SOVITTELU PERHE- JA LAPSIASIOISSA ASIANTUNTIJA-AVUSTEINEN HUOLTORIITOJEN SOVITTELU 18.4.2013 Anna-Kaisa Aaltonen
Kun vanhemmat eroavat, heidän joutuvat ratkaisemaan muun muassa -kuka on lapsen huoltaja? - kenen luona lapsi asuu? - millä tavoin lapsi pitää yhteyttä toiseen vanhempaansa? - miten vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta? Sovellettava laki Suomessa käsiteltäviin huolto- ja tapaamisasioihin sovelletaan Suomen lakia eli lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (huoltolaki) Lapsen elatuskysymykset ratkaistaan lapsen elatuksesta annetun lain nojalla (elatuslaki).
Vanhempien vaihtoehdot ratkaista lasta koskevat asiat eron jälkeen Huoltolain punainen lanka on sovinnollisuus. 1.Sosiaalitoimi voi vahvistaa vanhempien välisen sopimuksen lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Vahvistettu sopimus rinnastuu oikeuden päätökseen. Yli 90 % huolto-, tapaamis- ja elatusasioista sovitaan sosiaalitoimessa. 2. Vanhemmat voivat vahvistuttaa keskinäisen sopimuksensa myös tekemällä yhteisen hakemuksen tuomioistuimeen (LHL 14:1).
3. Vanhempien käytettävissä on myös kunnallisena palveluna perheasioiden sovittelu. Palvelu ei kuitenkaan toimi kaikkialla yhtä hyvin. 4. Yksityisellä sektorilla vanhemmat voivat käyttää maksullisia parisuhde- ja perheterapeutteja. 5. Asianajajan johdolla tapahtuva erillinen, maksullinen sovittelu tai sovinnon hakeminen asianajoneuvotteluin. 6. Elleivät vanhemmat pääse yhteisymmärrykseen lapsen asioista, kumpi tahansa heistä voi viedä asian yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
7. Vanhemmat voivat pyytää tuomioistuimesta myös sovittelua (tuomioistuinsovittelu), joka on aina oikeudenkäynnistä erillinen menettely. Oikeudenkäynnissä yleinen tuomioistuin voi päättää onko lapsi vanhempiensa yhteisessä huollossa vai toisen vanhemman yksinhuollossa kumman vanhemman luona lapsi asuu miten lapsi tapaa sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu velvoittaa toisen vanhemman maksamaan elatusapua lapselle
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva oikeudenkäynti -prosessi on joustavaa ja epämuodollista Oikeudenkäynnin kulku -oikeudenkäynti alkaa kirjallisella hakemuksella -riitainen asia käsitellään aina istunnossa. Istuntokäsittely jakautuu kahteen vaiheeseen eli valmisteluistuntoon ja pääkäsittelyyn. Kummassakin käsittely on suullista. Valmisteluistunto -keskeinen osa oikeudenkäyntiä -vanhemmat paikalla henkilökohtaisesti -läsnä myös vanhempien lakimiesavustajat
- käsittely on vapaamuotoista ja keskustelevaa - tuomarin rooli on aktiivinen - tuomari selvittää asiaa tekemällä kysymyksiä ja keskustelemalla suoraan vanhempien kanssa - tuomioistuin voi hankkia selvityksen sosiaalitoimelta. Sosiaalitoimi antaa selvityksensä kirjallisena. Väliaikainen määräys -tuomioistuin voi tarvittaessa antaa oikeudenkäynnin ajaksi väliaikaisen määräyksen
Pääkäsittely -otetaan vastaan asiakirjatodisteet - kuullaan vanhempia henkilökohtaisesti - kuullaan todistajat -vanhemmilla on oikeus käyttää lakimiesavustajaa -jokaisella on oikeus oikeusapuun, mikäli taloudelliset edellytykset täyttyvät. Tällöin oikeudenkäynti ei maksa mitään ja lakimiesavustajan palkkio maksetaan valtion varoista Tuomioistuimen päätös -päätöksen perustelujen tulee olla avoimet -päätöksenteon ensisijainen kriteeri on lapsen etu
Sovinnon edistäminen oikeudenkäynnissä 1.Tuomarilla velvollisuus pyrkiä saamaan osapuolet sopimaan riitansa. Tuomarin rooli aktiivinen. 2.Oikeudenkäynnin aikana tehdäänkin paljon sovintoja. Usein päästään sopimukseen ainakin osasta vaatimuksia. 3.Vanhemmilla ei täyttä sopimusvapautta, vaan tuomarin velvollisuus pyrkiä varmistumaan, että saavutettu sovinto on lapsen edun mukainen. 4.Kaikkia riitoja ei voi sopia (vanhempien psyko-sosiaaliset ongelmat, perheväkivalta jne.)
