Hyvä suviseuraväki, rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa Jeesuksessa!

Transkriptio

1 Suviseurat, Lumijoki Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon Jer. 29: 11 Hyvä suviseuraväki, rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa Jeesuksessa! Raamattu todistaa, miten Jumala kutsui kansaansa juurtumaan toivoon. Jeremian kirjassa kuulemme lupauksen Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon Jer. 29: 11. Profeetta Jeremian kautta Jumala puhutteli omaa kansaansa ja kutsui sitä kääntymään luokseen. Toivoon juurtuminen oli mahdollista vain, jos kansa pystyisi pysymään uskollisena Jumalan lupauksille. Niin kansojen kuin yksittäisten ihmistenkin kohdalla ratkaisevaa on, miten katsomme tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää se on nuorelle ihmiselle. Nuorelta tulevaisuuden rakentaminen vaatii paljon voimaa ja halukkuutta vaivannäköön, työn tekemiseen ja yrittämiseen. Tämä tarkoittaa kykyä tehdä valintoja elämässään ja pitkäjänteisyyttä sitoutua niihin. Tänäänkin suviseuroissa lapset ja nuoret ovat vahvasti mukana: Tämä vanhoillislestadiolainen herätysliike tunnetaan erityisesti lasten ja nuorten liikkeenä. Myös Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi juuri lapsen aitouden ja tarkan näkökyvyn vuoksi. Lapsi ymmärtää, mikä on totta ja voi omistaa Jumalan sanan lupaukset omalle kohdalleen. Aikuisten tehtävänä on suojella lasta, tuota Jeesuksen silmäterää kaikin tavoin.

2 2 Pohjois-Suomen todellisuudessa suurella osalla nuorista asiat ovat hyvin, mutta on olemassa yhä kasvava joukko pahoinvoivia nuoria. Elämän rikkinäisyyteen ja mielekkyyden puutteeseen etsitään ratkaisua nopeista helpotuksentuojista, epätoivoisimmillaan lääkkeistä, huumeista ja monista eri viihdykkeistä. Lyhytjänteisyyteen ja nautinnon etsimiseen ohjaava aika ei anna välineitä kestää siinä määrin arjen todellisuutta, mitä ammattiin valmistuminen ja työssäkäyminen vaatisi. Pahimmillaan jopa peruskoulu jää kesken. Pelkästään Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa vuonna 2009 siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle 280 alle 30-vuotiasta usein mielenterveydellisistä syistä. Eläkkeelle siirtyneiden nuorten määrässä on tapahtunut vuosina kasvua lähes 10 prosenttia. Huoli on todellinen: suomalainen yhteiskunta ei pysy terveenä, jos nuoremme eivät kestä työuran alkuun saakka. Mikäli negatiivinen kehitys jatkuu, se vahvistaa välinpitämättömyyden kulttuuria. Yksi syrjäytynyt maksaa n. 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. Hälytyskellojen on soitava: nuorten elämänvaiheeseen kuuluu vastuunotto monilla elämän alueilla. Nuoruus on dynaamisen mukana olemisen eikä syrjään jättäytymisen aikaa. Nuorten elämään kohdistuu siis monenlaista painetta, joiden kohtaamiseen hän tarvitsee rehelliset lähtökohdat. Toisaalta henkinen pahoinvointi heijastuu yhteiskunnassamme hengellisten asioiden rajuna kritiikkinä. Näen päinvastoin, että hengelliset juuret ovat nuoren elämälle vahvana tukena. Jumalan lupauksella minä annan teille tulevaisuuden ja toivon on todellista kaikupohjaa elämässämme. Meidän on kuitenkin yhteisöinä katsottava, missä nuorten turvaverkko on pettänyt, sillä nuorten kasvava pahoinvointi ei ole yhteiskunnallisesti kestävää. Yhteiskunnan toimijoiden ja kirkon yhteistyö on merkittävää, ja hiippakunnassamme tehdään töitä, että se tiivistyisi entisestään. (Joitakin uusia avauksia on tehtykin, kuten hengellisen työntekijän palkkaaminen osa-aikaiseksi kunnan nuorisotyöntekijäksi papin työn ohella). Meidän on toimittava kirkossa vastakultuurina. Mutta meidän on katsottava myös, että hengelliset yhteisömme ovat terveitä ja sitoutuneet totuuteen. Tänä keväänä Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa todettiin, että liikkeen piirissä tapahtuneet rikokset Jumalan

