POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS HAUHON RUSKEAMULLANHARJUN ALUEELLA

GTK, Etelä-Suomen yksikkö Maankäyttö ja ympäristö 25.6.2008 Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy Hämeen ympäristökeskus POHJAVESIALUEEN GEOLOGISEN RAKENTEEN SELVITYS HAUHON RUSKEAMULLANHARJUN ALUEELLA

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Ruskeamullanharju, Hauho GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / nro - Tekijät Ahonen, Jussi Rauhaniemi, Tom Valjus, Tuire Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, Hämeen ympäristökeskus Raportin nimi Pohjavesialueen geologisen rakenteen selvitys Hauhon Ruskeamullanharjun tutkimusalueella Tiivistelmä GTK on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Hauhon Ruskeamullanharjun pohjavesialueella sijaitsevalle tutkimusalueelle. Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimusmenetelminä käytettiin jo olemassa olevia kairauksia, maatutkaluotausta, painovoimamittauksia ja maastokartoituksia. Tutkimusalue on kallioperän murrokseen muodostunut, lähes 10 km mittaisen pitkittäisharjujakson muodostama pohjavesialue. Kallionpinta on ylimmillään pohjavesialueen reunaosissa hieman yli +100 m mpy ja laskee murroksen syvimmissä osissa n. +50 m mpy. Ruskeamullanharjun pohjavesialueen pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee pohjavesialueen länsi/koillisosien +80 m mpy aina itäosien n. +125 metriin mpy. Suurta korkeuseron vaihtelua selittää pohjavesialueen laaja koko, alueen pituus suurimmillaan on linnuntietä n. 9,5 km. Pohjavedellä on laskentamallin perusteella tasaisena virtaussuuntana koko tutkimusalueella kaakosta luoteeseen, eikä pohjavesialueella laskentamallien mukaan ole pohjaveden virtausta estäviä/rajoittavia kalliokynnyksiä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on laskentamallin mukaan paksuimmillaan samoilla alueilla, joissa kallionpinta on alimmillaan, ts. kallioperän ruhjevyöhykkeessä, johon pitkittäisharjujakso on syntynyt. Syvimmillään pohjavesivyöhykkeen paksuus on pienialaisesti jopa yli 40 metriä ja lähes kaikkialla tutkimusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vähintään 10 20 metriä. Pohjavesi on lähes kaikkialla vähintään 5 10 metrin syvyydessä maanpinnasta ja alle 1 metrin vain järvien läheisyydessä ja alueen soistumissa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys on siellä, missä pitkittäisharjujakson muodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta, yleisesti n. 20 30 metriä, ja tutkimusalueen luoteisosassa n. 30 40 metriä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Häme, Hauho, Tuulos, Ruskeamullanharju Karttalehdet 2132 10,11 ; 2134 01,02 Muut tiedot - Arkistosarjan nimi - Arkistotunnus - Kokonaissivumäärä 16 s., 43 liites. Kieli Suomi Hinta - Julkisuus GTK, tutkimuksen tilaajat Yksikkö ja vastuualue GTK ESY, VA 212 Hanketunnus - Allekirjoitus/nimen selvennys - Allekirjoitus/nimen selvennys -

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Ruskeamullanharju, Hauho Sisällysluettelo 1 JOHANTO 1 1.1 Yleistä 1 1.2 Aikaisemmat tutkimukset 2 2 MAASTOTUTKIMUKSET 3 2.1 Maastokartoitus 3 2.2 Painovoimamittaukset 4 2.2.1 Menetelmän perusteista 4 2.2.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta 4 2.3 Maatutkaluotaukset 5 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI 7 4 TULOKSET 8 4.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva 8 4.2 Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva 9 4.3 Ruskeamullanharjun tutkimusalueen geologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta 9 4.4 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus 11 5 YHTEENVETO 14 6 JATKOTUTKIMUSEHOTUKSET 15 KIRJALLISUUSLUETTELO 16 LIITTEET Liite 1. Mittauslinjat 1:25 000 Liite 2. Maaperän korkokuvakartta 1:25 000 Liite 3. Kallionpinnan taso 1:25 000 Liite 4. Pohjavedenpinnan taso 1:25 000 Liite 5. Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1:25 000 Liite 6. Pohjaveden yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus 1:25 000 Liitteet 7.1-7.26 Painovoimamittausten tulkintalinjat Liitteet 8.1 8.8 Havaintoputkikortit Liite 9. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista Liite 10. Pituusleikkausprofiili A A Liite 11. Poikkileikkausprofiili B B Kansikuva: Tutkimusalueen keskellä sijaitseva Särkemäjärvi. GTK, T. Rauhaniemi

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 1 Ruskeamullanharju, Hauho 1 JOHANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Hauhon Ruskeamullanharjun ensimmäisen luokan pohjavesialueella (0408351) sijaitsevalle tutkimusalueelle (kuva 1). Pohjavesialueen itäisin osa on Tuuloksen kunnassa. Rahoituksesta ovat vastanneet GTK, Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy ja Hämeen ympäristökeskus. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta ovat vastanneet geologit Anu Eskelinen ja Jussi Ahonen. Painovoimamittauksista ja niiden tulkinnasta vastasi geofyysikko Tuire Valjus. Maatutkauksesta vastasi maanmittausinsinööri Juha Majaniemi. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista vastasi geologi Tom Rauhaniemi. Kuva 1. Ruskeamullanharjun tutkimusalueen sijainti. Kuva GTK, T. Rauhaniemi. Tässä raportissa selvitetään Ruskeamullanharjun tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa, harjun syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua kairauksiin, painovoimamittauksiin ja pohjaveden pintatietoihin perustuen. Kallio- ja poh-

