanalla. Ensimmäisellä kerralla lähdeviittaukseen merkitään kaikki kirjoittajat. Myöhemmillä kerroilla mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja kielestä riippuen merkintä ym., et al., u.a. tai m.fl. Kirjoittajien nimet merkitään siinä järjestyksessä, kuin ne ovat lähteessä, eli niitä ei saa muuttaa aakkosjärjestykseen. Ensimmäisellä kerralla viitattaessa: Puuronen, Koskela, Laurén och Nordman (1993: 238) har fått meningslängder mellan 20 och 23 i vetenskapliga och populärvetenskapliga texter. Myöhemmin viitattaessa: Puuronen m.fl. (1993: 231) skiljer populärvetenskapen från forskningsjournalistiken eftersom de har delvis olika mottagargrupper. <KGHVVlOlKGHYLLWWHHVVlXVHLWDOlKWHLWl Samassa virkkeessä tai kappaleessa esitetty asia voi liittyä useaan lähteeseen. 8 Tällöin lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään julkaisujen ilmestymisjärjestyksessä (vanhin ensin). Mikäli samana vuonna on ilmestynyt useita julkaisuja, asetetaan ne kirjoittajan nimen mukaan aakkosjärjestykseen. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä. 8 Huom! Kaikki viitteessä mainitut eivät välttämättä allekirjoita kaikkea kappaleessa kirjoitettua, joten useiden lähteiden mainitseminen yhdessä lähdeviitteessä voi olla tarpeen purkaa erillisiksi lähdeviitteiksi.
16 Es fragt sich, welchen Anteil ob überhaupt die feuilletonistische Literaturkritik tatsächlich am wirtschaftlichen Erfolg eines Buches hat. Sie trägt aber entscheidend zu der Durchsetzung neuer literarischer Trends oder eines neuen unbekannten Autors und seines offiziellen Images bei. (Zimmermann 1985: 319; Schirrmacher 1994: 409; Papenfuß 1998: 169f; Ihonen 1999.) 6DPDWHNLMlHULMXONDLVXW Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosiluvuilla, jotka merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan lähdeviitteissä ja lähdeluettelossa pienillä kirjaimilla a, b, c [...] Lähdeluetteloon julkaisut laitetaan julkaisun nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen (ks. s. 31 34). Viskurilain mukaan lauseen tai virkkeen loppu on joka suhteessa raskaampi kuin alku ja raskaat rakenneosat, kuten pitkät saneet, monisaneiset sanaryhmät ja sivulauseet, todennäköisimmin sijoittuvat lauseen tai virkkeen loppuun (Niemikorpi 1991a: 221; 1991b: 38). Jos lähteissä on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi, lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla: /DJUXPODJIDUW och ODJV NQLQJ kan klassificeras som termer medan ODJHQOLJ och ODJO\ GLJ inte på samma sätt är nya begrepp och därför inte heller termer (Ch. Laurén 1993: 98). Enligt U. Lauréns (1994: 129) undersökning är felen inom verbböjningen fler än inom substantivböjningen.
17 6DQRPDOHKWHHQMDDLNDNDXVOHKWHHQYLLWWDDPLQHQ Sanoma- tai aikakauslehtikirjoitukseen viitattaessa merkitään artikkelin kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero: Useisiin maihin on syntynyt yrityksiä, jotka arvioivat oppilaitoksia (Liiten 2003: A6). Mikäli artikkelin kirjoittajaa ei ole tiedossa, merkitään viitteeseen sanoma- tai aikakauslehden nimi ja vuosiluku: Työministeriön asettamassa komiteassa ovat työnantajien, palkansaajien, yrittäjien ja työministeriön edustajat (+HOVLQJLQ6DQRPDW2003a). Jyväskylän kaupunkiseurakunta on Suomen suurin seurakunta 2003b). -XONDLVXOODHLROHYDUVLQDLVWDWHNLMll (+HOVLQJLQ 6DQRPDW Kaikissa julkaisuissa ei ole varsinaista tekijää. Tällaisessa tapauksessa viitataan teoksen julkaisijaan tai nimeen sen mukaan, mikä tuntuu tarkoituksenmukaiselta: Oikeusministeriöstä (1997: 129) neuvotaan, että laeissa virkkeet esitettäisiin siten, että virke on jaettu erillisiin kohtiin. Lakikielen sanasto koostuu /DLQODDWLMDQRSSDDQ (1997: 131) mukaan lähinnä latinalaisista ja suomalaisista oppi- ja uudissanoista. (PW Lyhennettä emt. (edellä mainittu teos) voidaan käyttää, jos samaan julkaisuun viitataan useita kertoja peräkkäin. Merkinnän jälkeen ilmoitetaan vain sivut, joihin viitataan.
