Aristarh Lentulov (1882 1943)

Aristarh Lentulov (1882 1943) Aristarh Lentulovin maalausten värit ovat raikkaita ja kubo-futuristiset* muodot kepeitä. Kubistisesta* tyylistä huolimatta hänen teoksensa ovat selkeästi esittäviä. Aristarh Lentulov opiskeli ensin teologiaa, kunnes alkoi vuonna 1898 opiskella kuvataidetta. Hän valmistui Kiovan taideoppilaitoksesta vuonna 1905. Seuraavana vuonna nuori taiteilija muutti Pietariin. Hänestä tuli nopeasti kaupungin taidepiirien keskeinen hahmo ja hän osallistui useisiin avantgardetaiteen näyttelyihin. Lentulov ystävystyi muun muassa taidemaalari Mihail Larionovin kanssa ja tutustui tämän taiteilijatuttaviin Moskovassa. Lentulov oli myös mukana Ruutusotamies*-näyttelyssä vuonna 1910. Vuonna 1912 Lentulov matkusti Italiaan ja Ranskaan, jossa hän tutustui kubismiin*. Hän kirjoitti tuolloin päiväkirjaansa: Esineiden kubistisointia voi tervehtiä jo siksi, että se antaa ihmiselle samalla tavalla uudenlaisia taidekokemuksia kuin Leonardo Da Vinci aikoinaan. Moskovaan palattuaan hän kokeili uutta maalaustapaa muun muassa Vasili Autuaan kirkko -teosta (1913) maalatessaan. Vuonna 1915 Lentulov kävi katsomassa vanhempiaan Nižni Novgorodissa. Tuolla matkalla hän maalasi kaupungin vanhaa linnoitusta kuvaavan teoksen Nižni Novgorod (1915). Vallankumouksen jälkeisinä vuosina Lentulov toimi aktiivisesti Moskovan taiteilijoiden yhdistyksissä ja liitoissa. Vuonna 1933 Moskovassa järjestettiin Lentulovin tuotannosta suuri näyttely, joka juhlisti hänen 25-vuotista taiteilijataivaltaan. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Kubo-futurismi Venäläisen avantgardetaiteen suuntaus, joka yhdisti ranskalaista kubismia ja italialaista futurismia omaleimaisella tavalla. Kubismi (lat. cubus = kuutio) 1900-luvun alun taidesuuntaus, jonka kehittäjiksi luetaan kuvataiteilijat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubistit käyttivät yksinkertaisia geometrisia muotoja. He kuvasivat kohteen samanaikaisesti monesta suunnasta. Taiteilija ikään kuin hajotti kohteen mielessään, analysoi sen ja kasasi sen sitten uudelleen maalaukseksi. Näin taiteilijan oma näkemys kohteesta korostui. Futurismi Italialaislähtöinen ideologia, joka tähtäsi uuteen, dynaamiseen yhteiskuntaan. Futuristit ihannoivat modernin kaupunkielämän ääniä, hälyä ja vauhtia. Futuristisissa maalauksissa liikkeen vaikutelma korostuu. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria.

Ilja Maškov (1881 1944) Ilja Maškov tunnetaan värikkäistä, pelkistetyistä asetelmistaan, joiden aiheina oli usein maan antimia ja ruokatarpeita. Aikansa taiteilijoiden tavoin hän yhdisti ulkomaisiin vaikutteisiin piirteitä venäläisestä kansantaiteesta. Ilja Maškov aloitti opinnot Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen oppilaitoksessa vuonna 1900. Opintojensa loppupuolella Maškov kiersi laajasti Eurooppaa ja tutustui monipuolisesti taiteeseen. Matkan kokemukset vaikuttivat osaltaan siihen, että Maškov irtautui akateemisen taiteen* säännöistä ja kehitti oman maalaustyylinsä. Sen seurauksena hänet erotettiin koulusta vuonna 1910. Muotokuvien lisäksi Ilja Maškov maalasi mielellään asetelmia: leipiä, hedelmiä, kukkia, kaloja ja astioita. Hän käytti rohkeita väriyhdistelmiä ja maalasi näkyvin siveltimenvedoin pelkistettyjä muotoja. Maalaustyylissä näkyy vaikutteita ranskalaisilta taidemaalareilta Paul Cézannelta (1839 1906) ja Henri Matisselta (1869 1954). Vuonna 1911 Ilja Maškov oli mukana perustamassa uudistusmielistä Ruutusotamies*-taiteilijaryhmää. Myöhemmin hän siirtyi jo tuolloin perinteisemmän Taiteen maailma* -ryhmän jäseneksi. 1920-luvulla Maškov opetti muun muassa Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen oppilaitoksessa. Hän myös johti Vallankumouksellisen Venäjän taiteilijaliiton (AHRR)* ateljeeta. Maškovin myöhäistuotannossa näkyy sosialistisen realismin* piirteitä. Taiteilijan mukaan taiteen tuli olla helposti ymmärrettävää. Elämänsä loppupuolella Maškov asui synnyinkylässään Don-joen alueella, missä hän jatkoi asetelmien maalaamista. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Akateeminen taide Taideakatemioissa opetettu ja hyväksytty tapa tehdä taidetta. Taideakatemioiden opetustyyliin kuului antiikin ihannointi, piirustuksellisuuden korostaminen sekä tiukat klassiset säännöt. Avantgardistit kritisoivat akateemista taidetta sisällöttömyydestä. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria. Taiteen maailma (ven. Mir Iskusstva) 1898 1904 ja 1910 24 toiminut taiteilijaryhmä, joka järjesti useita taidenäyttelyitä. Uudistusmielinen Taiteen maailma suhtautui kriittisesti realistiseen ja naturalistiseen taiteeseen. Ryhmä julkaisi myös samannimistä taidelehteä. Vallankumouksellisen Venäjän taiteilijaliitto (AHRR) Neuvostoliitossa vuosina 1922 32 toiminut taiteilijaliitto. Liiton julistuksen mukaan se piti välttämättömänä aikansa vallankumouksellisten, työläisten ja talonpoikien kuvaamista. Ensimmäisen näyttelynsä liitto järjesti 1922 Volga-joen alueen nälkäänäkevien hyväksi. Sosialistinen realismi 1930-luvulta 1990-luvun alkuun saakka Neuvostoliiton ainoa virallisesti sallittu taidesuuntaus, joka oli muodoltaan realistista ja sisällöltään sosialistista. Taiteilijoiden tuli kuvata kansantajuisesti ja ihannoivasti neuvostoideologian kannalta sopivia aiheita, kuten talonpoikia ja työläisiä.

Kasimir Malevitš (1878 1935) Kasimir Malevitš tunnetaan erityisesti teoksestaan Musta neliö, jonka ensimmäisen version hän maalasi vuonna 1915. Hän myös kehitti suprematismiksi kutsumansa taidesuuntauksen. Malevitšin ajatukset ja taide vaikuttivat suuresti 1900-luvun taiteen kehittymiseen, kuten konstruktivismin* ja minimalismin* syntymiseen. Uransa alkuvaiheessa 1910-luvulla Kasimir Malevitš suuntautui kubofuturismiin*, kubismin ja futurismin yhdistelmään. Hän osallistui keskeisiin avantgardetaiteen näyttelyihin: Ruutusotamies*- ja Aasinhäntä* -näyttelyihin Venäjällä sekä Der Blaue Reiter* -ryhmän näyttelyyn Saksassa. Sysäyksen Mustan neliön maalaamiseen ja suprematismin kehittämiseen Malevitš sai suunnitellessaan futuristisen Voitto auringosta -oopperan lavastusta vuonna 1913. Tuolloin musta neliö oli kuvattu esirippuun, joka revittiin oopperan päättyessä. Suprematismin (lat. supremus, ylin) mukaan yksinkertaisimmat muodot toimivat kaikkien mahdollisten kuvien lähtökohtana, nollatasona, ja olivat siten ylintä taidetta. Suprematistiset teokset olivat abstrakteja, geometristen perusmuotojen kuten neliön ja ympyrän sommitelmia. Mustan ja valkoisen lisäksi niissä käytettiin usein perusvärejä. 1920-luvulla Malevitš keskittyi opettamiseen, kirjoittamiseen ja uudenlaisen arkkitehtuurin tutkimiseen. Vuosikymmenen lopulla Malevitš maalasi hahmoja, jotka perustuivat suprematismista tutuille geometrisille muodoille ja väreille. Malleina ei käytetty todellisia ihmisiä, vaikka useat niistä esittivät talonpoikia, myöhemmin myös työläisiä. Tyylissä oli sosialistisen realismin* piirteitä. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Konstruktivismi (lat. construere = rakentaa) abstraktin taiteen suuntaus, joka kehittyi Venäjällä 1910-luvun lopulla ja levisi Eurooppaan seuraavalla vuosikymmenellä. Konstrukti-vismissa teoksen harkittu, selkeä rakenne perustuu usein geometrisille muodoille. Minimalismi Pelkistettyjä muotoja ja niukkoja värejä suosiva taidesuuntaus, joka syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvulla vastareaktiona tunteellista itseilmaisua korostavalle abstraktille ekspressionismille. Kubo-futurismi Venäläisen avantgardetaiteen suuntaus, joka yhdisti ranskalaista kubismia ja italialaista futurismia omaleimaisella tavalla. Kubismi (lat. cubus = kuutio) 1900-luvun alun taidesuuntaus, jonka kehittäjiksi luetaan kuvataiteilijat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubistit käyttivät yksinkertaisia geometrisia muotoja. He kuvasivat kohteen samanaikaisesti monesta suunnasta. Taiteilija ikään kuin hajotti kohteen mielessään, analysoi sen ja kasasi sen sitten uudelleen maalaukseksi. Näin taiteilijan oma näkemys kohteesta korostui. Futurismi Italialaislähtöinen ideologia, joka tähtäsi uuteen, dynaamiseen yhteiskuntaan. Futuristit ihannoivat modernin kaupunkielämän ääniä, hälyä ja vauhtia. Futuristisissa maalauksissa liikkeen vaikutelma korostuu. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria. Aasinhäntä Moskovassa vuonna 1912 järjestetty taidenäyttely, jonka järjestivät Ruutusotamies-ryhmästä irtautuneet radikaalit taiteilijat. Ryhmän jäseniä yhdisti vaikutteiden hakeminen kansantaiteesta. Der Blaue Reiter (suom. sininen ratsastaja) vuonna 1911 14 Münchenissä toiminut uudistusmielisten taiteilijaryhmä, jonka johtohahmoja olivat Vasili Kandinski ja Franz Marc. Ryhmä järjesti näyttelyitä, joihin osallistuivat myös Kasimir Malevitš, Paul Klee ja Pablo Picasso. Sosialistinen realismi 1930-luvulta 1990-luvun alkuun saakka Neuvostoliiton ainoa virallisesti sallittu taidesuuntaus, joka oli muodoltaan realistista ja sisällöltään sosialistista. Taiteilijoiden tuli kuvata kansantajuisesti ja ihannoivasti neuvostoideologian kannalta sopivia aiheita, kuten talonpoikia ja työläisiä.

Marc Chagall (1887 1985) Marc Chagall on yksi venäläisen avantgardetaiteen* suosituimmista taiteilijoista. Hän maalasi toistuvasti sirkusaiheita, rakastavaisia hahmoja, Raamatun tarinoita ja juutalaista tarustoa. Teosten vaikutelma on usein ilakoiva, romanttinen tai melankolinen. Marc Chagall opiskeli ensin synnyinkaupungissaan Vitebskissä (1898 1905) ja sitten Pietarissa (1907 10). Jo tuolloin hän tutustui ranskalaisen taiteen ajankohtaisiin virtauksiin kuten Henri Matissen ja fauvistien* taiteeseen. Opintojensa päätyttyä nuori taiteilija matkusti Pariisiin. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Chagall oli matkalla Vitebskissä. Maailmantilanne pitkitti vierailua. Seuraavana kesänä taiteilija avioitui Bella Rosenfeldin kanssa. Pari matkusti morsiamen perheen datšalle (venäläinen kesämökki), jossa Chagall maalasi teoksen Huvilan ikkuna. Zaolše Vitebskin lähistöllä (1915). Kuvassa näkyvät taiteilija ja hänen vaimonsa. Teatteri, ooppera ja baletti olivat Chagallille läheisiä ympäristöjä: hän suunnitteli lavastuksia ja puvustuksia läpi koko uransa. Vuonna 1920 Chagall maalasi Moskovan juutalaiseen teatteriin seitsemän teoksen sarjan. Maalauksissa Tanssi, Kirjallisuus ja Draama esiintyvät naistanssija, toorakirjuri sekä häissä esiintyvä ilveilijä. Vuodesta 1923 lähtien Marc Chagall asui sotavuosia lukuun ottamatta pääosin Ranskassa. 1930-luvun lopulla Saksassa natsit poistivat museoiden näyttelyistä kaikki Chagallin teokset. Samoihin aikoihin hän osallistui Pariisissa näyttelyyn, joka esitteli modernin taiteen mestareita. Sodan aikana Chagall perheineen eli Yhdysvalloissa. Uransa aikana Marc Chagall nousi taidemaailman tähdeksi. Hänen tuotantoaan esitteleviä takautuvia näyttelyitä on järjestetty useita. Chagallin julkisista teoksista tunnetuimpia ovat Pariisin kansallisoopperan kattomaalaukset sekä suuri lasimaalaus Peace Yhdistyneiden kansakuntien pääkonttorissa New Yorkissa. Tuottelias taiteilija työskenteli kuolemaansa saakka, vielä viimeisenä päivänään. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Avantgarde (ransk. avant-garde, etujoukko) Avantgardetaide rikkoo totuttuja taiteen tekemisen periaatteita ja uudistaa muotokieltä. Käsite otettiin käyttöön 1900-luvulla ja sillä tarkoitetaan uutta ja kokeilevaa ilmaisua hakevia taiteilijoita. Fauvismi (ransk. fauve = villipeto) Taidesuuntaus, joka lähti liikkeelle vuoden 1905 Pariisin taidesalongista. Fauvistien maalauksissa on räikeitä värejä ja villiä siveltimenkäyttöä. Maalauksesta tuli välittyä pikemminkin tunne kuin tarkka kuvaus kohteesta.

