Pöytälaatikosta barrikadeille mitä on sanataide?

Pöytälaatikosta barrikadeille mitä on sanataide? Pitkän pöydän ääressä istuu seitsemän nuorta. Tai no, oikeastaan viisi, sillä yksi nauraa hysteerisesti pöydän alla toisen räpätessä avioerosta, kissoista ja kananmunista. Muun muassa tätä on sanataide. Tässä kohtaa sinä todennäköisesti kohotat kulmiasi ja tuhahdat termi ei ole sinulle tuttu. Se ei ole yllättävää, sillä sanataide ei ole vielä kovin tunnettua suuren yleisön parissa. Harrastustoiminta on aktiivista ja äidinkielen opettajat ympäri maan vannovat sanataiteen nimeen, mutta suurin osa suomalaisista ei ole siitä koskaan kuullutkaan. Sääli, sillä sanataiteella on kirjoittamisesta kiinnostuneelle paljon annettavaa. Luvattoman luovaa kirjoittamista Suomen sanataideopetuksen seura perustettiin vuonna 2003, mutta sanataidetta opetettiin jo sitä ennen siellä täällä: Vantaan sanataidekoulu, yksi Suomen maineikkaimmista sanataidekouluista, perustettiin jo vuonna 1994. Opetushallitus määrittelee sanataiteen näin: Opetuksen tavoitteena on lasten ja nuorten kielellisen ilmaisun ja mielikuvituksen rikastuttaminen. Kirjoittamisen ja kirjallisuudentuntemuksen avulla kehitetään ajattelutaitoja ja eläytymiskykyä, laajennetaan ilmaisuvaroja ja autetaan etsimään persoonallista ilmaisua. Konkreettisemmin ilmaistuna sanataidekurssilla kirjoitetaan aika spontaanisti ohjaajan antamien virkkeiden pohjalta. Muoto on vapaa ja kaikenlainen teksti käy. Konkreettisemmin ilmaistuna sanataidekurssilla kirjoitetaan aika spontaanisti ohjaajan antamien virkkeiden pohjalta. Muoto on vapaa ja kaikki käy, kertoo sanataideohjaaja Kati

Kaaresoja Tuusulan kansalaisopistosta. Virikkeitä on monenlaisia, ja kirjoittamiseen haetaan inspiraatiota musiikin, kuvataiteen ja teatterin keinoin. Myös esineet, hahmot ja värit ovat hyviä lähtökohtia kirjoittamiselle. Millainen teksti syntyy mustavalkoisesta kuvasta, jossa lapsi itkee äitinsä perään? Entä pinkistä korkokengästä? Kaaresojan mukaan hänen tavanomaisimpia harjoituksiaan ovat myös tekstin jatkaminen ohjaajan antamasta lauseesta tai hänen satunnaisesti syöttämiensä sanojen ujuttaminen tajunnanvirtatekstiin. Kaaresoja on filosofian maisteri ja tarinateatteriohjaaja, joka on opiskellut muun muassa suomen kieltä, kirjallisuutta ja teatteri-ilmaisua. Opiskeluaikanaan hän ajautui sanataideryhmiin osallistujaksi ja valmistuttuaan kouluttautui sanataideohjaajaksi. Hän on työskennellyt äidinkielen opettajana, mutta tällä hetkellä pääsäännöllisesti kouluttaa muita ohjaajia sekä tietenkin ohjaa itse sanataidekursseja. Ei vain hörhöjen harrastus Sanataidetta voi harrastaa iltakursseilla kouluissa sekä kansalaisja työväenopistoissa. Pääosa kurssien osallistujista on lapsia ja nuoria, mutta sanataideopetusta on tarjolla kaikille ikäluokille vauvasta vaariin. Pienten lasten tunneilla leikitään ja satuillaan, eikä vanhempienkaan tunneilla ryppyotsaisia olla, vaikka kirjoitusaiheet muuttuvat ja ovat aikuisempia. 13 18-vuotiaiden ryhmissä keskitytään luovaan kirjoittamiseen ja oman tyylin hakemiseen. Aikuiset ovat vasta löytämässä tiensä sanataiteen pariin, mutta heillekin on jo omia ryhmiä joillakin paikkakunnilla. (Psst! Tuusulan kansalaisopiston nuorten sanataideryhmä kipeästi uusia jäseniä. Tule rohkeasti mukaan!) kaipaa Sanataideharrastuksen haittapuolia voi olla alati kasvava himo kirjoittaa, mikä johtaa jatkuvaan tarpeeseen raahata paperia ja kynää mukana.

Miksi sitten harrastaa sanataidetta? Itse päädyin sanataiteen pariin 9-vuotiaana, eikä loppua harrastukselle näy. Olen vuosien saatossa saanut monia ihania ystäviä, suunnitellut sekä runokokoelman että nukketeatteriesityksen ja päässyt irti perfektionismista. Sanataiteen ansiosta minusta on tullut sellainen kirjoittaja kuin nyt olen: olen oppinut, että kirjoittaessa ei tarvitse suorittaa. Virheitä ei pidä pelätä. Kirjoitusharrastus heijastuu kaikkeen kielenkäyttöön ja kielelliseen hahmottamiseen, myös suulliseen, toteaa Kaaresoja. Hänen mukaansa sanataideharrastuksen haittapuolia voi olla alati kasvava himo kirjoittaa, mikä johtaa jatkuvaan tarpeeseen raahata paperia ja kynää mukana. Fiktiivisissä maailmoissa seikkailu vie mennessään. Sinulla on valta luoda maailmoja, synnyttää ja tappaa ihmisiä tai saada heidät rakastumaan päättömästi. Vain fiktiivisessä maailmassa voit leikkiä hetken jumalaa. Koeviikko. Mikä se on? Ilmiö nimeltä koeviikko (tunnetaan myös itku- ja