18 Merkintää voidaan käyttää ensimmäisen täydellisen lähdeviittauksen jälkeen. Uuden sivun vaihtuessa sekä otsikon ja väliotsikon jälkeen nimi ja vuosiluku mainitaan kuitenkin uudelleen. Lyhenteen emt. sijasta käytetään ruotsissa ja englannissa lyhennettä ibid. Saksan kielen ja kirjallisuuden laitoksen töissä ei kyseistä lyhennettä käytetä. Lakikielen sanasto koostuu lähinnä latinalaisista ja suomalaisista oppi- ja uudissanoista (emt. 131). Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Emt. 123.) 9UWMDNV Tarvittaessa viittauksen luonnetta voidaan säädellä lyhenteillä vrt. (vertaa) ja ks. (katso). Lyhenteellä vrt. korostetaan näkökulmaeroa ja lyhenteellä ks. kehotetaan lukijaa katsomaan käsiteltävää asiaa tarkemmin toisesta lähteestä. Taulukosta 1 selviävät ilmausten vieraskieliset vastineet. 7DXOXNNR Lyhenteiden vrt. ja ks. vieraskieliset vastineet. suomi ruotsi englanti saksa vrt. jfr cf. vgl. ks. se see s. tai siehe Die Literaturkritik war lange eine "Männersache", aber der Anteil der Frauen ist gewachsen und zwar besonders im Bereich der Kritik von Kinder- und Jugendliteratur (Albrecht 2001: 18; vgl. auch Jokinen 1988: 14).
19 3.4 Muut lähdeviitteet 3.4.1 Haastattelulähteet Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun nimi ja vuosiluku. Tarkemmat tiedot selviävät lähdeluettelosta. Multimediaviestinnän kollokviossa opiskelijat perehtyvät tieteellisiin artikkeleihin (Nuopponen 2003). 3.4.2 Tilastolähteet Tilastolähteisiin viitattaessa merkitään tilaston nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero. Tilaston nimi kursivoidaan. Vuonna 2002 suomalaisista 74 % käytti sähköpostia (,QWHUQHWLQ Nl\WW WDUNRLWXNVHW ± 2002: 15). 3.4.3 Elektroniset lähteet Elektronisia lähteitä ovat mm. www-sivut, sähköpostiviestit, CD-ROM-levyt ja erilaiset tietokannat. Elektroniset lähteet merkitään sisäviittein, kuten muut lähteet. Viitteessä mainitaan tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Elektronisissa lähteissä sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua. Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin jonkin tuotteen käyttäjät osaavat käyttää kyseistä tuotetta tarkoituksenmukaisesti (Kokkonen & Ahtinen 2000).
20 Lindström och Fremer (2003) har undersökt vad som händer under den första minuten av en föreläsning. Mikäli elektronisesta lähteestä on vaikea päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon. Julkaisuvuodeksi merkitään tekstin ilmestymis- tai päivitysvuosi. Jos edellisiä ei ole, merkitään vuosi, jolloin tekstiä siteerattiin. Paikallisella tasolla arviointeja tehdään kunnissa ja oppilaitoksissa, alueellisista arvioinneista vastaavat lääninhallitukset (Opetusministeriö 2000). 3.4.4 Säädökset Ajantasainen säädöstieto löytyy Suomen Säädöskokoelmasta tai Finlex-tietokannasta (www.finlex.fi). Lakikirjojen osalta on huomioitava, että tiedot saattavat olla vanhentuneita. Säädökset merkitään sisäviittein, kuten muut lähteet. Viitattaessa koko lakiin merkitään lähdeviitteeseen lain täydellinen nimi ja voimaantulovuosi: Lakitekstin diskurssikäytännön konventionaalisuus on määrätty Suomen perustuslaissa (1999). Viitattaessa jonkin lain tiettyyn momenttiin merkitään lähdeviitteeseen lain nimi, pykälä ja momentti: Suomen perustuslain 6 2 mom. mukaan Suomessa ei ketään saa asettaa eri asemaan muun muassa sukupuolen tai kielen perusteella. Tai Suomessa ei ketään saa asettaa eri asemaan muun muassa sukupuolen tai kielen perusteella (Suomen perustuslaki 6 2 mom.).
