13. KIRJASTOPALVELUJEN SAATAVUUS 13.1. Tiivistelmä Arvioinnissa tarkasteltiin kirjastopalvelujen saatavuutta erityisesti lapsille ja nuorille. Kirjastoverkosto on harventunut. Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella on lopetettu 26 kirjastoa vuosina 2007-2014. Kirjastoautopalveluilla on täydennetty hupenevaa kiinteiden toimipaikkojen kirjastoverkkoa, mutta myös kirjastoautopalveluja on supistettu jatkuvasti. Pysäkkejä on vähennetty keskimäärin yhdeksän prosenttia, neljä autoa on poistettu käytöstä kokonaan. Kirjastoautopalvelujen lakkauttaminen on heikentänyt palvelujen saatavuutta lapsilta ja nuorilta sekä muilta, joille itsenäinen asiointi kauemmas on hankalaa tai turvatonta. Kirjastojen aukiolosaatavuus on heikentynyt maakunnissa, mutta pääkaupunkiseudulla parantunut. Tavallisen aukiolon lisäksi kirjasto voi olla avoinna ilman henkilökuntaa. Omatoimipalveluratkaisu parantaa saatavuutta, jos se tulee perinteisen aukioloajan rinnalle ilman ikä- yms. rajoituksia. Omatoimiaukiolo ei aina takaa lapsille hyvää saatavuutta, koska he tarvitsevat aikuisia enemmän henkilökunnan apua. Se, että kirjastoon pääsee sisälle, ei riitä lapselle hyväksi palveluksi. Yleisten kirjastojen fyysinen saatavuus on keskimääräisesti hyvä. Puolet koko maan väestöstä asuu enintään 1,9 kilometrin etäisyydellä kirjastosta keskimäärin. Enintään 3,5 kilometrin matkan päässä kirjastosta asuu 75 prosenttia väestöstä. Kirjastomatkan pituudella on vaikutusta erityisesti lasten ja nuorten kirjastokäyttöön, sillä nuorten mahdollisuus liikkua itse tai käyttää julkisia kulkuvälineitä on rajoittunutta. Koko maassa puolella alle 16- vuotiaista on matkaa lähimpään kirjastoon enintään 2,2 kilometriä. Enintään 4,1 kilometrin matkan päässä lähimmästä kirjastosta asuu 75 prosenttia alle 16-vuotiaista. Lapsen itsenäinen asiointi kirjastossa onnistuu yleensä vain taajamissa, jos matka on turvallinen. Taajamissa lapsilla ja nuorilla matkaa kirjastoon on keskimäärin alle kaksi kilometriä. Maaseudulla tai kylissä lapsen tai nuoren kirjastomatka on keskimäärin 8-9 km, jolloin tarvitaan kuljetuksia ja vanhempien apua. Uudenmaan lapsilla ja nuorilla keskimääräiset kirjastomatkat ovat lyhyimmät sekä maaseudulla (5-7 km) että taajamissa (1,6-1,8 km) verrattuna muihin Suomen maakuntiin. Lapselle on tärkeää kirjastopalvelujen houkutteleva ja runsas tarjonta. Lapsi elää hetkessä, hän ei varaa haluamaansa aineistoa kuten aikuinen, vaan haluaa lukea heti sen, mitä kaverikin luki. Hankintojen tulee olla lasten tarpeiden mukaisia ja hankintamäärien sellaisia, että kyetään nopeasti vastaamaan lapsen tarpeeseen ja vaikuttamaan lukuhalun heräämiseen ja säilymiseen. Kirjastot panostavat melko hyvin lapsille hankittavaan aineistoon. Hankintamäärissä ei kuitenkaan tavoiteta kansainvälistä tavoitetasoa (1 teos / alle 15-vuotias / vuosi). Etelä-Suomessa kirjastoihin hankittiin vuodessa 0,6 uutta teosta yhtä lasta kohden. 13.2. Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Johtopäätökset Kirjastopalvelut ovat lasten ja nuorten hyvin saatavissa etenkin taajamissa ja Uudellamaalla. Taajamien ulkopuolella kirjastopalvelujen saatavuus on heikentynyt, kun kunnat ovat lakkauttaneet sekä kirjastoja että kirjastoautopalveluja. Maakunnissa aukioloajat ja kirjastoautopysäkkien määrät ovat vähentyneet. 1
Kunnat eivät saa enää erillistä valtionavustusta kirjastoautojen hankintaan, kirjastojen rakentamiseen eikä peruskorjaukseen. Tämä voi vähentää kuntien halukkuutta investoida kirjastorakennuksiin ja kirjastoautojen uusimiseen. Omatoimikirjastot täydentävät ja laajentavat kirjaston palveluja, mutta eivät korvaa niitä. Jos omatoimikirjastossa on ikäraja, se saattaa heikentää lasten ja nuorten kirjastopalvelujen saatavuutta. Kun kirjastot ovat auki ilman ammattitaitoista henkilökuntaa, niin erityisesti lapset menettävät merkittävän osan kirjaston palveluista. Kirjastot kehittävät ja vahvistavat olennaisesti lasten ja nuorten monilukutaitoa ja lukuharrastusta. Lastenkirjoja lainataan suhteellisesti enemmän kuin aikuisten aineistoja, mutta niitä hankitaan vähemmän. Kysytyn aineiston heikko saatavuus voi vaikuttaa lukuintoon. Lasten ja nuorten kirjastonkäyttöä koskevia valtakunnallisia tutkimuksia tai palvelutarpeita koskevia kartoituksia on tehty vähän. Toimenpide-ehdotukset Kunta ei lakkauta tai supista kirjastopalveluja tekemättä ennakkovaikutusten (EVA) ja lapsivaikutusten arviointia. Kunnat kehittävät yhteistyössä kirjastopalvelujaan kuten kirjastoautojen yhteiskäyttöä. Kunnat huolehtivat peruspalvelujen valtionosuudella kirjasto- ja kirjastoautopalvelujen