Artefacta Esinetutkimusverkosto Kirjoitusohjeet Artefactum www.artefacta.fi/artefactum esinetutkimuksen vertaisarvioitu verkkojulkaisu 31.5.2012 Sisällys 1. Rakenne... 1 2. Pituus... 2 3. Muotoilu, otsikot ja lainaukset... 2 4. Oikeinkirjoitus... 2 5. Tiedostomuoto... 3 6. Kuvat... 3 7. Viittaaminen artikkelin osiin ja esineisiin... 4 8. Aineisto... 4 9. Lähdeluettelo ja loppuviitteet... 5 Arkistolähde... 6 Sanomalehti... 6 Monografia... 6 Artikkeli painetussa julkaisussa... 7 Artikkeli verkkojulkaisussa... 7 Tekijöiden ja kustannusvuoden merkintä... 7 1. Rakenne Teorian ja empirian yhdistäminen sekä monitieteinen ote ovat artikkelille eduksi. Monia eri aloja edustava lukijakunta on hyvä huomioida. Tekstin tulee olla viimeistelty ja selkeästi kirjoitettu. Artikkelissa tulee olla 1) pääotsikko, 2) ingressi eli johdantokappale, joka kuvaa lyhyesti artikkelin sisältöä, 3) väliotsikot (pääsääntöisesti käytetään vain yhtä otsikkotasoa), 4) jako kappaleisiin, joka tehdään ilman ensimmäisen rivin sisennystä, 5) kuvatekstit, 6) lähdeluettelo, 7) loppuviitteet ja 8) kirjoittajan lyhyt esittely. Loppuviitteet toteutetaan Wordin tai vastaavan tekstinkäsittelyohjelman automaattisella loppuviitetoiminnolla. Tekstin sisäisiä viitteitä eikä alaviitteitä käytetä. Kirjoittajan esittely voi olla esimerkiksi: Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineessa. Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka toimii amanuenssina Suomen kansallismuseossa. Kirjoittaja on venäläiseen hopeaan erikoistunut keräilijä. Kirjoittaja on huonekalukonservaattori (ylempi amk), joka toimii yksityisyrittäjänä.
2 2. Pituus Artikkelin suosituspituus on 15 25 sivua. Enimmäispituus on 75 000 merkkiä välilyönnit mukaan lukien. Merkkimäärään ei lasketa lähdeluetteloa, loppuviitteitä eikä mahdollisia liitteitä. Merkkimäärän näkee esimerkiksi Word 2010 ohjelmassa Rakenne ikkunasta, joka tulee näkyviin näpäyttämällä alareunan tilapalkin sanamäärälaskuria. 3. Muotoilu, otsikot ja lainaukset Tekstissä ei käytetä tavutusta. Vältä kaikkia muotoiluja, sillä ne katoavat taittoprosessissa. Pääotsikon voi kuitenkin muotoilla valmiiksi Wordin tyylillä Otsikko 1 tai muiden ohjelmien vastaavalla html kielen h1 otsikkotasoa tarkoittavalla tyylillä. Väliotsikot voi muotoilla vastaavasti tyylillä Otsikko 2. Alleviivauksia ja lihavointeja ei käytetä. Käytä korostamiseen kursivointia. Kursivoi lisäksi vieraskielinen käsite, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Kursivoi teosten ja lehtien nimet aina. Artikkelien nimet tulevat lainausmerkkeihin. Lainausmerkkien tärkein tehtävä on osoittaa tekstissä esiintyvät lainaukset. Käytä suomalaisia lainausmerkkejä. Amerikkalaisia, brittiläisiä tai "konelainausmerkkejä" ei käytetä. Lainauksen sisällä käytetään samankaltaisia heittomerkkinäkin toimivia puolilainausmerkkejä. 