Mihail Vrubel (1856 1910) Mihail Vrubel on varhaisin Värin voima -näyttelyn taiteilijoista. Hänen persoonallinen, symbolistinen maalaustyylinsä edesauttoi osaltaan taiteen murrosta. Symbolisteille taiteilijan sisäiset näyt olivat tärkeämpiä kuin maailman todenmukainen kuvaaminen tai akateemisen taiteen klassiset ihanteet. Vrubel oli merkittävä opettaja ja esikuva monille tämän näyttelyn taiteilijoille. Mihail Vrubel oli juuri valmistunut lakimieheksi, kun hän aloitti opinnot Pietarin taideakatemiassa. Taide kiehtoi nuorta Vrubelia niin, että hänen kerrotaan pyörtyneen ihastuksesta katseltuaan teoksia Eremitaasin museossa. Vrubel osallistui opiskeluaikanaan Kiovan keskiaikaisen Kirillovin kirkon kunnostustöihin. Hän entisöi kirkon vanhoja freskoja ja maalasi uuden ikonostaasin. Näin hän tutustui vanhaan bysanttilaiseen taiteeseen*, josta hän myöhemmin ammensi aiheita symbolistisiin teoksiinsa. Mihail Vrubelin teoksille ominaista on eloisa värien käyttö sekä bysanttilaiset ja muinaisvenäläiset kuva-aiheet. Hänen tuotannossaan toistuvat uskonnolliset ja mytologiset hahmot, kuten demonit ja enkelit. Siveltimenvedot ovat usein vahvoja ja särmikkäitä. Maalauksen Syreeni (1900) eläväisen pinnan Vrubel sai aikaan palettiveistä käyttämällä. Vrubelin tuontantoon kuuluu myös keramiikkaa, lasimaalauksia, oopperalavastuksia sekä puvustuksia. Uransa loppuvaiheilla Vrubel kärsi mielisairaudesta. Hän kuitenkin jatkoi maalaamista, kunnes sokeutui vuonna 1906. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Bysanttilainen taide Bysantin valtakunnan (330 1453) taidetyyli. Bysantin taide käsitteli lähinnä uskonnollisia aiheita. Esittämistapa suosi pelkistettyjä muotoja realistisen kuvauksen ja syvyysvaikutelman kustannuksella. Ikonitaide sai alkunsa Bysantissa.

Natalia Gontšarova (1881 1962) Natalia Gontšarova tunsi aikansa ranskalaisen maalaustaiteen uusimmat ilmiöt, mutta ihaili venäläistä kansantaidetta. Monet hänen omintakeisista värikkäistä maalauksistaan kuvasivat pelkistetysti uskonnollisia aiheita sekä talonpoikien elämää. Natalia Gontšarova opiskeli kuvanveistoa ja maalausta Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen oppilaitoksessa vuosina 1901 09. Uransa alkuvaiheessa nuori taiteilija ammensi vaikutteita aikansa ranskalaisesta maalaustaiteesta. Natalia Gontšarova ja hänen elämänkumppaninsa taidemaalari Mihail Larionov (1881 1964) ihailivat perinteistä venäläistä kansantaidetta. Muiden neo-primitivistien* tavoin he maalasivat pelkistettyjä, yksinkertaisia kuvaaiheita kirkkain värein. Gontšarova teki tällä tavoin talonpoikien elämää kuvaavan sarjan. Maalaus Omenia poimivia talonpoikia (1911) on tuolta ajalta. Gontšarova maalasi myös uskonnollisia aiheita. Hän poikkesi paikoin ikonitaiteen tiukoista säännöistä ja käytti ilmaisussaan kansantaiteen piirteitä. Esimerkiksi Jumalanäiti-triptyykin reunoihin hän teki koristeellisia sommitelmia. Vuonna 1914 joitakin Gontšarovan uskonnollisia maalauksia sensuroitiin herjaavina. Gontšarova ja Larionov olivat uudistusmielisiä. He olivat keskeisesti mukana järjestämässä avantgardetaiteilijoiden Ruutusotamies*- ja Aasinhäntä* -näyttelyitä Moskovassa. Taiteilijapari myös kehitti abstraktin taiteen* suuntauksiin kuuluvan rayonismin. Rayonistisen (ransk. rayon, säde) maalauksen kuvapintaa halkovat värikkäät toisiinsa niputtuneet ja limittyneet viivat eli säteet. Natalia Gontšarovan ura oli alusta alkaen kansainvälinen. Hänen teoksiaan nähtiin monissa Euroopan kaupungeissa, myös Helsingissä Der Blaue Reiter* -ryhmän näyttelyssä vuonna 1914. Taiteilijapari asui useissa Euroopan maissa, kunnes asettui pysyvästi Pariisiin vuonna 1918. * selitys kääntöpuolella

Natalia Gontšarova suunnitteli paljon myös lavastuksia. Hän teki yhteistyötä muun muassa Sergei Djagilevin baletin kanssa. Lisäksi hän kuvitti kirjoja ja teki graafisia töitä. Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Neoprimitivismi Venäläiset neo- eli uusprimitivistit hakivat taiteeseensa vaikutteita ikoneista ja kansantaiteesta, esimerkiksi kansanomaisista puukaiverruksista (lubok). Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria. Aasinhäntä Moskovassa vuonna 1912 järjestetty taidenäyttely, jonka järjestivät Ruutusotamiesryhmästä irtautuneet radikaalit taiteilijat. Ryhmän jäseniä yhdisti vaikutteiden hakeminen kansantaiteesta. Abstrakti taide Yleisnimitys länsimaiselle 1900-luvun taiteelle, joka luopui esittävyydestä. Abstrakteilla taideteoksilla ei ole lähtökohtaa luonnossa. Der Blaue Reiter (suom. sininen ratsastaja) vuonna 1911 14 Münchenissä toiminut uudistusmielisten taiteilijaryhmä, jonka johtohahmoja olivat Vasili Kandinski ja Franz Marc. Ryhmä järjesti näyttelyitä, joihin osallistuivat myös Kasimir Malevitš, Paul Klee ja Pablo Picasso.

