Milleniumit mielessämme Helsinginsali, ti 18:30-20:00, 8.1.- 12.2.2013 FM Jussi Tuovinen
Luentosarjan rakenne 8.1. Johdanto ja kolmas vuosituhat eaa. historian aamunkoitto 15.1. Toinen ja ensimmäinen vuosituhat eaa. välikausi (?) ja kehityspurske aksiaaliajasta antiikkiin 22.1. Ensimmäinen vuosituhat jaa. toinen välikausi (?) 29.1. Toinen vuosituhat jaa. kolmas suuri valistuskausi (?) 12.2. Kolmas vuosituhat jaa. miten tästä eteenpäin?
Yhteystiedot Aineisto löytyy osoitteesta: opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Palautetta luennoitsijalle: jussi.m.tuovinen@helsinki.fi
Rooman kulttuuripiiri Rooman valtakunta oli suurvalta, joka hallitsi koko Välimeren ympäristöä Lähi-idän merkitys oli suhteellisesti vähentynyt, vaikka Parthia ja myöhemmin Sassanidit olivat merkittäviä Rooman kilpailijoita Rooman valtakunta jakautui kahtia vuonna 395, ja poliittinen painopiste siirtyi hiljalleen Bysantin valtakuntaan eli Itä-Roomaan Kansainvaellusaika aiheutti Euroopassa levottomuuksia 400-luvulla, ja Länsi-Rooma valloitettiin 476, jolloin keskiajan katsotaan alkaneen Euroopassa Bysantin rinnalle kehittyi frankkien valtakunta 500-luvulla
Eurooppa ja islam Islamilaisen maailman voimakas laajeneminen oli merkittävä uhka 600- ja 700-luvuilla, ja kristityt menettivätkin Pohjois-Afrikan, Lähi-idän, Iberian niemimaan ja Sisilian hallinnan Frankkien valtakunta savutti huippunsa 800-luvulla, minkä jälkeen se jakautui pienempiin valtioihin Ensimmäisen vuosituhannen viimeiset vuosisadat olivat Euroopassa levottomia Viikingit, madjaarit ja saraseenit tekivät useita ryöstöretkiä manner-eurooppaan Vuosituhannen lopulla poliittinen tilanne alkoi rauhoittua, kun kristilliset valtakunnan alkoivat vakiintua ja vahvistua Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta muodostui viimeistään vuonna 962 Muita varhaisia valtioita mm. Böömi, Puola ja Bulgaria
Afrikka Saharan pohjoispuolinen Pohjois-Afrikan rannikko kuului jo vanhastaan antiikin kulttuuripiiriin ja sittemmin Rooman valtakuntaan Länsi-Rooman luhistuttua alueen ottivat hallintaansa joksikin aikaa vandaalit, mutta nämä kukistuivat 600- luvulla laajenevan muslimien valtakunnan alle Sahara merkittävä este, mutta kamelin käyttöönotto mahdollisti kaupankäynnin ja liikkumisen sen yli muualtakin kuin vain Niiliä pitkin Niilin varrelle olivat kehittyneet Nubian ja Aksumin kuningaskunnat 600-luvulla Saharan eteläpuolelle Saheliin muodostui ensimmäinen valtio, Ghanan kuningaskunta Bantujen kansainvaellus ensimmäisen vuosituhannen aikana toi raudanvalmistustaidon Pohjois-Afrikasta mantereen keski- ja eteläosiin
Kiina Aasiassa voimakkaimpia valtioita oli Kiinassa, Intiassa, Japanissa ja Indokiinassa Kiinassa ajanlaskun alkupuolella oli vahva yhtenäisvaltio Han-dynastian johdolla, mutta se tuhoutui lukuisten kapinoiden seurauksena vuonna 220 Tämän jälkeen seurasi kausi, jolloin kolme kuningaskuntaa Wei, Shu Han ja Wu kilpailivat keskenään Maan sisäinen hajaannus päättyi 581, jolloin valtaan nousi Sui-dynastia 581 618 ja sitä seurannut Tangdynastia 618 907, jolloin Kiina oli jälleen suuri ja vauras Vuosituhannen lopulla Kiinassa oli jälleen useampi kilpaileva valtio
