SINISTÄ SAMETTIAKE / BOREYKO ZNAIDER ANDREY NIKOLAJ 20 / 01 / 2016 TO / THU 21 / 01 /

Transkriptio

1 ONS / WED 20 / 01 / 2016 TO / THU 21 / 01 / HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE ANDREY BOREYKO NIKOLAJ ZNAIDER SINISTÄ SAMETTIAKE /

2 Siegfriedin kuolema ja hautajaismusiikki RICHARD WAGNER 2 Richard Wagner ( ) sävelsi pääteostaan, Ring-oopperasarjaa keskeytyksineen yli 25 vuotta. Neljännesvuosisadan aikana hän hioi estetiikastaan lähes kaiken italialaista oopperaa leimanneesta aaria-keskeisyydestä ja kehitteli ajatustaan kokonaistaideteoksesta huippuunsa. Ringissä Wagner tuo systemaattisesti ja ennenkuulumattoman laajasti esille ideansa johtoteemoista, joilla lähes jokainen oopperan henkilöhahmo, tunnelma tai tapahtuma esitellään ja tuodaan osaksi kerrontaa ilman, että siihen tarvitsee viitata sanoin. Vain musiikki riittää. Käytännössä koko neljän oopperan ja 15 tunnin mittainen kokonaisuus koostuu eri johtoteemoista, jotka verkottuvat yhteen luoden jälleen uusia teemoja, joilla viitataan asiaan tai hahmoon. Johtoteematekniikka on siirtynyt sellaisenaan myös elokuvamusiikkiin ja moniin Wagnerin jälkeisiin oopperoihin. Siegfriedin kuolema ja hautajaismusiikki on Jumalten tuho -oopperan toisen ja kolmannen näytöksen välisoitto. Sekä oopperassa että itsenäisenä orkesterinumerona se on kuin kymmeneen minuuttiin tiivistetty Ring-sarja. Koko tetralogian varsinaiseen sankariin liittyvät johtoteemat vilisevät kuin Siegfriedin koko elämä kaikuisi ääninauhana kuolon koittaessa. Tykyttävät kaksoisiskut ja uhkaavasti kromaattinen jousiteema muistuttavat Siegfriedin kohtaloksi koituneista keihääniskuista koko teoksen ajan, milloin aggressiivisesti, milloin voipuneesti. Ensimmäinen suuri purkaus alkaa kerääntyä fagottien soittaessa kuoleman ilmoitus -teemaa, johon matalat jouset vastaavat alati kovemmilla huudahduksilla. Siegfriedin esihistoriaa kerrataan vaskikoraalina soivana Volsungien -teemalla ja hänen vanhempiensa Siegmundin ja Sieglinden rakkausteemalla. Kuin tyhjästä soolotrumpetti nousee kaiken ylle miekkateemallaan ja johdattaa taas isompaan kliimaksiin. Wagner tuo nyt Siegfriedin omiin, käyrätorvilla julistettaviin sankariteemoihin, joiden yllä sykkivät edelleen kuoloniskut. Lopussa sormuksen kirous -teema muistuttaa jokaisen taikakaluun kajoavan kovasta kohtalosta.

3 Viulukonsertto D-duuri LUDWIG VAN BEETHOVEN Ludwig van Beethoven ( ) syntyi siihen musiikilliseen maailmaan, jossa piano oli alkanut kuulua olennaisena elementtinä jokaisen porvariskodin nurkkaan ja saanut selvän aseman solistikonserttojen ykkösenä. Viulua pidettiin sopivana lähinnä kamarimusiikkiin ja tietenkin osaksi orkesteria, mutta viulukonsertoille ei ollut juuri lainkaan tilausta. Jo Mozartin konsertot edustivat syntyaikanaan muinaisperinnettä jostain Bachin ja Vivaldin ajoilta. Myös Beethoven, joka oli ehtinyt jo uudistaa koko sinfonian käsitystä ja jonka pianokonsertot kyllä tunnettiin, epäonnistui viulukonserton elvyttämisessä. Konserton kantaesitys joulukuussa 1806 osoitti jälleen kerran, että Beethovenille deadline merkitsi lähinnä suuntaa antavaa toivetta. Teos valmistui vasta esityspäivänä, harjoitteluun ei jäänyt aikaa ja yleisö antoi konsertolle kylmän vastaanoton. Miltei ensimmäistä kertaa partituurin nähnyt solisti Franz Clement sai kyllä ylistystä taidoistaan, mutta itse teos hävisi muistista pian. Beethovenin konsertolle löytyi sijaa kaanonista vasta vuonna 1844, kun Joseph Joachimin otti sen ohjelmistoonsa. Samana vuonna syntyi myös Felix Mendelssohnin konsertto, ja Niccolo Paganinin koko Eurooppaa ällistyttänyt sormiakrobatia toi viululle ansaittua mainetta. Viulukonsertto palasi keskiöön. Beethoven oli jokaisen suuren teoksensa kohdalla tarkka aloituksesta. Kuten viidennen sinfonian kohtaloniskut sekä neljännen ja viidennen pianokonserton alkutahdit, myös viulukonsertto ottaa heti alussa uuden uran patarummulla. Voisi kuvitella, että alun viidellä vaimealla kumahduksella olisi vain valmisteleva ele, mutta Beethovenin oveluus käy ilmi rytmin siirtyessä pian orkesterille - vieläpä väärässä sävellajissa. Alkueleestä muodostuu myöhemmin tärkeimpien teemojen ja koko ensi osan peruselementti. Toinen osa on konserton hengähdyshetki, joka antaa sekä orkesterin että solistin muunnella koraalimaista melodiaa omaan verkkaiseen tahtiinsa. Juuri kun toisen osan tunnelma ehtii saavuttaa auvoisan unisuuden, pärähtää poikkeuksellisen vauhdikas finaali päälle kuin vanhanaikainen herätyskello kesken levon. 3