kattavuudesta lähipalveluna. Valtio avustaa kehityshankkeita erillisrahoituksella. Kunnat eivät ota käyttöön ikärajoituksia omatoimikirjastoissa. Mahdollisten ongelmien ilmaantuessa asiat selvitetään niin, ettei palvelujen saatavuus tai turvallisuus vaarannu. Kirjastot huomioivat erityisesti lapset ja nuoret kehittäessään palveluja, hankkiessaan aineistoja ja rekrytoidessaan ammattitaitoista henkilökuntaa. Kunnat laativat varhaiskasvatuksen, koulujen ja kirjastojen yhteistyösuunnitelmat lasten ja nuorten monilukutaidon ja lukuharrastuksen edistämiseksi. Kirjastot parantavat lasten ja nuorten palveluita ja saatavuutta kartoittamalla tarpeita, arvioimalla omaa toimintaansa ja ottamalla asiakkaita mukaan palvelujen kehittämiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö teettää erillisselvityksen kirjastojen, varhaiskasvatuksen ja koulujen yhteistyöstä ja edistää lastenkirjastotyön vaikuttavuuden selvittämistä. 13.3. Arviointiasetelma Kirjastotoimen arviointikohteena oli kirjastopalvelujen saatavuus. Arvioitiin palveluverkon muutoksia ja palvelujen saatavuutta erityisesti lasten ja nuorten kannalta. Yksittäisten kirjastojen tuottamia erityispalveluja tai verkkopalveluja ei tässä yhteydessä arvioitu. 2
12.4. Johdanto Yleiset kirjastot toteuttavat ja vahvistavat perustuslain mukaisia jokaisen kansalaisen sivistyksellisiä oikeuksia. Kirjastolain (904/1998) mukaan yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan oppimiseen. Kirjastolain valmisteluun liittyvissä asiakirjoissa painotetaan lisäksi kirjastopalvelun saatavuutta kohtuullisen asiointimatkan päästä. Kansallisen kirjastopolitiikan (Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015) mukaan yleisten kirjastojen tavoitteena on varmistaa kansalaisten tiedon ja kulttuurin saatavuus ja saavutettavuus. Palvelun saatavuudella tarkoitetaan esimerkiksi toimipisteiden määrää ja sijaintia sekä asukkaiden käytössä olevia verkkopalveluja ja tietoteknistä infrastruktuuria. Saavutettavuutta tarkastellaan käytettävyyden näkökulmasta, esimerkiksi miten kuntalainen pystyy hyödyntämään kirjaston tarjoamia monipuolisia palveluja. 3
Kirjastopalvelujen saatavuutta arvioitiin edellisen kerran vuonna 2007. Silloin esitetyistä toimenpideehdotuksista on toteutunut yksi: opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi Yleisten kirjastojen laatusuositukset vuonna 2010. Muille ehdotuksille kävi huonommin. Riittävän aineistomäärän turvaaminen ei ole kuntatalouden ongelmien vuoksi toteutunut. Kirjahankinnan tavoitemäärästä 400 uutta kirjaa vuodessa tuhatta asukasta kohden jäädään yhä enemmän jälkeen. Kuntia kannustettiin myös vahvistamaan lähikirjastoja ja kirjastoautoja erityisesti lasten ja nuorten kirjastopalveluina. Toisin kävi. Varsinkin autopalveluja on sittemmin karsittu. Valtion oletettiin tuolloin turvaavan jatkossakin kirjastojen perustamishankkeiden korvamerkityn rahoituksen. Valtionosuusuudistus muutti tilanteen. Laissa kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta (676/2014) kirjastojen perustamishankkeiden erillisrahoitus jäi pois. Lapset ja nuoret kirjastopalvelujen kohderyhmänä Lasten oikeudet ja asema on kirjattu lainsäädäntöömme ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Oikeus sivistykseen on mainittu perustuslaissa, kirjastot edistävät toiminnallaan näiden oikeuksien toteutumista. Kansallisessa lainsäädännössämme lasten oikeus taiteeseen ja kulttuuriin on kirjoitettu perusopetuslakiin (628/1998) ja lakiin lasten päivähoidosta (36/1973). Lakisääteisyydestä huolimatta lasten ja nuorten mahdollisuudet osallistua taiteeseen ja kulttuuriin eivät toteudu yhdenvertaisesti. Taide- ja kulttuurikasvatuksen saatavuuteen ja osallistumismahdollisuuksiin vaikuttavat monet tekijät kuten alueen lastenkulttuuripalvelut, taide- ja kulttuuritarjonta, kodin ja koulun välimatkat kirjastoihin, museoihin ja taidelaitoksiin, ammattitaitoisten taideopettajien määrä koulussa sekä vanhempien mahdollisuudet tukea lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksia ja tarjota virikkeitä. Koulun ja varhaiskasvatuksen merkitys on keskeinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kartoittanut lasten ja nuorten omaehtoista kulttuuriharrastusta. Yhdeksän kymmenestä 3 18 -vuotiaasta käyttää kirjastopalveluja. Erityisen innokkaita lukijoita ovat 7 11 vuotiaat. Heistä 96 % ilmoittaa lainanneensa kirjan kirjastossa. Tytöt harrastavat kulttuuria enemmän kuin pojat. Pääkaupunkiseudulla harrastaminen on tiiviimpää kuin maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla. Suomen kirjastolainsäädännössä