Kaisa Ilola Saarijärven museon taidejulkaisusarja 10
Kaisa Ilola, Arki aarretta autuaampi 26.9. 23.11.2014 Saarijärven museo, Herajärventie 2, Saarijärvi Näyttelyn järjestäjä: Saarijärven museo Julkaisutyöryhmä Kari Kotilainen Kaisa Ilola Eila Peura Merja Ylioja Toimittaja ja taitto Kari Kotilainen Teoskuvaus Olavi Lahtela Painotyö Kirjapaino Kari Ky, 2014 Julkaisu on toteutettu Beda, Katri ja Aune Heralan säätiön tuella. Kaisa Ilola maalaamassa Heralassa v. 2014 Kaisa Ilola maalaamassa Heralassa v. 2014 Etukannen teos: Lahja äidille, 2014 öljyväri, 55,5 x 54,5 cm Takakannen teos: Heralan puutarhassa, 2014 öljyväri, 34 x 42,5 cm, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö ISSN 2342-1622 (painettu) ISSN 2342-1630 (verkkojulkaisu) ISBN 978-952-68231-1-9 (PDF) ISBN 978-952-68231-0-2 (nid.) Saarijärven museo 2
Kaisa Ilola, perinteen pohjalta omille poluille Saarijärvi tunnetaan eittämättä vahvana ja perinteikkäänä kuvataidepaikkakuntana. Tätä kuvataidekaupungin mainetta on vahvistanut edelleen erityisesti nuorien kuvataiteilijoiden sijoittuminen työskentelemään täällä Saarijärvellä. Paikkakunnalla onkin usean eri tahon yhteistyönä pystytty huomioimaan ja tukemaan taitelijoitamme. Yksi nuorimpia paikkakuntamme taitelijoita on tässä taidejulkaisussa esittelyvuorossa oleva taidemaalari Kaisa Ilola. Paikkakunnalle perhe muutti Ilolan ollessa neljä vuotta. Taitelija Kaisa Ilolan taideopintojen pohja on vahvasti pietarilainen, vaikka hän on opiskellut myös Limingan taidekoulussa. Ensimmäisen varsinaisen näyttelynsä Ilola piti toisen saarijärveläisen nuoren taitelijan Saara Vallinevan kanssa vuonna 2006 Saarijärven kaupungintalolla. Taitelijan ensimmäinen yksityisnäyttely oli vuonna 2007 Cafe Picassossa. Ilola on edelleen esittäytynyt kotikaupungissaan useissa eri näyttelyissä. Ilola on vahvasti työhönsä sitoutunut kuvataideyrittäjä, ja hänet tunnetaan myös toiminimensä Iloinen Maalari kautta. Nyt onkin vuorossa taitelijan ensimmäinen laaja oma museonäyttely. Kotipaikkakunta on pystynyt tukemaan taitelijaa mm. kaupungin stipendeillä sekä Heralan säätiön avustuksilla. Heralan säätiö on hankkinut hänen töitään säätiön nuorten taitelijoiden kokoelmaan. Säätiö on tarjonnut Ilolalle mahdollisuuden työskennellä Heralan taiteilijakodin ja Aune Heralan ateljeen historiallisessa miljöössä. Ilolalla on myös ollut mahdollisuus olla osana Heralan säätiön ja Saarijärven museon yhteistä Saarijärven nuorten taiteilijoiden dokumentointi- ja näyttelyhanketta. Tuon hankkeen yhteydessä Ilolan työskentelyä ja teoksia dokumentoidaan niin kuvaamalla kuin videoimallakin, Ilolasta toteutetaan oma taiteilijajulkaisu ja museo toteuttaa Ilolan kanssa yhteistyössä taiteilijan yksityisnäyttelyn museon tiloissa. Tähän luetteloon olemme onnistuneet saamaan myös Kaisa Ilolan pietarilaisen opettajan Anna Denderinan artikkelin taitelijasta. Ilola kirjoittaa myös itse Saarijärven museossa esillä olevan näyttelyn teemasta ja työskentelynsä taustoista. Taitelijan ja julkaisuun liittyvän näyttelyn teemana on arki - taiteilijan avaamana arki saa aivan muut kuin arkisen harmaat värisävyt! Kari Kotilainen Museonjohtaja Saarijärven museo 3