4 Sinfonia nro 15 DMITRI ŠOSTAKOVITŠ Vuonna 1971 Dmitri Šostakovitš ( ) oli arvostettu ja valtionpalkinnoilla juhlittu säveltäjä, jonka kauhukakaran maine oli jäänyt kauas historiaan. Viimeiset vuodet olivat silti vaikeita: hän oli toistuvasti joutunut sairaalahoitoon ja etsinyt sävellyksiinsä aiheita kuolemasta. Silti hän suunnitteli iloisen sinfonian säveltämistä. Sellaista ei 15. sinfoniasta (1971) tullut. Leikkisästä alustaan huolimatta sinfonia jäänyt historiaan ennen kaikkea suurena mysteerinä, toden ja leikin veljellisenä mutta epämääräisenä liittona. Ei yllätä, että sinfonian rajatilatunnelma innoitti modernin surrealistisen elokuvan mestaria David Lynchia läpimurtoelokuvaansa Blue Velvet (1986). Sinfonian sisältöä ja säveltäjän elämänvaiheita yhdistelevät tulkinnat ovat Šostakovitšin kohdalla aina ohittamattomia, mutta etenkin 15. sinfonian kohdalla mielikuvitukset ovat liihottaneet vailla jarruja. Koska sinfonia jäi säveltäjän viimeiseksi, ja koska se vilisee tunnistettavia teemalainauksia mm. Rossinin Wilhem Tell -oopperasta, Wagnerin Siegfriedteemoista ja Tristan-alkusoitosta sekä Šostakovitšin omista neljännestä ja seitsemännestä sinfoniasta, on sitä pidetty sekä kumarruksena historialle että irvailuna järjestelmälle. Ennen kaikkea sitä on tulkittu musiikillisena testamenttina. Säveltäjä Steve Holtje tarjoaa sinfonialle elämäkerrallisen teorian: hänen mukaansa viittaus Rossinin viimeiseen oopperaan on paitsi merkki siitä, että Šostakovitš tiesi sinfonian viimeisekseen, myös vihje hänen kamppailustaan valtakoneiston ikeessä perheensä pelastajana mestariampuja Wilhelm Tellin tavoin. Toisen osan synkät vaskikoraalit (kuten 11. sinfoniassa) ja glissandot (kuten Lady Macbeth -oopperassa) olisivat muistoja Stalinin vallasta ja säveltäjän epäsuosiosta. Allegretto-osan rumpurytmi ja säveltäjän allekirjoituksenomainen sävelkulku D-ES-C-H olisi merkki pannaan julistetusta neljännestä sinfoniasta, kun taas finaalin lainat Siegfriedin surumarssista ja kohtalo-teemasta vievät sairaan säveltäjän hautaan, kuten lopulta kävi neljä vuotta myöhemmin. 4

5 Šostakovitšin oma tulkinta on maanläheisempi: En itsekään aivan tiedä, miksi ne lainaukset ovat siellä, mutta en vain voinut olla panematta niitä sinne. Lisäpontta elämäkerralliseen tulkintaan ovat tarjonneet pätkät Richard Straussin teoksesta Sankarielämää ja Beethovenin Egmont-alkusoitosta sekä lopputahdit, jotka on tulkittu muistoiksi sairaalahuoneen sähköisestä sykkeestä. helsinkiphilharmonic HelsinkiPhilharmonic Käsiohjelma / Programblad / Programme Notes Teos- ja taiteilijaesittelyt / Verk- och artistpresentationer / Programme notes and artist bios Jaani Länsiö Käännökset / Översättningar / Translations Christian Holmqvist (ruotsi / svenska / Swedish) Susan Sinisalo (englanti / engelska / English) Ulkoasu / Design Bond Creative Agency Oy Taitto ja painatus Grano Oy, Espoo

6 ANDREY BOREYKO Andrey Boreyko (s. 1957) syntyi ja kävi koulunsa Pietarissa. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Elisabeta Kudriavtsevan ja Alexander Dmitrievin johdolla Rimsky-Korsakov-konservatoriossa, ja uralle raivasivat tietä opintoja seurannut kilpailumenestys Grzegorz Fitelberg -kilpailussa Katowicessa ja Kirill Kondrashin -kilpailussa Amsterdamissa. Boreyko on aina uransa alusta, 1980-luvun puolivälistä lähtien, nauttinut uusimman musiikin tulkitsemisesta. Viime vuosien kohokohtiin kuuluukin Henryk Goreckin neljännen sinfonian kantaesittäminen Lontoon filharmonikoiden konsertissa vuonna Arvo Pärtin ja Valentin Silvestrovin kaltaisen nykysäveltäjien musiikillisia juuria tutkimalla hän innostui myös renessanssimusiikista. Levytyksiä Boreyko on tehnyt runsaasti, ja erityisesti Stuttgartin Radion sinfoniaorkesterin kanssa tehtyä Šostakovitšsinfoniasarjaa on kiitelty laajasti. Myös Boreykon mielikuvituksellinen ohjelmasuunnittelu on herättänyt suurta ihailua mm. The New York Timesissa. Vuosina 2001 ja 2003 hänen johtamansa Jenan filharmonikot saivat Saksan musiikkiarvostelijain liitolta palkinnon parhaasta ohjelmasuunnittelusta. Nykyisin hän on orkesterin kunniakapellimestari. Vähemmän kuultujen teosten etsiminen ja esilletuominen on Boreykon tavaramerkki, jonka juuret löytyvät jo lapsuudesta. Muistan, kun kuusivuotiaana halusin arkeologiksi enkä muusikoksi. Nykyään olen yhdistänyt työni ja entisen unelmani, ja vietän paljon aikaa kirjastoissa ja arkistoissa, hän muisteli New Yorkin filharmonikoiden videohaastattelussa vuonna Boreyko tutkii huolellisesti legendaaristen kapellimestarien vanhoja parituureja löytääkseen tulkintojaan inspiroivia muistiinpanoja. Boreyko on 2000-luvulla toiminut mm. Hampurin ja Bernin sinfoniaorkestereiden pääkapellimestarina, Düsseldorfin sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana sekä Winnipegin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Tällä hetkellä Boreyko on Belgian kansallisorkesterin ja Floridan Naplesin filharmonikoiden musiikillinen johtaja. 6

