LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ Muistio Hallitusneuvos 14.9.2017 Tiina Ranne VALTIONEUVOSTON ASETUS ALUKSEN MIEHITYKSESTÄ JA LAIVAVÄEN PÄTE- VYYDESTÄ ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annettua valtioneuvoston asetusta (166/2013) esitetään muutettavaksi. Asetusmuutoksella saatettaisiin voimaan kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn antamien päätöslauselmien MSC.396(95) ja MSC.397(95) edellyttämät muutokset. Muutoksilla täytäntöönpantaisiin siten kansainvälisen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä STCW-yleissopimus) liitteeseen tehdyt muutokset, jotka johtuvat kaasua tai muuta matalan leimahduspisteen polttoainetta käyttäviä aluksia koskevan kansainvälisen turvallisuussäännöstön (jäljempänä IGF-säännöstö) voimaantulosta. Muutoksilla säädettäisiin uudet IGF-säännöstön kattamien alusten miehistön lisäpätevyys- ja koulutusvaatimukset. Vuoden 2017 alussa voimaan tullut IGF-säännöstö (International Code of Safety for Ships Using Gases or Other Low-flashpoint Fuels) on kokonaan uusi tekninen säännöstö aluksille, jotka käyttävät polttoaineenaan kaasua tai muuta matalan leimahduspisteen polttoainetta. IGF-säännöstöllä edistetään puhtaamman meriympäristön aikaansaamista. IGF-säännöstön mukaisten alusten uudet lisäpätevyys- ja koulutusvaatimukset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan STCW-yleissopimuksen liitteen muutoksina 1 päivänä tammikuuta 2017. Suomi on IMOn pääsihteerille toimittamassaan nootissa ilmoittanut, että yleissopimuksen liitteeseen tehdyt muutokset voivat tulla Suomen osalta voimaan vasta nimenomaisen suostumuksen antamisen jälkeen, kun tarvittavat kansalliset lainsäädäntötoimet on saatettu loppuun. IGF-säännöstöstä johtuvat merenkulkijoiden lisäpätevyys- ja koulutusvaatimukset ehdotetaan pantavaksi täytäntöön aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetun valtioneuvoston asetuksen muutoksella. Asetusta muutetaan laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain (1687/2009) 17 :n 3 momentin ja 19 :n 1 ja 2 momentin nojalla. Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 5 päivänä lokakuuta 2017.
2 PERUSTELUT 1 Nykytila Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn merellisen ympäristön suojelukomitea on hyväksynyt 27 päivänä lokakuuta 2016 Itämeren ja Pohjanmeren typenoksidipäästöjen erityisalueiksi (NOx Emission Control Area, NECA). Tämä asettaa entistä suuremmat vaatimukset näillä alueilla liikkuvien alusten polttoaineille. Erityisalueella laivojen pitää vähentää typenoksidipäästöjä 80 prosenttia nykyiseen tasoon verrattuna. NECA-sääntely tulee koskemaan 1.1.2021 jälkeen rakennettavia uusia laivoja niiden purjehtiessa Itämerellä ja Pohjanmerellä tai muilla NECAalueilla. Päätöksen seurauksena 1.1.2021 jälkeen rakennettaviin laivoihin tulee asentaa katalysaattori tai niiden tulee siirtyä käyttämään nesteytettyä maakaasua (LNG) polttoaineena. Jo aiemmin Itä- ja Pohjanmeri ovat olleet rikkipäästöjen osalta kireämpien päästörajojen aluetta (Sulphur Emission Control Area, SECA). IMOn merellisen ympäristön suojelukomitean päätöslauselmalla MEPC.176(58) alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainväliseen yleissopimukseen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjan (SopS 51/1983) liitettä VI muutettiin siten, että SECA-alueilla raja alusten rikkipäästöille on ollut 0,1 % vuoden 2015 alusta lähtien. Perinteisillä polttoaineilla 0,1 % rikkipäästörajaa on vaikea saavuttaa. Myös globaalisti polttoaineen rikkipitoisuusrajan odotetaan laskevan 0,5 % tasolle vuonna 2020. LNG täyttää sellaisenaan edellä mainitut vaatimukset rikin osalta, sillä LNG ei sisällä lainkaan rikkiä. LNG täyttää polttoaineena erityisalueen päästövaatimukset myös typen oksidien osalta ja vähentää myös merkittävästi alusten hiukkas- ja hiilidioksidipäästöjä. Norja on ollut edelläkävijä LNG:n käyttämisessä alusten polttoaineena. Ensimmäinen norjalainen LNG-alus valmistui vuonna 2000 ja nykyisin Norjalla on jo kymmeniä LNG:tä polttoaineenaan käyttäviä aluksia. Suomalaisia LNG:tä polttoaineenaan käyttäviä aluksia on liikenteessä vasta muutama, mutta rakenteilla on jo useita aluksia suomalaisille varustamoille. Uudet LNG:tä polttoaineenaan käyttävät alukset rakennetaan IGF-säännöstön mukaisiksi. Merenkulun ammattipätevyyksiä koskeva lainsäädäntö perustuu pääosin kansainväliseen, erityisesti IMOssa hyväksyttyyn sääntelyyn sekä Euroopan unionin lainsäädäntöön. Merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyksistä ja ammatissa toimimisen muista edellytyksistä määrätään STCW-yleissopimuksessa (SopS 22/1984). STCWyleissopimuksen keskeinen sisältö on sopimuksen liitteessä. STCW-yleissopimuksen liitettä muutettiin olennaisesti vuonna 1995 pidetyssä sopimuspuolten konferenssissa. Konferenssissa hyväksyttiin lisäksi merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva säännöstö (jäljempänä STCW-säännöstö), jonka säännöt täydentävät yleissopimuksen liitteen sääntöjä. STCW-yleissopimuksessa tarkoitetuista asi-
3 oista säädetään myös Euroopan neuvoston ja parlamentin merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetussa direktiivissä 2008/106/EY. Edellä mainittujen uusien ympäristöä koskevien vaatimusten johdosta IMOn meriturvallisuuskomitean alainen HTW-alakomitea (Human Element, Training and Watchkeeping) on valmistellut matalan leimahduspisteen polttoaineita käyttävien alusten laivaväkeä koskevat lisäpätevyysvaatimukset, joita vaaditaan varsinaisten pätevyyksien lisäksi. Lisäpätevyysvaatimuksilla pyritään varmistamaan esimerkiksi LNG:tä käyttävien alusten liikennöinnin turvallisuus ja suojelemaan työntekijöitä, matkustajia, alusta ja ympäristöä. IGF aluksilla vaaditaan STCW-yleissopimuksen mukaisia IGF alusten henkilökunnan lisäpätevyyksiä. Pätevää miehistöä tulee olla saatavana suomalaisille varustamoille uusien alusten lähtiessä liikenteeseen. Uusia IGF-aluksia on odotettavissa Suomessa vuoden vaihteessa 2017-2018. IMOn meriturvallisuuskomitea hyväksyi 95. istunnossa päätöslauselmat MSC.396(95) ja MSC.397(95). Kyseisillä päätöslauselmilla on tehty IGF-säännöstön voimaantulosta johtuvat muutokset STCW-yleissopimuksen liitteeseen. IGFsäännöstön soveltamisalaan kuuluvien alusten henkilökunnalle on alusturvallisuuden takaamiseksi kehitetty lisäpätevyysvaatimukset, joita on kahta tasoa. Vaatimukset koskevat aluksen päällikköä, päällystöä ja polttoaineeseen liittyvissä avaintehtävissä toimivia