Aarretta arvokkaampi arki Mä metsän polkua kuljen kesä-illalla aatteissain ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelen vain. Eino Leino Suomalaisessa nykykulttuurissa, joka välillä näytti jo vakaasti ja pysyvästi keskittyvän niin sanottuun ajankohtaiseen taiteeseen, on taas herännyt mielenkiinto realistista maalaustaidetta kohtaan, joka kuvastaa maailmaa sen koko täyteydessään. Agressiivisiin performansseihin ja installaatioihin väsyneille katsojille halutaan kertoa yksinkertaisia ja ymmärrettäviä asioita: rakkaasta perheestä, kotiseudun kauneudesta, siitä, miten ihanaa ja ihmeellistä elämä on jopa kaikkein pienimmissä ja mitättömimmissä muodoissaan. Ihminen kiinnostaa ihmistä aina: sisäisen minäkuvan rikkaus, sen huolet ja ahdistukset, pelot ja toiveet. Kun katsoja syventyy taiteilijan luomaan maailmaan, hän etsii sieltä omien ajatustensa ja tunteidensa kaikuja, mutta hän voi löytää oman sielunsa kaiun vain, jos taiteilija on ollut täysin aito ja rehellinen, ennen kaikkea itselleen. Kaisa Ilola kuuluu siihen lahjakkaiden nuorten suomalaisten taiteilijoiden ryhmään, jotka löytävät innoituksensa ympäröivästä elämästä, maalaamalla omaa lähipiiriään: ihmisiä, luontoa, esineitä kaikkea sitä, minkä he tuntevat ja mitä he rakastavat. Kaisa kertoo maalaustensa kautta itsestään. Hänen naisen elämänsä on täynnä rakkautta omia lapsiaan kohtaan ja kodin huolenpitoa; niitä yksinkertaisia, mutta samalla niin kauniita vaimon ja äidin velvollisuuksia. Hän löytää iloa arjesta, mitä arkipäiväisimmistä tehtävistä: kävelyretkestä lasten kanssa, ruuanlaitosta, kotitöistä. Taiteilijalle jokainen pikku juttu, jokainen yksityiskohta saa merkityksen: kivet järven rannalla, yötä valaiseva lyhty, vanhat veneet kaikki ihastuttaa ja herättää huomion. Kaisa Ilolan taiteesta huokuu uskomaton hyvyyden henki. Hän tahtoo, että katsoja hidastaa hetkeksi askeleitaan, havahtuu arjestaan, pysähtyy ja huomaa, miten paljon ihania hetkiä me menetämmekään, kun kiirehdimme tärkeinä pitämiemme töiden parissa. Huomaammeko, miten lapsemme kasvavat? Ymmärrämmekö, ettei tämä hetki toistu enää ikinä? Pystymmekö ihastelemaan ruohonkortta, tien varressa olevaa kiveä, tuulen henkäystä? Kaisa huomioi kaiken tämän ja kutsuu meitä omaan maailmaansa, näkemään ja haukkomaan ihastuneina henkeämme elämän monipuolisuuden ja täydellisyyden edessä. Kaisan tarkka suhtautuminen yksityiskohtiin, kyky kertoa ihmiskohtaloista luonnon ja arkisten asioiden kautta muistuttaa amerikkalaisen realistin, Andrew Wyethin (1917 2009) töitä. Taiteilija ei kuitenkaan taltioi todellisuutta vaan kuvaa omaa käsitystään siitä, jopa silloin, kun hän maalaa esineitä ( Välke, 2013; Suvanto Langinkoskella 2013). Kaikkein merkittävin Ilolan maalaus Hanhikivi (2014) kuvaa nuorta tyttöä, joka ihastelee meren aavaa. Vaikka päähenkilöllä on esikuva todellisuudessa (taiteilijan serkku), teos vaikuttaa omakuvalta; niin paljon siitä huokuu henkilökohtaisia tunteita: kotiseuturakkautta ja voimakasta halua varjella luontoa urbanisaation tuhoisalta vaikutukselta. Teoksesta kuvastuu ihmisen ja luonnon harmonia. Väkisinkin tekee mieli verrata teosta A. Wyethin maalaukseen Christina s World (1948). Kaisa ikään kuin vastaa kunnianarvoisalle taidemaalarille: Ja tässä on minun maailmani. Taideteoksen luomisprosessin seuraaminen on yhtä mielenkiintoista kuin itse lopputulos. Yhdessä elokuvaohjaaja Janne Heinosen kanssa Kaisa kuvasi mediataideteoksen, joka esittää sitä luovaa prosessia, mikä tapahtuu taiteilijan mielessä ja kannustaa häntä lopulta maalaamaan aiheesta taulun. Taidemaailman ihmiset tuntevat tämän heitä ohjaavan, ylipääsemättömän ja houkuttelevan voiman eri tavoin. Se päästää mielikuvituksen valloilleen, saa halun ilmaista ylenpalttiset ideat ja tuoda ne katsojille ymmärrettäviksi. Ilolan sisäinen moottori personoitui hänen isänsä vanhassa maatalouskoneessa. Koko elokuvan ajan taustalla kuuluu koneen rytmikäs ääni, kuin taiteilijan sydämen lyönnit. 4
Lapsuus ei ole vahingossa noussut yhdeksi Kaisan pääteemoista, sillä hänellä on kaksi ihanaa pientä poikaa. Teokset, kuten Nukkuma-asento (2012), Lahja äidille (2014) ja Leikki kylvyn jälkeen (2014), kertovat meille siitä hyvyyden ja huolenpidon maailmasta, jossa onnelliset lapset kasvavat. Uskomattoman koskettava, äidin rakkauden valolla kyllästetty työ on Perusilme (Voiton muotokuva) (2013). Työn hohtavat pastellisävyt muuttavat sen suorastaan helmeksi, ja teoksen pieni koko paljastaa, että taiteilijatar jakaa kanssamme jotain todella henkilökohtaista, oman aarteensa. Pojan pää on maalattu sellaisella herkkyydellä ja lämmöllä, että voi heti aistia, että kuvan nuori nainen suhtautuu lapsen syntymään kuin valtavan arvokkaaseen lahjaan ja pelkää säikäyttävänsä tämän pienen, maanpäällisen onnen. Kaisa muistelee lämmöllä omaa Pyhäjoella elettyä lapsuuttaan. Se on kauniiden metsien, meren, joen ja rantaniittyjen maa, jossa taiteilija näkee jopa ankeassa, alakuloisessa sateisessa illassa kotimaansa pohjoista vetovoimaa. Kaisa rakastaa maisemien maalausta. Hän osaa helposti ikuistaa muuttuvia luonnonilmiöitä ja täyttää minkä tahansa, jopa ohikiitävän hetken runollisella mielialalla ( Katarina, 2013; Kaksi venettä, 2013; Heralan puutarhassa, 2014; Maisema Parkatinniemestä, 2014). Kotikaupungissaan Saarijärvellä taiteilija alkoi aikoinaan opiskella maalaustaiteen aakkosia ja jatkoi sitten opintojaan Limingan taidekoulussa. Niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut ryhtyä taiteilijaksi, Kaisa muistelee. Varsinaisen ammattitaidon hän hankki Venäjällä opiskellessaan kaksi vuotta Pietarissa Venäjän taideakatemiassa, Repinin Kuvataiteen ja arkkitehtuurin instituutissa. Suomen ja Venäjän taideopetuksen tiiviiden yhteyksien, ja erityisesti niiden opetusohjelmien ansiosta, jotka mahdollistavat suomalaisten taiteilijoiden pääsemisen venäläisten