KIRJALLINEN KYSYMYS 175/2005 vp Omaishoitajien eriarvoinen asema eläkeuudistuksessa Eduskunnan puhemiehelle Vuoden 2005 eläkeuudistus merkitsi huomattavaa muutosta omaishoitajien taloudelliseen asemaan. Uuden lain myötä 1.1.1940 ja sen jälkeen syntynyt omaishoitaja joutuu maksamaan eläkemaksua omaishoidon tuen palkkiosta 68 ikävuoteen saakka. Maksun suuruus on 5,8 % palkkiosta ikävuosina 53 68. Erityisen suuri muutos tapahtui 1.1.2005 siinä, että omaishoitaja joutuu maksamaan eläkemaksun saamastaan palkkiosta 68 vuoteen asti riippumatta siitä, onko hän eläkkeellä vai ei. Kuitenkaan, poiketen palkansaajille tulleesta kannustimesta jatkaa työuraa 63-ikävuoden jälkeen (eläkkeen kertymä 4,5 %:n mukaan 63 68-vuotiaana), tätä korotettua eläkekertymää ei tule eläkkeellä olevalle omaishoitajalle. Uuden lain mukaan omaishoidon tuesta kertyy eläkettä vain 1,5 % ikävuosien 63 68 välillä, jos omaishoitaja omaishoitotyötä tehdessään on eläkkeellä. Näin siis siitä huolimatta, että omaishoitaja joutuu maksamaan saamastaan usein hyvin pienestä omaishoidon tuen palkkiosta 5,8 %:n eläkemaksun. Jos omaishoitaja on syntynyt 1930-luvulla, eläkemaksu on 1.1.2005 jälkeenkin 4,6 % silloin, kun omaishoitosuhde on alkanut ennen 1.1.2005 eikä omaishoitaja ole eläkkeellä. Ero nuorempiin omaishoitajiin johtuu siitä, että 1930-luvulla syntyneiden osalta noudatetaan vanhoja säännöksiä. 1930-luvulla syntyneiltä omaishoitajilta ei edelleenkään peritä eläkemaksua, jos he ovat eläkkeellä. Käytännössä kunnat ovat omaishoitajan täytettyä 65 vuotta katkaisseet sopimuksen, minkä jälkeen omaishoitaja on hakenut vanhuuseläkettä ja eläkkeen karttuminen ja velvollisuus maksaa eläkemaksua on loppunut. Suuri muutos eläkemaksuissa tapahtui 1.1.2005 niiden omaishoitajien kohdalla, jotka olivat olleet ns. tulevan ajan eläkkeellä (osatyökyvyttömyyseläkkeellä, työkyvyttömyyseläkkeellä, työttömyyseläkkeellä jne.) ja jotka ovat syntyneet 1.1.1940 jälkeen. Tilanne ennen 1.1.2005 oli heidän kohdallaan se, että eläkettä ei karttunut, koska he olivat jo eläkkeellä, eikä omaishoitajan tarvinnut myöskään maksaa eläkemaksua saamastaan omaishoidon tuen palkkiosta. 1.1.2005 jälkeen näille omaishoitajille on alkanut karttua eläkettä vain 1,5 %:n mukaan 68 ikävuoteen asti (mitään korotusta ei siis ole ikävuosien 63 ja 68 välillä), mutta heiltä on 1.1.2005 alkaen alettu periä 5,8 %:n eläkemaksua, jos he ovat 53-vuotiaita tai sitä vanhempia. Muutos on herättänyt paljon hämmennystä omaishoitajien keskuudessa. Huomattava osa omaishoitotyötä tekevistä on jonkin tulevan ajan eläkkeen piirissä, ja maksun periminen on tullut heille täydellisenä yllätyksenä. Valitettavasti moni heistä harkitsee vakavasti, kannattaako työtä enää jatkaa. Omaishoitajien asenteen ymmärtää, sillä omaishoidon tuen palkkio on usein hyvin pieni. Esimerkiksi tänä vuonna lainmukainen minimitulo on vain 233,56 euroa kuukaudessa. Silti tätäkään summaa eivät kaikki kunnat maksa täysimääräisenä. Hoitopalkkiosta toimitetaan ennakonpidätys, joka saattaa olla suuri, jos hoitajalla on hoitopalkkion lisäksi palkka- tai eläketuloa. Versio 2.0
Tällöin hoitopalkkio luetaan omaishoitajan sivutuloksi ja ennakonpidätys voi olla jopa 50 % palkkiosta. Kunnan ei toisaalta tarvitse maksaa palkkiosta muita sosiaaliturvamaksuja kuin eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut, koska omaishoidon tuen sopimus ei ole työsopimus vaan toimeksiantosopimus. Näin ollen kunnalla ei ole työnantajan velvoitteita ja myös sosiaaliturvamaksut ovat pienemmät kuin työntekijän kohdalla. Eläkevakuutusmaksunkin kunta joutuu maksamaan vain siinä tapauksessa, että omaishoitopalkkio on vähintään laissa asetetun minimimäärän suuruinen. Näin ei suinkaan aina ole asian laita. Herää väkisinkin kysymys, onko hallitus todella halunnut "katkaista kamelilta selän" asettamalla omaishoitajille