No 2175/17 YLÄMAAN PUKALUS-JÄRVEN KOEVERKKOKALAS- TUS 2016 Lappeenrannassa 10 päivänä elokuuta 2017 Matti Vaittinen limnologi
SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio Puhelin 020 7790 470 T032, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025 etunimi.sukunimi@svsy.fi www.svsy.fi
Pukalus-järvi sijaitsee Lappeenrannassa Ylämaalla. Pintavesityypiltään pieniin humusjärviin kuluva Pukalus on pinta-alaltaan 165 hehtaaria. Vuoden 2013 ympäristöhallinnon luokittelussa Pukaluksen katsottiin olevan tyydyttävässä tilassa. Ylämaan kunta laskee puhdistetut jätevetensä Vilajokeen, josta ne edelleen kulkeutuvat matalaan Lahnajärveen ja sieltä Pukalukseen. Vilajoen vesistöä kuormittavat myös turvetuotanto sekä maaja metsätalouden hajakuormitus. Kalataloustarkkailu perustuu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n ohjelmaan 597/08 5.6.2008. Koeverkkokalastus Pukaluksessa on osa velvoitteen kalataloustarkkailua. Koeverkkokalastuksessa sovellettiin Luonnonvarakeskuksen voimassa olevaa ohjeistusta (RKTL Työraportteja 21/2014). Pukaluksessa koekalastettiin 13 pyyntiruutua, jotka jaettiin kahdelle syvyysvyöhykkeelle (< 3 m ja 3 6 m). Koska Pukaluksen alusvedessä on havaittu loppukesästä happivajetta, kalastus ulotettiin vain 6 metrin syvyyteen asti. Verkkojen paikat ja laskusuunnat satunnaistettiin arpomalla. Kalastusajankohdat olivat 24. 25.8. ja 26. 27.8. Verkot laskettiin iltaisin ja nostettiin aamuisin. Koekalastusajaksi pyrittiin saamaan 12 tuntia. Pyyntiponnistus jaettiin kahdelle vuorokaudelle, jotta sääolojen vaikutus saatiin minimoitua. Koekalastus toteutettiin NORDIC-yleiskatsausverkolla, joka on kooltaan 1,5 x 30 metriä (kuva 1). Verkossa on 12 paneelia eri solmuväleillä (5; 6,25; 8; 10; 12,5; 15,5; 19,5; 24; 29; 35; 43 ja 55 mm). Periaatteessa verkko pyytää siis kaiken kokoisia kaloja aivan suurimpia kaloja lukuun ottamatta. Käytäntö on osoittanut, että pienimpien silmäkokojen pyytävyys heikentyy suuria silmäkokoja enemmän, jos verkko limoittuu. Myös haukien osuus saaliissa on todettu todellista populaatiokokoa pienemmäksi. Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkko (kuva: Luonnonvarakeskus). 1
Koekalastussaalis käsiteltiin verkko- ja solmuvälikohtaisesti. Kalojen pituus mitattiin senttimetrin tarkkuudella ilman satunnaisotantaa, eli kaikki yksilöt mitattiin. Mittauksen lisäksi saalis punnittiin lajeittain, niin ikään verkko ja solmuvälikohtaisesti. Raportoinnissa käytettiin seuraavia suureita: saalislajikohtainen kokonaissaalis, yksikkösaalis (g/verkkoyö ja kpl/verkkoyö), keskipaino kalalajeittain, lajien osuus biomassasta, särkikalojen osuus biomassasta sekä petokalojen biomassaosuus. Petokaloiksi laskettiin myös yli 15 senttimetriä pitkät ahvenet. Pukaluksen ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön perusteella, hyödyntäen vuonna 2012 päivitettyjä vertailuarvoja pienelle vähähumuksiselle järvelle. Ekologinen tila voi olla erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Pukaluksen keskimääräinen kokonaisyksikkösaalis (saalis/verkko/koentakerta) verkkoyötä kohden oli 1297 grammaa ja 89 yksilöä. Ahven esiintyi runsaimpana saalislajina niin kappalemäärän kuin kokonaisbiomassan osalta. Ahvenen jälkeen runsaimpana esiintyivät kappalemäärissä särki ja biomassassa kuha (kuva 2). Särkikalojen osuus kalabiomassasta oli 37,4 % ja petokalojen osuus 43 %. (taulukko 1.) Taulukko 1. Pukaluksen koekalastussaalis. ahven kuha kiiski särki salakka lahna yhteensä petoahven yksikkösaalis kpl/verkkoyö kpl 62,84 2,00 2,31 10,08 2,92 2,23 82,4 3,23 yksikkösaalis g/verkkoyö g 505 301 12 252 39 189 1298 259 yhteensä kpl 817 26 30 131 38 29 1071 42 yhteensä g 6560 3909 151 3272 510 2459 16861 3364 keskipaino g 8 150 5 25 13 85 48 80 osuus biomassasta % 39 23 1,00 19,4 3,0 15 100 20,0 2