1 Älä käytä tähän tarkoitukseen 'koneheittomerkkejä'. Yli kolmen rivin pituinen lainaus erotetaan erilliseksi kappaleeksi ja sisennetään. Sisennys osoittaa, että kyseessä on lainaus, joten lainausmerkit jätetään pois. Lainausta ei kursivoida, sillä se heikentää luettavuutta. Lainauksen loppuun lisätään aina loppuviite, joka osoittaa lainauksen lähteen. Lainaukseen tehtävät lisäykset merkitään hakasulkeisiin [lisäys]. Lainauksesta tehtävä poisto osoitetaan hakasulkeissa olevilla kahdella ajatusviivalla, joiden välissä on välilyönti [ ]. 2 Loppuviitteen numero tulee normaalisti koko lainattavan tekstin loppuun, kaikkien välimerkkien jälkeen. Kun viite koskee yksittäistä sanaa, tulee numero kuitenkin välittömästi tämän sanan jälkeen. Pidä erillään tavuviiva eli yhdysmerkki ( ) ja ajatusviiva ( ). Jälkimmäistä käytetään muun muassa vuosilukujen välissä. 3 Pääotsikko ja väliotsikot eivät koskaan pääty pisteeseen, kun taas kuvatekstit ja loppuviitteet päättyvät aina pisteeseen. Kaikki alkavat isolla alkukirjaimella. 4. Oikeinkirjoitus Artikkelia kirjoittaessa kannattaa hyödyntää tekstinkäsittelyohjelman oikeinkirjoitustoimintoja. Oikeinkirjoitusohjeiden osalta Artefactum soveltaa pääosin Kielitoimiston oikeinkirjoitusopasta (7., uudistettu ja korjattu painos, 2009). Merkittävän poikkeuksen muodostavat viitteiden ja lähdeluettelon muotoilu, sillä Kielitoimiston suositus näyttää perustuvan kielitieteen käytäntöihin eikä siten sovellu muille aloille. Internetsivuista voi suositella niiltä osin kuin ne eivät poikkea tässä annetuista ohjeista Jukka K. Korpelan Nykyajan kielenopasta 4 ja Annastiina Mäkilän kirjoitusta Tieteellinen kirjoittaminen historia alan verkkojulkaisuissa. 5 1 Lue lisää lainausmerkeistä: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.7.html 2 Usein käytetään pelkkiä ajatusviivoja, mutta tässä suositeltu merkintä erottuu varmemmin. Samaa merkintätapaa suosittaa Annastiina Mäkilän kirjoitus, ks. viite 5. 3 Ajatusviivana käytetään en viivaa, jonka voi lisätä esimerkiksi näppäimistön oikean reunan numeronäppäimistön avulla. Pienissä kannettavissa tätä näppäimistöä ei ole erillisenä. Varmista, että num lock ei ole käytössä eli näppäimet toimivat nuolinäppäiminä. Paina ctrl näppäin pohjaan, ja näpäytä numeronäppäimistön miinusmerkkiä ( ). 4 http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/index.html 5 http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/