saman eläkemaksun kuin työntekijöillekin, vaikka omaishoitajan eläkekarttuma 63 68-vuotiaana on vain kolmasosa työntekijän karttumasta. Tämän epäoikeudenmukaisen lisärasituksen asettaminen on tapahtunut täysin salaa ja hiljaisesti, sillä omaishoitajillta tai heidän etujärjestöltään ei kysytty lausuntoa muutoksesta, ennen kuin lisärasitus tuli muun eläkeuudistuksen myötä. Uskomme kuitenkin, että kysymys on lipsahduksesta ja huomaamattomuudesta, joka asian tultua ilmi korjataan mitä pikimmin. Korjaaviin toimenpiteisiin tulisikin ryhtyä tarmokkaasti ja ripeästi, jotta suuremmilta vahingoilta vältytään. Mikäli omaishoitajat eivät enää koe järkeväksi jatkaa työtään sen vuoksi, että kohtuuton osa palkkiosta menee ennakonpidätykseen ja eläkemaksuun, merkitsee tämä ennalta arvaamattoman suuria kustannuksia laitoshoidon menoihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin kiireellisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että eläkkeellä oleville omaishoitajille eläkeuudistuksen yhteydessä asetettu täysin epäoikeudenmukainen ja palkansaajiin nähden eriarvoiseen asemaan saattava 5,8 %:n eläkemaksu poistetaan tai sitä kohtuullistetaan perustuslaissa taattua kansalaisten tasa-arvoa vastaavaksi ottaen huomioon myös ekäkekertymän eriarvoisuus? Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2005 Virpa Puisto /sd Heli Paasio /sd Reijo Kallio /sd Tuula Väätäinen /sd Marjaana Koskinen /sd Esa Lahtela /sd 2
Ministerin vastaus KK 175/2005 vp Virpa Puisto /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Virpa Puiston /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 175/2005 vp: Mihin kiireellisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että eläkkeellä oleville omaishoitajille eläkeuudistuksen yhteydessä asetettu täysin epäoikeudenmukainen ja palkansaajiin nähden eriarvoiseen asemaan saattava 5,8 %:n eläkemaksu poistetaan tai sitä kohtuullistetaan perustuslaissa taattua kansalaisten tasa-arvoa vastaavaksi ottaen huomioon myös eläkekertymän eriarvoisuus? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnallista eläkelakia on muutettu tämän vuoden alusta voimaan tulleella lailla niin, että kunnallinen eläke karttuu vuoden 2005 alusta lukien kunkin kalenterivuoden ansiosta. Vastaava muutos toteutettiin myös yksityisen sektorin ja valtion eläkejärjestelmässä. Eläkkeen laskusäännön uudistamisen tarkoituksena oli, että eläketurva muodostuisi oikeudenmukaisesti erilaisista työurista. Tavoitteena oli, että eläkettä karttuu kaikesta ansiotyöstä ja että eläkemaksut maksetaan kaikesta sellaisesta ansiotyöstä, josta karttuu eläkettä. Kunnallisessa eläkejärjestelmässä, kuten työeläkejärjestelmässä muutoinkin, eläkkeen karttuma alkaa 18 vuoden iästä ja jatkuu 68 ikävuoden täyttämiseen saakka. Eläke karttuu ikävälillä 18 52 vuotta 1,5 prosenttia vuosiansiosta, ikävälillä 53 62 vuotta 1,9 prosenttia ja ikävälillä 63 68 vuotta 4,5 prosenttia vuosiansiosta. Jos henkilö jo on eläkkeellä ja työskentelee samanaikaisesti, työstä karttuu eläkettä 1,5 prosenttia. Eläkettä karttuu kaikille henkilöille, joilla on kunnallisen eläkelain alaisia ansioita. Eläketurva ei eroa sen suhteen, ansaitaanko eläkkeeseen oikeuttavaa palkkaa virka- tai työsuhteessa vai toimeksiantosopimuksen perusteella, esimerkiksi omaishoitajana. Jos henkilö on jäänyt virka- tai työsuhteestaan eläkkeelle ja menee myöhemmin uuteen kunnalliseen palvelussuhteeseen ennen 68 ikävuoden täyttämistä, hänelle karttuu uudesta työstä uutta eläkettä. Jos henkilö on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä, uudesta työstä ansaittuun eläkkeeseen on oikeus 63-vuotiaana tai jos palvelussuhde vielä tällöin jatkuu, palvelussuhteen päätyttyä. Vanhuuseläkkeellä olevalla on oikeus uudesta työstä ansaittuun eläkkeeseen 68-vuotiaana. Ennen vuoden alusta voimaan tullutta lainmuutosta