kärsimysviikkona) on joka jakson loppuun sijoittuva seitsemän päivän ajanjakso tuttu myös elokuvasta Ring jonka aikana käydään tekemässä jakson aikana käytyjen kurssien kokeet. Kokeiden tarkoitus on selvittää, mitä olet (siis et ole) oppinut kurssien aikana. Kaikista aineista ei välttämättä ole koetta, jolloin opettaja kertoo tai unohtaa kertoa asiasta kurssin alussa. Ennen koetta pidetään kertaustunti, jonne kannattaa mennä. Legenda kertoo: opettajat paljastavat välillä, minkä tyyppisiä tehtäviä on tulossa, mihin aihealueeseen kannattaa keskittyä enemmän ja antavat ilmi valtionsalaisuuksia. Apua! Miten selviän? Kauhutarinoista huolimatta koeviikkoa ei tarvitse pelätä, kunhan opettelee nämä neljä koeviikosta selviämiseen auttavaa asiaa: Lue viisi minuuttia ja pidä tauko. Lue kymmenen minuuttia ja päätä, että ansaitset ahkeroinnillasi puoli tuntia katseluaikaa Netflixissä. Sitten toista koko homma. Yritä löytää sisäinen lukemisen välttelijäsi. Voit vaikka tiskata, siivota, kirjoittaa englannin aineen, itkeä, nukkua päiväunet tai kehitellä parannuksen syöpään. Nuku ja syö! Koeviikon aikana kertyneitä kiloja ei lasketa, piste. Älä stressaa liikaa. Pidä taukoja lukemissa ja tee jotain kivaa. Mene ulos. Soita kaverille. Pelaa Pokemonia. Ilman taukoja lukemisesta ei tule mitään. Otanko kokeeseen muuta kuin tietoni ja taitoni? Kyllä. Kokeeseen mentäessä mukana tulee olla joko iso- tai pieniruutuista konseptipaperia aineesta riippuen, kirjoitusvälineet, viivoitin, oman halun mukaan hiukan

naposteltavaa, tölkkikaupalla energiajuomaa tai termoskahvia ja nenäliinoja itkemistä varten. Aikaa kokeen tekemiseen on kolme tuntia, mutta vain harvat ja valitut saavat itsensä pysymään luokassa niin pitkään. Muista: jos koe on liian vaikea, voit aina kostaa opettajalle istumalla luokassa koko koeajan, jolloin opettaja ei pääse aikaisemmin kahvitauolle. Luokasta voi toki poistua aikaisemminkin. Kokeet alkavat pääosin 9:30, ellei opettajan kanssa ole muuta sovittu. Koeviikko ohi. Siinäkö se oli? Siinähän se. Kokeiden palautus on myöhemmin seuraavassa jaksossa. Kokeet pitää hakea todistusaineistoksi. Jos jokin koe ei mennyt läpi, on mahdollisuus mennä uusintakokeeseen. Sitten vain seuraavan koeviikon kauhuja odottelemaan. Järjen valoa harmauteen Syksyn väriloisto on historiaa, musta jää suistaa mopoilijat pöpelikköön ja itse kullakin pukkaa päälle ties minkälaista

köhää ja nuhakuumetta. Aamuyön tunteina ryömitään pimeydessä kouluun, ja kotiin könytään iltahämärän jo laskeuduttua. Loputon koulutöiden virta uuvuttaa jo sekin, mutta vallitseva harmaus, koleus ja pimeys tuplaavat väsymyksen. Tuntuuko tutulta? Ei ihme, jos samaistut. Onhan taas se vuoden pimein aika, jolloin kaikki tuntuu kaksin verroin synkemmältä. Kenties tästä syystä kaikista kahdestatoista kuukaudesta juuri marraskuuhun kulminoituu kaikenlainen masentuneisuus. Mutta hei! Entä jos hakisimme valoa harmauteen keskittymällä tulevaan? Aivan pian on talvi, ja mikäli ilmastonmuutos ei nyt juuri tällä kertaa vie meiltä lumihankia, tuo valkovaippa vaihtelua mustaan maisemaan. Ja mikä parasta: ei talvea ilman odotettua joululomaa. Haavekuvat pitkistä loma-aamuista ilman herätyskellon kalseaa kilinää luovat lämpöä ja lohtua näinä marraskuisina päivinä. Pimeyden keskellä toivoa paremmasta valaa myös Järki. Kun kaiken kurjuuden lisäksi jo koeviikkokin kolkuttaa ovella, konseptien karnevaalista selviää onneksi hengissä pian julkaistavilla koeviikon vinkeillä. Henkistä tukea haettiin taannoin Kaamoksen karkottajaisissa koko koulun voimin, ja kyseistä tilaisuutta pääsee fiilistelemään tuloillaan olevan videoreportaasin avulla. Eikä sovi myöskään unohtaa vaihtarikolumnistiamme, joka perehtyy tällä kertaa ruokakulttuurin syvyyksiin. Pitäähän sitä syödä että jaksaa! Tätä ja paljon muuta on luvassa. Eespäin, sanoi mummo lumessa miksei ensilumessakin. Marraskuusta on ennenkin selvitty ja selvitään tälläkin kertaa. (Huiliaikaa ennen seuraavaa marraskuuta on riittävästi 335 vuorokautta.) Ja muistathan, että aktiivisena lukijana voit osallistua juttujen kommentointiin ja antaa järkevää palautetta. Siten autat meitä Järjen tekijöitäkin selviämään.