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 2 Ruskeamullanharju, Hauho javesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan hahmottamiselle sekä mm. vedenhankintapaikkojen ja pohjavesialuerajausten määrittelylle. Tiedot palvelevat myös pohjavettä uhkaavissa onnettomuustilanteissa tarvittavien toimenpiteiden suorittamista ja ennakoimista. Rakennetutkimuksella tuotettua tietoa voidaan jatkossa hyödyntää myös pohjaveden virtausmallien laadinnassa. 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen tausta-aineistona on käytetty seuraavia geologisia perusselvityksiä sekä pohjaveden hankintaan ja suojeluun liittyviä hydrogeologisia ja teknisiä erillisselvityksiä: Haavisto-Hyvärinen, M., Kokko, J. & Taka, M. 1984. Tuulos. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2134 01. Geologian tutkimuskeskus. Haavisto-Hyvärinen, M., Kokko, J. & Taka, M. 1984. Sairiala. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2134 02. Geologian tutkimuskeskus. Kielosto, S., Stén, K. & Paukola, T. 1988. Eteläinen. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2132 10. Geologian tutkimuskeskus. Laitakari, I. 1980. Lammin kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000: kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 2134. Geologinen tutkimuslaitos. 36 s. Matisto, A. 1976. Valkeakosken kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000: kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 2132. Geologinen tutkimuslaitos. 34 s., 1 liites. Päätalo, P. & Vänskä, M. 1996. Haja-asutusalueiden pohjavesiselvitykset Hauhon kunnassa 1996: Ruskeanmullanharjun pohjavesiselvitys. Hämeen ympäristökeskus. 7 s., 74 liites. Reijonen, J. 2005. Kaivopaikkatutkimukset Hauhon kunnassa Viittakiven Rauhalanvuoressa 2005. Suomen Pohjavesitekniikka Oy. 3 s., 5 liites. Kallioperäkartan (1:100 000), maaperäkarttojen (1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja alueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 3 Ruskeamullanharju, Hauho 2 MAASTOTUTKIMUKSET 2.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueiden geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksella tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. Havaintoputkiasennukset ja kairaukset Tammikuussa 2008 tutkimusalueella tehtiin maaperäkairauksia ja havaintoputkiasennuksia yhteensä kahdeksassa tutkimuspisteessä estian GM 200 kairakoneella. Kairauspisteet suunniteltiin painovoimamittausten tukipisteverkkoa ja pohjavedenpinnan havaintoverkkoa silmällä pitäen. Asennuskohteet tarkastettiin maastossa ennen kairausten aloitusta. Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 290 metriä (287,2 m). Havaintoputkea asennettiin yhteensä 267 metriä, ja niiden siiviläputket asennettiin läpäisevissä maalajikerroksissa koko pohjavesivyöhykkeeseen. Putket varustettiin metallisilla, lukittavilla suojaputkilla. Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajijärjestykset ovat liitteinä 8.1 8.8. Yhteenveto pohjavesiputkiasennusten maalajihavainnoista on liitteenä 9. Maalajimäärityksissä on käytetty GEO-luokitusta (Korhonen et al. 1974). Kuva 2. Tutkimusalueelle asennettu pohjaveden tarkkailuputki. Kuva GTK, J.Ahonen.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 4 Ruskeamullanharju, Hauho 2.2 Painovoimamittaukset 2.2.1 Menetelmän perusteista Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maapeitteen tiheys on huomattavasti pienempi kuin kallioperän tiheys, voidaan painovoimamittauksia käyttää maapeitteen paksuuden arviointiin. Mittauspisteen korkeusasema on myös tunnettava ja se määritetään painovoimamittauksen yhteydessä. Painovoimamittauksella ei voi erottaa maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa, mutta olemassa olevia tietoja voidaan kuitenkin hyödyntää tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku- ja loppupäät ovat kalliopaljastumilla tai pisteillä, joissa kallionpinnan korkeus tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea tunnettujen pisteiden kautta tai ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään tulkinnassa perustasona paikallisille painovoimavaihteluille. Kun maapeitteen ja kallion välinen tiheysero tunnetaan, voidaan painovoima-anomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maapeitteen todellista paksuutta on hyvä kontrolloida riittävän tiheällä kairauksella, koska sekä alueellinen painovoimataso, että maapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa referenssitiedon puuttuessa olla kohtuullisen suuriakin virheitä, kuvaa tulos kallionpinnan alueellisen topografian vaihtelua yleensä hyvin. 2.2.2 Mittaukset ja tulosten tulkinta Mittaukset suoritettiin Worden gravimetrilla käyttäen 20 metrin pisteväliä. Linjat vaaittiin LE- VA-letkuvaa alla. Tuloksista laskettiin ns. Bouguer-anomalia keskitiheydellä 2,67 kg/m 3. Topografiaeroista johtuvaa painovoimatulosten vääristymää korjattiin käyttäen 3 topografiakorjausta, johon poimitaan mittauslinjan lähistöltä maanpinnan tasot Maanmittauslaitoksen 25 x 25 m resoluutioisesta digitaalisesta korkeusmallista. Tulkinnassa käytettiin Interpexin Magix-XL -tulkintaohjelmaa. Paikallisesta painovoima-anomalian vaihtelusta tulkittiin maapeitteen paksuus. Tulkinnassa koetetaan löytää annetun mallin parametreja muuttamalla sellainen laskennallinen käyrä, joka vastaa parhaiten mittauspisteistä muodostuvaa painovoimakäyrää. Tutkimusalueella mitattiin noin 30 km (26 kpl) painovoimalinjaa (sijaintikartta, liite 1). Linjojen päät on sidottu kalliopaljastumiin ja kairauspisteisiin. Tulkitut painovoimaprofiilit on esitetty liitteissä 7.1 7.26. Liitekuvissa vaaka-akselin mittakaava 1:10 000 ja pystyakseli on vaakaakseliin nähden viisinkertainen. Tulosteissa vaakaviivana näkyvä pohjaveden pinnan tason arviointiin käytettiin kairaustuloksista ja luonnonvesipinnoista saatua tietoa. Pohjaveden yläpuoliselle maa-ainekselle on tulkinnassa käytetty tiheyttä n. 1,6 g/cm 3 ja pohjaveden kyllästämälle maaainekselle n. 1,9 g/cm 3. Harjualueella maakerrokset ovat tulkinnan mukaan paksuja, jopa yli 40 m, oheten ympäröiville kallioille mentäessä. Maanpinnan korkokuva vaihtelee tutkimusalueella paikoitellen melko paljon. Joillakin linjoilla, kuten linjoilla 15 ja 16 maanpinnan jyrkistä tasovaihteluista johtuen painovoimatulkinnan sovitus jäi heikohkoksi. Ko. linjoilla tulkitut kallionpinnan vaihtelut saattavat olla käytännössä loivempia. Alueen länsipään linjat 1, 2 ja 8 tulkittiin simuloiden harjun raskaampaa ydintä, jolloin kallionpinnan taso pysyy alhaisempana. Mikäli ydinosa ei ole raskas, nousee kallio harjun keskellä pohjavesipinnan yläpuolelle, n. +95 m mpy tasolle (kuva 3). Linjan 22 tulkinta jäi puutteelliseksi johtuen pitkästä järven ylittävästä osasta, josta ei saatu mittaustuloksia. Myös osa linjoista 24 ja 26 jäi tulkitsematta vesistön takia. Mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovitukset ovat hyviä ja tulkintatulokset vaikuttavat luotettavilta.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 5 Ruskeamullanharju, Hauho Kuva 3. Vasemmalla linjan 1. tulkinta käyttäen harjun kohdalla tiheydeltään suurempaa ydinosaa. Oikeanpuoleisessa tulkinnassa harjun tiheys on vakio, jolloin kallion pinnan taso nousee ylemmäksi. Kuva GTK, T. Valjus. 2.3 Maatutkaluotaukset Maatutkaluotaus on sähkömagneettinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu maankamaraan lähetettyjen radioaaltojen takaisin heijastuvan osan rekisteröintiin (kuva 4). Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, jossa sillä saadaan tietoa jopa yli 30 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Näillä tiedoilla on merkittävä osuus alueilla, joilla on vähän maaperäleikkauksia. Kuva 4. Maatutkausta soratiellä. Kuva GTK, P. Huhta.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 6 Ruskeamullanharju, Hauho Tutkimusalueilla luodattiin 18.10.2007 GTK:n maatutkakalustolla 16 linjaa. Linjojen yhteispituus on lähes 9 kilometriä. Luotauksissa käytettiin SIR-3000 maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia, joka on tyypillisimpiä antenneja pohjavesitutkimuksissa (Mattsson, A. 2001) ja mittausaika oli 400 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa tehtiin GPS-paikantimella. Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin kallion- ja pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä ja muodostumien sisäisen rakenteen tulkinnassa. Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 7 Ruskeamullanharju, Hauho 3 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista, seismisistä luotauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topogrid interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin em. tavalla hyödyntäen pohjaveden tasotietoja, joita saatiin mm. havaintoputkista ja luonnonvesipinnoista. Viimeksi mainituissa luonnonvesipinnoissa kuten lähteissä, soilla, vesijätöillä ja vesistöissä pohjavedenpinta on samalla tasolla maanpinnan kanssa (Korkka-Niemi & Salonen 1996). Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi- ja kallionpintapintamallien erotuksena. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 350 metriä. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGIS ohjelmistolla 1:25 000 mittakaavaisille karttapohjille. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 2 6. Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus voitiin visualisoida ainoastaan niillä alueilla, joilta on käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus- ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reuna-alueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä. Pohjavedenpintojen havaintoja oli koko tutkimusalueelta varsin runsaasti pohjavesiputkien vesipintojen mittauksen ja runsaiden luonnonvesipintojen ansiosta. Pohjavedenpinnan mallinnus perustuu pohjavesiputkista ja luonnonvesipinnoista saatuihin pohjavedenpinnan korkeustietoihin. Pohjavedenpinnan laskentamallien voidaan olettaa pitävän varsin hyvin paikkansa, ja yleiskuvan pohjaveden virtauksesta voi muodostaa jo kolmella pohjavedenpinnan havainnolla (Korkka- Niemi & Salonen 1996). Kalliopinnan taso saatiin tutkimusalueen ydinosassa selville melko kattavasti kairaustietojen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta, kalliopaljastumia oli alueella varsin vähän. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kalliopintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamalli on melko luotettava. Tutkimusalueen rakennetta visualisoitiin lisäksi sekä kallio- ja pohjavedenpintamallien että nyt tehtyjen kairausten perusteella laaditulla tyyppileikkauksilla. Leikkauksissa esitetään lisäksi Maanmittauslaitoksen korkeusaineistoon perustuvasta maanpintamallista saatu maanpinnan korkeusasema. Pituusleikkaus A A on esitetty liitteessä 10 ja poikkileikkaus B - B liitteessä 11. Leikkausten sijainti on esitetty liitteessä 1.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 8 Ruskeamullanharju, Hauho 4 TULOKSET 4.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Tutkimusalueen kallioperä kuuluu svekokarelidiseen vuorijonovyöhykkeeseen (Simonen, A. 1971). Sen yleisimpiä kivilajeja ovat rapautumisaineksesta koostuneet liuskeet ja gneissit. Niitä tavataan alueen eri puolilla. Ne koostuvat pääosiltaan suoni- ja kiillegneisseistä, joissa on ohuita mustaliuske- ja tuffiittivälikerroksia. Vettijärven, Poutunjärven ja Pikku-Akkijärvien muodostamassa kolmiossa sekä Akkijärven eteläpuolella esiintyy granodioriittia. Alueen kallioperä on jakaantunut murrosvyöhykkeiden ja ruhjelinjojen jakamiin lukuisiin lohkoihin. Nämä ilmenevät maastossa notkelmina, jyrkänteinä, vesistöuomina ja rantaviivan suuntina. Ne seuraavat paljolti kivilajien liuskeisuussuuntia, mutta paikoin myös kontaktilinjoja (Matisto, A. 1976). Ruhje- ja rakomyötäinen rapautuminen on yhdessä mannerjäätikön kulutustoiminnan kanssa edistänyt ruhjevyöhykkeiden korostumista morfologiassa. Selvimmin ovat tulleet esille jäätikön kulkusuunnan (luode-kaakko) mukaiset laaksot. Kallioperän suurmuotoihin mannerjäätikön vaikutus näyttää olleen vähäinen. Nykyään kalliopaljastumina olevilta korkeimmilta kohdilta on pregrlasiaalinen rapautuma kuitenkin yleensä kulunut pois (Laitakari, I. 1980). Kuva 5. Aeromagneettisesta matalalentoaineistosta, korkeusmallista ja painovoimamittauksista tulkittuja kallioperän eri suuruisia ja suuntaisia lineaatioita. Pohjavesialueella lineaatioiden yleisin suunta on luoteesta kaakkoon. Tulkinta GTK, A.Kuivamäki. Kuva GTK, T.Rauhaniemi.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 9 Ruskeamullanharju, Hauho 4.2 Tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva Ruskeamullanharjun tutkimusalueen kallionpinnan interpoloitu korkokuva on esitetty liitteen 3 väripintakartassa. Tutkimusalueen kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan maanpinnan yläpuolella olevalla osuudella n. 15 20 metrin luokkaa. Kokonaisuudessaan kallionpinnan korkeuserot vaihtelevat tutkimusalueen ydinosasta n. +60 +70 m mpy reuna-alueiden n. +100 +120 m mpy, yksittäisin paikoin n. +140 m mpy. Kallionpinta on ylimmillään tutkimusalueen reunaosissa, pohjavesialueen ulkopuolella. Suurimmat korkeudet löytyvät pohjavesialueen ulkopuolelta tutkimusalueen koillissosan Metsäsianharjun ympäristöstä, hieman yli +140 m mpy, Kokkilan Saarenmäeltä hieman yli +105 m mpy ja tutkimusalueen keskiosan Kortejärven länsiosan kalliopaljastumassa, n. +120 m mpy sekä täältä etelään, pohjavesialueen toiselle puolelle Korpelan Joenkorven alueelle, n. +125 +130 m mpy. Tutkimusalueen länsiosissa, luoteesta Rauhalahdenvuorelta Ruskeamullanharjun kautta kaakkoon aina Luijanen -järven ympäristöön jossa kalliopinta on yleisesti +60 +70 m mpy tai paikoitellen hieman sitä ylempänä. Luijanen-järven itäpuolella kallionpinta nousee korkeustasolle n. +110 +120 m mpy. Iilijärven ympäristössä kallionpinta laskee jälleen tasolle n. +80 m mpy, siitä itään Veittijärvenharjun ja Poutunsuon kautta aina itäosan Metsäsianharjulle (huipulla kallionpinta n. 140 m mpy) asti kallionpinta on yleisesti n. +90 +100 m mpy. Syvimmillään kallionpinta on tutkimusalueen länsiosissa. Kaakossa Rauhalahdenvuorella sijaitsevan pohjavesiputken (GTK 1) ympäristössä kallionpinta on korkeustasolla hieman alle +60 m mpy, samoin Supanmäen Kylmäsupan soistuman alapuolella ja painovoimamittauslinjan 14 ylittäessä paikallistien. Tutkimusalueen keski- ja itäosien syvimpiä alueita on Juntulan kylän eteläja itäpuolella, jossa kallionpinta on n. +75 m mpy ja Iilijärven länsirannan n. +80 m mpy. 4.3 Ruskeamullanharjun tutkimusalueen geologisesta rakenteesta ja syntyhistoriasta Selvitys perustuu alueella aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä geomorfologiseen karttatulkintaan, jota on täydennetty paikalla tehdyillä maastohavainnoilla ja kairaustiedoilla. Tutkimusalueen halki kulkee pitkä, luoteesta kaakkoon suuntautuva harjujakso, jonka itäosa sijaitsee II Salpausselän vyöhykkeen proksimaalipuolella. Harjujakso kulkee useina, melko kapeina pitkittäisharjuina (kuva 6) ja näiden reuna-alueina tutkimusalueen koillisosasta sijaitsevalta Poutunkankaalta keskiosan Särkemä- ja Luijanen-järvien välistä laajentuen Ruskeamullanharjun kautta luoteeseen sukeltaen Kirrinen-järven Uiskonlahteen.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 10 Ruskeamullanharju, Hauho Kuva 6. Pitkittäisharjujaksoa tutkimusalueen keskiosassa. Kuva GTK, T.Rauhaniemi Tutkimusalueella on harjujaksojen lisäksi useita deltoja, mm. sekä Veittijärvenharjun pohjoispuolella, Poutunkankkaalla että Veittijärvenharjun eteläpuolella, Akkijärveen rajoittuen. Viimeksimainitut deltat ovat n. +135 m mpy korkeustasolla, joka tutkimusalueella vastaa myös ylimmän rannan tasoa (Kielosto et al. 1988). Täten esim. tutkimusalueen itäosassa sijaitseva laaja kuolleen jään alueelle syntyneen jäätikköjokimuodostuman pinnaltaan kames-maastoisen Poutunkankaan kummut ja Orisäärenharju ovat vedenkoskematonta aluetta (Haavisto-Hyvärinen et al. 1984a). Mannerjäätikön reunan vetäytyessä luoteeseen päin jäi suurin osa kartta-alueesta muinaisen Itämeren vaiheen, Yoldia meren I-vaiheen peittoon. Laajimmat rantakerrostumahiekat ja -hiedat ovat harjujakson liepeillä. Laajojen hiekka- ja hieta-alueiden läheisyydessä olot ovat olleet suotuisat tuulen toiminnalle. yynivalleja onkin muodostunut mm. tutkimusalueen eteläosassa sijaitsevan Akkijärven pohjoispuoliselle alueelle. yynien korkeus on 1 5 metriä, ja vallitseva tuulensuunta niiden syntyaikoina on ollut kaakosta (Kielosto et al. 1988). Tutkimusalueen harjujakso on syntynyt mannerjäätikön sulamisvaiheessa, jolloin sulamisvedet ovat kerrostaneet hiekkaa ja soraa kallioperän murrosvyöhykkeisiin ja kallioperän painanteisiin. Harjujaksojen ydinosien maa-aines on yleensä karkeampaa, kuin niitä ympäröivien alueiden, joissa sivulle päin aines muuttuu hienojakoisemmaksi. Nämä harjujaksojen liepeitä reunustavat (karkeahietaiset) rantakerrostumat ovat syntyneet Yoldiameren eri vaiheiden aikana vedenpinnan laskiessa ja alueen vähitellen kuroutuessa kuivaksi maaksi (Haavisto-Hyvärinen et al. 1984b). Etenkin tutkimusalueen itäosassa sijaitseva Orisäärenharjun erittäin karkearakeisessa muodostumassa kivien halkaisija on yli 60 mm ja sen ympäristössä on runsaasti pintalohkareita. Harjujen kerrospaksuuden vaihtelevat harjujen ydinosien ja reunadeltojen 20 40 metristä reunaosien (esim. Poutunkankaan) vain muutamien metrien paksuuteen (Haavisto-Hyvärinen et al. 1984a). Moreenikerrostumista tutkimusalueen läheisyydestä löytyy mm. suuntautuneita drumliiniselänteitä, ja alueen moreeni yleisesti on ainekseltaan vettä läpäisevää hiekkamoreenia, (Kielosto et al. 1988) jota voitaisiin käyttää myös yksittäisen asutuksen pienveden hankintaan (Mälkki, E. 2001). Tästä huolimatta ovat alueen suurimmat ja laajemmin hyödynnettävät pohjavesivarannot selkeästi lajittuneiden maa-ainesten alueilla, harjujaksoissa. Laaja-alaisia soita ei tutkimusalueella ole, mutta pienempiä ovat mm. itäosan Poutunsuo, Lauttakorpi ja Tuohivehmaansuo sekä kaakkoisosan Uiskonsuo ja Hankalanjärvi. Lisäksi osa tutkimus-