henkilöitä. STCW-yleissopimuksen liitteeseen on lisätty uusi sääntö V/3, joka sisältää IGF-säännöstön mukaisilla aluksilla palvelevien henkilöiden lisäpätevyystodistus- ja koulutusvaatimukset. Lisäpätevyystodistusta ja koulutusten sisältöä koskevat vaatimukset on annettu päätöslauselmilla MSC.396(95) ja MSC.397(95). Merenkulkijoiden pätevyyksistä säädetään Suomessa laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetussa laissa (jäljempänä laivaväkilaki). Laivaväen pätevyyksien ja lisäpätevyyksien yksityiskohtaiset myöntämisedellytykset ovat aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (jäljempänä miehitysasetus). Kyseisillä säädöksillä on pantu täytäntöön pätevyyksien osalta STCW-yleissopimuksen määräykset ja vähimmäiskoulutusdirektiivin säännökset. Suomen lainsäädäntö ei nykyisellään mahdollista IGF-alusten henkilökunnan lisäpätevyystodistusten myöntämistä kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Miehitysasetuksen muutoksilla mahdollistettaisiin lisäpätevyystodistusten myöntäminen Suomessa. Uudet IGF-aluksia koskevat pätevyydet ovat tyypillisiä alustyyppikohtaisia lisäpätevyyksiä. Muita tällaisia lisäpätevyyksiä ovat esimerkiksi säiliöalusten laivaväen lisäpätevyydet. 2 Esitetyt muutokset 1 Määritelmät. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uudet määritelmät 8) IGF säännöstö ja 9) IGF alus. IGF-säännöstöllä tarkoitettaisiin kaasua tai muuta matalan leimahduspisteen polttoainetta käyttäviä aluksia koskevaa kansainvälistä turvallisuussäännöstöä, sellaisena kuin se on määritetty SOLAS-yleissopimuksen luvun II-1 säännössä 2.29. Määritelmä vastaisi STCW-yleissopimuksen lukuun 1 sääntöön 1 lisättyä IGF-säännöstön
4 määritelmää. IGF-aluksella tarkoitettaisiin alusta, johon sovelletaan IGF-säännöstöä. IGF-alusta ei ole määritelty STCW-yleissopimuksessa. IGF-aluksen määritelmä ehdotetaan kuitenkin lisättäväksi asetukseen sääntelyn selkeyden vuoksi. Lisäksi pykälän 7 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos, joka johtuu uusien kohtien lisäämisestä pykälään. 15 a IGF-aluksen laivaväen lisäpätevyydet. Asetukseen lisättäisiin uusi 15 a, jossa asetettaisiin lisäpätevyysvaatimukset IGF aluksella eri tehtävissä toimiville. IGF-aluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus olisi oltava laivaväellä, jolla on polttoaineesta huolehtimiseen liittyviä määrättyjä turvallisuustehtäviä, taikka polttoaineen käyttöön tai polttoaineeseen liittyvissä hätätilanteissa toimimiseen määrättyjä turvallisuustehtäviä. Tällaisia turvallisuustehtäviä olisivat esimerkiksi polttoainetäydennyksiin liittyvät turvallisuustehtävät tai kuuluminen aluksen palonsammutusryhmään. Laivanisäntä määrittelee nämä turvallisuustehtävät aluksen hälytysluettelon ja työtehtävien jaon mukaisesti. Pykälän 2 momentin mukaan IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus olisi oltava päälliköllä, konepäällystöllä ja muulla laivaväkeen kuuluvalla, jolla on välitön vastuu polttoaineista tai polttoainejärjestelmien käytöstä ja järjestelmistä huolehtimisesta. Säännös vastaisi STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön kohtia 4 ja 7. STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön kohdassa 3 määrätään lisäksi, että