Ulkoministeri lukiolla Perjantaina 31. lokakuuta vieraili ulkoministeri Erkki Tuomioja vieraili lukiolla puhumassa ajankohtaisista asioista. Areena täyttyy nopeasti opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja tilassa kuuluu puheensorinaa. Haastattelijat Olli Puumalainen ja Joonas Paukkunen jakavat ohjeita tilaisuuden aikana toimimisesta ja virtuaaliseinälle kysymysten lähettämisestä. Tulee tieto vieraan saapumisesta ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) juonnetaan sisään. Tapahtuman aikana puhutaan kolmesta ulkopolitiikkaan kuuluvasta aiheesta: Ukrainan tilanteesta, Suomesta ulkopoliittisena toimijana ja kansainvälisestä politiikasta. Oppilaskunnan puheenjohtaja Sara Niemelä kertoo, että idea tapahtumasta syntyi oppilaskunnassa ja pian idean ympärille kerääntyi asiasta kiinnostunut työryhmä. Etenkin Ukrainan tilanne oli ollut paljon esillä lehdistössä ja se kiinnosti ihmisiä. Ulkoministeriöltä oli kysytty mahdollisuutta, että joku saapuisi lukiolle puhumaan ajankohtaisista aiheista. Myöntävä vastaus saatiin pian kysymyksen lähettämisen jälkeen. Olihan järjestämisessä paljon työtä. Olihan järjestämisessä paljon työtä, mutta viime vuoden EUvaalipaneelista tulleella kokemuksella ja hyvällä tiimillä tilaisuus saatiin kuitenkin järjestettyä melko helposti, Niemelä toteaa. Mistä Ukrainan tilanteessa on kyse? Ensimmäisenä otettiin käsittelyyn Ukrainan tilanne. Tuomiojan mukaan tilanteen ymmärtämiseksi täytyy tuntea historiaa. Pitää

tietää, mitä Ukraina todellisuudessa merkitsee Venäjälle; onhan Venäjän valtio alun perin syntynyt juuri Kiovan alueelle. Vaikka tilanteesta ei enää juurikaan puhuta mediassa, se ei ole ohi. Tuomioja painottaa, että median objektiivisuutta pitää pohtia, ja myös laatulehdissä voi tahattomasti esiintyä väärää tietoa, joten kriittisyys uutisia lukiessa on tärkeää. Sotilaallinen voima ei ole konfliktitilanteissa ainoa keino, vaan nykyään puhutaan myös niin sanotusta informaatiosodasta, jossa propagandalla on suuri merkitys. Ukrainan tilanne on saanut paljon huomiota osakseen Venäjän harjoittaman voimapolitiikan takia. Nykyaikana ei ole koettu vastaavaa toisen valtion alueelle tunkeutumista, mikä kiinnostaa ja myös pelottaa ihmisiä. Pohdinnat uudesta kylmästä sodasta ovat kuitenkin Tuomiojan mukaan turhia, sillä Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja joitakin suurvaltoja lukuun ottamatta muuta maailmaa ei kiinnosta tilanne Krimillä ja kylmän sodan aikaista maailman kahtiajakautumista ei tule tapahtumaan. Suomen ulkopolitiikassakin luontoon pitäisi keskittyä Seuraavaksi siirryttiin Suomeen ulkopoliittisena vaikuttajana. Tuomiojan mukaan ulkopolitiikan tärkein tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Tavat ja maailma ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana ja valtioiden välillä on keskinäinen riippuvuus. Yksikään maa ei pärjää omillaan. Suuria kysymyksiä ovat myös biodiversiteetin väheneminen ja ilmastonmuutos, sillä sen on huomattu tuottavan sotilaallisia konflikteja. Tuomiojan mukaan Suomen suurin uhka onkin kestämätön kehitys. Tuomiojan mielestä Suomen ei tarvitse liittyä puolustusliitto Natoon. Suomella ja Natolla on hyvä kumppanuussuhde mutta Suomi haluaa säilyttää hyvät välit kaikkiin naapurimaihinsa.

Venäjän ja Suomen välinen raja on rajoista turvallisin, sillä Venäjän rajaongelmat ovat muualla. ISIS-terroristijärjestön toiminnasta tuli paljon kysymyksiä. Pohdittiin muun muassa sitä, miten Suomi aikoo suhtautua ISISin joukoissa taistelleisiin suomalaisiin, jotka aikovat palata takaisin kotimaahan. Pitäisikö heitä päästää takaisin Suomeen? Suomen kansalaiselta ei voi estää pääsyä takaisin Suomeen. Suomen kansalaiselta ei voi estää pääsyä takaisin Suomeen, mutta heitä pitäisi ehdottomasti seurata, Tuomioja toteaa. Pitäisi keskittyä estämään sotilaiden lähtö ISISin joukkoihin. Kotimaahan palatessaan he ovat riski turvallisuudelle ja mahdolliset sotarikoksetkin on otettava huomioon. Rauhan edistämiseksi maailmalla Suomella on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa merkittävä osuus kriisinhallinnassa. Täältä tulevat parhaat rauhanturvaajat, sillä noin 90 % heistä on vapaaehtoisia reserviläisiä. Suomalaisiin on maailmalla korkea luottamus. Mitä kansainvälisessä politiikassa tapahtuu? Viimeisenä aiheena oli kansainvälinen politiikka. Tuomiojan mukaan kansainvälisellä tasolla valtioiden lisäksi valtaa käyttävät ylivaltiolliset elimet kuten Euroopan Unioni, kansalaisjärjestöt kuten Amnesty ja monikansalliset yritykset. Myös terroristijärjestöt vaikuttavat kansainväliseen politiikkaan. Opiskelijoita kiinnosti Euroopan ulkopuolisten maiden, kuten Venäjän ja Kiinan, lisääntynyt valta. Tuomiojan mielestä siitä ei pitäisi tulla ongelmaa, sillä Eurooppa on ollut yliedustettu asukasmääräänsä nähden kansainvälisessä politiikassa. Suurena kiinnostuksen aiheena olivat myös Yhdysvaltojen toimet Aasiassa: EU:n olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Sen toiminta Lähi-Idässä on ollut vaihtelevaa. Eri tilanteissa sen toimia tulee arvioida eri tavalla. Muutamia