Olga Rozanova (1886 1918) Olga Rozanova kokeili innokkaasti uusia ilmaisutapoja, joita hän myös tulkitsi usein omaperäisesti. Hän omaksui nopeasti kubo-futuristisen* tyylin, joka yhdistää kubismin* muodon hajottamisen ja futurismille* tyypillisen liikkeen vaikutelman. Hän maalasi varhain myös abstrakteja, ei-esittäviä töitä. Olga Rozanova opiskeli taidetta ensin Moskovassa ja sitten Pietarissa. Toisin kuin monet venäläiset avantgardetaiteilijat Rozanova ei koskaan opiskellut ulkomailla. Silti hän onnistui pysymään ajan hermolla. Parturi (1915) on muodoltaan klassinen kubistinen* sommitelma. Metronomi (1915) on asettelultaan vauhdikkaampi, kubo-futuristinen*. Metronomi on laite, joka auttaa muusikkoa pysymään tahdissa. Sen lyöntitiheyttä voi muuttaa mielivaltaisesti. Italiankieliset sanat andante (käyden) ja presto (nopeasti) tarkoittavat musiikin eri tempoja. Ranskankieliset sanat Belgique (Belgia), Paris (Pariisi), Amerique (Amerikka) sekä Angleterre (Englanti) merkitsevät paikkoja. Teos oli esillä näyttelyssä 0,10 Viimeinen futuristinen näyttely*. Ajan hengen mukaisesti Rozanova toimi aktiivisesti erilaisissa taiteilijaryhmittymissä. Hän oli keskeinen toimija Nuorison liitossa*. Hän oli myös Supremus*- ja Ruutusotamies* -ryhmien jäsen. Rozanova myös kuvitti futuristirunoilijoiden Velimir Hlebnikovin ja puolisonsa Aleksei Krutšonyhin teoksia. Hlebnikov ja Krutšonyh kehittivät yhdessä zaum-mielikuvituskielen, joka pohjautui venäjään mutta ei ollut ymmärrettävää kieltä. Futuristien runoteoksissa kuvitukset ovat keskeinen osa runojen sisältöä. Olga Rozanova kuoli äkillisesti kurkkumätään marraskuussa 1918, vain 32-vuotiaana. Häneltä jäi kesken useita suunnitelmia ja hankkeita. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Kubo-futurismi Venäläisen avantgardetaiteen suuntaus, joka yhdisti ranskalaista kubismia ja italialaista futurismia omaleimaisella tavalla. Kubismi (lat. cubus = kuutio) 1900-luvun alun taidesuuntaus, jonka kehittäjiksi luetaan kuvataiteilijat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubistit käyttivät yksinkertaisia geometrisia muotoja. He kuvasivat kohteen samanaikaisesti monesta suunnasta. Taiteilija ikään kuin hajotti kohteen mielessään, analysoi sen ja kasasi sen sitten uudelleen maalaukseksi. Näin taiteilijan oma näkemys kohteesta korostui. Futurismi Italialaislähtöinen ideologia, joka tähtäsi uuteen, dynaamiseen yhteiskuntaan. Futuristit ihannoivat modernin kaupunkielämän ääniä, hälyä ja vauhtia. Futuristisissa maalauksissa liikkeen vaikutelma korostuu. 0,10 Viimeinen futuristinen näyttely Pietarissa vuonna 1915 järjestetty taidenäyttely. Näyttelyn kymmenen taiteilijaa olivat aloittaneet taiteen tekemisen suprematismin periaatteiden mukaisesti alkupisteestä, nollasta. Tästä nimi 0,10. Näyttelyssä Kasimir Malevitš esitteli ensimmäistä kertaa suprematistisia taideteoksiaan ja niiden teoriaa. Nuorison liitto Vuosina 1910 14 sekä 1917 19 toiminut taidemaalareiden ja kirjailijoiden ryhmä, joka muun muassa järjesti taidenäyttelyitä. Nuorison liiton taidemaalarit pyrkivät määrittelemään maalauksen muotoon liittyvät periaatteet ja kirjoittivat teoreettisia tekstejä. Supremus Taiteilijaryhmittymä, joka muodostui Kasimir Malevitšin kehittämän suprematismiksi kutsutun abstraktin taidesuuntauksen ja Supremus-lehden ympärille Venäjällä 1910-luvulla. Suprematismi (lat. supremus = ylin) Kasimir Malevitšin kehittämä taideteoria ja abstrakti taidesuuntaus. Suprematismi hylkäsi totutut periaatteet ja aloitti taiteen tekemisen nollatasolta. Suprematismin lähtökohtana olivat yksinkertaiset, geometriset muodot, kuten neliö ja ympyrä, sekä selkeät perusvärit. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria.

