Oulun hiippakunnan synodaalikokous 2010 MUISTIO

Oulun hiippakunnan synodaalikokous 2010 MUISTIO

Aika: 28.-29. syyskuuta 2010 Paikka: Hotelli-ravintola Lasaretti, Oulu Osanottajat: Oulun hiippakunnan papit ja lehtorit (kutsu liite 1) Valmistusvaliokunta: Matti Pikkarainen, pj. Lauri Kujala Niilo Pesonen Elina Rask-Litendahl Virpi Sillanpää-Posio Mauno Soronen Outi Äärelä, siht. Tiistai 28.9. 1 Messu Synodaalikokous aloitettiin Oulun tuomiokirkossa klo 10 alkaneella messulla, jonka toimitti piispa Samuel Salmi. Messussa saarnasi tuomiorovasti Matti Pikkarainen (liite 2), liturgina toimi pappisasessori Pauli Niemelä ja avustajina seuraavat hiippakunnan papit: Juha Alander (Sodankylä), Jukka Hautala (Ylivieska), Merja Jyrkkä (Siikalatva), Jonna Kalliokoski (Oulu), Seppo Kinaret (Pelkosenniemi), Päivi Lapinoja (Kokkola), Markku Niku (Liminka), Kaarina Rauhala (Taivalkoski), Tuomas Tölli (Kemi). Urkurina messussa toimi Raimo Paaso ja kanttorina Henna-Mari Sivula. 2 Kokouksen avaus ja järjestäytyminen Piispa Samuel Salmi avasi synodaalikokouksen Hotelli-ravintola Lasaretin Aurora-salissa klo 13.00 (liite 3). Alkuvirtenä veisattiin virsi 164, minkä jälkeen piispa Salmi käytti puheenvuoron ajankohtaisista aiheista (liite 4). Puheenvuoron jälkeen valmistusvaliokunnan esitysten perusteella päätettiin, että kokouksen varapuheenjohtajana toimii tuomiorovasti Matti Pikkarainen, sihteerinä notaari Outi Äärelä ja muistion tarkastajina kirkkoherra Jouni Riipinen sekä seurakuntapastori Erja Järvi. 3 Kokousesitelmä Pappisasessori Pekka Rehumäki piti kokousesitelmän aiheesta Dietrich Bonhoefferin Jumala-kuva (liite 5). Esitelmän aluksi ja lopuk-

si pastori Timo Juntunen dramatisoi otteita Bonhoefferin teoksesta Kirjeitä vankilasta sekä luki runon. Esitelmän jälkeen Pappisliitto r.y.:n valtuuston jäsen, kirkkoherra Mauno Soronen käytti puheenvuoron ja kutsui osallistujat Pappisliiton osaltaan tarjoamille kahveille. 4 Paneelikeskustelu Kahvin jälkeen käytiin keskustelua esitelmästä ja synodaalikirjasta Minä uskon? Jumala-usko 2010-luvulla. Keskustelemassa olivat sairaalapastori Matti Aho, kirkkoherra Eija Nivala, seurakuntapastori Helena Paalanne, lääninrovasti Erkki Piri, pastori Tuomo Törmänen sekä kokouksen osallistujat. Puheenjohtaja toimi hiippakuntadekaani Niilo Pesonen. Keskustelun aluksi veisattiin virrestä 602 ja lopuksi virrestä 443. Paneelissa pohdittiin muun muassa sitä, onko Jumalasta ja Jeesuksesta helppo puhua ja miten uusateismi haastaa kirkkoa. Puhuttiin myös siitä, minkälaista kieltä käytämme, pelkkien sanojen vai myös kokemuksen kieltä. Onko mahdollista määrittää kaikki profaanilla kielellä vai menetetäänkö silloin jotain luovuttamatonta? Keskustelussa palattiin usein kokousesitelmän aiheeseen, Dietrich Bonhoefferiin. Puheenvuoroja keskustelussa käytettiin runsaasti. Keskustelu päätettiin klo 16.30. 5 Juhlaillallinen Synodaalikokouksen osallistujat kokoontuivat juhlaillalliselle hotelli Radisson BLU:n ravintola Toivoon klo 19.00 alkaen (liite 6). Tilaisuuden juonsivat Virpi Sillanpää-Posio ja Lauri Kujala. Sofia Magdalena yhtye esitti illallisen aikana kolme laulua Raimo Paason johdolla. Ruuan siunaamisen ja virren 331 jälkeen siirryttiin nauttimaan ateriasta. Lääninrovasti Jouko Lepistö piti illallisella puheen (liite 7).