3 5. Tiedostomuoto Lähetä artikkeli Word muodossa (.doc tai.docx) tai, jos sen luomiseen käytetään muuta tekstinkäsittelyohjelmaa, lähetä se rtf muodossa. 6 Älä sisällytä kuvia tiedostoon, vaan sijoita sinne ainoastaan kuvatekstit niihin paikkoihin, joihin haluat kuvat. Nimeä artikkeli sukunimelläsi ja päivämäärällä (vuosi_kkpp), esim. Virtanen2012_0624.docx. Nimeä kuvat vastaavasti: Virtanen2012_kuva1.jpg. Jos artikkeliin liittyvät kuvatiedostot ovat suurikokoisia, kannattaa niitä lähettää useammassa viestissä. Jos artikkeliin liittyy esimerkiksi laaja taulukko tai liite, se voidaan esittää artikkelin yhteydessä erillisenä liitetiedostona, esim. Virtanen2012_liite.pdf. 6. Kuvat Artikkelin kirjoittaja vastaa kaikkien kuvien julkaisuoikeuksista ja kaikista niihin mahdollisesti liittyvistä maksuista. Kuvien enimmäisleveys artikkelissa on 661 pikseliä. Myös suurempia kuvia voidaan käyttää siten, että kuvaa näpäyttämällä siitä avautuu suurempi versio erilliseen ikkunaan. Kuvissa käytetään normaalia tietokonenäytölle riittävää tarkkuutta 72 ppi (pikseliä tuumalle, vrt. painotuotteiden 300 ppi). Kuvan tiedostomuoto voi olla jpg, png tai gif. Kuvatekstit esitetään muodossa: Kuva 1. Varsinainen kuvateksti. 7 Esineen kokoelmatiedot. Kuvatiedot. Esine: Kuva 5. Pyhän Annan 3. luokan kunniamerkki. N. 1850 1855. Yksityiskokoelma. Kuva: Heikki Korhonen. Kuva 14. Haminan hirvenpää. Korkeus 15 cm, pituus 26 cm. KM 12345:67. Kuva: Anna Virtanen, Museovirasto. Kuva 19. Kirjoituspöytä. Ruotsi, Örebro 1858. Ruskeaksi petsattu koivu. Korkeus 75 cm, leveys 122 cm, syvyys 60 cm. Alarannan museo 22:3. Kuva: Pirkko Koskinen, Alarannan museo. Taideteos: Kuva 27. Emanuel Thelning (1767 1831): Ritaristo ja Aateli valmistautuu vannomaan uskollisuudenvalan keisarille Porvoon tuomiokirkossa 29.3.1809. 1812. Yksityiskohta. Öljy kankaalle, 222 x 300 cm. Porvoon tuomiokapituli. Kuva: Liisa Heikkilä, Kuvatoimisto Oy. Valokuva: Kuva 34. Arkkitehti Eliel Saarinen (1873 1950) vierailulla Suomessa. Huomaa savuke, joka vielä tähän aikaan usein liitettiin luoviin ihmisiin. Kuva: Pentti Jussila 1928, Museovirasto. Jos useampi kuvista esittää karttoja, voidaan ne nimetä omaksi kuvitussarjakseen: Kartta 1. Varsinainen kuvateksti. Esineen kokoelmatiedot. Kuvatiedot. Kuvien lisäksi artikkelissa voi olla taulukoita ja erilaisia diagrammeja, kaavioita ja kuvaajia, joita kutsutaan yhteisnimellä kuvioiksi: Taulukko 1. Taulukon otsikko. Kuvio 1. Kuvion otsikko. Yksinkertaiset taulukot sisällytetään tavanomaiseen tapaan tekstiin, mutta varsinkin monimutkaisista, laajoista tai leveää palstaa vaativista taulukoista voidaan tehdä erillinen liitetiedosto tai kuvatiedosto. Kuviot esitetään artikkelissa kuvatiedostoina. 6 Rtf eli Rich Text Format säilyttää kursivoinnit ja loppuviitteet. Huomaa, etteivät kaikki ohjelmat osaa näyttää rtftiedostoon sisältyviä loppuviitteitä. Näin on esimerkiksi Windowsin Wordpadin kohdalla. 7 Kuvatekstissä esineestä ilmoitetaan tarpeen mukaan esimerkiksi tekijä, valmistuspaikka, aika ja materiaali sekä koko (tässä järjestyksessä). Koko ilmoitetaan järjestyksessä korkeus, leveys, syvyys (pöytä), korkeus, leveys (maalaus), korkeus, halkaisija (pyöreä pöytä), pituus, halkaisija (keihäs) jne.