kaikki asiakkaat ovat iästä riippumatta palvelujen käyttäjinä tasavertaisia. Suomen Kirjastopolitiikka ohjelma korostaa, että kirjastojen on pystyttävä muokkaamaan toimintaansa ja palvelujaan nuorten käyttötapojen ja tarpeiden mukaan. Palveluja on kehitettävä tulevaisuuden kirjastojen asiakaskuntaa varten. Kirjastot suuntaavat lapsille ja nuorille tarjottavat palvelut etupäässä alle 15-vuotiaille. Sitä vanhempien on ajateltu siirtyvän aikuisten osastojen käyttäjiksi. Kirjastoissa nuorille aikuisille ei juurikaan kohdenneta erityispalveluja. Muutamissa opinnäytetöissä on selvitetty nuorten käsityksiä kirjastosta ja asiantuntijoiden käsityksiä lastenkirjastotyöstä. Nuorten käsitys kirjastosta ja sen kokoelmista on pääosin positiivinen. Kirjastonkäyttöä kuitenkin vähentävät aineistojen puutteet tai hankala löydettävyys, ajanpuute ja epätietoisuus siitä, mitä kaikkea kirjasto tarjoaa. Kaikki eivät koe kirjastoa viihtyisäksi paikaksi. Tutkimuksen mukaan nuoret mielsivät kirjastonkäytön varsin perinteisesti kokoelmien käytöksi, eivätkä laskeneet kirjastotilassa oleskelua, pelaamista tai opiskelua kirjastopalvelujen käytöksi. Kirjastonkäyttöä vähentää myös se, että nuorten mielestä kirjastot eivät huomioi riittävästi heidän toivomuksiaan ja tarpeitaan. 4
Lapsiasiavaltuutettu on painottanut, että lasten ja nuorten mielipiteet on otettava huomioon ja edistettävä heidän osallistumistaan ja vaikuttamismahdollisuuksiaan myös kuntahallinnossa. Sekä kirjastossa että koulussa lapsen on saatava äänensä kuuluviin. Erityisesti lasten ja nuorten kirjastonkäyttöä koskevia laajempia, valtakunnallisia tutkimuksia tai kartoituksia ei ole tehty. Helsingin uuden keskustakirjaston suunnittelun yhteydessä on toteutettu projekti, jossa on yhteistyössä mietitty kirjastopalveluja nuorten kannalta. Nuorten palvelu r.y. on julkaissut 2016 vuoden alussa oppaan kirjastotyöntekijöille Nuoret kirjastossa. Kirjastopalvelujen laatusuositukset lasten ja nuorten näkökulmasta Yleisten kirjastojen laatusuosituksessa (2010) lasten ja nuorten kirjastopalvelujen saatavuutta sivutaan useassa kohdassa. Hyvässä kirjastossa/laadukkaita kirjastopalveluja tarjoavassa kunnassa kirjaston mahdollisuudet kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääjänä, elinikäisen oppimisen mahdollistajana ja syrjäytymisen ehkäisijänä tiedostetaan ja käytetään hyväksi. Laadukkailla, kuntalaisten tarpeita vastaavilla kirjastopalveluluilla luodaan hyvinvointia, iloa, elämyksiä ja tietoa kaikenikäisille. Tilat ovat toimintaan sopivat, viihtyisät, helposti saavutettavat ja esteettömät. Erilaiset ja eri-ikäiset käyttäjät löytävät sieltä itselleen sopivaa tilaa. Palvelu tarjotaan lähipalveluna. Palvelujen kehittämisessä kuullaan lapsia ja nuoria aidosti. Palvelut on tehty helposti saavutettaviksi. Suurimmalla osalla kunnan asukkaista on matkaa kirjastoon alle 2 kilometriä tai kirjastoon on hyvät liikenneyhteydet ja matkustusaika on alle puoli tuntia. Kävelymatka on lapsille kohtuullinen ja turvallinen. Palveluja kehitetään asiakasnäkökulmasta ja myös lasten ja nuorten mielipiteitä on kartoitettu. Lapsille ja nuorille lukemisesta ja muista kirjaston palveluista on tehty houkuttelevia päiväkotien ja koulujen kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Koululaisten valtaosa on kirjaston asiakkaina ja tiedonhallintataitojen opetus sisältyy kunnan opetussuunnitelmaan. Lapsille ja nuorille suunnataan omat asiakaskyselyt. Kokoelmien muodostamisessa otetaan kunnan asukkaiden ikärakenne huomioon. Lapsille on tarjolla monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat, erityisesti lapsirikkaissa kunnissa. Lasten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiseksi sekä medialukutaidon ja oppimistaitojen kehittämisen turvaamiseksi tarjolla on monipuoliset ja laadukkaat lastenkokoelmat. Lapsille suunnattu kokoelma pidetään kiinnostavana, monipuolisena ja houkuttelevana hankkimalla riittävästi uutta aineistoa. Kirjastorakennukset ovat eri-ikäisten käyttäjien helposti saavutettavissa. Ne ovat mielekkään vapaa-ajan ja omaehtoisen oppimisen tilan tarjoavia ja erilaiset käyttäjät ja ikäryhmät on huomioitu. OKM:n lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma (LANUKE) 2012-2015 kehotti nuorisotoimea ja kirjastotoimea tekemään yhteistyötä. Lapsi- ja nuorisopolitiikkaa pitäisi toteuttaa siten, että hyödynnetään maan kattavaa kirjastoverkkoa. Näin kaikille voidaan taata tasapuoliset mahdollisuudet niin lukutaidon kartuttamiseen kuin tietoyhteiskuntaan pääsyyn. Yhteistyömahdollisuuksia ohjelma näki erityisesti mediakasvatuksen kehittämisessä. 5
