Yhteenveto luonnonhoidon alueellisista toteutusohjelmista

Yhteenveto luonnonhoidon alueellisista toteutusohjelmista

Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Luonnonhoidon toteutusohjelmien käsittely alueellisia metsäohjelmia valmistelevissa työryhmissä ja metsäneuvostoissa... 3 3 Luonnonhoidon toteutusohjelmien sisältö... 4 3.1 Kemeran luonnonhoitohankkeet... 6 3.2 Ympäristötukihankkeet... 6 3.3 Valtakunnalliset ja alueelliset hankkeet... 7 3.4 Luonnonhoidon ja vesiensuojelun painopistealueet... 8 4 Luonnonhoito Metsäkeskuksen paikkatiedossa... 9 5 Metsäkeskuksen elinkeinopäälliköiden palaute toteutusohjelmien laadinnasta... 11 6 Jatkotoimet... 11 Kannen kuva: Metsäkeskus, pohjapato Lappajärveltä. 2

1 Johdanto Luonnonhoidon alueellinen toteutusohjelma (TOTELMA) on Suomen metsäkeskuksen ja sen alueiden luonnonhoidon edistämisen suunnitelma julkisilla varoilla tuetun luonnonhoidon kohdistamiseksi. Toteutusohjelma suuntaa Metsäkeskuksen luonnonhoidon rahoitusta ja toimeenpanoa sekä tehostaa toimintaa. Toteutusohjelma on laadittu osana alueellista metsäohjelmaa (AMO) jokaiselle neljälletoista alueellisen metsäneuvoston alueelle. Toteutusohjelma pilotoitiin Keski-Suomen maakunnassa vuosina 2014 2015 ja pilotissa kehitetyn mallin pohjalta ja yhtenäisten ohjeiden mukaisesti laadittiin toteutusohjelmat muihin maakuntiin syksyllä 2015. Alueelliset metsäohjelmat ja luonnonhoidon toteutusohjelmat ovat laadittu ohjelmakaudelle 2016 2020. Luonnonhoidon toteutusohjelmien valmistelusta päävastuun kantoivat Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijat sekä metsän- ja luonnonhoidon neuvojat ja toteutusohjelmat käsiteltiin alueellisissa metsäohjelmien työryhmissä. Alueelliset metsäneuvostot hyväksyivät ohjelmat kaikilla alueilla joulukuussa 2015. Ohjelmat on julkaistu Metsäkeskuksen internetsivuilla. 2 Luonnonhoidon toteutusohjelmien käsittely alueellisia metsäohjelmia valmistelevissa työryhmissä ja metsäneuvostoissa Syksyllä 2015 maakunnissa alueellisia metsäohjelmia valmistelleissa työryhmissä käsiteltiin toteutusohjelmien luonnoksia. Alueellisien metsäohjelmien ja toteutusohjelmien valmisteluvaiheessa otettiin huomioon työryhmissä eri sidosryhmien edustajien esittämiä ehdotuksia, korjauksia ja täydennyksiä. Ohjelmien valmistelussa mukana olleet sidosryhmät myös antoivat ohjelmista lausuntoja. Lähes kaikilla alueilla metsäalan toimijat ja sidosryhmät olivat erityisen huolissaan siitä, että METSOohjelman suojelurahoja vähennetään samalla, kun hakkuiden määriä ehdotetaan alueellisissa metsäohjelmissa lisättäväksi. Metsien suojeluun suunnatun rahoituksen vähentyessä painotettiin monilla alueilla luonnonhoidollisten näkökohtien ja keinojen tärkeyttä talousmetsien käsittelyssä. 3