4 7. Viittaaminen artikkelin osiin ja esineisiin Tekstissä artikkelin kuviin, karttoihin, taulukoihin, kuvioihin, liitteisiin ja viitteisiin viitataan kaikkiin samalla tavalla. Niiden kohdalla ei käytetä loppuviitettä, vaan merkintä tehdään sulkeisiin tai se kirjoitetaan osaksi tekstiä. Loppuviitteillä siis viitataan artikkelin ulkopuolelle ja sulkeissa artikkelin omiin elementteihin. Sivunumeroihin ei voi viitata, sillä verkkojulkaisu ei jakaudu sivuihin. Matti Korhosen tutkimustulos näyttää siis pitävän paikkansa (ks. kuvio 3). Kuten kuvassa 4 on nähtävissä, materiaalina ei ole kulta vaan messinki. Erityisesti on syytä huomata, että mahonkia on käytetty hyvin ohuesti (kuva 1) tai se on korvattu jäljitelmällä (kuva 2). Tutkituista huonekaluista mahonkisia oli 30 % (ks. taulukko 1 ja liite). Olen jo edellä huomauttanut (viite 5), että Virtasen tutkimuksen aineisto on riittämätön. Esineisiin viitataan loppuviitteissä, sillä ne ovat artikkelin ulkopuolisia elementtejä. Viittaus voidaan tehdä myös esinettä esittävään kuvaan, jolloin loppuviitettä ei tarvita vaan tarkempi tieto käy ilmi kuvatekstistä. Materiaalianalyysi on tehty vain yhdestä miekasta. 1 1. KM 16543:21. Kuten kyseisten miekkojen 1 ja tikarien 2 materiaalianalyysit osoittavat. 1. KM 16543:21; Pekka Virtasen yksityiskokoelma nro 45; TMK 25672:23. 2. KM 3556:1; KM 16543:22. Kuten kyseisen miekan (kuva 4) materiaalianalyysi osoittaa... Kuten kuvassa 4 esitetyn miekan materiaalianalyysi osoittaa... 8. Aineisto Silloin kun artikkeli perustuu tietyn esineaineiston tai kokoelman systemaattiseen tutkimiseen, esitetään läpikäyty kokonaisuus Aineisto otsikon alla ennen lähdeluetteloa. Saman otsikon alla voi esitellä myös artikkelin kannalta keskeisen muuntyyppisen aineiston kuten tilastoaineiston. Mikäli artikkelissa viitataan vain yksittäisiin, hajanaisiin esineisiin, ei erillistä aineisto osuutta tarvita, vaan esineitä koskeva tieto esitetään loppuviitteissä ja kuvateksteissä. Läpikäydystä esineaineistosta voi myös koota liitetaulukon, joka voidaan liittää artikkelin yhteyteen. Museo (lyhenne). Kokoelma. Tutkittu esinekokonaisuus. Suomen kansallismuseo (KM). Vera Saarelan kokoelma (Collection Vera Saarela). Gardnerin tehtaan tuotanto 1766 1800. Mikäli kyse on numeroimattomasta kokoelmasta, voi esineille antaa (tilapäisen) juoksevan järjestysnumeron, jolloin loppuviitteessä esineisiin viitataan esimerkiksi: nro 7. Jos kokoelmia on useampia, voi niille muodostaa kirjaintunnuksen: Myös yksityiskokoelmissa tämä esinetyyppi on runsaasti edustettuna, 1 mutta vihreä variantti on harvinainen. 2 1. Esim. PV 4 ja JM 23. 2. JM 34 on ainoa tunnettu. Aineisto Pertti Virtasen yksityiskokoelma 1.2.2012 (PV). Johanna Mykkäsen yksityiskokoelma 27.4.2012 (JM).
