KORKEIMMALLE OIKEUDELLE

KORKEIMMALLE OIKEUDELLE VALITULUPAHAKEMUS JA VALITUS SEKÄ OIKEUSAVUN JATKAMISTA KOSKEVA PYYNTÖ Valitusluvan hakija /valittaja: Jarno Juhani Lahtinen Helsinki Valitusluvan hakijan / valittajan asiamies ja prosessiosoite: OTK Kristo Ristimäki Lakiasiaintoimisto Lexum Eerikinkatu 41 B 63, 00180 Helsinki puh: 040 723 9135 e-mail: kristoristimaki@gmail.com Vastaaja Logica Suomi Oy c/o Aatsto Bird & Bird/AA Maisa Nikkola Mannerheimintie 8 00100 Helsinki puh. 622 6670 e-mail: maisa.nikkola@twobirds.com

2 Oikeusavun jatkamista koskeva pyyntö Valittajalle on myönnetty oikeusapu 2.9.2013 annetulla päätöksellä. Myönnettyjen tuntien määrä on päätöksen mukaan enintään 80. Oikeusapulain 5 :n 2 momentin mukaan asiaa käsittelevä tuomioistuin voi päättää, että oikeusavun antamista jatketaan. Asian käräjäoikeuskäsittelyssä käräjäoikeus katsoi vaaditun 55,5 tunnin sijaan kantajan asiamiehen hyväksyttäväksi ajankäytöksi 30 tuntia. Todettakoon vertailun vuoksi, että vastaajan osalta käräjäoikeus katsoi vaaditun 209 tunnin sijaan kohtuulliseksi työmääräksi 139 tuntia. Hovioikeus puolestaan määräsi valtion varoista oikeusapua saaneen vastaajan asiamiehelle maksettavaksi 4.922,50 euroa lisättynä arvonlisäveron osuutena 1.181,40 euroa. Hovioikeuden ratkaisusta ei käy ilmi, minkä tarkan tuntimäärän se on hyväksynyt. Oikeudenkäyntiavustajan tuntipalkkiota nostettiin 1.1.2014 lukien 100 eurosta 110 euroon, ja tässä asiassa hovioikeuskäsittelyyn liittyviä toimenpiteitä on tehty sekä ennen että jälkeen 1.1.2014. Vastaaja puolestaan vaati hovioikeudessa oikeudenkäyntikulujen korvaamista 182,70 tunnin työmäärältä, kuluineen yhteensä 32.521,10 euroa. Hovioikeus katsoi tältä osin kohtuulliseksi määräksi kuluineen 20.000 euroa. Valittaja pyytää, että valtion varoista suoritetaan allekirjoittaneelle oikeusavustajalle palkkio avustamisesta korkeimmassa oikeudessa ensin oikeusapupäätöksen mukaiseen 80 tuntiin saakka. 80 tuntia ylittävältä osalta valittaja pyytää oikeusapulain 5 :n 2 momenttiin vedoten asiaa käsittelevää korkeinta oikeutta jatkamaan oikeusavun antamista seuraavin perustein: Käsillä oleva asia on yksityishenkilövalittajalle lähes ainutkertaisen tärkeä, mikä edellyttää asian saattamista korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Asian taloudellinen merkitys valittajalle on todella merkittävä. Oikeusapuna myönnetty 80 tuntia ei asian laatu ja laajuus huomioon ottaen riitä avustajan palkkioon muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa huomioon ottaen. Hovioikeuden ratkaisu, johon hakija tahtoo hakea muutosta: Helsingin hovioikeuden 8.12.2014 antama tuomio nro 2352, asiassa dnro: S 013/2701.

3 Valituslupahakemus: Valitusluvan hakija pyytää kohteliaimmin, että korkein oikeus myöntää hakijalle luvan valittaa muutoksenhaun kohteena olevasta Helsingin hovioikeuden tuomiosta. Valitusluvan hakija pyytää lisäksi, että korkein oikeus vahvistaa oikeusapua saavan muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korvattaviksi valtion varoista. Muutoksenhakijan oikeudenkäyntikulut ovat tähän mennessä 9 tunnin työmäärää vastaava 990,00 euroa lisättynä arvonlisäverolla 24 %, toimenpiteet on syötetty Romeo-järjestelmään. Peruste, jolla valituslupaa pyydetään: Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa sekä oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Valitusluvan myöntämiselle on myös oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 :ssä tarkoitettu muu painava syy. Syyt, joiden nojalla valitusluvan myöntämiseen on lainmukainen peruste: Käsillä olevassa asiassa on kysymys niiden työsopimuslain 7 luvun säännösten soveltamisesta, jotka liittyvät työsopimuksen irtisanomiseen individuaaliperusteella varoituksen jälkeen. Työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Lain sanamuoto vaikuttaa tältä osin selvältä. Pykälää koskevassa hallituksen esityksessä HE 157/2000 todetaan seuraavaa: Pykälän 3 momentin mukaan säännöksen tarkoituksena ei ole luoda määrämuotoihin sidottua varoitusmenettelyä kaikkia irtisanomistapauksia varten. Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Jos työntekijän rikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei olisi irtisanomisen edellytyksenä.

