ROMANTIIKAN REUNOILTA KE / ONS / WED 13 / 09 / 2017 TO / THU 14 / 09 / 2017 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE SUSANNA MÄLKKI FRANK PETER ZIMMERMANN
Viulukonsertto D-duuri LUDWIG VAN BEETHOVEN 2 Ludwig van Beethoven (1770 1827) syntyi siihen musiikilliseen maailmaan, jossa piano oli alkanut kuulua olennaisena elementtinä jokaisen porvariskodin nurkkaan ja saanut selvän aseman solistikonserttojen ykkösenä. Viulua pidettiin sopivana lähinnä kamarimusiikkiin ja tietenkin osaksi orkesteria, mutta viulukonsertoille ei ollut juuri lainkaan tilausta. Jo Mozartin konsertot edustivat syntyaikanaan muinaisperinnettä jostain Bachin ja Vivaldin ajoilta. Myös Beethoven, joka oli ehtinyt jo uudistaa koko sinfonian käsitystä ja jonka pianokonsertot kyllä tunnettiin, epäonnistui viulukonserton elvyttämisessä. Konserton kantaesitys joulukuussa 1806 osoitti jälleen kerran, että Beethovenille deadline merkitsi lähinnä suuntaa antavaa toivetta. Teos valmistui vasta esityspäivänä, harjoitteluun ei jäänyt aikaa ja yleisö antoi sille kylmän vastaanoton. Miltei ensimmäistä kertaa partituurin nähnyt solisti Franz Clement sai kyllä ylistystä taidoistaan, mutta itse teos hävisi muistista pian. Beethovenin konsertolle löytyi sijaa kaanonista vasta vuonna 1844, kun Joseph Joachimin otti sen ohjelmistoonsa. Samana vuonna syntyi myös Felix Mendelssohnin konsertto, ja Niccolo Paganinin koko Eurooppaa ällistyttänyt sormiakrobatia toi viululle ansaittua mainetta. Viulukonsertto palasi keskiöön. Beethoven oli jokaisen suuren teoksensa kohdalla tarkka aloituksesta. Kuten viidennen sinfonian kohtaloniskut sekä neljännen ja viidennen pianokonserton alkutahdit, myös viulukonsertto ottaa heti alussa uuden uran patarummulla. Voisi kuvitella, että alun viidellä vaimealla kumahduksella olisi vain valmisteleva ele, mutta Beethovenin oveluus käy ilmi rytmin siirtyessä pian orkesterille - vieläpä väärässä sävellajissa. Alkueleestä muodostuu myöhemmin tärkeimpien teemojen ja koko ensi osan peruselementti. Toinen osa on konserton hengähdyshetki, joka antaa sekä orkesterin että solistin muunnella koraalimaista melodiaa omaan verkkaiseen tahtiinsa. Juuri kun toisen osan tunnelma ehtii saavuttaa auvoisan unisuuden, pärähtää poikkeuksellisen vauhdikas finaali päälle kuin vanhanaikainen herätyskello kesken levon.
Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43 JEAN SIBELIUS Ilman seitsemää sinfoniaansa Jean Sibelius (1865 1957) olisi saattanut jäädä valtion sisäiseksi kansallisaarteeksi, joita pienten maiden historialliset henkilögalleriat ovat pullollaan. Kullervolla, Lemminkäislegendoilla, En Sagalla ja Karelia-sarjalla hän oli jo jättänyt jälkensä syvälle itsenäisyyshaluissaan kamppailevan kansan DNA:han. Mutta vuosisadan vaihteessa tapahtui suuria. Hänen ensimmäisen sinfoniansa (1899) oli merkkitapaus, joka toi suomalaiseen musiikkiin vähän käytettyjä raaka-aineita kansainvälisiltä säveltaiteen perustuksilta ilman, että niiden kotimaisuusastetta saattoi silti kyseenalaistaa. Suomalaisen sielun pohjiin uppoavia, karuja kauneusarvoja vyöryttänyt teos vei Sibeliuksen maailmalle uutena sinfonikkona. Tätä mainetta vankisti edellistä hiotumpi toinen sinfonia D-duurissa (1902/1903), jolle jo aikalaiset löysivät verrokin Johannes Brahmsin niin ikään toisesta sinfoniasta samassa sävellajissa. Sinfonian syntyvaiheet ovat tuttuja melkein jokaisen Sibeliuksen suurteoksen kohdalla. Nytkin hän aloitti luonnostelemalla eeppistä kertomusta: Matkustettuaan Italiaan vuonna 1901 Sibelius oli pohtinut Don Giovanni -myyttiä (Don Juan) ja nähnyt mielessään uhkaavan, tummanpuhuvan vieraan, joka on tullut noutamaan