vuosia sitten Irakissa toiminta meni täysin pieleen, mutta nyt Yhdysvaltojen ajamasta rauhanprosessista pitää antaa heille täysi tunnustus, Tuomioja selittää. Mutta suuretkaan valtiot eivät voi toimia yksin, EU:n olisi pitänyt herätä aikaisemmin. Lukiolaiset olivat myös huolissaan Pohjois-Koreasta. Kuinka suuri uhka se on maailmalle? Kun maalla, jolla on epävakaa hallinto, on ydinaseita ja jonkin verran laukaisukapasiteettia, on siitä uhkaa lähivaltioille. Suurimman uhan se kuitenkin tuottaa omille kansalaisilleen, Tuomioja toteaa. Pohjois-Koreaa pitkään tukenut Kiinakin on yhtä huolissaan kuin muut maat. Suurin osa maailman maista on sitoutunut olemaan hankkimatta ydinaseita ja ne maat, joilla niitä on, ovat sitoutuneet vähentämään niitä. Tosiasiassa ydinaseiden määrä ei juurikaan ole vähentynyt, eikä niiden rakennustaito katoa mihinkään. Tilaisuus sujui hyvin Alun teknisistä ongelmista huolimatta tapahtuma eteni luontevasti. Haastattelijoilla oli vain muutama kysymys valmiina jokaisesta pääaiheesta ja melkein koko keskustelu pohjautuikin yleisön lähettämiin kysymyksiin. Tilaisuuden loputtua Tuomiojaa kiittivät puheenjohtaja Sara Niemelä, Järvenpään kaupungin koulutusjohtaja Jari Lausvaara ja lukion rehtori Marja-Liisa Lehtiniemi. Muistoksi vierailusta ministerille ojennettiin pari saunavihtaa aiheeseen sopivaan sanomalehtiartikkeliin käärittynä. Periytyykö kiinnostus politiikkaan? Erkki Tuomioja on toiminut poliitikkona useita kymmeniä vuosia. Miten hän päätyi politiikan pariin? Olin jo kouluaikoina hyvin kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Myös opiskelu ulkomailla toi

kansainvälisen politiikan seuraamisen ajoissa mukaan. On politiikka myös jonkinasteinen sukuvika; kolme neljästä isovanhemmastani toimivat eduskunnassa, Tuomioja kertoo. Karmivat horoskoopit Halloween-

Selvitä, millaiseksi maaginen lokakuu muuttaa sinut! Kauris Halloweenin lähestyessä pääset vihdoinkin toteuttamaan unelmasi! Saat rettelöidä, rikkoa paikkoja ja kiusata muita ihmisiä niin paljon kuin haluat. Koeta silti pitää mielessä, että jos jäät kiinni, Suomen lait koskevat todennäköisesti myös demoneita. Onnennumero: 3 Huomioi: Paholainen pukeutuu punaiseen Vesimies Eikö syke tunnu? Irtoileeko sinulta ruumiinosia satunnaisesti? Älä huoli! Mystinen lokakuu on muuttanut sinut eläväksi kuolleeksi. Vaikka himoitset varmasti erinäisiä ihmisen sisäelimiä, pidättäydy silti hyytelössä ja vispipuurossa. Muut ihmiset kiittävät. Onnennumero: 17 Huomioi: Pidä mukana neulaa ja lankaa, jotta saat ruumiinosat pysymään paikallaan Kalat Kaikki ylimääräinen on karissut päältäsi. Eikä edes kuvainnollisesti. Halloweenin mystiset voimat ovat poistaneet päältäsi kaiken ylimääräisen ja jättäneet paikalleen vain luut. Muista varoa koiria ja hautausurakoitsijoita!

Onnennumero: 14 Huomioi: Voit luoda uraa kummitustalon lavasteena Oinas Onko sinulla pakottava tarve kääriytyä vessapaperiin tai sideharsoon? Anna vaistojesi viedä ja suojaudu jäätävältä viimalta ja sateilta lämmittävän kerroksen alle! Välttele liekkejä ja loukkaantuneita ihmisiä, niin pintakerroksesi pysyy puhtaana koko lokakuun ajan. Onnennumero: 44 Huomioi: Älä anna ihmisten putsata käsiään sinuun Härkä Tiputtelet tavaroita pöydältä vastoin tahtoasi ja pidät itseäsi muita parempana. Musta, kiiltävä turkkisi maastoutuu täydellisesti syksyn hämärään ja metsästät kuunvalossa liikkuvia otuksia. Halloweenin lähestyessä sinusta kuoriutuu täysverinen kissaeläin, mutta sinun sietää muistaa, että joidenkin mielestä aiheutat vain huonoa onnea. Onnennumero: 9 Huomioi: Tauoton maukuminen ei auta sinua eteenpäin elämässä Kaksoset Heräät aamulla jostain aivan muualta kuin makuuhuoneestasi. Kasvimaa on kylmä ja kostea, mutta sisälläsi palava valo lämmittää mukavasti. Oranssi pukee sinua, ja kurpitsana olo ei varmasti ole pahinta. Älä anna sisäisen valosi sammua, ja katsele maisemia