4 Valittajan käsityksen mukaan käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että hänen työsuhteensa on irtisanottu irtisanomisilmoituksessakin todetulla tavalla tätä työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momenttia soveltaen. Käräjäoikeuden tuomiossa on todettu tältä osin hieman epätarkasti tuomion sivulla 8, että vastaajalla on ollut työsopimuslain 7 luvun 1-2 :n mukainen henkilöön liittyvä asiallinen ja painava syy irtisanoa kantajan työsopimus. Hovioikeuden tuomion sivulla 5 on puolestaan todettu sovellettavien lainkohtien osalta vain, että näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden oikeudellisen arvion työsuhteen irtisanomisen osalta sekä lopputuloksen. Valittajan käsityksen mukaan myös hovioikeus on näin ollen hyväksynyt työsopimuksen irtisanomisen työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin nojalla. Todettakoon selvyyden vuoksi, että asiassa ei näin ollen ole kysymys työsopimuksen irtisanomisesta työsopimuslain 7 luvun 2 :n 5 momentin nojalla, joka mahdollistaa työsopimuksen irtisanomisen ilman varoitusta. Edellä esitetyn perusteella asian ratkaisu kulminoituu seuraaviin kysymyksiin: - Onko irtisanomishetkellä 1.9.2010 yli vuoden ja 8 kuukautta vanha valittajan 16.12.2008 saama ensimmäinen kirjallinen varoitus ollut voimassa? - Onko valittajan toiminnassa toistunut joko ensimmäisen varoituksen 16.12.2008 tai toisen varoituksen 15.6.2010 aiheena ollut sopimusrikkomus tai laiminlyönti ennen irtisanomista siten, että sen voidaan katsoa tapahtuneen työsopimuslain 9 luvun 1 :ssä tarkoitettuna kohtuullisena aikana ennen irtisanomista? Valittajan näkemyksen mukaan hovioikeus on soveltanut työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momenttia epämääräisesti, kun se on todennut tuomion sivulla 5 varoitusten ja työsopimuksen irtisanomista edeltäneiden tapahtumien osalta ainoastaan seuraavaa: Lahtinen ei saamistaan kahdesta varoituksesta ja muusta vakavasta kielteisestä palautteesta huolimatta ole muuttanut toimintatapojaan, vaikka hänelle on annettu useita mahdollisuuksia

5 korjata toimintaansa työnantajan edellyttämäksi eri esimiesten alaisena ja hoitaen eri asiakkuuksia. Valittajan käsityksen mukaan on riidatonta, että hänen ei ole edes väitetty uusineen varoituksen 15.6.2010 aiheena ollutta menettelyä (asiakastyön laiminlyönti) varoituksen antamisen ja työsopimuksen irtisanomisen 1.9.2010 välisenä aikana. Mikäli varoituksen 16.12.2008 katsottaisiin olevan voimassa vielä irtisanomishetkellä 1.9.2010, ei valittajan ole hänen käsityksensä mukaan väitetty uusineen myöskään tämän varoituksen aiheena ollutta menettelyä työsopimuslain 9 luvun 1 :ssä tarkoitettuna kohtuullisena aikana ennen irtisanomista. Näin ollen näyttäisi siltä, että hovioikeus on asiassa vastaanotetun näytön nojalla soveltanut virheellisesti työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momenttia lain 9 luvun 1 huomioon ottaen. Valittajalle tulisi edellä esitetyn perusteella myöntää valituslupa yhtäältä sen selvittämiseksi, voiko työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentissa tarkoitettu valitus olla voimassa vuoden ja 8 kuukauden pituisen ajan, ja toisaalta sen selvittämiseksi, voidaanko sanottua lainkohtaa soveltaa ilman näyttöä