KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA VIINARALLISTA

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA VIINARALLISTA

2/2014 Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry toimii koko maassa ja koko väestön parissa terveiden elämäntapojen edistämiseksi. Alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin liittyvän ehkäisevän työn ohella EHYT ry ehkäisee pelaamisesta syntyviä haittoja sekä edistää päihteetöntä liikennettä. Järjestö kohtasi vuonna 2013 kouluissa noin 70 000 nuorta, 4 500 oppilaiden vanhempaa ja noin 3 000 nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista. Sosiaalisen median foorumeilla kohtaamisia oli noin 100 000. Oppimispelejä ja muita sovelluksia ladattiin noin 20 000 kertaa. EHYT ry teki yhteistyötä 15 600 työntekijän työyhteisöjen kanssa ja työ tavoitti 2 400 ikäihmistä. Sen kohtaamispaikkaverkostoissa käydään vuodessa noin 350 000 kertaa. Järjestö lähetti 100 000 auttavaa tekstiviestiä ja mm. vastaanotti 1 000 puhelua neuvontapuhelimeen. EHYT ry myös koordinoi 35 valtakunnallisen järjestön yhteistyötä päihdehaittojen ehkäisyssä.

Kuinka iso ongelma viinaralli on Suomelle? Viinaralli ei ole se kaikkein tärkein alkoholipolitiikan ongelma, mutta kylläkin iso haaste Suomelle. Viinaralliin on syytä puuttua muiden muassa lisäämällä tullin valvontaa ja säätämällä ohjeellisista rajoista, joiden ylittyessä matkustajan tulee kyetä perustelemaan iso tuontimäärä omaan käyttöön. Viinarallia käytetään kuitenkin osittain tarkoitushakuisesti ja osin väärinymmärryksen vuoksi torjumaan keinot, joilla suomalaista alkoholinkulutusta ja päihdehaittoja yritetään vähentää. Me olemme kaikki nähneet viinarallin Länsisatamassa ja meidän on helppo uskoa, kun sanotaan, että se on vaikea ongelma. Ongelma on osattava asettaa oikeisiin mittasuhteisiin. Jos esimerkiksi alkoholiveroa Suomessa korotetaan, eikö se vain merkitse viinarallin kiihtymistä? Kun alkoholin hintaa nostetaan vaikkapa veronkorotuksella tai minimihinnan käyttöönotolla, alkoholinkulutus ja päihdehaitat vähentyvät. Lisäksi valtion verotulot lisääntyvät. Samanaikaisesti viinaralli voi hiukan kiihtyä, mutta nettovaikutus on aina positiivinen. Eri korotustasoilla ja erilaisissa olosuhteissa haitta/hyötysuhde on suuruusluokkaa 1/10-1/4. Korotus siis tuo valtion kassaan lisää verotuloja ja pienentää päihdehaittoja aina moninkertaisesti sen, minkä viinaralli mahdollisesti kiihtyy. Mutta eikö viinaralli tarkoita sitä, että Viro korjaa hyödyt ja Suomi maksaa haittojen kustannukset? Alkoholihaitat Suomessa syntyvät valtaosin ihan kotimaasta ostetusta alkoholista. Koska alkoholi Virossa on sekä yleisen hintatason että verotuksen vuoksi paljon halvempaa kuin Suomessa, suomalaiset tuovat alkoholia paljon myös sieltä. Tyypillisesti Suomessa juotava alkoholi on kuitenkin ruokakaupasta ostettua olutta, siideriä ja lonkeroa. Vain pieni osa päihdehaitoista aiheutuu matkustajien mukaan tuomasta viinasta. Jos viinarallista haluttaisiin päästä eroon hintaa säätelemällä, pitäisi alkoholi Suomessa laittaa sellaiseen alennusmyyntiin, ettei sitä enää kannattaisi Virosta hakea. Hintaa alentavien ja saatavuutta lisäävien toimien seuraukset kuitenkin on koettu moneen kertaan: halpa viina yllyttää ostamaan, kulutus kasvaa ja päihdehaitat lisääntyvät. Rajuja muutoksia koettiin esimerkiksi 1990-luvulla, jolloin kokonaiskulutus lähti rajuun nousuun ja mm. päihdekuolemat kaksinkertaistuivat. Jos halpaa viinaa saisi jokaisesta lähikaupasta 3