7 ANDREY BOREYKO RICHARD DE STOUTZ 7

8 NIKOLAJ ZNAIDER Monista huippumuusikoista poiketen Nikolaj Znaiderin (1975) vanhemmat eivät olleet musiikin ammattilaisia. Pikkupoikana Znaider olikin paljon kiinnostuneempi palloilusta ja juoksemisesta, mutta asia muuttui, kun hän seitsemänvuotiaana hän käsiinsä viulun. Nähtyään televisiosta Itzhak Perlmanin esityksen innostus harjoitteluun roihahti toden teolla. Aluksi Znaider opiskeli yksityisesti Ilona Feherin ja Tanskan kuninkaallisen akatemian professorin Milan Vitekin johdolla. Hänen siirryttyään New Yorkin Juilliardiin 17-vuotiaana opettajaksi tuli legendaarinen Dorothy DeLay. Tulosta syntyi, mistä osoituksena on vuoden 1992 Carl Nielsen -kilpailun voitto. Znaider ei kuitenkaan ollut soittoonsa tyytyväinen, vaan hankkiutui Boris Kuschnerin oppiin Wieniin. Päätös oli käänteentekevä. Aivan kuin rakennuksen perustukset olisi säilytetty, mutta parvekkeet revitty alas. Muistan, kuinka kolme-neljä viikkoa soitimme vain avoimilla kielillä, neljä oppituntia viikossa. Sellaista tehdäkseen pitää olla fanaattinen! Opin työskentelemään kiihkeästi ja uupumatta päästäkseni niin lähelle täydellisyyttä kuin mahdollista, Znaider muisteli Strad-lehdelle. Vuonna 1995 hän sijoittui kolmanneksi Jean Sibelius -kilpailuissa ja vuonna 1997 tuli voitto Brysselin Kuningatar Elisabeth -kilpailussa. Siitä lähtien Znaider on konsertoinut noin sadan esiintymisen vuosivauhdilla kaikissa maailman parhaissa orkestereissa. Musiikkitalossa häntä on voinut kuulla vuonna 2012 Gewandhaus-orkesterin solistina Helsingin juhlaviikkojen vieraana. Znaider on levyttänyt tänä iltana kuultavan Beethovenin viulukonserton kahdesti. Israelin filharmonikoiden ja Zubin Mehtan kanssa vuonna 2005 sekä Staatskappelle Dresdenin ja Sir Colin Davisin kanssa vuonna Levytysten arviot ovat lähes poikkeuksetta ylistäviä. Itse hän on kutsunut konserttoa koetinkiveksi ja viulistien raamatuksi. Nikolaj Znaiderin soitin on Kreisler -Guarnerius vuodelta Se on lainassa Tanskan kuninkaalliselta teatterilta sekä VELUX- ja Knud Højgaard -säätiöiltä. 8

9 NIKOLAJ ZNAIDER LARS GUNDERSEN 9

10 HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Helsingin kaupunginorkesteri on perustettu vuonna 1882 ja on siten Pohjoismaissa pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut ammattisinfoniaorkesteri. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund, Okko Kamu ja Leif Segerstam. Ylikapellimestari John Storgårdsin kausi päättyi vuoden 2015 lopussa. Kapellimestari Susanna Mälkki valittiin syyskuun 2014 alussa orkesterin seuraavaksi ylikapellimestariksi. Mälkki aloittaa kolmivuotisen kautensa syksyllä Vuonna 2011 kaupunginorkesteri aloitti konsertoinnin uudessa kotisalissaan Helsingin Musiikkitalossa. Vuosittaisten konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Orkesteri on Euroopan lisäksi vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä tehnyt ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. HKO on saanut tunnustusta levytyksistään, joista useille on myönnetty palkintoja sekä Grammyehdokkuuksia. 10