Kirjastojen verkkopalvelujen saatavuus lapsille ja nuorille Kirjastojen peruspalvelut ovat pääosin käytössä verkossa, jossa voi etsiä aineistoja, tarkistaa saatavuus, varata ja uusia lainoja. Fyysinen aineisto on lainattava kirjastossa. Poikkeuksina ovat olleet erityisesti nuorille sopivat mobiilikokeilut lainauksessa. Kirjastojen verkkopalvelut on tarkoitettu kaikenikäisille. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin erilaisia verkkopalvelujen käyttäjiä verrattuna aikuisiin. He eivät yleensä varaa aineistoja eivätkä tarkista saatavuutta etukäteen. Lapset käyttävät kokoelmaa, joka heidän asiointihetkellään on tarjolla. Lapset odottavat verkkopalveluilta aikuisia enemmän vuorovaikutteisuutta ja osallisuutta. Lapsille ja nuorille on tehty aineistoja, jotka houkuttelevat lukemaan. Kirjastojen erilliset nuortensivustot tavoittavat huonosti nuoret, osa niistä palveleekin paremmin lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä kuin lapsia ja nuoria. Kirjastopalveluja onkin tarkoitus yhdistää jatkossa verkkopalveluihin, joita nuoret käyttävät muutenkin. Yksittäisillä kirjastoilla on rajalliset mahdollisuudet tuottaa lasten ja nuorten tarpeita ja odotuksia kohtaavia verkkopalveluja. Edellä mainituista syistä johtuen kirjastojen verkkopalvelujen saatavuutta lapsille ja nuorille ei arvioida tämän arvioinnin yhteydessä. Lähitulevaisuuden näkymät Lähitulevaisuudessa kirjastojen fyysinen saatavuus heikkenee, jolloin verkkopalvelujen ja teknisen infrastruktuurin merkitys kasvaa. Lukutaidon ja lukuharrastuksen edistäminen lisää kirjastojen aktiivisempaa kumppanuutta varhaiskasvatuksen ja muun opetustoimen kanssa. Kirjastojen toimipisteet ja kirjastoautopalvelut vähenevät edelleen kuntaliitosten, säästöjen ja palvelujen keskittämisen seurauksena. Vuoteen 2015 asti kirjastojen perustamishankkeiden erilliset valtionavustukset kannustivat kuntia rakentamaan ja korjaamaan kirjastorakennuksia ja hankkimaan uusia kirjastoautoja. Vuodesta 2016 lähtien erillistä perustamishankerahoitusta ei enää ole. Kirjastotoimipaikkojen vähentyessä asiakkaan matka kirjastoon pitenee, mikä vähentää erityisesti vanhusten, lasten ja nuorten mahdollisuuksia käyttää kirjastopalveluja. Toisaalta tilojen käyttöä tehostetaan. Omatoimikirjastojen määrä kasvaa, tilojen monipuolisempi käyttö ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetyt aukiolot mahdollistavat pääsyn kirjastotiloihin ja aineistojen käytön varsinaisen aukioloajan ulkopuolella. Vaikka omatoimisuus paikallisesti lisää kirjastopalvelujen saatavuutta, hajanainen kehitys kunnissa uhkaa lisätä eriarvoisuutta. Uusia palvelupaikkoja suunniteltaessa huomioidaan paremmin tilakustannukset, yhteinen henkilöstö sekä kuntalaisten muu asiointi. Yhteispalvelupisteistä tulee luontevia kirjaston kumppaneita. Monet pankit, Kela, TE-toimisto, poliisi ja verotoimisto ovat vähentäneet tai lopettaneet asiakaspalvelujaan useilta paikkakunnilta. Kansalaiset hakevat kirjastoista apua verkkoasiointiinsa, kun eivät saa enää henkilökohtaista palvelua edellä mainituista organisaatioista. Kirjastojen perinteiset verkkopalvelut laajenevat myös kaupallisten e-aineistojen suuntaan. Kirjastot ottavat käyttöön uusia keinoja esitellä kokoelmien sisältöjä houkuttelevasti verkossa. Verkkopalvelut ja kuntalaisten tietotekniikan käyttöönotto aiheuttavat kirjastoille monenlaisia haasteita. Yhtäältä on huolehdittava siitä, etteivät kuntalaiset taitojen puuttuessa syrjäydy digitaalisesti. Toisaalta diginatiiville sukupolvelle hyvälaatuisia kirjastopalveluja täytyy tuottaa suosittuihin viestintävälineisiin ja sovelluksiin. Nuoret ovat tottuneet sovelluksiin, joilla osallistutaan, jaetaan kokemuksia, seurataan ja 6
kommentoidaan, joten kirjaston tulisi hyödyntää tällaisia menetelmiä lukutaidon edistämisessä. Kun lasten ja nuorten pääsy fyysiseen kirjastoon hankaloituu, otetaan tekniikka avuksi. Kirjastot pyrkivät aktiivisesti saavuttamaan ne, jotka hyötyisivät kirjastosta, mutta eivät sitä käytä. Kirjaston hakeutuville palveluille on yhä enemmän tarvetta. Joka kahdeksas poika ei saavuta perusopetuksessa lukutaitoa, jolla selviäisi jatko-opinnoissa. 