elostelijan Manalaan. Sinfoniaan on mahdollisesti sekoittunut myös jotain messiaanista luonnostelmista löytyy sana Christus. Lopulta Sibelius jätti ulkomusiikilliset mielleyhtymät vain inspiraatiota ruokkineiksi työvaiheiksi, joiden kuuleminen olisikin mielikuvitukselle melkoinen ponnistus. Italiasta palattuaan Sibelius sävelsi neliosaisen sinfonian valmiiksi ja johti sen kantaesityksen Helsingin filharmonisen seuran (nyk. Helsingin kaupunginorkesteri) konsertissa 8.3.1902. Kuten niin usein, koki hän nytkin tarpeelliseksi tehdä jälkikorjauksia partituuriin. Lopullinen versio sai kantaesityksensä Tukholmassa Armas Järnefeltin johdolla loppuvuodesta 1903. Sinfonia värähtelee jokaisessa kuulijassa eri taajuudella; säveltäjä Sulho Ranta kuvasi sitä nimenomaan suomalaisia lumoavaksi voimaksi kuin shamaanin rummunlyönti. Robert Kajanus koki sen kuvaavan itsenäisen maan tulevaisuutta ja Simon Parmet julisti sen kesän ja elämänilon ylistyslauluksi. Sibeliukselle itselleen se oli sielunrippi. 3
SUSANNA MÄLKKI 4 Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä 2016. Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius- Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja. Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa-Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen. Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana (2006 2013) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina. Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan. Kaudella 2017 2018 Mälkki debytoi Wienin valtionoopperassa. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi 2017. Susanna Mälkin ensimmäisen ylikapellimestarikauden teemamaa oli Ranska. Tällä kaudella Helsingin kaupunginorkesteri keskittyy germaanisen kulttuuriperinnön suuriin säveltäjiin ja mielenkiintoisimpiin uudistajiin. Jos ranskalaisen musiikin tunnusmerkkeinä ovat värikylläisyys, aistikkuun ja hetkellisen lumon
SUSANNA MÄLKKI CHRIS LEE 5
6 vangitseminen, kuuluu germaanisuudessa eeppisyys ja pitkän linjan tarinankerronnan perinne. Nykypäivän yhteiskunnassa sinfoniaorkesteri ei voi keskittyä kapeaan osaan ohjelmistosta, vaan pitää olla valmiudet soittaa kaikkea. Nyt syvennymme eri tyyleihin kausi kerrallaan, Mälkki perustelee koko kauden jatkuvaa punaisen langan seuraamista. Musiikillisesti germaaninen kulttuuri on ollut aina keskeinen, ja itselleni on tärkeää ja ajankohtaista pohtia kysymystä eurooppalaisuudesta ja eurooppalaisesta identiteetistä. Vaikka suomalaisuusaate oli voimissaan yli sata vuotta sitten, ja omaperäisyyttä korostettiin, niin meillä on paljon myös keskieurooppalaisia perinteitä. Myös suomalainen musiikki on germaaniselle musiikkiperinteelle paljon velkaa. Vaikka Mälkki on jo vuosia asunut Pariisissa ja johtanut useita orkestereita Ranskassa, siellä hänen työnsä on keskittynyt pääosin 1900-luvun musiikkiin. Muualla maailmalla, sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Mälkki on esittänyt paljon kantarepertuaaria perinteikkäiden sinfoniaorkestereiden kanssa. Jo 135 vuotta yhtäjaksoisesti toiminutta kaupunginorkesteria Mälkki pitää osana Helsingin identiteettiä. Meidän orkesterimme on olemassa siksi, että yleisö saisi kuulla elävänä näitä teoksia. Musiikki on kirjoitettu soivaksi. On tärkeää, että meillä on täällä erinomainen orkesteri, joka tarjoaa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa taidekokemuksia kaikille. Yhteinen kuuntelukokemus on suuri elämys. Olisi sääli, jos musiikkia olisi kuunneltavissa vain äänilevyltä. Vaikka yleisö istuu paikallaan, se ei missään nimessä tarkoita passiivisuutta. Sekä muusikot että yleisö osallistuvat esitykseen yhdessä.