11 KATJA NYMAN, EEVA KARHU 11

12 12 RICHARD WAGNER Siegfrieds död och begravningsmusik Richard Wagner ( ) arbetade på sitt huvudverk, Ringen, i över 25 år. Under ett fjärdedels århundrade gick han från en ariadominerad estetik till en idé om allkonstverket. I Ringen presenterar Wagner brett och systematiskt sin idé om ledmotivet: praktiskt taget varje gestalt, atmosfär eller handling i operan utgör en del av berättelsen på ett icke-verbalt sätt. Den 15 timmar långa helheten med sina 4 operor innehåller flera ledmotiv som flätas samman för att bilda nya ledmotiv. Tekniken har som sådan adapterats av filmmusik och flera senare operor. Siegfrieds död och begravningsmusik är ett mellanspel i Ringens sista opera Ragnarök. Mellanspelet binder samman operans akter två och tre. Både som mellanspel i operan och som ett självständigt orkesterverk utgör det ett koncentrat av hela tetralogin. Alla till tetralogins hjälte Siegfried förknippade ledmotiv passerar revy, som om det rörde sig om ett ljudband som spelas upp i dödsstunden. Pulserande slag och hotfullt kromatiska stråkar påminner oss om det spjuthugg som blir Siegfrieds öde. Ett första utbrott ger sig till känna då fagotterna spelar Dödsmotivet. Låga stråkar svarar med allt ljudligare utrop. Siegfrieds förhistoria presenteras med bleckens Völsunga-motiv, hans föräldrar Siegmund och Sieglinde med Kärleksmotivet. Som ur tomma intet kommer trumpeten med Svärdmotivet. Ett ännu större klimax ljuder. Nu börjar Wagner introducera Siegfrieds egna hjältemotiv i hornen. I slutet påminner Förbannelsemotivet om det hårda öde som drabbar alla som vill äga det magiska föremålet, ringen. LUDWIG VAN BEETHOVEN: Violinkonsert D-dur Ludwig van Beethoven ( ) föddes till en värld i vilken pianot utgjorde ett centralt element i varje borgarhem. Instrumentet hade också fått en position inom solokonsertens genre. Violinen däremot ansågs lämpad närmast kammarmusik - och förstås orkestermusik - men för solokonserter fanns det knappast alls en marknad. Då Mozart skrev sina konserter representerade de en gammal tradition med rötter i Bach och Vivaldi. Beethoven hade hunnit förnya symfonin, och hans pianokonserter hade blivit kända. Men hans försök att blåsa nytt liv i violinkonsert-genren misslyckades. D-durkonsertens uruppförande i december 1806 var ett nytt bevis för att Beethoven tog en deadline med lätt hand. Verket blev färdigt samma dag

13 konserten ägde rum och det blev knappt tid över för repetitioner. Mottagandet var kyligt: solisten Franz Clement blev nog hyllad, men verket föll kvickt i glömska. Beethovens violinkonsert lyckades etablera sig i repertoaren först år 1844 tack vare Joseph Joachim. Samma år skrev Felix Mendelssohn sin konsert, och Niccolo Paganini förbluffade hela Europa med sin violinistiska akrobatik. Violinkonserten kom tillbaka i fokus. I sina stora verk var Beethoven alltid noga med hur början låter: tänk på femte symfonins ödesslag eller fjärde och femte pianokonsertens öppningstakter. Violinkonserten öppnar nya stigar genom att starta med pukans dova slag. Man kunde tro att gesten är enbart förberedande, men då rytmen upprepas av orkestern i fel tonart inser man Beethovens slughet. Öppningsgesten blir den första satsens viktiga grundelement. Den andra satsen är en andningspaus i vilken både orkester och solist utan brådska varierar en koralartad melodi. I exakt det skede då stämningen hotar att bli alltför ljuvt sömnig startar en anmärkningsvärt rask final. DMITRIJ SJOSTAKOVITJ: Symfoni nr 15 År 1971 var Dmitrij Sjostakovitj ( ) en respekterad och nationellt hyllad tonsättare. Hans rykte som en enfant terrible hörde till det förgångna. De senaste åren hade dock varit svåra: Sjostakovitj var ständigt på sjukhus och hans musiks ämnessfär kretsade kring döden. Trots detta planerade han att skriva en glad symfoni. Men den femtonde symfonin (1971) blev ett verk präglat av en gåtfull pendling mellan verklighet och dröm. Det är knappast överraskande att verkets speciella atmosfär inspirerade den surrealistiska filmens mästare David Lynch då han gjorde sitt genombrott, Blue Velvet (1986). Det är alltid ofrånkomligt att tolka Sjostakovitjs symfonier utgående från hans livsskeden. Vad gäller den femtonde symfonin råder ingen brist på vilt fantastiska tolkningar. Eftersom symfonin blev tonsättares sista, och musiken innehåller citat ur bl.a. Rossinis Wilhem Tell, Wagners uvertyr till Tristan och Sjostakovitjs egna symfonier 4 och 7 har man uppfattat verket som både en bugning inför historien och en mot systemet riktad grimas. Framförallt har man talat om ett musikaliskt testamente. Tonsättaren Steve Holtje har skapat en biografisk teori. Wilhelm Tell blev Rossinis sista opera: på samma sätt visste Sjostakovitj att denna symfoni blir hans sista. Dessutom är mästerskytten en hänvisning till Sjostakovitjs egen kamp för att rädda sin familj från maktens maskineri. Den andra satsens dystra bleckkoraler (jmfr. 13