5 9. Lähdeluettelo ja loppuviitteet Lähdeluettelon otsikoksi merkitään Lähteet ja kirjallisuus. Tämä korostaa sitä, että luettelossa on useimmiten sekä varsinaisia lähteitä tietystä ilmiöstä jääneitä jälkiä, siitä syntynyttä aineistoa, jonka perusteella artikkelissa tehdään tulkintoja että sellaista tulkintoja sisältävää tutkimuskirjallisuutta, jonka kanssa artikkelissa käydään keskustelua. Nimitys kirjallisuus käsittää myös artikkelit, verkkoartikkelit jne. Lähdeluettelo voidaan tarvittaessa jaotella tarkempiin ryhmiin, jolloin voi käyttää alaotsikoita (Otsikko 3 tyyli). Käytä seuraavista tarpeellisia otsikoita tässä järjestyksessä: Julkaisemattomat lähteet (kuten arkistolähteet tai painamattomat kaivauskertomukset) Julkaistut lähteet (kuten aikalaiskirjallisuus tai painetut tai verkossa julkaistut lähdejulkaisut) Lehdistö Haastattelut Tiedonannot (suulliset ja kirjalliset, sähköpostitiedonannot) Tutkimuskirjallisuus Huomaa, että opinnäytteet (esim. pro gradut) eivät yleensä ole lähteitä, ellei niissä ole julkaistu laajasti sellaista aineistoa, jota voi käyttää lähteenä. Pääosin gradut ovat luonteeltaan tulkinnallisia, siis kuuluvat otsikon Tutkimuskirjallisuus alle. Kaikkien loppuviitteissä olevien (kirjallisten) lähteiden tulee löytyä lähdeluettelosta, ja vastaavasti kaikkiin lähdeluettelossa oleviin lähteisiin täytyy viitata loppuviitteissä. Loppuviitteissä voi käyttää yleisiä merkintöjä: esim. erit. ks. ks. esim. ks. erit. ks. myös vrt. passim esimerkiksi (asiaa on käsitelty muuallakin) erityisesti (asiaa on käsitelty muuallakin, mutta tämä oleellinen) katso (lisätietoa) katso esimerkiksi (asiaa on käsitelty muuallakin, luettelo ei ole tyhjentävä) katso erityisesti (asiaa on käsitelty muuallakin, mutta tämä oleellinen) katso myös vertaa (toisenlaiseen tulkintaan) siellä täällä (tietoa hajallaan myös muualla kuin olennaisimmassa kohdassa) Älä käytä merkintöjä ibidem, ibid., idem tai mts. saman viitesisällön toistuessa muuttumattomana seuraavassa viitteessä, vaan toista teksti kokonaisuudessaan. Sivunumeron lyhennettä s. ei käytetä. Kun viitataan kohdeteoksen kuviin, karttoihin, taulukoihin, kuvioihin, liitteisiin ja viitteisiin, ei sanoja lyhennetä: Virtanen 2012: 45, taulukko 3. Hakasulkeita voi käyttää sellaisen tiedon lisäämiseen lähdetietoihin, joka ei löydy lähteestä itsestään, vaan on peräisin muualta. [Hi]pp[ing, Anders Johan] 1858: Borgå landtdags tafla, målad af E. Telning. Wiborg 30.10.1858. Viitteessä: Hipping 1858. Seuraavaksi annettuja muotoiluohjeita ei tarvitse noudattaa kolmessa tapauksessa: Jos olemassa olevassa käsikirjoitustekstissä etunimet on merkitty vain etukirjaimilla, ei nimiä tarvitse täydentää kokonaisiksi. Jos artikkelin pituutta ja sijaintia julkaisussa (S. 42 125) ei ole merkitty muistiin, voi sen jättää ilmoittamatta. Kokoomateosten artikkelien kohdalla ei käytetä ilmausta teoksessa, mutta jos se on käsikirjoitustekstissä, ei sitä tarvitse poistaa. Muutoin artikkeliehdotuksessa käytetään tässä kuvattua viittaustyyliä.
