LIIKENNEVALIOKUNNAN LAUSUNTO 20/2001 vp Valtioneuvoston selvitys liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 18 päivänä lokakuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen liikennepolitiikan valkoisesta kirjasta (E 91/2001 vp) liikennevaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - apulaisosastopäällikkö Reino Lampinen ja neuvotteleva virkamies Vesa Häyrinen, liikenne- ja viestintäministeriö - yli-insinööri Leena Silfverberg, ympäristöministeriö - pääjohtaja Mikko Talvitie, Ilmailulaitos - ylijohtaja Heikki Muttilainen, Merenkulkulaitos - liikennejohtaja Anne Herneoja, Ratahallintokeskus - yli-insinööri Ilkka Komsi, Tiehallinto - toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen, Linja-autoliitto - apulaisjohtaja Pasi Moisio, Suomen Kuormaautoliitto - toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki, Suomen Taksiliitto - johtaja Raimo Mansukoski, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT - toimitusjohtaja Matti Järvinen, Liikenneturva. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komissio hyväksyi liikennepolitiikan valkoisen kirjan 12.9.2001 kolmen vuoden valmistelun jälkeen. Pääteemoina ovat liikenteen kasvu ja siitä aiheutuvat ongelmat sekä niiden ratkaiseminen Euroopassa. Haastetta lähestytään tarkastelemalla liikennejärjestelmää kokonaisuutena, ehdottamalla toimia liikennejärjestelmän tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi, arvioimalla rinnakkain yhteiskunnallisia, taloudellisia, inhimillisiä ja ympäristöllisiä vaikuttavuussuhteita, lisäämällä liikenteen hinnoittelun käyttöä yhteisesti sovittavissa puitteissa sekä hyödyntämällä teknologian ja telemaattisten järjestelmien kehitystä. Valkoinen kirja korostaa tarvetta valintojen tekemiseen: "time to decide". Komission mukaan liikennemuotojen välistä kilpailua olisi säädeltävä siten, että ruuhkautumista ja tiekuljetusten ylivoimaa voidaan vähentää. Välttämättömille infrastruktuurin parannuksille on varmistettava rahoitus. Liikenteessä kuolleiden määrän on vähennyttävä puoleen vuoteen 2010 mennessä. Hinnoittelun keinoja otetaan lisäänty- E 91/2001 vp Versio 2.0
västi käyttöön. Ihmisten tarpeille ja odotuksille on luotava katetta paremmilla liikenteen palveluilla. Komission ehdottamat toimenpidekokonaisuudet liikennemuotojen tasapainoiseksi kehittämiseksi ja niihin sisältyvät toimet ovat: Tieliikenteen laadun parantaminen: Liikenteen valvonnan ja rangaistusseuraamusten yhdenmukaistaminen, mm. ajo- ja lepoaikojen tarkastusten lisääminen. Ammattitaidosta ja työoloista huolehtiminen. Voimakkaiden hintapiikkien (mm. polttoainehinnat) huomioon ottaminen kuljetussopimuksissa. Rautatieliikenteen elinvoimaisuus: Rautatieliikenteen avaaminen kilpailulle vaiheittain. Säännösten kehittäminen turvallisuuden parantamiseksi ja asiakaslähtöisyyden toteutumiseksi. Rataosuuksien varaaminen tavaraliikenteelle. Ilmaliikenteen kasvun hallinta: Ilmaliikenteen turvallisuuden takaaminen, maanpuolustustoimintojen ylläpito ja ilmatilan tehokkaampi käyttö. Kansainvälisessä yhteistyössä tulisi neuvotella lentoliikenteen verotuksesta (kerosiinivero) ja matkaperusteisista maksuista. Lentokenttätoimintojen tehokkuuden