Joillakin alueilla Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupiirit eivät osallistuneet alueellisen metsäohjelman valmisteluun ja metsäneuvoston työskentelyyn. Ainakin kahdella alueella luonnonsuojelupiiri jätti alueellisesta metsäohjelmasta eriävän mielipiteen. Lounais-Suomessa Satakunnan luonnonsuojelupiiri antoi alueellisesta metsäohjelmasta 15-sivuisen, kriittisen lausunnon, jossa ei kuitenkaan käsitelty luonnonhoidon toteutusohjelmaa. Metsäneuvostot hyväksyivät luonnonhoidon toteutusohjelmat pieniä korjauksia lukuun ottamatta esitetyn kaltaisina. Aikataulu oli melko kiireellinen, eikä luonnonhoidon painotuksiin tehty enää metsäneuvostoissa merkittäviä muutoksia. Keski-Suomessa metsäneuvosto kuitenkin lisäsi toteutusohjelmaan kulotushankkeen. Ennallistettu puro ja suo Lestijärvellä. Kuva 1: Metsäkeskus 3 Luonnonhoidon toteutusohjelmien sisältö Toteutusohjelmien laatijat käyttivät yhteistä mallia, mikä johti oletetusti varsin yhteneviin lopputuloksiin. Alueellisia erityispiirteitä ja tarpeita otettiin huomioon luonnonhoidon toimeenpanosuunnitelmia laadittaessa. Lähes kaikkien alueiden tavoitteet laadittiin työn pohjana käytettyyn taulukkoon, joista alueiden numeeriset tavoitteet on yhdistetty oheiseen taulukkoon 1. 4

Taulukko 1. Vuosien 2016 2020 luonnonhoidon suunnitelmat: Kemeran ympäristötuki- ja luonnonhoitohankkeiden määrä alueittain, kpl. LS PI EKP UU 2) HÄ PO 3) KAS ES KS PS PK KA PP 1,4) LA 4) YH- TEENSÄ 1. Usean tilan alueelle ulottuvien elinympäristöjen kunnostustyöt sekä metsä- ja suoelinympäristöjen 3 5 2 1 6 2 3 3 5 5 3 2 2 42 en- nallistaminen 2. Metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estäminen tai 2 6 10 3 5 7 6 3 5 5 7 30 9 98 korjaaminen 3. Metsien monimuotoisuutta edistävä 1 1 1 1 1 1 1 1 5 5 5 23 kulotus 4. Vieraskasvilajien hävittäminen ja leviämisen 1 1 1 1 4 estäminen 5. Muut 1 4 kohdissa tarkoitettuja hankkeita vastaavat metsäluonnonhoitoa sekä maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavat hankkeet 1 2 2 2 2 2 1 1 1 14 KEMERA LUONNON- HOITOHANKKEET YHTEENSÄ 7 14 14 8 11 12 12 8 13 13 15 37 16 180 Ympäristötukien laadinta 200 250 200 250 250 3) 250 450 250 350 300 200 1366 484 4800 Alueet: LS = Lounais-Suomi (Varsinais-Suomi ja Satakunta), PI = Pirkanmaa, EKP = Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, UU = Uusimaa, HÄ = Häme (Kanta-Häme ja Päijät-Häme), PO = Pohjanmaa, KAS = Kaakkois-Suomi (Kymenlaakso ja Etelä-Karjala), ES = Etelä- Savo, KS = Keski-Suomi, PS = Pohjois-Savo, PK = Pohjois-Karjala, KA = Kainuu, PP = Pohjois-Pohjanmaa, LA = Lappi. 5