21 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA 4.1 Yleistä lähdeluettelosta Lähdeluettelon tehtävänä on ilmoittaa lukijalle lähteet, joita työssä on käytetty. Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, on mainittava myös lähdeluettelossa, ja vastaavasti jokaiseen lähdeluettelossa mainittuun lähteeseen tulee olla viittaus tekstissä. Lähdeluettelomerkinnän alku on sama kuin lähdeviitteessä. Lähde on kirjoitettava niin selvästi, että lukija voi halutessaan vaivatta löytää käytetyn lähdemateriaalin. Lähdeluettelo sijoitetaan viimeistä tekstisivua seuraavalle sivulle ennen mahdollisia liitteitä. Lähdeluettelon riviväli on 1. Näiden ohjeiden lähdeluettelo on esimerkki oikein laaditusta lähdeluettelosta. Lähteet merkitään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman tekijän nimi kirjoitetaan joka kerta erikseen tai se voidaan toistaa yhtäläisyysmerkillä (- " -). Saman tekijän julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Lähdemerkinnässä ensimmäistä riviä seuraavilla riveillä käytetään sisennystä. Lähdemateriaalin voi tarvittaessa jaotella erilaisiin alaryhmiin, kuten tutkimusaineistoon ja lähdeaineistoon. 4.2 Painetut lähteet 4.2.1 Monografia Monografiasta kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavat tiedot: 6XNXQLPL(WXQLPL (WXQLPL6XNXQLPLMXONDLVXYXRVL7HRNVHQSllRWVLNNR$OD RWVLNNR.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD Laurén, Christer (1993). )DFNVSUnN)RUPLQQHKnOOIXQNWLRQ Lund: Studentlitteratur.
22 Ensimmäisenä ilmoitetaan kirjoittajan sukunimi. Kirjoittajan sukunimi ja etunimi tai etunimet erotetaan toisistaan pilkulla. Etunimet esitetään siinä muodossa, jota tekijä itse käyttää. Aateliset sukunimet 9 sijoitetaan lähdeluetteloon varsinaisen sukunimen, ei siis etuliitteen, mukaan aakkosjärjestykseen, jolloin aatelinen etuliite tulee vasta etunimen jälkeen: Witzleben, Brigitte von (2002). $XVGHUDOWHQLQGLHQHXH+HLPDW%HGHXWHQGH'HXWVFKH XQG6FKZHL]HULPILQQLVFKHQ:LUWVFKDIWVOHEHQ0LWNXOWXUJHVFKLFKWOLFKHQ$XV EOLFNHQ SAXA Sonderband 6. Vaasa, Germersheim. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta. Viimeisenä mainittava nimi erotetaan muista nimistä &-merkillä. Tämä merkitsee sitä, että kaksi tekijää erotetaan toisistaan &-merkillä. Saksankielisissä töissä &-merkkiä ei käytetä. Muiden tekijöiden nimistä kirjoitetaan etunimi ennen sukunimeä: Liljestrand, Birger & Mats Arwidson (1989). 6NULYVWUDWHJL. Göteborg: Esselte Studium. Puuronen, Nina, Merja Koskela, Christer Laurén & Marianne Nordman (1993). Forskningsinformation ett mångdimensionellt spektrum. Teoksessa: (ULNRLVNLHOHW MD NllQQ VWHRULD 9$..,V\PSRVLXPL ;,,,, 228 240. Toim. Detlef Wilske. Vaasan yliopiston käännösteorian ja ammattikielten tutkijaryhmän julkaisut No 18. Vaasa. Kun lähteellä ei ole varsinaista tekijää, se sijoitetaan lähdeluettelossa julkaisijan tai nimen mukaan. Oikeusministeriö (1997). /DLQODDWLMDQRSDV. 2. painos. Helsinki. /DLQODDWLMDQRSDV (1997). 2. painos. Helsinki: Oikeusministeriö. 9 Suomen kielessä aateliset etuliitteet (von, de, af yms.) aloitetaan virkkeen alussa normaaliin tapaan isolla kirjaimella. Ruotsin kielessä aateliset etuliitteet kirjoitetaan pienellä myös virkkeen alussa, joskin virkkeen aloittamista aatelisella etuliitteellä on vältettävä.