kaiverrettujen silmiesi läpi. Onnennumero: 16 Huomioi: Jyrsijät rakastavat sinua Rapu Maailma näyttää sinulle vääristyneeltä. Se voi johtua siitä, että katsot sitä nyt kahdeksan silmän läpi. Olet tärkeä osa ihmisten säikyttelyä: sinulla on vastuu naamaan takertuvista seiteistä ja talojen koristelusta. Välttele sanomalehtiä ja pysyttele varjoissa. Onnennumero: 6 Huomioi: Kärpästen syöminen on sallittua Leijona Vesisateet ja kuun kiertokulku ovat herättäneet sisälläsi asustavan karvaisen pedon. Susimainen puolesi valtaa alaa, ja huomaatkin usein miettiväsi lampaanpaistia ja yöllisiä juoksuretkiä. Anna eläimellisen puolesi elää, mutta pidä hampaasi erossa muista ihmisistä. Onnennumero: 57 Huomioi: Anna naapureille armoa: älä ulvo koko yön ajan Neitsyt Halloween on saanut taikuuden virtaamaan suonissasi! Tylypahkasta tuskin tulee kirjettä, mutta ota kaikki irti luudalla lentelystä, taikuudesta ja taikajuomien keittelystä. Sinulla on voimaa muuttaa asioita paremmiksi tai huonommiksi. Noitana oleminen on

varmasti mukavaa, mutta vältä turhan korkealla lentelyä. Onnennumero: 34 Huomioi: Luudan pölynimuria sijasta voit myös kokeilla lentävää Vaaka Nyt on aika nousta arkusta! Pimeys ja kylmyys pukevat sinua, ja oletkin syyssäiden keskellä voimakkaimmillasi. Hämärän laskeutuessa voit sulautua varjoihin ja lennellä ympäriinsä etsien saalista. Älä juo Halloweenina liikaa verta, ja muista harjata hampaat ennen aamua. Onnennumero: 13 Huomioi: Punainen samettiviitta on suositeltava Skorpioni Ota viikate ja musta kaapu kaapista ja suunnista hautausmaalle paimentamaan kuolleita. Sinun kohtalosi on pelotella lapsia ja vanhoja ihmisiä samalla, kun johdatat sieluja kohti toispuoleista. Älä anna vallan sumentaa päätäsi, ja ole armollinen niille, jotka ovat sinun armoillasi. Onnennumero: 31 Huomioi: Jos kaapua ei löydy, käytä mustaa lakanaa Jousimies

Tuntuuko siltä, että olet muille kuin ilmaa? Se johtuu siitä, että syksyn pimeydessä sinusta on tullut aave. Sinulla on valtaa tehdä asioita ilman että ihmiset huomaavat, mutta muista varoa haamunmetsästäjiä. Etsi itsellesi hylätty lato tai selkäpiitä karmiva metsä ja ota Halloweenista kaikki irti. Onnennumero: 23 Huomioi: Älä riivaa elektroniikkaa. Tietokoneista voi saada viruksia. Kolme pientä opinto-ohjaajaa ja suuren suuri lukio Järki päätti ottaa selvää, keitä koulussamme hiihtelevät ja opoiksi itseään kutsuvat ihmisolennot todellisuudessa oikein ovat ja mistä he tulevat. Opinto-ohjaajat eli lyhyemmin opot ovat koulumme salaiset voimavarat ja opiskelijoiden tukipilarit, jotka osaavat Wilman kurssitarjottimen käytön vaikka unissaan ja takaperinkin vielä. Monet meistä saattavat tietää heidan nimensä ja tunnistaa käytävillä, mutta keitä he todella ovat, mistä he tulevat ja mikä loppupeleissä on heidän tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa?

Sanna-opon hymy toivottaa opiskelijat tervetulleiksi juttelemaan. Kuva: Hanna Kuusisto Keitä te siis oikein olette? Olen Opo-Sanna. Minuun voi törmätä koulun käytävien ja oman työhuoneen lisäksi ympäri kotikaupunkiani Järvenpäätä. Olen Katariina Talvensaari. Perheeseeni kuuluu neljä lasta, aviomies ja koira. Nimeni on Maija Kärävä ja työskentelen tämän lukuvuoden Järvenpään lukiossa. Olen 35-vuotias, asun Helsingissä ja minulla on kaksi lasta. Mitä opinto-ohjaaja oikeastaan tekee? Sanna: Mitä opo EI tee? Opo auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa lukio-opinnoissa, jatko-opintopohdinnoissa ja tarvittaessa monessa muussa asiassa. Katariina: Opinto-ohjaajien työnkuva vaihtelee paljon riippuen siitä, missä työskentelet. Järvenpään lukiossa, johtuen laajasta kurssivalikoimasta, suuri osa työajasta kuluu opiskelijoiden auttamiseen kurssivalinnoissa ja ylioppilastutkintosuunnitelmissa. Sitten on tietysti jatko-

