Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1236/2002 vp Kuulovammaisten tulkkipalvelut Eduskunnan puhemiehelle Toimivat viittomakielen tulkkipalvelut ovat kuulovammaisille välttämättömiä meille kaikille tarkoitettujen palveluiden ja tiedon saavuttamiseksi. Kysymys on etenkin kuulovammaisten oikeudesta tasavertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa, sillä tulkkipalveluilla voidaan kuulovammaisille turvata monia koulutuksellisia ja sosiaalisia palveluita. Tulkkipula on suuri ongelma niin lainsäädännössä kuin kuntienkin politiikassa. Jokaisella, jolla on lain mukaan oikeus käyttää tulkkipalveluita, tulisi olla myös mahdollisuus tähän käytännössä. Kuitenkin tulkkipalveluiden saatavuudessa on suuria alueellisia ja laadullisiakin eroja. Asiointitulkkauksessa ongelmia aiheuttaa se, että tulkkauksen minimimäärä on 120 tuntia vuodessa, josta on monessa kunnassa tullut myös tulkkauksen enimmäismäärä. Lainsäädäntömme mukaan kaikki vammaispalvelut tulisi järjestää sisällöltään ja laadultaan sellaisiksi kuin niiden käyttäjien tarve edellyttää. Tulkkipalveluiden saatavuudessa on ongelmia myös siksi, että kunnat eivät ole vakinaistaneet tulkkien virkoja eikä tulkkien palkkaukseen ole osoitettu riittävästi määrärahoja. Asiointitulkkauksen lisäksi ongelmia on opiskelutulkkauksessa, sillä usein on epäselvää, kenellä vastuu opiskelutulkkauksen rahoituksen järjestämisestä kuuluu. Moni kuulovammainen opiskelija jää pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman tulkkia, vaikka hänellä periaatteessa pitäisi olla lakisääteinen oikeus tulkkipalveluihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että tulkkipalvelut vastaavat käytännössä kaikkien kuulovammaisten tarpeita niin määrällisesti kuin laadullisestikin? Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2003 Irja Tulonen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Irja Tulosen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1236/2002 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että tulkkipalvelut vastaavat käytännössä kaikkien kuulovammaisten tarpeita niin määrällisesti kuin laadullisestikin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomen hallitusmuodon (731/1999) 17 :n mukaisesti viittomakieltä käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla. Laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987 ns. vammaispalvelulaki) ja siihen liittyvässä asetuksessa (759/1987) on määritelty kunnallinen tulkkipalvelujen järjestämisvelvollisuus sekä palvelun saamisen kriteerit ja palvelujen minimimäärä. Vammaispalvelulain mukaisesti kunnan on järjestettävä tulkkipalvelut vaikeasti kuulovammaisille, kuulo- ja näkövammaisille ja puhevammaisille henkilöille, joista kuulo- ja näkövammaisilla henkilöillä on oikeus vähintään 240 tuntiin ja muilla vähintään 120 tulkintatuntiin kalenterivuodessa. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja tai tukitoimia saaneista asiakkaista tulkkipalvelun saajia on noin 3,5 prosenttia, ja tulkkipalvelun osuus lain mukaisten palvelujen ja tukitoimien kustannuksista on noin 3,8 prosenttia. Tulkkipalvelun käyttäjien määrä on kasvanut 1990-luvulla 35 prosenttia. Vuoden 2001 lopussa tulkkipalvelua käytti henkilöä, joista runsaat 200 kuului samalla muihin kielivähemmistöihin. Tulkkipalvelun käyttäjien pääosa on työikäisiä, mutta myös lapset, nuoret sekä ikääntyneet käyttävät tätä palvelua. Stakesin selvityksen mukaan maassamme oli vuoden 2000 alussa 23 tulkkikeskusta. Kuurojen Liiton ylläpitämässä tulkkiluettelossa oli vuonna 2000 yhteensä 346 tulkkia. Tällä hetkellä tulkkikeskusten lisäksi toimii valtakunnallinen osuuskunta, ja tulkkiluettelossa on 443 tulkkia. Stakesin vuosina tekemän selvityksen mukaan viittomakielen tulkkipalvelut olivat kehittyneet puhevammaisten tulkkipalveluja paremmin. Tulkkipalvelujen järjestämisessä havaittiin seuraavia kehittämistarpeita: pula tulkeista, saatavuuserot eri käyttäjäryhmien kesken, tulkkauksen laadun parantaminen, palvelun joustavuuden lisääminen, tulkkaustuntien riittämättömyys, perheenjäsenten kommunikaatioopetuksen riittämättömyys sekä tieto- ja viestintäteknologian sovellutusten käyttöön ottaminen. Selvityksessä havaittujen pulmien ratkaisemiseksi sosiaali- ja terveysministeriö tukee useita sekä valtakunnallisia että alueellisia kehittämishankkeita, joilla parannetaan tulkkipalvelujen saatavuutta. Stakesin vetämän Veturi-hankkeen tavoitteena on kuntien yhteistyön lisääminen tulkkipalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiseksi. Humanistisen ammattikorkeakoulun hankkeessa vahvistetaan tulkkikeskuksia ja parannetaan tulkkien työoikeudellista asemaa. Pirkanmaan alueellinen hanke tähtää seudulliseen sopimukseen. Kolmessa muussa hankkeessa kehitetään viittomakielen etätulkkausta, joka voi olla hyvä ratkaisu harvaan asuttujen alueiden olosuhteisiin. Etätulkkausmenetelmien ja -laitteiden kehittämisellä voi tulevaisuudessa olla 2