1) PP (Pohjois-Pohjanmaa) alueelta on ilmoitettu vain budjetti. Luonnonhoitohankkeiden kappalemäärät on saatu taulukkoon laskemalla Lapin maakunnan yksikkökustannusten perusteella. 2) Uudeltamaalta on ympäristötukihankkeista ilmoitettu vain budjetti, joka on samansuuruinen kuin Pirkanmaalla, josta on ilmoitettu kappalemäärä 250. 3) Pohjanmaalla on tehty suunnitelmasta sanallinen kuvaus, hankkeiden kappalemääriä ei ole ilmoitettu. 4) Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa on suunnitelmissa kerrottu ympäristötukihankkeista vain budjetti. Kappalemäärät on saatu taulukkoon jakamalla budjetoitu summa vuosina 2006 2010 tehtyjen uusien ympäristötukisopimusten sopimuskohtaisella keskihinnalla. 3.1 Kemeran luonnonhoitohankkeet Kaikkiaan luonnonhoitohankkeita suunnitellaan tehtäväksi 180 kappaletta. Näistä yli puolet (98 kpl) on vesiensuojeluhankkeita ja noin neljännes (42 kpl) elinympäristöjen hoitohankkeita. Yhteensä siis 140 hanketta, yli kolme neljännestä kaikista, kohdistuu Metsäkeskuksessa rahoituksen vähentymisen johdosta priorisoituihin hanketyyppeihin. Luonnonhoidolliseen kulotukseenkin on kuitenkin suunnitteilla 23 hanketta, joista yli puolet, 15 kappaletta, pohjoisen Suomen maakuntiin. Alueellisesti eniten hankkeita on esitetty Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan, osittain siksi, että siellä on ollut toteutusohjelmien valmistuessa vielä paljon keskeneräisiä hankkeita, jotka yhä vaativat rahoitusta. Yleisesti ottaen vesiensuojeluhankkeita on suunniteltu eniten Pohjanmaan maakuntiin ja Lappiin, kulotushankkeita kolmeen Pohjois-Suomen maakuntaan. 3.2 Ympäristötukihankkeet Metsätalouden ympäristötukeen suunnataan vuosittain noin kaksi kolmasosaa Suomen metsäkeskukselle METSO-ohjelman toteutukseen ohjattavasta Kemeran rahoituksesta. Ympäristötukihankkeiden tavoitteessa on METSO-ohjelman toteutuksen kannalta epäsuhta, sillä Pohjois-Pohjanmaalle toteutusohjelmassa resursoitu osuus on muita alueita huomattavasti suurempi. Lisäksi maakunnan sisällä ympäristötukea suunnataan merkittävässä määrin Koillismaalle, joka ei kuulu METSOohjelman painopistealueeseen (Syrjänen ym. 2016. Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäelinympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016 2025, Alueellinen kohdentaminen). 6

Ympäristöministeriö on antanut 6.9.2016 ohjeen METSO-ohjelman toteuttamisen linjauksista elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa (ELY-keskus) v. 2016 2019 (YM3/501/2016). Ympäristöministeriö suuntaa luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmäärärahoja erityisesti eteläisimmän Suomen ELY-keskuksiin, joissa metsien- ja soidensuojelun tarpeet ovat selvitysten mukaan suurimmat. METSOa kohdennetaan lähivuosina erityisesti Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueelle. Koska metsätalouden ympäristötuen rahoitus on vuodesta 2015 puolittunut vuosille 2016 2019, on selvää, että myös MMM:n ja Metsäkeskuksen on lähivuosina kohdennettava ympäristötuen rahoitusta. METSO-ohjelman toteutuksen kannalta on tarkoituksenmukaista huolehtia ympäristötukihankkeiden niukan rahoituksen kohdistamisesta ensisijaisesti ohjelman painopistealueen tarpeeseen ottaen kuitenkin huomioon myös metsälain puustoisiin elinympäristöihin kohdistettava ympäristötuen rahoitustarve koko maassa. METSO-rahoituksen supistumisen johdosta on myös ilmeistä, että kaikissa toteutusohjelmissa on ympäristötukihankkeille asetettu liian optimistiset numeeriset tavoitteet. 3.3 Valtakunnalliset ja alueelliset hankkeet Toteutusohjelmien mukaan luonnonhoidon töitä toteutetaan myös osana valtakunnallisia hankkeita, kuten vesiensuojelua edistävässä FRESHABIT-hankkeessa ja elinympäristöjen hoitoa edistävässä PaahdeLIFE -hankkeessa. Metsäkeskuksen Kemera-hankkeita integroidaan näihin yhteisten päämäärien ja tarkoituksenmukaisen resursoinnin edistämiseksi. Myös maakunnallisille ja alueellisille hankkeille haetaan muuta rahoitusta ELY-keskuksista luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Metsäkeskus toimii lisäksi toteuttajana tai yhteistyökumppanina monissa ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoittamissa METSO-ohjelman yhteistoimintaverkosto- ja muissa kehittämishankkeissa. Metsäkeskuksen valtionavun ulkopuolisen rahoituksen käyttö edistää luonnonhoidon tavoitteiden saavuttamista ja on myös osa Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijaohjelman (vv. 2016 2019) toteutusta. Valtionavun ulkopuolisilla hankkeilla on omat hankesuunnitelmansa, resursointin- 7