16-65 -vuotiaissa on 600 000 henkilöä, joiden luku-, numero- ja tietotekniikkataidot eivät riitä opiskeluun, työntekoon, työhakuun ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Runsas viisi prosenttia ikäluokasta eli 3000-3500 lasta ei tavoita perusopetuksessa edes minimitasoa millään osaamisen kolmesta keskeisestä osa-alueesta eli lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Varhaiskasvatus ja peruskoulu ovat kirjaston yhteistyökumppaneita, joiden kanssa myös erityistarpeiset lapset ja nuoret tavoitetaan kattavasti ja heidän lukutaitojaan voidaan tukea ja ruokkia. Suunnitelmallisella yhteistyöllä tavoitetaan myös perheet ja kannustetaan koteja lukutaitotyöhön. Kirjastot ovat ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin laajennetun saavutettavuuden parantamiseksi. Toimenpiteillä pyritään siihen, että erilaiset kävijät kokevat olevansa tervetulleita, kirjastojen viestintä tavoittaa kansalaiset, yhteistyökumppanit on strategisesti valittu, kirjastotilassa on huomioitu erilaisten käyttäjien tarpeet, erilaiset oppimisen tavat on huomioitu ja saavutettavuuden edistäminen kuuluu toiminta- ja taloussuunnitelmiin. Kun etenkin Uudellemaalle kohdistuu voimakas maassa- ja maahanmuuttovirta, niin se haastaa kirjastoja entistä enemmän ehkäisemään tiedollista syrjäytymistä ja varmistamaan kansalaisten henkistä hyvinvointia. 13.5. Kirjastopalvelujen saatavuus Millaisia muutoksia kirjastopalvelujen saatavuudessa ja palveluverkossa on tapahtunut? Kirjastoverkosto on harventunut. Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella kirjastotoimipaikkoja on nyt kymmenen prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007. Kirjastoautoja ja niiden pysäkkejä on entistä vähemmän. Kuntaliitokset vähensivät toimipaikkoja ja henkilökuntaa, jolloin kirjastopalvelujen saatavuus on heikentynyt. Kaikkiaan Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella yleisten kirjastojen toimipaikkoja vähennettiin 27, näistä Suomenniemen kirjasto siirtyi kuntaliitoksen johdosta Mikkeliin. Kuntaliitoskunnista Kouvolassa on lakkautettu viisi kirjastoa, Raaseporissa neljä ja Loviisassa kaksi. Kirjastohenkilöstön määrä kuntaliitoskunnissa väheni keskimäärin viisi prosenttia, kun samaan aikaan koko ESAVIn alueella kirjastojen henkilöstö väheni pari prosenttia. Kirjastopalvelujen tuotantoa on tehostettu, mutta niiden fyysinen saatavuus on heikentynyt. Kirjastojen toimipaikkojen määrän muutos vuosina 2007 ja 2014 on esitetty taulukossa 13.5.1. Mukana ovat pääkirjastot, sivukirjastot ja laitoskirjastot. Taulukko 13.5.1 Kirjastojen toimipaikat maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. Kirjastot maakunnittain 2007 2014 Muutos % Etelä-Karjala 29 25-13,8 Kanta-Häme 22 19-13,7 Kymenlaakso 26 21-19,3 Päijät-Häme 23 19-17,4 Uusimaa 142 131-7,8 7
Yhteensä 242 215-11,2 Kirjastot ovat olleet kunnissa edelläkävijöitä kuntarajat ylittävässä yhteistyössä. ESAVIn alueella kirjastojen yhteistyö muutamaa kuntaa lukuun ottamatta on entisestään tiivistynyt verrattuna vuoteen 2007. Yhteiset hankinnat, kirjastojärjestelmät aineisto- ja asiakastietokantoinen sekä aineistokuljetukset ovat parantaneet asiakaspalvelua, tehostaneet aineiston käyttöä ja saatavuutta ja vapauttaneet resursseja muuhun kirjastotoimintaan kuten esimerkiksi lasten- ja nuorten kirjastopalvelujen kehittämiseen. Kymenlaakson kunnilla on yhteinen kirjastojärjestelmä, aineisto- ja asiakastietokannat sekä aineistokuljetus. Etelä-Karjalan kirjastot ovat Luumäkeä lukuun ottamatta yhdistäneet tietokantansa samaan järjestelmään. Kanta-Hämeessä Forssa, Humppila, Jokioinen, Ypäjä ja Tammela hankkivat saman kirjastojärjestelmän Hämeenlinnan, Janakkalan ja Hattulan kanssa. Uudellamaalla pääkaupunkiseutu on omana HelMet-kokonaisuutenaan. Muut Uudenmaan kunnat ovat tiivistämässä yhteistyötään ja osa kirjastoista yhdistää kirjastojärjestelmänsä vuosina 2016-2018. Päijät-Hämeessä kunnankirjastot yhdistivät tietokantansa ja aloittivat kuljetukset keväällä 2016. Miten kirjastoautoverkoston harveneminen vaikuttaa palvelujen saatavuuteen? Kirjastoautojen määrä väheni vuodesta 2007 vuoteen 2014 neljällä autolla (41 > 37). Kun kirjastoautoja vähennetään, niin kirjastoautojen pysäkitkin vähenevät. Vuosina 2007-2014 noin joka kymmenes pysäkeistä poistettiin. Eniten pysäkkejä on poistettu Etelä-Karjalassa, pysäkkien määrä ei ole kasvanut missään maakunnassa. Kirjastoautopysäkkien määrän muutos on esitetty taulukossa 12.5.2. Taulukko 13.5.2. Kirjastoautopysäkit maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. Kirjastopysäkit maakunnittain 2007 2014 Muutos % Etelä-Karjala 115 86-25,2 Kanta-Häme 531 496-6,6 Kymenlaakso 449 440-2 Päijät-Häme 475 404-14,9 Uusimaa 1133 1 030-9,1 Yhteensä 2703 2456-9,2 Kirjastoautojen lainat (-2,4 %) eivät kuitenkaan ole vähentyneet samassa suhteessa kuin autojen määrä (-9,2 %). Lasten lainojen osuutta kirjastoautojen kokonaislainauksesta ei tilastoida kansalliseen tilastoon, mutta sen tilastot kertovat, että lastenkirjojen osuus kokonaislainauksesta