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 11 Ruskeamullanharju, Hauho alueen keskiosan järvien (Vettijärvi, Iilijärvi, Särkemä ja Luijanen) ranta-alueista ja Myllyvuoren kapean harjun reunaosista on soistunut. Harjujen liepeet sekä harjujen ja kalliomäkien väliset painannealueet voivat olla savikerrosten peittämiä, ja näin on tutkimusalueella mm. Särkemäjärven pohjoispuolella Kokkilan kylässä ja Myllyvuoren harjun pohjoispuolella sijaitsevan Juntulan kylän itäosissa. Tutkimusalueella vähälukuisina sijaitsevat kalliopaljastumat edesauttavat pohjaveden muodostumista, vaikka Suomen kivilajit eivät varsinaisesti olekaan vettä johtavia. Kalliopinnalle satava ja kalliopinnalla virtaava vesi joutuu osittain suoraan kallion rakosysteemeihin, osittain valuu paljastumaa reunustaviin maakerroksiin (Korkka-Niemi & Salonen 1996). 4.4 Pohjavedenpinnan taso, virtaussuunnat, pohjavesivyöhykkeen paksuus ja pohjavettä suojaavan irtomaakerroksen paksuus Tutkimusalueen havaintoputkista ja luonnonvesipinoista saatujen tasotietojen perusteella interpoloitu pohjaveden pinnankorkeusmalli on esitetty liitekartassa 4. Liitteessä 5 on esitetty pohjaveden kyllästämän maapeitteen paksuus sekä pohjavedenpinnan yläpuolisten kallioalueiden sijainti. Liitteessä on myös esitetty pintamallien perusteella tulkittujen pohjaveden virtausta rajoittavien kalliokynnysten sijainnit sekä pohjaveden päävirtaussuuntaa kuvaavat nuolet. Liitteessä 6 on esitetty pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen (vajovesivyöhykkeen) paksuus. Pohjavedenpinnan tasoja, virtaussuuntia ja pohjaveden virtauksen kannalta tärkeitä kerrostumia käsitellään myös kappaleessa 4.2. Ruskeamullanharjun I luokan pohjavesialueella kulkee luoteesta Ruskeamullanharjun Rauhalahdenvuoresta kaakkoon aina Orisäärenharjuun asti osittain katkonainen pitkittäisharju siihen lomittuvine reunadeltoineen ja lievemaastoineen. Tällaiset pitkät ja kapeat, usein kallioperän ruhjeja murrosrakenteita noudattaviin laaksoihin ja maaston alavimmille osille sijoittuvat harjujaksot ovat usein synkliinisiä eli pohjavettä ympäristöstään kerääviä pohjavesialueita. On kuitenkin huomattava, että samalla pohjavesialueella voi olla sekä pohjavettä ympäristöstä kerääviä että ympäristöön purkavia osia (Alalammi, P. (toim.) 1990, Mälkki, E. 1999) ja että (alueella mahdollisesti tapahtuva) pohjavedenotto aiheuttaa ympärilleen käytännössä aina jonkinasteisen vedenpinnan painauman (Mälkki, E. 1999).

