KIRJALLINEN KYSYMYS 59/2009 vp YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan ratifiointi Eduskunnan puhemiehelle Arviolta miljoona lasta joutuu joka vuosi mukaan monen miljardin euron tuottoisaan seksibisnekseen. Unicef on kehottanut kaikkia valtioita ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan, joka kriminalisoi mm. lapsikaupan, laittoman adoption, lapsiprostituution ja pornografian. Lisäpöytäkirja korostaa myös kansainvälisen yhteistyön ja yleisen tietoisuuden merkitystä taistelussa näitä rikoksia vastaan. Tammikuuhun 2009 mennessä 116 maata on allekirjoittanut ja 130 maata ratifioinut lisäpöytäkirjan. Suomi ei ole ratifioinut tätä pöytäkirjaa. Kysyin marraskuussa 2007 oikeusministeri Tuija Braxilta (vihr), mitä hallitus aikoo tehdä, että Suomikin ratifioisi kyseisen lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevän lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan. Ministeri vastasi tuolloin, että hallituksen esitys pöytäkirjan voimaan saattamiseksi on valmisteltavana ulkoasiainministeriössä ja että Suomen tavoitteena on liittyä valinnaiseen pöytäkirjaan vuoden 2008 aikana. Nyt on vuosi mennyt, mutta eipä vaan ole asia edennyt! Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Suomi vihdoin ratifioi lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevän lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan, mikä on se syy, että Suomi ei ole kyseistä lisäpöytäkirjaa ratifioinut ja onko lasten oikeuksien lisäpöytäkirja niin vähäpätöinen asia, että sitä voi roikottaa "valmisteltavana" 10 vuotta? Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2009 Annika Lapintie /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Annika Lapintien /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 59/2009 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Suomi vihdoin ratifioi lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa käsittelevän lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirjan, mikä on se syy, että Suomi ei ole kyseistä lisäpöytäkirjaa ratifioinut ja onko lasten oikeuksien lisäpöytäkirja niin vähäpätöinen asia, että sitä voi roikottaa "valmisteltavana" 10 vuotta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimusta (SopS 59 60/1991) on vahvistettu 25 päivänä toukokuuta 2000 hyväksytyllä lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevalla valinnaisella pöytäkirjalla, jonka Suomi on allekirjoittanut 7 päivänä syyskuuta 2000. Pöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 18 päivänä tammikuuta 2002. Tähän mennessä siihen on liittynyt 131 valtiota. Valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta velvoittaa sopimusvaltioita kieltämään lasten myynnin sekä lasten hyväksikäytön prostituutiossa ja pornografiassa. Pöytäkirja sisältää määräyksiä rikoslainsäädännön ja tuomiovallan alueellisesta ulottuvuudesta, rikoksentekijän luovuttamisesta ja oikeusapuun liittyvästä yhteistyöstä sopimusvaltioiden kesken. Pöytäkirjassa myös määrätään siinä tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen esineiden ja rikosten tuottaman hyödyn takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta, lapsiuhrien oikeuksien ja etujen suojelemisesta kaikissa rikosoikeudenkäyntimenettelyn vaiheissa sekä uhreille maksettavasta vahingonkorvauksesta. Valinnaisen pöytäkirjan asettamat velvoitteet ovat sellaisia, jotka jo pääosin sisältyvät muihin Suomea velvoittaviin kansainvälisiin instrumentteihin ja joiden edellyttämät lainsäädäntömuutokset on jo pääosin tehty. Esimerkkeinä rikoslainsäädännön puolelta voidaan mainita kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta (SopS 70/2006), Euroopan unionin neuvoston puitepäätös ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS, EYVL N:o L 203, 1.8.2002, s. 1) ja Euroopan unionin neuvoston puitepäätös lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta (2004/68/YOS, EUVL N:o L 013, 20.1.2004, s. 44). Niihin liittyvät kriminalisointivelvoitteet on toteutettu vuonna 2004 tehdyillä rikoslain muutoksilla (laki 650/2004). Valinnaisen pöytäkirjan ratifiointi on valmisteltavana ulkoasiainministeriössä. Ulkoasiainministeriössä on laadittu alustava luonnos hallituksen esitykseksi pöytäkirjan hyväksymiseksi. Ratifioinnin on kuitenkin arvioitu edellyttävän vielä muun muassa rikoslainsäädännön täydentämistä niin, että pöytäkirjan 3 artiklan edellyttämän mukaisesti säädetään rangaistavaksi suostumuksen hankkiminen adoptiota varten asiattomilla keinoilla. Tällainen teko on Suomen voimassaolevan lainsäädännön mukaan rangaista- 2