3 Ministerin vastaus KK 1236/2002 vp Irja Tulonen /kok merkitystä myös muiden tulkkausta tarvitsevien ryhmien, kuten kielivähemmistöjen ja maahanmuuttajien, tulkkausjärjestelyissä. Tulkkipalvelujen määrällisen kehittämisen rinnalla paneudutaan jatkuvasti myös palvelujen laadulliseen kehittämiseen. Viittomakielen tulkkeja kouluttavat kaksi ammattikorkeakoulua kehittävät viittomakielen tulkkien opinto-ohjelmaa yhteistyössä palvelun käyttäjien kanssa, jotta näiden tarpeet välittyisivät koulutukseen. Lisäksi tulkkikoulutuksen järjestäjät ovat voineet suunnata jatko- ja täydennyskoulutusta sekä erikoistumisopintoja hankkeiden osoittamien tarpeiden pohjalta. Kuulovammaisjärjestöillä on käynnissä hankkeita, joissa etsitään ratkaisuja tulkkauksen erityiskysymyksiin, kuten kuurosokeille tulkkaaminen tai kirjoitustulkkaus. Tulkkipalvelut ovat niitä tarvitseville ihmisille erittäin keskeinen palvelumuoto, ja niiden sekä määrällinen että laadullinen kehittäminen on tärkeää myös jatkossa, jotta kansalaisten kielelliset oikeudet voivat toteutua. Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2003 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Irja Tulonen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 1236/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att tolktjänsterna i praktiken motsvarar alla hörselskadades behov i fråga om såväl kvantitet som kvalitet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I enlighet med 17 Finlands grundlag (731/1999) skall rättigheterna för dem som använder teckenspråk samt dem som på grund av handikapp behöver tolknings- och översättningshjälp tryggas genom lag. I lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987) och i förordningen (759/1987) som hänför sig till den fastställs kommunernas skyldighet att ordna tolktjänster samt kriterierna för erhållande av tolktjänst och tjänsternas minimiomfattning. I enlighet med lagen om service och stöd på grund av handikapp skall kommunerna ordna tolktjänst för svårt hörselskadade, hörsel- och synskadade och personer med talskada, av vilka hörsel- och synskadade har rätt till minst 240 timmar och andra personer till minst 120 tolkningstimmar per kalenderår. Av de klienter som erhållit tjänster och stöd enligt lagen om service och stöd på grund av handikapp är ca 3,5 % sådana som erhållit tolktjänster och tolktjänstens andel av kostnaderna för den lagenliga servicen och stödet är ca 3,8 %. Antalet personer som använder tolktjänsten har ökat med 35 % under 1990-talet. I slutet av 2001 användes tolktjänst av personer, av vilka drygt 200 samtidigt hörde till andra språkminoriteter. De flesta av dem som använder tolktjänst är i arbetsför ålder, men även barn, ungdomar samt åldringar använder denna service. Enligt en utredning av Stakes fanns det i början av 2000 sammanlagt 23 tolkcentraler i vårt land. I den tolkförteckning som Dövas Förbund upprätthåller ingick år 2000 sammanlagt 346 tolkar. För närvarande finns utöver tolkcentralerna dessutom ett riksomfattande andelslag och i tolkförteckningen ingår 443 tolkar. Enligt en utredning av Stakes åren hade tolktjänst på teckenspråk utvecklats bättre än tolktjänsterna för personer med talskada. När det gäller ordnandet av tolktjänster observerades följande utvecklingsbehov: bristen på tolkar, skillnaderna mellan olika användargrupper i fråga om tillgången på tjänsterna, förbättrandet av kvaliteten på tolkningen, ökningen av tjänstens smidighet, det otillräckliga antalet tolkningstimmar, den otillräckliga kommunikationsutbildningen för familjemedlemmar samt ibruktagandet av informations- och kommunikationsteknologiska tillämpningar. För att lösa de problem som konstaterades i utredningen stöder social- och hälsovårdsministeriet många såväl riksomfattande som regionala utvecklingsprojekt, med hjälp av vilka tillgången på tolktjänster skall förbättras. Veturi-projektet, som leds av Stakes, har som mål att öka kommunernas samarbete i syfte att trygga en jämlik tillgång till tolktjänster. I Humanistiska yrkeshögskolans projekt förstärks tolkningscentralerna och förbättras tolkarnas arbetsrättsliga ställning. Det regionala projektet i Birkaland syftar till ett regionalt avtal. I tre andra projekt utvecklas tolkning på distans på teckenspråk, vilket kan vara en bra lösning för förhållandena på glesbe- 4

5 Ministerns svar KK 1236/2002 vp Irja Tulonen /kok byggda områden. Utvecklandet av metoder och apparater för tolkning på distans kan i framtiden ha betydelse även när det gäller tolkningsarrangemang för andra grupper som behöver tolkning, såsom språkminoriteter och invandrare. Vid sidan av det kvantitativa utvecklandet av tolktjänsterna satsar man också oavbrutet på att utveckla tjänsterna kvalitativt. Två yrkeshögskolor som utbildar tolkar i teckenspråk utvecklar studieprogrammet för tolkar i teckenspråk i samarbete med dem som använder tjänsten, för att dessa personers behov skall överföras till utbildningen. Dessutom har de som ordnar tolkutbildning kunnat styra den fortsatta och kompletterande utbildningen samt specialiseringsstudierna utgående från de behov som projekten har påvisat. Vid de hörselskadades organisationer pågår projekt som söker lösningar på tolkningens specialfrågor, såsom tolkning eller skrivtolkning för dövblinda. Tolktjänsterna är en ytterst central serviceform för de människor som behöver dem, och det är även i fortsättningen viktigt att utveckla dem såväl kvantitativt som kvalitativt för att medborgarnas språkliga rättigheter skall kunna tillgodoses. Helsingfors den 10 mars 2003 Omsorgsminister Eva Biaudet 5