lisääminen. Lentojen nousu- ja laskuaikojen jaon uudistus markkinaperusteisemmaksi. Nykyiset open skies sopimukset korvaava transatlanttinen sopimus. Lentoliikenteen melun ja päästöjen rajoittaminen. Meri- ja sisävesiliikenteen yhteensopivuus: "Merten moottoriteiden" kehittäminen, logististen ketjujen kehittäminen, hallinnollisten menettelyjen sujuvoittaminen, matkustajaturvallisuuden parantaminen, meriturvallisuussäännösten tiukentaminen, "paluuliputuksen" edistäminen tonnistoverotusta ja valtiontukia uudistamalla. Kulkumuotojen yhteensopivuuden lisääminen: Marco Polo ohjelman käynnistäminen tavaraliikenteen teknologioiden kehittämiseksi ja tarvittavien puitteiden luomiseksi. Kuormatilojen harmonisointi. Komission ehdottamat toimenpiteet liikenteen pullonkaulojen poistamiseksi ovat: Euroopan laajuisten liikenneverkkojen periaatteiden uudistaminen: Prioriteetti tavaraliikennettä, nopeita rautateiden henkilöliikenteen yhteyksiä ja liikenteen hallintaa painottaville hankkeille. Unionin rahoituksen nosto 20 %:iin rajan ja luonnollisen esteen (Alpit, Pyrenit) ylittävissä prioriteettihankkeissa sekä myöhemmin rajan ylittävissä hakijamaiden liikenneyhteyksissä. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajuuden ja laatustandardien tarkistus vuonna 2004 (yhteydet liittymämaihin, "merten moottoritiet", lentoasemat ja yhteydet syrjäisiin alueisiin). Verkolla olevien tunneleiden turvallisuustasojen standardointi. Infrastruktuurin tuottojen ohjaaminen uuden infrastruktuurin rakentamiseen, myös muille liikennemuodoille (esim. tiemaksujen korvamerkintä ratahankkeisiin). Komission ehdottamat toimenpiteet ihmisten tarpeisiin ja odotuksiin vastaamiseksi ovat: Euroopan teillä kuolleiden määrän puolittaminen vuoteen 2010 mennessä aluksi levittämällä tietoa parhaista käytännöistä, merkitsemällä vaaralliset kohdat sekä harmonisoimalla kansainvälisen raskaan liikenteen nopeus- ja rattijuoppousvalvonta ja rangaistukset. Hinnoittelukehikon luominen infrastruktuurin käytöstä veloittamiseen, hyötyliikenteen polttoaineverotuksen yhdenmukaistaminen, elektronisten maksunkeruujärjestelmien yhtenäisyys Euroopan laajuisilla tieverkoilla. Käyttäjien/matkustajien oikeudet ja velvollisuudet: kompensaatiot esimerkiksi myöhästelyistä tai laatuvajeesta. Komission ehdottamia toimia globalisaation vaikutusten hallitsemiseksi ovat: Hakijamaiden liikenneverkkojen liittäminen Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin rahoitusmekanismeja kehittämällä ja parantamalla viranomaisten taitoja. EU:n liittyminen jäseneksi kansainvälisiin järjestöihin kuten ICAO ja IMO. Galileo-satelliittinavigaatiojärjestelmän valmistuminen vuoteen 2008 mennessä. 2
Puheenjohtajakauden ohjelmassaan Belgia on ilmoittanut pyrkivänsä kaudellaan saamaan aikaan valkoista kirjaa koskevat neuvoston päätelmät joulukuun neuvostossa. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston selvityksen mukaan valkoisen kirjan yleiset tavoitteet eli ruuhkautumisen vähentäminen ja pullonkaulojen poistaminen, liikenteen ympäristöhaittojen hillitseminen, ympäristöystävällisempien liikennemuotojen osuuden turvaaminen ja erityisesti rautateiden elvyttäminen sekä lyhyen matkan merenkulun edistäminen, tieliikenteessä kuolleiden määrän puolittaminen vuoteen 2010 mennessä, matkustajien oikeuksien ja palvelujen kehittäminen, liikennemuotojen kilpailuehtojen harmonisointi ja syrjimättömyys sekä laajentumisen aiheuttamiin liikenneongelmiin varautuminen ovat Suomen kannalta hyväksyttäviä. Valtioneuvoston käsityksen mukaan valkoisen kirjan näkökulma painottaa kuitenkin ruuhkaisten jäsenmaiden ja etenkin läpikulkumaiden ongelmia, jolloin ehdotetut ratkaisutkin painottuvat näihin alueisiin. Osa ehdotetuista ratkaisuista ei koske Suomea tai ole Suomen oloissa sovellettavissa. Valtioneuvosto katsoo myös, että valkoisen kirjan lopussa ehdotetut noin 60 komission konkreettista ehdotusta eivät ole suhteessa alkuosassa asetettuihin tavoitteisiin eikä tavoitteita voida saavuttaa yksin ehdotetuilla toimilla. Liikennemuotojen jakautumaa koskevaa tavoitetta tavaraliikenteessä, jonka neuvosto on jo muutamaan otteeseen vahvistanut, on pidettävä lähinnä yhteisön liikennepolitiikan onnistumisen mittarina. Suomessa rautateiden tavaraliikenteen markkinaosuus on lähes kaksinkertainen EU-keskiarvoon verrattuna. Valtioneuvoston mukaan verotusta koskevista asioista on yhteisötasolla päätettävä yksimielisesti ja ehdotetut linjaukset ja erityisesti konkreettiset ehdotukset on saatettava ECOFIN-neuvoston käsittelyyn. Suomi voi periaatteessa tukea ehdotuksia, jotka yhtenäistävät verotuksen ja maksujen perusteita ja antavat mahdollisuuksia liikennepoliittisesti ohjaavampaan eriyttämiseen, mutta katsoo, että verotuksen tasosta tulee voida päättää kansallisesti. Vero- ja maksupolitiikka ei saa vaarantaa kohtuuttomasti verotulojen kertymää eikä heikentää syrjäisten ja harvaan asuttujen jäsenmaiden kilpailukykyä. Verotulojen korvamerkintä on kaikissa jäsenmaissa ongelmallinen periaatteellinen kysymys, johon on Suomessakin suhtauduttu torjuvasti. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Valkoinen kirja on komission kannanotto liikennepolitiikan keskeisistä ongelmista ja niihin tarvittavista ratkaisuista. EU:n ministerineuvosto hyväksyy valkoisesta kirjasta päätelmät, joiden tarkoituksena on antaa ohjeet valkoisen kirjan kehittämiselle konkreettisiksi toimenpide-ehdotuksiksi. Suomen on vaikutettava päätelmiin siten, että tulevilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti vastata haasteisiin, joita valkoisessa kirjassa esitellään. Lisäksi neuvoston päätelmissä tulee ottaa komission ehdotuksia monipuolisemmin huomioon jäsenvaltioden erityispiirteet. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan komission esittämiä tavoitteita pidetään yleisellä tasolla hyväksyttävinä. Valkoisen kirjan toimenpide-ehdotusten näkökulma on kuitenkin selvästi Keski-Euroopassa ja sikäläisissä olosuhteissa. Valiokunta korostaa sitä, että keinot yleiseurooppalaisten tavoitteiden saavuttamiseksi tulee räätälöidä jäsenvaltioiden erityisolosuhteiden mukaisesti. Suomessa erityisolosuhteita ovat harva asutus, pitkät etäisyydet, ohuet liikennevirrat ja vähäinen ruuhkautuminen. Myös liikennemuodot ovat maassamme paremmin tasapainossa, rautatieliikenteen osuuden ollessa huomattavasti EU-keskiarvoa korkeampi. Kuljetusmuotojen kehittyminen ja niiden keskinäinen suhde ei ole pelkästään poliittisen oh- 3