ja ravintolasta, ongelma olisi ihan toista luokkaa kuin halvan viinan houkutus Virossa. On hölmöläisten touhua hyökätä viinarallin kimppuun keinoilla, jotka lisäävät alkoholin kulutusta ja päihdehaittoja. Mutta Suomihan menettää valtavasti verotuloja Viroon? Päihdehaitat maksavat suomalaisille noin 6-7 miljardia euroa vuodessa. Alkoholi on meillä merkittävin yksittäinen työurien lyhentäjä ja jos työuria onnistuttaisiin pidentämään kahdella vuodella, merkitsisi se noin 5 miljardin säästöä. Alkoholialan maalailemat laskennalliset menetykset viinaralliin ovat aivan toisen mittakaavan asioita. Jos tuijotetaan pelkkiä viinarallin vaikutuksia saamatta jääneinä alkoholiveroina tai alkoholialan kannattavuutta Suomessa, unohdetaan, että alkoholin isot kustannukset ja niihin liittyvät säästömahdollisuudet ovat muualla. Sanotaan, että todellisuudessa viinaralli on moninkertaista tilastoihin nähden? Onko ongelma siis vieläkin isompi kuin viranomaiset luulevat? Viinarallin mittakaava on erittäin suuri. Jostain syystä alkoholialan toimijat omassa vaikuttamistyössään haluavat väittää sen olevan vieläkin suurempaa. Tosiasiassa matkustajatuonnin mittakaava tunnetaan varsin hyvin. Tuonti on tällä hetkellä noin 9 miljoonan litran tasolla ja se on kasvanut jonkin verran vuoden aikana. Taustalla tässä ovat muiden muassa varustamoiden kehittämät palvelut, joiden ansiosta alkoholia on pahimmillaan voinut hankkia pakettiautollisen käymättä lainkaan ulkomailla. Näihin on nyt pyritty puuttumaan. Mutta väitteet siitä, että matkustajatuonti tosiasiassa olisi tilastoitua paljon suurempi, eivät pidä paikkaansa. Tämän voi havaita esimerkiksi vertailemalla Viron ja Suomen tilastoja. Virolaisten luvut alkoholin myymisestä Virosta ulkomaille ovat itse asiassa pienemmät kuin Suomen laskelmat siitä, kuinka paljon suomalaiset tuovat alkoholia Virosta Suomeen. Tästä voisi päätellä, että Suomen laskelmat on tehty mieluummin ylä- kuin alakanttiin. On esitetty, että matkustajatuonti tosiasiassa olisi vaikkapa kaksinkertaista tilastoihin nähden. Päihdehaittatilastot eivät kuitenkaan tue väitettä valtaisasta piilotuonnista. Jos kokonaiskulutus tilastojen ulkopuolella olisi kasvanut olennaisesti, pitäisi sen näkyä kasvaneina päihdehaittoina. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan päihdehaitat ovat vähentyneet juuri sen verran kuin viime vuosien lievän kulutuksen laskun myötä voidaan odottaakin. Mutta vieläkin selkeämmin jättimäisen piilotuonnin mahdottomuus paljastuu, kun muistetaan, että meitä suomalaisia on neljä kertaa enemmän kuin virolaisia. 4

Jos siis suomalaiset tosiasiassa joisivat kaksi litraa enemmän virolaista viinaa henkilöä kohti, joisivat virolaiset itse sitä peräti kahdeksan litraa vähemmän kuin tilastot väittävät. Virolaisten oma keskikulutus olisi siis todellisuudessa islamilaisten maiden luokkaa, vaikka päihdehaitat Virossa ovat erittäin suuret. Tämä yhtälö ei vain toimi. Mutta eikö tuo selity sillä, että virolaiset itse tuovat alkoholia Venäjältä ja Latviasta paljon enemmän kuin heidän tilastonsa väittävät? Viron ja Venäjän raja on EU:n ulkoraja kuten Suomen ja Venäjän raja. Matkustajatuonnin valvontaan liittyvät ongelmat ja viinaralli liittyvät erityisesti EU-maiden väliseen vapaaseen tuontiin. Viron ja Latvian välinen elintasoero ja alkoholin hintaero taas on ihan toisenlainen kuin Suomen ja Viron välillä. Piilotuontiväitteitä ei siis voi selittää väittämällä, että vastaava massiivinen piilotuonti olisi käynnissä myös Virossa. On myös vähän outoa ajatella, että viranomaiset ehdoin tahdoin molemmissa maissa pitäisivät kiinni huonoista tilastoista yrittämättäkään selvittää tuonnin todellista mittakaavaa. Tosiasiassa kummassakin maassa on hyvin monella tavoin selvitelty tuonnin volyymiä ja pyritty muodostamaan siitä mahdollisimman tarkka kokonaiskuva. Onko siis ajateltava, ettei viinarallilla ole väliä? Tottakai viinarallilla on paljonkin väliä. Tullin on otettava siihen aivan uusi ote, ja tullille on tähän työhön osoitettava riittävät resurssit. Tullin resurssien lisääminen on tärkeä investointi, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin. Myös yhteistyötä Viron kanssa on tärkeää tiivistää. Mitä nopeammin alkoholin hinta elintason noustessa ja Viron omien alkoholiveronkorotusten myötä nousee, sen pienemmäksi käy suomalaisten tarve tuoda alkoholia sieltä. Olisi myös erittäin tärkeää, että Suomi nostaisi EU:ssa vahvasti esille kysymyksen, millä tavoin alkoholin kaltaisen haittoja aiheuttavan aineen vapaata liikkuvuutta voidaan säännellä. Ei kuitenkaan ole mitään perusteita nostaa viinaralliongelmaa alkoholipolitiikkamme kärkeen, kuten julkisessa keskustelussa nyt näyttää tapahtuneen. 5