6 Arkistolähde Asiakirja 1.2.2012. Arkisto TAI Kokoelma. Arkistoinstituution lyhenne. Arkistoinstituutio (lyhenne). Arkisto TAI Kokoelma (mahdollinen lyhenne). Tutkittu asiakirjakokonaisuus vuodet joihin viitataan TAI systemaattisesti läpikäydyt vuodet. Emil Stjernvall Walleenin kirje Alexander Armfeltille 2.8.1863. Alexander Armfeltin arkisto I. KA. Julkaisemattomat lähteet Kansallisarkisto (KA). Alexander Armfeltin arkisto I. Saapuneet kirjeet 1860 1864. Sanomalehti Sanomalehden lyhenne 1.2.2012. Sanomalehden nimi (sanomalehden lyhenne) vuodet joihin viitataan TAI systemaattisesti läpikäydyt vuodet. FAT 1.2.1863; HD 2.2.1863. Lehdistö Historiallinen sanomalehtikirjasto Saatavissa: http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/main.html Finlands Allmänna Tidning (FAT) 1850, 1863 ja 1867. Helsingfors Dagblad (HD) 1863 1868. Monografia Sukunimi 2012: 112. Sukunimi, Etunimi 2012: 8 Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 9 Teoksen nimen ja kustantajan kotipaikan väliin voi merkitä lisätietoja, kuten painostiedon tai monografiasarjan nimen ja osanumeron. Virtanen 1998: 456, 507 612 ja liite 2. Tutkimuskirjallisuus Virtanen, Liisa 1998: Esinetutkimuksen teoria: johdatus perusteisiin. 2. täydennetty p. Teoriaoppaita 3. Helsinki: Universal Press. 8 Kirjastojen luettelointisäännöissä julkaisuajalla tarkoitetaan ensisijaisesti kustannusvuotta. Jos julkaisusta puuttuu kustannusvuosi, julkaisuajaksi otetaan painovuosi ja senkin puuttuessa copyright vuosi. Suomalaiset luettelointisäännöt: monografioiden kuvailu. Helsinki: Kansalliskirjasto, 2005, 12. Saatavissa: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/luettelointisaannot.html 9 Jos kotipaikkoja on useampi, valitaan ensimmäinen tai tärkein. Samoin menetellään jos kustantajia on useita.
7 Artikkeli painetussa julkaisussa Sukunimi 2012: 112. Sukunimi, Etunimi 2012: Artikkelin nimi: alaotsikko. S. 42 125. Sarjan nimi nro TAI Kokoomateoksen nimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Kokoomateoksen nimen ja kustantajan kotipaikan väliin voi merkitä kokoomateoksen toimittajan: Toim. Etunimi Sukunimi. Sarjojen, kausijulkaisujen ja lehtien tiedoista voi jättää pois kustantajan tiedot, sillä ne ovat yleensä laajasti tunnettuja. Mattila 1962: 23 67, erit. kuvat 3, 5 14 ja 18; Smythe Mayhew Wilson 1978: 598, viite 34. Mattila, Heikki 1962: Rautakauden solkityypit. S. 23 85. Rautakauden esinelöydöt värikuvina. Toim. Unto Honkola. Helsinki: Tammi. Smythe Mayhew, Alexander Wilson, Charles 1978: Artefacts and the English gentry: some characteristics. S. 567 601. Proceedings of the Royal Anthropological Society 34:2. Artikkeli verkkojulkaisussa Sukunimi 2012. (jos sivunumerot tai muu hakua helpottava tunnus on käytössä, viitataan siihen) Sukunimi, Etunimi 2012: Artikkelin nimi: alaotsikko. Sarjan nimi nro TAI Kokoomateoksen nimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Saatavissa: http://www.osoite.fi Jos sisältö on luonteeltaan muuttuvaa mutta ei muulloin merkitään lisäksi osoitteen jälkeen välilyönti ja sulkeissa viittauspäivämäärä: (viitattu 1.2.2012) Verkko osoitteiden kohdalla ei lähdetietoa poikkeuksellisesti päätetä pisteeseen. Kokoomateoksen nimen ja kustantajan kotipaikan väliin voi merkitä kokoomateoksen toimittajan: Toim. Etunimi Sukunimi. Sarjojen, kausijulkaisujen ja lehtien tiedoista voi jättää pois kustantajan tiedot, sillä ne ovat yleensä laajasti tunnettuja. Fredriksson ym. 2002. Fredriksson, Jussi ym. 2002: Discursive transformations: Foucault, Derrida and the challenge of materiality. Art & Ideas 4. Saatavissa: http://www.aeti.com Tekijöiden ja kustannusvuoden merkintä Samalta tekijältä useita julkaisuja samalta vuodelta: Sukunimi 2012a: 112; Sukunimi 2012b: 245. Sukunimi, Etunimi 2012a: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Sukunimi, Etunimi 2012b: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Virta 1956a: 23, 56 ja 80 111; Virta 1956b: 14 ja passim. Virta, Onni 1956a: Suomalais ugrilaisten kansojen kulttuuri. Helsinki: SKS. Virta, Onni 1956b: Unkarin kansa. S. 9 32. Kansallisseuran vuosikirja 1956. Helsinki: Kansallisseura.