Muu Aasia Intiassa Gupta-valtakunta yhdisti 200-luvulla lukuisat pikkuvaltiot isoksi valtakunnaksi, joka kuitenkin kukistui 400-luvulla hunnien hyökkäykseen ja pirstoutui lukuisiksi pikkuvaltioiksi Japani oli sisällissodassa ajanlaskun alkuvuosisatoina, mutta alkoi yhdistyä 300-luvulla Yamaton maakunnan ympärille, ja 645 sinne perustettiin Kiinan mallin mukainen keisarikeskeinen byrokraattinen valtio Indokiinassa kehittyi lukuisia pikkuvaltioita, jotka vaurastuivat Kiinan ja Intian välisen merikaupan ansiosta Ensimmäisiä näistä olivat Funan ja Chenla, joita seurasivat voimakkaat Champa ja Khmerien valtakunta
Keksintöjä ja innovaatioita Algebra kehitetään Lähi-idässä Aura otetaan laajamittaiseen käyttöön Paperi kehitetään Kiinassa Ratsastukseen liittyviä keksintöjä kuten hevosenkenkä ja jalustin Humalan lisääminen olueen! Shakin kehittäminen Magneettinen kompassi Edellisellä vuosituhannella käyttöönotetun teräksen käyttö yleistyi ja levisi eri maanosiin
Se Suuri Kysymys Ensimmäisen vuosituhannen suuri kysymys varsinkin länsimaiden näkökulmasta on se, miten ja miksi suuri ja mahtava Rooman valtakunta ja sen mukana muu antiikin oppinut kulttuuri sortui totaalisesti ja tuloksena oli niin mittava ja kattava henkinen, taloudellinen ja poliittinen taantumus, että siitä nouseminen vei henkisesti ja sivistyksellisesti vähintään tuhat vuotta ja taloudellisesti ja poliittisesti ehkä vieläkin kauemmin Edes jotenkuten Roomaan verrattava Euroopan yhtyminen on tapahtunut EU:n ja muiden organisaatioiden kautta vasta aivan viime aikoina lähes 2000 vuotta Rooman kukoistuskauden jälkeen
Suuren kysymyksen pohdintaa Rooman tuhon dynamiikan tiedosti ensimmäisinä jotkut myöhäisantiikin oppineet hiukan haikeina, mutta kun oppineiden kiinnostus tästä pitkään eteenpäin kohdistui nousevan ja vakiintuvan kokonaisvaltaisen kristinuskon myötä lähinnä teologisiin kysymyksiin, nousi teema ensimmäisen kerran erityisesti itsetietoisen renessansiin ja pitkään kestäneen antikistien ja modernistien kiistaan erityisesti 1600-luvun Ranskassa ja osana nousevaa uusklassismia ja valistusta Näiden vastakohdaksi korostui pimeäksi ja taantumukselliseksi koettu keskiaika osin toki liioitellen mutta osin ihan hyvin perustein Toisaalta lähinnä vain eurooppalainen ilmiö; arabialaisessa ja aasialaisissa kulttuuripiireissä omat kukoistus- ja laskukautensa aivan omissa rytmeissään
Edward Gibbon (1737 1794) Englantilainen historioitsija, jota on pidetty yhtenä nykyaikaisen historiankirjoituksen perustajista Pääteos 1776 1788 julkaistu kuusiosaisen teos The History of The Decline and Fall of the Roman Empire eli Rooman valtakunnan rappio ja tuho, joka pyrkii vastaamaan juuri mainittuun kysymykseen ja jota on myös pidetty maailman tunnetuimpana ja vaikutusvaltaismpana historiateoksena
Rappio ja tuho Gibbonin teosta on pidetty 1700-luvun historiankirjoituksen huipentumana, koska siinä yhdistyvät aikakauden pääsuuntauksien ja arvostusten tärkeimmät piirteet eli laaja ja tarkka lähteiden käyttö ja toisaalta retorisesti henkevä ja lennokas esitystapa Vaikka otsikossa puhutaan vain Rooman valtakunnan rappiosta, teos on kuitenkin samalla laaja katsaus keskiajan syntyyn ja sen vaiheisiin, sillä sen tarkastelu ulottuu niin läntisen Rooman seuraajavaltioiden kuin Itä- Rooman eli Bysantin historiaan aina jälkimmäisen lopulliseen tuhoon 1453 asti Hän aloittaa historiansa Rooman valtakunnan huippukautena pidetystä ns. viiden hyvän keisarin (Nerva, Trajanus, Hadrianus, Antoninus Pius ja Marcus Aurelius) ajasta, joiden yhteistä 84-vuotista hallituskautta 96-180 hän pitää ihmiskunnan historian onnellisimpana