jauksen asia. Kuljetusmuotojen kehittyminen liittyy eri liikenne- ja kuljetusmuotojen tekniseen kehitykseen ja niiden kykyyn vastata asiakkaiden vaatimuksiin tietyissä olosuhteissa. Liikenteen hinnoittelun ja verotuksen avulla voidaan liikennemuotojen keskinäistä suhdetta ohjailla, mutta näillä toimilla voi olla myös yleistä kilpailukykyä heikentäviä vaikutuksia. Suomessa autotiheys neliökilometriä kohden on Euroopan pienimpiä ja liikennemuotojen suhde on EUkeskiarvoja tasaisempi eikä edellytyksiä suuriin muutoksiin ole. Valiokunta korostaa, että liikenteen tulee olla myös taloudellisesti kestävää. Siksi eri ratkaisumalleja sekä liikenteen maksuja verorasituksen tasoa tulee tarkastella alueellisesti ja kansallisesti. Esimerkiksi kilometriperusteinen liikenteen hinnoittelu ja verotus eivät sovellu suomalaisiin olosuhteisiin. Edellä sanotusta huolimatta myös Suomen tulee tukea toimenpiteitä, joilla liikenteen ruuhkautumista Keski-Euroopassa pyritään estämään. Tämä on yleiseurooppalaisen ympäristöpolitiikan kannalta suotavaa, ja se on välttämätöntä myös suomalaisten vienti- ja kuljetusyritysten toiminnan kannalta. Kuitenkin on tärkeää, että Keski-Euroopan liikenteen ruuhkautumisen helpottamiseksi suunniteltuja toimenpiteitä ei sovelleta kaavamaisesti koko unionin alueella. Valiokunnan mielestä komission valkoisessa kirjassa on myönteisellä tavalla otettu liikenteen ympäristölle aiheuttama rasitus yhdeksi keskeiseksi huolenaiheeksi. Ympäristönäkökohdat läpäisevät kaikki valkoisen kirjan osa-alueet. Komission esittämät toimenpiteet koskevat nimenomaan tavaraliikennettä, vaikka henkilöliikenteen, erityisesti kaupunkiliikenteen, osuus liikenteen päästöistä on todella suuri, jopa 50 70 prosenttia. Henkilöliikenteen sääntely on pitkälti kansallisessa toimivallassa, eikä komissiolla ole näin ollen ollut mahdollisuuksia esittää pitkälle meneviä toimenpiteitä sen alalla. Tavoitteenasettelussa tulisi kuitenkin kaikki liikennemuodot ja myös aluesuunnittelun näkökohdat ottaa huomioon. Hinnoittelu- ja maksujärjestelmiä tulisi kehittää yhteisesti, aiheutettuihin ympäristöhaittoihin ei siis esimerkiksi vain kuljetettuihin kilometreihin perustuen. Joukkoliikenteen kehittäminen olisi tavoiteltavaa koko Euroopassa henkilöliikenteen ongelmien ratkaisemiseksi ja ruuhkautumisen purkamiseksi. Valiokunta toteaa, että komission valkoisessa kirjassa on Suomelle jäämässä eri toimenpiteiden maksajan osa ilman, että uusia investointeja olisi tulossa pohjoiseen Eurooppaan. Valiokunta korostaa, että neuvoston päätelmissä tämä epätasapaino on oikaistava. Jos liikenteen pullonkauloja pyritään vakavasti poistamaan kaikkialla Euroopassa ja jos "merten moottoriteitä" pyritään vakavasti kehittämään, on esimerkiksi Suomen talvimerenkulun rahoittaminen EU:n varoista perusteltua. Myönteistä on, että komission valkoisessa kirjassa liikenneturvallisuus on nostettu yhdeksi liikennepolitiikan päälinjaksi. Kuitenkin valkoinen kirja on kunnianhimoinen vain tavoitteensa osalta: liikennekuolemien vuosittaisen määrän puolittaminen EU:n alueella on tietenkin kannatettavaa. Suomen tulee edistää myös toimenpiteitä, joilla kunnianhimoinen tavoite voidaan