KIRJALLINEN KYSYMYS 583/2009 vp Vähäisistä rikoksista rankaiseminen Eduskunnan puhemiehelle Sakkojen muuntorangaistuksista ja sitä kautta pieniin rikoksiin syyllistyneiden rankaisemisesta luopumisen seurauksena ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa laki käytännössä sallii pienen huijaamisen ja varastelun. Esimerkiksi henkilö, joka hankkii ruokaa tai tavaraa itselleen entisen työnantajan nimissä esiintyen tämän laskuun, ei joudu lainkaan teoistaan vastuuseen ollessaan varaton ja käytettyään jo hyväkseen huijaamalla saamansa tuotteet. Tällaista menettelyä on tutkittu mm. Kaakkois-Suomen syyttäjänvirastossa lievänä petoksena sillä lopputuloksella, että syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, vaikka tekijä on tunnustanut menetelleensä näin ja ollut ns. poliisin vanha tuttu. Syyttäjän mielestä esimerkiksi tällaisen toiminnan on mahdollista tapahtua erehdyksessä, mihin tekijä oli asiassa vedonnut. Suomalaiseen oikeustajuun istuu erittäin huonosti se, että yhteiskunta käytännössä sallii pienen rikollisuuden, joka usein on myös mitä suurimmassa määrin taparikollisuutta samojen tekijöiden toistuvasti tekemiä tekoja, joista he eivät joudu varattomina edesvastuuseen tai realistisesti korvausvelvollisiksi. Kyseiset henkilöt myös tiedostavat sen, että useimmiten poliisi tai huijauksen kohde on lähestulkoon voimaton puuttumaan heidän toimiinsa, ja hyödyntävät surutta tätä lakeihin ja rangaistuksiin syntynyttä porsaanreikää. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka paljon saa huijata laillisesti ja millä tavoin hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ihmisten oikeustajua nakertavan pienimuotoisen taparikollisuuden saamiseksi aisoihin? Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2009 Markku Pakkanen /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Pakkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 583/2009 vp: Kuinka paljon saa huijata laillisesti ja millä tavoin hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ihmisten oikeustajua nakertavan pienimuotoisen taparikollisuuden saamiseksi aisoihin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lievistä omaisuusrikoksista tuomitaan pääasiassa sakkorangaistuksia. Esimerkiksi näpistyksestä sakko on ainoa mahdollinen rangaistus. Sakotetulle voidaan tuomita sakon muuntorangaistuksena vankeutta, jos hän ei maksa sakkoa eikä sitä saada muuten perityksi. Vuonna 2007 sakon muuntorangaistusjärjestelmää muutettiin siten, että enintään 20 päiväsakon suuruisia rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkoja ei enää voinut muuntaa vankeudeksi. Tämä uudistus rajasi käytännössä valtaosan rangaistusmääräyssakoista muuntorangaistusmenettelyn ulkopuolelle. Viimeisin sakon muuntorangaistuksen käyttöä rajoittanut lainmuutos tuli voimaan vuoden 2008 lokakuussa. Muutoksella rajattiin kaikki rangaistusmääräysmenettelyssä annetut sakot muuntorangaistuksen ulkopuolelle. Tuomioistuimessa tuomitut sakkorangaistukset voidaan edelleen muuntaa vankeudeksi. Toistuvasti lieviin sakkorikoksiin syyllistyvät voidaan siten edelleen saada muuntorangaistuksen piiriin viemällä heidän rikosasiansa rangaistusmääräysmenettelyn sijasta tuomioistuinkäsittelyyn. Omaisuusrikoksista esimerkiksi näpistysten määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla. Vuonna 2000 poliisin tietoon tulleita näpistyksiä oli noin 60 000, kun vuonna 2008 niitä oli noin 70 000. Syinä erityisesti myymälävarkauksien ja -näpistysten kasvuun voivat olla esimerkiksi kauppojen tehostunut valvonta, kaupan rakennemuutos (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos: Rikollisuustilanne 2007) ja ilmoitusalttiuden lisääntyminen. Sakon