JoPo-jutut Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry:n jäsenlehti 3 2010 15 Kotiseutupäivä 18 MeTässä 30 Backstage 1
jopo on jokaisen JoPon pyörä. Mutkaton ja luotettava jopo on aina valmis ajelulle! Luonteeltaan letkeä klassikkofillari sopii kaikenikäisille ja -kokoisille, yhtä lailla kaupunkiin kuin luonnon helmaan. Kuten omistajassaan, myös jopossa yhdistyvät ajaton tyylikkyys ja rento elämänasenne. 2 Aidot KotiMAiset jopot Myy RAisiossA pyörä Kiesi ja prisma MyLLy.
Sisällysluettelo 3 Sisällysluettelo 4 Tulokset ja ansiot 5 Johtajiston yhteystiedot 5 Tulevaa tapahtumaa 6 Pääkirjoitus 7-8 LPKJ-palsta 9-10 Kipparin löpinät 10 Purjehduskesä 11-12 SP:n Kirpparikurssi 13 SP:n Pelastautumiskurssi 14 Sudenpentujen syysretki 15-16 Kotiseutupäivä 17 Napakettupäivä 18-20 MeTässä 21-22 Sinettijengin reissu 23-25 Ryhmät 2010-2011 26 Sudarisivut 27 Kansainvälisyyttä JoPojen koteihin 28-29 Suomalaisen kädestä Venäjällä 30-31 JoPot monessa mukana 31 Kommentti 32-35 Partio 100-vuotta 35 Vanhempainyhdistyksen kuulumiset 36-37 Rekrykampanjat 38 Mainosta jutuissa -mainos 40 Huhutaan, että... JoPo-jutut 3/2010 Partiolippukunta Jokikylän Pojat ry:n jäsenlehti 31. vuosikerta Lehtinumero 91 Levikki 120 kpl Päätoimitus & taitto Juho Vainio 3 Toimitus Johtajisto Painopaikka KMG Printworks, Turku www.jokikylanpojat.net jutut@jokikylanpojat.net
Tulokset ja ansiot PJ-peruskurssi ROK-kurssi Pelastautumiskurssi EA2 Juho Vainio Miika Pulkkinen Ilkka Tuomi Matti Väätäinen Otto Tuononen Lippukunnan pronssinen ansioplaketti ansiokkaasta EA-toiminnasta lippukunnan koulutusaluksella: 7.9.2010 Mikko Leimu, Turun Sinikotkat L-SP:n yösuunnistusmestaruuskilpailut 12.10.2010 Hirvensalossa H-35-sarja 1. sija Petri Lindström 3. sija Jussi Salonen Lippukunta kiittää ES-Myyntiä saamastaan tuesta. Jokikylän Pojat kiittävät Taattisten tilaa vieraanvaraisuudesta. Kiitos Lions Clubille lahjoituksesta! Lahjoitus on käytetty Kilkkeen leirikuljetusten kustannuksiin. Tasalanaukiolla Infon kirjakaupan vieressä. Lippukunnan jäsenille alennusta jäsenkortin esittäessä. 4
Johtajiston yhteystiedot Nimi Tehtävä(t) Puhelinnumero Viljo Axu Mannerjoki Lippukunnanjohtaja 040 829 1050 Otto Tuononen Sihteeri, vj, seikkailijaosaston 040 589 5282 johtaja Ilkka Tuomi LPKJA 0400 706 366 Juho Vainio Tarpojaluotsi, akela, 040 578 8547 tiedottaja Akseli Syrjälä Sudenpentuosaston 040 417 2734 johtaja Lauri Pohjanen Vastuukippari, akela, vj 050 368 5868 Risto Mannonen Akela, vj 040 775 5224 Matias Luoma Vartionjohtaja 050 406 7567 Aleksi Pulkkinen Vartionjohtaja 044 549 4947 Tuomas Hovinen Vartionjohtaja 040 707 0861 Tommi Mannonen Vartionjohtaja 044 040 4995 Jukka Vainio Vartionjohtaja 044 301 1883 Atte Aaltonen Vartionjohtaja 0400 895 552 Matti Väätäinen Koulutusvastaava 040 505 9399 Sähköpostiosoitteet ovat muotoa: etunimi.sukunimi@jokikylanpojat.net Tulevaa tapahtumaa Tammikuu 2011 11.1. Tammikirkko Raision kirkossa klo 18 vk 3 Kokoukset jatkuvat Täyden luettelon yhteystiedoista sekä tulevan vuoden toimintakalenterin löydät osoitteesta www.jokikylanpojat.net! 5
Pääkirjoitus Me teimme sen! Raision seurakuntavaaleissa valittiin kirkkovaltuustoon kaksi partiolaista Partiotyön ystävien ehdokaslistalta: allekirjoittanut sekä Inka Lähteenmäki sisarlippukunnastamme Raision Killi- Nalleista. Haluamme kummatkin osoittaa lämpimät kiitokset äänestäneille! Raision seurakunta on yksi suurimmista tukijoistamme Raision kaupungin ohella, lasketaanhan partiotyömme osaksi heidän nuorisotoimintaansa. He tarjoavat meille mahdollisuuden pyörittää viikottaista toimintaamme tiloissaan ja lisäksi saamme heiltä vuosittaista toiminta-avustusta. On siis tärkeää, että seurakuntaa koskevassa päätöksenteossa on mukana myös partiolaisia välittämässä mielipiteitä ja tarjoamassa uusia ideoita. Suomen Partiolaiset toimii alajärjestöineen yhteistyössä Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Partiossa vallitsee järjestelyistä huolimatta uskonvapaus ja otamme vastaan jäseniä elämänkatsomukseen katsomatta. Tarkoituksena ei ole tyrkyttää mitään tiettyä uskontoa vaan löytää kaikkia ihmisiä yhdistävät arvot sekä oppia hyväksymään muidenkin mielipiteitä. Olen itse ensimmäistä kertaa laajan mittakaavan päätäntähommissa mukana, joten odotan mielenkiinnolla ja avoimin mielin tulevaa. Toivottavasti nuoren ääni tuo mukanaan avoimuutta ja uusia näkökulmia. Lippukunnassa johtamisen lisäksi partio tarjoaa johtajaikäisille elämyksiä niin kurssien kuin piiritoiminnankin parissa. Millaista tämä toiminta on, siitä saat lukea lisää tämänkertaisesta lehdestä. Siis backstage-passi kaulaan ja menoks! Toimintavuotemme päättyy lippukunnan perinteiseen puurojuhlaan. Toivon sinulle hyvää ja rentouttavaa joulua sekä onnekasta uutta vuotta, Tammikirkossa tavataan! Juho Vainio Päätoimittaja P.S. Muutama juttu ei mahtunut tähän lehteen. Pidennetyn version löydät nettisivuiltamme! 6