on kasvanut vuodesta 2007 (38 %) vuoteen 2014 (40 %), 10,1 miljoonasta 10,7 miljoonaan kappaleeseen. Kun aiemmin lähikirjastoja lakkautettiin, palveluja pelastettiin kirjastoautoilla. Kirjastoautopalvelut ovat olleet erityisen tärkeitä lapsille sekä maaseudulla että myös kaupungeissa, joissa matka kiinteään kirjastoon saattaa olla hankala. Autojen reitit on yleensä suunniteltu koulu- ja päiväkotiverkostot kattaviksi. Jos kirjastoautopalvelu lakkaa, mutta koulu jää, on vaikea järjestää korvaavia kirjastopalveluja koululle ja alueen asiakkaille. Kirjastoautopalvelujen lakkauttaminen heikentää palvelujen saatavuutta heiltä, joille itsenäinen asiointi kauemmas on vaikeaa tai turvatonta. 8
Mikä on kiinteän kirjastoverkon saatavuus? Kirjastojen aukioloajat ovat heikentyneet maakunnissa, pääkaupunkiseudulla ne ovat parantuneet. Omatoimipalveluratkaisu parantaa keskimäärin saatavuutta, jos se on lisäpalvelu perinteisen aukioloajan lisäksi ja se pystytään toteuttamaan ilman rajoituksia. Lapsille omatoimikirjasto ei ole ongelmaton ratkaisu. Kirjastojen aukiolosaatavuus muodostuu tavallisista aukiolotunneista sekä niiden rinnalle tulleesta omatoimiaukiolosta, jolloin kirjasto on avoinna, mutta henkilökuntaa ei ole paikalla. Vuodesta 2007 lähtien kirjastojen tavallisten aukiolotuntien määrä on supistunut keskimäärin 7 % kaikissa maakunnissa, mutta kasvanut pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa. Eniten aukiolotunteja on vähennetty Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä. Kirjastojen aukiolotuntien muutos vuosina 2007 ja 2014 on esitetty taulukossa 12.5.3. Taulukko 13.5.3. Kirjastojen aukiolotunnit maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. Aukiolotunnit maakunnittain 2007 2014 Muutos % Etelä-Karjala 42367 38336-9,5 Kanta-Häme 45304 44519-1,7 Kymenlaakso 49352 42888-13,1 Päijät-Häme 44907 38375-14,6 Uusimaa* 105095 103155-1,9 Helmet-kirjastot 145876 166108 12,8 Yhteensä 432901 433381 0,1 *Pois lukien Helmet-kirjastot (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) Supistuvan perinteisen aukiolon rinnalle kirjastot tarjoavat omatoimipalveluaikaa, jolla pyritään sekä parantamaan palvelujen saatavuutta että estämään niiden heikentyminen. Omatoimikirjastossa asiakkaat voivat asioida kirjaston ollessa kiinni. Sisään pääsee kirjastokortilla ja tunnuksella. Omatoimikirjastoja alettiin perustaa 2010-luvun alkupuolella. Vuonna 2014 kirjastot olivat omatoimisesti avoinna Hämeenlinnassa, Helsingissä, Vantaalla, Janakkalassa, Inkoossa, Hollolassa, Järvenpäässä ja Keravalla yhteensä noin 14 000 tuntia, noin kolme prosenttia aukioloajoista. Koko maan luvut olivat 58 000 tuntia ja nelisen prosenttia aukioloajoista. Aukioloaikojen muutokset näkyvät kirjastojen käytössä. Omatoimikirjastopalvelua tarjonneista kunnista Keravalla ja Vantaalla kokonaislainaus nousi hieman edellisvuodesta. Aukioloaikoja reilusti supistaneella Hollola-Kärkölän yhteistoiminta-alueella kokonaislainaus pieneni selvästi. Vuosina 2014-2015 Lappeenrannan, Iitin, Siuntion, Vihdin, Sipoon, Pukkilan ja Loviisan kirjastot hakivat hankeavustusta omatoimipalvelujen kehittämiseen Etelä-Suomen aluehallintovirastolta. Monet kunnat varustavat kirjastojaan omatoimisiksi myös omalla kustannuksellaan. Lasten ja nuorten palvelujen kannalta omatoimikirjastot pääosin parantavat saatavuutta, jos omatoimipalvelu tulee perinteisen palvelun lisäksi laajentaen aukioloa. Jos taas omatoimiratkaisu korvaa kokonaan perinteisen aukiolon, niin se heikentää saatavuutta. Pelkästään omatoimisesti käytettävä kirjasto ei ole kirjastolain mukainen kirjasto. 9
Pelkkä pääsy kirjastoon ei takaa lapselle palvelun saatavuutta, koska lapset tarvitsevat aikuisia enemmän henkilökunnan apua. Vanhempiensa tai luokan kanssa asioivalle lapselle saatavuus voi parantua. Omatoimikirjastoista valtaosa toimii koulun, nuorisotilojen ja päiväkotien välittömässä läheisyydessä. Suurin osa omatoimikirjastoista on toiminut hyvin. Joissain kirjastoissa ongelmana on ollut ilkivalta ja häiriköinti, jolloin ikärajoituksia on harkittu. Lasten kannalta ikärajoitus voi olla perusteltu suojelutoimenpide, mutta toisaalta se estää heidän kirjaston käyttöään. 13.6. Kirjastopalvelujen saatavuus lasten ja nuorten kannalta Miten lasten ja nuorten kirjastopalvelujen saatavuus toteutuu lasten ja nuorten kannalta? 