Pavel Kuznetsov (1878 1968) Pavel Kuznetsov maalasi enimmäkseen muotokuvia ja asetelmia. Hän pelkisti muotoja ja käytti värejä rohkeasti. Myöhemmin Kuznetsov matkusti aroilla ja maalasi paimentolaisten elämää. Pavel Kuznetsov opiskeli kotikaupunkinsa Saratovin taidekoulussa vuosina 1891 97. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Moskovan maalaus-, veistoja rakennustaiteen oppilaitoksessa vuoteen 1903 saakka. Kaksi vuotta myöhemmin hän matkusti Pariisiin, jossa tutustui muun muassa Henri Matissen ja Paul Gauguinin taiteeseen. Moskovaan palattuaan Kuznetsov kuului vuosina 1906 08 toimineen Sininen ruusu-taiteilijaryhmän johtohahmoihin. Ryhmä koostui symbolisteista*, joihin Kuznetsovkin varhaisella taiteilijanurallaan lukeutui. Hän oli myös Taiteen maailma*-ryhmän jäsen. Vuonna 1908 Kuznetsov vieraili Kirgisian laajoilla aroilla. Hän maalasi alueen maisemia ja paimentolaisten elämää. 1910-luvun teoksissa näkyykin itämaisia aiheita, kuten maalauksessa Asetelma itämaisella matolla (1913). Vallankumouksen jälkeen Kuznetsov opetti Moskovassa. Hän myös toimi Neljän taiteen yhdistyksen (The Four Arts Society) puheenjohtajana. Yhdistyksen toimintaan ja sen järjestämiin näyttelyihin osallistui taidemaalareita, piirtäjiä, kuvanveistäjiä sekä arkkitehteja. Myöhempinä vuosinaan Kuznetsov vietti aikaa Krimin niemimaalla ja Armeniassa, missä hän jatkoi maisemien, asetelmien sekä paikallisten ihmisten elämäntapojen maalaamista. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Symbolismi Taidesuuntaus, joka syntyi 1880-luvulla vastapainoksi naturalismille eli ulkoisen todellisuuden tarkalle ja yksityiskohtaiselle kuvaamiselle. Symbolistit maalasivat sisällöltään uskonnollisia, mytologisia ja henkisiä aiheita ja korostivat taiteilijan omaa intuitiivista näkemystä. Taiteen maailma (ven. Mir Iskusstva) 1898 1904 ja 1910 24 toiminut taiteilijaryhmä, joka järjesti useita taidenäyttelyitä. Uudistusmielinen Taiteen maailma suhtautui kriittisesti realistiseen ja naturalistiseen taiteeseen. Ryhmä julkaisi myös samannimistä taidelehteä.

Pjotr Kontšalovski (1876 1956) Pjotr Kontšalovski oli yksi uudistusmielisen Ruutusotamies*-taiteilijaryhmän perustajista. Monien avantgardetaiteilijoiden* tapaan Kontšalovski suosi maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Pjotr Kontšalovski opiskeli taidetta muun muassa Académie Julianissa Pariisissa (1897 98) ja Pietarin taideakatemiassa (1898 1905). Hän matkusteli elämänsä aikana hyvin paljon. Taiteilijoista Vincent Van Gogh (1853 90) ja Paul Cézanne (1839 1906) vaikuttivat Kontšalovskin tyyliin. Hänen alkupuolen tuotannossaan muodot ovat yksinkertaisia ja värit kirkkaita. Vuonna 1910 Kontšalovski matkusti Ranskan kautta Espanjaan. Siellä hän maalasi paikallisia kansanomaisia aiheita, kuten härkätaistelijoita. Teokset Huone Espanjassa, Härkätaistelu ja Matadori Manuel Garta ovat peräisin kyseiseltä matkalta. Kontšalovski osallistui Moskovassa Ruutusotamies*-ryhmän näyttelyihin. Taiteilijan tytärtä esittävä maalaus Natalia Petrovitš Kontšalovskin muotokuva (1915 16) oli esillä vuoden 1916 näyttelyssä, josta Tretjakovin galleria hankki teoksen kokoelmiinsa. Tretjakovin galleriassa on järjestetty useita Pjotr Kontšalovskin näyttelyitä: ensimmäinen niistä oli 1922, viimeisin 2010. 1920-luvulta alkaen Kontšalovskin ilmaisu muuttui realistiseksi, mikä oli Neuvostoliitossa ainoa virallisesti hyväksytty tyyli. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Avantgarde (ransk. avant-garde, etujoukko) Avantgardetaide rikkoo totuttuja taiteen tekemisen periaatteita ja uudistaa muotokieltä. Käsite otettiin käyttöön 1900-luvulla ja sillä tarkoitetaan uutta ja kokeilevaa ilmaisua hakevia taiteilijoita. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria.