professorien oppiin, Kaisa on saanut parannettua ammattitaitoaan sekä Suomessa että Venäjällä ja pystynyt saavuttamaan kuvataiteessa todellista menestystä. Realismiin suuntautuneelle ihmiselle tekninen taito ja virtuoosimainen toteutus ovat erittäin tärkeitä tekijöitä. Ei riitä, että on joku idea, sillä idea tulee osata välittää myös katsojalle niin, ettei teoksen viereen tarvitsisi ripustaa pitkää selostuslappua. Ei riitä, että on vain voimakas halu piirtää ja maalata, tarvitaan myös vuosien käytännön harjoittelua, ihmisen anatomian, perspektiivin, maalaustekniikoiden ja taidehistorian opiskelua, sekä loputonta harjoittelua. Vain kovalla työllä voi saavuttaa täyden vapauden ilmaista haluamansa värien avulla ja saada toteutuksen näyttämään helpolta ja kevyeltä. Kaisa on käynyt tätä raskasta tietä, jolle ei ole loppua, sillä taiteilija ei saa olla koskaan tyytyväinen itseensä, jotta hän voisi jatkaa eteenpäin. Naistaiteilijat ovat kaikkina aikoina jättäneet selvän jälkensä suomalaiseen realismiin. Muistamme Suomen maalaustaiteen kultaajalta kuuluisia nimiä, kuten Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja Ellen Thesleff. Kaisa Ilola jatkaa taiteen naisnäkökulmaa, mutta pyrkii löytämään siinä oman tyylinsä, omat kasvonsa. Kaisa Ilolan taiteellinen tie on ollut lähes aina kuin synnintunnustusta. Hänellä ei ole yhtään väärää nuottia; jokainen siveltimen veto nousee sielun syvyyksistä. Kaisa itse sanoo töistään: Toivon, että töistäni kuvastuu rauha ja lepo. Se ei tarkoita, että kokisin aina sisäistä rauhaa, mutta pyrin siihen ja pidän sitä arvossa. Se on minulle aarre, jota säilytän. Anna Denderina, taiteilija, vanhempi opettaja Ilolan opettaja vuosina 2008 2009 Käännös Päivi Nironen 5
Taiteestani Olen valinnut tähän näyttelyyn aiheeksi tavallisen arjen. Arvostan arkea. Näen onnea pienissä hetkissä ja tavallisissa asioissa. Nostan joitakin asioita arjesta muita enemmän esille. Pidän esimerkiksi mielenkiintoisista tarinoista ja ihmisistä sekä heidän kuvaamisestaan. Työnteko, lasten leikit, kotityöt, maisemat, asetelmat, muotokuvat ja erilaiset jokapäiväiset hetket ovat mielestäni maalaamisen arvoisia. Joskus tunnen hyvällä tavalla ulkopuolisuutta: saatan katsoa mitä tahansa tilannetta kuin valmista maalausta ja valita, haluaisinko näyttää sen muille niin kuin itse sen koen. Arjessa toistuvat asiat ovat erityisen kiinnostavia. Tarkoitan jokapäiväisiä velvoitteita, joita ei yleensä ajattele sen kummemmin. Aiheeni ovat menneet pienempään suuntaan. Pysähtyminen ja paikallaan oleminen ei ole turhaa. Toivon että töissäni näkyisi myös rauha ja lepo. Olen maalannut tätä näyttelyä Heralan taiteilijakodissa. Ympäristö on ollut rauhallinen ja muutenkin mieluisa. Joitakin töitä olen tehnyt Heralan ympäristöstä. Saarijärvellä on taiteilijalle runsaasti hyviä aiheita ja kannustava ilmapiiri, kuten tämä yhteistyö museon ja Heralan säätiön kanssa osoittaa. Olen hyvin iloinen siitä, että olen voinut jatkaa kahtena viime kesänä opiskelua Venäjän Taideakatemian