opintosuunnitelmat ja siihen liittyvät infot, urapäivät ja oppitunnit. Ohjaan myös yhdistelmäopiskelijoita eli kaksoistutkinnon suorittajia, jotka tulevat ammattioppilaitoksista tänne lukiojaksoille. Maija: Opo ohjaa ja auttaa opiskelijoita kurssivalintojen ja ylioppilaskirjoitusten suunnittelussa, sekä ohjaa jatkoopintoihin. Lisäksi opo on muutenkin nuoren tukena erilaisissa elämäntilanteissa. Katariina toivottaa tsemppiä opiskelijoille. Kuva: Kuusisto Hanna Mitkä ovat olleet teidän tienne opinto-ohjaajiksi? Sanna: Olen ollut aikaisemmin opettajana alakoulussa. Muutaman onnellisen sattuman kautta päädyin tänne Järvenpään lukiolle harjoittelemaan ja sille tielle jäin. Paras juttu ajautumisessa ja tänne päätymisessä on se, että omat alakoulun oppilaani ovat nyt jo lukiolaisia täällä meidän koulussa! Katariina: Olen suorittanut lukion jälkeen liiketalouden perustutkinnon eli olen merkonomi. Työllisyystilanteesta johtuen päätin kuitenkin hakea yliopistoon opiskelemaan. Olen

aina ollut kiinnostunut kielistä, joten päädyin opiskelemaan venäjää ja ruotsia. Toimin kielten opettajana ja ohjaajana Keski-Uudenmaan aikuislukiossa 10 vuotta ja suoritin Opintoohjaajan pätevyyden Jyväskylän yliopistossa. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta Keudalla ja nyt täällä Järvenpään lukiossa lähtikin jo neljäs lukuvuosi käyntiin. En juurikaan itse valinnut tätä työtä, vaan se pikemminkin valitsi minut. Maija: Tulin opon ammattiin kiertoteitse. Opiskelin lukion jälkeen ensin diplomi-insinööriksi ja työskentelin pari vuotta markkinointi- ja viestintätehtävissä. Päätös lähteä opiskelemaan opoksi kypsyi pikkuhiljaa. Mikä teistä on parasta tässä työssä? Opo-Maijalla on insinööritausta. Kuva: Hanna Kuusisto Sanna: Opiskelijat ja työkaverit. Helppo! Katariina: Opiskelijat! Maija: Nuoret itse ja se, kun huomaa opiskelijan päässeen vaikeuksien yli ja selviytyneen erilaisista tilanteista. Esimerkiksi sellaiset tilanteet, kun joku saa opinnot päätökseen, vaikka matkalla olisikin ollut haasteita.

Miltä teistä tuntuu olla mukana suunnittelemassa nuorten tulevaisuutta? Sanna: Rinnalla kulkeminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Mielestäni nuori tekee kuitekin itse suunnitelman ja minä yritän vain mahdollisimman hyvin auttaa ja tukea tällä matkalla. Katariina: Hienolta. Korostan kuitenkin opiskelijan omaa vastuuta, sillä näen opon roolin lähinnä rinnalla kulkijana. Maija: Todella hienolta. Innostun usein itsekin, kun nuorten kanssa keskustelemme tulevaisuudesta ja pohdimme, mikä olisi opiskelijan oma polku. Entä minkälaisia terveisiä haluatte lähettää opiskelijoille? Sanna: Muistakaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja toisistanne! Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, joten verkostoitukaa ja tutustukaa. Sitä ei koskaan tiedä milloin siihen vanhaan lukiotuttuun sitten vanhemmalla iällä törmää! Katariina: Tsemppiä! Maija: Uskokaa itseenne ja unelmiinne ja olkaa valmiita tekemään myös töitä unelmienne eteen. Mitä on Järki? Mitä on Järki? Järvenpään lukion lehden promovideo.

Uudet filosofian tuulet ovat täällä Tämän syyslukukauden alussa entisen filosofian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtorimme Seija Aarron saappaisiin on astunut Helsingistä kotoisin oleva Jani Tiirikainen. Kävimme tekemässä tiiviin haastattelun uudelle opettajakasvollemme. Goottipojasta opettajaksi Nuoruudessaan Etu-Töölön lukiosta valmistunut yrittäjäperheen poika kertoo kiinnostuksen filosofiaan ja uskontoon löytyneen lukioaikoina. Ehkä merkittävämpänä syynä kyseiselle tielle lähtemiseen lienee ollut Tiirikaisen innostavat filosofian, psykologian ja uskonnon opettajat. Vaikkei hän lukion jälkeen ollutkaan varma seuraavasta siirrostaan, päätyi hän teologiseen tiedekuntaan sekä myöhemmin myös valtiotieteelliseen. Olemassaolo on aina tuntunut niin kysymykseltä, kuvailee Tiirikainen. Kyseinen virke on myös hänen bloginsa nimenä. Oppiaineita, todellisuutta jotka tavallaan käsittelevät koko Opettajaksi Tiirikainen päätyi ehkäpä jopa yllättäen, sillä lukioaikoina hän kertoo olleensa goottipoika, joka pelkäsi esiintymistä eikä pitänyt yhtään esillä olemisesta. Haettuaan ja päästyään opettajalinjalle kaikki menikin yllättävän hyvin ja tähän sitä sitten päädyttiin, hän kertoo. Vapaa-aikanaan Tiirikainen opiskelee psykologiaa ja haaveileekin ehkä jonain päivänä opettavansa mahdollisesti sitäkin. Filosofia, elämäkatsomustieto ja uskonto ovat Tiirikaisen mielestä oppiaineita, jotka tavallaan käsittelevät koko todellisuutta ja sitä kautta ne kiehtovat häntä.