Olen syksyn mittaan sanonut monelle, että partion suurin voimavara on yhteisöllisyys ja se on myös samalla sen suurin haaste. Tämän riemullisen haasteen ydin on siinä, että monet sudenpentu- ja seikkailijaikäkaudet läpikahlanneilla partiolaisilla harrastus loppuu kuin seinään. Tarpojaikä on kriittinen vaihe. Ala-asteikäisillä psyykkinen kehitys ei ole edennyt niin pitkälle, että tämän ikäiset ryhmäytyisivät samalla tavalla kuin yläastelaiset. Vasta yläasteen puolen välin tienoilla yksilöiden kehitys on edennyt niin pitkälle, että ryhmiä voidaan ryhmäyttää määrätietoisesti tietämällä, että onnistunut ryhmäytys saattaa johtaa hyvään ja pitkäaikaiseen tulokseen. Lippukunnassa toteutetaan ryhmäyttäviä tehtäviä pääosin kaksi kertaa vuodessa: syys- ja kevätkauden alussa. Tällä toimenpidemäärällä saadaan mahdolliset uudet jäsenet mukaan ryhmien toimintaan ja varmistetaan se, että jokainen ryhmä myös muodostuu ryhmäksi. Toisaalta tasaisin väliajoin tulevat ryhmäyttämistehtävät mahdollistaa sen, että ryhmän sisäinen dynamiikka parantuu ja partiosta poisjättäytyminen tulee aikanaan sosiaalisesti haastavaksi. Harrastus saattaa aikuisiällä himmetä, mutta sama JoPo-jutut LPKJ-palsta 7 kaveripiiri jatkaa yhteiseloa niin hääjuhlissa kuin muissakin elämänvaiheissa. Monilla on partion rinnalla muitakin harrastuksia. Oma äitini piti aina huolta, että minulla oli jokin fyysinen harrastus ja henkistä voimavaraa kasvattava harrastus. Jälkimmäinen voitti. Monilla urheilu kuitenkin vie pidemmän korren. Urheilussa onnistuminen tuo hetkellistä onnistumisen riemua. Vaikka joukkuelajeissa joukkueen jokaisella jäsenellä on tärkeä rooli, niin jokainen tekee pelikentällä oman parhaan juoksun, oman parhaan kikan, oman parhaan tuloksen ja oman parhaan voittomaalin. Urheilu tarjoaa yksilökeskeisessä elämänvaihekehityksessä oleville sitä, mitä partio ei pysty tuottamaan helposti syvän onnistumisen tunteen määräaikaisin toistoin. Valitettavasti hyvin monilla urheiluharrastus(kin) loppuu, mutta hieman myöhemmin kuin missä partion suuri pudotus jäsenmäärässä on. Jatkuvan tuloskasvun tavoittelu ei toimi ja monilta jää harrastus kesken liian kovan vaatimustason takia. Toisille siitä tulee ammatti. Olen ilolla seurannut, kun henkilökohtaiset venymiseni lippukunnan rakenteen muuttamiseksi ovat tuottaneet pientä tulosta. Viime vuonna lippukunnassa oli kahdeksan ryhmää, nyt niitä on yhdeksän, jäsenmäärä on noussut viime vuoden vaihteesta miltei 20 jäsenellä. Marraskuussa meitä oli 110. Tästä huolimatta
voimme todeta todellisen jäsenmäärän kehityksen vasta muutamien vuosien viiveellä. Lippukunnan syysleirillä olin erityisen iloinen huomatessani, miten Nuijapäiden paikalla olleet jäsenet olivat yhtä. Homma toimi hienosti ja vieläpä vitsien kera. Ensi keväänä tämä ryhmä pääsee askelta vapaampaan ja vastuullisempaan partiointiin. He pääsevät ryhmänohjaajakurssille ja syksyllä 2011 he ovat samoajia. Toki monet nuoremmatkin toimivat leirillä hienosti. niitä on parhaimmillaan neljä henkilöä kohden. Resurssien lisääntyminen johtajistossa tarkoittaa siis toiminnan laadun paranemista. Axu Samalla, kun uusia johtajia kasvaa lippukunnassa, alan itse vähentää omia pestejäni. Tietoiset uhraukset laadun parantamiseksi ovat sen verran pitkällä, että väsymys alkaa painaa. On parempi keskittyä muutamaan pestiin ja tehdä ne laadukkaasti kuin ylläpitää monta pestiä vähemmän laadukkasti. Ehkäpä vuonna 2012 johtajiston rakenne on sellainen, että jokaisella on 2 3 pestiä, kun nyt Kun ostat - myyt - vuokraat ETELÄ-SUOMEN KIINTEISTÖNVÄLITTÄJÄT www.eskv.info / puh. 8 02-2321200
Jälleen on yksi purjehduskausi takana ja Nutikka viettää ansaittua talvilepoa Hahdenniemen telakka-alueella pressujen alla. Kausi meni kokonaisuutena hienosti. Purjehdukset, jotka aloitettiin kesäkuun alussa jatkuivat aina lokakuulle. Niitä järjestettiin laajalti Saaristomeren alueella. Kotisatamasta Hahdenniemestä lähdettiin ahkerasti ilta- ja viikonloppupurjehduksille. Eteläisimmät käyntikohteet olivat Kasnäs ja Nötö. Läntisin kohde oli Suomen ja Ahvenanmaan rajalla kulkeva Kihti, jota pitkin purjehdittiin heinäkuussa kesän pohjoisimmalle kääntöpisteelle kun Nordwest kiersi Katanpään linnakesaaren ja lähti paluumatkalle kohti Raisiota pitkin Kustavin Ströömiä. JoPo-jutut Kipparin löpinät 9 Purjehduksille osallistui 32 lippukunnan jäsentä ja useita lippukuntalaisten vanhempia. Kauden aikana veneellä purjehdittiin 1009 merimailia eli noin 1870 kilometriä. Purjehduksia järjestettiin yhteensä 25. Näistä 16 oli sudenpentujen ja vanhempien iltapurjehduksia. Viikonloppupurjehduksia oli 9. Viikonloppupurjehdukset järjestettiin sudenpentuja vanhemmille lippukunnan jäsenille. Tästä poikkeuksena kesäkuun alussa vene osallistui koulutusaluksena Lounais- Suomen partiopiirin Veneenohjaajakurssille (VOK), jossa veneen miehistössä oli kurssilaisia eri Lounais-Suomen piirin meripartiolippukunnista. VOKilla tapahtui myös ikävä haveri kun kovassa tuulessa puomi iski ohjaamassa ollutta veneen förstinä toiminutta Axua päähän/niskaan. Isku oli sen verran kova, että Axu piti toimittaa sairaalaan tutkittavaksi. Onneksi tutkimuksissa ei löytynyt mitään ja Axu on voinut jatkaa täysipainoisesti lippukunnan johtamista sekä purjehduksia. Samassa puominiskuun johtaneessa rytäkässä veneen ohjaus kärsi vaurioita jotka korjattiin kesäkuun aikana ja purjehduksia päästiin jatkamaan taas heinäkuussa. Purjehtimiseen liittyvät koulutuksia on vuoden aikana järjestetty paljon ja lippukunnan jäsenet ovat osallistuneet partiolaisten veneilyaiheisiin koulutuksiin. Lippukunnan Venekurssi pidettiin keväällä Kesärannassa, kesäkuun alussa osallistuttiin kouluttajina piirin Veneenohjaajakurssille. Ilkka ja Otto osallistuivat Suomen Partion Kipparikurssille ja kauden päätteeksi Ilkka osallistui vielä pelastautumiskurssille. Ilkalle voidaan nyt myöntää ohjaajantodistus avomerialueelle. Nordwest IV:llä on käytössä lippukunnan oma koulutusjärjestelmä joka on nyt päivitetty vastaamaan uutta ikäkausiohjelmaa. Uusi koulutusjärjestelmä otetaan käyttöön ensi purjehduskaudella.