professorin, Jevgeni Zubovin johdolla. Osallistuin hänen kursseilleen Kotkassa ja Pietarissa. Olen myös pitänyt yhteyttä muutaman entisen opettajani kanssa. Tärkeimmän taidekoulutukseni sain Pietarissa ja ne vuodet olivat muutenkin aivan erityistä aikaa Taiteen tekeminen on itsellenikin mielenkiintoinen prosessi, josta valmis työ on vain yksi osa. Tätä prosessia halusin avata yhdessä elokuvaohjaaja Janne Heinosen kanssa tekemässämme mediataideteoksessa Prosessi. Joskus maalaus pitää otteessaan kunnes olen saanut sen valmiiksi. Jos en maalaa sitä, niin ajattelen sitä. Taiteen tekeminen vie toisinaan minua, enkä minä sitä. Tätä voimaa halusin kuvata mediataideteokseen kuvatun maamoottorin avulla. Arvostan kaikkea luovaa tekemistä ja uusien asioiden kokeilemista. Työskentelyyni liittyy myös asioita, joita on vaikeampi selittää. Oikeaa mielentilaa, lepoa, jotta ideat pääsevät syntymään, ajatuksissa tapahtuvaa työskentelyä ennen maalaamista ja innostumista. Innostuksen kokeminen on joka kerta oma tunteeni, mutta lopputuloksen jaan mielelläni kaikille. Kaisa Ilola Kaisa Ilola 4 v. 6
Leikki kylvyn jälkeen, 2014 öljyväri, 38,5 x 31 cm 7
Lahja äidille, 2014 öljyväri, 55,5 x 54,5 cm 8
9
Heralan puutarhassa, 2014 öljyväri, 34 x 42,5 cm Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö 10
Herala iltahämärässä, 2013 öljyväri, 60 x 40 cm Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö 11
Hanhikivi, 2014 öljyväri, 55 x 90,5 cm 12 13
14 Riku Niemen muotokuva, 2014, öljyväri, 92.5 x 65,5 cm, yksityisomistuksessa.
Sininen asetelma, 2008 öljyväri, 54 x 64,5 cm 15
Perusilme (Voiton muotokuva), 2013, öljyväri, 17,5 x 14 cm 16
Omakuva lasten kanssa, 2014, öljyväri, 88 x 88 cm 17
Maisema Parkatinniemestä, 2014 öljyväri, 69,5 x 52 cm yksityisomistuksessa. 18
Tytöt ongella, 2014 öljyväri, 72 x 48 cm, yksityisomistuksessa. 19
Odotus, 2009 öljyväri, 30 x 60,5 cm Välke, 2013 öljyväri, 20 x 30 cm yksityisomistuksessa. 20
Kaksi venettä, 2013 öljyväri, 45,5 x 38 cm 21
Kaisa Ilola, (os. Pietilä), s. 13.4.1984, Pyhäjoki, asuu ja työskentelee Saarijärvellä kaisa@iloinenmaalari.net, http://www.iloinenmaalari.net/ +358 40 825 6238 OPINNOT Kymenlaakson kesäyliopiston ja Venäjän Taideakatemian kansainvälinen kesäkoulu, akvarellimaalauskurssi, Pietari 2014 Kymenlaakson kesäyliopiston ja Venäjän Taideakatemian kansainvälinen kesäkoulu, maisemamaalauskurssi, Kotka 2013 Venäjän Taideakatemia, Pietari, Maalauksen tiedekunta 2008 2009 ja 2005 2006 Limingan Taidekoulu 2002 2003 YKSITYISNÄYTTELYT Arki aarretta autuaampi, Saarijärven museo 2014 Lumous, Wiikin kartano, Viitasaari 2010 Finlandia, Kunnantuvan vinttigalleria, Saarijärvi 2010 Kantelettaren kantapäillä, Kaupunginkirjaston Muikku-sali, Joensuu 2008 Utopia, Cafe Picasso Saarijärvi, 2007 Kaksi kansaa, yhteisnäyttely Saara Vallinevan kanssa, kaupungintalo, Saarijärvi 2006 RYHMÄNÄYTTELYT Töitä ja tekijöitä, Saarijärven museo 2012 Tunne maisema, Saarijärven museo 2011 Unelmia, Taiteilijaseura Sienan yhteisnäyttely, Saarijärvi 