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 12 Ruskeamullanharju, Hauho Kuva 7. Tutkimusalueella on paikoitellen myös maa-aineksen ottoa. Kuva GTK, J. Ahonen. Varsinaisen pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on tutkimusalueella varsin saman kokoinen kuin itse pohjavesialue. Jonkin verran pohjavesimuodostumaan voi kertyä vettä myös ympäröiviltä pelto- ja kallioalueilta. Ruskeamullanharjun pohjavesialueen pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee pohjavesialueen länsi/luoteisosien +80 m mpy aina itäosien n. +125 metriin mpy. Suurta korkeuseron vaihtelua selittää pohjavesialueen laaja koko, alueen pituus suurimmillaan on linnuntietä n. 9,5 km. Yleisenä havaintona pohjavesi on korkeammalla tutkimusalueen itäosassa, josta se laskee varsin tasaisesti tutkusalueen keskiosien kautta ollen alimmillaan tutkimusalueen länsi- ja koillisosassa. Täällä Tuittulan kylän pohjoispuolella, Ruskeamullanharjun alueella pohjavedenpinnan taso on hieman alle +85 m mpy +90 m mpy. Särkemä- ja Luijanen-järvien ympäristössä tutkimusalueen keskiosissa pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee hieman alle 100 metristä n. 110 metriin mpy. Korkeimmillaan pohjavedenpinta on tutkimusalueen itäosissa, Akkijärven pohjoispuolisilla alueilla n. +115 +120 m mpy sekä Poutunjärven Orisäärenharjun alueilla n. +120 +125 m mpy. Pohjavedellä on laskentamallin perusteella tasaisena virtaussuuntana koko tutkimusalueella kaakosta luoteeseen; tutkimusalueen itäosista Orisäärenharjulta aina länsiosan Rauhalahdenvuoreen. Mallinnus laskee tutkimusalueen keskiosiin, Roukanen-järven ympäristöön pohjavesivyöhykkeen paksuuden liian pieneksi johtuen siitä, että kallionpintamalli saa ainoat arvonsa Myllyvuoren koillispuolelta kulkevasta gravimetrilinjasta 15. Tällä alueella pohjavesivyöhykkeen paksuus voi siis olla myös huomattavasti paksumpi kuin mallin laskema 0 5 metriä. Ruskeamullanharjun pohjavesialueella ei laskentamallien mukaan täten ole pohjaveden virtausta estäviä/rajoittavia kalliokynnyksiä.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 13 Ruskeamullanharju, Hauho Pohjavesivyöhykkeen paksuus on laskentamallin mukaan paksuimmillaan samoilla alueilla, joissa kallionpinta on alimmillaan, ts. aikaisemmin mainitussa kallioperän ruhjevyöhykkeessä, johon pitkittäisharjujakso on syntynyt. Syvimmillään pohjavesivyöhykkeen paksuus on pienialaisesti jopa yli 40 metriä ja lähes kaikkialla tutkimusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vähintään 10 20 metriä. Liitteessä 6 on esitetty tutkimusalueen pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus. Pohjavesi on tutkimusalueella lähes kaikkialla pääosin vähintään n. 5 10 metrin syvyydessä maanpinnasta Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle 1 metri vain järvien välittömässä läheisyydessä ja alueen soistumissa. Yleisesti ottaen maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys onkin siellä, missä pitkittäisharjujakson muodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta, yleisesti n. 20 30 metriä, ja tutkimusalueen luoteisosassa noin 30 40 metriä. Yleisesti kaikkien mallien tarkkuus on sitä parempi mitä lähempänä alue sijaitsee mitattuja sekä pohjaveden- että kallionpintatasoja.