Laatu veti Järvenpäähän Järvenpään lukiolla sanotaan olevan hyvä maine ja tämä sai viimekädessä Tiirikaisen hakemaan avointa paikkaa. Opiskelijoiden on kerrottu olevan innostuneita ja opiskelumyönteisiä, ja reilun kuukauden totuttelun jälkeen Tiirikainen on huomannut asian olevan juurikin näin. Hän kertoo olleensa jopa positiivisesti yllättynyt opiskelijoiden mukavuudesta.ison koulun merkitys muuttuvassa lukion opetusrakenteen maailmassa on myös positiivinen puoli opettajan kannalta. Sama fakta palvelee myös opiskelijoitamme lukiossamme. Tiirikainen on myös erittäin iloinen opiskeluympäristömme hienoista tiloista. Totuushan on, että harvalla opettajalla taikka lukiolaisella on mahdollisuus näin hienoon ja inspiroivaan opiskeluympäristöön. Videopeleistä sähköisiin oppikirjoihin Kuka tahansa ei uskoisi juuri fanaattisen videopelien pelaajan sekä Helsingin suurimpaan jäähalliin kausikortin omaavan kiekkofanin olevan uusi uskonnon ja filosofian opettajamme. Tulevaisuudessa lukiomaailma tulee selkeästi sähköistymään ja tämän kanssa Tiirikainen ei koe joutuvansa ongelmiin. Seitsemän -vuotiaasta lähtien videopelien parissa hyörinyt Tiirikainen kertoo tietotekniikkaan siirtymisen olevan hänelle hyvinkin luontevaa. Uransa aikana hän on ehtinyt jo suunnittelemaan opetuspelejä sekä tällä hetkellä työskentelee filosofian sähköisen oppikirjan parissa. Tiirikainen pyrkii persoonallisen opetustyyliin, jossa hän heittää itseänsä likoon ja koittaa saada opiskelijat innostumaan jopa omalla kustannuksellaankin. Tietotekniikan käyttöä hän ei kuitenkaan halua pitää itseisarvona, vaan pyrkii käyttämään jokaisella kurssilla mahdollisimman monia eri opetustyyliä. Itse hän kertoo haluavansa toimimaan ennemminkin kapellimestarina kuin luokan edessä puhuvana esiintyjänä ja pyrkii tämän tiimoilta saamaan oppilaat keskustelemaan käsiteltävistä aiheista.

Iloa oppitunneille Loppuun sijoitimme haastavan kysymyksen siitä, miten Tiirikainen aikoo vastata Aarron jättämään aukkoon koulussamme ja aikooko hän tehdä yhtä pitkän uran lukiossamme kuin Aarto. Sen minkä ilottaa oppii, sen surutta unohtaa. Korvaamaan en häntä tietenkään pysty, mutta uskon pystyväni auttamaan merkittävästikin muun muassa lukiomaailman sähköistymisen kehittymisessä koulussamme, kertoo Tiirikainen. Hän toivoo pystyvänsä opettamaan Järvenpään Lukiossa mahdollisimman pitkään. Harvalla opettajalla on näin hyviä puitteita työlleen, ylistää Tiirikainen, eikä näe mitään syytä sille miksei hän viihtyisi täällä pitkääkin. Mottonaan Tiirikainen pitää lausahdusta: Sen minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa, ja toivoo Aarronkin tavoin iloa opiskelun maailmaan kaiken nykyajan kiireen keskellä. Tätä et tiennyt Jani Tiirikaisesta! Kasvissyöjä Jokerifani First feelings in Finland

Picture: Elizabeth Johnson. Where do I even start? These past 2 months have gone by so fast in Finland and I have already made so many friends and memories. I will start with the differences between Canadian and Finnish culture that I have noticed since I have been here. FINNS ARE VERY SHY opposed to Canadians who are very friendly and outgoing, but once you get to know a Finnish person you realize that they aren t as shy as they first seemed to be. It actually took me awhile to get used to Finnish people s quietness I have been trying to be less loud in school but that hasn t really worked out. I am so grateful to have so many friends at school and I already know that I am going to have these friends for a very long time (p.s. FINNISH PEOPLE ARE CRAZY BUT ONCE YOU GET TO KNOW THEM IT S GREAT!) Likewise, there is a big difference between the Canadian school system and the Finnish school system. I personally like the Finnish school system much better since you have free lunches and no uniforms! In Canada we only have 2 periods (jakso) instead of 5, and we can only take up to 4 classes per jakso. In Canada we have the exact same schedule with the same 4 classes everyday at the same time for 5 months straight, our school days are 8.20 14.30 everyday (5 months of math, it s as bad as it sounds). I went to a Catholic school in Canada which is very popular for students to go to as they are safer and have better courses. At the Catholic school we had to wear uniforms everyday and we never got free lunch. One of the things I do miss about Canadian schools is that there were many clubs and sport teams you could join for after school which isn t as popular here. One of the biggest

