KIRJALLINEN KYSYMYS 1086/2002 vp Kuulovammaisten oikeus aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnassa Eduskunnan puhemiehelle Viittomakielen tulkkipalveluissa esiintyy edelleen jokapäiväistä elämää hankaloittavia ongelmia, jotka kuurojen yhdistykset ja kuurot itsekin ovat nostaneet esille eri yhteyksissä. Kysymys on erityisesti kuurojen oikeudesta tasavertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Toimiva viittomakielen tulkkipalvelu on avain kaikille kansalaisille tarkoitettujen palvelujen ja tiedon saavutettavuuteen sekä viittomakielisen kuuron ja kuulevan väliseen tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Kuuron näkökulmasta katsoen tulkkipalvelu on keskeisin tasavertaista osallistumista ja mm. koulutuksellisia ja sosiaalisia oikeuksia turvaava palvelu. Ilman hyvin toimivaa tulkkipalvelua kuurolla on ilmeinen vaara syrjäytyä yhteiskunnasta. Tulkkipalvelut sisältyvät vammaispalvelulain nojalla kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Lain asetuksessa tulkkipalvelut on jaettu asiointitulkkaukseen ja opiskelutulkkaukseen. Asiointitulkkauksen minimiksi on määritelty 120 tuntia kalenterivuodessa. Kunnissa on kuitenkin vakiintunut nurinkurinen käytäntö, jonka mukaan minimimäärä merkitsee samalla myös enimmäismäärää. Käytäntö on selvästi ristiriidassa vammaispalvelulain 3 pykälän kanssa, jonka mukaan palvelut tulee järjestää sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisena kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Tuntikaton lisäksi palvelun käyttöä vaikeuttaa rahoittajien ja palvelun tarjoajien väliset kiistat kustannuksista ja niiden korvaamisesta. Pahimmassa tapauksessa ne ovat estäneet tulkkipalvelujen käytön kokonaan tai osittain joissakin tapauksissa. Opiskelutulkkauksen ongelmat liittyvät yleensä rahoitukseen. Kiistaa nousee siitä, kenelle rahoitus kuuluu, sekä siitä, millaiset resurssit tulkkipalvelulle on järjestettävä. Ongelmatilanteissa kuuro opiskelija joutuu kantamaan seuraukset, vaikka hänellä olisi lain mukaan oikeus saada opiskelutulkkipalvelua ja vaikka hän ei voi vaikuttaa rahoituksen järjestymiseen millään tavalla. Opiskelija joutuu mm. siirtämään opintoja, pitämään välivuoden tai jopa keskeyttämään jo aloitetut opinnot. Edellä mainittujen syiden vuoksi osa opiskelijoista joutuu opiskelemaan puutteellisten tulkkausjärjestelyjen varassa tai jopa kokonaan ilman tulkkia. Vuodesta toiseen samanlaisina jatkuvat ongelmat sekä asioimis- että opiskelutulkkauksen saralla aiheuttavat sen, että ammattitaitoisia tulkkeja häviää työmarkkinoilta. Pula tulkeista onkin jatkuva ilmiö koulutusmäärien kasvusta huolimatta. Palvelun järjestämisessä esiintyvät ongelmat ovat myös aiheuttaneet suuria alueellisia eroja sekä palvelujen saatavuudessa että laadussa. Jokaiselle, jolla lain mukaan on oikeus tulkkipalveluun, tulee turvata mahdollisuus todella käyttää sitä. Lakiin perustumattomat maksimituntimäärät, rahoituksesta nousevat kiistat tai kielellisten oikeuksien toteutumattomuus eivät saa olla esteenä tulkkipalvelujen käytölle ja kuurojen aktiiviselle osallistumiselle yhteiskunnassa. Tulkkipalvelun tarpeen ja muodon määrittelyn tulee perustua ensi sijassa palvelua käyttä- Versio 2.0
vien henkilöiden omaan tarpeeseen ilman tuntirajoituksia. Uuden viestintäteknologian mahdollisuuksia viittomakielen etätulkkauksen kehittämiseen tulee myös kehittää ja turvata tämän uuden palvelumuodon rakentamiselle resursseja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen tulkkauspalveluilla kuulovammaisten perusoikeudet aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnassa? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2002 Leena Rauhala /kd Leea Hiltunen /kd 2
Ministerin vastaus KK 1086/2002 vp Leena Rauhala /kd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1086/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen tulkkauspalveluilla kuulovammaisten perusoikeudet aktiiviseen osallistumiseen yhteiskunnassa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallitusmuodon 17 :n mukaisesti viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987 ja siihen liittyvässä asetuksessa 759/1987) on määritelty tulkkipalvelun saamisen kriteerit ja palvelujen minimimäärä. Stakes selvitti sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuosina 1999 2000 tulkkipalvelun nykytilaa ja toimivuutta. Palvelun kehittämishaasteina nousivat esille pula viittomakielen tulkeista, palvelun saatavuuden erot eri vammaisryhmien