TUOMIOISTUINSOVITTELU -sovittelijana toimii tuomari -tuomari voi käyttää apunaan sovitteluavustajaa, jolla on erityistä asiantuntijuutta soviteltavasta asiasta -lain mukaan osapuolet maksavat sovitteluavustajan käytöstä aiheutuvat kustannukset -sovittelu voi tulla vireille: 1. asia siirretään oikeudenkäynnistä sovitteluun 2. osapuolet pyytävät sovittelua suoraan tuomioistuimelta -tuomari voi vahvistaa saavutetun sovinnon, joka rinnastuu oikeuden päätökseen. -ellei asiaa sovita, se palaa oikeudenkäyntiin tai asian käsittely päättyy tuomioistuimessa -tuomioistuinsovittelua oli v. 2010 loppuun mennessä käytetty huoltoriidoissa erittäin vähän
Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu Oikeusministeriö aloitti 1.1.2011 muutamassa käräjäoikeudessa huoltoriitojen sovittelukokeilun, joka kestää kolme vuotta eli 31.12.2013 saakka. Kokeilun sisältö tiivistettynä: 1.Tuomareiden apuna sovittelussa toimii sosiaalityöntekijä ja psykologi, joka on perehtynyt eroperheiden kanssa työskentelyyn. 2.Kokeilun aikana sovitteluavustajan käyttäminen on vanhemmille maksutonta.
3. Asiantuntija-avustajat on saatu kuntien perheneuvoloista ja muusta sosiaalitoimesta. 4. Kokeilukäräjäoikeuksia oli aluksi neljä eri puolilta Suomea. 1.9.2012 tuli mukaan seitsemän uutta käräjäoikeutta. 5. Sekä sovittelijatuomareilta että asiantuntija-avustajilta on edellytetty osallistumista sovittelukoulutukseen. Kokeilun tavoitteet 1. Mahdollisimman varhainen puuttuminen vanhempien riitaan. Riidan kroonistumisen ja eskaloitumisen ehkäiseminen.
2. Vanhempien välisen vuorovaikutuksen lisääminen ja parantaminen. 3. Uusintariitojen ehkäiseminen. 4. Huoltoriitojen käsittelyajan lyhentäminen - sovittelu pyritään aloittamaan nopeasti - sovitteluiden onnistuminen lyhentää välillisesti myös oikeudenkäyntiaikoja 5. Tuomioistuinten ja sosiaalitoimen työtaakan keventäminen ja voimavarojen säästäminen - huoltoriidat työllistävät eri useita eri viranomaisia - sovittelun onnistuminen heijastuu laajalle
Kouluttautuminen huoltoriitojen sovitteluun Edellyttää ammattitaitoa ja asiantuntijuutta kummaltakin toimijalta. Kouluttautuminen välttämätöntä. 1.Tuomareiden työskentelyn perustana oikeusministeriön tuomareille suuntaama yleinen sovittelukoulutus ( 3pv). 2.Oikeusministeriön kolmipäiväinen lapsioikeusseminaari 3.Syventävä koulutus lapsiasioiden sovitteluun (3 pv)
Kokeilun seuranta 1. Määrällinen seuranta tiedon saamiseksi sovittelun hyödyistä verrattuna oikeudenkäyntiin 2.Laadullinen seuranta sovittelumenettelyn kehittämiseksi ja sovittelun laadulliseksi arvioimiseksi - työparien arviointilomakkeet - vanhemmille tehty palautekysely - asianajajien haastattelut - tuomareiden ja asiantuntija-avustajien palaverit - työnohjaus, kehittämistyö 3.Väliraportti marraskuussa 2011. Loppuraportti valmisteilla.