7
FRANK PETER ZIMMERMANN Saksalainen Frank Peter Zimmermann (s. 1965) on niitä harvoja huippusolisteja, jotka ovat luoneet uransa ilman mainittavia kilpailumenestyksiä. Sen sijaan hän onnistui luomaan suoran kontaktin maailman huippukapellimestareihin ja pääsemään sitä kautta urallaan alkuun. Saksassa ei ole tyypillistä osallistua kilpailuihin; Anne-Sophie Mutterkaan ei koskaan kilpaillut, Zimmermann huomautti vuonna 2014 Interludeverkkolehdelle. Zimmermannin kilvoittelut ovat jääneet hänen 11-vuotiaana voittamaansa Jugend Musiziert -kilpailuun. Zimmermannin nopea murtautuminen solistiuralle tapahtui jo 16-vuotiaana, kun ystävät lähettivät hänen soittonäytteitään kapellimestareille Lorin Maazelille, Daniel Barenboimille ja Wolfgang Sawallischille. Konserttikutsut seurasivat pian. Zimmermann on pysynyt konserttimaailman kuumimpiin kuuluvana nimenä aina siitä lähtien, kun hän päätti opintonsa 80-luvun puolessa välissä Valery Gradovin, Saschko Gawriloffin ja Herman Krebbersin johdolla. Viime kausina hän on esiintynyt maineikkaimpien orkestereiden kanssa New Yorkin ja Berliinin filharmonikoista Sydneyn ja Bostonin sinfoniaorkestereihin. Intohimoisen kamarimuusikon uransa lisäksi Zimmermann on viimeisen 30 vuoden aikana esittänyt käytännössä kaikki perusohjelmiston viulukonsertot ja äänittänyt niistä lukuisia kiitettyjä levyjä. Tällä vuosituhannella Zimmermann on ollut entistä kiinnostuneempi myös uudesta musiikista, ja hän on kantaesittänyt neljä konserttoa: Matthias Pintscherin konserton En sourdine, Brett Deanin Grawemeyer-palkitun konserton The Lost Art of Letter Writing, Augusta Read Thomasin konserton Juggler in Paradise sekä Magnus Lindbergin toisen viulukonserton. Ylistävien kritiikkien ja musiikkipalkintojen lisäksi Zimmermann on saanut merkittäviä yhteiskunnallisia tunnustuksia: Sienan Accademia Musicale Chigianan palkinto, Reinin kulttuuripalkinto, Duisburgin kaupungin musiikkipalkinto ja Saksan liittotasavallan ensimmäisen luokan ansioristi. Frank Peter Zimmermann asuu Kölnissä vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. 8
PETER ZIMMERMANN HARALD HOFFMANN 9
HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin 100 000 kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina 1892 1923 orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi, ja hänen kolmivuotinen kautensa on käynnistynyt syksystä 2016. Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten 70 80 konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä 1900. Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. www.helsinginkaupunginorkesteri.fi helsinki.philharmonic@hel.fi helsinkiphilharmonic @HelsinkiPhil helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic 10
KATJA NYMAN, EEVA KARHU 11
12 LUDWIG VAN BEETHOVEN Violinkonsert D-dur Ludwig van Beethoven (1770 1827) föddes till en värld i vilken pianot utgjorde ett centralt element i varje borgarhem. Instrumentet hade också fått en position inom solokonsertens genre. Violinen däremot ansågs lämpad närmast kammarmusik - och förstås orkestermusik - men för solokonserter fanns det knappast alls en marknad. Då Mozart skrev sina konserter representerade de en gammal tradition med rötter i Bach och Vivaldi. Beethoven hade hunnit förnya symfonin, och hans pianokonserter hade blivit kända. Men hans försök att blåsa nytt liv i violinkonsert-genren misslyckades. D-durkonsertens uruppförande i december 1806 var ett nytt bevis för att Beethoven tog en deadline med lätt hand. Verket blev färdigt samma dag konserten ägde rum och det blev knappt tid över för repetitioner. Mottagandet var kyligt: solisten Franz Clement blev nog hyllad, men verket föll kvickt i glömska. Beethovens violinkonsert lyckades etablera sig i repertoaren först år 1844 tack vare Joseph Joachim. Samma år skrev Felix Mendelssohn sin konsert, och Niccolo Paganini förbluffade hela Europa med sin violinistiska akrobatik. Violinkonserten kom tillbaka i fokus. I sina stora verk var Beethoven alltid noga med hur början låter: tänk på femte symfonins ödesslag eller fjärde och femte pianokonsertens öppningstakter. Violinkonserten öppnar nya stigar genom att starta med pukans dova slag. Man kunde tro att gesten är enbart förberedande, men då rytmen upprepas av orkestern i fel tonart inser man Beethovens slughet. Öppningsgesten blir den första satsens viktiga grundelement. Den andra satsen är en andningspaus i vilken både