Kuva 2. Pukaluksen koekalastussaalis lajeittain (prosenttiosuus biomassasta). Pukaluksen särkikannassa on nähtävissä kolme vuosiluokkaa, joka on NORDIC-koeverkkokalastuksissa melko tyypillinen tulos (kuva 3). Suurempia särkiä oli vain yksittäin. Nuorimman vuosiluokan pieni yksilömäärä seuraavaan vuosiluokkaan verrattaessa selittyy mitä todennäkösimmin pienien yksilöiden heikommalla pyydettävyydellä, joskin vuosiluokan vahvuus voi johtua myös ympäristöoloista. 3
Kuva 3. Pukaluksen särkikannan pituusjakauma (n 131). 4
Ahvenkannassa on puolestaan havaittavissa huomattavasti useampia vuosiluokkia kuin särkikannassa (kuva 4). Yksilömäärältä nuorin vuosiluokka oli luonnollisesti suurilukuisin. Pukaluksessa niin sanottujen petoahventen osuus ahventen yksilömäärästä oli noin 5 %, mutta biomassasta 50 %. Kuva 4. Pukaluksen ahvenkannan pituusjakauma (n 817). Peilattaessa Pukaluksen koekalastustuloksia pienten humusjärvien (Ph) vertailuarvoihin (Arvoviita ym. 2012), asettuu Pukalus saaliin biomassan (1298 g/verkkoyö) perusteella tyydyttävään ekologiseen tilaan. Yksilömäärä (82,4 kpl/verkkoyö) osoittaa puolestaan välttävää ekologista tilaa. Kuitenkin särkikalojen biomassaosuus (37,4 %) osoittaa huomattavasti parempaa, erinomaista, ekologista tilaa. Pukaluksen vahva ahven- ja kuhakanta parantaa siis merkittävästi tätä vertailuarvoa. Koekalastustulosten perusteella Pukaluksen petokalasto on varsin runsas, koostuen kuhasta ja petoahvenesta. Swinglen petokalaindeksin mukaan (saaliskalojen massa / petokalojen massa) Pukaluksen petokalojen määrä on jopa liian suuri (indeksiluku 1,32), koska indeksin ihannearvo asettuu 3 6 välille. Pukaluksessa on koekalastustulosten perusteella pedoille riittävästi ravintoa, joten indeksiluvusta ei tarvitse sinällään huolestua. 5
Vuoden 2008 suoritetun koekalastuksen tunnuslukuihin verrattaessa (taulukko 2) Pukaluksen tila on kalaston perusteella kohentunut selvästi. Särkikalojen osuus on pienentynyt merkittävästi, kuin myös petokalojen määrä kasvanut. Taulukko 2. Koekalastuksien 2008 ja 2016 tunnuslukuja. 2008 2016 yksikkösaalis g/verkko 1517 1298 särkikalojen osuus saaliista % 51 37,4 petojen osuus saaliista % 20,4 43 Kuitenkaan vedenlaatutarkkailun perusteella Pukaluksen tila ei ole kohentunut aikavälillä 2008-2016. Kokonaisfosfori- ja klorofylli a-pitoisuus indikoivat edelleen varsin rehevää vesistöä (kuvat 5 & 6). Kuva 5. Pukaluksen kokonaisfosforipitoisuus aikavälillä 2000 2016. 6
Kuva 6. Pukaluksen klorofylli a-pitoisuus aikavälillä 2000 2016. Vaikka veden laadussa ei ole havaittu positiivista kehitystä, voidaan kalaston rakenteen korjaantumista petokalapainotteisemmaksi ja särkikalojen vähentymistä pitää hyvin positiivisena kehityssuuntana. SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Matti Vaittinen limnologi JAKELU Lappeenrannan Lämpövoima Oy VILAJOEN JA PUKALUSJÄ RVEN TARKKAILU KEVÄ Ä LLÄ 20 17 TIEDOKSI Lappeenrannan seudun ympäristötoimi Lahnajärven osakaskunta Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lähdeviitteet: Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, SM., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M. (2012), Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. 7