ennen irtisanomista annettujen varoitusten aiheena olleen moitittavan menettelyn toistumisesta lain 9 luvun 1 :n tarkoittamana kohtuullisena aikana ennen irtisanomista. Valituslupa tulisi myöntää myös laissa tarkoitetun muun painavan syyn johdosta, koska käsillä olevan asia on yksityishenkilövalittajalle taloudellisesti lähes ainutkertaisen tärkeä. Keskeiset tapahtumat Lahtisen työsuhde vastaajayhtiössä alkoi 19.5.2008. Lahtisen työtehtävänä oli toimia yhtenä vastaajayhtiön Account Managerina, mikä tarkoitti vastaamista hänen hoidettavakseen osoitetuista asiakkuuksista. Lahtinen sai 16.12.2008 päivätyn kirjallisen varoituksen silloiselta esimieheltään Tapani Koskiselta (todiste K8, ja V2). Varoituksen aiheena oli Lahtisen moitittava toiminta työnantajaorganisaation sisällä. Tapani Koskista ei ole kuultu henkilötodistajana varoituksen aiheen tarkemmaksi selvittämiseksi. Alkuvuodesta 2009 lähtien aina 2.8.2010 tapahtuneeseen valittajan esimiehen tekemään työtehtävien muutokseen saakka valittajan vastuulla oleva asiakkuus oli ainoastaan S-ryhmä. Lahtinen sai 15.6.2010 päivätyn toisen kirjallisen varoituksen silloiselta esimieheltään Tapio Volaselta (todiste K2 ja V3). Tämän varoituksen

6 aiheena oli asiakastyön laiminlyönti, kun Lahtinen oli vastannut myöhässä S-ryhmän edustajan Tapani Vertasen lähettämään sähköpostiviestiin. Todistajana kuullun S-ryhmän edustajan Tapani Vertasen käsityksen mukaan Lahtinen oli hoitanut kyseisen asian moitteettomasti, vaikka Vertanen olikin kertaalleen joutunut muistuttamaan viestiinsä vastaamista. Lahtisen esimies Tapio Volanen kävi 22.6.2010 Lahtisen kanssa vakavan keskustelun, jonka aiheena oli vastaajayhtiön työntekijän Tapani Karttusen Volaselle Lahtisesta sähköpostitse 18.6.2010 antama kielteinen palaute (todiste K5 ja V4) liittyen Lahtisen hoidossa olleen S-Pankki-asiakkuuden hoitamiseen Lahtisen toimesta. Hovioikeus katsoi tuomion sivulla 5, että tätä palautetta ei kuitenkaan voida arvioida nimenomaiseksi suulliseksi varoitukseksi. Lahtisen esimies Tapio Volanen muutti Lahtisen työtehtäviä 1.7.2010 lähettämällä sähköpostiviestillään 2.8.2010 alkaen (todiste K7 ja V11) siten, ettei Lahtisen vastuulla enää tämän muutoksen jälkeen ollut nimettyjä asiakkuuksia. Lahtinen oli sairauslomalla 11.8.2010 30.8.2010. Lahtisen esimies Tapio Volanen irtisanoi Lahtisen työsopimuksen 1.9.2010 työntekijästä johtuvasta syystä varoituksen jälkeen työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momenttiin viitaten. Irtisanomisperusteeksi työnantaja ilmoitti irtisanomisilmoituksessa mainitut varoitukset, jotka olivat edellä mainittu jälkimmäinen kirjallinen varoitus 15.6.2010 ja irtisanomisilmoituksessa väitetty suullinen varoitus 22.6.2010, jolla työnantaja viittasi edellä esille tuotuun Volasen ja Lahtisen väliseen vakavaan keskusteluun, mutta jonka osalta hovioikeus katsoi tuomion sivulla 5, että tätä palautetta ei voida arvioida nimenomaiseksi suulliseksi varoitukseksi. Valittajan käsityksen mukaan edellä esille tuodut seikat muodostavat sen kokonaisuuden, jonka pohjalta tulee arvioitavaksi, onko Lahtisen työsopimus irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 1-2 :ien mukaisesti, vai onko kysymyksessä ollut työsopimuslain vastainen irtisanominen.

