KIRJALLINEN KYSYMYS 1053/2013 vp Lastensuojelun henkilökunnan määrä Eduskunnan puhemiehelle Lastensuojelulain 59 :ssä määritetään lastensuojelun asumisyksikössä tarvittavan henkilökunnan määrä, eli jokaisessa yksikössä on oltava tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta seitsemän työntekijää. Saman pykälän 4 momentissa kerrotaan henkilöstön määrän suhteuttamisesta kulloisenkin asukasmäärän mukaan, mutta valitettavasti tämä suhteuttaminen ei ole mahdollista alaspäin, kun yksikössä asuvien lasten määrä vähenee. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa hoitovuorokausimaksut eivät enää riitä henkilöstön palkanmaksuun. Lainlaatijan alkuperäinen ajatus on tuskin ollut ajaa pienet lastensuojeluyksiköt vararikkoon, mutta nykyisellä laintulkinnalla ja ohjeistuksella tulevaisuudessa Suomessa on vain muutama suurempi (kansainvälinen pörssiyhtiö) toimija. Lain uudistustyö tuskin ehtii auttaa tässä tapauksessa, mutta olisiko lain tulkinnassa viilaamisen varaa? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavoin hallitus aikoo puuttua perusteluissa kerrottuun ongelmaan eli lain tulkintaan lastensuojelun henkilökunnan määrää suhteutettaessa, onko ministeriön ohjeistuksessa tarkentamisen ja selkeyttämisen varaa ja otetaanko ko. ongelma jatkossa huomioon lakia uudistettaessa? Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2013 Jari Lindström /ps Hanna Mäntylä /ps Laila Koskela /ps Johanna Jurva /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jari Lindströmin /ps ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1053/2013 vp: Millä tavoin hallitus aikoo puuttua perusteluissa kerrottuun ongelmaan eli lain tulkintaan lastensuojelun henkilökunnan määrää suhteutettaessa, onko ministeriön ohjeistuksessa tarkentamisen ja selkeyttämisen varaa ja otetaanko ko. ongelma jatkossa huomioon lakia uudistettaessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten kysymyksessä mainitaan, lastensuojelulaissa on (417/2007) säädetty lastensuojelun asuinyksikössä yhdessä hoidettavien lasten määrästä sekä henkilöstön koulutuksesta ja määrästä. Lastensuojelun asuinyksikössä saadaan hoitaa enintään seitsemää lasta tai nuorta. Asuinyksikössä tulee olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Tämän lisäksi lastensuojelulaissa säädetään, että lastensuojeluyksikössä on oltava lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä asiakaskunnan erityistarpeisiin ja toiminnan luonteeseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammatillista ja muuta henkilöstöä. Asuinyksikön henkilöstömitoituksesta voidaan poiketa laissa säädetyillä perusteilla. Esimerkiksi jos samassa rakennuksessa sijaitsee useampi kuin yksi asuinyksikkö, on vaadittava työntekijöiden vähimmäismäärä alempi (vähintään kuusi hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää). Jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan mainituista henkilöstön määristä poiketa. Lisäksi kiireellisissä tapauksissa voidaan tilapäisesti poiketa asuinyksikössä hoidettavien lasten laissa säädetystä lukumäärästä, jos se on välttämätöntä lasten hoidon järjestämiseksi. Ennen nyt voimassa olevan lastensuojelulain säätämistä lastensuojelun sijaishuollon asuinyksikössä olevien lasten ja henkilökunnan määrästä säädettiin asetuksella. Lasten enimmäismäärä asuinyksikössä oli tuolloin kahdeksan, ja asuinyksikössä tuli olla vähintään viisi hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Lain kokonaisuudistukseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 252/2006 vp) ja sen pohjana olleissa työryhmämietinnöissä katsottiin lastensuojelun sijaishuollon asuinyksikköjen mitoitusten olevan liian väljiä tarpeisiin nähden: kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten ongelmien todettiin monimutkaistuneen muun muassa päihdeongelmien, psykiatristen ongelmien ja vakavien käyttäytymishäiriöiden lisääntymisen myötä. Edelleen todettiin henkilöstömitoitusten määrittelyn jälkeen tapahtuneen muutoksia myös työntekijöiden työajassa viikkotyöaika oli lyhentynyt aiemmasta, mikä vaikutti työntekijöiden työpanokseen. Mainituista syistä päädyttiin siihen, että lainuudistuksessa vuonna 2008 asuinyksikössä asuvien lasten enimmäismäärä laskettiin kahdeksasta seitsemään ja henkilöstön vähimmäismäärä nostettiin viidestä seitsemään. Lastensuojelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä katsottiin, että seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää asuinyksikköä kohden on käytännössä minimi, jolla toiminta voidaan turvata. Tällöin otetaan huomioon henkilö- 2