Ministerin vastaus KK 59/2009 vp Annika Lapintie /vas vaa vain, kun esimerkiksi ihmiskaupparikoksen tai pakottamisen tunnusmerkistö täyttyy. Pöytäkirja voidaan ratifioida tarvittavien lainsäädäntömuutosten tekemisen jälkeen. Tarpeelliset lainsäädäntömuutokset on tarkoitus ehdottaa tehtäviksi hallituksen esityksessä, jolla pöytäkirja saatetaan eduskunnan hyväksyttäväksi. Ulkoasiainministeriö on helmikuussa 2008 asettanut työryhmän, joka on selvittänyt niitä toimenpiteitä, joita Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ratifiointi edellyttää. Koska valinnainen pöytäkirja liittyy sisällöltään yleissopimukseen, työryhmän tehtäväksi on sittemmin annettu myös selvittää pöytäkirjan ratifioinnin edellyttämät toimenpiteet. Työryhmän määräaika päättyy vuoden 2009 lopussa. Valinnaisen pöytäkirjan kansallisen täytäntöönpanon aloittaminen on muun muassa sisällytetty toimenpiteenä hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan 2007 2011. Helsingissä 5 päivänä maaliskuuta 2009 Ulkoasiainministeri Alexander Stubb 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 59/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Annika Lapintie /vänst: Vad tänker regeringen göra för att Finland äntligen ska ratificera tilläggsprotokollet till konventionen mot försäljning av barn, barnprostitution och barnpornografi, vad är skälet till att Finland ännu inte har ratificerat tilläggsprotokollet och är tilläggsprotokollet till konventionen om barnets rättigheter en sådan struntsak att den kan ligga "under beredning" i 10 år? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förenta Nationernas konvention om barnets rätttigheter (FördrS 59 60/1991) förstärktes med ett fakultativt protokoll om försäljning av barn, barnprostitution och barnpornografi som antogs den 25 maj 2000. Finland har undertecknat protokollet den 7 september 2000. Det trädde i kraft internationellt den 18 januari 2002. Hittills har 131 stater tillträtt protokollet. Det fakultativa protokollet om försäljning av barn, barnprostitution och barnpornografi förpliktar de avtalsslutande staterna att förbjuda försäljning av barn och utnyttjande av barn för prostitution och pornografi. I protokollet finns också bestämmelser om strafflagstiftningens och domstolsväsendets territoriella behörighet, utlämnande av brottslingar och rättslig hjälp mellan de avtalsslutande staterna. Där föreskrivs vidare om beslag och förverkande av föremål, så som utrustning, tillgångar och andra hjälpmedel som använts för att begå brott, skydd av offrens rättigheter och intressen under hela rättsprocessen och om skadestånd som ska betalas till offren. Förpliktelserna i det fakultativa protokollet är av den arten att de i huvudsak redan ingår i andra internationella instrument som är förpliktande för Finland. De ändringar i lagstiftningen som förpliktelserna kräver har i huvudsak redan gjorts. Som ett exempel inom strafflagstiftningen kan man nämna tilläggsprotokollet om förebyggande, bekämpande och bestraffande av handel med människor, särskilt kvinnor och barn, till Förenta Nationernas konvention mot gränsöverskridande organiserad brottslighet (FördrS 70/2006), Europeiska unionens råds rambeslut om bekämpande av människohandel (2002/629/RIF, EUOT Nr L 203, 1.8.2002, s. 1) och rådets rambeslut om bekämpande av sexuellt utnyttjande av barn och barnpornografi (2004/68/RIF, EUOT Nr L 013, 20.1.2004, s. 44). De åtaganden om kriminalisering som anknyter till dem har genomförts genom ändringar i strafflagen 2004 (lag 650/2004). Det är utrikesministeriets sak att bereda ratificeringen av det fakultativa protokollet. Det finns redan ett utkast till proposition om godkännande av protokollet. Men ratificeringen antas ytterligare kräva att strafflagstiftningen kompletteras genom att det i linje med protokollets artikel 3 föreskrivs att framkallande av samtycke till adoption av ett barn i strid med tillämpliga internationella instrument om adoption är straffbart. Enligt vår gällande lagstiftning är en sådan handling straffbar bara när brottsrekvisitet för t.ex. människohandel eller tvingande uppfylls. Protokollet kan ratificeras när de nödvändiga ändring- 4
Ministerns svar KK 59/2009 vp Annika Lapintie /vas arna har gjorts i lagstiftningen. De nödvändiga ändringarna kommer att föreslås i den proposition genom vilken protokollet överlämnas till riksdagen för godkännande. Utrikesministeriet tillsatte i februari 2008 en arbetsgrupp för att klarlägga vilka åtgärder som behövs för att ratificera Europarådets konvention mot människohandel. Det fakultativa protokollet hänger innehållsligt samman med konventionen och därför fick arbetsgruppen något senare i uppdrag att också klarlägga vilka åtgärder som behövs för att protokollet ska kunna ratificeras. Arbetsgruppens mandat löper ut i slutet av 2009. I regeringens barn- och ungdomspolitiska utvecklingsprogram för 2007 2011 ingår som en insats att ta itu med det nationella genomförandet av det fakultativa protokollet. Helsingfors den 5 mars 2009 Utrikesminister Alexander Stubb 5