23 6XRPHQ NLHOHQ SHUXVVDQDNLUMD 1 3 (1990 1994). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Helsinki: Valtion painatuskeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus & Painatuskeskus. Tekijätietojen jälkeen kirjoitetaan teoksen julkaisuvuosi suluissa ja piste. Jos kyseessä on erittäin vanhan teoksen uusintapainos ja alkuperäisellä ilmestymisvuodella on tekstin kannalta merkitystä, alkuperäinen julkaisuvuosi ilmoitetaan käytetyn painoksen julkaisuvuoden jälkeen. Jos on käytetty käännöstä, ilmoitetaan suluissa teoksen nimen jälkeen alkuperäisen kirjan nimi ja kääntäjä 10. Lönnrot, Elias (1995, alkuperäinen 1849)..DOHYDOD Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 14. Helsinki. Derrida, Jacques (1976). 2I*UDPPDWRORJ\ ('HOD*UDPPDWRORJLH, kääntänyt Gayatri Chakravorty Spivak). Baltimore: The Johns Hopkins University Press. Seuraavaksi kirjoitetaan teoksen täydellinen nimi. Pääotsikko ja alaotsikko erotetaan toisistaan pisteellä ja otsikot kursivoidaan. Nimen jälkeen kirjoitetaan teoksen painos, jos on käytetty muuta kuin ensimmäistä painosta. Tiedot painoksesta, toimittajista yms. kirjoitetaan siinä muodossa ja sillä kielellä, kuin ne ovat lähdeteoksessa: Andersson, Erik (1994).*UDPPDWLNIUnQJUXQGHQ. 2:a upplagan. Uppsala: Hallgren & Fallgren. DUW (2001) = 'HXWVFKHV8QLYHUVDOZ UWHUEXFK 4., neu bearb. u. erw. Aufl. Hrsg. von der Dudenredaktion. Mannheim u.a.: Dudenverlag. Lopuksi kirjoitetaan kustannuspaikka ja kustantaja, jonka jälkeen kirjoitetaan piste. Kustannuspaikka ja kustantaja erotetaan toisistaan kaksoispisteellä. Erityisesti vieraskielisissä kirjoissa voi olla vaikeaa erottaa kustannustietoja painopaikkaan liittyvistä tiedoista. Tavallisesti kustantaja ilmoitetaan kuitenkin kirjan kansilehden alareunassa. 10 Sanan NllQWlQ\W vieraskieliset vastineet: translated by (en), översättning av (ru), übersetzt von (sa).
24 4.2.2 Sarjajulkaisu Osa tieteellisistä tutkimuksista ilmestyy erilaisissa sarjajulkaisuissa. Vaasan yliopiston sarjajulkaisuja ovat mm. Acta Wasaensia, Vaasan yliopiston käännösteorian, ammattikielten ja monikielisyyden tutkijaryhmän julkaisut (VAKKI) ja saksan kielen ja kirjallisuuden laitoksen oma sarjajulkaisu (SAXA). Sarjajulkaisuista ilmoitetaan sarjajulkaisun nimi, osa ja muut vastaavat tiedot siinä muodossa, jossa kyseiset tiedot on esitetty. Jos sarjajulkaisun nimestä ilmenee kustantaja, sitä ei tarvitse enää toistaa. Laurén, Ulla (1994). 7YnVSUnNLJDRFKHQVSUnNLJDVNROHOHYHUVVNULIWOLJDSURGXNWLRQ3HU IRUPDQV RFK NUHDWLYLWHW. Acta Wasaensia No 37. Språkvetenskap 4. Vasa: Universitas Wasaensis. Mäntynen, Anne (2003). 0LWHQNLHOHVWlNHUURWDDQ.LHOLMXWWXMHQUHWRULLNNDD Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 926. Helsinki. 4.2.3 Julkaisematon teos Julkaisemattomat lähteet, kuten pro gradu- ja lisensiaatintutkielmat, sijoitetaan samaan luetteloon julkaistujen kanssa. Julkaisemattoman teoksen nimeä ei kursivoida. Lähteen nimen jälkeen kirjoitetaan julkaisematon-sana ja mainitaan paikka, jossa sitä säilytetään, jos se on tiedossa. Uusipaavalniemi, Riikka (2001). Virkakielen tarkastelua kohteena veroehdotuksen kieli. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Vaasan tiedekirjasto Tritonia.
25 4.2.4 Artikkelit.RNRRPDWHRNVLVVD Kokoomateoksissa julkaistuista artikkeleista kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavat tiedot: 6XNXQLPL (WXQLPL (WXQLPL 6XNXQLPL MXONDLVXYXRVL $UWLNNHOLQ SllRWVLNNR $ODRWVLNNR 7HRNVHVVD.RNRRPDWHRNVHQ SllRWVLNNR $ODRWVLNNR DUWLNNHOLQ VLYXQXPHURW7RLPWRLPLWWDMDQ(WXQLPL6XNXQLPL WRLPLWWDMDQ(WXQLPL 6XNXQLPL.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD Inkinen, Sam (1999). Globalisaatio, digitalisaatio ja ajan henki. Lähtökohtia vuosituhannen vaihteen aikalaisdiagnoosille. Teoksessa: -RKGDWXV GLJLWDDOLVHHQ NXOWWXXULLQ 51 72. Toim. Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä. Tampere: Vastapaino. Jos kustannuspaikkoja on useita, on mahdollista mainita niistä vain ensimmäinen ja käyttää tämän jälkeen merkintää jne., jota vastaa muissa kielissä etc./bl.a./u.a. Samoin Teoksessa-merkintä korvataan muissa kielissä merkinnällä In tai I. $LNDNDXVNLUMRLVVD Osa tieteellisistä tutkimuksista ilmestyy erilaisissa aikakauskirjoissa. Aikakauskirjat ilmestyvät säännöllisesti, vähintään kaksi kertaa vuodessa. Aikakauskirjoissa olevista artikkeleista kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavat tiedot: 6XNXQLPL (WXQLPL (WXQLPL 6XNXQLPL MXONDLVXYXRVL $UWLNNHOLQ SllRWVLNNR $ODRWVLNNR $LNDNDXVNLUMDQ QLPL YRO\\PL RVD VLYXW.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD Kirjoittajan tai kirjoittajien nimien, julkaisuvuoden ja artikkelin nimen jälkeen kirjoitetaan aikakauskirjan nimi lyhentämättömänä. Aikakauskirjan nimi kursivoidaan. Seuraavaksi kirjoitetaan volyymi eli vuosikerta, josta erotetaan kaksoispisteellä osan numero, josta edelleen erotetaan pilkulla artikkelin sivunumerot.