Veneen varustelun pitkäjänteistä kehittämistä jatkettiin tälläkin kaudella. Veneeseen mm. hankittiin keväällä uudet patjat sekä karttaplotteri parantamaan purjehdusturvallisuutta. Veneen kunnossapitoa ja kehittämistä jatketaan tulevinakin kausina. Ensi vuoden hankintalistalle on suunniteltu uusia keulapurjeita joita voidaan käyttää kovemmissa tuulissa. Vene on viime vuosien ahkerien huoltotoimien ansiosta erittäin hyvässä kunnossa, joten sille voidaan ennustaa vielä lukuisia mallikkaita purjehduskausia. Uuden veneen ostoa lähivuosina pitääkin harkita vielä toisenkin kerran varsinkin kun harkinnassa on oman jollan osto lippukunnan nuoremman väen purjehduskoulutusvälineeksi. Lapa Kesän kovimmat purjehtijat 10
Suomen Partiolaisten KIPPARIKURSSI vm. 2010 Uusia koulutusalusten päälliköitä lippukunnille siunaava Suomen Partiolaisten kipparikurssi järjestettiin tänäkin vuonna perinteisesti Lounais-Suomen partiopiirin alueella. Kurssi koostuu kolmesta osasta: kahdesta teoria- ja yhdestä käytännönosasta, joille osallistuminen edellyttää kurssin pääsykokeen hyväksytysti suorittamista. Tänä vuonna lippukunnastamme kurssin suorittivat Ilkka Tuomi sekä allekirjoittanut. Teoriaosat järjestettiin Maskun Linnavuoressa maalis-huhtikuussa. Koulutettavien asoiden listalla ei juurikaan enää ollut ns. perusasioita, kuten esimerkiksi navigaatioharjoituksia, sillä osallistujiien oletetaan jo kurssille tullessaan hallitsevan perus merenkulkutaidot hyvin. Koulutukset käsittelivät muun muassa koulutuspurjehduksilla kohdattavia ongelmatilanteita sekä alusten rakenne- ja huoltoasioita. Opetusta voidaan pitää varsin tasokkaana, sillä suurimman osan koulutettavista asioista luennoitsi alan asiantuntija. Käytännönosa järjestettiin syyskuun lopulla, joten kurssiosien välissä oli lähes puoli vuotta. Koulutusaluksina toimivat Kupittaan Henrikinpoikien 54 jalkainen s/y Henrika sekä Partio-Sissien 50 jalkainen s/y Merisissi. Lähtö kurssille tapahtui Heinänokasta, Turun Erikvallasta, jossa turkulaisten lippukuntien yhteinen partiovenesatama sijaitsee. Syksyisenä torstai-iltana, vettä tullessa välillä piiskaamalla vaakasuoraan, lastasimme alukset tarvittavilla tavaroilla ja ruuilla, sekä jaoimme kurssiporukan veneittäin. Köydet irrotimme kahdeksan jälkeen illalla, mitä ennen kurssinjohtajamme oli todennut: No, mennään nyt aluks vaiks Marikseen!. Yöllisen purjehduksen suuntana oli siis Maarianhamina, jonne saavuimme perjantaina puolen päivän jälkeen sauno- 11
maan ja lepäämään. Matka oli toteutettu noin neljän hengen vahtivuorojen voimin, siten että jokainen kurssilainen pääsi vuorollaan aluksen harjoittelupäälliköksi. Mariksesta matkamme jatkui kohti eteläistä Saaristomerta, tarkemmin sanottuna Partio-Sissien saaritukikohdalle. Kovan tuulen vuoksi käytimme kuitenkin pääosin suojaisempia reittejä aiemmista suunnitelmista poiketen. Matkalla teimme monia erilaisia harjoitteita kuten kiinnittäytymis- ja MOB (Man Over Boat) harjoituksia. Sissien saarelta suuntasimme sunnuntai-iltapäiväksi kokat kohti Heinänokkaa, jonne kurssi jälleen päättyi. Kaiken kaikkiaan kurssi antoi hyvät eväät tuleville omille kipparoinneille, eritoten tarjoamalla arvokasta yöpurjehduskokemusta, sekä päätöksentekotaitoja pienen paineen alla. Allekirjoittaneelle ja Ilkalle kulunut kesä oli ensimmäinen laatuaan, jolloin pääsimme ensimmäistä kertaa kipparoimaan lippukunnan koulutusalus s/y Nordwest IV:ttä. Ja olihan se tavallaan myös luonnollinen jatkumo, sillä olimme molemmat liikkuneet Nutikalla jo kohtuullisen paljon ja vene oli suurimmalti osin tuttu. Olivathan ensimmäiset mailit veneellä kertyneet jo sudenpentuvuosina! Otto 12
SP:n Pelastautumiskurssi 2010 Hypotermialla tarkoitetaan ruumiinlämmön laskua ja tästä johtuvia muutoksia elimistössä. Kylmän veden varaan joutunut henkilö jäähtyy hyvin nopeasti. Esimerkiksi +5 -asteisessa vedessä uhri voi menettää toimintakykynsä muutamassa minuutissa ja tajuntansa viimeistään puolessa tunnissa. Suomen Partiolaisten Pelastautumiskurssilla käydään läpi aiheeseen liittyviä teoriaharjoituksia, mm: selviytymisen perustietoja, kriisipsykologiaa ja pelastuslautalla yöpymistä. Käytännön harjoitteita ovat uima-allasharjoitus, vesiharjoitus pelastautumispukujen kanssa, hypotermiauinti, laivanjättö ja yöpyminen pelastuslautalla, palosammutusharjoitus ja hätärakettien käyttö. Partioaluksella turvallisuuteen panostaminen ja pelastautumistaidot ovat ensisijaisen tärkeitä. Mantereella apu saapuu paikalle minuuteissa, mutta merellä avun saapumiseen voi mennä useita tunteja. Tällöin miehistön ensiapu- ja selviytymistaidot nousevat erityisen tärkeään asemaan. Hätämanöövereitä on hyvä harjoitella normaaleilla viikonloppupurjehduksilla, koska tositilanteessa ei ole varaa harjoitella. Suomen Partiolaisten kurssia on luonnehdittu Suomen rauhanajan rankimmaksi pelastautumiskurssiksi ja lippukunta käyttää vuosittain huomattavia summia veneen päällystön kurssitukseen. Hätämanöövereiden kertausta tullaan korostamaan ensi purjehduskaudella. Ilkka Ile Tuomi Kuva: Juho Vainio 13
SUDENPENTUJEN SYYSRETKI Jokikylän Poikien akelat järjestivät kaikille sudenpennuille Haunisten altaalla 10.10. päiväretken. Retkelle osallistui runsas joukko reippaita sudenpentuja ja viisi johtajaa. Päivän aikana sudenpennut tekivät Luonnontuntemus-jäljen. Hyvää huomenta sudenpennut! Kymmenen aikaan aamulla Vehon autoliikkeen pihalle kokoontui joukko reippaita sudenpentuja ja heidän vanhempia. Päivän seikkailu alkoi pienellä kävelymatkalla. Matkan aikana muutamat sudenpennut keräsivät sieniä innokkaasti metsästä. Pääsimme retkipaikalle ja varsinainen ohjelma alkoi. Sudenpennut jaettiin ryhmiin, jossa he toimivat koko loppupäivän ajan. Tuulisessa säässä alkoivat rastit, joissa sudenpennut tekivät Luonnontuntemus-jälkeen liittyviä tehtäviä. Ohjelma jatkuu Rastipisteissä sudenpennut mm. tunnistivat lintuja ääntelyn perusteella. Toisella rastilla he opettelivat Kimin kokeen avulla kasvien nimiä, toisella he tekivät luontokansion. Yhdellä rastilla, veden äärellä he tekivät kipsivalun. He myös hakivat sieniä yhdellä rastilla. Tiiviin rastityöskentelyn jälkeen olikin jo aika kaivaa trangiat esiin ja tehdä ryhmissä hyvää ruokaa. Trangian käyttö oli monelle sudenpennulle uusi asia, mutta johtajien avustuksella homma sujui varsin mallikkaasti. Ruoan jälkeen oli hetki vapaa-aikaa, jonka jälkeen jatkuivat taas rastit. Iltapäivällä välipala keskeytti rastit hetkeksi. Vähitellen alkoi olla aika lähteä kävelemään noutopaikalle. Noutopaikalla leikimme hetken ja johtajat jakoivat sudenpennuille jäljen. Sen jälkeen vanhemmat hakivat lapsensa pois. Hyvin mennyt syysretki oli ohi. Akseli Syrjälä Kuvat: Lauri Pohjanen 14