Kokeilu on herättänyt suurta kiinnostusta ja saanut myönteisen vastaanoton. Vuoden 2012 loppuun mennessä neljässä käräjäoikeudessa 1. Yhteensä sovitteluun siirtynyt/tullut 575 huoltoriitaa - suurin osa asioista on siirretty oikeudenkäynneistä - myös suoria hakemuksia 2.435 asiaa on päättynyt. Sovitteluistunnossa käsitellyistä jutuista on saavutettu lopullinen sovinto (63 %) tai osasovinto (15 %) 3.28 %:ssa on tehty ensin määräaikainen kokeilusopimus. Se on osoittautunut hyväksi keinoksi rakentaa vanhempien välistä luottamusta.
4. 22 %:ssa asiaa on päättynyt ilman mitään sopimusta 6. Osassa jutuista sovittelu lopetettu muista syistä (osapuolet sopineet asian oikeuden ulkopuolella, peruuttaneet kertomatta syytä, toinen osapuoli ei ole suostunut sovitteluun ym.) Sovittelut ovat lisääntyneet tasaiseen tahtiin.
Vaikutukset tuomioistuimissa - sovitteluistuntoja 1-3 - ei pöytäkirjan laatimista tai muutakaan dokumentointia - ei väliaikaismääräyksen käsittelyä - ei perustellun päätöksen kirjoittamista - kansliatyötä säästyy runsaasti - sovittelu vaatii myös tuomarilta vähemmän työtä kuin oikeudenkäynti Vaikutukset sosiaalitoimeen - vähentää sosiaalitoimen tuomioistuimelle tekemiä huoltoriitaselvityksiä -Oletettavasti heijastuu pitkällä tähtäimellä myös muiden viranomaisten toimintaan
Kokemuksia sovitteluista 1.Sovittelu erittäin haastavaa - erilainen prosessi, uuden opettelua - sovittelijan rooli poikkeaa tuomarin roolista - työskentely työparina eri ammattikunnan edustajan kanssa uutta - innostavaa 2. Sovittelun ja oikeudenkäynnissä tehtävän sovinnon edistämisen erilaisuus auennut vasta kokemuksen kautta - enemmän aikaa paneutua taustalla oleviin riidan todellisiin syihin, päästään syvemmälle itse konfliktiin - toimijoina ovat vanhemmat, eivät asianajajat
- sovittelussa ei lähdetä juridisista vaatimuksista, vaan vanhempien esiin tuomista erimielisyyden aiheista - tunnelma erilainen, vapaampi (esim. sinuttelu) - mahdollisuus käyttää erilliskeskusteluja on osoittautunut hyödylliseksi - tuomari voi toimia vapaammin, koska ei ratkaise asiaa - vanhempien auttaminen itse löytämään ratkaisu erimielisyyksiinsä - vanhempien tukeminen puhumaan, kertomaan asioista - tasapuolisuuden korostuminen epämuodollisessa keskustelussa - tuomarilla aina velvollisuus huolehtia lapsen edun toteutumisesta (realiteettitestaus, kyseenalaistaminen)
3. Asianajajan rooli sovittelussa - erilainen kuin oikeudenkäynnissä - taustalla, matala profiili - tehtävänä tukea sovinnollisen ratkaisun saavuttamista - valvoo päämiehen etua - on juridinen neuvonantaja - taukoja, neuvotteluaikaa - sovittelu ei voi onnistua, ellei asianajaja tue sitä 4. Sovittelupäivät olleet raskaita ja usein pitkiä. 6. Tavoitteena sovinto yhdessä istunnossa. - 1-3 istuntoa. Poikkeuksellisesti useampikin, jos sovinto etenee (määräaikaiset sopimukset). - pääsääntöisesti sovinto saavutettu yhdessä istunnossa
5. Sovittelun kesto - mediaanikesto 2,5 kk 6. Tuomarin ja asiantuntijan erilaiset roolit - tuomari on sovittelija, asiantuntija avustaa - käytännössä tasavertaista yhteistyötä - asiantuntemus eri asioissa 7. Yhteistyö on sujunut erittäin hyvin. - työparityöskentely tuo lisäarvoa 8. Asianajajat ja vanhemmat ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä sovitteluun.
Sovittelumenettelyn vakinaistaminen - lainsäädäntömuutosten valmistelu menossa - loppuraportti valmistuu keväällä 2013 - tavoitteena asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelun laajentaminen kaikkiin käräjäoikeuksiin vuoden 2014 aikana.