14 symfoni 11) och glissandon (jmfr. operan Lady Macbeth) är minnen av Stalin och tonsättarens period i onåd. Tredje satsens rytm i pukan och tonsättarens musikaliska signatur D-Ess-C-H hänvisar till den fjärde symfonin som inte fick spelas. Finalens Wagner-citat (Siegfrieds sorgmarsch och Dödsmotivet) beledsagar den sjuka tonsättarens väg till graven. Tonsättarens egen tolkning var långt mera jordnära: Jag vet inte riktigt själv varför citaten är där, men jag kunde bara inte låta bli att ta med dem. En biografisk tolkning får dock ett visst stöd av att man kan finna passager ur Richard Strauss Ein Heldenleben och Beethovens uvertyr Egmont. Symfonins sista takter har tolkats som minnen av sjukrummets maskiners tickande. ANDREY BOREYKO Andrey Boreyko (f. 1957) föddes och gick i skola i Petersburg. På Rimskij-Korsakov-konservatoriet studerade han dirigentteknik under ledning av Elisabeta Kudriavtseva och Alexander Dmitrijev. Karriären kom igång tack vare framgångarna i Grzegorz Fitelberg -tävlingen i Katowice och Kirill Kondrashin -tävlingen i Amsterdam. Boreyko har alltid gillat att tolka ny musik. Av de senaste årens höjdpunkter på den fronten kan nämnas uruppförandet av Henryk Goreckis fjärde symfoni på Londons filharmonikers konsert år Genom att studera exempelvis Arvo Pärts och Valentin Silvestrovs musiks rötter har Boreyko blivit intresserad av renässansmusik. Han har gjort flera skivinspelningar. Framförallt skivorna med Sjostakovitjs symfonier tillsammans med Stuttgarts radios symfoniorkester har fått ett mycket gott mottagande. Boreyko har fått beröm även för sin fantasifulla programplanering och 2003 fick han och Jenas filharmoniker Tysklands musikkritikers förbunds pris för Bästa programplanering. Numera är Boreyko orkesterns hedersdirigent. Hans varumärke är att söka upp och framföra mindre kända verk. Detta bottnar i hans barndom, vilket han berättade om i en videointervju för New Yorks filharmoniker år 2012: Då jag var sex år gammal ville jag bli arkeolog, inte musiker. Numera har jag kombinerat mitt arbete med min gamla dröm. Jag tillbringar mycket tid på bibliotek och i arkiv. Boreyko studerar noggrant de legendariska dirigenternas gamla partitur för att finna anteckningar som kan inspirera honom. På 2000-talet har Boreyko varit chefdirigent för bl.a. Hamburgs symfoniorkester och Berns symfoniorkester, konstnärlig ledare för Düsseldorfs symfoniorkester och musikalisk ledare för Winnipegs symfoniorkester. För närvarande är han musikalisk ledare för Belgiens nationalorkester och Naples filharmoniker i Florida. 14

15 NIKOLAJ ZNAIDER Nikolaj Znaider (f. 1975) hade, till skillnad från flera toppmusiker, inga professionella musiker som sina föräldrar. Som liten var han intresserad av fotboll och springande och allt ändrades först då han 7 år gammal fick en violin. Efter att ha sett Itzhak Perlman uppträda i TV började han idogt repetera. Znaider studerade först privat med Ilona Feher och Danmarks kungliga akademis professor Milan Vitek. 17 år gammal började han studera vid Juilliard i New York under ledning av Dorothy DeLay vann han första pris i Carl Nielsen-tävlingen. Znaider var dock missnöjd med sitt spel och blev Boris Kuschners elev i Wien. Följderna blev omvälvande. Det var som om man bevarat en byggnads stomme men rivit bort balkongerna, erinrade sig Znaider i The Strad. Jag minns hur vi i 3-4 veckor spelade på endast öppna strängar, fyra lektioner i veckan. För att syssla med det måste man vara en fanatiker! Jag lärde mig att arbeta passionerat och oförtrutet för att kunna uppnå så stor perfektion som möjligt fick Znaider tredje pris i Jean Sibelius-tävlingen, 1997 första pris i Queen Elizabeth-tävlingen. Sedan dessa har han gett ca 100 konserter i året tillsammans med världens bästa orkestrar. I Musikhuset uppträdde han på Helsingfors festspel år 2012 i samband med Gewandhaus-orkesterns gästspel. Beethovens violinkonsert har Znaider spelat in två gånger: 2005 med Israels filharmoniker och Zubin Mehta, 2010 med Staatskapelle Dresden och Colin Davis. Båda skivorna har fått lysande kritik. Själv har han kallat konserten för en stötesten och violinisternas bibel. Znaiders instrument är en Kreisler -Guarnerius från år Instrumentet är lånat av Danmarks kungliga teater och VELUX- och Knud Højgaard-stiftelserna. 15

16 HELSINGFORS STADSORKESTER Helsingfors stadsorkester är grundad år 1882 och är därmed den av Skandinaviens professionella symfoniorkestrar som har varit längst kontinuerligt verksam. Ensemblen bestod till en början av 36 musiker. Idag består orkestern av 102 fast anställda musiker. Den konserterar årligen för ca lyssnare. Under orkesterns fem första årtionden var dess chefdirigent dess grundare, Robert Kajanus uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens egen ledning. Senare har stadsorkestern letts av bl.a. Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam och John Storgårds. I början av september 2014 valdes Susanna Mälkki till orkesterns nästa chefdirigent. Mälkki inleder sin treårsperiod hösten LISÄÄ MUSIIKKIENERGIAA PE 29 / 01 / SOTA JA RAUHA Hartmut Haenchen, kapellimestari Wolfgang Amadeus Mozart: Maurerische Trauermusik Masonic Funeral Music Bohuslav Martinů: Memorial to Lidiche Anton Bruckner: Sinfonia nro 5 Lidicen kylän verilöyly toisessa maailmansodassa vuonna 1942 kuuluu Euroopan historian mustimpiin tahroihin. Elokuvantekijät, runoilijat ja kirjailijat ovat jättäneet kirpaisevia sodan muistomerkkejä tuleville sukupolville jotta emme unohtaisi. Niin teki myös natsien vainoja Yhdysvaltoihin paennut tšekkiläinen Bohuslav Martinů, jonka Lidicen uhreille omistettu orkesteriteos sisältää toivonkipinän. Brucknerin parhaana pidetty sinfonia päättää kapellimestari Hartmut Haenchenin War & Peace -kiertueen konsertin. KE 03 / 02 / TO 04 / 02 / CERHA & CELLO Susanna Mälkki, kapellimestari Bruno Weinmeister, sello Carl Maria Von Weber: Taika-ampuja, ooppera-alkusoitto Friedrich Cerha: Sellokonsertto Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 2 Kaupunginorkesterin tuleva ylikapellimestari esittelee musiikin kolme kovaa ydintä: oopperan, sinfonian ja konserton. Itävallan menestynein nykysäveltäjä omisti sellokonserttonsa Heinrich Schiffille, jonka oppilas Bruno Weinmester jatkaa oppi-isänsä jalanjäljissä uuden musiikin esitaistelijana. Varhaisen romantiikan merkkiteokset tarjoavat raamit aikamme äänille. 16