saavuttaa. Ilmaliikenteen osalta tulee ruuhkautumista ja keskittymistä välttää. Lentoasemat tulisi voida nähdä verkostona, jonka toiminta keventää liikenteen keskittymistä. Suomessa on tärkeää voida kehittää myös yksinään kannattamattomia lentoasemia. Muussa tapauksessa kuljetuspainetta siirtyy valkoisen kirjan tavoitteiden vastaisesti maanteille. Merenkulun osalta valkoisen kirjan ehdotukset ovat myönteisiä, mutta meriliikenteen kehittämiseen tulisi suunnata myös varoja, kuten edellä on mainittu Suomen talvimerenkulun osalta. Rautatieliikenteen osuus tavaraliikenteestä on Suomessa hyvä, ja sen säilyttäminen on tärkeää. Rataverkon ylläpitäminen ja kehittäminen tavaraliikenteen akselipainojen nostamiseksi ja henkilöliikenteen matkanopeuksien parantamiseksi ovat tärkeitä tavoitteita. Valiokunta muistuttaa valtioneuvostoa kielteisestä kannastaan, jonka se otti rautateiden henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle (LiVL 20/2000 vp U 63/2000 vp). Valiokunta korostaa nopean ratayhteyden luomista Pieta- 4
riin ja nk. "Pohjolan kolmion" TEN-verkon toteuttamista. Valiokunnan käsityksen mukaan komission ehdotuksiin, joiden mukaan komission tulisi liittyä mukaan erilaisiin liikennealan kansainvälisiin järjestöihin ja käyttää niissä yhteisön ääntä, tulee tässä vaiheessa suhtautua varauksellisesti. Kuten komission omista liikennepoliittisista kannanotoista ilmenee, se ei kaikin osin kykene ottamaan huomioon eri jäsenmaiden erityispiirteitä. Tämä on kuitenkin vähimmäisvaatimus komission roolin kasvattamiseksi. Jäsenvaltioiden on voitava itse tuoda erityispiirteensä esille kansainvälisessä yhteistyössä. Lausunto Lausuntonaan liikennevaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että edellä olevin huomautuksin valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Erkki Pulliainen /vihr vpj. Annika Lapintie /vas jäs. Klaus Bremer /r Jyri Häkämies /kok Erkki Kanerva /sd Saara Karhu /sd Marjukka Karttunen /kok Risto Kuisma /rem Eero Lämsä /kesk Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Pekka Nurminen. vjäs. Tero Mölsä /kesk Markku Rossi /kesk Ismo Seivästö /kd Timo Seppälä /kok Lasse Virén /kok Raimo Vistbacka /ps Harry Wallin /sd Kari Myllyniemi /kesk. 5
ERIÄVÄ MIELIPIDE Valiokunnan lausunto on ristiriitainen suhteessa joukkoliikenteen kehittämiseen. Yhtäältä se korostaa joukkoliikenteen kehittämisen tärkeyttä koko Euroopassa henkilöliikenteen ongelmien ratkaisemiseksi. Toisaalta se muistuttaa valtioneuvostoa kielteisestä kannastaan rautateiden henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle. Rautateittemme kilpailukyky ja tehokkuus henkilöliikenteessä on monopoliaseman saaneen VR:n toimesta huono. Se on hinta-laatusuhteeltaan kehittymätön. Vastaavasti sen markkinaosuus on huono kilpailevien joukkokuljetusvälineiden joukossa. Samalla VR vääristää vakavasti myös kilpailua linja-autoliikenteessä. Epätarkoituksenmukainen kilpailu koituu joukkoliikenteen käyttäjien maksettavaksi tarpeettoman korkeina lippuhintoina. Kilpailun avaaminen rautatieliikenteessämme olisi varma keino tehostaa henkilökuljetuksia rautateillä myös Suomessa. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001 Klaus Bremer /r 6