orkester och solist utan brådska varierar en koralartad melodi. I exakt det skede då stämningen hotar att bli alltför ljuvt sömnig startar en anmärkningsvärt rask final. JEAN SIBELIUS Symfoni nr 2 D-dur op. 43 Om det inte varit för de sju symfonierna skulle Jean Sibelius (1865 1957) kanske ha förblivit en ren statsangelägenhet, en nationalskatt av det slag små länders historiska persongallerier är proppfulla av. Med Kullervo, Lemminkäinen, En saga och Karelia-sviten hade Sibelius redan lämnat ett djupt spår i det om sin självständighet drömmande folkets DNA. Men kring sekelskiftet skedde stora ting. Den första symfonin (1899) var en milstolpe: den använde i den finländska musiken dittills sällan brukade element
från den internationella tonkonsten, dock på ett sätt som inte förnekade graden av det inhemska. Verket, som gav uttryck för sådana karga skönhetsvärden som tilltalar den finländska själen, förde Sibelius ut i världen. Ryktet som symfoniker blev allt större i och med den mera slipade andra symfonin (1902/1903). Redan samtiden fann en parallell i Johannes Brahms andra symfoni med samma huvudtonart (D-dur). Sibelius symfonis tillkomsthistoria är välkänd, såsom är fallet med nästan alla av hans stora verk. Även denna gång började han skissa för en episk berättelse. Då Sibelius var i Italien år 1901 grubblade han på Don Juan-myten och såg framför sig en hotfull gäst som skulle föra libertinen till dödsriket. Även ett frälsarmotiv kan ha varit involverat, i skisserna stöter man på ordet Christus. Men till sist förblev dylika utommusikaliska associationer endast faser i arbetsprocessen, sådant som gav näring åt inspirationen. Att höra dem i själva musiken skulle kräva en hel del fantasi. Sibelius fullbordade symfonin efter att ha återvänt från Italien och dirigerade uruppförandet på Helsingfors filharmoniska sällskaps (nuv. Helsingfors stadsorkester) konsert den 8.3.1902. Som så ofta reviderade han partituret efteråt. Den slutliga versionen uruppfördes i Stockholm i slutet av år 1903 under ledning av Armas Järnefelt. Symfonin i fyra satser vibrerar i varje lyssnare på sin egen våglängd. Tonsättaren Sulho Ranta talade om en musik som förtrollar framförallt finländare lika starkt som en schamans trummande. Robert Kajanus upplevde att det handlade om den självständiga nationens framtid, Simon Parmet menade att det rörde sig om en lovsång till sommaren och livsglädjen. För Sibelius själv var symfonin en själsbikt. SUSANNA MÄLKKI Susanna Mälkki är född i Helsingfors, där hon även tillbringade sin ungdom. Hon har vuxit upp ackompanjerad av Helsingfors stadsorkester: som liten gick hon på orkesterns konserter med sin familj, och som ung musikstuderande följde hon noggrant med orkestermusikernas arbete och världens bästa solisters uppträdanden. År 2004 fick hon för första gången dirigera orkestern. Hösten 2016 inledde hon sitt arbete som orkesterns 13. chefdirigent. Vägen till dirigent tog sats från Sibelius-Akademins och Stockholms Edsberg-instituts celloklasser. Mälkki segrade i Åbo nationella cellotävling och blev Göteborgs symfonikers solocellist. Redan tidigt var hon dock intresserad av att få dirigera. I Stockholm dirigerade hon en ensemble med orkesterelever. Nästa 13
14 gång fick hon dirigera samma skolas kammarorkester i närvaro av Sveriges radios symfoniorkesters dåvarande chefdirigent Esa- Pekka Salonen. I det ögonblicket stod det klart för Mälkki att hon hade funnit sin verkliga passion. Den känslan har inte försvunnit. Mälkki gjorde sitt genombrott på Helsingfors festspel år 1999. Hon fick sin första tjänst som musikalisk ledare för Stavangers orkester. Som konstnärlig ledare för den legendariska orkestern för ny musik, Ensemble Intercontemporain (2006-2013) befäste hon sitt rykte som en suverän tolkare av vår tids musik. Mälkki har dirigerat flera av världens bästa orkestrar såsom Amerikas s.k. Big Five-orkestrar, Concertgebouw i Amsterdam, Berlins filharmoniker och Londons symfoniker. Hon har gästat bl.a. Metropolitan i New York, operan i Paris och La Scala i Milano. Säsongen 2017-18 debuterade hon på Staatsoper Wien. Hösten 2017 inledde hon sitt arbete som Los Angeles filharmoniska orkesters första gästdirigent. År 2017 valde tidningen Musical America Mälkki till Årets dirigent. Susanna Mälkkis första period som chefdirigent hade Frankrike som tema. Denna konsertsäsong tar Helsingfors stadsorkester fasta på