17 År 2011 började stadsorkestern konsertera i sin nya hemsal i Musikhuset i Helsingfors. Orkestern ger årligen konserter och gör regelbundet konsertturnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris sommaren Orkestern har turnerat i Europa samt bl.a. fyra gånger i Förenta Staterna och Japan. Den var den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. HSO har blivit uppmärksammad för sina skivinspelningar. Flera av dem har tilldelats pris och bl.a. Grammy-nomineringar. LIPPUPALVELU: 32,5 7,5 sis. palvelumaksun / inkl. serviceavgift / incl. service charge PE 12 / 02 / SÄVELIÄ SAKSASTA Alan Buribajev, kapellimestari Freddy Kempf, piano Richard Wagner: Alkusoitto oopperasta Lentävä hollantilainen Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 2 Johannes Brahms: Sinfonia nro 3 Keski-Euroopan musiikkielämässä vallitsi 1800-luvulla vastakkainasettelun ilmapiiri, kun säveltaiteen suurmiehet kävivät tyyliensä välistä taistelua kannattajajoukkoineen. Brahmsin kolmannen sinfonian kantaesityksessä osoitettiin mieltä vielä Wagnerin kuoltuakin. Nykykuulija voi hyvillä mielin nauttia kummankin mestarin mielikuvituksesta - sinfonisen muodon puhtaudesta ja Lentävän hollantilaisen myrskyisästä alkusoitosta. KE 17 / 02 / TO 18 / 02 / x VENÄJÄ Dmitri Kitajenko, kapellimestari Sergej Krylov, viulu Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 1 Klassinen Sergei Prokofjev: Viulukonsertto nro 1 Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 6 Pateettinen Nuori Sergei Prokofjev teki kaikkensa herättääkseen musiikillaan herkkänahkaisimpien närkästyksen, mutta vallankumouksen vuonna 1917 hämminkiä riitti ilman häntäkin. Virtuoosinen viulukonsertto sekä kepeä Klassinen sinfonia näyttivät uuden puolen Prokofjevista, joka pian jätti Venäjän pölyt taakseen ja muutti Amerikkaan. Prokofjevin sinfonialevytyksillä mainetta niittänyt legenda Dmitri Kitajenko ja venäläisen viulukoulun kasvatti Sergei Krylov takaavat autenttiset tulkinnat. 17

18 RICHARD WAGNER: Siegfried s Death and Funeral March Richard Wagner ( ) spent over 25 years, on and off, composing his Ring, developing the genre by eliminating almost all traces of Italian opera with its focus on individual arias and perfecting what he called the Gesamtkunstwerk or total art work. He also introduced the idea of the leitmotif, of assigning his major characters, moods or events a theme of their own so that the listener would be aware of their presence even if this was not expressed in words or deeds. Siegfried s Death and Funeral March, the interlude between acts II and III of the opera Götterdämmerung (Twilight of the Gods), is like a ten-minute summary of the whole Ring tetralogy. The leitmotifs connected with the hero, Siegfried, flash through it as the events of his life flash through Siegfried s mind as death approaches: the spear that pervades the whole work, the shadow of death, his parents love, and the sword a solo trumpet that would herald the ultimate climax. At the end, the ring s curse serves as a reminder of the sorry fate that awaits those who trust in a magic token. LUDWIG VAN BEETHOVEN: Violin Concerto No wonder the Beethoven violin concerto got a cold reception in 1806: it was not completed until the day of the premiere, leaving almost no time for rehearsal. The soloist (Franz Clement) did his best, but the score was then set aside and did not find a place in the concerto canon until 1844, when it was revived by Joseph Joachim. This was also the year that Mendelssohn wrote his violin concerto, and Niccolò Paganini dazzled Europe with his acrobatic fingers. All of a sudden, violin concertos were in, having been dismissed for decades as an archaic genre associated with Bach and Vivaldi. Beethoven was very particular about how his works began; the fifth symphony and the fourth and fifth piano concertos readily spring to mind here. The violin concerto sets off with a five-note timpani motif that soon pervades the orchestra and is a basic element of the whole movement. The second movement gives both orchestra and soloist a chance to get their breath back while varying a chorale-like melody at a leisurely pace. Then just as the movement looks like achieving a state of dreamy bliss, the finale leaps into action, rudely waking the listener in the manner of an old-fashioned alarm clock. 18