3 3 valtakunnan ensimmäisiä ja uskon esikuvia eli lapsia kohtaan on totta. Tämä kipeä tunnustus on askel tervehtymiseen ja sen taustalla on runsaasti selvitystyötä. Jokaisella kristityllä on vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Tätä vastuuta ei yhteisö tai yksittäinen kristitty voi ohittaa, sillä siinä tapauksessa kuljetaan ohi itse Kristuksesta. Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Siksi asioiden avaaminen on välttämätöntä. Yhteisölle tämä ei ole helppoa. Synnistä on aina pohjoisen kristillisyydessä kehotettu tekemään parannusta. Syntiä on vastustettava sekä yhteisönä että yksilöinä. Ikävien asioiden torjuminen on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää. Vain totuuden puolustaminen avaa tien eteenpäin. On uskallettava avata vaikeita teemoja. Juuri tähän, katumukseen ja parannuksen tekoon, rakentuu tulevaisuutemme. Sitä kirkkona tarvitsemme. Uskallamme astua muutokseen evankeliumin ja Kristuksen sovitustyön tähden. Sovitus tulee todeksi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, Kristuksen veren kautta. Se rohkaisee meitä aitouteen ja rehelliseen vuoropuheluun. Ymmärtääksemme todella Jeremian kirjan sanoma meidän on muistettava, miten kirja alkaa: Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori! Silloin Herra sanoi: Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne sinut ikinä lähetän ja puhu, mitä minä kasken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Jer. 1:6-7 Jeremia oli pelosta vapiseva nuori mies, jolle Jumalan antoi tehtävän kertoa hänen omalle kansalleen tulevasta Jerusalemin tuhosta, ellei se kääntyisi takaisin Jumalan puoleen. Ihmiset eivät kuunnelleet häntä. Keskellä profeettatyönsä kipua Jeremia kääntyy epätoivoisena Jumalan puoleen, ja huutaa häntä avukseen kärsimyksessään: Jeremia pelkää vihollistensa juonia (11:19, 18:18) ja turhautuu heidän kuurouteensa (12:4). Silloin Herra vastasi: Jos muutat mielesi, minä otan sinut jälleen palvelukseeni. Jos et puhu joutuvia, vaan puhut niin kuin puhua tulee, saat jälleen olla minun suunani. Ihmiset kääntyvät jälleen sinun puoleesi, mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.15:19

4 4 Kun profetiat toteutuivat ja babylonialaiset alkoivat tehdä hyökkäyksiä Babyloniaan, Jumala käski Jeremiaan ostaa pelto. Jeremia ei käsittänyt, miksi hänen piti ostaa maata, kun kerran Jumala oli sanonut, että kaikki tuhottaisiin. Jumala vastastasi Jeremiaalle: Osta pelto kerran kansasi palaa Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin Jerusalemiin ja silloin ihmiset taas asettuvat asumaan omaan maahansa ja ryhtyvät viljelemään peltojaan. Jer. 32 Kutsumuksensa tähden Jeremia tuli vangituksi, heitetyksi vesikaivoon, pakotetuksi lähtemään pakoon Egyptiin, mutta lopulta hän sai itse valita lähtisikö Babyloniaan. Hän päätti pysyä niiden ihmisten luona, jotka olivat jääneet hänen kotimaahansa. Jeremian kirja opettaa vahvasti, miten tulevaisuus rakentuu vankkumattomasti Jumalan totuuden seuraamisen pohjalle. Tähän tarvitaan avoimuutta ja uskallusta kohdata vaikeat asiat ja antaa tilaa keskustelulle ja rukoukselle. Niiden pohjalta voimme sitoutua työhön. Jeremian kirjassa kuvataan uusi liitto. Jumala sanoo: Minä pistän lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämiinsä. Minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeä sanoen Oppikaa tuntemaan Herra! Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan tuntevat minut, sanoo Herra. Jer 31:33-34 Tämän kansan ja herätysliikkeen tulevaisuus on siis Kristuksen sovitustyössä, uudessa liitossa, sillä siitä nousee tulevaisuuden ja toivon näkymät. Se Jumalan soihtu, josta profeetojen kirjat kertovat tulee kannetuksi Jeesuksen ristin juureen: Profeetat, joista Jeremia oli nuorin, kantoivat sanaa Jumalalta tuomaan valoa pimeään. Jeesus sytytti taas uskon tulen liekkiin, joka oli sammua juutalaisten lakihenkisyyteen. Soihdun kantajien joukkoon tarvitaan yhä nuoria, joiden identiteetti kasvaa vahvasta hengellisestä perinteestä. Mutta soihdun kantajien tehtävä ei ole astua vanhoja polkuja, vaan hakea reittejä, joita tänään on kuljettava, ovat ne sitten kivikkoisempia tai tasaisempia. Antakaamme nuorelle ääni, siinä on yhteinen tehtävämme. Antakaamme nuorelle ääni, jolla hän saa kertoa totuuden koetusta, eletystä, nähdystä - turvassa. Antakaamme nuorelle ääni, joka saa vahvistua, kun hartiat ottavat kantaakseen uusia haasteita. Antakaamme nuorelle toivo, että hän kerran

5 5 ryhtyy viljelemään Jumalan peltoa yhdessä kaikkien niiden kanssa, joiden sydän on ankkuroitu Kristukseen. Haluan toivottaa teidät tervetulleeksi Oulun hiippakuntaan, Lumijoelle: Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksi hänen väkevyytensä! Ef 6: 10.