differences I noticed is that you have a very casual relationship with your teachers since you call them by their first name and speak with them as they were your friend. In Canada we call our teachers by their last names (like Mrs. Johnson or Mr. Smith) and if we call them by their first names we will get in trouble, I m still trying to get used to calling teachers by their first name, hahahah. Anyway, I am so happy that I am living in Finland for the year Finnish people are absolutely amazing and the nicest people. If any of you want to come and talk to me either about Canada or just so you can practice your English then don t be afraid I would love to talk with all of you. Ensimmäiset tunnelmat Suomessa Mistä oikein aloittaisin? Nämä kaksi kuukautta Suomessa ovat kuluneet niin nopeasti ja olen jo nyt saanut paljon ystäviä ja muistoja. Aloitan kirjoittamalla kanadalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista jotka olen havainnut täällä ollessani. SUOMALAISET OVAT TODELLA HILJAISIA kanadalaisiin verrattuina, jotka taas ovat todella ystävällisiä ja ulospäinsuuntautuneita, mutta kun kerran opit tuntemaan suomalaisen, tajuat, että he eivät aina ole yhtä hiljaisia kuin mitä näyttävät olevan. Minulta kuluikin jonkin aikaa tottua suomalaiseen hiljaisuuteen ja olen yrittänyt opetella vähän hiljaisemmaksi koulussa, mutta se ei ole oikein onnistunut. Olen niin kiitollinen solmittuani niin monia ystävyyssuhteita koulussa ja tiedän jo nyt pitäväni nämä ystävät todella pitkän aikaa (p.s. SUOMALAISET OVAT HULLUJA MUTTA KUN KERRAN OPIT TUNTEMAAN HEIDÄT, SE ON MAHTAVAA!) Kanadalaisessa ja suomalaisessa koulujärjestelmässä on suuri ero. Henkilökohtaisesti minä pidän suomalaisesta koulusta paljon enemmän, sillä teillä on maksuttomat lounaat ettekä käytä koulupukua! Kanadassa meillä on vain 2 jaksoa 5 sijasta,

ja me voimme valita vain 4 kurssia jaksolle. Kanadassa meillä on tismalleen sama neljän oppitunnin lukujärjestys joka päivä samaan aikaan 5 kuukauden ajan, meidän koulupäivämme ovat kello 8:20 14:30 joka päivä (5 kuukautta matematiikkaa on yhtä tuskallista kuin miltä se kuulostaakin). Kanadassa minä olen katolilaisessa koulussa, joka on opiskelijoiden keskuudessa todella suosittu, sillä siellä on turvallisempaa ja parempi kurssivalikoima. Katolilaisessa koulussa meidän tulee käyttää koulupukua joka päivä emmekä me koskaan saa maksutonta lounasta. Eräs asia, jota ikävöin kanadalaisesta koulusta, on se että siellä on paljon eri kerhoja ja urheilujoukkueita joihin voit osallistua koulun jälkeen, eikä se ole yhtä suosittua täällä. Yksi suurimmista eroista, minkä olen huomannut, on teidän suhteenne opettajiinne, kun kutsutte heitä etunimellä ja juttelette heille kuin kavereillenne. Kanadassa me kutsumme opettajiamme heidän sukunimillään (kuten rouva Johnson tai herra Smith) ja jos me kutsumme heitä heidän etunimillään, joudumme pulaan. Yritän yhä tottua kutsumaan opettajia heidän etunimillään, hahahah. Jokatapauksessa olen todella onnellinen kun asun Suomessa koko vuoden. Suomalaiset ihmiset ovat ehdottomasti uskomattomia ja kivoimpia ihmisiä. Jos kuka tahansa teistä haluaa tulla ja jutella minulle joko Kanadasta tai treenatakseen englantiaan, älköön pelätkö, sillä pitäisin kovasti juttelusta teidän kaikkien kanssa. Suurpiirteinen suomennos: Henry Hedborg.

Jump Streetin umpikuja päässä on Chris Millerin ja Phil Lordin ohjaama 22 Jump Street on yksi vuoden odotetuimmista jatko-osista. Valitettavasti 22 Jump Street osoittautuu pettymykseksi. Kömpelö, yli kolmekymppinen poliisikaksikko Morton Schmidt (Jonah Hill) ja Greg Jenko (Channing Tatum) pääsee jälleen yliopistoon rikoksen perässä. Tällä kertaa kaksikko joutuu valeidentiteettiensä varassa soluttautumaan koulun piireihin selvittääkseen huumekuolemaa. Jump Streetin historia juontuu 1980-luvulle, jossa Johnny Depp tähditti yliopistomaailmaan sijoittuvaa samannimistä televisiosarjaa 21 Jump Street. Elokuvat on tehty kyseisen sarjan pohjalta, mutta nämä kehnot teokset eivät ole menestyneet maailmalla. Toimintakomedia 22 Jump Street on jatko-osa kuitenkin ainakin Suomessa suosiota niittäneelle 21 Jump Streetille, joka ei päässyt elokuvateattereihin asti. Sen sijaan 22 Jump Street tuotiin valkokankaalle, mutta valitettavasti se ei palvele katsojaansa edes edeltäjänsäkään tavoin. Vain ajoittain onnistuvat vitsit eivät pelasta elokuvaa. Hillin tai Tatumin onnistumiset kameran edessä ovat yhden käden sormilla laskettavissa, eikä elokuva tahdo edetä sujuvasti. Aina silloin tällöin vitsi-kriisiä lieventää osuvasti rooliinsa poliisipäällikkö Dicksoniksi valittu Ice Cube räväkällä kielenkäytöllään ja toiminnallaan. Välillä tuntuu, että elokuva on tehty kokonaan improvisoimalla. Lopputuloksesta huomaa, että ohjaajien huomiosta kamppaili samaan aikaan valmistuva The LEGO Movie. Monin puolin kylmäksi jättänyt 22 Jump Street tulee unohtumaan ihmisten keskuudesta nopeasti, eikä Jump Streetin kadulle karun vastaanoton jälkeen enää luultavasti palata. Elokuvassa vitsien tai näyttelijäsuoritusten saralla onnistumista seurasi

lähes aina epäonnistuminen. Ponnahduslauta komedian kärkikahinoihin tämä ei missään nimessä ollut, mutta uskon vielä kuulevani Tatumista ja Hillistä paremmissa merkeissä. Arvosanaksi 22 Jump Street saa 2/5.