Kotiseutupäivä Jokikylän Pojat ja Raision Killi- Nallit järjestivät yhteisen kotiseututeemapäivän 20.11. Wanhan pappilan ympäristössä. Yhteensä sudenpentuja oli paikalla 52, joista JoPoja 14. Johtajia oli paikalla molemmista lippukunnista yhdeksän. Teemapäivän aikana sudenpennut suorittivat Kotiseutu-jäljen. Alkumenoja Eräänä lumisena kauniina aamuna Wanhan Pappilan pihaan kokoontui runsas joukko kahden lippukunnan sudenpentuja ja heidän vanhempia. Alkamassa oli Jokikylän Poikien ja Raision Kilinallien yhteinen tapahtuma sudenpennuille. Alkuleikin aikana pojat arastelivat lähteä tyttöjen mukaan leikkiin. Alkuleikin jälkeen kaikki sudenpennut jaettiin kuuteen eri ryhmään, joissa he kulkivat loppupäivän. 15 Ohjelma alkaa Ryhmien jaon jälkeen alkoivat rastit toimia. Rasteilla tehtiin Kotiseutu-jälkeen liittyviä tehtäviä. Rastit olivat: 1) JoPo-tietopiste 2) Rakina-tietopiste 3) Vaakuna 4) Raision tunnuskasvi ja -kivi 5) Raisio-visa 6) Raision nimi, tarina ja sijainti kartalta. Kaikki rastit kestivät 20 minuuttia. JoPorastilla johtaja kertoi lippukunnan toiminnasta. Ohjelma oli tiivis ja ryhmät vaihtoivat rastia nopealla vauhdilla. Oli lounaan aika. Lounaaksi oli makaronia
ja jauhelihaa. Tämän jälkeen puolet ryhmistä lähti Harkkoon ja loput jäivät Pappilaan tekemään rasteja. Kahden aikaan JoPo-jutut kokoonnuttiin Killin ja Nallin patsaalle. Siellä luettiin Killin ja Nallin tarina. Tarinan jälkeen puolet porukasta lähti Harkkoon ja puolet Pappilaan. Kolmen aikaan kolme ryhmää meni tutustumaan kirkkoon ja hautausmaahan. Samaan aikaan muut ryhmät menivät välipalalle Pappilaan. Vähän ajan päästä ryhmät vaihtoivat paikkoja. Harkossa tutustuimme esihistorialliseen Raisioon. Kirkossa pappi näytti meille kirkkoa ja hautausmaata. Pappi ja harkon opas olivat osaavia ja tekivät historiasta mielenkiintoista. Sudenpennut innostuivat erityisesti nähdessään rauta-ajalta säilyneen miekan jäännökset. Pappilassa ryhmät tekivät vielä muutaman rastin ennen merkin jakoa. Sen jälkeen vanhemmat hakivat lapsensa pois. Loppusanat Kotiseutupäivä oli Jokikylän Poikien ja Raision KilliNallien yhteistyöhanke. Päivä oli tiivis, mutta onnistunut. Sudenpennut viihtyivät hyvin. Pojatkin tottuivat tyttöjen läsnäoloon päivän mittaan. Tärkeintä oli, että sudenpennut saivat kokea hyvän retkipäivän. Tästä on hyvä jatkaa! Akseli Syrjälä 16
S u da r i e n, s e i k k a i l i j o i d e n j a s i s u j e n N a pa k e t t u p ä i v ä Lauantaina 26. helmikuuta Raasissa on entistä enemmän vilskettä, kun leirille saapuvat sudenpennut, seikkailijat ja sisupartiolaiset viettämään Napakettupäivää. Jokikylän Pojat osallistuvat koko lippukunnan voimin Lounais-Suomen Partiopiirin talvileirille, jossa järjestetään 24.-27.2.2011. sudenpennuille ja seikkailijoille on oma leiripäivänsä. Toista näin hienoa talvileiriä ei tule vuonna 2011, tule mukaan! Perustiedot Napakettupäivä on 26.2.2011 klo 10-18 Raasissa. Napakettupäivään pääsevät osallistumaan kaikki sudenpennut, seikkailijat ja sisupartiolaiset. Luvassa on elämyksellinen retkipäivä talvisessa metsässä ja kullekin ryhmälle on järjestetty omaa ohjelmaa. Ilmoittautuminen Ilmoittautumislaput tulee palauttaa omalle johtajalle Tammikirkkoon 11.1.2011 mennessä. Ilmoittautuneille tulee lisää tietoa kuljetuksista yms. käytännön asioista ilmoittautumisajan päätyttyä. Muista, että mukaan pääsee vain, jos vuoden 2011 jäsenmaksu on maksettu. Maksun määrä ja peruutusehdot ilmoittautumiskaavakkeessa. Napakettua kuittailee Axu 040-8291050 / viljo.mannerjoki@jokikylanpojat.net 17
MeTässä JoPojen syysleiri 2010 Viime syksyn Nuotta 09 -syysleiri osoittautui osallistujamäärältään menestykseksi ja nyt järjestetty Me- Tässä-syysleiri jatkoi suurella osanottajamäärällään edeltäjänsä linjaa. Leirillä oli runsas 40 henkilöä mukaan lukien johtajat. Tokkopa tuo ihme ollut, että sudarien teltta oli ensimmäisenä pystyssä, kun ei (johtajien) tarvinnut treenata pystytystä. Toisaalta on tosi hyvä, että samoajat laittoivat toisen teltan pystyyn. Tekemällä oppiminen on partion yksi tärkeimmistä opetusmenetelmistä. Leirin synkin hetki oli oikeastaan viikko ennen leiriä, jolloin selvisi, että johtajatilanne oli hälyttävä, suorastaan katastrofaalinen. Kolme johtajaa 37 leiriläistä kohden, mikä sisälsi ohjelman ja muonituksen. Leirikokouksen aikana johtajien puhelimista lähtevät signaalit lähimmälle telemastolle olivat sangen kuumia. Lopulta saimme riittävästi johtajia leirin pyörittämiseen. Sari Lähdeniemi tuli kollega-apuna Raision KilliNalleista. PJ-teltat pystyyn Perjantaina 12.11. oli oikeastaan hyvä päivä lähteä liikkelle ei ollut sentään perjantai 13. päivä. Lähtöpäivänä ei yleensä tehdä muuta kuin laitetaan teltat pystyyn ja valmistautudaan yöpuulle. Toisen ja kolmannen vuoden sudenpennut majoittautuivat lippukunnan uusimpaan jumppakuutiokamiinatelttaan ja sitä vanhemmat ikäkaudet vanhaan, mutta silti yllättävän hyväkuntoiseen, puolijoukkuetelttaan. Aikuiset laittoivat sudenpentujen teltan pystyyn sudenpentujen kanssa ja seikkailija-tarpoja -osastot samoajien kanssa. Toimintaa Leirin perusteemana oli perus leiritaidot. Sudenpennut tekivät päivän aikana nuotio-jäljen aktiviteetteja. Nuotion tekeminen lähti tutustumisella lähimaastoon. Metsästä etsittiin mahdollisia nuotiopaikkoja. No kappas! Löytyihän sellanen, nimittäin leirialueen nuotiopaikka. Tämän jälkeen tutustuimme puukkoon. Perusturvallisuusasioiden kertomisen jälkeen jokainen sudenpentu teki itselleen makkaratikku ja vuolemisesta syn- 18
tynyt puun kuori kerättiin nuotiorenkaaseen. Sunnuntaita lukuunottamatta koko leirin ajan satoi vettä tai räntää. Kaatosadetta ei onneksi ollut missään vaiheessa. Sen sijaan vettä oli tullut juuri sopivasti makkaratikkujen vuolemisen aikana, että sudenpentujen tekemät lastut eivät syttyneet millään ilveellä palamaan. Tämä oikeastaan oli hyvä asia. Opimme, että liian märät puut eivät syty. Samaan aikaan toisaalla, eli puuvajan toisella puolella, tarpojat tekivät tinavaluja. Pojat vuolivat perunoihin erilaisia kuvioita, joihin sulanut tina kaadettiin. Tinan kovetettua amuleitteihin porattiin reiät ja riipukset olivat valmiita kaulaan laitettaviksi. Leiripaikalle palattuaan sudarit söivät kupunsa täyteen ja alkoi iltaohjelmaan valmistautuminen. Ennen iltaohjelmaa tarpojilla oli vastuutehtävänä järjestää seikkailijoille rastirata: puun pilkkomista, kamiinan nuohoamista ja myrskylyhtyjen putsaamista. Tarkoitus oli antaa tarpojille johtajakokemusta ja samalla laittaa teltat kuntoon seuraavaa yötä varten. Tämän jälkeen koko leiriporukka kokoontui nuotiolle katsomaan, miten erilaiset materiaalit palavat tai sulivat. Kovasti leiriläiset olisivat halunneet poltettavan lisää materiaalia, mutta kun tulella ei leikitä, niin demoilu loppui johtajan päätöksestä. Tämä antoi jokaiselle varmasti perspektiiviä sanonnalle: Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ruuan jälkeen sudenpentuosasto lähti pienelle retkelle Takalevonkirkolle siis sellaiselle isolle kivelle keskelle metsää. Kävelyn lähtö hieman viivästyi, kun piti jutella paikallisen hirviseuran kanssa harhalaukauksien välttämiseksi. Punapaitainen kerhoporukka lähtikin alueelta ja retkikohteemme metsätila vapautui myös lapsille. Tarpojat lähtivät samalla suunnistamaan lähimaastoon. Takaleivonkirkolla sudarit näkivät tulella tehtyjä kokeita. Paperista tehty astia ei syttynyt palamaan, kun siinä oli vettä päällä. Toisaalta tuli sammui, kun sen päälle laittoi lasipurkin. Metallia yritettiin sytyttää palamaan huonolla menestyksellä. Mikäli ei ole palavaa materiaalia, happea (ilmaa) tai riittävää lämpötilaa. 