19 DMITRI SHOSTAKOVICH: Symphony No. 15 By 1971, Dmitri Shostakovich ( ) had become a celebrated composer. Gone were the years of his constant fear of Stalin s displeasure and the regime. He was, however, in poor health and his thoughts were turning to death. His 15th and last symphony was to have been a cheerful one, but it has gone down in history as above all a great mystery. It abounds in recognisable musical quotations, such as to Rossini s opera Wilhelm Tell, to Wagner s Siegfried themes (the funeral march and fate theme) and the overture to Tristan, and to his own fourth and seventh symphonies. David Lynch, master of the surreal, was heavily under its influence when he made his breakthrough film Blue Velvet (1986). But the symphony has also been interpreted as a nod to history, a jibe at the system, and above all as Shostakovich s own musical testament. His own interpretation was more down-to-earth: I don t myself quite know why the quotations are there, but I could not, could not, not include them. The snatches of Richard Strauss s Ein Heldenleben and Beethoven s Egmont Overture have further enhanced the autobiographical interpretation, and the closing bars are said by some to echo the electronic beep of the hospital ward. ANDREY BOREYKO From the very start of his career in the mid-1980s, Andrey Boreyko has enjoyed conducting the very latest music, and highlights of recent seasons have included the premiere of Gorecki s fourth symphony in But in tracing the roots of such composers as Pärt and Silvestrov, he also became immersed in Renaissance music. As a child he dreamt of becoming an archaeologist, and he nowadays combines work with his former dream, spending lots of time in libraries and archives. Greatly admired for his imaginative programming, he studies and finds inspiration in the notes written into the scores of legendary conductors. Tenures over the past two decades have included Chief Conductorships with the Hamburg and Bern Symphony Orchestras, the Artistic Directorship of the Düsseldorf Symphony and the Music Directorship of the Winnipeg Symphony. He is at present Music Director of the Belgian National Orchestra and the Naples Philharmonic in Florida. Andrey Boreyko was born in Leningrad in 1957, studied at the Rimsky-Korsakov Conservatory and was boosted early in his career by victory in the Grzegorz Fitelberg (Katowice) and Kirill Kondrashin (Amsterdam) competitions. 19

20 NIKOLAJ ZNAIDER As a little boy, Nikolaj Znaider (b. 1975) was fired with a desire to play the violin after seeing Itzak Perlman on TV. Moving to New York to study at the Juilliard School when he was 17, he won the Carl Nielsen Competition in 1992, but not content with his playing, he decided to head for Vienna to study with Boris Kuschner and completely overhaul his technique. We started with many things from point zero. I remember doing three weeks of work just on open strings, and I learnt to be fanatical in the sense of working and working to come as close as you can to perfection. Third prize in the Sibelius Violin Competition in 1995 was followed by victory at the Queen Elisabeth in Brussels in 1997, and since then he has made around 100 appearances a year with the world s best orchestras. In 2012 he was heard here at the Helsinki Music Centre with the Gewandhaus Orchestra during the Helsinki Festival. He has released two high-acclaimed discs of the Beethoven concerto. Nikolaj Znaider plays the Kreisler Guarneri del Gesu of 1741 on extended loan to him by the Royal Danish Theatre through the generosity of the VELUX Foundation and the Knud Højgaard Foundation. THE HELSINKI PHILHARMONIC ORCHESTRA The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 132 years. It has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year at the Helsinki Music Centre and abroad. Between 1892 and 1923 the HPO gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. The HPO s founder and first Chief Conductor Robert Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Leif Segerstam and John Storgårds. Conductor Susanna Mälkki has been appointed the next chief conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra. She begins a three-year term as Chief Conductor of the Orchestra in autumn Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highlyacclaimed discs made by the HPO. The disc of songs by Sibelius, featuring soprano Soile Isokoski and Leif Segerstam, was awarded the MIDEM Classical Award in Cannes in 2007, and Towards the Horizon, disc containing music by Einojuhani Rautavaara under the baton of John Storgårds, the Gramophone Award in

21 HKO SCREEN KONSERTTI-ILTA KOTISOHVALLA HKO:n suorat verkkolähetykset tuovat kaupunginorkesterin konsertin kotisohvalle: vaikka et pääsisi paikalle Musiikkitaloon, voit katsella ja kuunnella konsertin netissä. Illan tunnelmaan virittäydytään Ennakkoluulijoiden seurassa ennen konserttia. Keskustelua luotsaa musiikkitoimittaja Jaani Länsiö. Väliajalla tavataan lisää kiinnostavia vieraita ja kuullaan tarinoita konsertin kulisseista. HSO SCREEN EN KONSERTKVÄLL I HEMSOFFAN HSO:s direktsända streaming hämtar stadsorkesterns konsert till din hemsoffa: även om du inte kan komma till Musikhuset kan du se och höra konserten på nätet. Före konserten inleds kommer man i stämning med Ennakkoluulijat i vilket musikredaktör Jaani Länsiö leder samtal om musik. I pausen är det dags för andra intressanta gäster och för berättelser från konsertens kulisser. HPO SCREEN ENJOY A CONCERT IN THE COMFORT OF YOUR VERY OWN ARMCHAIR You can now watch and listen to HPO concerts in the comfort of your very own armchair, streamed online. The pre-concert talks (in Finnish) presided over by Jaani Länsiö will help to put you in the mood. During the interval you can also meet more interesting people and hear what goes on behind the scenes LÄHETYS MUSIIKKITALOSTA / SÄNDNINGEN FRÅN MUSIKHUSET THE BROADCAST FROM THE HELSINKI MUSIC CENTRE KONSERTTI / KONSERTEN / THE CONCERT Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. TO / THU YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN TO / THU 4.2. YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN TO / THU YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN TO / THU HELSINKIKANAVA.FI PE / FRE / FRI YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN SU / SÖ / SUN 1.5. YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN PE / FRE / FRI 6.5. HELSINKIKANAVA.FI 21