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 14 Ruskeamullanharju, Hauho 5 YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Etelä-Suomen yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Hauhon Ruskeamullanharjun ensimmäisen luokan pohjavesialueella (0408351) sijaitsevalle tutkimusalueelle. Pohjavesialueen itäisin osa on Tuuloksen kunnassa. Tutkimuksessa selvitettiin alueen kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia, harjumuodostuman syntyvaiheita sekä maaperäkerrostumien rakenteen ja aineksen vaihtelua. Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, aikaisemmin tehtyjä kairauksia ja maastokartoituksia. Kallio- ja pohjavesipintamallit yhdessä maaperämuodostumien syntyvaiheiden tulkinnan kanssa luovat perustan alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan määrittelylle. Ruskeamullanharjun I luokan pohjavesialueella kulkee luoteesta Ruskeamullanharjun Rauhalahdenvuoresta kaakkoon aina Orisäärenharjuun asti osittain katkonainen pitkittäisharju siihen lomittuvine reunadeltoineen ja lievemaastoineen. Tämän mannerjäätikön sulamisvaiheessa kallioperän ruhjeisiin ja painanteisiin jäätikön sulamisvesien kuljettamasta aineksesta syntyneen harjujakson itäosa sijaitsee II Salpausselän vyöhykkeen proksimaalipuolella. Tutkimusalueella on em. lisäksi järviä, pienialaisia soistumia ja muutamia dyynimuodostumia. Tutkimusten perusteella alueen pohjavesipinnan korkeustasosta, kallionpinnan korkokuvasta ja maapeitteen paksuudesta saatiin yleiskuva, jonka perusteella mallinnettiin myös pohjavedenpinnan taso ja pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus sekä pohjavettä suojaavan irtomaapeitteen paksuus. Tutkimusalueen kallionpinnan korkeuserot ovat suurimmillaan maanpinnan yläpuolella olevalla osuudella noin 15 20 metrin luokkaa. Kokonaisuudessaan kallionpinnan korkeuserot vaihtelevat tutkimusalueen ydinosasta n. +60 +70 m mpy reuna-alueiden n. +100 +120 m mpy, yksittäisin paikoin n. +140 m mpy. Kallionpinta on ylimmillään tutkimusalueen reunaosissa, pohjavesialueen ulkopuolella. Suurimmat korkeudet löytyvät pohjavesialueen ulkopuolelta tutkimusalueen koillissosan Metsäsianharjun ympäristöstä, hieman yli +140 m mpy, Kokkilan Saarenmäeltä hieman yli +105 m mpy ja tutkimusalueen keskiosan Kortejärven länsiosan kalliopaljastumassa, n. +120 m mpy sekä täältä etelään, pohjavesialueen toiselle puolelle Korpelan Joenkorven alueelle, n. +125 +130 m mpy. Tutkimusalueen länsiosissa, luoteesta Rauhalahdenvuorelta Ruskeamullanharjun kautta kaakkoon aina Luijanen -järven ympäristöön jossa kalliopinta on yleisesti +60 +70 m mpy tai paikoitellen hieman sitä ylempänä. Luijanen-järven itäpuolella kallionpinta nousee korkeustasolle n. +110 +120 m mpy. Iilijärven ympäristössä kallionpinta on n. +80 m mpy, siitä itään Veittijärvenharjun ja Poutunsuon kautta aina itäosan Metsäsianharjulle (n. +140 m mpy) asti kallionpinta on yleisesti n. +90 +100 m mpy. Syvimmillään kallionpinta on tutkimusalueen länsiosissa. Kaakossa Rauhalahdenvuoren ympäristössä kallionpinta on korkeustasolla hieman alle +60 m mpy, samoin Supanmäen Kylmäsupan soistuman alapuolella ja painovoimamittauslinjan 14 ylittäessä paikallistien. Tutkimusalueen keski- ja itäosien syvimpiä alueita on Juntulan kylän etelä- ja itäpuolella, jossa kallionpinta on n. +75 m mpy ja Iilijärven länsirannan n. +80 m mpy. Ruskeamullanharjun pohjavesialueen pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee pohjavesialueen länsi/luoteisosien +80 m mpy aina itäosien n. +125 metriin mpy. Suurta korkeuseron vaihtelua selittää pohjavesialueen laaja koko, alueen pituus suurimmillaan on linnuntietä n. 9,5 km. Yleisenä havaintona pohjavesi on korkeammalla tutkimusalueen itäosassa, josta se laskee varsin tasaisesti