det germanska kulturarvet: dess stora tonsättare och dess mest intressanta förnyare. Om den franska musiken präglas av färg, sensualism och ögonblickets skönhet karaktäriseras den germanska musikens tradition av ett episkt berättande. Mälkki motiverar varför en viss säsong har en viss röd tråd: I dagens samhälle kan en symfoniorkester inte koncentrera sig på en snäv del av repertoaren, man bör kunna spela allt. Nu går vi på djupet med olika stilar, en säsong åt gången. Musikaliskt sett har den germanska kulturen alltid varit central. För mig själv är det viktigt och aktuellt att grubbla över frågan om det europeiska och den europeiska identiteten. Trots att finskhetsideologin för över hundra år sedan var så stark, och man underströk originalitet, hade vi också flera centraleuropeiska traditioner. Även den finländska musiken står i stor skuld till den germanska musiktraditionen. Trots att Mälkki i redan flera års tid varit bosatt i Paris och dirigerat flera franska orkestrar har hennes arbete där huvudsakligen fokuserat på musik från 1900-talet. I övriga världen - både i Europa och i Förenta staterna - har Mälkki dirigerat en hel del stamrepertoar med de anrikaste symfoniorkestrarna. För Mälkki utgör Helsingfors stadsorkester, som existerat kontinuerligt i 135 år, en del av Helsingfors identitet. Vår orkester finns till för att publiken skall få höra dessa verk live. Musik skrivs för att höras. Det är viktigt att vi här har en utmärkt orkester som i bästa tänkbara omständigheter kan erbjuda konstupplevelser åt alla. Att få höra musik tillsammans med andra är en stor upplevelse. Det vore synd om musik kunde
avlyssnas endast från skiva. Att publiken sitter på stället innebär inte alls att den vore passiv. Såväl musiker som publik deltar i ett framförande tillsammans. FRANK PETER ZIMMERMANN Tysken Frank Peter Zimmermann (f. 1965) är en av de få toppsolister som har gjort karriär trots avsaknad av nämnvärda tävlingsframgångar. Orsaken är att han fick direktkontakt till toppdirigenter som hjälpte honom vidare. I Tyskland är det inte vanligt att man deltar i tävlingar: Anne- Sophie Mutter gjorde det inte heller, konstaterade Zimmermann år 2014 i webbtidningen Interlude. 11 år gammal deltog han i Jugend Musiziert-tävlingen - och vann den - men det är allt. 16 år gammal, sände hans vänner inspelningar från hans uppträdanden till dirigenterna Lorin Maazel, Daniel Barenboim och Wolfgang Sawallisch. Resultaten lät inte vänta sig. Zimmerman har förblivit ett hett namn i musikvärlden ända sedan han i mitten av 80-talet avslutade sina studier under ledning av Valeri Gradov, Saschko Gawriloff och Herman Krebbers. Under de senaste säsongerna har han uppträtt med bl.a. New Yorks och Berlins filharmoniker och med Sydneys och Bostons symfoniorkestrar. Zimmermann är en hängiven kammarmusiker. Under de senaste 30 åren har han dessutom framfört och spelat in samtliga av grundrepertoarens violinkonserter. Kritikerna har hyllat flera av inspelningarna. Numera är Zimmermann fascinerad av även ny musik. Han har uruppfört fyra konserter: Matthias Pintschers En sourdine, Brett Deans med Grawemeyer-priset belönade The Lost Art of Letter Writing, Augusta Read Thomas Juggler in Paradise och Magnus Lindbergs Violinkonsert nr 2. Zimmermann har tilldelats bl.a. Accademia Musicale Chiaganapriset, Kulturpreis der Sparkassen-Kulturstiftung Rheinland, Duisburgs stads musikpris samt Tyska förbundsrepublikens Bundesverdienstkreuz av första klass. Zimmermann bor i Köln tillsammans med sin hustru och två söner. HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den kontinuerligt längst verksamma orkestern i Norden. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för ca 100 000 lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus. 1892-1923 uruppförde orkestern 15
majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inledde sin treårsperiod hösten 2016. År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen 70-80 konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren 1900. Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. www.helsingforsstadsorkester.fi HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR 18.30 SUORA LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / DIREKTSÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET / DIRECT BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE 19.00 KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT 14.9. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 22.9. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 12.10. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 20.10. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 9.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 23.11. TO / TO / THU helsinginkaupunginorkesteri.fi 1.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi & YLE Radio 1 18.12. PE / FRE / FRI helsinginkaupunginorkesteri.fi Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. 16