Keskiviikko 29.9. 6 Sanajumalanpalvelus Synodaalikokouksen toinen päivä aloitettiin sanajumalanpalveluksella Oulun tuomiokirkossa klo 8.30. Liturgina toimi kappalainen Anna-Mari Heikkinen. Muistosanat edellisen synodaalikokouksen jälkeen poisnukkuneista papeista lausui lääninrovasti Hannu Ojalehto (liite 8). Poisnukkuneiden pappien omaiset kutsuttiin jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahveille tuomiokirkon kryptaan. Muut jumalanpalvelukseen osallistuneet siirtyivät kanavapaikoille kahville. 7 Kanavatyöskentely Synodaalikokouksessa järjestettiin kuusi kanavatyöskentelyä, joiden tarkemmat kuvaukset ovat ohjelmassa (liite 3). Raportit kanavista ovat muistion liitteinä. 1) Minä uskon Auta minua työssäni! (liite 9) 2) Uskotko sinä? Uusateismin haaste (liite 10) 3) Kenen usko? Dokumenttielokuva Isältä pojalle (liite 11) 4) Miten uskot? Uskontodialoginen kohtaaminen (liite 12) 5) Mitä uskon? Uskontunnustus (liite 13) 6) Uskon vahvistukseksi Ovet auki jumalanpalvelukseen (liite 14) 8 Yhteinen päätös Kanavatyöskentelyn jälkeen klo 13.15 osallistujat kokoontuivat yhteen synodaalikokouksen päätökseen. Tilanne aloitettiin virrellä 173, jonka jälkeen piispa Samuel Salmi käytti päätöspuheenvuoron. (Sihteerin kokoama lainaus) Rakkaat ystävät, sisaret ja veljet. Tuo äskeinen virsi, ennen kaikkea sen ensimmäinen säkeistö oli minun valitsemani tähän synodaalikokouksen päätökseen ja se on myös minun rukoukseni ja sydämeni tila. Olemme synodaalikokouksen päätöksessä, yhteinen matka jatkuu tästä eteenpäin. Tahdon olla aluksi kiittämässä kaikkia teitä, jotka olette olleet mukana kokousta valmistelemassa. Tahdon kiittää varapuheenjohtaja tuomiorovastia, sihteeriä joka joutuu tekemään vielä suuren työn valmistusvaliokuntaa, kanavien johtajia ja kaikkia teitä, jotka olette olleet eri tavoin teknisesti ja muuten osallistumassa siihen, että tästä kokouksesta on tullut