IGFaluksella työskentelevä laivaväki on perehdytettävä alukseen, sen laitteisiin ja niiden käyttöön, mutta tällaista säännöstä ei ole tarpeen lisätä asetukseen, koska vastaava säännös on laivaväkilain 9 :ssä. 72 a IGF-aluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus. Asetukseen lisättäisiin uusi 72 a, jossa säädettäisiin edellytykset IGF-aluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettavan lisäpätevyystodistuksen myöntämiselle. Vaatimukset pohjautuisivat STCW-yleissopimuksen vaatimuksiin (liitteen V/3 säännön kohdat 5 ja 6). Myöntämisen edellytyksenä olisi STCW-säännöstön A osan V/3 säännön 2 kohdan mukainen, STCW-säännöstön A-V/3-1 taulukossa eritelty peruskoulutus. Koulutuksen voisi kuitenkin korvata kaasusäiliöaluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettavalla lisäpätevyystodistuksella tai kaasusäiliöaluksen lastitoimintojen hoitamisesta annettavalla lisäpätevyystodistuksella. Kaasusäiliöaluksen lastitoiminnoista annettavan lisäpätevyystodistuksen ehtona on kaasusäiliöaluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus. Koulutuksen korvaaminen kaasusäiliöaluspätevyyksillä on STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön 6 kohdassa esitetty toinen vaihtoehto, joka helpottaa pätevän miehistön saatavuutta vaatimusten tultua voimaan. Suomessa ei ole tällä hetkellä kaasusäiliöaluksia ja hyvin vähäinen määrä merenkulkijoita palvelee ulkomaalaisilla kaasusäiliöaluksilla, joten helpotuksen merkitys Suomen kannalta ei ole suuri. 72 b IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus.
5 Asetukseen lisättäisiin uusi 72 b, jossa säädettäisiin edellytykset IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutuksesta annettavan lisäpätevyystodistuksen myöntämiseksi. Vaatimukset perustuisivat STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön kohtiin 8 ja 9. Pykälän 1 momentin mukaan myöntämisen edellytyksenä olisi 72 a :ssä tarkoitettu IGF-aluksen laivaväen peruskoulutuksesta annettava lisäpätevyys. Lisäksi vaadittaisiin STCW-säännöstön A osan V/3 säännön 2 kohdan mukainen, STCW A-V/3-2 taulukossa eritelty IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutus. Tämän lisäksi vaatimuksena olisi yksi kuukausi meripalvelua, johon sisältyy vähintään kolme polttoainetäydennystä joko IGF-aluksella tai aluksella, jonka polttoaine kuuluu IGF-säännöstön soveltamisalaan. Aluksella, jonka polttoaine kuuluu IGF-säännöstön soveltamisalaan, tarkoitettaisiin sellaista LNG:tä polttoaineenaan käyttävää alusta, jota ei ole rakennettu IGF-säännöstön mukaiseksi. Tällaisia aluksia ovat esimerkiksi tällä hetkellä liikennöivät suomalaiset LNG:tä polttoaineenaan käyttävät alukset, joiden rakennusaikana ei IGF-säännöstöä ollut vielä olemassa. Kolmesta vaaditusta polttoainetäydennyksestä kaksi voitaisiin korvata simulaattorissa osana IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutusta. Kolmannen tulisi olla polttoaineentäydennys joko telakalla tai aluksen ollessa liikkeellä. Suomessa on vielä hyvin vähän merenkulkijoita, joilla on tarvittava meripalvelu ja LNG:tä polttoaineenaan käyttäviä aluksiakin on vain muutama. IGF-aluksia kuitenkin odotetaan tulevan useita lähivuosien aikana ja pätevästä miehistöstä odotetaan