19 Iltanuotio meni enemmän tai vähemmän sekasortoiseksi menoksi. Vaikka nuotio aloitettiin normaalia aikaisemmin, olivat lapset niin väsyneet, että edes iltapala ei maittanut kaikille. Siispä nukkumaan ja viettämään iki-ihania kipinävuoroja. Koska mennään kotiin?! Sunnuntaiaamuna alkoi sudenpentujen tiskaus sujua aikaisempaa nopeammin ja pääsimme tekemään ensimmistä tehtävärastia sangen varhain aamupäivällä. Sudenpennut saivat itse sytyttää ja ylläpitää nuotiota. Puumat harjoittelivat Lapan ohjeiden mukaan tulitikkujen ja kynttilöiden sytyttämistä. Tämä olikin nuorimmille sangen jännittävää, eikä varsinaista nuotiota ehditty sytyttää. Ryhmä poltti kuitenkin tekemänsä sytykkeet
kiukaan pesässä. Koulutus jatkuu Puumien osalta siitä, mihin se nyt jäi. Sen sijaan Valkohait ja Kotkat saivat pihalla omat nuotiot syttymään. Loistavaa pojat! Paras asia oli vasta tulossa. Jokainen sai, myös vanhempi kaarti, tehdä itselleen tikkupullan. Lounas oli tuloillaan, eikä tikkupulla näyttänyt vieneen ruokahalua keneltäkään. Tarpojat olivat tehneet aamupäivällä halsterin ja he tekivät nuotiolla paahtoleipiä itselleen. Iltapäivä olikin leirin osalta vähän laskettelemista pakkaamista, siivousta ja sen sellaista. Loppujen lopuksi leiri meni aika hyvin. Muutamille tuli kova kotiikävä, mutta muutamilla tunnetila meni ohi hyvin nopeasti. Johtajia oli paikalla joka päivä eri määrä, mikä toisaalta oli hyvin stressaavaa ja harmillista. Noh sainhan leiriltä seitsemän tunnin univelat. Kiitos kipinävuorot, kiitos. Axu Kuvat: Axu, Lapa 20
Retki täynnä eksymistä, täydellisyyttä ja myrskyä Sinettijengi piti oman samoajaretkensä 29.-31.10. Kuhankuonon retkeilualueelle. Luvassa oli matka tuntemattomaan - ryhmä oli ensimmäistä kertaa matkalla ilman aikuista johtajaa. Sinetin samoajaryhmä lähti hyvin vajaalla miehityksellä retkelle, joka oli kuitenkin suunniteltu melko hyvin. Ryhmästä oli paikalla kolme jäsentä seitsemästä. Ainut oikea suunnitteluvirhe oli lähtöaika. Lähdimme vasta klo 18 kävelemään kohti ensimmäistä laavua. Matkaa oli noin seitsemän kilometriä ja pimeää alkoi tulla klo 20 aikoihin. Olimme tässä vaiheessa ehkä kilometrin päässä laavusta ja käveleminen oikeaan suuntaan kävi mahdottomaksi. Yritimme seurata kartasta matkan kulkua ja samalla oli tien varteen aseteltu opastemerkkejä, joiden avulla etenimme. Ilmeisesti merkit lähtivätkin viemään meitä jotain eri vaellusreittiä kuin oli tarkoitus. Olimme siis jossain. Nyt päätimme palata merkkejä pitkin takaisin yhdelle rantatuvalle jossa oli nuotio paikka ja ajattelimme yöpyä siellä. Kuitenkin paluumatkalla menimme taas pari askelta harhaan, mutta tämä koitui onneksemme: tulimme risteykseen jossa oli opaskyltti ja siinä luki Lakjärvi 600 m. Lakjärvi oli siis se paikka minne olimme alun perin yrittäneet mennä. Nyt pääsimme kuin pääsimmekin sinne. Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen, sillä nyt löysimme polttopuut, vesipisteen, info-taulun ja WC:n muttemme laavua. Parin puhelinsoiton jälkeen olimme ja noin tunnin etsimisen jälkeen kuitenkin löytäneet laavun ja kello oli 21.30. Näin siis ensinmäinen päivä, parilla pienellä harhaloikalla paikasta toiseen. Toisena päivänä lähdimme heti aamusta hakemaan vettä kaivolta ja täyttämään vesivaramme. Kaivon vesi oli kuitenkin harvinaisen keltaista, mutta oli pakko tyytyä vettä mukaan. Ehtisihän sen keittää sitten joskus. Matkaa koko päivälle oli 15 kilometriä ja se meni täysin moitteitta. Pidimme pari taukoa, mutta kiihko päästä eteenpäin oli niin kova ettemme edes kunnolla syöneet välissä. Söimme aamupalan jälkeen ensimmäisen kerran vasta klo 17, mutta silloin olimmekin jo laavulla, eikä ajalla ollut mitään väliä. Keskityimme vain syömiseen. Ilta meni kivasti, kun Axu tuli käymään laavulla ja pidimme samoajalupauksen kera eines-makkaran ja -ketsupin (namnamnam ). Axu lähti keskustelujen jälkeen klo 21 aikoihin. Kävimme myös saattamassa hänet, koska tiesimme ettei pimeässä metsässä huonolla polulla liikkuminen ole mukavaa. Tällä tavalla päättyi toinen päivä ilman ongelmia ja pystyimme menemään hyvin mielin nukkumaan. Ajattelimme huomista: kävelemme äkkiä kotiin ja kaikki luistaisi 21
kuin rasvattu. Toisin kävi. Homma luisti kuin vesi. Heräsimme noin klo 8 sateen ropinaan. Ropina oli niin kova, että ihmetyttää jälkikäteen miten pystyimme nukkumaan siinä metelissä. Katsoimme ulos ja huomasimme joka paikan täynnä vettä. Tuuli oli myöskin kova eli oli syntynyt pienehkö myrsky. Tilanteessa eivät tulleet ensinmäisenä mieleen reipas partiomieli vaan kotona odottava sauna. Odotimme jonkin aikaa sateen laantumista, mutta tilanne ei edistynyt. Päätimme soittaa rimpauttaa kotopuoleen ja kyyti kotiin olikin jo matkalla. Eli vetäisimme pari leipää poskeen ja lähdimme kävelemään lähimmälle parkkipaikalle. Päästyämme perille sade alkoi laantua, mutta auton konepelti ehtikin jo tulla puskan takaa. Eli joku voisi sanoa että lähdimme vellit housuissa sadetta pakoon, emmekä oppineet tästä leiristä mitään. Mielipiteeni asiaan on kuitenkin aivan päinvastoin, sillä emme varmastikaan jatkossa lähde kävelemään pimeällä klo 18 ja eksytä metsään. Emme myöskään jätä säätiedotuksia katsomatta edes sivusilmällä, emmekä siksi tule jättämään osia rinkoistamme yön yli vesisateen armoille. Retken tavoite matkat olivat ensinmäisenä päivänä 7 km (eksymisen takia ehkä 10-12 km) toisena päivänä 14 km ja viimeisenä päivänä 7 km (sateen takia n. 2 km). Eli tavoite kokonaisuudessaan olisi ollut 28 km, mutta tunnetuista syistä se oli kuitenkin 26-28 km. Matkan pituuden puolesta emme menettäneet välttämättä mitään. Ja pääasia tässä kaikessa on se että meillä oli erittäin hauskaa ja tulemme muistamaan retken ikuisesti. Jukka Vainio 22
