Prologi: ele viittomana ja sen osana Leksikaalis-kieliopilliset kategoriat Tommi Jantunen, SVKS112, 16.3.2017 Liddell (2003: 362): "In spite of [numerous] demonstrations, gradience and modality have kept intonation and gesture outside of the mainstream of linguistic analysis. This choice is not available for ASL. Ignoring gestures and the gradient aspects of the signal produced by the hands leaves out too much." Viittomisto (Jantunen 2010) Pantomiimiset eleet Elemäiset viittomat Sanamaiset viittomat Sanaluokkatutkimuksen filosofinen perusta Ihmisillä on samankaltaiset biologis-kognitiiviset / psyko-fyysiset valmiudet (esim. liikkumattomuuden ja liikkeen erottelu) Kaikissa kielissä on yksiköitä, jotka viittaavat olioihin, ja yksiköitä, jotka sanovat jotain olioiden toiminnasta Ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, millaisia lingvistisiä kategorioita nämä yksiköt muodostavat Vrt. tämän lähestymistavan ero esim. formaaliin kielentutkimusperinteeseen 1
Kategorioiden ontologinen perusta fysiikka kognitio & sosiaalisuus kieli S N A V V Metodinen perusta Yksikön sanaluokka ei ole määriteltävissä platonisesti yhdellä piirteellä vaan kolmen kriteerityypin avulla. Nämä ovat (1) semanttiset kriteerit, (2) morfologiset kriteerit ja (3) syntaktiset kriteerit. Lähtökohta tyypittelylle on perinteisesti ollut semantiikka. (Givón 2001: 49.) erikoistuneet solut staattisuus vs dynaamisuus prototyyppikategoriat Typologisesti keskeisten pääsanaluokkien prototyypit merkityksen ja funktion mukaan esitettynä (Croft 2003: 185) Substantiivi = <kohde, viittaaminen> Verbi = <toiminta, predikoiminen> Adjektiivi = <ominaisuus, modifiointi> Croft (2003: 183) Cross-linguistically, the category identified with the label adjective varies much more than those labelled noun and verb. In some languages, such as English, there is a large class of adjectives which can be added to quite easily [---]. In a number of languages, such as Hausa, there is a small closed class of words, defined on internal grammatical criteria, which is generally identified with the adjective category. In yet other languages, such as Chinese, it is claimed that adjectives do not exist [---], and the translational equivalents of English adjectives are assigned to the categories of noun and verb, depending on their grammatical behavior. 2
Adjektiivi SVK:ssa? Nominaali ja verbaali (Jantunen 2010; vrt. Rissanen 1985: 29-42, 1998) Ominaisuusviittomien kieliopillinen käyttäytyminen ei tue tulkintaa, jonka mukaan ominaisuusviittomat muodostaisivat itsenäisen sanaluokan ADJEKTIIVI. Ominaisuusviittomat analysoituvat SVK:ssa (marginaalisemmiksi) nominaaleiksi ja verbaaleiksi. Prototyyppinen nominaali Semanttisesti: viittaa asiaan, esineeseen, olioon Morfologis(-leksikaalispragmaattis)esti: ei koodaa ikonisesti tai puolisidonnaisin elementein aspektia/teonlaatua; puolisidonnaiset peräliitännäisosoitukset koodaavat mm. definiittisyyttä Syntaktisesti: aloittaa aina yksinkertaisen rakenteeltaan täydellisen isoloidun väitelauseen Prototyyppinen verbaali Semanttisesti: koodaa tilaa, tapahtumaa, toimintaa Morfologis(-leksikaalispragmaattis)esti: koodaa ikonisesti tai puolisidonnaisin elementein aspektia/teonlaatua; perään ei voi liittyä definiittisyyttä koodaavia peräliitännäisosoituksia Syntaktisesti: ei ole koskaan rakenteeltaan täydellisen yksinkertaisen isoloidun väitelauseen alussa Lisää erottavia tekijöitä Viittomakieliset huuliot esiintyvät verbaalien kanssa (Rainò 2001: 41) Liike on nominaaleissa ja verbaaleissa monesti fonetiikaltaan erilainen (vrt. Rissanen 1998) jne Nominaalien alaluokat (perustuen Rissaseen 1998) 1. Leksikaaliset nominaalit Kiinteät leksikaaliset nominaalit (esim. MIES) Sisäistä muuntelua sallivat leksikaaliset nominaalit Neutraalitilassa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. TALO) Kehokontaktissa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. SUU) Leksikaaliset nominaalit, joilla on klassifikatorinen alkuperä (esim. LINTU) Leksikaaliset indeksit (esim. henkilöviitteiset osoitukset) 2. Kieliopilliset nominaalit SASSit Klassifikaattorikäsimuodot Kieliopilliset indeksit (esim. topiikkia merkitsevät osoitukset) 3