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 15 Ruskeamullanharju, Hauho tutkusalueen keskiosien kautta ollen alimmillaan tutkimusalueen länsi- ja koillisosassa. Täällä Tuittulan kylän pohjoispuolella, Ruskeamullanharjun alueella pohjavedenpinnan taso on hieman alle +85 m mpy +90 m mpy. Särkemä- ja Luijanen-järvien ympäristössä tutkimusalueen keskiosissa pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee hieman alle +100 metristä n. +110 metriin mpy. Korkeimmillaan pohjavedenpinta on tutkimusalueen itäosissa, Akkijärven pohjoispuolisilla alueilla n. +115 +120 m mpy sekä Poutunjärven Orisäärenharjun alueilla +120 +125 m mpy. Pohjavedellä on laskentamallin perusteella tasaisena virtaussuuntana koko tutkimusalueella kaakosta luoteeseen; tutkimusalueen itäosista Orisäärenharjulta aina länsiosan Rauhalahdenvuoreen. Ruskeamullanharjun pohjavesialueella ei laskentamallien mukaan ole pohjaveden virtausta estäviä/rajoittavia kalliokynnyksiä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus on laskentamallin mukaan paksuimmillaan samoilla alueilla, joissa kallionpinta on alimmillaan, ts. aikaisemmin mainitussa kallioperän ruhjevyöhykkeessä, johon pitkittäisharjujakso on syntynyt. Syvimmillään pohjavesivyöhykkeen paksuus on pienialaisesti jopa yli 40 metriä ja lähes kaikkialla tutkimusalueella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vähintään 10 20 metriä. Pohjavesi on tutkimusalueella lähes kaikkialla pääosin vähintään 5 10 metrin syvyydessä maanpinnasta Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on alle 1 metri vain järvien välittömässä läheisyydessä ja alueen soistumissa. Yleisesti ottaen maanpinnan kohotessa myös maanpinnan ja pohjavedenpinnan välinen etäisyys toisistaan kasvaa. Suurimmillaan maanpinnan ja pohjaveden etäisyys onkin siellä, missä pitkittäisharjujakson muodostumat kohoavat eniten ympäröivästä maastosta, yleisesti n. 20 30 metriä, ja tutkimusalueen luoteisosassa n. 30 40 metriä. 6 JATKOTUTKIMUSEHOTUKSET Tutkimusten perusteella alueen vedenjohtavuuksien ja pohjaveden virtauskuvan tarkentamiseksi suositellaan seuraavia jatkotutkimuksia: Uusia koepumppauksia Ruskeanmullanharjulla (noin 1 km Viittakiven kaivopaikan kaakkoispuolelle) ja mahdollisesti muilla alueilla. Geologisen rakenneselvityksen jatkaminen itään Poutunharju-Teuranjoki väliselle alueelle Kohdennettujen virtausmallien laatiminen nykyisille ja potentiaalisille vedenottoaluille vedenjohtavuuksien tarkentamiseksi sekä pohjaveden muodostuma-aluiden rajaamiseksi Espoossa, 25.6.2008 Jussi Ahonen Tom Rauhaniemi Tuire Valjus Geologi Geologi Geofyysikko

Pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys 16 Ruskeamullanharju, Hauho KIRJALLISUUS Alalammi, P. (toim.) 1990. Suomen kartasto, vihko 123-126: Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s. + 3 liitekarttaa. Haavisto-Hyvärinen, M., Kokko, J. & Taka, M. 1984a. Tuulos. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2134 01. Geologian tutkimuskeskus. Haavisto-Hyvärinen, M., Kokko, J. & Taka, M. 1984b. Sairiala. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2134 02. Geologian tutkimuskeskus. Kielosto, S., Stén, K. & Paukola, T. 1988. Eteläinen. Maaperäkartta 1:20 000 selitys. Karttalehti 2132 10. Geologian tutkimuskeskus. Korhonen, K.-H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. Korkka-Niemi, K. & Salonen, V-P. 1996. Maanalaiset vedet pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 50. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. 181 s. Laitakari, I. 1980. Lammin kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000: kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 2134. Geologinen tutkimuslaitos. 36 s. Matisto, A. 1976. Valkeakosken kartta-alueen kallioperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000: kallioperäkarttojen selitykset. Lehti 2132. Geologinen tutkimuslaitos. 34 s., 1 liites. Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö. Helsinki: Tammi. 304 s. Mälkki, E. 2001. Pohjavesigeologisen tutkimuksen kehitystarpeet Suomessa. Teoksesssa: Salonen, V.-P. & Korkka-Niemi, K. (toim.) Kirjoituksia pohjavedestä : 3. Ympäristögeologian päivät, Turku, 13.-14.3.2000. Turku: Turun yliopiston geologian laitos, 11 20 s. Simonen, A. 1971. as finnische Grundgebirge. Geologische Rundschau 60 (4), 1406-1421.

LIITE 1 3371000 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000 3380000 3379000 3380000 6784000 6784000 1 2 6 A 3 + GTK3 4 B 12 + 6783000 5 10 7 GTK2 GTK4 13 + B 6783000 + GTK1 8 6782000 11 + 23 22 + GTK5 6781000 21 GTK6 20 15 19 GTK7 + 17 26 16 HAUHO, Ruskeamullanharju Mittauslinjat 6781000 6782000 14 25 24 A 18 + 9 GTK8 6780000 6780000 Painovoimamittauslinja Mittaukset on suoritettu linjojen loppupäässä sijaitsevien nuolenkärkien suuntaisesti. Maatutkaluotaus Linjojen sijainti ja pituus ovat ohjeellisia Pituusleikkaus A - A ja poikkileikkaus B - B! P Vedenottamo + V. 2008 asennettu pohjavesiputki! P 6779000 6779000 Pohjavesialue 1. luokka 2. luokka 3. luokka 0 0.5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08 3371000 ³ 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000

LIITE 2 3371000 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000 3380000 3378000 3379000 3380000 6784000 6784000 6783000 6782000 6782000 6783000 6781000 HAUHO, Ruskeamullanharju Maaperän korkokuvakartta Pohjavesialue Kalliomaa 1. luokka Moreeni 2. luokka Sora 3. luokka 6780000 6780000 Hiekka Karkea hieta Hieno hieta Hiesu Savi 6779000 Turve ja lieju Pieni kalliopaljastuma yyni 0 0,5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08 3371000 6779000 6781000 ³ 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000

105-110 110-115!P h 3371000 3372000 3373000 3374000 3375000!. GTK1!. GTK2!. GTK3!. GTK4!. GTK5 3371000 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000!. GTK6!. GTK7 3376000 3377000 3378000!. GTK8 3378000 3379000 3379000 LIITE 3 3380000 3380000 6779000 6780000 6781000 6782000 6783000 6784000 6779000 6780000 6781000 6782000 6783000 6784000 HAUHO, Ruskeamullanharju Kalliopinnan taso, m mpy Alle 55 55-60 60-65 65-70 70-75 75-80 80-85!P Vedenottamo Pohjavesialue 1. luokka 2. luokka 3. luokka 85-90 90-95 Avokallio 95-100 100-105 Pieni kalliopaljastuma!. Pohjavesiputken kalliokairaus v. 2008 Painovoimamittauspiste 115-120 120-125 h Maatutkaluotaus 125-130 130-135 Yli 135 0 0,5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08³

LIITE 4 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000 3380000 3379000 3380000 6784000 3372000 + + ++ + + 6784000 3371000 + GTK1 + + GTK3 6783000 + + 6783000 GTK2 6782000 GTK5 + + 6782000 + + GTK4 + GTK6 GTK7 + 85-90 115-120 90-95 120-125 95-100 125-130 100-105 130-135 105-110 135-140 Maatutkaluotauksesta tulkittu pohjavedenpinta! P Pohjavedenottamo GTK8 6780000 110-115 + + + + + 80-85 g h Pohjavesialue 1. luokka! P 2. luokka 6779000 + 6779000 6781000 HAUHO, Ruskeamullanharju Pohjavedenpinnan taso, m mpy 6780000 6781000 g h 3. luokka Pohjavesiputki Pohjaveden virtaussuunta 0 0,5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08 3371000 ³ 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000

LIITE 5 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000 6784000 3372000 6784000 3371000 GTK1 6783000 6783000 GTK3 GTK2 GTK4 6782000 6782000 GTK5 6781000 Kallionpinta pohjavesitason yläpuolella 5-10 Vedenottamo! P 10-15 GTK8 Pohjavesiputki 0-5 6780000 GTK7 6780000 6781000 GTK6 HAUHO, Ruskeamullanharju Pohjavesivyöhykkeen paksuus, metriä Pohjavesialue 15-20 1. luokka 20-25 2. luokka 3. luokka 25-30 30-35 35-40! P 6779000 6779000 Yli 40 m Pohjaveden virtaussuunta 0 0,5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08 3371000 ³ 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000

LIITE 6 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000 6784000 3372000 6784000 3371000 GTK1 6783000 6783000 GTK3 GTK2 GTK4 6782000 6782000 GTK5 6781000 6781000 GTK6 HAUHO, Ruskeamullanharju Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaakerroksen paksuus, metriä GTK7 GTK8 6780000 6780000 Vedenottamo! P 5-10 Pohjavesiputki 1-5 Alle 1 m Avokallio 10-15 Pohjavesialue 15-20 1. luokka 20-25 2. luokka 25-30 3. luokka! P 6779000 6779000 30-35 35-40 Yli 40 metriä 0 0,5 1 km Karttatuloste Geologian tutkimuskeskus 2008 Pohjavesialuerajat Suomen ympäristökeskus Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupanro 13/MML/08 3371000 ³ 3372000 3373000 3374000 3375000 3376000 3377000 3378000 3379000