kunnallisessa eläkejärjestelmässä eläkkeen karttumalle ei ollut yläikärajaa, vaan eläkettä karttui niin kauan kuin henkilö jatkoi työskentelyään. Kuitenkin jos työ alkoi vasta sen jälkeen, kun henkilö oli jo täyttänyt 65 vuotta, eläkettä ei enää karttunut. Eläkettä saattoi kartuttaa vanhuuseläkkeellä olleessaan, jos palvelus oli alkanut ennen 65 vuoden iän täyttämistä. Sen sijaan työkyvyttömyyseläkkeellä tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva ei voinut kartuttaa uutta eläkettä, jos hänen eläkkeessään eläkkeeseen oikeuttavana aikana oli otettu huomioon myös aika työkyvyttömäksi tulohetkestä eläkeikään. Tätä järjestelmää sovelletaan edelleen henkilöihin, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1940, koska he eivät kuulu 1.8.2003 voimaan tulleen kunnallisen eläkelain piiriin. Vuoden alussa voimaan tulleen työeläkeuudistuksen yhteydessä tehtiin myös palkansaajien 3
Ministerin vastaus eläkemaksua koskevia muutoksia. Uudistuksen jälkeen maksu peritään kaikista ansioista, jotka kartuttavat uutta eläkettä. Uudistuksen yhteydessä palkansaajien eläkemaksun määräytymistä muutettiin siten, että maksu nousee työntekijän täytettyä 53 vuoden iän. Tässä yhteydessä hyväksyttiin se, että nämä ikäluokat ottavat muita suuremman vastuun eläketurvan rahoituksesta. Kunnallisessa eläkejärjestelmässä ei ole minkäänlaista alarajaa, jonka alle jäävistä ansioista kuntatyönantajan ei tarvitsisi maksaa eläkemaksua. Sillä, että kaikesta työstä maksetaan eläkemaksut samalla tavalla, osaltaan pyritään estämään myös sitä, että eläkemaksuilla olisi vaikutusta työntekijöiden valintaan. Teknisesti eläkkeen laskenta on rakennettu tämän vuoden alusta lukien ansiotietojen varaan, ja tämä tieto ei erittele sitä, minkälaisesta palveluksesta ansiot ovat karttuneet. Kunnallisessa eläkejärjestelmässä sekä eläkemaksu että eläkekarttumat ovat samanlaiset sekä palkansaajille että omaishoitajille. Kaikki jo eläkkeellä olevat maksavat samanlaista eläkemaksua, riippumatta siitä, toimivatko he eläkkeen rinnalla omaishoitajana vai muussa työssä. Eläkekarttuma ja eläkemaksut ovat samanlaiset myös eri sektoreiden välillä, joten maksu määräytyy samalla tavalla riippumatta siitä, kartuttaako työnteko eläkettä yksityisen sektorin, valtion vai kunnallisen eläkejärjestelmän piirissä. Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2005 Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen 4
Ministerns svar KK 175/2005 vp Virpa Puisto /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 175/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Virpa Puisto /sd m.fl.: Vilka brådskande åtgärder ämnar regeringen vidta för att den pensionsavgift om 5,8 % som påförts pensionerade närståendevårdare i samband med pensionsreformen och som är fullständigt orättvis och har försatt närståendevårdarna i en ojämlik ställning i förhållande till löntagare slopas eller att den görs skäligare i syfte att motsvara den i grundlagen garanterade jämlikheten för medborgarna och även så att ojämlikheterna i den intjänade pensionen beaktas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagen om kommunala pensioner ändrades genom en lag som trädde i kraft vid ingången av detta år så att kommunal pension intjänas från och med början av 2005 på grundval av förvärvsinkomsten för varje kalenderår. Motsvarande ändring gjordes också i den privata sektorns och statens pensionssystem. Syftet med reformen av regeln för beräkning av pension var att pensionsskyddet på ett rättvist sätt skall bildas av olika arbetskarriärer. Målsättningen var att pension intjänas för allt förvärvsarbete och att pensionsavgifter betalas för allt sådant förvärvsarbete för vilket pension intjänas. I det kommunala pensionssystemet, liksom även i övrigt i arbetspensionssystemet, börjar en person tjäna in pension vid 18 års ålder och