Ryhmät 2010-2011 SUDENPENNUT Puumat Kokoukset maanantaisin klo 17.00-18.15 Seurakuntatalon alakerrassa Johtajat: Lauri Lapa Pohjanen Risto Rise Mannonen Kotkat Kokoukset maanantaisin klo 17.00-18.15 Wanhassa Pappilassa Johtajat: Akseli Syrjälä Juho Vainio Valkohait Kokoukset maanantaisin klo 18.15-19.30 Wanhassa Pappilassa Johtaja: Viljo Axu Mannerjoki 23
SEIKKAILIJAT Sipulisotilaat Kokoukset keskiviikkoisin klo 17.00-18.30 Wanhassa Pappilassa Johtajat: Viljo Axu Mannerjoki Aatte Aaltonen Kärpät Kokoukset keskiviikkoisin klo 18.30-20.00 Wanhassa Pappilassa Johtajat: Otto Tuononen Risto Rise Mannerjoki TARPOJAT Spyry Kokoukset torstaisin klo 17.00-18.30 Wanhassa Pappilassa Johtajat: Tuomas Hovinen Tommi Mannonen 24
Nuijapäät Kokoukset tiistaisin klo 17.00-18.30 Wanhassa Pappilassa Johtajat: Matias Luoma Aleksi Pulkkinen SAMOAJAT Sinettijengi Kokoukset perjantaisin klo 18.00-> Wanhassa Pappilassa Johtaja: Jukka Vainio 25
Sudarisivut Täytä jouluristikko: 1. sisarlippukuntamme 2. puurosta löytyvä yllätys 3. Joulupukin vaimo 4. lippukuntamme lyhenne 5. terävä partiovaruste 6. sudenpentujen lempinimi 7. laivaa ohjataan... 8. pieniä joulukin apulaisia 1. 4. 2. 3. 5. 6. 7. 8. 9. 9. lippukunnanjohtajan lempinimi 26
K a n s a i n v ä l i s y y t t ä JoPojen kot e i h i n Ensi kesänä järjestettävän Ruotsin jamboreen yhteydessä Pohjoismaat järjestävät yhteisen home hospitalityn eli mahdollisuuden majoittaa ulkomaalaisia partiolaisia suomalaisiin koteihin muutamaksi päiväsi. Peräti 8 000 partiolaista ympäri maailmaa jakautuvat neljään maahan tutustumaan pohjoismaiseen partiointiin ja kulttuuriin muutaman päivän ajaksi. Home hospitalityssa perhe majoittaa ulkomaalaisia partiovieraita kotiinsa muutaman päivän ajaksi. Ulkomaalaisia on tällä hetkellä tulossa noin 700 ja petipaikkoja on noin 200. Tarve majoitukselle on ilmeinen! Mikäli perheelläsi on mahdollisuus ottaa ulkomaisia vieraita kesälle 2011, niin apu on nyt paikallaan! Toiveena on, että vieraita majoitetaan vähintään kaksi perhettä kohden. Home Hospitalityyn tulevat ovat pääosin 14 17-vuotiaita leiriläisiä. Suomalaiset partioperheet tarjoavat ulkomaalaisille vieraanvaisuutta kotonaan ennen leiriä 24.-27.7.2011 ja/tai/ sekä että leirin jälkeen 7.-10.8.2011. Suurin paine saada petipaikkoja on leirin jälkeen. Vierailun aikana pyritään järjestämään yhden illan aikana partioaktiviteetteja, kuten metsässä retkeilyä tai melontaa. Ilmoittaudu isäntäperheeksi 31.12.2010 mennessä osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/homehospitality. Lisätietoja www.partio.fi/jamboree2011 Suomen HH-vastaava Viljo Axu" Mannerjoki 040-8291050 27
Suomalaisen kädestä Venäjällä Suomen Partiolaiset ovat viime vuosina enenevissä määrin tehneet yhteistyötä venäläisten partiolaisten kanssa. Yhteistyö on kahtena kuluneena vuotena tuottanut kaksi suurta projektia. Kesällä 2009 noin 50 suomalaista partiolaista osallistui venäläiselle partioleirille Muolaassa Karjalan Kannaksella. Kuluneena vuonna SP:n Venäjä-ryhmä on järjestänyt järjestöjohtamiskurssin venäläisille partiojärjestöjen johtohenkilöille Äiti-Venäjästä irrallaan olevalla Kaliningradin alueella. Yhteistyötä Suomen ulkoministeriön rahoituksella Tämänvuotinen venäläisille räätälöity järjestöjohtamiskoulutus on ollut menestys. Projekti toteutui Suomen ulkoministeriön lähialueyhteistyön avustuksen turvin. Kurssipaikalle Kaliningradin alueelle lennätettiin kahden venäläisen järjestön johtajia ympäri Venäjää ja suomalaiset räätälöivät venäläisten tarpeisiin sopivan kurssisisällön. Kurssin ensimmäinen osa järjestettiin Tšernjahovskin kaupungissa ja toinen Svetlogorskin kaupungissa Itämeren rannalla. * Partioliike Venäjällä Venäjällä partioliike on edelleen käynnistysvaiheessa. Partioliike saapui Venäjälle vuonna 1909 ja se oli suosittua lokakuun 1917 vallankumoukseen asti. Maassa oli enimmillään noin 50 000 partiolaista. Partiotoiminta jatkui vielä joitakin vuosia vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa, kunnes se vuonna 1924 kiellettiin. Sen sijaan luotiin sosialistinen pioneeriliike, joka lainasi toimintaansa joitakin partioliikkeen tunnusmerkkejä kuten huivin, osia partiounivormusta, säännöt ja vartiojärjestelmän. Monia aiemmin tsaarivenäläisessä partiotoiminnassa mukana olleita vainottiin, joidenkin oli jopa pakko lähteä maasta pakoon. Kun Neuvostoliitto hajosi, partioliike syntyi Venäjällä uudestaan vuonna 1990. Useat ulkomaalaiset partiojärjestöt, niin venäläiset partiolaiset ulkomailla kuin englantilaiset, amerikkalaiset ja ranskalaiset partiolaiset olivat mukana auttamassa partioliikettä Venäjällä uudestaan käyntiin. Ulkomaalaisten partiolaisten kanssa luotujen kontaktien myötä jotkin venäläiset lippukunnat kehittivät toimintaansa ulkomaisia partiomenetelmiä seuraten. Tämän takia venäläistä partioliikettä onkin edelleen moneksi, mitä tulee niin menetelmiin, asusteisiin kuin järjestörakenteeseen ja toimintaan. On olemassa useita kattojärjestöjä, mutta myös lippukuntia, jotka toimivat enemmän tai vähemmän itsenäisesti suuren maan eri kolkissa. Venäjä ja Suomi ovat partiotoiminnan laadussa valovuosien päässä toisistaan. Venäjällä on hajanainen partiokenttä, jäseniä suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa, ei yhteistä ohjelmaa, ei koulutusjärjestelmää ollenkaan, ei pysyvää rahoitusta, huono tunnettuus ja niin edelleen. Suomessa puolestaan on yksi maailman vahvimmista partiojärjestöistä ja suuri partiolaisten osuus ikäluokasta. 28
Järjestöjohtamiskoulutuksen sisältö Järjestöjohtamiskoulutuksen tavoitteena on järjestöjen toiminnan kehittäminen ja lähtölaukauksen antaminen venäläisten partiojärjestöjen keskinäiselle yhteistyölle. Koulutuksen avulla viemme samalla Venäjän toimintaympäristöön väistämättä länsimaista yhdistyskulttuuria. Koulutus järjestettiin venäjäksi ja englanniksi, jolloin englanninkielisen osuudet käännettiin venäjäksi. Venäläisten kielitaito ei ole länsimaisella tasolla. Koulutusaiheina koulutuksessa olivat partion moninaisuus, partiojärjestön rakentava kasvu, partion muutosjohtaminen, partiojärjestön talous sekä viestintä ja yhteiskuntasuhteet. Toimintaympäristö Venäjällä on luonnollisesti kovin erilainen kuin Suomessa ja sellaisenaan Suomeen sopivia toimintatapoja ei voi venäläisille kouluttaa vaan tulee pyrkiä sopeuttamaan asiat paikalliseen ympäristöön. Koulutus sai positiivista palautetta ja venäläiset saivat koulutuksesta lisäintoa partiotoiminnan kehittämiseen. Erityisen kiinnostuksen kohteena oli se, miten Suomessa on onnistuttu yhdistämään kaikki partiolaiset yhteen järjestöön. Asia on ollut melko itsestäänselvyys meillä jo lähes 40 vuoden ajan. Koulutukseen sisältyi myös välitehtävä, jossa tehtävänä suunnitella ryhmässä kehitysprojekti omien tarpeiden mukaisesti. Kaliningradin alueen kahden järjestön nuoremman polven partiolaisten muodostama ryhmä ilmoitti kehitysprojektikseen alueen partiojärjestöjen yhdistämisen, joten koulutusta voidaan pitää siinäkin suhteessa onnistuneena. Ei vain koulutusta Koulutuksen lomassa harrastimme myös perusturismia. Suoritimme ekskurzijan vanhassa Itä-Preussiin kuuluneessa Tšernjahovskissa, joka tunnetaan saksalaisittain Insterburgina. Pääkohteemme olivat Georgenburgin linnanrauniot ja hevossiittola. Toisella osalla tutustuimme Kaliningradin kaupunkiin. Ensimmäinen osa päättyi iltanuotioon Insterburgin linnassa, joka oli erittäin tunnelmallinen paikka. Kynttiläkulkueena kuulimme linnanneidon kertovan linnasta ja siellä tapahtuneista kummallisuuksista. Ilta päättyi makkaranpaistoon ja nuotiolauluihin kitaran säestyksellä. Olli-Matti Oltsu Mikkola 29