sa ja tavoitteensa. Toteutusohjelmien ja hankkeiden seuranta osoittaa jatkossa, paljonko resursseja on käytetty ja miten tavoitteita on saavutettu. 3.4 Luonnonhoidon ja vesiensuojelun painopistealueet Toteutusohjelmissa on käytetty erilaisia karttoja havainnollistamaan toimenpiteiden kohdentamista. Pilottina toimineessa Keski-Suomen maakunnassa painopistealueet piirrettiin maakunnan kartalle Metsäkeskuksen Aarni tietokantaan (kuva 2). Sinisellä on merkitty alueet, jossa tarkastelu tehdään pääosin vesiensuojelun ja vihreällä monimuotoisuuden lähtökohdista). Painopistealueiden kartat on tehty toteutusohjelmiin myös pohjoisen palvelualueen maakunnissa sekä monimuotoisuuden osalta Pohjois-Savoon. Kuva 2. Keski-Suomen luonnonhoidon toteutusohjelman painopistealueet. Vesiensuojelun osalta monissa toteutusohjelmissa on käytetty alueellisen ELY-keskuksen tekemiä, vesiensuojelun toimenpideohjelmissa julkaistuja karttoja metsätalouden vesiensuojelun painopistealueista. Kaikissa maakunnissa ei tällaisia karttoja ole toimenpideohjelmissa ollut, koska ELY-keskus ei ole määrittänyt ko. alueita. Tällöin on käytetty esim. samantyyppistä sanallista kuvausta kuin vesiensuojelun toimenpideohjelmissa eli vesiensuojelun toimenpiteitä suunnataan valumaalueiden latvavesille, joissa metsätalouden suhteellinen osuus vesistöjen kuormituksesta on muita alueita merkittävämpi. Vesiensuojelun kohdentamisessa on tärkeää jatkaa yhteistyötä ELYkeskusten ja muiden vesialueiden toimijoiden kanssa. Toteutusohjelmissa on käytetty havainnollistamiseen myös mm. Zonation analyysin tuottamia karttoja monimuotoisuudelle merkittävistä alueista sekä karttoja lehtojen sijainnista, kasvillisuusvyöhykkeistä, pintavesien laatuluokituksesta, pohjavesivaikutteisista alueista ja happamien sulfaattimaiden sijainnista. 8

Täysin yhtenäisellä tavalla tehtyjä painopistealueiden karttoja ei toteutusohjelmissa toistaiseksi kattavasti ole. Jatkossa toteutusohjelmien seurantavaiheessa on syytä pohtia, miten painopistealueiden asettamista ja niiden luonnonhoidon toteutumista voidaan yhdenmukaistaa. Painopistealueiden määrittelyä on myös syytä tarkastella kriittisesti. Mikäli eri syistä on todennäköistä, että toimenpiteitä kohdistetaan merkittävässä määrin karttoihin määriteltyjen painopistealueiden ulkopuolelle, eivät kartat ohjaa riittävissä määrin luonnonhoidon toimintaa. Tällöin voi olla perustellumpaa käsitellä luonnonhoidon ensisijaisia tarvealueita. Kyse on siis myös semantiikasta; miten painopistealueet määritellään ja miten on tarkoitus toimia painopistealueiden ulkopuolella. 4 Luonnonhoito Metsäkeskuksen paikkatiedossa Toteutusohjelma-alueet on rajattu Metsäkeskuksen metsävara tietokantaan (kuva 3). Tietokannasta saadaan haluttuja karttoja, esimerkiksi toteutusohjelma-aluekohtaisia karttoja luonnonhoidon selvitys- ja hankealueista, ympäristötukikohteista tai metsälain 10 pykälän mukaisten rehevien korpien sijainnista. Paikkatietoa voidaan hyödyntää mm. luonnonhoitohankkeiden markkinoinnin kohdentamisessa. 9