75 prosenttia kaikista alle 16-vuotiaista suomalaisista asuun enintään 4,1 kilometrin päässä kirjastosta. Maaseudulla kirjastomatkan keskipituus on 8-9 km. Taajamissa lapsilla ja nuorilla on matkaa kirjastoon keskimäärin alle 2 km, mutta matkan lyhyys ei takaa turvallisuutta. Uudellamaalla keskimääräiset kirjastomatkat ovat maan lyhyimmät sekä maaseudulla (5-7 km) että taajamissa (1,6 1,8 km). Päiväkotija luokkakäynnit, vanhemmat ja kuljetukset turvaavat ja helpottavat lasten kirjastoasiointia. Yleisten kirjastojen saatavuus ei kaikille ja kaikkialla ole sama. Saatavuus voi eri kohderyhmille ja eri alueilla olla erilainen. Arvioinnissa tarkasteltiin saatavuuseroja alle 16-vuotiaiden lasten kannalta. Puolet koko väestöstä asuu enintään 1,9 kilometrin etäisyydellä lähimmästä yleisestä kirjastosta. Kahdella kolmesta suomalaisesta matkaa kirjastoon on enintään 3,5 kilometriä. Alle 16-vuotiaista puolet asuu enintään 2,2 kilometrin etäisyydellä, kaksi kolmesta enintään 4,1 kilometrin matkan päässä kirjastosta. Taajamavertailussa Uudenmaan kirjastoverkon tiheys ja väestömäärä nostavat sen erilleen muusta Suomesta. Kyläympäristöjen vertailussa Lapin rinnalle heikon saatavuuden alueena erottuu mm. Päijät- Hämeen kylät. Maaseudulla ja kylissä alle 16-vuotiailla on matkaa kirjastoon keskimäärin 8-9 km. Maaseudun lapsista ja nuorista yli puolella on matkaa lähimpään kirjastoon yli 9 kilometriä. Uudeltamaalta Keski-Pohjanmaalle ulottuvan rannikkokaitaleen maaseudulla on paras tilanne. Taajamissa kirjastomatka on keskimäärin alle 2 km. Kuitenkin taajamissa ja kaupungeissa lyhempikin matka ilman aikuisen seuraa saattaa olla turvaton ja mahdoton. Uudenmaan lapsilla ja nuorilla keskimääräiset kirjastomatkat ovat lyhyimmät sekä maaseudulla (5-7 km) että taajamissa (1,6 1,8 km) verrattuna muihin Suomen maakuntiin. Alle 16-vuotiaiden kirjastopalvelujen saatavuus on hieman huonompi kuin muun väestön. Lapsiperheet hakeutuvat asumaan väljemmin ja kohtuuhintaisemmin keskustojen ulkopuolelle, joista matkaa kirjastoon on enemmän. Yli 16-vuotiaista moni hakeutuu koulun jälkeen taajamiin ja keskustoihin opiskelun ja työn takia. Kaupungeissa kirjastoja sijoitetaan yhä enemmän kauppakeskusten yhteyteen, joihin vanhemmat eivät mielellään päästä pieniä lapsia ilman aikuista. Alle 16-vuotiaiden osuus väestöstä on suurin Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Etelä- ja Keski- Pohjanmaalla sekä Uudellamaalla. Myös kunnittaisessa tarkastelussa Uusimaa Pohjois-Pohjanmaan ohella erottuu muista alueista. Pienin alle 16-vuotiaiden osuus väestöstä ESAVIn alueella on Kymenlaaksossa ja itäisellä Uudellamaalla. Lapsille ja nuorille suunnattu muu toiminta kirjastossa Kirjastot järjestävät lapsille ja nuorille enimmäkseen tapahtumia ja opastustuokioita. Kirjastojen tapahtumatuotanto on vilkastunut viime vuosina. Vuonna 2014 kirjastot järjestivät kaikkiaan yli 15 000 10
tapahtumaa (koko maassa yli 32 000) tapahtumaa, joissa osallistujia oli yli lähes 380 000 (koko maassa yli 800 000). Lapsille suunnattujen tapahtumien, opetusten ja niiden osallistujien määrää ei erikseen tilastoida, vaan luvut sisältyvät kokonaistilastoihin. Voidaan arvioida, että suuri osa tapahtumista on suunnattu lapsille ja nuorille. Satutunnit ovat perinteisiä pienille lapsille suunnattuja tapahtumia. Kirjavinkkaustoimintaa järjestetään sekä perusrahoituksella että kehittämishankkeissa. Lapset ja nuoret ovat kirjastojen mediakasvatuksen ja tiedonhankintataitojen opetuksen suuri kohderyhmä. Useissa kunnissa opetus ja vierailut kirjastossa ovat jo perustoimintaa. Kirjaston tilat tarjoavat myös muille toimijoille mahdollisuuden tavoittaa lapsia ja nuoria. Kaiken kirjastossa järjestetyn tapahtumatuotannon ja toiminnan ei tarvitse olla kirjaston järjestämää. Nuorisotoimen peruspalveluarvioinnissa 2015 selvitettiin, että 115 kunnassa järjestetään nuorisolle toimintaa kirjaston tiloissa. Hauskana yksityiskohtana kirjastojen palvelukirjoista lapsille voidaan mainita muutamien kirjastojen lukukoirat, jotka kuuntelevat kärsivällisesti nuoren lukijan lukuharjoituksia. Onko saatavilla asukasrakennetta ja käyttöä vastaava aineistokokoelma? Lasten kirjastonkäytön vilkkaus näkyy siinä, että lasten aineiston lainauksen suhteellinen osuus kaikista lainoista on selvästi hankintojen suhteellista osuutta suurempi kaikkien aluehallintovirastojen toimialueilla. Etelä-Suomessa lasten aineiston osuus kirjastojen kirjahankinnoista on 39 %, lainojen osuus on 41 %. Lapselle kirjastopalvelujen ydin on houkutteleva ja runsas tarjonta. Käyttökokemuksilla on vaikutusta tulevaan käyttöön. Lapsi elää hetkessä, hän ei varaa ja odota, vaan haluaa lukea heti sen mitä kaverikin luki. Kysyttyjä kirjoja tarvitaan useita hyväkuntoisia kappaleita. Hankintojen tulee olla lasten tarpeiden mukaisia ja hankintamäärien sellaisia, että kyetään