Backstage: JoPot monessa mukana Minkälaisia vaikuttamismahdollisuuksia partio tarjoaa? Haaliiko piiri lippukuntien osaajat itselleen? Onko partiota myös Wanhan Pappilan ulkopuolella? Lippukuntamme tunnetaan muiden partiolaisten keskuudessa erinomaisesta yhteishengestä ja osaavista tekijöistä. Ajattelinkin näin vuoden päätteeksi koostaa pienen yhteenvedon projekteista, joissa JoPoja on ollut vuoden mittaan mukana. Lista ei ole missään tapauksessa täydellinen vaan tarkoituksena on esitellä monipuolisesti mahdollisuuksia, joihin jäsenistömme on tarttunut. Aluetoiminta Rannikkoseudun alueen lippukunnat tekevät vuosittain tiivistä yhteistyötä muun muassa ryhmänohjaajakoulutuksen (ROK) järjestämisen tiimoilta. Viime vuosina aluetoimintaa on tehty myös Luoteis-Turun lippukuntien kanssa. Kilke Viime kesän suurleirillä partiojohtajiamme oli mukana mm. keittiössä, valokuvatiimissä sekä alaleirin toimistossa. Partiopiirin jaostot Partiojohtajamme ovat aktiivisia luottamushenkilöitä piirin eri jaostoissa, joissa kehitetään, koordinoidaan ja toteutetaan alueellista toimintaa. Tällä hetkellä Ile ja Tero toimivat meripartiojaostossa sekä Matti ja Otto samoajajaoston jäseninä. WSJ Home Hospitality 2011 Ensi kesänä Ruotsissa järjestetään maailmanjamboree, jonka yhteydessä Suomeen saapuu sadoittain partiolaisia eri puolilta maailmaa tutustumaan maahan ja kulttuuriin. Majoitus tapahtuu paikallisissa isäntäperheissä. Lippukunnanjohtajamme Axu vastaa Home Hospitalitystä. HuHu 2012 Lounais-Suomen Partiopiirin samoajaja vaeltajaleiri järjestetään jälleen kesällä 2012. Matti toimii toisena leirinjohtajana ja lippukuntamme osaajia tullaan näkemään monipuolisissa pesteissä leirillä. Raisiolainen vaeltajatoiminta JoPojen ja RaKiNoiden vaeltajaikäiset tekevät tiivistä yhteistyötä mm. reissujen ja yhteisten illanviettojen merkeissä. Vaeltajavisio Rovervisionen 2010 Juho V. ja Matti olivat partiopiirin edustajina lokakuussa Keski-Suomessa järjestetyssä Suomen Partiolaisten edustuksellisessa vaeltajatapahtumassa. Viikonloppuna saimme ideoita laadukkaan vaeltajatoiminnan järjestämiseen partiopiireissä. Ideat jalkautetaan Lounais- 30
Suomeen keväällä järjestettävässä Piirivisiossa. Muonitukset JoPo Gourmetin kokit tunnetaan maukkaista pöperöistä ja rennosta meiningistä. Lippukuntamme muonittajiin voikin törmätä useissa piirin tapahtumissa vuosittain. Young Spokespeople YSP on Suomen Partiolaisten koulutusohjelma, jossa koulutetaan medialähettiläitä erilaisiin viestinnän tarpeisiin. Oltsu on mukana staabissa jo toista vuotta. Mitä lippukunta sitten hyötyy tekijöiden lainaamisesta muiden projekteihin? Kommentti Leirilapuissa lukee yleensä: ilmoittautuminen on sitova. Tämä nasevan kuiva lause on tärkeä, sillä yllättävistä peruuntumista on aina jonkinlaista vaikutusta toimintaan. Tapahtumia on peruttu vähäisen osallistujamäärän takia tai ohjelmaa joudutaan muokkaamaan ennalta arvaamattomasti hyvin lyhyellä varoitusajalla. Lippukunnan hallitus on päättänyt toukokuun kokouksessaan kurssien, leirien ja muiden partiotapahtumien kuljetuksista omavastuun alle seuraavaa: Vaikutusmahdollisuuksien lisäksi saamme käyttöömme uusimman tietotaidon ja parhaat käytännöt, joita voimme hyödyntää lippukunnan viikoittaisessa toiminnassa. Toisaalta verkostot kasvavat, jonka myötä avautuu aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Unohtaa ei sovi myöskään johtajahuollollista näkökulmaa tekemällä välillä jotain ihan muuta löytää uudenlaista intoa viikoittaiseen toimintaan. Piiriluottiksina toimivat partiojohtajat eivät siis ole takinkääntäjiä vaan ainutlaatuinen linkki suurempiin ympyröihin. Olkaamme siis ylpeitä miehistämme maailmalla! Matti Väätäinen Kuljetusmaksut L-SP:n tapahtumiin korvataan aiemman käytännön mukaisesti. Peruutustilanteissa matkakustannukset peritään ilmoittautuneelta lippukunnan muiden tapahtumien peruutuskäytänteiden mukaisesti. Ks. peruutukset lippukunnan tapahtumien osalta Muut esille tulevat asiat. --- Päätetään, että ilman hyväksyttävää syytä (lääkärintodistus, huoltajan ilmoitus tai muu vastaavaa) lippukunnan tapahtumaan osallistumisen peruuttamisesta tulevat kustannukset peruuttajan vastuulle. Ollaan kaikki jatkossa tarkkana, että peruuntumista ei tule turhaa häslinkiä. Peruuttaminen tulee aina tapahtua huoltajan toimesta lapsi tai nuori itse ei voi peruuttaa tuloaan leirille. Axu 31
Suomalaisen partioinnin 100-vuotistapahtumia Summa summarum vuoden 2010 100-vuotisjuhlatapahtumista: Avaustempaus 12.-14.2. oli talvileiri Luoteis- Turun partiolaisten kanssa. Kuudennella finnjamboreella Kilkkeellä 28.7.-5.8. tehtiin yhteistyössä Rannikkoseudun partiolaisten kanssa. Koulukampanja Raision kouluissa 6.-7.9. järjestettiin yhteistyössä Raision KilliNallien kanssa. Loppuvuoden kruunasi LPKJ-tapaaminen ja jäsenkokous 20.-21.11. Tampereella. Suomen Partiolaisten tapahtumia, joihin lippukunta ei aktiivisesti osallistunut olivat Kaiku lokakuun alussa ja koko vuoden kestänyt Woomal-hanke. Eräs partiokaverini sanoi, että mikä ihmeen juhla se sellainen on, mihin ei koko lippukunta voi osallistua? Juhlien pitäisi koskettaa kaikkia sudareista aikuisiin. Toisaalta monet partiojuhlat ovat sellaisia, joihin ei ihan kaikilla ikäkausilla ole asiaa. Ihan hyvä niin. Syksyn aikana lippukunnan johtajille tuli mahdollisuuksia osallistua kahteen tapahtumaan, joita ei markkinoitu ollenkaan lapsille. Näitä olivat Partio 100 vuotta johtamiskoulutusta Suomessa -seminaari sekä lpkj-tapaaminen Tampereella. Lippukunnanjohtajana olin kummassakin tapahtumassa osallistujana. Kiitos yrittäjänvapauden, olen voinut irroittautua kiusallisen paljon töiden lomasta partioon keskellä vilkkainta työviikkoa. Seminaari 100 vuotta johtamiskoulutusta -seminaari oli tiistaina 9.11. Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa järjestetty varainhankintaseminaari. Järjestäjänä toimivat Lounais-Suomen sekä Satakunnan partiosäätiöt ja kerätyt varat suunnattiin partiojohtajakoulutukseen. Mahdollisimman kuivasta aiheesta mielenkiinnottomimmat puhujat ja mahdollisimman huonoon aikaan......tai ehkä ei. Puhujina toimivat eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, jonka puhe oli alusta asti hyvin monisäikeistä ja haarautuvaa suuntaan jos toiseenkin. Aiheena hänellä oli poliittinen johtaminen. Ehkä eräänlainen huippukohta oli, kun Niinistöltä kysyttiin, miltä tuntuu johtaa eduskuntaa. Vastaus tuli pienen hyminän jälkeen: miettikää itse, miltä tuntuisi olla 200 sudenpennun kanssa joka päivä... Yltiöpäisen mukava paikka tuo eduskunta nykyään... Puolustusvoimien edustajana Markku Koli luennoi kriisijohtamista, Juho Lipsanen täyskäännös- ja muutosjohtamisesta sekä lopuksi toimitusjohtaja Leena Puntila valotti tulevaisuuden johtamisen 32