tietyllä tavalla ikimuistoinen. Olemme saaneet vaeltaa hetken yhteistä tietä, joukkoomme on liittynyt myös vieraita. Tahdon kiittää siitä, että Luulajan ystävyyshiippakunta on lähettänyt edustajansa kokoukseemme ja olemme saaneet hengittää yhteisistä asioista. Yhtä lailla ortodoksinen kansankirkkomme on ollut sympaattisesti kanssamme kulkemassa samaa ristin tietä. Kiitokset kaikille teille. Näiden päivien kokoaminen on vaikeata siinä mielessä, ettei minulla ole ollut antennia jokaiseen kanavaan ja työskentelyyn, jota täällä on tehty. Se ei estä minua toteamasta, että teema ylitse muiden näiden päivien aikana on ollut se, että me olemme olleet tekemisissä murrettujen ja murtuvan ajan teologian kanssa. Kuin symbolina Dietrich Bonhoeffer on noussut ajattelumme ja työmme keskiöön. Olemme siitä saaneet kuulla loistavan esityksen, jonka pohjalta olemme itse kukin joutuneet jonkinlaiseen prosessiin. Uskon ja ymmärrän, että tämä Bonhoefferin ajattelu niin kaukainen kuin se ajallisesti onkin on tullut lähelle sydäntä juuri siksi, että se puhuu murtuneen ajan teologiasta. Se puhuu siitä, mikä on uskossamme ja yhteisessä tiessämme kaikkein keskeisintä. Dietrich Bonhoefferin ajattelussa niin kuin täällä eilen ohimennen jo viitattiin on olemassa juonne, jossa todetaan näin: Täällä maailmassa on elettävä niin kuin Jumalaa ei olisikaan. Tarkempi latinankielinen ilmaus on tiedossamme: Etsi Deus non daretur. Tuo monimerkityksinen lause tulee oikein ymmärretyksi Kristuksen preesensin ajattelun valossa. Ei niin, että täällä maailmassa olisi elettävä kuin tuuliajolla, vaan täällä meidän keskellämme on Hän salatulla tavalla. Hän, joka meiltä usein kätkee kasvonsa, mutta joka kuitenkin kulkee rinnallamme, todellisena Herrana. Siinä on tämän murtuneen ja murtuvan ajankin teologian ydin. Sitä saamme tuntea sydämessämme, sitä saamme myös lukea mediasta ja siitä eetoksesta, jota meille tahdotaan syöttää. Dietrich Bonhoefferilla oli tähän ajatteluun liittyen myös toinen tärkeä ja keskeinen ajatus, jota hän toisteli. Se ei liene hänen oma ajatuksensa, mutta joka tapauksessa se on hänen sydämessään asunut ajatussikermä. Se on hiukkasen monisäikeisesti avautuva, mutta joka kuuluu näin: Kuolevaisten kuurouteen minä olen kätkenyt kuulemiseni. Siinä, missä me kuolevaiset kuuroina yritämme kuulla, mitä Jumala sanoo, on joskus ahdistavakin kuva kristityn elämästä. Mutta pohjalla on Herra Jeesus, joka lupaa, että hä-