muuntorangaistusjärjestelmään tehtyjen lainmuutosten mahdollisista vaikutuksista rikollisuuskehitykseen ei vielä ole tutkimustietoa, mutta Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa on käynnissä tutkimushanke sakon muuntorangaistusjärjestelmään tehtyjen lainmuutosten vaikutusten selvittämiseksi. Muutosten vaikutus vankilukuun on sen sijaan alkanut näkyä, sillä sakon muuntorangaistusta suorittavien vankien määrä on tällä hetkellä noin puolet pienempi kuin vastaavaan aikaan viime vuonna. Julkisuudessa esitettyjen eri puheenvuorojen vuoksi osa ihmisistä saattaa luulla, että esimerkiksi näpistyksistä ei enää seuraa lainkaan rangaistusta. Tämä käsitys on luonnollisesti väärä, koska myös sakko on rikosoikeudellinen seuraamus. Valtaosa sakoista maksetaan vapaaehtoisesti tai saadaan ulosottotoimin perityiksi. Osaa sakoista ei saada sakotetun varattomuuden vuoksi perityksi. Tällaisten henkilöiden sakot voidaan kuitenkin edelleen ohjata tuomioistuinmenettelyyn ja muuntorangaistuksen piiriin, jos sakotettu syyllistyy toistuvasti esimerkiksi näpistyksiin. Hyväksyessään viime vuonna voimaan tulleen lainmuutoksen eduskunta antoi lausuman, jonka mukaan hallituksen tulee valmistella tarvittavat ehdotukset sääntelyksi, jolla rajataan rangaistusmääräysmenettelyn käyttö pois tilanteista, joissa tekijä on menettelyllään osoittanut 2
Ministerin vastaus KK 583/2009 vp Markku Pakkanen /kesk piittaamattomuutta lain kielloista tai käskyistä. Eduskunta edellytti myös, että selvitetään sakon muuntorangaistukselle vaihtoehtoisen yhdyskuntaseuraamuksen käyttöönottamista. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän selvittämään sakon muuntorangaistusjärjestelmää kokonaisuudessaan. Työryhmän yhtenä tehtävänä on selvittää, kuinka muuntorangaistusjärjestelmä voitaisiin rajata koskemaan vain sellaisia sakotettuja, jotka jättävät sakon tahallaan maksamatta tai jotka ovat aidosti maksukyvyttömiä ja tekevät systemaattisesti sakkorikoksia. Tässä yhteydessä otetaan huomioon eduskunnan yllä mainittu lausuma. Toisaalta työryhmän tehtävänä on kartoittaa mahdollisuudet ottaa käyttöön jokin yhdyskuntaseuraamus vankeuden vaihtoehdoksi, kuten eduskunta lausumassaan edellytti. Kolmanneksi työryhmän tehtävänä on selvittää mahdollisuudet kohentaa sakon muuntorangaistusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien elinolosuhteita. Toistuvasti lieviin rikoksiin syyllistyvät henkilöt ovat usein vakavasti syrjäytyneitä ja yhteiskunnan palvelujärjestelmien ulkopuolella. Heidän saamisensa yhteiskunnan palvelujärjestelmien piiriin voi osaltaan ennaltaehkäistä heidän syyllistymistään rikoksiin. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2009 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 583/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Pakkanen /cent: Hur mycket får man lura och bedra i laga ordning och på vilket sätt ämnar regeringen vidta åtgärder för att vanebrottslighet i liten skala som undergräver människornas rättskänsla ska fås i schack? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det döms i regel ut bötesstraff för lindriga egendomsbrott. För t.ex. snatteri är böter det enda tänkbara straffet. En bötfälld kan dömas till fängelse som förvandlingsstraff för böter, om han eller hon inte betalar boten och den inte kan drivas in på något annat sätt. År 2007 ändrades systemet med förvandlingsstraff för böter så att böter på högst 20 dagsböter som utfärdats vid strafforderförfarande inte längre kunde förvandlas till fängelsestraff. Revideringen innebar i praktiken att merparten av strafforderböterna föll utanför förfarandet för förvandlingsstraff. Den senaste lagändringen som begränsat användningen av förvandlingsstraff