No, miksi sitten sortui? Gibbon kirjaa eri aikoina esitettyjä syitä ja selityksiä Rooman valtakunnan rappioon ja tuhoon ja löytää niitä jopa yli 30, joista keskeisimmiksi hän katsoo valtakunnan koon ja moninaisuuden sekä kristittyjen opillisen ehdottomuuden ja kiinnostuksen tuonpuoleisiin tämänpuoleisen sijaan Jo antiikissa itäroomalainen ei-kristitty Zosimos syytti mm. keisari Konstantinusta ja kristittyjä; kenraali Vegetiuksen mukaan taas Rooman armeija heikentyi korruption ja kurin höltymisen takia Gibbonin teos tunnetaankin erityisesti sen kriittisestä asenteesta kristinuskoa ja keskiaikaa kohtaan, mikä on osaltaan lisännyt teoksen aiheuttaman keskustelun poleemisuutta
Muita syitä Eri aikoina ja eri näkökulmista Rooman rappion syiksi on epäilty myös esim. näitä: myöhäisantiikin henkistä köyhyyttä rotujen sekoittumista ja kansainvaelluksia talouden rappiota, korruptiota ja tehotonta hallintoa valtiorakenteiden heikkenemistä ja valtion desentralisaatiota lyijyä vesijohdoissa ja aristokratian degeneroitumista ilmastonmuutosta, ryöstöviljelyä ja eroosiota provinssien ryöstöä ja epätasaista tulonjakoa epätasapainoa maaseudun ja kaupungin välillä orjuutta ja teknologisen kehityksen pysähtymistä jne.
Teknologian kehitys Henkilökohtainen anekdootti: joskus vuosina 1968-70 UMaikakauslehdessä oli 11- osainen kuvallinen esitys ihmiskunnan historiasta erityisesti teknologisten innovaatioiden näkökulmasta Erityisesti tuolloin puhutti kuvat ja kuvaus siitä kuinka Heron Aleksandrialainen keksi ja rakensi mm. höyrykoneen esiasteen, kolikkoautomaatin ja automaattisesti avautuvat temppelin ovet n. v. 50 jaa.
Heron Aleksandrialainen (n. 10-70) Antiikin kreikkalainen keksijä, mekaanikko ja matemaatikko, joka tunnetaan etenkin nerokkaista mekaniikkaa, hydrauliikkaa ja pneumatiikkaa hyödyntävistä keksinnöistään, joiden tarkoitus oli pikemminkin hämmästyttää kuin tehdä mitään hyödyllistä Eräs näistä laitteista oli eolipiili, jota pidetään ensimmäisenä höyryturbiinina Matematiikan alalla Heron tunnetaan etenkin Heronin kaavan keksijänä
Muita Heronin keksintöjä Automaattiteatterit, jotka mutkikkailla naru- ja ratasmekanismeilla ohjelmoituna pystyivät esittämään hyvinkin monivaiheisia esityksiä automaattisesti Erilaiset temppeleissä käytetyt automaatit kuten itsestään avautuvat ovet ja trumpetteja soittavat enkelipatsaat Kolikkoautomaatti Käsikäyttöinen katapultti ja sarjatulta ampuva ase (ei toteutettu) Matematiikan alalla myös Heronin kolmiot sekä iteratiivinen algoritmi neliöjuurten laskemiseksi
Se Toinen Suuri Kysymys Miksei Heronin eolipiilistä kehitetty toimivaa höyrykonetta saman tein, vaan tuon pienen askeleen ottoon kesti lähes 1700 vuotta! Ranskalainen Denis Papin suunnitteli 1690 männällisen sylinterin, jossa höyryn avulla aikaansaatu tyhjiö kehitti liikkeen Ensimmäiset teolliset koneet suunnittelivat Thomas Savery 1698 ja Thomas Newcomen 1712 1769 James Watt sai patentin ulkoisella lauhduttimella varustetulle höyrykoneelle Loppu onkin teollisen vallankumouksen, modernin teollistuneen yhteiskunnan ja tämän päivän maailman historiaa Entä jos kaikki tuo olisikin alkanut jo1700 vuotta aiemmin? Millaisessa maailmassa me silloin eläisimme nyt?