8 Useammalla tekijällä sama sukunimi: Sukunimi, E2. 1998: 34; Sukunimi, E1. 2012: 112. Sukunimi, Etunimi1 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Sukunimi, Etunimi2 1998: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Huomaa, että viitteessä teokset järjestetään useimmiten julkaisuajan mukaan tekijästä riippumatta (1998, 2012). Tämä kuvaa sitä, missä järjestyksessä viitattua kohtaa koskeva relevantti tutkimus on ilmestynyt. Lähdeluettelosta taas etsitään tietoa nimen perusteella, joten ensin järjestetään tekijän mukaan ja vasta toissijaisesti julkaisuajan mukaan. Virtanen, V. 1967: 143; Virtanen, A. 2001: 206 218. Virtanen, Antti 2001: Uusia tuulia. Helsinki: WSOY. Virtanen, Ville 1967: Perinteet kunniaan. Helsinki: Otava. 2 3 tekijää erotetaan ajatusviivoilla, joiden molemmin puolin välilyönnit (ei & merkkiä): Sukunimi1 Sukunimi2 Sukunimi3 2012: 112. Sukunimi1, Etunimi Sukunimi2, Etunimi Sukunimi3, Etunimi 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Yli kolme tekijää merkitään: Sukunimi ym. 2012: 112. Sukunimi, Etunimi ym. 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Jos teokselle ei ole tekijää vaan toimittaja, merkitään: Sukunimi toim. 2012: 112. Sukunimi, Etunimi toim. 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Teos, jolla ei ole tekijöitä eikä toimittajia merkitään: Teoksen nimen ensimmäinen/ensimmäisiä sanoja 2012: 112. Teoksen nimen ensimmäinen/ensimmäisiä sanoja 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. Jos teoksella ei ole kustannus, paino eikä copyright vuotta, merkitään sine anno ilman vuotta lyhennettynä: Sukunimi s.a.: 112. Sukunimi, Etunimi s.a.: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.
Alkuperäinen julkaisuaika on syytä ilmoittaa, silloin kun se poikkeaa merkittävästi käsillä olevan laitoksen julkaisuajasta: Sukunimi (1534) 2012: 112. Sukunimi, Etunimi (1534) 2012: Teoksen nimi: alaotsikko. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja. 9 Usein ohjeistetaan ensin merkitsemään käsillä olevan laitoksen julkaisuvuosi ja vasta sitten alkuperäinen julkaisuvuosi: Sukunimi 2012 (1534): 112. Se on kuitenkin epäloogista, sillä sivunumerot viittaavat nimenomaan uuteen laitokseen. Lisäksi tässä suositellussa muodossa teokset aakkostuvat lähdeluettelossa automaattisesti oikein teoksen alkuperäisen julkaisuvuoden mukaan: Marx, Karl (1859) 1972: Zur Kritik der politischen Ökonomie. Marx, Karl (1867) 1968: Der Produktionsprocess des Kapitals.