nen korvansa asuvat keskellämme meidän kuuroudessamme ja meidän sokeudessamme. Me kuljemme nyt eteenpäin seuraavaa kuuden vuoden jaksoa. Tällä paikalla tekisi mieli olla teidän paimenenanne henkilö, joka voisi sanoa, mihin me olemme menossa kirkkona ja hiippakuntana. Mutta murtuneen ajan keskellä tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Yhdestä asiasta olen varma. En lupaa teille tyyntä tietä, lupaan teille sisäisen taistelun tietä ajassa, joka kohtaa monenlaista murtumista ja monenlaista kristillisen sanoman haastamista. Te pappeina ja työtovereina olette tämän prosessin keskiössä. Mutta haluan sanoa teille, että tulevaisuus on kuitenkin vapautta kohti kulkemista. Me tiedämme, että saamme kulkea ja tehdä työtä voitosta käsin ylösnousseen Kristuksen voitosta käsin. Me emme kulje tappion perässä, me kuljemme voiton perässä, Hänen, joka on voitonruhtinas. Hiippakunnassamme joudumme laajojen etäisyyksien vuoksi monesti elämään toisistamme kaukana. Etäisyydet eivät kuitenkaan aina ole se ainoa syy yksinäisyyden tunteeseen ja siihen tunteeseen, että me kuljemme kuuroina toistemme ohi. Saamme luottaa siihen, että Jumala kuitenkin on kanssamme, kulkee kohti tulevaisuutta rinnallamme. Yksinäisyyden tunteet eivät ole aina helppoja kantaa. Yksinäisyydessä myös uskon liekki saattaa joskus heiketä. Saattaa tuntua, mistä minä saan voimaa omaan uskooni ja työhön jota teen. Silloin kun näin ajattelemme, älkää kuvitelko olevanne helpommalla kuin kristillisen uskon esikuvat ja marttyyrit. Jokaiselle teille on annettu tehtävä, joka on ristin tien kantamista tässä ajassa. Itseäni on innoittanut vahvasti latinalaisamerikkalainen marttyyripiispa Oscar Romero, joka runoilee kerran oman sydämensä ahdistuksessa ja yksinäisyydessä näin: Ei, älä anna periksi. Hyvä liikkeelle lähtösi oli Jumalan armoa. Vielä suurempaa armoa on se, että ei hoipertele. Kulkea eteenpäin, vaikka tie pantaisiin vähän väliä poikki. Vaikka miten kiusattuna loppuun asti. Se on latinalaisamerikkalaisen piispan minulle rakkaaksi tullut ajatus. On kuljettava eteenpäin, vaikka itsestä tuntuisi siltä, että tie pannaan poikki vähän väliä. Silti me tiedämme, että me työskentelemme voitosta käsin. Voitto on Hänessä, joka sittenkin tulee meitä lähelle ja sanoo Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Mene rauhaan. Yhteinen tiemme jatkuu. Saamme kulkea iloiten Jumalan kansana. Kutsu-

muksessa ja työssä on keskeistä se, että pidämme itsemme hereillä niin, että osaamme tunnistaa sen laulun, jonka Jumala on sydämeemme antanut. Sen laulun salaisuus, jota sinä täällä maan päällä jo laulat, on siinä, että tartut soittimeen ja soitat, koska sinä tiedät, miksi sinä iloitset. Tulevaisuuden ääni - sen Jumala on meihin antanut. Se on toisen maailman ääni, sen maailman ääni, joka kutsuu toivoon, rohkeuteen ja luottamukseen. Me matkaamme nyt eteenpäin tämän laulun laulajina, toisen maailman äänen laulajina. Yhdymme Dietrich Bonhoefferin virteen 600. Loppuhartaudeksi synodaalikokouksen osallistujat hiljentyivät katsomaan Oulun seurakuntayhtymän internetsivustolta löytyvän videon, jossa raamatunlauseet, ihmisen elämäntilanteet ja musiikki muodostavat hartaudellisen kokonaisuuden. Piispa siunasi päätteeksi kokousväen.

piispa, puheenjohtaja Samuel Salmi notaari, sihteeri Outi Äärelä Olemme tarkastaneet muistion ja todenneet sen kokouksen kulun mukaiseksi paikka ja aika Jouni Riipinen kirkkoherra Erja Järvi seurakuntapastori

LIITTEET 1 Piispa Samuel Salmen kutsu 2 Tuomiorovasti Matti Pikkaraisen saarna messussa 28.9.2010 3 Synodaalikokouksen ohjelma 4 Piispa Samuel Salmen avauspuheenvuoro 5 Pappisasessori Pekka Rehumäen kokousesitelmä 6 Juhlaillallisen ohjelma 7 Lääninrovasti Jouko Lepistön puhe juhlaillallisella 8 Lääninrovasti Hannu Ojalehdon muistosanat poisnukkuneista papeista 9 Kanava 1: Minä uskon Auta minua työssäni! 10 Kanava 2: Uskotko sinä? Uusateismin haaste 11 Kanava 3: Kenen usko? Dokumenttielokuva Isältä pojalle 12 Kanava 4: Miten uskot? Uskontodialoginen kohtaaminen 13 Kanava 5: Mitä uskon? Uskontunnustus 14 Kanava 6: Uskon vahvistukseksi Ovet auki jumalanpalvelukseen