LUDWIG VAN BEETHOVEN Violin Concerto No wonder the Beethoven violin concerto got a cold reception in 1806: it was not completed until the day of the premiere, leaving almost no time for rehearsal. The soloist (Franz Clement) did his best, but the score was then set aside and did not find a place in the concerto canon until 1844, when it was revived by Joseph Joachim. This was also the year that Mendelssohn wrote his violin concerto, and Niccolò Paganini dazzled Europe with his acrobatic fingers. All of a sudden, violin concertos were in, having been dismissed for decades as an archaic genre associated with Bach and Vivaldi. Beethoven was very particular about how his works began; the fifth symphony and the fourth and fifth piano concertos readily spring to mind here. The violin concerto sets off with a five-note timpani motif that soon pervades the orchestra and is a basic element of the whole movement. The second movement gives both orchestra and soloist a chance to get their breath back while varying a chorale-like melody at a leisurely pace. Then just as the movement looks like achieving a state of dreamy bliss, the finale leaps into action, rudely waking the listener in the manner of an old-fashioned alarm clock. JEAN SIBELIUS Symphony No. 2 in D, Op. 43 There is something about this music that leads us to ecstasy; almost like a shaman with his magic drum, said composer Sulho Ranta. According to Robert Kajanus, the last movement develops towards a triumphant conclusion intended to rouse in the listener a picture of lighter and confident prospects for the future. For the composer himself it was his soul s confession. The work? Symphony No. 2 by Jean Sibelius. Sibelius (1865 1957) had already stirred up national sentiment with such works as Kullervo, Lemminkäinen and the Karelia Suite when his first symphony (1899) introduced him to the world as a great new symphonist. His reputation was further enhanced by his second symphony, delving to the very depths of the Finnish soul. A visit to Italy in 1901 had set him thinking about the Don Giovanni (Don Juan) myth, and he had visions of the sombre guest coming to take the libertine to the underworld. There may also have been a hint of something Messianic: the word Christ appears in the sketches. In the end, Sibelius abandoned all extra-musical associations. By the time he returned from Italy, he had completed the four-movement symphony and he conducted its premiere with the Helsinki Philharmonic in 1902. 17
18 SUSANNA MÄLKKI A conductor born and bred in Helsinki, Susanna Mälkki grew up to the accompaniment of the Helsinki Philharmonic Orchestra. Her parents took her to concerts at an early age; as a young music student she kept a close eye on how the musicians played and enjoyed performances by the world s best soloists. In 2004 she received her first invitation to conduct the orchestra of which she would become Chief Conductor in autumn 2016. Susanna Mälkki s path to the conductor s podium passed through the cello classes of the Sibelius Academy and the Edsberg Institute in Stockholm. Winner of the national Turku Cello Competition, she was appointed principal cellist of the Gothenburg Symphony Orchestra, but her early desire to conduct was constantly urging her to study the art. Her first experience of actually conducting was with a small ensemble of students of orchestral instruments in Stockholm. Her second appearance was with the school s chamber orchestra, under the watchful eye of Esa-Pekka Salonen, at that time Principal Conductor of the Swedish Radio Symphony Orchestra. Since that day, she has never lost the clear sense of discovering her true passion. Her real breakthrough came in 1999, at the Helsinki Festival, and her first regular appointment was as Artistic Director of the Stavanger Symphony Orchestra. Her