KIRJALLINEN KYSYMYS 1098/2002 vp Yksityisen turva-alan lainsäädäntöuudistus Eduskunnan puhemiehelle Pitkään valmisteltu laki yksityisistä turvallisuuspalveluista tuli voimaan 1.10.2002. Uudessa lainsäädännössä on myönteisenä otettu vastaan muun muassa vartijoiden koulutuksen tehostuminen ja sisällöllinen kehittyminen. Monista parannuksista huolimatta uuteen turvallisuuspalvelulakiin jäi epäkohta, joka heikensi vartijan valtuuksia kantaa voimankäyttövälineitä. Lain mukaan vartija ei saa enää kantaa luotiasetta kuin henkilösuojauksessa, arvokuljetuksessa ja yhteiskunnallisesti merkittävien kohteiden vartioinnissa. Ministeriön valmistelussa lainkohta oli vielä muodossa, jossa asetta saa kantaa myös murtohälytyksiä tarkistava vartija työtehtävissään. Uudistus on merkittävä heikennys niille vartiointiliikkeille, jotka toimivat suurten kaupunkien ulkopuolella. Suurissa kaupungeissa vartija saa poliisin apua murtohälytykseen lähes viiveettä varsinkin, jos kyseessä on oikeaksi todettu murto tms. hälytys. Pienillä paikkakunnilla toimivilla vartiointiliikkeillä on operatiivisessa toiminnassaan aivan eri lähtökohdat. Vartija saattaa hälytystilanteessa joutua huolehtimaan oman hengen ja terveyden lisäksi kohteessa olevien suojaamisesta hyvinkin pitkän aikaa ilman riittävää voimankäyttövälineistöä. Viranomaisavun paikalle saapuminen saattaa viivästyä, koska valtion toimenpiteiden vuoksi poliisin voimavarat ovat haja-asutusalueilla riittämättömät. Välillisesti tämä heikentää myös omaisuuden suojaa, koska vartija ei välttämättä voi mennä vartiokohteeseen vaarantamatta omaa turvallisuuttaan. Hälytystehtävissä luotiaseen kanto pitäisi sallia, jotta vartijat voisivat suorittaa tehtävänsä ja turvata asiakkaiden hengen ja terveyden sekä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvallisuuspalvelulain uudistamiseksi niin, että se palvelee koko maata nykyistä tasapuolisemmin luomalla yksityiselle turva-alalle mahdollisuudet turvata hälytystilanteissa tehtävän suorittaminen, asiakkaiden henki ja terveys sekä huolehtia vartijoiden omasta turvallisuudesta? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2002 Jari Leppä /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jari Lepän /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1098/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvallisuuspalvelulain uudistamiseksi niin, että se palvelee koko maata nykyistä tasapuolisimmin luomalla yksityiselle turva-alalle mahdollisuudet turvata hälytystilanteissa tehtävän suorittaminen, asiakkaiden henki ja terveys sekä huolehtia vartijoiden omasta turvallisuudesta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi yksityisistä turvallisuuspalveluista sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 69/2001 vp) oli esitetty varsin laaja oikeus kantaa vartioimistehtävissä ampuma-asetta, kuten kumotussa vartioimisliikelaissa (237/1983) oli ollut. Säännöstä ehdotettiin kuitenkin tarkistettavaksi siten, että lakitekstissä olisi kielletty voimankäyttövälineiden tarpeeton kantaminen vartioimistehtävissä. Vartija olisi saanut kantaa ampuma-asetta vain sellaisessa vartioimistehtävässä, joka sitä välttämättä olisi edellyttänyt. Kuitenkin eduskunnan perustuslakivaliokunta piti välttämättömänä muuttaa hallituksen esitystä siten, että voimankäyttövälineiden kantamiseen liittyviä säännöksiä tiukennettiin perustuslain 7 :n johdosta. Tässä yhteydessä perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota myös vartijalta edellytetyn koulutuksen sisältöön. Lisäksi eduskunnan hallintovaliokunta muutti hallituksen esitystä siten, että ampuma-aseen kantaminen kytkettiin vain tietyn tyyppisiin vartioimistehtäviin. Rajattaessa ampuma-aseen kantaminen tietyntyyppisiin vartioimistehtäviin oli huomattava se, että kyseisissä vartiointitehtävissä saattoi olla olemassa tai niihin saattoi liittyä vaarallisen hyökkäyksen tai vastarinnan vaara. Pelkästään kyseisten tehtävien suorittaminen ei sinänsä luo edellytyksiä ampuma-aseen kantamiseen, vaan lisäedellytyksenä on vielä se, että tehtävän suorittaminen olosuhteiden johdosta välttämättä edellyttää ampuma-aseen kantamista. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (282/2002) on huomioitu monin tavoin vartijoiden työturvallisuus. Voimankäyttövälineiden kantamisen edellytyksenä olevaa koulutusta on muutettu vaativammaksi ja laajemmaksi sisällöltään. Useimpien voimankäyttövälineiden kantamisen edellytyksenä on erityiskoulutuksen hyväksytty suorittaminen. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa vartijoille sallitut voimankäyttövälineet on määritelty tyhjentävästi. Hallintovaliokunta on katsonut, että erityisesti vartijoiden peruskoulutuksen lisäksi suoritettavat voimankäyttövälinekohtaiset erikoiskoulutukset parantavat tilannetta merkittävästi. Ampuma-ase voimankäyttövälineenä on hätävarjelutilanteissakin äärimäinen ja viimeisin käytettävissä oleva voimakeino toimenpiteen kohteena olevien henkilöiden ja vartijankin oikeusturvan kannalta, eikä siten ensisijainen voimankäyttöväline. Ottaen etenkin huomioon edellä todetut eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanotot annettuun hallituksen esitykseen, hallitus ei näe tarkoituksenmukaiseksi muuttaa eduskunnan juuri antamaa lakia siten, 2
Ministerin vastaus KK 1098/2002 vp Jari Leppä /kesk että siinä sallittaisiin vartijalle laajempi oikeus ampuma-aseen kantamiseen vartioimistehtävissä. Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2003 Sisäasiainministeri Ville Itälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jari Leppä /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 1098/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förnya lagen om privata säkerhetstjänster så att den betjänar hela landet på ett mera jämlikt sätt än för närvarande genom att skapa möjligheter för den privata säkerhetsbranschen att i alarmsituationer trygga fullgörandet av en uppgift samt kundernas liv och hälsa och att sörja för väktarnas egen säkerhet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om privata säkerhetstjänster samt till vissa lagar som har samband med den (RP 69/2001 rd) föreslogs en förhållandevis omfattande rätt att bära skjutvapen i bevakningsuppgifter, i enlighet med vad som föreskrevs i den upphävda lagen om bevakningsföretag (237/1983). Det föreslogs dock att bestämmelsen skulle justeras så att det i lagtexten skulle vara förbjudet att i onödan bära maktmedelsredskap i bevakningsuppgifter. Väktare skulle ha fått bära skjutvapen endast i sådana bevakningsuppgifter som oundvikligen förutsätter det. Riksdagens grundlagsutskott ansåg emellertid att det var nödvändigt att ändra regeringens proposition på det sättet att bestämmelserna om bärande av maktmedelsredskap skärptes med anledning av 7 grundlagen. I detta sammanhang fäste grundlagsutskottet uppmärksamhet även vid innehållet i den utbildning som förutsätts av väktare. Dessutom ändrade riksdagens förvaltningsutskott regeringens proposition så att bärande av skjutvapen skulle förknippas endast med en viss typ av bevakningsuppgifter. Då rätten att bära skjutvapen begränsades till en viss typ av bevakningsuppgifter var en utgångspunkt att det i bevakningsuppgifterna i fråga kunde föreligga, eller att uppgifterna kunde vara förknippade med, en risk för farligt angrepp eller motstånd. Endast ett fullgörande av uppgifterna i sig skapar inte förutsättning för bärande av skjutvapen, utan som tilläggsvillkor gäller att fullgörandet av uppgiften med anledning av omständigheterna oundvikligen kräver att skjutvapen bärs. I lagen om privata säkerhetstjänster (282/2002) har arbetarskyddet för väktare beaktats på många sätt. Den utbildning som förutsätts för bärande av maktmedelsredskap har gjorts mera krävande och mera omfattande till sitt innehåll. För bärande av de flesta maktmedelsredskap förutsätts godkänt fullgörande av specialutbildning. De maktmedelsredskap som är tillåtna för väktare definieras uttömmande i lagen om privata säkerhetstjänster. Förvaltningsutskottet har ansett att i synnerhet sådan specialutbildning för användning av maktmedelsredskap som väktarna fullgör utöver grundutbildningen förbättrar situationen märkbart. Skjutvapen som maktmedelsredskap är också i nödvärnssituationer ett extremt maktmedel som skall användas som sista utväg och med beaktande av rättsskyddet för dem som blir föremål för åtgärden och även väktarens eget rättsskydd, och är sålunda inte något primärt maktmedelsredskap. Med beaktande av i synnerhet riksdagens grundlagsutskotts och förvaltningsutskotts ovan 4
Ministerns svar KK 1098/2002 vp Jari Leppä /kesk nämnda ställningstaganden i fråga om regeringens proposition anser regeringen det inte vara ändamålsenligt att ändra den lag riksdagen just givit så att den skulle tillåta en mera omfattande rätt för väktare att bära skjutvapen i bevakningsuppgifter. Helsingfors den 13 januari 2003 Inrikesminister Ville Itälä 5