Vastausyrityksiä Perinteinen selitys on se, että pitkälle orjuuteen perustuneessa yhteiskunnassa työvoima oli niin edullista, ettei syntynyt motivaatiota teollisille innovaatioille Toisaalta teollinen vallankumous alkoi pitkälti edullisen työvoiman oloissa Muita vaatimuksia: kehittynyt metallurgia ja työstökoneet, maatalouden kehitys ja lisääntynyt väestö, pankkilaitos ja pääomien kerääntyminen, luonnontieteiden kehitys jne. Toisaalta mikä esti, ettei näin olisi tapahtunut jo sydän- ja myöhäisantiikin aikana? Suhteellinen henkinen taantumus jo Rooman valtakunnan kukoistuskautena verrattuna kreikkalaisen kulttuurin kultakauteen Kristinuskon ja muun uskonnollisuuden rooli? Onko nykyajan eurooppalainen kulttuuri antiikin kulttuurin viivästynyt jatke vai jotain fundamentaalisti erilaista?
Oswald Spengler (1880-1936) Saksalainen kulttuurifilosofi, jonka pääteos on vuosina 1917 1922 kahdessa osassa ilmestynyt ja laajalti käännetty Der Untergang des Abendlandes eli Länsimaiden perikato Teoksessa Spengler pyrkii osoittamaan, että kulttuurit ovat elävän kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat Tällä kehityksellä on myös tietty säännönmukaisuus, joka toistuu kaikissa menneissä, nykyisissä ja tulevissa kulttuureissa
Kulttuurit ja perusmyytit Spenglerin mukaan eri kulttuureita leimaavat erityyppiset perusmyytit eli käsitykset kulttuurin alkujuurista ja olemassaoloperusteista Länsimaista kulttuuria leimaa faustinen perusmyytti, jossa sielullisuus tai henki liittyvät tahtoon, äärettömyyteen ja traagisuuteen ja nämä tulevat esiin kulttuurin kaikilla alueilla Antiikin tiede puolestaan oli apollonista ja arabialainen maagista Faustiset perusmyytit eivät hänen mukaansa saaneet samaa asemaa muissa kulttuureissa, mutta mahdollistivat Länsi-Euroopassa tieteellisten teorioiden uudenlaisen faustisen muodon
Arnold J. Toynbee (1889-1975) Englantilainen historiantutkija ja historianfilosofi Tunnetaan parhaiten 12-osaisesta sivilisaatiohistoriastaan A Study of History eli Historia uudessa valossa (1934 1961), joka pyrkii esittämään täydellisen synteesin maailmanhistoriasta sivilisaatioiden elinkaarina tarkasteltuna Torjui Spenglerin deterministisen käsityksen historiallisesta kehityksestä luontaisena ja vastustamattomana kiertokulkuna Toisaalta syytetty myös liian jäykistä ja mekaanisista malleista
Kuusi suurta nykykulttuuria Toynbeen mukaan maailmassa on nykyisin kuusi suurta kulttuuria, joista länsimainen kulttuuri on vain yksi, joskin sen vaikutusvalta on tullut maailmanlaajuiseksi Muut ovat: Ortodoksinen Islamilainen Intialainen Kiinalainen Japanilainen Nykyinen länsimainen kulttuuri syntyi Rooman valtakunnan hajoamista seuraavien vuosisatojen aikana, ja sitä edelsi eri kulttuuriksi katsottava antiikin kreikkalainen eli helleeninen kulttuuri Näin ollen keskiaika ei siis niinkään Gibbonin tapaan harmillinen taantumavaihe, vaan olennainen osa sivilisaatioiden kiertokulussa
Kulttuurien kehitysvaiheet Toynbeen mukaan eri kulttuurien vaiheet niiden kasvun ja kukoistuksen aikana ovat olleet hyvinkin erilaiset ja eri pituiset Useimmat kulttuurit ovat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tehneet jonkin ratkaisevan virheen, jonka vuoksi ne ovat "luhistuneet" ja kääntyneet tuhon tielle Tämän kohtalokkaan käänteen jälkeen eri kulttuurien vaiheet ovat hänen mukaansa kuitenkin olleet silmiinpistävän samankaltaisia Ottaako kuitenkaan huomioon riittävästi tieteen, tekniikan, talouden ja muun kehityksen mukanaan tuomia muutoksia niin itseymmärrykseen kuin elämän materiaalisiin muotoihin? Staattista syklisyyttä ja determinismiä vai dynaamista syklisten ja lineaaristen kehityspiirteiden yhteisvaikutusta?