Verbaalien alaluokat (Jantunen 2010) 1. Puhtaan morfemaattiset Tyypin 1 verbaalit, esim. TIETÄÄ 2. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat Tyypin 2 verbaalit, esim. OPETTAA-2-1 3. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat & kuvailevat Tyypin 3 verbaalit, joiden morfemaattinen rakenne on a) km + eksistenssiä ilmaiseva liike, esim. {KL-G}+{olla}-2 b) pelkkä km, esim. {KL-B}-"liikkuu puikkelehtien"-3-2 Elekomponentti Tyypin 2 verbaaleissa Morfologisesti koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 2 verbaalit myös osoittavat (kohdetta, referentin/referenttien paikkaa jne); osoittamiskyky erottaa tyypin 2 verbaalit tyypin 1 verbaaleista (ja lopulta myös puhutun kielen verbeistä). Tyypin 2 verbaaleiden artikulaatiopaikka ei ole kattavasti kuvattavissa vakioisella joukolla fonologisia tmv. piirteitä Artikulaatiopaikka on tyypin 2 verbaaleiden gradientti, gesturaalinen komponentti. Elekomponentti Tyypin 3 verbaaleissa Sign Categories in Auslan Tyypin 3 verbaaleiden morfemaattinen tunnusmerkki on klassifikaattorikäsimuoto. Morfemaattisesti (ja leksikaalisesti) koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 3 verbaalit rakentavat merkitystä myös lokatiivis-topografisen kuvailun avulla. Artikulaatiopaikka ja orientaatio sekä tietyissä tapauksissa (tyyppi 3b) myös liike ovat tyypin 3 verbaaleiden gradientteja, gesturaalisia komponentteja. de Beuzeville, Johnston & Schembri (2009) 4
Sarjakuvanarratiivit 12 äidinkielistä viittojaa (4 miestä, 8 naista) Ikäjakauma 20-60 vuotta Tehtävä: Kerro, mitä sarjakuvassa tapahtuu? Lumiukkotarina (3 miestä, 3 naista) Sammakkotarina (1 mies, 5 naista) Videomateriaalin kokonaiskesto: 45 minuuttia, 12 sekuntia Nominaaliluokka sisältää myös kaikki osoitukset (OS). Määrittämätön-luokka sisältää x-sanaluokan, epäselvät tapaukset (?-merkki) ja PALM-UP-viittomat. 5
Epäselvät tapaukset ovat niitä, jotka on aineistossa osoitettu?-merkillä. Lekseemityyppien frekvenssejä sarjakuvanarratiiveissa Merkitysglossatut viittomat n=3356 Lekseemit n=538 Nominaalilekseemit (sis. OS) n=181 (OS esiintymät n=339) Verbaalilekseemit n=184 Määrittämättömät lekseemit n=172 PALM-UP esiintymät n=79 Määrittämätön-luokka koostuu x-sanaluokkaisista kuvailevista viittomista. 6
Frekventeimmät nominaaliviittomat (pl. OS) Osoitusten frekventeimmät merkitykset 1. n_poika (131) 2. n_y_lumiukko (71) 3. n_sammakko (68) 4. n_koira (66) 5. n_ikkuna (22) 6. n_äiti (19) 7. n_puu (18) 8. n_lumi (17) 9. n_yö (16) 10. n_y_vanhemmat (16) 1. se (147) 2. minä (54) 3. tuo (42) 4. siellä (19) 5. tuolla (14) 6. sinä (11) 7. tuonne (8) 8.? (7) 9. ne-kaksi (6) 10. ne (6) Frekventeimmät tyypin 1 ja 2 verbaalit Frekventeimmät määrittämättömät viittomat 1. v_katsoa (96) 2. v_kävellä (58) 3. v_olla (41) 4. v_etsiä (40) 5. v_nukkua(l) (35) 6. v_katsella (32) 7. v_nähdä (30) 8. v_ottaa (22) 9. v_kävellä(gg) (21) 10. v_haluta (20) 1. x_jo (72) 2. x_mitä (51) 3. x_sitten (49) 4. x_pi (36) 5. x_todennäköisesti (31) 6. x_kyllä (27) 7. x_takaisin (21) 8. x_oma:hänen (19) 9. x_mukana (18) 10. x_kuinka (17) 7
Kirjallisuus de Beuzeville, L., Johnston, T. & Schembri, A. (2009). The use of space with indicating verbs in Auslan: A corpus-based investigation. Sign Language & Linguistics 12:1 (2009), 53 82. Croft, W. (2003). Typology and universals. (2nd edition) Cambridge: Cambridge University Press. Givón, T. (2001). Syntax. Volume 1. Amsterdam: John Benjamins. Jantunen, T. (2010). Suomalaisen viittomakielen pääsanaluokat. Teoksessa T. Jantunen (toim.), Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon, 57-78. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Liddell, S. K. (2003). Grammar, gesture, and meaning in ASL. Cambridge: CUP. Rainò, P. (2001). Mouthings and mouth gestures in Finnish Sign Language. In P. Boyes Braem & R. Sutton-Spence (Eds.) The hands are the head of the mouth: the mouth as articulator in sign languages. Hamburg: SIGNUM-Press, 41 50. Rissanen, T. (1998). The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis in General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics, University of Turku. Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. 8