fortsätter ända till uppnådd 68 års ålder. Pension intjänas i åldern 18 52 till ett belopp motsvarande 1,5 % av årsinkomsten, i åldern 53 62 till ett belopp motsvarande 1,9 % av årsinkomsten och i åldern 63 68 till ett belopp motsvarande 4,5 % av årsinkomsten. Om en person redan är pensionerad och arbetar samtidigt, intjänas sammanlagt 1,5 % i pension för arbetet. Alla personer med inkomster som omfattas av lagen om kommunala pensioner tjänar in pension. Pensionsskyddet är detsamma oberoende av om lön som berättigar till pension intjänas i ett tjänste- eller i ett arbetsförhållande eller på grundval av ett uppdragsavtal, t.ex. i egenskap av närståendevårdare. Om en person har pensionerats från ett tjänste- eller ett arbetsförhållande och senare tar en ny kommunal anställning före fyllda 68 år, kommer han eller hon att tjäna in ny pension för det nya arbetet. Om en person har erhållit invalidpension har han eller hon rätt till pension som intjänats för ett nytt arbete som 63-åring eller, om anställningen i detta skede fortgår, då anställningen upphört. En person som får ålderspension har rätt till pension som intjänats för ett nytt arbete som 68-åring. Före den lagändring som trädde i kraft vid ingången av detta år fanns det inte någon övre åldersgräns för när pension kan intjänas i det kommunala pensionssystemet, utan pension intjänades så länge som personen fortsatte arbeta. Om arbetet likväl började först efter det att personen redan hade fyllt 65 år intjänades pension inte längre. Även en person som fick ålderspension kunde tjäna in pension, om anställningen hade börjat innan personen hade fyllt 65 år. Däremot kunde en person som fick invalidpension eller delinvalidpension inte tjäna in ny pension, om det i hans eller hennes pension såsom tid som be- 5
Ministerns svar rättigar till pension hade beaktats även tiden från den tidpunkt då han eller hon blev arbetsoförmögen fram till pensionsåldern. Detta system tillämpas fortsättningsvis på personer som är födda före år 1940, eftersom de inte omfattas av den lag om kommunala pensioner som trädde i kraft den 1 augusti 2003. I samband med den arbetspensionsreform som trädde i kraft vid ingången av detta år gjordes även ändringar gällande löntagarnas pensionsavgift. Efter reformen uppbärs avgiften för alla inkomster som utökar den nya pensionen. I samband med reformen ändrades fastställandet av löntagarnas pensionsavgift så att avgiften stiger efter det att arbetstagaren har fyllt 53 år. I detta sammanhang godkändes att dessa åldersgrupper tar ett större ansvar än andra för finansieringen av pensionsskyddet. I det kommunala pensionssystemet existerar inte någon sådan undre gräns för inkomster som innebär att den kommunala arbetsgivaren inte behöver betala pensionsavgift för inkomster som understiger denna gräns. Det att pensionsavgifter betalas på samma sätt för allt arbete avser för sin del att förhindra även det att pensionsavgifterna skulle ha någon inverkan på valet av arbetstagare. Tekniskt sett har beräkningen av pension från och med ingången av detta år byggt på löneuppgifterna och dessa uppgifter specificerar inte för vilken slags anställning inkomsterna har intjänats. I det kommunala pensionssystemet är såväl pensionsavgiften som den intjänade pensionen likadana för både löntagare och närståendevårdare. Alla personer som redan är pensionerade betalar en lika stor pensionsavgift, oberoende av om de vid sidan av sin pension arbetar som närståendevårdare eller i annat arbete. Den intjänade pensionen och pensionsavgifterna är desamma även mellan olika sektorer, och därför bestäms avgiften på samma sätt oberoende av om arbetet utökar pensionen inom den privata sektorns pensionssystem, det statliga eller det kommunala pensionssystemet. Helsingfors den 29 mars 2005 Region- och kommunminister Hannes Manninen 6