Miksi Suomessa keksitään aina vain uusia alkoholirajoituksia? Eikö olisi jo aika vapaammalle alkoholipolitiikalle? Todellisuudessa alkoholipolitiikkaa on vapautettu jo 50 vuoden ajan ja vapauttamisen tuloksena kulutus ja erilaiset haitat ovat kasvaneet. Jostain syystä alkoholihaitoista puhuminen tulkitaan Suomessa kovin usein holhoukseksi ja moralisoinniksi, toisin kuin vaikkapa liikenneturvallisuuskysymykset. Kuitenkin alkoholi tappaa vuodessa melkein kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenne. Mutta eikö kokonaiskulutus ole jo vähentymässä? Kokonaiskulutus on tosiaan viime vuosina laskenut jonkin verran huippuvuosista. Kokonaiskulutuksen lasku on erinomainen todiste alkoholiverojen korotusten vaikutuksista, sillä muutos selittyy melko suoraan niillä. Vaikka alkoholikulttuurissamme on tapahtunut positiivisia muutoksia, on samaan aikaan valitettavasti tapahtunut myös kielteistä kehitystä. Suomalaiset ovat omaksuneet perinteisen viikonloppuryyppäämisen kulttuurin rinnalle eurooppalaiseksi ajattelemamme arkipäiväisen juomisen kulttuurin. Ruokaviini- ja seurustelujuomakulttuuri ei ole korvannut humalajuomisen kulttuuria vaan tullut sen päälle. Nykyiset juomatottumuksemme nostavat meidät päihdehaittatilastoissa vieläkin korkeammalle kuin juomamääriemme perusteella voisi luulla. Miksi sääntelyllä pitää kiusata tavallisia ihmisiä eikö keinot tulisi kohdistaa ongelmakäyttäjiin? Liikenteessäkin rajoitukset koskevat kaikkia tiellä liikkuvia, eivät vain kaahareita. Kun alkoholihaittoja yritetään vähentää, on nimenomaan tärkeä pystyä vaikuttamaan koko väestön juomatottumuksiin. Tiivistettynä tähän on kolme syytä: 1. Valtaosa päihdehaitoista aiheutuu kohtuukäyttäjille, ei suurkuluttajille. 2. Keinot, jotka saavat koko väestön vähentämään juomista vaikuttavat tutkitusti myös suurkuluttajien alkoholinkäyttöön. 3. Mitä enemmän väestötasolla juodaan alkoholia, sen useammalla käyttö ajan mittaan muodostuu tavalla tai toisella ongelmakäytöksi. Kansainvälinen alkoholiteollisuus yrittää vakuuttaa päätöksentekijät siitä, että alkoholi tuottaa haittoja ainoastaan pienelle vähemmistölle, joka käyttää sitä väärin. Tämä on osa heidän vaikuttamistyötään. Alkoholi on riippuvuutta ai- 6

heuttava aine eli tuote itsessään aiheuttaa ongelmakäyttöä, toisin kuin tavalliset kulutushyödykkeet. Sen lisäksi on huomioitava, että alkoholin haittavaikutukset eivät liity ainoastaan suuriin kulutusmääriin. Alkoholilla on yhteys noin 60 sairauteen ja terveyshaittaan. Esimerkiksi syöpäriskin on todettu kasvavan jo hyvin pienillä päiväannoksilla. WHO onkin nostanut sen haittaluokituksessa ylimpään syöpävaarallisuusluokkaan yhdessä mm. asbestin kanssa. On hyvä huomata, että alkoholi ei suinkaan aiheuta haittoja vain Suomessa. Esimerkiksi Italiassa alkoholiin kuolee vuosittain noin 27 000 ihmistä. Kun siis keskustelua käydään keinoista alkoholihaittojen vähentämiseksi, kyse ei ole moralismista tai kieltolain palauttamisesta. Olennaista on löytää tasapaino juomisen ja sen aiheuttamien riskien ja haittojen välille. Lisätietoja: toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi, puh. 0400 508 234, johtaja Kristiina Hannula, puh. 040 701 5207, johtava erityisasiantuntija Tuomas Tenkanen, puh. 050 441 0449. www.ehyt.fi