tulevan pulaa. Tästä syystä pykälän 1 momentin 3 kohtaan ehdotetaan b kohtaa, jonka mukaan meripalvelua voitaisiin korvata hyväksytyllä koulutuksella, joka on suunniteltu siten, että se mahdollisimman hyvin vastaisi IGF-aluksella suoritettavaa kuukauden pituista meripalvelua. Suomessa on parhaillaan suunnitteilla tällaista koulutusta erään varustamon, oppilaitoksen ja meriteollisuuden yhteistyönä. Säännös perustuu STCW-yleissopimuksen IX artiklaan, jonka mukaan hallinto voi hyväksyä muita koulutusjärjestelyjä, mukaan lukien meripalvelun korvaavia järjestelyjä, jotka soveltuvat erityisesti tietyn tyyppisiin aluksiin. Edellytyksenä tällaisille järjestelyille on, että ne takaavat merenkulun turvallisuuden ja niillä voidaan saavuttaa vähintään yleissopimuksen vaatimuksia vastaava taso. Tämän vaihtoehdon käyttäminen edellyttää, että järjestelyistä ilmoitetaan kansainväliselle merenkulkujärjestölle IMOlle, joka lähettää siitä tiedon kaikille sopimusosapuolille. Hyväksytyllä meripalvelun korvaavalla koulutuksella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä sitä, että Liikenteen turvallisuusvirasto tarkistaa, että koulutuksella voi korvata meripalvelun osana lisäpätevyystodistuksen myöntämistä. Hyväksytyllä koulutuksella tarkoitetaan pääsääntöisesti Suomessa suoritettua koulutusta. Ulkomailla suoritetun koulutuksen tapauksessa lisäpätevyystodistusta haetaan pääsääntöisesti kyseisestä valtiosta, jonka hallinto myös valvoo kyseisen valtion koulutuksen järjestäjiä ja hyväksyy koulutusten sisällön. Muiden valtioiden myöntämillä IGF-lisäpätevyystodistuksilla voi toimia myös suomalaisilla IGF-aluksilla. Pykälän 2 momentin mukaan IGF-aluksen laivaväen lisäkoulutuksesta annettava lisäpätevyystodistus voitaisiin STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön kohdan 9 mukaista helpotusta käyttäen myöntää tietyin ehdoin myös henkilölle, jolla on 72 :ssä tarkoitettu kaasusäiliöalusten lastitoimintojen hoitamisesta annettava lisäpätevyystodistus. Asetuksen 72 :ssä tarkoitettu lisäpätevyystodistus korvaisi tässä pykälässä tarkoitetun koulutuksen. Edellytyksenä olisi, että henkilö on osallistunut vähin-
6 tään kolmeen polttoainetäydennykseen IGF-aluksella tai vähintään kolmeen lastitoimintojen johtamiseen kaasusäiliöaluksella. Lisäksi edellytyksenä olisi kolmen kuukauden meripalvelu viimeisen viiden vuoden aikana joko IGF-aluksella, säiliöaluksella, jolla kuljetetaan IGF-säännöstön soveltamisalaan kuuluvia polttoaineita tai aluksella, jonka polttoaine kuuluu IGF-säännöstön soveltamisalaan. Koulutuksen korvaaminen kaasusäiliöaluspätevyyksillä on STCW-yleissopimuksen mukainen toinen vaihtoehto, joka helpottaa pätevän miehistön saatavuutta vaatimusten tultua voimaan. Suomessa ei ole tällä hetkellä kaasusäiliöaluksia ja hyvin vähäinen määrä merenkulkijoita palvelee ulkomaalaisilla kaasusäiliöaluksilla, joten helpotuksen merkitys Suomen kannalta ei ole suuri. 77 Pätevyyskirjan ja lisäpätevyystodistuksen voimassaolo. Asetuksen 77 :n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 10 kohta, jossa mainittaisiin IGFaluksen laivaväen peruskoulutuksesta ja lisäkoulutuksesta annettavat lisäpätevyystodistukset. Nämä lisäpätevyydet olisivat siten voimassa viisi vuotta. Viiden vuoden voimassaolosta määrätään STCW-yleissopimuksen säännön I/11 kohdassa 2.1. Lisäksi 1 momentin 9 kohtaan tehtäisiin tekninen muutos, joka aiheutuu uuden kohdan lisäämisestä momenttiin. 