Ministerin vastaus KK 1053/2013 vp Jari Lindström /ps ym. kunnan vuosilomat, viikkovapaat, sairaslomat ja muut poissaolot. On myös syytä muistaa, että vuonna 2012 voimaan tulleen lastensuojelulain muutoksen mukaan tulee lasta sijoitettaessa, ennen laitoshuollon järjestämistä, selvittää mahdollisuudet järjestää sijaishuolto joko perhehoidossa tai muulla tavoin. Sosiaali- ja terveysministeriössä käydään parhaillaan läpi Toimiva Lastensuojelu-selvitysryhmän loppuraportista annettuja lausuntoja ja harkitaan, millaisia jatkotoimia tarvitaan. Tässä yhteydessä kartoitetaan muutostarpeita lastensuojelua ja lasten ja perheiden palveluita koskevassa lainsäädännössä ja toimintakäytännöissä. Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2013 Peruspalveluministeri Susanna Huovinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1053/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Jari Lindström /saf m.fl.: På vilket sätt tänker regeringen ta sig an problemet som beskrivs i motiveringen, det vill säga hur lagen tolkas vid dimensionering av antalet anställda inom barnskyddet, finns det skäl att precisera och klargöra ministeriets anvisningar och beaktar man det ifrågavarande problemet i fortsättningen då lagen förnyas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Såsom det nämns i spörsmålet föreskrivs det i barnskyddslagen (417/2007) om antalet barn som vårdas tillsammans i en bostadsenhet inom barnskyddet samt om personalens utbildning och antal. I en bostadsenhet får man vårda maximalt sju barn eller unga personer. Bostadsenheten ska ha minst sju anställda sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter. I barnskyddslagen föreskrivs också, att det på en barnskyddsanstalt med tanke på barnens vård och fostran och beträffande specialbehoven bland verksamhetsenhetens klienter och verksamhetens art ska finnas ett tillräckligt antal yrkesutbildade inom socialvården och övrig personal. Det är möjligt att avvika från denna personaldimensionering per bostadsenhet på grunder som anges i lagen. Om det till exempel finns flera bostadsenheter i en byggnad krävs det ett mindre antal anställda (minst sex anställda som är sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter). Ifall en anställd som är sysselsatt i vård- och fostringsuppgifter bor tillsammans med de barn eller unga personer som vårdas kan en avvikelse göras från nämnda antal. Därtill kan man i brådskande fall tillfälligt avvika från det antal barn per bostadsenhet som anges i lagen, ifall det är nödvändigt för att barnets vård ska kunna ordnas. Innan den nuvarande barnskyddslagen stiftades föreskrevs det om antalet barn och mängden personal vid bostadsenheter för vård utom hemmet genom en förordning. Det maximala antalet barn var då åtta per bostadsenhet och det skulle finnas minst fem anställda sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter. I den regeringsproposition (RP 252/2006 rd) som ledde till att lagen reviderades i sin helhet och i de arbetsgruppsbetänkanden som utgjorde grunden för propositionen ansåg man att dimensioneringen av bostadsenheterna för vård utom hemmet var för stora med tanke på behovet: det konstaterades att problemen hos de barn och unga personer som fick vård utom hemmet hade blivit mer komplicerade genom bland annat ökade drog- och andra rusmedelsproblem, psykiatriska problem och allvarliga beteendestörningar. Vidare konstaterade man att det skett förändringar också i de anställdas arbetstider sedan personaldimensioneringen slogs fast - veckoarbetstiden hade förkortats jämfört med tidigare vilket påverkade de anställdas arbetsinsats. På grund av ovan nämnda orsaker minskade man maximiantalet barn per bostadsenhet från åtta till sju och minimiantalet anställda höjdes från fem till sju när lagen reviderades 2008. I regeringspropositionen som ledde till barnskyddslagen ansåg man att sju anställda sysselsatta i vård- och fostringsuppgifter per bostadsenhet i praktiken är minimi för att kunna trygga verk- 4
Ministerns svar KK 1053/2013 vp Jari Lindström /ps ym. samheten. I så fall man beaktar personalens semestrar, veckoledigheter, sjukledigheter och övrig frånvaro. Det är också skäl att komma ihåg att enligt den förändring av barnskyddslagen som trädde i kraft 2012 ska man då man placerar ett barn för vård utom hemmet först utreda möjligheterna till familjevård eller till att ordna vården på något annat sätt innan man ordnar med anstaltvård. Vid social- och hälsovårdsministeriet går man just nu igenom utlåtanden om den slutrapport som utredningsgruppen Fungerande barnskydd överlämnat och bedömer, hurdana åtgärder som behövs. I samband med detta kartläggs behoven av förändringar i lagstiftning och verksamhetspraxis när det gäller barnskydd och tjänster för barn och familjer. Helsingfors den 5 december 2013 Omsorgsminister Susanna Huovinen 5