26 Zimmerman, Beverly B. (1998). Linda Flower and Social Cognition. Constructing A View of the Writing Process. 7KH-RXUQDORI&RPSXWHU'RFXPHQWDWLRQ 22: 3, 25 37. New York: SIGDOC. $LNDNDXVMDVDQRPDOHKGLVVl Aikakauslehtien artikkelien lähdetiedot merkitään seuraavasti: Günthner, Susanne & Hubert Knoblauch (1995). Culturally Patterned Speaking Practices. The Analysis on Communicative Genres. 3UDJPDWLFV 5: 5, 1 32. Luukka, Minna-Riitta (2000). Sinulle on postia!.lholnhoor 1, 24 28. Sanomalehtiartikkeleista kirjoitetaan kirjoittajan tai kirjoittajien nimien, julkaisuvuoden ja artikkelin nimen jälkeen sanomalehden nimi ja päivämäärä, josta erotetaan pilkulla artikkelin sivunumerot: Liiten, Marjukka (2003). Korkeakoulutuksen laatu puntariin. +HOVLQJLQ 6DQRPDW 27.10.2003, A6. Mikäli artikkelin kirjoittajaa ei ole tiedossa, merkitään lähdeluetteloon sanoma- tai aikakauslehden nimi, vuosiluku, artikkelin otsikko ja päivämäärä, josta erotetaan pilkulla artikkelin sivunumerot: +HOVLQJLQ6DQRPDW(2003a). Komitea luonnostelee uuden yt-lain. 31.10.2003, A6. 4.3 Muut lähteet 4.3.1 Haastattelulähteet Haastateltujen nimet kirjoitetaan lähdeluetteloon, ellei ole kyse luottamuksellisesti tehdystä aineistonkeruusta, jolloin ne jätetään ilmoittamatta. Tiedot haastattelusta kirjoitetaan seuraavasti:
27 +DDVWDWHOOXQ 6XNXQLPL (WXQLPL DUYR WDL DVHPD 7RLPLSDLNND $LQHLVWRQNHUXX PXRWRDLQHLVWRQNHUXXSDLNNDMDDLND Nuopponen, Anita, soveltavan kielitieteen yliassistentti. Vaasa. Haastattelu, Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitos 28.10.2003. Jos haastatteluja on lukuisia, niistä tehdään oma alaryhmänsä, jolloin haastattelu-sanaa ei tarvitse toistaa. 4.3.2 Tilastolähteet Jos lähdeviitteessä on viitattu tilaston nimeen, lähdeluetteloon kirjoitetaan seuraavat tiedot: 7LODVWRQ QLPL MXONDLVXYXRVL.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD Tilaston nimi kursivoidaan. Jos lähdeviitteessä on viitattu vain pääotsikkoon, mahdollinen alaotsikko kirjoitetaan julkaisuvuoden jälkeen ennen kustannustietoja. (UlLGHQODLWWHLGHQ\OHLV\\VNRWLWDORXNVLVVD± (2002). Helsinki: Tilastokeskus. 4.3.3 Elektroniset lähteet Elektronisille lähteille ei luoda omaa alaryhmää lähdeluettelossa. Elektronisista lähteistä kirjoitetaan tekijän ja työn nimi, kustannus- ja muut tarvittavat tiedot muiden lähteiden tapaan. Kustannustietojen jälkeen kirjoitetaan ajankohta, jolloin tieto on lainattu ja osoitetieto. Elektronisista lähdeviitteistä www-lähteet eivät pääty pisteeseen. Elektronisissa lähteissä hyödynnettävä peruskaava on seuraavanlainen: 6XNXQLPL(WXQLPL (WXQLPL6XNXQLPLMXONDLVXYXRVL7HRNVHQSllRWVLNNR$OD RWVLNNR.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD/DLQDWWX;;;;;RVRLWH Kokkonen, Antti & Aino Ahtinen (2000). Käytettävyyden merkitys verkkooppimisessa. Lainattu 29.10.2003: http://www.cs.uta.fi/~ak60389/ IPOPP2000/ kaytettavyys.html