saloja. Jokaisen aihe oli enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen en ollut kuulijana puhujien kohderyhmässä, vaikka puheet liikkuivat yrityselämässä. Vuoden huipennus Tampereella 20.-21.11. järjestetty lippukunnanjohtajien tapaaminen oli mukava juttu. Sai herätä lauantaiaamuna jo 5:30! Mitä sitä turhaan päivää pilaamaan nukkumisella. Menomatkalla sain pitää pari palaveria ennen kello kahdeksaa koskien aamupäivän näytteillepanoa Home Hospitalityn osalta. Nice start to a nice day. partiobrändi aiheista ensimmäinen oli tietyiltä osin tärppi. Käymistäni workshopeista ensimmäinen käsitteli partion vaikuttamiskeinoja paikallisesti: miten lippukunnat voivat yhdistyksinä vaikuttaa paikkakunnallaan. Viimeisen dian esimerkki siitä, miten nimeämätön esimerkkikaupunki jakoi toimintamäärärahaa lippukunnalle 300 euroa ja puoluepoliittisesti sidonnaisille nuorisoryhmille 5000 euroa... Kysymys kuului: onko tämä tasavertaista ja miten tällaiseen epäkohtaan voi puuttua? Koko lpkj-tapahtuma järjestettiin Tampere-talolla. Samanaikaisesti samassa talossa, mutta eri auditoriossa, oli jäsenkokous. Yhteisiä kohtaamisia tapahtumilla oli muutamia. Ensimmäinen niistä oli avajaisseremonia, jossa pääpuhujana oli pääministeri Mari Kiviniemi. Hänen puheensa oli selvästi hiottu kuntoon pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuten rouvan tiukahko hamekin... Puheen ainoa kompastuskivi oli hieman paradoksaalinen: miksi kertoa partiolaiselle, mitä partio on? Lounaan jälkeen alkoivat workshopit. Tehtäväpisteissä oli mahdollista kouluttaa itseään esimerkiksi yhdistyksen taloudenpidossa tai saada tukea ja turvaa lpkj-pestiin (keskustelua vertaistuen merkityksestä). Toisaalta halukkaat pääsivät tanssimaan afrikkalaisten rytmien mukana tai näpräämään kierrätyspisteissä kierrätysmateriaaleilla jotain kivaa. Itse kuitenkin nappasin itseäni puhuttelevat aiheet: kohti vaikuttavampaa partiota ja 33 Noh aihe kovasti iski minuun. Raisiossa poliittisiin puolueisiin sidoksissa olevat nuorisoyhdistykset saavat nimittäin vuosittain yhteensä noin 60 000 euroa rahaa kaupungilta (eli kuntalaisten maksamaa verorahaa) yhdistyksien toiminnan palkkakustannuksien kattamiseen, mutta toimintamäärärahaa saman verran tai enemmän kuin partiolaiset. Palkaa partiolaiset eivät pyydä perustoiminnan pyörittämiseen. Tästä huolimatta mieleen tuli facebookmainen ryhmäslogan: Jos saisin palkaa harrastuksestani, olisin miljonääri. So true. Kilkkeelläkin piti maksaa siitä, että pääsi tekemään työtä. Takaisin workshopien jälkeiseen elämään: kahvitauko! Kiitos Kilkeen ylijäämävarastolle, jokainen sai oman Arabian Kilke-mukin muistoksi. CIA ja housujen laskeminen Kahvien jälkeiset 45 minuuttia olivat päivän antoisimmat. Puhujana oli tutkimusmatkailija Patrick Degerman, joka
kertoi matkastaan kaverinsa Veikka Gustafssonin kanssa Etelämantereen kartoittamattomalle vuorelle. Puhujana Patrick vastaa Ismo Leikolan stand up -esitystä, paitsi että kyseessä ei ollut mikään kokoelma vitsejä vaan pitkä tosikertomus. Tarinan lähtökohta oli kuitenkin niin omanlaatuinen kuin olla ja voi. Ei tuollaista ammattia ole, ajattelin. Patrick kertoi hyvin hauskasti ja seikkaperäisesti, miten he (Patrick ja Veikka) opettelivat tikkaamaan ensin appelsiineja ja sitten ihmistä, miten etelämantereen kartat löytyivät Yhdysvaltain tiedostelupalvelun CIA:n kautta ja miten ryhmähenkeä lähdettiin etsimään NASAn ryhmäyttämiskordinaattorin kautta. Selväksi kävi, että ryhmähenki nousee kummasti, kun pakon edessä on tehtävä asioita. NASAn astronautit nimittäin olivat Antarktiksella kuusi kuukautta ryhmäytymässä. Menomatkalla helikopterista poistuttaessa ryhmän ainoa naisjäsen katkaisi kätensä ja siitäkös se ryhmäytyminen alkoi! Etelämantereella on hyvin kylmää ja NASA oli tehnyt astronauteilleen erikoisvalmisteiset aluskerrastohaalarin. Niissä ei ollut tarvittavaa takapuoliluukkua. Naisastronautin käden ollessa kipsissä, miehet joutuivat laskemaan naiselta alusvaatehaalarit pois päältä vessassa ennen toimituksen tekemistä ja sen jälkeen nostamaan haalarit takaisin päälle monta kertaa joka päivä, usean kuukauden ajan. Koskaan aikaisemmin ei ole NASAn historiassa päästy näin nopeaseti ryhmäytymistavoitteisiin kuin naisen housuja laskemalla ja nostamalla. Tavoite saavuitettiin kolmessa JoPo-jutut 34 kuukaudessa. Naururikkaan kuunnelman jälkeen alkoi tunnin tylsä osuus: jäsenkokouksen kanssa yhteinen vaalitentti. Siinä sitä pelailtiin kännykällä Tetristä ja vieressä virkattiin joululahjoja, kun muut kysyivät tentissä niitä näitä ja vastauksena tuli pyöreitä palloja. Partio on kuitenkin sangen konsertaviitinen järjestö, totesin itsekseni vaalitentin jälkeen. Muutama ystäväni oli jäsenkokouksessa. Sääliksi kävi, miten ihmiset astuivat kerta toisensa jälkeen kokoushuoneestaan pihalle entistä väsyneempinä ihan kuin tunnin kokous vanhentaisi kolme tuntia. Toisaalta täytyy muistaa, että näissä kokouksissa käsitellään pitkän linjan asioita, jotka ovat vaikeita ja tunteita herättäviä. Kunnia heille siitä työstä, mikä ei minua innosta millään tavalla. Palkitsemista ja vapaa-aikaa Vaalitentin jälkeen oli juhlatilaisuus, jossa jaettiin järjestyksessään kuudes korkein Suomen Partiolaisten mahdollinen mitali eli suuri ansioristi. Tämän lisäksi jaettiin muita pieniä kunnianosoituksia, kuten hopeajoutsenia. Kunnianosoituksien myöntäminen oli mieleenpainuva kokemus. Tuntoja kuvaa hyvin se, että en todellakaan tunne mitalien saajia, mutta kun ansioristin saanut Erkki Hakala tervehti partitervehdyksellä Ison Salin täyttämää partiojoukkoa, kyynel tai oikeastaan kaksikin kyyneltä tuli silmään. Uskomaton tunne, miten sadat ihmiset seisovat hiljaa ja kunnioit-