22 I VIULU VIOLIN Pekka Kauppinen I Jan Söderblom I Eriikka Maalismaa II Satu Savioja II Tero Latvala II ** Eija Hartikainen Katariina Jämsä-Pesonen Maiju Kauppinen Kati Kuusava Helmi Kuusi Ilkka Lehtonen Jani Lehtonen Anna Malmivirta Erkki Palola Kalinka Pirinen Petri Päivärinne Elina Viitasaari Emilia Karjunen ** Elina Päkkilä ** II VIULU VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Heini Eklund 6 Teija Kivinen 7 Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Silja Fontana Matilda Haavisto Linda Hedlund Kaisa Oravisto Siiri Rasta Romano Repo Mirjam Suomisto-Vallbacka Heikki Tamminen Osmo Vallbacka Terhi Ignatius ** Krista Rosenberg ** ALTTOVIULU ALTVIOLIN VIOLA Atte Kilpeläinen 4 Torsten Tiebout 4 Andres Kaljuste 4 ** Petteri Poijärvi 6 Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Pekka Laakkonen Veikko Lipponen Carmen Moggach Lotta Poijärvi Markus Sallinen Heikki Vehmanen SELLO CELLO Tomas Nuñez-Garcés I Tuomas Ylinen I Kari Lindstedt II Samuli Peltonen III Jaani Helander Mathias Hortling Veli-Matti Iljin Lauri Kankkunen Jaakko Rajamäki Ilmo Saaristo Senja Rummukainen ** KONTRABASSO KONTRABAS DOUBLE-BASS Mikko Moilanen 4 Ville Väätäinen 4 Jiri Parviainen 4 * Eero Ignatius 5 * Martti Pyrhönen 7 Jorma Härkönen Tuomo Matero Tarmo Anttila ** Tomi Laitamäki ** HUILU FLÖJT FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 4 * Tapio Laivaara Pikkolo Piccolo Jenny Villanen 5 * Nairi Azezian ** OBOE Hannu Perttilä 4 Jussi Jaatinen 5 Nils Rõõmussaar 5 * Englannintorvi Cor Anglais Paula Malmivaara Cristian Moré Coloma ** Antti Turtiainen ** KLARINETTI KLARINETT CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti E Flat Clarinet Petteri Kivioja Bassoklarinetti Bass Clarinet Heikki Nikula 22

23 FAGOTTI FAGOTT BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Kontrafagotti Contrabassoon Noora Kärnä Erkki Suomalainen KÄYRÄTORVI VALTHORN HORN Ville Hiilivirta 4 Mika Paajanen 4 Tommi Viertonen 4 ** Sam Parkkonen 6 Miska Miettunen Sakari Niemi Joonas Seppelin TRUMPETTI TRUMPET Pasi Pirinen 4 Touko Lundell 4 ** Thomas Bugnot 5 Alfonso Cantó Ramón Mika Tuomisalo PASUUNA BASUN TROMBONE Tom Bildo 4 Valtteri Malmivirta 5 Anu Fagerström Bassopasuuna Bass Trombone Jussi Vuorinen TUUBA TUBA Petri Keskitalo 4 PATARUMMUT TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 LYÖMÄSOITTIMET SLAGINSTRUMENT PERCUSSION Xavi Castelló Aràndiga 4 Pasi Suomalainen 5 HARPPU HARPA HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 ORKESTERI- JÄRJESTÄJÄT ORKESTER- INSPICIENTER STAGE MANAGERS Mikko Aspinen Matti Tähkävuori I / II / III KONSERTTIMESTARI / KONSERTMÄSTARE / LEADER SOOLOSELLISTI / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / SECTION PRINCIPAL 5 6 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / ASSOCIATE PRINCIPAL VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER * ** VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / TEMPORARY POSITION, REGULAR PLAYER MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / TEMPORARY PLAYER 23

24 I & III SARJAT / SERIE / SERIES ANDREY BOREYKO kapellimestari / dirigent / conductor NIKOLAJ ZNAIDER viulu / violin Richard Wagner ( ) Siegfridin kuolema ja hautajaismusiikki oopperasta Jumalten tuho (ork. L. Stasny) 8 Siegfrieds död och sorgmarsch ur Götterdämmerung Siegfried s Death and Funeral March from Gotterdämmerung Ludwig van Beethoven ( ) Viulukonsertto D-duuri op. 61 (1806) 42 Violinkonsert D-dur Violin Concerto in D Major Allegro ma non troppo Larghetto Rondo: Allegro väliaika / paus / interval Dmitri Šostakovitš ( ) Sinfonia nro 15 A-duuri op. 141 (1971) 42 Symfoni nr 15 A-dur Symphony No. 15 in A Major Allegretto Adagio (attacca) Allegretto Adagio - Allegretto HKO SCREEN #hkoscreen SUORA LÄHETYS / DIREKTSÄNDNING / LIVE BROADCAST YLE RADIO 1 & YLE.FI/KLASSINEN Katsottavissa netissä 30 päivän ajan konsertin jälkeen. Se på nätet i 30 dagars tid efter konserten. Watch on demand for 30 days after the concert. Konsertti päättyy n. klo / Konserten avslutas ca kl / The concert ends at about 21.15