80 a IGF-aluksen laivaväen lisäpätevyystodistuksen uusiminen. Pykälässä säädettäisiin vaatimukset viideksi vuodeksi myönnettävien IGF-aluksen laivaväen peruskoulutuksesta ja lisäkoulutuksesta annettavien lisäpätevyystodistusten uusimiseksi. Uusiminen voisi tapahtua suorittamalla hyväksytty kertauskurssi tai koe. Säännös perustuisi STCW-yleissopimuksen liitteen V/3 säännön kohtaan 12. 3 Esitysten vaikutukset Esityksellä varmistettaisiin nykyaikaisten, matalan leimahduspisteen polttoaineita käyttävien alusten laivaväen pätevyys IGF-säännöstön edellyttämällä tavalla. Esityksellä olisi siten myönteisiä vaikutuksia alusturvallisuuteen ja aluksella työskentelevien sekä matkustajien turvallisuuteen. Esityksellä mahdollistettaisiin puhtaampaa teknologiaa käyttävien alusten toimiminen suomalaisella miehistöllä ja edistettäisiin välillisesti ympäristöä säästävien alusten toimintaa Suomen lipun alla. Esityksellä olisi siten myönteinen vaikutus ympäristön pilaantumisen ehkäisyyn. Esitys tukisi välillisesti suomalaisten alusten kilpailukykyä ja edistäisi suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä. Toisaalta koulutuksen ja uusien lisäpätevyyksien hankkimisesta aiheutuisi kustannuksia varustamoille ja merenkulkijoille. Varustamoiden kustannuksien arvioidaan kuitenkin peittyvän hyötyjen alle. Varustamoiden kustannukset syntyisivät henkilökunnan kouluttamisesta ja Liikenteen turvallisuusviraston perimistä lisäpätevyyksiä koskevista maksuista. Yksittäisille merenkulkijoille voisi tulla joissain tapauksissa kustannuksia koulutuksesta ja lisäpätevyystodistuksesta, jos varustamo ei korvaa näitä kustannuksia. Kustannukset olisivat samaa luokkaa
7 kuin muut vastaavat merenkulun lisäkoulutukset ja koulutuksen perusteella myönnettävät lisäpätevyystodistukset. Esityksellä on hallinnollisia vaikutuksia Liikenteen turvallisuusvirastolle. Myönnettävien uusien lisäpätevyystodistusten määrien odotetaan kuitenkin olevan ainakin alkuvaiheessa suhteellisen pieniä ja virasto pystyisi hoitamaan tehtävän nykyisillä resursseilla. Esityksellä helpotettaisiin suomalaisen laivaväen käyttämistä jo rakenteilla olevien IGF-alusten osalta ja siten myös helpotettaisiin alusten käyttöönottoa suunnitellussa aikataulussa. Samalla saatettaisiin kotimainen IGF-pätevyyksiä koskeva sääntely kansainväliselle tasolle. 4 Asian valmistelu IGF säännöstön valmistelun aikana IMOssa katsottiin, että oli ennenaikaista sisällyttää koulutusvaatimuksia IGF säännöstön luonnokseen, ennen kuin STW alakomitea on tutkinut asian ja ottanut siihen kantaa. STW alakomiteaa pyydettiin arvioimaan, olisivatko voimassa olevat kaasu- ja kemikaalisäiliöaluksia koskevat lisäpätevyysvaatimukset soveltuvia tulevien IGF-alusten laivaväen lisäpätevyysvaatimuksiksi vai olisiko tarvetta kehittää uusia koulutusvaatimuksia näitä aluksia koskien. STWalakomitea katsoi 44. istunnossaan, että uusien osaamisvaatimusten kehittäminen on tarpeellisia ja että asianmukainen paikka näille säännöksille on STCWyleissopimuksen V-luku ja että uudet osaamisvaatimukset