Music Directorship of the celebrated Ensemble Intercontemporain (2006 2013) established her as a profound interpreter of contemporary music. Susanna Mälkki has conducted the world s best orchestras, such as the US Big Five, the Amsterdam Concertgebouw, the Berlin Philharmonic and the London Symphony, and made guest appearances at opera houses ranging from the New York Metropolitan to the Paris Opera and La Scala, Milan. During the 2017/2018 season she makes her debut at the Vienna State Opera and in autumn 2017 takes over as Principal Guest Conductor of the Los Angeles Philharmonic. Musical America voted her Conductor of the Year 2017. The theme of Susanna Mälkki s first season as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra was France. This season, the Orchestra focuses on the great composers and most interesting renewers of the Germanic cultural heritage. If French music is characterised by a profusion of timbres, elegance and an attempt to capture the fleeting magic moment, then the hallmarks of the Germanic tradition are epic proportions and sustained narrative. In today s society, a symphony orchestra cannot concentrate on a narrow section of the repertoire; it must be capable of playing everything. We re now immersing ourselves in different styles, one
season at a time, says Chief Conductor Mälkki in explanation of the line running right through the season. Musically, Germanic culture has always occupied a central position, and for me, it s both important and timely to reflect on Europeanism and the European identity. Though the Finnish ethos was strong more than 100 years ago, and the accent was on uniqueness, we also have plenty of Central European traditions. Finnish music also owes a lot to the Germanic music tradition. Susanna Mälkki has lived in Paris for years and conducted many orchestras in France, but her work there has focused mainly on 20th-century music. Elsewhere in the world, in both Europe and the United States, she has widely performed the standard repertoire with time-honoured orchestras. She regards the Helsinki Philharmonic Orchestra, which has been continuously active for no fewer than 135 years, as part of Helsinki s identity. Our orchestra exists so that audiences can hear works live. Music is written to be heard. It s important for us to have an excellent orchestra here offering artistic experiences for all under the best possible conditions. Listening with others is a great experience. It would be a pity if we could only listen to music on records. Even though the audience are sitting still, no way does it mean they re passive. The musicians and audience join together in the performance. Käsiohjelma / Programblad / Program Teos- ja taiteilijaesittelyt / Verk- och artistpresentationer / Programme notes and artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Vantaa 2017 Oikeudet muutoksiin pidätetään. / Rätt till ändringar förbehålles. / All rights reserved. Käsiohjelma 2 (sis. alv. 10 % 0,18 ). Y-tunnus: 0201256-6 19
FRANK PETER ZIMMERMANN Frank Peter Zimmermann (b. 1965) is one of the few celebrated soloists who has risen to the top without any major competition wins. Taking part in competitions is not, he says, common in Germany, and he never felt the need to do so after winning the Jugend Musiziert competition at the age of 11. He got launched on a solo career when he was only 16, and has never looked back. In addition to his career as a passionate chamber musician, he has, in the past 30 years, performed practically all the Violin Concertos in the staple repertoire and recorded many of them on disc. This century, he has become increasingly interested in contemporary music and has premiered four Concertos: Matthias Pintscher s En sourdine, Brett Dean s The Lost Art of Letter Writing (winner of the Grawemeyer Award), Augusta Read Thomas s Juggler in Paradise and Magnus Lindberg s Violin Concerto No. 2. Recipient of glowing reviews, major prizes and distinctions, Frank Peter Zimmermann lives in Cologne with his wife and two sons. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 135 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki was appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2014. She began a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn 2016. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in 2012. www.helsinkiphilharmonicorchestra.fi 20
LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA GROOVIN ALL NITE Jules Buckley, kapellimestari Cory Henry, piano ja kosketinsoittimet Jacob Collier, vokalisti TICKETMASTER: 48,50-11,00 Helsingin kaupunginorkesteri, UMO Jazz Orchestra ja maineikkaan Metropole Orkestin ylikapellimestari Jules Buckley yhdistävät jälleen voimansa swingin, grooven ja soulin merkeissä. Mukana menossa ovat mm. P. Diddyn ja Bruce Springsteenin kanssa esiintynyt Cory Henry sekä YouTubessa miljoonat musiikkifanit hurmannut ja kaksi Grammy-palkintoa tänä vuonna voittanut Jacob Collier. SONAATISTA MITTAA Olli Mustonen, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu Elina Mustonen, cembalo Ludwig van Beethoven: Talon vihkiminen, alkusoitto Olli Mustonen: Sonaatti viululle ja orkesterille Joonas Kokkonen:...Durch einen Spiegel.. Paul Hindemith: Sinfonisia metamorfooseja Carl Maria von Weberin teemoista KUOLEMA VENETSIASSA Susanna Mälkki, kapellimestari Gérard Buquet, tuuba Helmut Lachenmann: Harmonica tuuballe ja orkesterille Gustav Mahler: Sinfonia nro 5 TI 19 / 09 / 2017 19.00 PE 22 / 09 / 2017 19.00 Helsingin kaupunginorkesterin ja Olli Mustosen pitkä yhteinen taival on poikinut unohtumattomia elämyksiä, joille illan monipuolinen ohjelma tuo jatkoa. Beethovenin ja Hindemithin saksalaissävyt reunustavat Kokkosen unenomaista herkistelyä ja Pekka Kuusiston taituroimaa solistista sonaattia. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja aivan varmasti yllättävää! KE 27 / 09 / 2017 19.00 TO 28 / 09 / 2017 19.00 Hieno esitys viidennestä sinfoniasta on elämää muuttava kokemus. Fantastinen päätösosa melkein pakottaa pidättämään hengitystä, on Herbert von Karajan todennut Gustav Mahlerin suurteoksesta. Omana aikanaan kylmän vastaanoton saanut sinfonia on säveltäjän esitetyin teos, ja sen Kuolema Venetsiassa -elokuvasta tuttu hidas osa nostaa kyynelet silmiin yhä uudelleen. Saksalaisen konserttimusiikin elävän legendan Helmut Lachenmannin Harmonica tuuballe ja orkesterille on säveltäjän hätkähdyttävin konserttoteos. TICKETMASTER: 36 7 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge 21
22 I VIULU I VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Satu Savioja II Eija Hartikainen Katariina Jämsä Maiju Kauppinen Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Kari Olamaa Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Elina Lehto ** Mikaela Palmu ** II VIULU II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Ari Vilhjalmsson 4 Kati Kuusava 4 * Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Anna-Kaisa Oravisto Siiri Rasta Krista Rosenberg Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Eva Ballaz ** Antti Kortelainen ** Pia Sundroos ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Petteri Poijärvi 6 Tuula Saari 7 ** Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen Matthias Funke ** Maarit Holkko ** Silja Salorinne ** SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Aino-Maija Riutamaa de Mata ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Adrian Rigopulos 4 * Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Paul Aksman Eero Ignatius Tuomo Matero Viktor Varga ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 4 * Tapio Laivaara Katja Ceder ** Pikkolo Piccolo Jenny Villanen Qiao Zhang 5 ** OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula
FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin Antti Nisula ** TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Valtteri Malmivirta 4 * Jussi Vuorinen 5 * Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Tom Bildo Niklas Larsson ** TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III 4 5 6 7 * ** KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 23
I & II SARJAT / SERIER / SERIES SUSANNA MÄLKKI kapellimestari / dirigent / conductor FRANK PETER ZIMMERMANN viulu / violin Ludwig van Beethoven (1770-1827) Viulukonsertto D-duuri op. 61 (1806) 42 Violinkonsert D-dur Violin Concerto in D Major Allegro ma non troppo Larghetto Rondo: Allegro väliaika / paus / interval Jean Sibelius (1865-1957) Sinfonia nro 2 D-duuri op. 43 (1901-1902) 45 Symfoni nr 2 D-dur Symphony No. 2 in D Major Allegretto Andante, ma rubato Vivacissimo - a lento suoave (attacca) Allegro moderato 14.9. HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST HELSINGINKAUPUNGINORKESTERI.FI Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.15