Vasili Kandinski (1866 1944) Vasili Kandinski (Wassily Kandinsky) julkaisi useita merkittäviä taideteoreettisia tekstejä. Taiteilijan mukaan taiteen on kosketettava tunteita ja suunnattava kohti henkisyyttä. Taiteenlajeista ainoastaan musiikki pystyy suoraan soimaan ihmisen sielussa. Kuvataiteessa puolestaan väri ja muoto vaikuttavat katsojaan. Abstraktit muodot soivat alkukantaisemmin ja puhtaammin. Sen vuoksi taiteilijoiden tulisi luopua esittävyydestä aina, kun se ei ole ilmaisun kannalta välttämätöntä. Ennen taiteilijaksi ryhtymistään Vasili Kandinski opiskeli lakia ja taloutta Moskovan yliopistossa vuosina 1885 95. Kandinski perehtyi myös suomalaisugrilaiseen kansatieteeseen. Hän ihaili Kalevalaa ja tutki Komin alueella talonpoikaista rikoslakia. Lapsuudestaan lähtien hän oli hurmioitunut väreistä ja maalaamisesta. Vuonna 1896 Vasili Kandinski omistautui taiteelle. Samana vuonna hän näki ranskalaisen taiteilijan Claude Monet n heinäsuopaa esittävän maalauksen. Kandinskista oli epämiellyttävää, että ilman teoksen nimeä hän ei olisi osannut arvata, mitä se esittää. Kokemus sysäsi hänet etsimään omaa maalaustapaansa ja suuntaamaan kohti abstraktia* ilmaisua. Vuosina 1897 1900 Kandinski opiskeli taidetta Münchenissa, Saksassa. Vuonna 1901 uudistusmieliset taiteilijat Kandinski mukaan lukien perustivat siellä Phalanx -nimisen ryhmän ja järjestivät ensimmäisen näyttelynsä. Myös Akseli Gallen-Kallela osallistui Kandinskin kutsumana kyseiseen näyttelyyn. Esillä oli muun muassa versio Gallen-Kallelan Kullervon sotaanlähtö -teoksesta. Kandinski kiinnostui kyseisestä maalauksesta ja hän otti siitä vaikutteita. Kymmenen vuotta myöhemmin Kandinski perusti taiteilijaystäviensä kanssa toisen uudistusmielisen ryhmän, jonka nimeksi tuli Der Blaue Reiter*, sininen ratsastaja. Ratsastajahahmo toistuu useissa Kandinskin teoksissa, kuten maalauksessa Pyhä Yrjö ratsun selässä (1914 15). Pyhä Yrjö eli Georgios Voittaja on yksi orto-doksisen kirkon pyhimyksistä ja ikonitaiteen keskeisimmistä kuva-aiheista. * selitys kääntöpuolella

Kandinski palasi Saksasta Moskovaan vuonna 1915. Hän toimi Venäjällä korkeassa asemassa useissa taidelaitoksissa. Vuosina 1922 33 Kandinski opetti Bauhaus-koulussa, Saksassa. Koulussa sovellettiin modernia, funkitionalistista tyyliä laajasti käsi- ja taideteollisuudesta arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen. Vallassa olleet kansallissosialistit paheksuivat modernia tyyliä. Koulu joutui lopettamaan toimintansa. Kandinski muutti Ranskaan, missä hän jatkoi maalaamista kuolemaansa saakka. Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Abstrakti taide Yleisnimitys länsimaiselle 1900-luvun taiteelle, joka luopui esittävyydestä. Abstrakteilla taideteoksilla ei ole lähtökohtaa luonnossa. Der Blaue Reiter (suom. sininen ratsastaja) vuonna 1911 14 Münchenissä toiminut uudistusmielisten taiteilijaryhmä, jonka johtohahmoja olivat Vasili Kandinski ja Franz Marc. Ryhmä järjesti näyttelyitä, joihin osallistuivat myös Kasimir Malevitš, Paul Klee ja Pablo Picasso.