korvaisivat LNG:tä polttoaineenaan käyttävien alusten laivaväen osaamista koskevan ohjeistuksen päätöslauselmassa (MSC.285(86)). Asiaa työstettiin kirjeenvaihtotyöryhmässä ja HTW alakomitean (entinen STW) 1. istunnossa (17. -21.2.2014). IMO:n meriturvallisuuskomitea (MSC) hyväksyi STCW yleissopimuksen liitteeseen ja STCW säännöstöön ehdotetut muutokset 95. istunnossaan (3-12.6.2015) siten, että ne tulisivat voimaan 1.1.2017. Suomessa asiaa käsiteltiin Merenkulun neuvottelukunnan meriliikennejaostossa 18.4.2013, jossa katsottiin, että kansainvälisistä osaamisvaatimuksista sopiminen on kannatettavaa. Sopivimmaksi paikaksi osaamisvaatimuksille katsottiin STCWyleissopimus, koska tällöin koulutus olisi pakollista ja auditoitua. Lisäksi STW 44 ja HTW 1 kansallisissa koordinaatiokokouksissa 15.4.2013 ja 17.2.2014 sidosryhmillä on ollut tilaisuus esittää näkemyksiään työn kuluessa. Myös MSC-komitean 95. istunnon kansallisissa koordinaatioissa keväällä 2015 on kuultu laajasti merenkulun ja elinkeinon sidosryhmiä. Muutoksista on lisäksi huhtikuussa 2016 pyydetty lausunnot merenkulun neuvottelukunnassa ja sen alaisessa meriliikennejaostossa edustettuina olevilta organisaatioilta. Suomen Varustamot ry antoi lausunnon, jossa tuettiin päätöslauselmien hyväksymistä ja todettiin maakaasuasian olevan tärkeä suomalaisille varustamoille. Lisäksi Suomen Varustamot ry toi lausunnossaan esille, että kaasukäyttöisten alusten miehistön harjoitteluvaatimukset sekä lastin ottaminen ja purkaminen samaan aikaan polttoaineen ottamisen kanssa ovat asioita, jotka täytyy vielä ratkaista. STCW säännöstön muutoksiin liittyvissä yksi-
8 tyiskohtaisissa koulutusvaatimuksissa on polttoaineen ottamiseen liittyviä riskejä ja erilaisia varotoimenpiteitä käsitelty varsin laajasti. Asetusehdotus on laadittu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Liikennevirastolta, Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta, Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry:ltä, Elinkeinoelämän keskusliito EK:lta, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Laivameklariliitto ry:ltä, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Matkustajalaivayhdistykseltä, Suomen Merimiesunionilta, Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry:ltä, Suomen Satamaliitolta, Suomen Varustamot ry:ltä, Etelä-Kymeenlaakson ammattiopisto EKAMI:lta, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:lta, WinNovalta, Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK:ilta, Yrkeshögskolan Novialta (Aboa Mare), Axxelilta (Aboa Mare), Högskolan på Ålandilta sekä Ålands Sjöfartsgymnasiumilta. Lausunnon antoivat ympäristöministeriö, Liikenteen turvallisuusvirasto, Suomen Yrittäjät ja Suomen Varustamot ry. Lausunnonantaneilla ei ollut huomautettavaa esitykseen. Suomen Varustamot korosti lausunnossaan olevan tärkeää, että mahdollistetaan suomalaisen laivaväen käyttäminen rakenteilla olevilla IGF-aluksilla. Suomessa on hyvin vähän merenkulkijoita, joilla on meripalvelua LNG-aluksilla ja näin ollen asetusehdotuksen mukainen mahdollisuus meripalvelun korvaamisesta hyväksytyllä koulutuksella on erityisen tärkeä. 5 Voimaantulo Asetus on tarkoitettu tulemaan voimaan 5 päivänä lokakuuta 2017.