för böter trädde i kraft i oktober 2008. Genom ändringen ställdes alla böter som utfärdats vid strafforderförfarande utanför förfarandet med förvandlingsstraff. Bötesstraff som tilldömts i domstol kan fortfarande förvandlas till fängelsestraff. De som upprepade gånger gör sig skyldiga till lindriga bötesbrott kan alltså alltjämt börja omfattas av förvandlingsstraff genom att deras brottmål handläggs i domstol i stället för vid strafforderförfarande. Bland egendomsbrotten har t.ex. snatterierna ökat numerärt i jämn takt under 2000-talet. År 2000 fick polisen kännedom om ca 60 000 snatterier medan antalet rörde sig kring 70 000 år 2008. Som exempel på tänkbara orsaker till att i synnerhet antalet butiksstölder och butikssnatterier har ökat kan nämnas effektivare övervakning i butikerna, omstrukturering inom handeln (Rättspolitiska forskningsinstitutet, Rikollisuustilanne 2007) och tilltagande benägenhet att anmäla. Än så länge finns det inte några forskningsrön om hur de lagändringar som gäller systemet med förvandlingsstraff för böter eventuellt påverkar brottslighetstrenden, men vid Rättspolitiska forskningsinstitutet pågår ett forskningsprojekt för utredning av konsekvenserna av de lagändringar som gäller systemet med förvandlingsstraff för böter. Ändringarnas inverkan på fångantalet har däremot börjat bli synlig, eftersom antalet fångar som avtjänar förvandlingsstraff för böter i dagens läge är ungefär hälften mindre än vid motsvarande tidpunkt i fjol. Till följd av olika yttranden i offentligheten kan det hända att en del människor tror att t.ex. snatterier inte längre alls medför något straff. Den här uppfattningen är naturligtvis felaktig, eftersom också böter är en straffrättslig påföljd. Merparten av böterna betalas frivilligt eller kan drivas in genom utsökning. En del av böterna kan inte drivas in eftersom den bötfällda är medellös. Böterna för sådana personer kan dock fortfarande bli föremål för domstolsförfarande och förvandlingsstraff, om den bötfällda upprepade gånger gör sig skyldig till exempelvis snatterier. 4
Ministerns svar KK 583/2009 vp Markku Pakkanen /kesk När riksdagen antog den lagändring som trädde i kraft i fjol gav den ett uttalande där det förutsattes att regeringen skulle bereda en proposition med nödvändiga förslag till bestämmelser som utesluter strafforderförfarande när den som begår en gärning genom sitt förfarande har visat likgiltighet för förbud eller påbud i lag. Riksdagen förutsatte också att regeringen skulle utreda möjligheterna att införa en samhällspåföljd som ett alternativ till förvandlingsstraff för böter. Justitieministeriet har tillsatt en arbetsgrupp för att klarlägga det samlade systemet med förvandlingsstraff för böter. En av arbetsgruppens uppgifter är att utreda hur systemet med förvandlingsstraff ska kunna avgränsas till att gälla endast sådana bötfällda som uppsåtligen låter bli att betala boten eller som verkligen är insolventa och systematiskt begår bötesbrott. I detta sammanhang beaktas det ovan nämnda uttalandet av riksdagen. Å andra sidan ska arbetsgruppen kartlägga möjligheterna att införa något slags samhällspåföljd som alternativ till fängelse, så som riksdagen förutsatte i sitt uttalande. För det tredje ska arbetsgruppen utreda möjligheterna att förbättra levnadsförhållandena för dem som faller utanför systemet med förvandlingsstraff för böter. De som upprepade gånger gör sig skyldiga till lindriga brott är ofta allvarligt marginaliserade och står utanför samhällets servicesystem. Genom att uppta dessa personer i samhällets servicesystem kan man förebygga risken för att de gör sig skyldiga till brott. Helsingfors den 7 juli 2009 Justitieminister Tuija Brax 5