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: GTK1, Hauho Kairakone: GM 200 151511 HAVAINNOT Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Puhelin: 040 5295660 Asennus päivä: 21.1.08 21.1.08 15.10 85.18 26.2.208 14.86 85.42 X: 6781508.05 Y: 2533242.160 Z: 99.320 Huom. TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 100.28 Siivilän alapään taso: 60.38 Putkimateriaali: Putken halkaisija, mm: PEH 63mm Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0,3mm e89 Jatkoputken pituus: 18.90 Siivilän pituus: 21.00 Kokonaispituus: 39.90 Wmax = 85.42 Wmin = 85.18 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: Siiviläputken pituus: Jatkoputken pituus : Siivilän pituus: 0.96 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-1.5 Hk 16.90 1.5-2.5 Hk (näyte) 2.5-4.5 Hk 4.5-5.5 Hk(näyte) 5.5-6.5 Sr 6.00 6.5-7.0 Sr (näyte) 7.0-14.5 Sr 14.5-16.0 Sr (näyte) 16.0-22.5 Sr 2.00 22.5-23.5 sihk 15.00 23.5-26.0 Hk 26.0-36.6 hksr 36.6-37.9 Sr, kiviä 37.9-41.1 Ka Putken kuva/sijainti Huomautukset Kalliossa rako välillä 40.0-40.1, josta tuli runsaasti vettä. Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: GTK2, Hauho Kairakone: GM 200 HAVAINNOT Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Puhelin: 040 5295660 Asennus päivä: 22.1.08 22.1.08 19.26 85.59 26.2.08 19.04 85.81 X: 6780879.72 Y: 2534083.970 Z: 103.950 Huom. TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 104.85 Siivilän alapään taso: 80.85 Putkimateriaali: Putken halkaisija, mm: PEH 63 mm Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0,3mm e89 Jatkoputken pituus: 8.00 Siivilän pituus: 16.00 Kokonaispituus: 24.00 Wmax = 85.81 Wmin = 85.59 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: 0.90 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-1.0 Si 8.0 1.0-2.0 Hk (näyte) 2.0-7.0 Hk 7.0-7.2 Ki 7.2-7.5 Sr 7.5-8.5 Sr (näyte) 8.5-12.0 Sr 12.0-13.0 Sr (näyte) 13.0-21.8 Sr 16.0 21.8-22.5 Sr, kiviä 22.5-25.5 Ka Putken kuva/sijainti Huomautukset Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: GTK3, Hauho Kairakone: GM 200 HAVAINNOT Asentaja: Mika Rehnberg Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Puhelin: 0400 536456 Asennus päivä: 11.1.08 11.1.08 17.16 90.85 26.2.08 18.80 89.21 X: 6781260.26 Y: 2534660.940 Z: 107.070 Huom. TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 108.01 Siivilän alapään taso: 83.01 Putkimateriaali: Putken halkaisija, mm: PEH 63 mm Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0,3mm e89 Jatkoputken pituus: 12.00 Siivilän pituus: 13.00 Kokonaispituus: 25.00 Wmax = 90.85 Wmin = 89.21 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: 0.94 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-1.5 Hk 12.0 1.5-2.0 Hk (näyte) 2.0-20.0 Hk 20.0-20.5 Hk (näyte) 20.5-22.3 Hk 22.3-23.7 Sr 23.7-26.7 Ka Putken kuva/sijainti Siivilän pituus: 13.0 Huomautukset Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: GTK4, Hauho Kairakone: GM 200 151511 HAVAINNOT Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Puhelin: 040 5295660 Asennus päivä: 17.1.08 17.1.08 34.60 94.12 Huom. Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: X: 6780647.43 Y: 2535301.010 Z: 127.760 TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 128.72 Siivilän alapään taso: 81.42 Putkimateriaali: Putken halkaisija, mm: PEH 63mm Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0,3mm e89 Jatkoputken pituus: 31.30 Siivilän pituus: 16.00 Kokonaispituus: 47.30 Wmax = 94.12 Wmin = 94.12 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: 0.96 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-1.0 Sr (näyte) 31.3 1.0-1.5 Sr 1.5-2.5 Sr (näyte) 2.5-19.3 Sr 19.3-20.3 Kivi 20.3-33.0 Sr, kiviä 33.0-39.0 Sr 39.0-47.2 Sr, kiviä 47.2-50.2 Ka 16.0 Putken kuva/sijainti Huomautukset Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: GTK5, Hauho Kairakone: GM200 HAVAINNOT Asentaja: Simo Murto Syvyys putken Pohjavesipinnan taso Pvm. Puhelin: 040 5295660 päästä Asennus päivä: 23.12.2007 23,12,2007 25.95 98.92 26.2.2008 25.34 99.53 X: 6779684.18 Y: 2536391.230 Z: 123.950 Huom. TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 124.87 Siivilän alapään taso: 73.57 Putkimateriaali: PEH Putken halkaisija, mm: 63.00 Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0.30 e 89 Jatkoputken pituus: 21.30 Siivilän pituus: 30.00 Kokonaispituus: 51.30 Wmax = 99.53 Wmin = 98.92 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: Siivilän pituus: 0.92 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-2.0 Hk 21.3 2.0-3.0 Hk (näyte) 3.0-8.0 Hk 8.0-9.0 Hk (näyte) 9.0-19.0 Hk 19.0-20.0 Hk (näyte) 20.0-24.0 Hk 24.0-25.0 Hk,kiviä (näyte) 25.0-31.0 Hk 31.0-32.0 Sr 30.0 32.0-40.0 hksr 40.0-41.0 hksr (näyte) 41.0-41.6 Kivi 41.6-49.8 Sr,kivistä 49.8-52.8 Ka Putken kuva/sijainti Huomautukset Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201

MITTAUS- JA ASENNUSKORTTI Geotutkimus Projekti: Putken numero: Asiakkaan viite: Puhelin: Koordinaatit: Koordinaattijärjestelmä: GTK6, Hauho Kairakone: GM 200 HAVAINNOT Asentaja: Simo Murto Syvyys putkenpäästpinnan taso Pohjavesi- Pvm. Puhelin: 040 5295660 Asennus päivä: 22.1.08 22.1.08 15.10 110.83 26.2.08 14.53 111.40 X: 6779404.73 Y: 2537380.430 Z: 125.080 Huom. TASOTIEOT JA RAKENNE Putken yläpään taso: 125.93 Siivilän alapään taso: 108.93 Putkimateriaali: Putken halkaisija, mm: PEH 63 mm Siivilän rako, mm: Vandaaliputken materiaali: 0,3mm e89 Jatkoputken pituus: 11.00 Siivilän pituus: 6.00 Kokonaispituus: 17.00 Wmax = 111.40 Wmin = 110.83 Putki maanpinnasta: Jatkoputken pituus: 0.85 Maalajit Syvyys [m] Maalaji 0.0-1.5 Sr 11.0 1.5-2.5 Sr (näyte) 2.5-10.6 Sr 10.6-11.3 Kivi 11.3-14.2 Sr 14.2-17.7 Ka 15.50-15.55 rako Putken kuva/sijainti Siivilän pituus: 6.0 Huomautukset Toimivuustesti 1min 3min 5min 10min Maalajit ovat aistinvaraisia estia Oy Y-tunnus 2163026-3 Konsulttipalvelut Osoite E-mail Puhelin ax Turuntie 207 02740 Espoo jarno.silho@destia.fi 040 700 8728 020 444 3201