7 Valitus Vaatimukset Muutoksenhaun kohteena olevaan hovioikeuden ratkaisuun haetaan muutosta siltä osin, kun hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden oikeudellisen arvion työsuhteen irtisanomisen osalta sekä lopputuloksen. Valittaja pyytää, että korkein oikeus kumoaa muutoksenhaun kohteena olevan hovioikeuden tuomion, vahvistaa valittajan työsopimuksen irtisanotun työsopimuslain vastaisesti ja velvoittaa vastaajan suorittamaan valittajalle enintään 16 kuukauden palkkaa vastaava 94.978,72 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen työsopimuksen päättymisestä 1.10.2010 lukien korvauksena valittajan työsopimuksen työsopimuslain vastaisesta irtisanomisesta. Valittaja pyytää lisäksi, että korkein oikeus vahvistaa oikeusapua saavan valittajan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa oikeudessa korvattaviksi valtion varoista. Valittajan oikeudenkäyntikulujen määrä korkeimmassa oikeudessa on tähän mennessä 990,00 euroa lisättynä arvonlisäverolla 24 %, toimenpiteet on syötetty Romeo-järjestelmään. Perusteet, joilla muutosta vaaditaan Hovioikeus on muutoksenhaun kohteena olevan tuomion perusteluissaan virheellisesti hyväksynyt käräjäoikeuden asiassa antaman ratkaisun perusteluineen perusteluihin tekemillään lisäyksillä. Muutoksenhakijan näkemyksen mukaan hovioikeuden ratkaisu, jolla se on hyväksynyt käräjäoikeuden oikeudellisen arvion työsuhteen irtisanomisen osalta sekä lopputuloksen, on virheellinen. Valittajan käsityksen mukaan hänen työsopimuksensa on irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin vastaisesti. Hovioikeus on jättänyt virheellisesti täysin vaille merkitystä valittajalle 15.6.2010 annetun kirjallisen varoituksen sisällön siitä näkökulmasta, onko asiassa osoitettu valittajan uusineen varoituksen syynä ollutta menettelyä. Toisaalta vastaaja ei ole edes väittänyt valittajan uusineen tällaista menettelyä. Hovioikeus on lisäksi jättänyt virheellisesti täysin vaille merkitystä sen, että vastaaja on muuttanut valittajan työtehtäviä 2.8.2010 lukien (valittajan käräjäoikeudessa jättämä kirjallinen todiste K7) siten, ettei valittajan ollut tämän jälkeen edes mahdollista uusia varoituksen 15.6.2010 syynä ollutta menettelyä. Vastaajan määräyksestä valittajan vastuulla ei ole nimittäin enää 2.8.2010 jälkeen ollut nimettyjä asiakkuuksia. Tämän määräyksen

8 osoittaessa toisaalta myös sen, että vastaaja oli vielä 2.8.2010 katsonut irtisanomisen olevan vältettävissä sijoittamalla valittaja muuhun työhön TSL 7 luvun 2 :n 4 momentin mukaisesti. Käräjäoikeus on edelleen jättänyt virheellisesti täysin vaille merkitystä sen, ettei asiassa ole vastaajan toimesta esitetty mitään sellaista valittajan työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien täyttämisen laiminlyöntiä tai rikkomista enää vastaajan työtehtävien muuttamisen 2.8.2010 jälkeen, joka voisi olla syynä valittajan työsopimuksen 1.9.2010 tapahtuneelle irtisanomiselle seuraavalla irtisanomisilmoituksessa (todiste K1) ilmoitetulla perusteella: Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä (Varoituksen jälkeen, TSL 7:2.3 ) Varoitus annettu: kirjallinen 15.6.2010. Suullinen varoitus 22.6.2010. Hovioikeus on jättänyt tuomiossaan virheellisesti ottamatta kantaa siihen, onko valittajan työsopimus irtisanottu TSL 7 luvun 2 :n 3 momentin mukaisesti. Vastaaja on menetellyt työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin vastaisesti, kun se on irtisanonut 2.8.2010 alkaen uudessa työtehtävässä toimineen valittajan työsopimuksen 1.9.2010, viitaten