Kuva 3. Metsävara tietokannassa toimintaohjelma-alueiden rajat on korostettu mustalla, alueiden sisällä olevat maakuntarajat vihreällä. Karttaan on lisäksi ladattu Zonation -analyysin tulokset. 10

5 Metsäkeskuksen elinkeinopäälliköiden palaute toteutusohjelmien laadinnasta Metsäkeskuksen elinkeinopäälliköille, jotka vastasivat alueellisten metsäohjelmien laadinnasta, tehtiin elokuussa 2016 sähköpostikysely toteutusohjelmien valmistelusta sekä hyväksymisestä metsäneuvostoissa. Elinkeinopäälliköiltä kerättiin toteutusohjelmaa koskevaa palautetta myös alueellisten metsäohjelmien laadintaprosessin palautekyselyllä heinä-elokuussa 2016. Elinkeinopäälliköt pitivät toteutusohjelman laatimista laajasti hyvänä asiana, sen koettiin antavan uskottavuutta ja erityishuomiota luonnonhoidolle ja palautteessa kiiteltiin myös luonnonhoidon resurssien sitoutumista alueellisten metsäohjelmien laadintaan. Kehitettävääkin kuitenkin löydettiin toteutusohjelman nivoutumisesta alueellisen metsäohjelman osaksi. Toteutusohjelmaa pidettiin hieman irrallisena ja rooliltaan epäselvänä. Sisällön osalta toteutusohjelman tavoitteita pidettiin osin epärealistisina niukkenevan rahoituksen takia. Joillakin alueilla kaivattiin myös tarkempaa valtakunnallista ohjeistusta ja opastusta toteutusohjelman laadintaan. 6 Jatkotoimet Toteutusohjelmat tehtiin ensimmäistä kertaa, mutta silti Keski-Suomen pilotissa kehitetty rakenne ja malli on koettu toimivaksi. Ensimmäisellä toteutusohjelma kaudella saatavat kokemukset toimivat myös hyvänä pohjana jatkokehitykselle. Seuraavalla alueellisen metsäohjelman kaudella ohjelmien laadinnan aikataulu on mahdollista suunnitella riittävän joustavaksi. Metsäkeskuksessa on viime vuosina kehitetty hyvät paikkatietotyökalut yksityismetsätalouden luonnonhoidon töiden hallinnointiin ja luotu näin hyvät edellytykset kehittää yhteistyötä muiden toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Ongelmaksi ainakin aluksi muodostuu lähinnä luonnonhoidon supistuva julkinen rahoitus. Vuonna 2017 toteutetaan toteutusohjelman etenemisen seuranta WEB käyttöliittymään (tarinakartta). Metsäkeskus.fi-sivulle viedään keskeiset toteutusohjelman tunnusluvut taulukkona ja graafeina, sekä toteutusohjelmien tilannekuva WEB kartalle selattavaksi. Toteutusohjelman seurannasta ja kehittämisestä järjestetään kullakin Metsäkeskuksen palvelualueella syksyllä 2017 työpajat. Lisäksi järjestetään tiedotusta toteutusohjelman painopisteistä, toimenpiteistä ja tavoitteista. 11