Levottomuuksien ja rauhan kaudet Toynbeen mukaan sivilisaatioiden kehitysprosessille on tyypillistä, että ensin tulee levottomuuksien kausi, jonka aikana kulttuuriin kuuluvat valtiot käyvät toistuvasti verisiä sotia keskenään Yleensä tämä kausi on kestänyt noin 400 vuotta ja päättynyt siihen, että jokin valtio (joko samaan tai muutamissa tapauksissa toiseenkin kulttuuriin kuuluva) on valloittanut koko kulttuuripiirin ja tullut yleisvaltioksi Täten on vihdoin seurannut muutamia vuosisatoja kestänyt rauhan kausi, joka kuitenkin on tullut niin myöhään, ettei se kyennyt enää estämään kulttuurin syvenevää rappiota ja lopullista tuhoa
Sortuminen ja uusi alku Tämä vaihe on useimmissa tapauksissa päättynyt joko vieraasta kulttuurista tulleiden valloittajien maahantuloon tai yleisvaltion hajoamiseen, minkä jälkeen sen raunioille on saattanut syntyä uusi kulttuuri Vanhan kulttuurin loppuvaiheessa on vallalle yleensä päässyt myös jokin uusi uskonto, joka sitten "jälkeläiskulttuureissa" on ollut vallitsevana alusta lähtien Tyypillinen esimerkki antiikin kreikkalais-roomalainen kulttuuri, joka kehittyi nopeasti ns. pronssikauden romahduksen jälkeen ja kehittyi sitten monien sisäisten ja ulkoisten ristiriitatilanteiden kautta kypsäksi Rooman valtakunnan suuruuden aikana ajanlaskun alun tienoilla, mistä alkoi kulttuurinen ja myös poliittinen, taloudellinen ja henkinen taantuma
Harry Redner Kulttuurivaiheiden typologisoinnissa australialainen sosiologi ja kulttuurihistorioitsija Harry Redner nojaa Max Weberin sosiaalisen toiminnan neljään ideaalityyppiin: 1. Moraaliselle vakaumukselle perustuva arvorationaalinen toiminta 2. Tavoitteiden ja keinojen välisen suhteen arvioinnille perustuva tavoiterationaalinen eli instrumentaalinen toiminta 3. Syvään juurtuneiden tapojen motivoima traditionaalinen toiminta 4. Tunteiden ohjaama emotionaalinen toiminta
Rationaalisuuden ideaalityypit 1. Primitiivinen rationaalisuus (esihistoria) 2. Traditionaalinen rationaalisuus (vanhat korkeakulttuurit) 3. Klassinen länsimainen rationaalisuus (antiikki ja keskiaika) 4. Moderni eurooppalainen rationaalisuus (uusi aika noin 2. maailmansotaan asti) 5. Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi 6. Tulevaisuuden post- tai transhumaani rationaalisuus??