irtisanomisen perusteena valittajan vanhassa työtehtävässä saamaan sisällöltään hyvin tarkasti rajattuun kirjalliseen varoitukseen 15.6.2010 ja riidanalaiseen suulliseen varoitukseen 22.6.2010. Vastaaja on menetellyt työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin vastaisesti, kun se on irtisanonut valittajan työsopimuksen 1.9.2010 ilman mitään alle kuukauden aikavälille 2.8.2010 1.9.2010 kohdistuvaa valittajan työsuhteesta johtuvien, hänen uuteen työtehtävään liittyvien, velvollisuuksien täyttämisen laiminlyöntiä tai rikkomista koskevaa varoitusta tai edes väitettä. Valittaja on lisäksi ollut sairauslomalla 11.8. 30.8.2010 välisen ajan, jolloin varoitetun menettelyn uusiminen ei ole ollut mahdollista. Tarkemmat perustelut ja virheet käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa Lähtökohtana tälle oikeudenkäynnille on valittajan näkökulmasta ollut hänen 1.9.2010 saama irtisanomisilmoitus (valittajan käräjäoikeudessa jättämä todiste K1), jossa kantaja on ilmoittanut valittajalle hänen työsopimuksen irtisanomisesta varoituksen jälkeen. Kyseisessä irtisanomisilmoituksessa vastaaja on viitannut kirjalliseen varoitukseen 15.6.2010 (todiste K2) sekä väitettyyn suulliseen varoitukseen 22.6.2010. Valittaja on kiistänyt saaneensa tällaista suullista varoitusta 22.6.2010,

9 jolla siis tarkoitettaisiin työsopimuslain 7 luvun 2 :ssä tarkoitettua varoitusta. Myös vastaajan nimeämänä todistajana kuultu valittajan viimeiseksi jäänyt esimies Tapio Volanen kertoi tämän väitetyn suullisen varoituksen osalta ainoastaan kahdenkeskeisestä keskustelusta valittajan kanssa 22.6.2010. Volanen ei kertonut antaneensa valittajalle suullista varoitusta tuolloin 22.6.2010, minkä hovioikeus käräjäoikeudesta poiketen huomioi, toteamalla tuomion sivulla 5, ettei tätä palautetta voida arvioida nimenomaiseksi suulliseksi varoitukseksi. Vastaajan vasta käräjäoikeudessa esille ottaman kirjallisen varoituksen 16.12.2008 merkitykseen valittajan työsopimuksen irtisanomisen 1.9.2010 kannalta palataan tässä valituksessa myöhemmin. Edellä esille tuodun ja asiassa esitetyn näytön perusteella vastaajan menettelyn työsopimuslain mukaisuus, sen irtisanottua valittajan työsopimuksen varoituksen jälkeen 1.9.2010, tulee arvioida ainoastaan olemassaolonsa, sisältönsä ja asiallisen merkityksensä puolesta riidattoman, 15.6.2010 annetun kirjallisen varoituksen valossa, ottaen samalla huomioon valittajan työtehtävien muuttamisen työnantajan 1.7.2010 antamalla määräyksellä 2.8.2010 lukien. Valittajan 15.6.2010 saama kirjallinen varoitus on seuraavan sisältöinen: Varoituksen syy: Asiakastyön laiminlyönti. Account Directorina olet jättänyt kahdesti reagoimatta ja vastaamatta asiakkaan tietopyyntöön (RFI/SOK-Vertanen) liittyen S-ryhmän ulkoisten verkkopalveluiden portaalialustaksi. Asiakkaan sähköpostitse toimittamat tietopyynnöt on toimitettu sinulle 18.5.2010 sekä 31.5.2010. Tosiasiallisesti tämä tarkoittaa vastaajayhtiön asiakkaan lähettämään sähköpostiviestiin vastaamatta jättämistä, kuten seuraavassa tuodaan tarkemmin esille. Kuten käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on valittajan nimeämänä todistaja kuullun SOK:n Vertasen kertomana selvitetty, oli varoituksessa yksilöity asiakkaan tietopyyntö 18.5.2010 (todiste K3 a-d) kokonaisuudessaan seuraavan sisältöinen sähköpostiviesti: Teillä on siellä kuulemma vankkaa avoimien alustojen osaamista. T. Tapani Vertanen, SOK Tietohallinto