28 Taulukkoon 2 on koottu ilmaisun lainattu vieraskieliset vastineet: 7DXOXNNR Ilmaisun ODLQDWWX vieraskieliset vastineet. ruotsi englanti saksa citerat cited zitiert Mikäli elektronisesta lähteestä ei ilmene tekstin tekijää, viitteenä voidaan käyttää lähteen julkaisijaa tai otsikkoa: -XONDLVLMDMXONDLVXYXRVL6LYXQRWVLNNR/DLQDWWX;;;;;RVRLWH 2WVLNNRMXONDLVXYXRVL/DLQDWWX;;;;;RVRLWH Opetusministeriö (2000). Tiede. Lainattu 7.4.2003: http://www.minedu.fi Electronic Writing (2003). Lainattu 18.11.2003: http://www.ld.swin.edu.au/writing/ document/lpw703.pdf Sähköpostiviestistä merkitään seuraavat tiedot: /lkhwwlmlq 6XNXQLPL (WXQLPL YXRVL 9LHVWLQ RWVLNNR 6lKN SRVWLYLHVWL 11OOH ;;;;; Lundh, B. (2000). Illustrationer i fackordlistor. Sähköpostiviesti Nina Pilkkeelle 23.1.2000. CD-ROM-levystä merkitään seuraavat tiedot: 6XNXQLPL(WXQLPL (WXQLPL6XNXQLPLMXONDLVXYXRVL7HRNVHQSllRWVLNNR$OD RWVLNNR>&'520@.XVWDQQXVSDLNND.XVWDQWDMD Kolb, David (1994). Socrates in the Labyrinth. Hypertext, Argument, Philosophy. [CD- ROM]. Watertown: Eastgate Systems.
29 Mikäli kaikkia edellä mainittuja tietoja ei ole saatavilla, merkitään elektronisesta lähteestä saatavilla olevat tiedot. Tiedot voivat myös muuttua (päivittyä), ja siksi on tärkeää merkitä se ajankohta, jolloin tietoja on lainattu. Elektronisia lähteitä on käytettävä harkiten, sillä tietojen oikeellisuutta ei aina voida taata. Suositeltavia lähteitä ovat mm. viranomais- ja asiantuntijatahot, kuten ministeriöt, tutkimuslaitokset, yliopistot sekä sähköisessä muodossa olevat tieteelliset artikkelit. 4.3.4 Säädökset Säädöksistä kirjoitetaan lähdeluetteloon säädöksen täydellinen nimi, antamispäivä, vinoviiva ja säädösnumero: Suomen perustuslaki 11.6.1999/731.
30 5 PRO GRADU -TUTKIELMAN VIIMEISTELY Pro gradu -tutkielma tulee monistaa kaksipuolisena lukuun ottamatta tiivistelmäsivua, jonka on oltava yksipuolinen. Tyhjiksi jäävät sivut on kuitenkin ajateltava numeroiduiksi, vaikka numeroa ei merkitä näkyviin (ks. luku 2.3). Tutkielman kopioinnin voi teettää esim. ylioppilaskunnan kirjakaupassa tai yliopistopainossa. Tutkielma jätetään tarkastettavaksi kahtena nidottuna kappaleena, ellei ohjaaja toisin määrää. Kielikylpyä koskevat tutkielmat sekä nykysuomen ja kääntämisen laitoksen tutkielmat jätetään mielellään kolmena kappaleena. Yhden kappaleen voi jättää suoraan ohjaajalle, jolloin voi sopia myös kypsyysnäytteen ajankohdan. Toinen kappale tutkielmasta ja irrallinen tiivistelmäsivu jätetään tiedekunnan opintosihteerille (huone F135). Tutkielmaa ei jätetä enää sähköisessä muodossa (disketillä). Tiivistelmäsivu on tallennettava elektronisesti kirjaston Tiivistelmälomake-sivun kautta (http://www.tritonia.fi/tiivistelma/). Tutkielman hyväksymisen edellytyksenä on, että tiivistelmäsivu on onnistuneesti tallennettu. Lisätietoja saa tiedekunnan opintoneuvojalta ja opintosihteeriltä.