2011 Törkeen tärkeetä, Taiteilijaseura Sienan yhteisnäyttely, Saarijärvi 2009 Venäjän Taideakatemian ulkomaalaisten ryhmän oma yhteisnäyttely, Pietari 2009 Venäjän Taideakatemian ulkomaalaisten ryhmän oma yhteisnäyttely, Pietari 2008 Tässä ja nyt, Taiteilijaseura Sienan yhteisnäyttely, Saarijärvi 2007 Venäjän Taideakatemian ulkomaalaisten ryhmän oma yhteisnäyttely, Pietari 2006 Taiteilijaseura Sienan yhteisnäyttely, Saarijärvi 2006 Venäjän Taideakatemian ulkomaalaisten ryhmän oma yhteisnäyttely, Pietari 2005 Limingan taidekoulun kevätnäyttely, Liminka 2003 MUOTOKUVAT 2000 Maija Sinkkonen 2003 Nadja Tevsadze 2004 Artjom Sur 2004 Aleksei Sjomozkin 2004 Andrei Jermakov 2009 Minna Hiekkavirta 2010 Saara Hetemäki 2010 Hannu Rahkamaa 2013 Voitto Ilola 2014 säveltäjä, kapellimestari Riku Niemi 2014 TAM, kuvataiteen lehtori Pulmu Kuorelahti-Juntunen 2014 Kilpisen koulun perustaja ja rehtori Lauri Väisänen 22
APURAHAT Residenssi Heralan taiteilijakodissa elokuu 2013-lokakuu 2014 Apuraha Kaisa Ilolan ja Janne Heinosen työryhmälle mediataideteokseen Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö, 2013 Saarijärven kaupungin taideapuraha, 2005 Kuvataidestipendi, Saarijärven kaupunki 2000 Apuraha Venäjän Taideakatemian valmistavan kurssin materiaalikustannuksiin. Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö, 2005. TEOKSET KOKOELMISSA JA JULKISISSA TILOISSA, JULKAISUT Julkaisu liittyen näyttelyyn Arki aarretta autuaampi, 2014 Saarijärven museo ja Heralan säätiö Dokumentti työskentelystä Heralassa ja opintomatkasta Pietariin, 2014, Saarijärven museo ja Heralan säätiö Heralan puutarhassa öljyvärimaalaus, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö Herala Iltahämärässä öljyvärimaalaus, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö Lauri Väisäsen muotokuva, öljyvärimaalaus, Kilpisen koulu, Jyväskylä Heijaste hiilipiirros, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö Pyykkipäivä öljyvärimaalaus, Saarijärven Pesu Oy Maisema Pyhä-Häkistä öljyvärimaalaus, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö Lampi, hiilipiirros, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö Auringonkukat kulttuuritalon seinämaalaus paperipohjalle, Ambarnin kylä, Vienan-Karjala Irina öljyvärimaalaus, Beda, Katri ja Aune Heralan säätiö KUVITUKSET 2014 Saarijärven Joululehden kansikuva ja taiteilija 2012 Sampon joululehden kansikuva 2011 Janoiset, Tuulikki Poser-Hirven nuottijulkaisu, musikaalinen draama 2010 Mari Mörö, lastenkirjat Oiva Oravan kesäpäivä ja Oiva Oravan talvipäivä 2010 Saarijärven kaupungin taidevuosipaita 2010 Ensimmäinen joulu, Ville Heimonen, CD-levy 2009 Kelloselkosen jouluihme, Jouko Kuusjärvi, kirja JÄSENYYDET Saarijärven Taiteilijaseura Siena Art Hysteria ry Saarijärven Yrittäjät ry LUETTELON KUVAT Olavi Lahtela, SM, taideteoskuvat (kannet, s.1, 2, 3, 7 21); Leonid Kokov (s.5); Päivi Pietilä (s. 6) Sivujen 22 23 kuvat: Hannele Aho, Konstantin Gratsov, Kaisa Ilola, Jevgeni Zubov, Tuulikki Pietilä (3 kpl) 23