kesken, alueelliset erot ja laatukysymykset sekä tulkkaustuntien riittämättömyys joissakin tapauksissa. Selvityksen mukaan myös kommunikaatiota ja tulkkipalvelua tukevaa tietoteknologista osaamista tulee vahvistaa. Tulkkipalvelun käyttäjien määrä on kasvanut 1990-luvulla 35 prosenttia. Vuoden 2001 lopussa käyttäjiä oli 3 216. Näistä ruotsinkielisiä arvioidaan olevan noin 200 henkilöä. Stakesin selvityksen mukaan tulkkikeskuksia on 23 ja alalla työskenteli noin 100 opiskelutulkin lisäksi 38 muuta päätoimista tulkkia ja näiden lisäksi 87 freelance tulkkia sekä 90 satunnaisesti tulkkausta tekevää tulkkia. Näistä ruotsin kielellä tulkkaavia on enintään 20 tulkkia. Nykyisen vammaispalvelulain mukaisesti kunnilla on erityinen järjestämisvelvollisuus tulkkipalvelun järjestämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan nykyinen lainsäädäntö turvaa oikeuden tulkkipalveluihin. Asetuksessa määritelty palvelun minimimäärä, 240 tuntia vaikeasti kuulo- ja näkövammaisilla sekä 120 tuntia muilla palvelua tarvitsevilla henkilöillä, on suurelle osalle palvelun käyttäjistä riittävä, mutta osa tarvitsee tulkkipalvelua enemmän. Nykyinen lainsäädäntö ohjaa järjestämään riittävät palvelut niitä tarvitseville henkilöille, vaikka erityinen järjestämisvelvollisuus koskee palvelun järjestämistä vähintään minimimääräisenä. Yksi kunta on monesti liian pieni yksikkö laadukkaan tulkkipalvelun järjestämiseen. Palvelun järjestämisessä havaittujen pulmien ratkaisemiseksi on käynnistetty kaksi valtakunnallista kehittämishanketta: Stakesin koordinoima VETU- RI-hanke, jonka tavoitteena on tukea kuntia järjestämään tulkkipalvelut siten, että eri tavoin vammaiset henkilöt saavat palveluja tasa-arvoisesti asuinkunnasta riippumatta. Hankkeen avulla tuetaan alueellisten tulkkipalveluverkostojen rakentamista ja seudullisen yhteistoiminnan kehittymistä sekä edistetään sopimuskäytäntöjen syntymistä. Toinen edellistä tukeva ja siihen liittyvä hanke on Humanistisen ammattikorkeakoulun tulkkien työelämä-hanke. Tämän hankkeen avulla vahvistetaan nykyisiä tulkkikeskuksia ja kehitetään niiden valmiuksia toimia tulkkien työnantajina. Tavoitteena on vähentää tulkkien siirtymistä pois ammatista. 3
Ministerin vastaus Opiskelutulkkauksen järjestämiseen on liittynyt tulkkipulan lisäksi järjestämisvastuun epäselvyys opetustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Opetushallinnon rahoitus ei ole oppilaitosten näkökulmasta ollut riittävä tulkkipalvelun kustantamiseen, jolloin kustannukset on monesti jaettu hallinnonalojen kesken tai sosiaalitoimi on kantanut koko vastuun opiskelutulkkauksen kustannuksista. Opetusministerille vuonna 2002 esityksensä jättänyt ammatillisen erityisopetuksen strategiatyöryhmä esitti opiskelussa tarvittavan tulkkauksen kustannusvastuun siirtämistä opetustoimelle. Uuden teknologian nykyistä parempaa hyödyntämistä asumisessa ja kommunikaatiossa kehitetään mm. ITSE-hankkeen avulla. Tavoitteena on tukea ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden itsenäistä suoriutumista lisäämällä käyttäjien ja henkilöstön osaamista ja tietoa hyvistä ratkaisuista. Uuden teknologian käyttämistä tulkkipalvelujen järjestämisessä kokeillaan lisäksi mm. Honkalammen etätulkkauskokeilussa ja Kuurojen Liiton ns. ETU-projektissa. Saadut kokemukset ovat olleet rohkaisevia, mutta kohtuuhintaisen kuvansiirron kehittäminen on edelleen haaste, jotta etätulkkaus voisi tulla laajasti tulkkipalvelujen vaihtoehdoksi. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa ja tukee jatkossakin tulkkipalvelujen kehittämistä niitä tarvitsevien kansalaisten osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2003 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 4
Ministerns KK 1086/2002 vp Leena Rauhala /kd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Leena Rauhala /kd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 1086/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att genom tolkningstjänster trygga hörselskadade personers grundläggande rättigheter att aktivt delta i samhället? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I enlighet med 17 regeringsformen skall rättigheterna för dem som använder teckenspråk samt dem som på grund av handikapp behöver tolknings- och översättningshjälp tryggas genom lag. I lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987, och i förordning 759/1987 som hänför sig till den) fastställs kriterierna för erhållande av tolktjänst och tjänsternas minimiomfattning. Stakes utredde på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet under åren 1999 2000 det nuvarande läget i fråga om tolktjänster och hur de fungerar. Utmaningar när det gäller att utveckla tjänsterna visade sig vara bristen på teckenspråkstolkar, skillnaderna mellan olika grupper av handikappade i fråga om tillgången på tjänsterna, regionala skillnader och kvalitetsfrågor samt i en del fall det otillräckliga antalet tolktimmar. Enligt utredningen bör också informationsteknologiska färdigheter som stöder kommunikationen och tolktjänsten förstärkas. Antalet personer som använder tolktjänst har under 1990-talet ökat med 35 %. I slutet av 2001 fanns det 3 216 användare, av dessa beräknas ca 200 personer vara svenskspråkiga. Enligt Stakes utredning finns det 23 tolkcentraler och i branschen arbetade förutom ca 100 utbildningstolkar dessutom 38 andra heltidstolkar, och förutom dem 87 frilanstolkar samt 90 tolkar som sporadiskt jobbar som tolk. Av det totala antalet tolkar arbetar högt 20 personer på svenska. Enligt den nuvarande lagen om service och stöd på grund av handikapp har kommunerna en särskild skyldighet att anordna tolktjänst. Enligt social- och hälsovårdsministeriets uppfattning tryggar den nuvarande lagstiftningen rätten till tolktjänster. Den minimimängd av tjänsten som fastställts genom förordning, dvs. 240 timmar för svårt hörsel- och synskadade personer samt 120 timmar för andra personer som behöver tjänsten, är tillräcklig för största delen av tjänstens användare, men en del behöver mera tolktjänst än så. Den nuvarande lagstiftningen styr kommunen att anordna tillräckligt med tjänster för dem som behöver dem, även om den särskilda skyldigheten gäller att anordna åtminstone minimimängden av tjänsten. En enskild kommun är ofta en alltför liten enhet för att kunna anordna högklassig tolktjänst. För att lösa de problem som observerats när det gäller anordnandet av tjänsten har man startat två riksomfattande utvecklingsprojekt: Veturi-projektet, som koordineras av Stakes, har som mål att stöda kommunerna i anordnandet av tolktjänsten, så att personer med olika handikapp skall kunna erhålla tjänsten jämlikt oberoende av boningsort. Genom projektet stöds uppbyggandet av lokala nätverk för tolktjänst och utvecklandet av regionalt samarbete och dessutom främjar projektet uppkomsten av avtalspraxis. Det andra projektet, som stöder och hänför sig till det ovan nämnda, är ett projekt inom ramen för Humanistinen ammattikorkeakoulu (humanistiska yrkeshögskolan) som gäller tolkarnas arbetsliv. Ge- 5
Ministerns nom detta projekt skall de nuvarande tolkcentra stärkas och deras beredskap att fungera som arbetsgivare för tolkar skall utvecklas. Målet är förhindra att tolkar lämnar sitt yrke. Anordnandet av tolkning inom utbildning har förutom med bristen på tolkar också varit förknippat med oklarhet när det gäller ansvarsfördelningen mellan undervisningsväsendet och social- och hälsovårdsväsendet. Utbildningsförvaltningens finansiering har inte ur läroanstalternas synvinkel varit tillräcklig för att bekosta tolktjänsten och kostnaderna har därför ofta fördelats mellan förvaltningsområdena eller också har socialväsendet burit hela kostnadsansvaret för tolkning inom utbildning. Den arbetsgrupp som tillsatts för att bereda en strategi för specialundervisningen inom yrkesutbildningen lämnade sitt förslag till undervisningsministern år 2002 om att kostnadsansvaret för sådan tolkning som behövs vid studier skulle överföras på undervisningsväsendet. Ett bättre utnyttjande av ny teknologi inom boende och kommunikation skall utvecklas bl.a. genom projektet ITSE. Målet är att man skall göra det lättare för äldre och handikappade personer att klara sig på egen hand genom att utöka användarnas och personalens färdigheter och kännedom om goda lösningar. Användning av ny teknologi vid anordnande av tolktjänster testas dessutom bl.a. inom ramen för försöket med tolkning på distans i Honkalampi och Dövas Förbunds s.k. ETU-projekt. Erfarenheterna av försöken har varit positiva, men när det gäller bildöverföring till ett skäligt pris behöver tekniken ännu utvecklas för att tolkning på distans skall bli ett alternativ i vidare utsträckning inom tolktjänsten. Socialoch hälsovårdsministeriet följer upp och stöder utvecklingen av tolktjänsterna också i fortsättningen för att främja möjligheterna att delta i samhället för de medborgare som behöver tjänsterna. Helsingfors den 8 januari 2003 Omsorgsminister Eva Biaudet 6