31 LÄHTEET Albrecht, Wolfgang (2001). /LWHUDWXUNULWLNStuttgart, Weimar: Verlag J.B. Metzler. Andersson, Erik (1994).*UDPPDWLN IUnQ JUXQGHQ. 2:a upplagan. Uppsala: Hallgren & Fallgren. Derrida, Jacques (1976). 2I*UDPPDWRORJ\. ('HOD*UDPPDWRORJLH, kääntänyt Gayatri Chakravorty Spivak). Baltimore: The Johns Hopkins University Press. DUW (2001) = 'HXWVFKHV8QLYHUVDOZ UWHUEXFK 4., neu bearb. u. erw. Aufl. Hrsg. von der Dudenredaktion. Mannheim u.a.: Dudenverlag. Electronic Writing (2003). Lainattu 18.11.2003: http://www.ld.swin.edu.au/writing/document/lpw703.pdf (UlLGHQODLWWHLGHQ\OHLV\\VNRWLWDORXNVLVVD± (2002). Helsinki: Tilastokeskus. Gibaldi, Joseph (1999). 0/$ +DQGERRNIRU :ULWHUV RI 5HVHDUFK 3DSHUV 5th Edition. New York: Modern Language Association of America. Günthner, Susanne & Hubert Knoblauch (1995). Culturally Patterned Speaking Practices. The Analysis on Communicative Genres. 3UDJPDWLFV 5: 5, 1 32. Heikkinen, Vesa (toim.) (2002). 9LUNDSXNXLQHQNLHOL Tietolipas 182. Helsinki: SKS. +HOVLQJLQ6DQRPDW(2003a). Komitea luonnostelee uuden yt-lain. 31.10.2003, A6. +HOVLQJLQ6DQRPDW (2003b). Suomen suurin seurakunta saa 2004 uuden kirkkoherran. 29.10.2003, A10. Ihonen, Markku (1999). Hyvä kritiikki. Esitelmä Kesäpäivän kulttuuri -yhdistyksen kritiikkiseminaarissa Kangasalla 24.10.1999. Lainattu 2.9.2002: http://www.uta.fi/~tlmaih/jutut2/hyväkrit.htm#ei_taidetta_ilman_kritiikkia Inkinen, Sam (1999). Globalisaatio, digitalisaatio ja ajan henki. Lähtökohtia vuosituhannen vaihteen aikalaisdiagnoosille. Teoksessa: -RKGDWXV GLJLWDDOLVHHQ NXOWWXXULLQ 51 72. Toim. Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä. Tampere: Vastapaino.,QWHUQHWLQNl\WW WDUNRLWXNVHW± (2002). Helsinki: Tilastokeskus. Jokinen, Kimmo (1988). $UYRVWHOLMDW6XRPDODLVHWNULLWLNRWMDKHLGlQW\ QVlNykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 12. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
32 Kolb, David (1994). Socrates in the Labyrinth. Hypertext, Argument, Philosophy. [CD- ROM]. Watertown: Eastgate Systems. Kokkonen, Antti & Aino Ahtinen (2000). Käytettävyyden merkitys verkkooppimisessa. Lainattu 29.10.2003: http://www.cs.uta.fi/~ak60389/ IPOPP2000/kaytettavyys.html Koskela, Merja (2003). Suora esitys ja sen kehystäminen tiedejournalismissa ja poliittisessa journalismissa. Teoksessa:.LHOL MD DVLDQWXQWLMXXV $)LQ/$Q YXRVLNLUMD 221 238.Toim. Merja Koskela & Nina Pilke. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja nro 61. Jyväskylä. Koskimaa, Raine (1999). Digitaaliset tekstit ja kirjallisuus. Teoksessa: -RKGDWXVGLJL WDDOLVHHQNXOWWXXULLQ 113 128. Toim. Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä. Tampere: Vastapaino. /DLQODDWLMDQRSDV (1997). 2. painos. Helsinki: Oikeusministeriö. Laurén, Christer (1993). )DFNVSUnN)RUPLQQHKnOOIXQNWLRQ Lund: Studentlitteratur. Laurén, Ulla (1994). 7YnVSUnNLJDRFKHQVSUnNLJDVNROHOHYHUVVNULIWOLJDSURGXNWLRQ3HU IRUPDQV RFK NUHDWLYLWHW. Acta Wasaensia No 37. Språkvetenskap 4. Vasa: Universitas Wasaensis. Leinonen, Marja (1985).,PSHUVRQDO6HQWHQFHVLQ)LQQLVKDQG5XVVLDQ Slavica Helsingiensia 3. Helsinki: Helsingin yliopisto. Liiten, Marjukka (2003). Korkeakoulutuksen laatu puntariin. +HOVLQJLQ 6DQRPDW 27.10.2003, A6. Liljestrand, Birger & Mats Arwidson (1989). 6NULYVWUDWHJL. Göteborg: Esselte Studium. Lindström, Jan & Maria Fremer (2003). God morron alla nordister. Den första minuten under föreläsningar. Teoksessa: 1RUGLVND 6SUnN. Lainattu 16.9.2003: http://www.uwasa.fi/hut/svenska/nords/2003/lindstromfremer.php3 Lundh, B. (2000). Illustrationer i fackordlistor. Sähköpostiviesti Nina Pilkkeelle 23.1.2000. Luukka, Minna-Riitta (2000). Sinulle on postia!.lholnhoor 1, 24 28. Lönnrot, Elias (1995, alkuperäinen 1849)..DOHYDOD Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 14. Helsinki. Mäntynen, Anne (2003). 0LWHQNLHOHVWlNHUURWDDQ.LHOLMXWWXMHQUHWRULLNNDD Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 926. Helsinki.