Ljubov Popova (1889 1924) Ljubov Popova näki taiteen merkityksen yhteiskunnan palvelijana. Hän katsoi, että taiteen murros kuten esittävyydestä luopuminen ja siirtyminen rakenteen tarkasteluun linkittyivät yhteiskunnan vallankumoukseen. Ajatus siitä, että taiteilijoiden tehtävänä oli luoda uudenlainen tapa hahmottaa maailma, innoitti Popovaa. Nuoruudessaan Ljubov Popova perehtyi kotimaansa fresko- ja ikonitaiteeseen. Hän ihaili syvästi myös symbolisti* Mihail Vrubelin (1856 1910) taidetta. Popova tutustui myös ranskalaiseen taiteeseen, erityisesti kubismiin* opiskellessaan Académie de la Palettessa Pariisissa talvikauden 1912 13. Taiteilija debytoi vuoden 1914 Ruutusotamies*-näyttelyssä, johon hän asetti esille kaksi kubistista maalausta. Toinen niistä oli Kaksi hahmoa (1913). Samana vuonna Ljubov Popova matkusti Ranskaan ja Italiaan. Matkan jälkeen hän työskenteli kubo-futurististen* asetelmien parissa, joiden aiheena oli usein soittimia kuten kitara tai viulu. Tuolloin syntyi myös maalaus Italialainen asetelma (1914). Kehykseen kirjoitetun tekstin mukaan teos on omistettu italialaisille futuristeille. Des canons (ransk.) tarkoittaa tykkejä, mikä viitannee siihen, että italialaiset futuristit* ihannoivat sotaa. Sana lac (ransk.) puolestaan merkitsee järveä. Vähitellen tunnistettava kohde hävisi kokonaan Popovan maalauksista. Vuosina 1916 18 taiteilija maalasi geometrisille muodoille perustuvia sommitelmia, joiden nimi viittaa arkkitehtuuriin. Hän oli myös taidemaalari Kasimir Malevitšin johtaman Supremus* -ryhmän jäsen. 1920-luvun alussa Popova toimi Valtion taidekulttuurin instituutissa (INHUK) ja opetti Valtion ylemmissä taideteknillisissä ateljeissa (VHUTEMAS) Moskovassa. Hän teki graafista suunnittelua, lavastuksia, muotisuunnittelua ja laati kangasmalleja. Taiteilijan ihanteena oli nähdä hänen suunnittelemastaan kankaasta tehty vaate työläisen päällä. Ljubov Popova kuoli vuonna 1924 tulirokkoon 35-vuotiaana. * selitys kääntöpuolella

Tähdellä merkittyjen sanojen selitykset Symbolismi Taidesuuntaus, joka syntyi 1880-luvulla vastapainoksi naturalismille eli ulkoisen todellisuuden tarkalle ja yksityiskohtaiselle kuvaamiselle. Symbolistit maalasivat sisällöltään uskonnollisia, mytologisia ja henkisiä aiheita ja korostivat taiteilijan omaa intuitiivista näkemystä. Ruutusotamies Nuorten ja uudistusmielisten taiteilijoiden Moskovassa joulukuussa 1910 pitämä näyttely. Näyttelyn jälkeen vuonna 1911 perustettiin samanniminen taiteilijaryhmä. Ryhmän taiteilijat hakivat vaikutteita kansantaiteesta. He käyttivät maalauksissaan kirkkaita värejä ja pelkistettyjä muotoja. Sana ruutusotamies tarkoittaa venäjäksi myös huijaria. Kubo-futurismi Venäläisen avantgardetaiteen suuntaus, joka yhdisti ranskalaista kubismia ja italialaista futurismia omaleimaisella tavalla. Kubismi (lat. cubus = kuutio) 1900-luvun alun taidesuuntaus, jonka kehittäjiksi luetaan kuvataiteilijat Georges Braque ja Pablo Picasso. Kubistit käyttivät yksinkertaisia geometrisia muotoja. He kuvasivat kohteen samanaikaisesti monesta suunnasta. Taiteilija ikään kuin hajotti kohteen mielessään, analysoi sen ja kasasi sen sitten uudelleen maalaukseksi. Näin taiteilijan oma näkemys kohteesta korostui. Futurismi Italialaislähtöinen ideologia, joka tähtäsi uuteen, dynaamiseen yhteiskuntaan. Futuristit ihannoivat modernin kaupunkielämän ääniä, hälyä ja vauhtia. Futuristisissa maalauksissa liikkeen vaikutelma korostuu. Supremus Taiteilijaryhmittymä, joka muodostui Kasimir Malevitšin kehittämän suprematismiksi kutsutun abstraktin taidesuuntauksen ja Supremus-lehden ympärille Venäjällä 1910-luvulla. Suprematismi (lat. supremus = ylin) Kasimir Malevitšin kehittämä taideteoria ja abstrakti taidesuuntaus. Suprematismi hylkäsi totutut periaatteet ja aloitti taiteen tekemisen nollatasolta. Suprematismin lähtökohtana olivat yksinkertaiset, geometriset muodot, kuten neliö ja ympyrä, sekä selkeät perusvärit.