nopeasti vastaamaan lapsen tarpeeseen ja vaikuttamaan lukuhalun heräämiseen ja säilymiseen. Kirjaston henkilökunnan paneutuminen ja persoonallinen palveluote on lapsille ja nuorille tärkeä. Se innostaa kirjaston käyttöön ja vaikuttaa lukuintoon. Kirjastot ovat pyrkineet lisäämään hakeutuvaa toimintaa, esimerkiksi kirjavinkkausta kouluilla. Lastenkirjojen lainaus on monissa kunnissa lisääntynyt, vaikka kokonaislainaus on ehkä vähentynyt. Kirjamyynti on kääntynyt lievään nousuun. Kirjastot ja koulut yhteistyössä ovat toteuttaneet Lukuintohankkeita ja OPS-työ on lisännyt yhteistyötä. Lasten lukemiseen on kiinnitetty useissa tutkimuksissa huomiota. Monet tahot ovat valmiita yhteistyöhön kirjastojen kanssa. Kirjastojen on osattava tarjota omaa asiantuntemustaan lasten kanssa työskentelyssä. Lapset käyttävät heitä varten kirjastoon hankittuja aineistoja ahkerasti. Kokoelmien ja uutuuksien määrän riittävyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla onko lasten määrä, lainausten määrä ja lapsille hankitun uuden aineiston määrä tasapainossa. Kirjastot panostavat kiitettävästi lapsille hankittavaan aineistoon. Aineistoa on lapsille hankittu selvästi enemmän kuin mitä on lasten osuus koko väestöstä. Etelä-Suomessa alle 15- vuotiaita on 16 % väestöstä. Lastenaineistoa hankitaan kirja-aineistosta 39 prosenttia, joka on hiukan yli koko maan keskiarvon. Vaihteluväli on Kymenlaakson 33 prosentista Uudenmaan 40 prosenttiin. Lastenkirjojen osuus kaikista lainoista Etelä-Suomen kirjastoissa on 41 % (koko maa 43 %). Toinen tapa arvioida kirjaston kokoelmien ja uutuuksien määrän riittävyyttä on tarkastella kuinka paljon kokoelmia ja hankintoja on yhtä lasta kohden. Kansainvälinen suositus kehottaa hankkimaan vähintään yhden kirjan vuodessa alle 15-vuotiasta kohden. Koko maassa hankittiin 0,7 uutta teosta yhtä lasta kohden. Etelä-Suomen alueella suhdeluku oli 0,6. Minkään aluehallintoviraston alueella aineistohankintojen keskiarvo ei saavuttanut suositustasoa. 11
12.7. Arviointiryhmä Ylitarkastaja (kirjastotoimi), YTM Kristiina Kontiainen, puh.,+358 295 016 538, kristiina.kontiainen@avi.fi Erikoissuunnittelija Marjaterttu Kursu 30.9.2015 asti Vs. ylitarkastaja Anna Niemelä 31.12.2015 asti 12.8. Tietolähteet Kirjastoasetus 1078/1998 Kirjastolaki 904/1998 Lahtinen, Jaani (Gispositio Oy). Yleisten kirjastojen saavutettavuus lapsille Ehdotus lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:6. Huono lukutaito estää joka kahdeksannen suomalaispojan jatko-opinnot Huynh Pauliina: Nuorten kirjastonkäyttöä vähentävät tekijät. Turun ammattikorkeakoulu: kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, opinnäytetyö 2013/45 Kirjasto updated. Helsingin kaupunginkirjasto, Demos Helsinki. 2015 Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa Nuori, joka ei lue, 15 000 sanaa. Yle uutiset 3.3.2016. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014: Eriarvoistuva lapsuus Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2014:3 Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2015: Harvojen yhteiskunta vai kaikkien kansakunta? Hallituskausi 2011 2015 lapsen oikeuksien näkökulmasta Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta 2007, Valtiovarainministeriön julkaisuja, 23/2008 Mustikkamäki, M. Selvitys Suomen yleisten kirjastojen omatoimipalvelujen toteutumisesta 2015. Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston julkaisuja 4/2015. Nurkkala, E Lastenkirjastotyön tulevaisuus. Asiantuntijoiden näkemyksiä. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.opinnäytetyö. 2010. Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015: Yleiset kirjastot, kansalliset strategiset painoalueet. Opetusministeriön julkaisuja 2009:32, Helsinki 2009. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015 Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne Suomi ykköstilalle luku- ja kirjoitustaitolistauksessa Viimeaikaisissa mittauksissa tekstitaidot ovat taantumaan päin. Helsingin Sanomat 9.3.2016 YK:n Lapsen oikeuksien sopimus vuodelta 1989 Yleisten kirjastojen laatusuositus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:20, Helsinki 2010. 12
yle.fi/uutiset. youtubeen ladataan 300 tuntia videoa joka minuutti. Nuori naistubettaja nousi jo suomen vaikutusvaltaisimpien listalle. 12.9. Kuvat ja taulukot Taulukko 12.5.1 Kirjastojen toimipaikat maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. Taulukko 12.5.2. Kirjastoautopysäkit maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. Taulukko 12.5.3. Kirjastojen aukiolotunnit maakunnittain vuosina 2007 ja 2014. 13