10 Kuten viestistä käy ilmi, on Vertanen lähettänyt kyseisen tietopyynnön vastaajan yleiseen myyntiosoitteeseen. Varoituksessa viitatun toisen tietopyynnön 31.5.2010 (todiste K3 a-d) on käräjäoikeudessa selvitetty olevan kokonaisuudessaan seuraavan sisältöinen sähköpostiviesti: Tapahtuiko tälle mitään? T. Tapani Vertanen Kuten tietopyynnön lähettänyt todistajana kuultu Vertanen on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kertonut, oli näissä hänen viesteissään 18.5.2010 ja 31.5.2010 kysymys yhdestä ja samasta asiasta. Vertanen kertoi lisäksi tällaisen muistuttamisen olevan täysin normaalia, ja että asia tuli tämän toisen viestin 31.5.2010 jälkeen hoidettua valittajan toimesta täysin moitteettomasti, ja vielä että hänen asiakaskokemuksensa koko tämän tietopyyntöasian osalta oli täysin moitteeton. Edellä esitetyn perusteella valittajalle annetussa varoituksessa on ensinnäkin virheellisesti väitetty valittajan jättäneen reagoimatta kahteen tietopyyntöön, koska jälkimmäiseen samaa asiaa koskevaan muistutukseen 31.5.2010 valittajan on käräjäoikeudessa näytetty reagoineen. Valittaja myönsi käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kuultuna, että häneltä on mitä ilmeisimmin inhimillistä huolimattomuuttaan mennyt ohi tämä ensimmäinen viesti 18.5.2010, mutta sitä koskevan muistutusviestin 31.5.2010 saatuaan valittaja on hoitanut tämän tietopyynnön ammattitaitoisesti, minkä seikan todistaja Vertanen siis vahvisti. Lähtökohtatilanteen ollessa se, että valittaja toimi vain S-ryhmän Account Managerina, liittyi kirjallisen varoituksen 15.6.2010 taustalla ollut tämän kyseisen asiakkaan tietopyyntö ainoastaan yksittäiseen ja muista myyntiprojekteista erilliseen tiedusteluun, jonka Vertanen teki vastaajan asiakkaan ominaisuudessa S-ryhmän edustajana, ja johon valittaja vastasi Vertasen, eli siis asiakkaan käsityksen mukaan moitteettomasti heti sen jälkeen, kun hän oli 31.5.2010 muistuttanut aikaisemmasta tätä samaa asiaa koskevasta tietopyynnöstä, jonka hän siis oli lähettänyt 18.5.2010. Aikajanalla tätä S-ryhmän tietopyyntöön liittyvää kirjallista varoitusta 15.6.2010 ja S-pankille myytyyn projektiin liittynyttä keskustelua 22.6.2010 seurasi valittajan esimiehen seuraavan sisältöinen ilmoitus 1.7.2010 (todiste K7) siitä, että kyseinen S-ryhmä asiakkuus ei ole valittajan vastuulla enää 2.8.2010 lukien (eikä mikään mukaan nimetty asiakkuus): Sinun toimintaasi Account Directorina kohdistuneen kielteisen palautteen vuoksi muutan toimenkuvaasi siten, että kokonaisvastuu

11 S-ryhmä asiakkuuden hoitamisesta poistuu sinulta 2.8.2010 alkaen. Jatkossa toivon sinun keskittyvän laajamittaiseen ja haastavaan muuhun asiakassuhteen hoitoa tukevaan työhön IDTsektorissa. Tämä työ pitää sisällään myös osin nykyisiä tehtäviäsi, kuten tarjousmateriaalin tuottamista, tarjouslaskelmia jne. Vastuullasi ei kuitenkaan jatkossa ole nimettyjä asiakkuuksia. Kuukausipalkkasi säilyy ennallaan. Osana työtehtävien muutosta tulet 2.8.2010 alkaen myös Logican työajanseurantajärjestelmän (Sector) käytön piiriin. Tätä puolestaan seurasi aikajanalla vastaajan ilmoitus valittajan työsopimuksen irtisanomisesta 1.9.2010 varoitukseen 15.6.2010 ja suulliseksi varoitukseksi tuolloin nimettyyn keskusteluun 22.6.2010 viitaten. Vaikka valittajan työsopimuksen irtisanomisen lainmukaisuutta tarkasteltaessa voidaan sinänsä esittää perusteltu kysymys hänen 15.6.2010 saamansa kirjallisen varoituksen tosiasiallisesta aiheellisuudesta ja perusteltavuudesta, on tältä osin kuitenkin vielä tärkeämpää sen selvittäminen, onko valittaja uusinut tätä varoituksessa mainittua ja varoituksen syyksi ilmoitettua