1. Primitiivinen rationaalisuus Primitiivinen rationaalisuus on vallinnut aikojen alusta ja edelleen varsin voimakkaana joskin tuskin puhtaana alkuperäiskansojen keskuudessa Fragmentteja jäljellä muissakin kulttuureissa ja rationaalisuuden lajeissa Tyypillistä konkreettisuus, välittömyys, naturalistisuus ja ajattomuus
2. Traditionaalinen rationaalisuus Traditionaalinen rationaalisuus alkoi ns. korkeakulttuurien synnyn myötä ja on jatkunut erilaisissa muodoissaan erityisesti länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella Tyypillistä systemaattisuus, muodollisuus, sääntösidonnaisuus, traditiosidonnaisuus ja koherenttius
3. Klassinen länsimainen rationaalisuus Klassinen länsimainen rationaalisuus alkoi antiikista ja erityisesti ns. aksiaalisista kulttuureista (vrt. Jaspers) ja vaikutti erityisesti kreikkalaisessa, juutalaisessa, intialaisessa ja kiinalaisessa kulttuurissa Tyypillistä käsitteellisyys, loogisuus, käsitehierarkkisuus, logosentrismi ja generatiivisuus
4. Moderni eurooppalainen rationaalisuus Moderni eurooppalainen rationaalisuus alkoi kaupan ja tieteiden kehityksen myötä 1600-luvulla Tyypillistä analyyttisyys, kriittisyys, aktiivisuus, epähistoriallisuus ja itsekonstituoivuus Toisessa vaiheessaan 1700-luvun lopulta alkaen se on myös yhä selvemmin progressiivista, teknologista ja välineellistä
5. Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi Vallitseva globaali rationaalisuus tai rationalismi alkoi edellä mainitun rationaalisuuden toisessa vaiheessa, mutta tullut todella dominoivaksi vasta toisen maailmansodan jälkeen Tyypillistä laskennallisuus, organisoivuus, systematisoivuus, formalisoivuus, teknisyys ja muokkaavuus
Redner: Uusi representaatiotiede A New Science of Representation Neljä ideaalityyppiä, joilla kytkentä sekä edellä mainittuihin mentaliteettien ideaalityyppeihin että napolilaisen filosofin Giambattista Vicon kehittämään trooppiteoriaan Keskeinen muuttuja representaatioetäisyys eli kuinka kaukana merkki ja sen kohde mentaalisesti tai konseptuaalisesti ovat toisistaan 1. Fetisistinen representaatio 2. Ikoninen representaatio 3. Mimeettinen representaatio 4. Representationalistinen representaatio
1. Fetisistinen representaatio Fetisistisessä representaatiossa representoija ja representoitu samastetaan mahdollisimman pitkälle toisiinsa eli representaatioetäisyys hyvin pieni Paradigmaattinen tapaus juuri fetissi, jossa jumaluus konkreettisesti kiinni esineessä Viestintä pääosin suullista Ajattelu pääosin konkreettista ja epäkäsitteellistä (vrt. primitiivinen rationaalisuus)
2. Ikoninen representaatio Ikonisessa representaatiossa representaatiosuhde myös varsin kiinteä ja perustuu samuuteen, mutta ehdollistettuun ja rajattuun Paradigmaattinen tapaus ikoni on pyhä, mutta vain tietyssä kontekstissa ja tietyin menoin pyhitettynä Ikonisuus liittyy erityisesti korkeakulttuureihin, kirjoitus- ja lukutaitoon sekä kehittyvään hierarkiaan, jotka määrittävät ne ehdot, joilla pyhitys tapahtuu Keskeisiä muotosidonnaiset riitit, kodifikaatiot ja yleensä säännöt niin uskonnollisessa kuin maallisessakin kontekstissa Vallan symbolit keskeisiä; pyramidit, valtavat palatsit, temppelit ym. Vrt. traditionaalinen rationaalisuus
3. Mimeettinen representaatio Mimeettisessä representaatiossa keskeistä ei enää samuus vaan samanlaisuus jonkun tekijän suhteen (vrt. metaforat) Tyypillisiä erottavia tekijöitä edellisestä ikonoklasmi eli irrottautuminen kuvien ja esineiden pyhyydestä ja keskittyminen siihen, mitä ne edustavat Liittyy aksiaaliseen vallankumoukseen (vrt. edellä) ja ajattelun osittaiseen abstrahoitumiseen Keskeistä silti yleinen harmonia ja eri kokoluokan ja eri kategorioiden ilmiöiden analogisuus ja liittyminen toisiinsa Tyypillistä ajatus mikro- ja makrokosmoksen samanlaisuudesta Yhteiskunta malli taivaasta ja päinvastoin Vrt. klassinen länsimainen rationaalisuus
4. Representationalistinen representaatio Irtautuminen harmonia- ja yhteensopivuuskriteereistä ( mimetoklasmi ) Yhteys rahatalouden ja kapitalismin irtautumiseen puhtaasta työstä ja vaihdannasta Rahan itseisarvo vaihtovälineen ohella Vrt. Max Weberin näkemys protestantismin ja kapitalismin kehityksen yhteydestä Myös eri taiteenmuodoissa siirtymä esittävästä taiteesta erilaisiin käsitteellisyyden muotoihin Paradigmaattinen tapa hahmottaa maailmaa tieteellinen, jossa kuvaus ei perustu mimeettisiin tai analogisiin yhteyksiin, vaan sovittuihin mittajärjestelmiin