33 Niemikorpi, Antero (1991a). Ilmausten pituudet ja lait. Teoksessa: (ULNRLVNLHOHW MD NllQQ VWHRULD 9$..,VHPLQDDUL ;,, 220 233. Toim. Detlef Wilske. Vaasan yliopiston käännösteorian ja ammattikielten tutkijaryhmän julkaisut No 16. Vaasa. Niemikorpi, Antero (1991b). 6XRPHQNLHOHQVDQDVWRQG\QDPLLNNDD Acta Wasaensia No 26. Kielitiede 2. Vaasa: Acta Wasaensia. NS = 1\N\VXRPHQVDQDNLUMD 1 6 (1992). 13. painos. Toim. Matti Sadeniemi. Porvoo: WSOY. Nuopponen, Anita, soveltavan kielitieteen yliassistentti. Vaasa. Haastattelu, Vaasan yliopiston viestintätieteiden laitos 28.10.2003. Oikeusministeriö (1997). /DLQODDWLMDQRSDV. 2. painos. Helsinki. Opetusministeriö (2000). Koulutuksen arviointi. Lainattu 29.10.2003: http://www.minedu.fi/opm/koulutus/arviointi.htm Opetusministeriö (2000). Tiede. Lainattu 7.4.2003: http://www.minedu.fi Pajunen, Anneli (1999). 6XRPHQYHUELUHNWLRVWD Yleisen kielitieteen julkaisuja 1. Turku: Turun yliopisto. Papenfuß, Monika (1998). 'LH/LWHUDWXUNULWLN]X&KULVWD:ROIV:HUNLP)HXLOOHWRQ(L QHNULWLVFKH6WXGLHYRUGHP+LQWHUJUXQGGHV/LWHUDWXUVWUHLWVXPGHQ7H[W :DV EOHLEW Berlin: Wissenschaftlicher Verlag. PS = 6XRPHQNLHOHQSHUXVVDQDNLUMD 1 3 (1990 1994). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 55. Helsinki: Valtion painatuskeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus & Painatuskeskus. Puuronen, Nina, Merja Koskela, Christer Laurén & Marianne Nordman (1993). Forskningsinformation ett mångdimensionellt spektrum. Teoksessa: (ULNRLVNLHOHW MD NllQQ VWHRULD 9$..,V\PSRVLXPL ;,,,, 228 240. Toim. Detlef Wilske. Vaasan yliopiston käännösteorian ja ammattikielten tutkijaryhmän julkaisut No 18. Vaasa. Schirrmacher, Frank (1994). Literaturkritik. In: /LWHUDWXUZLVVHQVFKDIW(LQ *UXQGNXUV 407 417. Hrsg. von Helmut Brackert & Jörn Stückrath. Reinbek bei Hamburg: Rowohlts Enzyklopädie. SAOL = 6YHQVND $NDGHPLHQV RUGOLVWD YHU VYHQVND VSUnNHW (1998). Tolfte upplagan. Svenska Akademien. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731.
34 Uusipaavalniemi, Riikka (2001). Virkakielen tarkastelua kohteena veroehdotuksen kieli. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Vaasan tiedekirjasto Tritonia. Wiio, Osmo A. (2003). Silloin kauan sitten Teoksessa: 9lOLWWlPLVHQWLHGH9LHVWLQQlQ QlN NXOPLD\KWHLVNXQWDDQNXOWWXXULLQMDNDQVDODLVXXWHHQ 3URIHVVRUL8OODPDLMD.LYLNXUXQ MXKODNLUMD 306 309. Toim. Nando Malmelin. Helsinki: Helsingin yliopiston viestinnän laitos. Witzleben, Brigitte von (2002). $XVGHUDOWHQLQGLHQHXH+HLPDW%HGHXWHQGH'HXWVFKH XQG6FKZHL]HULPILQQLVFKHQ:LUWVFKDIWVOHEHQ0LWNXOWXUJHVFKLFKWOLFKHQ$XV EOLFNHQ SAXA Sonderband 6. Vaasa, Germersheim. Zimmerman, Beverly B. (1998). Linda Flower and Social Cognition. Constructing A View of the Writing Process. 7KH-RXUQDORI&RPSXWHU'RFXPHQWDWLRQ 22: 3, 25 37. New York: SIGDOC. Zimmermann, Bernhard (1985). Entwicklungen der deutschen Literaturkritik von 1933 bis zur Gegenwart. In: *HVFKLFKWHGHUGHXWVFKHQ/LWHUDWXUNULWLN± 275 338. Hrsg. von Peter Uwe Hohendahl. Stuttgart: J.B. Metzlersche Verlagsbuchhandlung.