asiakastyön laiminlyöntiä sinä 2.8.2010 1.9.2010 välisenä alle kuukauden aikana, jolloin valittaja työskenteli uudessa työtehtävässä, johon ei enää liittynyt vastuuta mistään nimetystä asiakkuudesta. Tässä arvioinnissa on siten erityistä merkitystä myös valittajan esimiehen Tapio Volasen valittajalle 1.7.2010 antamalla määräyksellä (todiste K7), jossa Volanen siis ilmoittaa muuttavansa valittajan työtehtäviä 2.8.2010 alkaen siten, että valittajan vastuulla ei enää tämän jälkeen ole S-ryhmä asiakkuus eikä mikään muukaan nimetty asiakkuus. Kun valittajan ei ole osoitettu eikä edes väitetty kirjallisen varoituksen 15.6.2010 antamisen jälkeen uusineen kyseisessä varoituksessa mainittua asiakastyön laiminlyöntiä, eikä hänellä ole toisaalta ollut 2.8.2010 tapahtuneen työtehtäviensä muutoksen johdosta edes teoreettista mahdollisuutta tällaisen menettelyn uusimiseen, on valittajan työsopimus valittajan käsityksen mukaan irtisanottu työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin vastaisesti, kun valittajan työsopimus on ilmoituksella 1.9.2010 irtisanottu varoituksen jälkeen ilmoituksessa viitattujen varoitusten ollessa kirjallinen varoitus 15.6.2010 ja suullinen varoitus 22.6.2010. Vastaaja ei käräjäoikeudessa eikä hovioikeudessa selvittänyt, mikä olisi ollut sellainen valittajan uudessa työtehtävässään 2.8.2010 jälkeen tekemä työsuhteestaan johtuvan velvollisuutensa täyttämisen laiminlyönti tai rikkominen, joka olisi oikeuttanut valittajan työsopimuksen irtisanomiseen 1.9.2010 varoitukseen 15.6.2010 ja keskusteluun 22.6.2010 viitaten.

12 Oikeudellinen arviointi Työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin mukaan: Työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Valittajalle on riidattomasti annettu 15.6.2010 päivätty varoitus yhtiön asiakkaan sähköpostitse lähettämään tietopyyntöön vastaamatta jättämisestä siten, että asiakkaan olisi tarvinnut vastaamisesta erikseen muistuttaa. Asiassa on valittajan käsityksen mukaan riidatonta, että valittaja ei ole tämän varoituksen jälkeen uusinut tällaista varoituksen syynä ollutta tai vastaavaa asiakastyön laiminlyöntiä. Valittajalle on riidattomasti 1.7.2010 ilmoitettu hänen työtehtäviensä muuttamisesta 2.8.2010 alkaen siten, että valittajan vastuulla ei enää tämän jälkeen ole ollut S-ryhmän asiakkuus eikä mikään muukaan nimetty asiakkuus. Tässä uudessa tehtävässä toimiessaan valittaja on kuitenkin irtisanottu 1.9.2010, hänen vanhassa tehtävässään annettuun 15.6.2010 päivättyyn varoitukseen ja keskusteluun 22.6.2010 viitaten. Valittajalle ei ole irtisanomisen yhteydessä selvitetty mitään konkreettista syytä hänen työsopimuksensa irtisanomiselle. Edellä tässä valituksessa esitetyn perusteella vastaaja on irtisanonut valittajan työsopimuksen työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin vastaisesti. Tämän lisäksi on syytä lausua vielä valittajan 16.12.2008 saamasta, irtisanomishetkellä yli vuoden ja 8 kuukautta vanhasta kirjallisesta varoituksesta, joka ei siis ollut lainkaan esillä valittajan työsuhdetta päätettäessä kesällä 2010, mutta joka vastaajan toimesta nostettiin esille tässä oikeudenkäynnissä. Kyseisen varoituksen antoi valittajan ensimmäinen esimies Tapani Koskinen. Asian käräjä- ja hovioikeuskäsittelyssä tuli usean todistajan kertoman kautta kuitenkin selvitetyksi, että tämän varoituksen antamisen taustalla oli tosiasiallisesti yhtiön infrayksikön esimies Leena-Mari Lähteenmaa, jota myöskään ei vastaajan toimesta syystä taikka toisesta kuultu todistajan tämän asian selvittämiseksi.

13 Allekirjoittaneen asiamiehen soitettua tämän varoituksen 16.12.2008 antaneelle Tapani Koskiselle asian selvittämiseksi ennen todistelun nimeämistä käräjäoikeudessa, kieltäytyi Koskinen puhumasta asiasta allekirjoittaneelle yhtään mitään. Valittaja puolestaan kertoi käräjäoikeudessa varoituksen 16.12.2008 osalta, että hän oli tämän saatuaan toivonut konkreettisempaa keskustelua tästä asiasta silloisen esimiehensä Tapani Koskisen kanssa. Tällainen keskustelu ei kuitenkaan milloinkaan toteutunut. Olennaista tämän varoituksen 16.12.2008 osalta on ensinnäkin se, että tämän varoituksen taustalla olleet seikat jäivät käräjäoikeudessa vastaajan toimesta kokonaisuudessaan selvittämättä. Edelleen olennaista on se, että valittajan esimiehet, kollegat ja asiakkaat ovat tämän varoituksen jälkeen vaihtuneet muun muassa koko vastaajayhtiötä koskeneen organisaatiomuutoksen seurauksena useaankin otteeseen, ennen valittajan viimeiseksi jääneen esimiehen Tapio Volasen hänelle antamaa toista kirjallista varoitusta 15.6.2010, jolloin valittajan työympäristö oli siis täysin muuttunut verrattuna tilanteeseen 16.12.2008. Olennaista on edelleen se, että niistä seikoista, mitkä on mainittu varoituksen syyksi 16.12.2008, valittajaa ei ole enää tämän ensimmäisen varoituksen jälkeen varoitettu uudelleen. Olennaista on edelleen myös se, että on riidatonta, että tämä varoitus 16.12.2008 ei ole ollut lainkaan esillä kesällä 2010 vastaajan päättäessä valittajan työsuhdetta. Tällä ei siis ole myöskään tosiasiallisesti ollut mitään merkitystä valittajan työsopimuksen irtisanomisen kannalta. Valittajan käsityksen mukaan asiassa esitetty selvitys osoittaa, että tämä 16.12.2008 annettu varoitus oli työsopimuksen irtisanomisen hetkellä vuoden ja 8 kuukauden ikäisenä sekä asiallisesti että ajallisesti vanhentunut. Näin ollen kyseisen varoituksen ei voida katsoa olevan työsopimuslain 7 luvun 2 :n 3 momentin tarkoittamalla tavalla relevantti enää 1.9.2010 vastaajan irtisanottua valittajan työsopimuksen. Tältä osin käräjäoikeuden tuomion sivulla 6 on kuitenkin todettu virheellisesti ja kyseisen näkemyksen tarkemmat perustelut laiminlyöden ainoastaan seuraavaa: Kantajalle annettiin varoitus 16.12.2008 luottamuspulan johdosta, mikä varoitus ei ole käräjäoikeuden näkemyksen vanhentunut, koska kantaja ei ole korjannut menettelyään. Hovioikeuden tuomion sivulla 5 on tältä osin todettu edelleen virheellisesti ja tarkemmin perustelematta seuraavaa:

14 Hovioikeus katsoo, että Lahtiselle 16.12.2008 annettu varoitus ei ole vanhentunut, koska Lahtisen vastaava moitittava menettely on jatkunut. Valittajan näkemyksen mukaan kyseinen 16.12.2008 annettu varoitus oli irtisanomishetkellä sekä asiallisesti että ajallisesti vanhentunut, minkä lisäksi valittajan ei joka tapauksessa ole näytetty uusineen kyseisen varoituksen aiheena ollutta menettelyä työsopimuslain 9 luvun 1 :ssä tarkoitettuna kohtuullisena aikana ennen työsopimuksen irtisanomista 1.9.2010. Todistelu Suullinen käsittely Todistelun osalta muutoksenhakija vetoaa asian hovioikeuskäsittelyssä esitettyihin kirjallisiin todisteisiin ja vastaanotettuun henkilötodisteluun. Valittaja pyytää, että korkeimmassa oikeudessa järjestetään suullinen käsittely sen selvittämiseksi, onko Lahtinen uusinut 15.6.2010 annetun varoituksen aiheena ollutta menettelyä ennen hänen työsopimuksensa irtisanomista työnantajan toimesta 1.9.2010. Siltä varalta, että 16.12.2008 annetun varoituksen katsottaisiin olleen voimassa vielä 1.9.2010, suullinen käsittely tulee järjestää myös sen selvittämiseksi, onko Lahtinen uusinut tämän varoituksen aiheena ollutta menettelyä työsopimuslain 9 luvun 1 :ssä tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa ennen irtisanomista, eli siis siten, että tällaiseen voidaan irtisanomishetkellä katsoa vedotun työsopimuslain 9 luvun 1 :n mukaisessa kohtuullisessa ajassa. Helsingissä, 6. helmikuuta 2015 Kristo Ristimäki OTK, Helsinki