KIRJALLINEN KYSYMYS 15/2013 vp Rikosuhripäivystyksen palveluiden tarjoaminen rikoksentekijöiden omaisille Eduskunnan puhemiehelle Rikosuhripäivystyksen tehtävänä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa mm. tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita. Rikoksen uhrit, heidän omaisensa ja todistajat voivat ottaa yhteyttä rikosuhripäivystykseen puhelimitse, internetissä tai sopimalla tapaamisajan palvelupisteeseen. Raha-automaattiyhdistys ja valtio ovat rikosuhripäivystyksen merkittävimmät rahoittajat. Rikosuhripäivystyksen yleisesitteen mukaan: "[Rikosuhripäivystys] tarjoaa tukea ja neuvoja rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja rikosasiassa todistaville. Palveluiden tavoitteena on tukea kohderyhmän selviytymistä ja varmistaa heidän oikeusturvansa toteutumista." Työ, jota Rikosuhripäivystys tekee, on erittäin arvokasta ja auttaa ihmisiä usein erittäin vaikeissa elämäntilanteissa. Rikosten uhrien ja heidän omaistensa sekä rikosasiassa todistavien lisäksi on kuitenkin myös ihmisryhmä, joiden elämään rikosasiat voivat vaikuttaa syvästi. Tällaisia henkilöitä ovat rikoksentekijöiden omaiset. Rikoksentekijöiden omaisten tukemisella ja oikeudellisten neuvojen antamisella voidaan omalta osaltaan paitsi auttaa heidän arjessa jaksamistaan ja parantaa elämänlaatua, niin edistää rikollisuuden vähenemistä yhteiskunnassamme. Omaisten toimilla voi joskus olla suuri merkitys siihen, saadaanko rikoksentekijä estettyä ajautumasta rikolliseen elämäntapaa. Erityisesti tämä on merkittävää silloin, kun kyseessä on nuori rikoksentekijä. Onhan lainsäädännössämme muutenkin erillissääntelyä nuorten rikoksentekijöiden (15 20 v.) osalta. Esim. kun nuori rikoksentekijä syyllistyy rikokseen, josta seurauksena voi olla vankeusrangaistus, hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan pyritään hankkimaan selvitys. Omaisia voitaisiin myös neuvoa, miten tulee toimia sellaisessa tilanteessa, jossa he tietävät läheisensä harjoittavan rikollista toimintaa. Moni omainen voi pelätä ilmiantaa rikollisen läheisen esim. mahdollisten kostotoimien pelossa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Katsooko hallitus tarpeelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään rikosuhripäivystyksen palveluiden tarjoamista myös rikoksentekijöiden omaisille? Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2013 Eeva-Maria Maijala /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 15/2013 vp: Katsooko hallitus tarpeelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin, joilla edistetään rikosuhripäivystyksen palveluiden tarjoamista myös rikoksentekijöiden omaisille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rikoksen uhrin aseman kehittäminen on tullut yhä merkittävämmäksi osaksi kriminaalipolitiikkaa. Uhrin tarpeiden entistä parempi huomioon ottaminen käytännön oikeusprosessissa ja tukitoimissa on yksi keskeinen tavoite tässä kehittämistyössä, joka pohjautuu kansainvälisiin velvoitteisiin ja suosituksiin sekä kotimaiseen tutkimustietoon. EU:ssa 25.10.2012 hyväksytty direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta (ns. uhridirektiivi) antaa jatkotyölle selvän suunnan. Direktiivi on pantava täytäntöön 16.11.2015 mennessä. Uhridirektiivissä säädetään oikeudesta käyttää uhrien tukipalveluja ja uhrien tukipalveluista saatavasta tuesta. Direktiivi määrittää, mitä uhrilla ja perheenjäsenellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Perheenjäsenillä on oikeus käyttää uhrien tukipalveluja tarpeidensa sekä uhriin kohdistuneen rikoksen johdosta aiheutuneen vahingon suuruuden mukaisesti. Perheenjäsenellä tarkoitetaan uhrin puolisoa, uhrin kanssa sitoutuneessa intiimissä suhteessa vakituisesti ja jatkuvasti yhteistaloudessa elävää henkilöä, sukulaisia suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa, sisaruksia ja huollettavia. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu Rikosuhripäivystyksen palvelujen turvaaminen sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti ja kestävän rahoitusmallin selvittäminen. Kesäkuussa 2012 hyväksytyssä sisäisen turvallisuuden ohjemassa on täsmennetty rikosuhripalveluiden kehittämisen tavoitteita alueellisesti kattaviksi sekä sitä, kuinka varmistetaan uhrin ohjautuminen avun piiriin. Uhridirektiivi ei määrittele rikoksentekijän omaisia uhreiksi. Tärkeää on taata Rikosuhripäivystyksen palvelut ja resursointi siten, että ennen kaikkea rikoksen uhreilla ja heidän omaisillaan on direktiivin mukainen mahdollisuus käyttää tukipalveluita. Myös rikoksentekijöiden lähiomaiset saattavat tarvita tukea ja neuvontaa. Rikoksentekijöiden lapset saattavat myös olla erityisten tukitoimien tarpeessa. On ensisijassa lapsen kotikunnan tehtävä täyttää nämä tarpeet. Myös oman lapsen syyllistyminen rikoksiin voi aiheuttaa erityistä huolta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on useita toimia, joiden tavoitteena on katkaista nuorten rikoskierre ajoissa ja vähentää nuorten uusintarikollisuutta. Viranomaisyhteistyöhön perustuvan Ankkuri-mallin valtakunnallistaminen on yksi niistä. Tarkoituksena on puuttua varhaisessa vaiheessa lasten ja nuorten rikollisuuteen sekä perheissä tapahtuvaan lähisuhdeväkivaltaan. Ankkuri-tiimiin kuuluvat poliisi, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä. Tiimityö mahdollistaa nuorten tekemien rikosten ja väkivallan- tekijöiden ja uhrien tilanteen selvittämisen kokonaisvaltaisesti. Tavoite on välitön puuttuminen elämänhallintansa kanssa vaikeuksissa olevan nuoren tilantee- 2
Ministerin vastaus KK 15/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk seen toimintamallilla, jossa huomioidaan myös omaiset. Rikoksentekijöiden omaisten ja uhrien tukipalveluiden yhdistäminen ei ole ongelmatonta. Tekijöiden omaisten tuen tarvetta, laatua ja järjestämistapaa on syytä arvioida erikseen. Siinä työssä kriminaalihuoltotyötä tekevillä järjestöilläkin voi olla oma roolinsa. Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 15/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Eeva-Maria Maijala /cent: Anser regeringen det vara behövligt att vidta åtgärder för att främja tillhandahållandet av brottsofferjourens tjänster även för anhöriga till gärningsmän? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utvecklingen av brottsoffers ställning har fått en allt större betydelse inom kriminalpolitiken. Att offrets behov bättre än för närvarande beaktas i rättsprocessen och i stödåtgärderna är ett centralt mål i detta utvecklingsarbete som baserar sig på internationella förpliktelser och rekommendationer samt inhemsk forskning. Det fortsatta arbetet styrs också av direktivet om fastställande av miniminormer för brottsoffers rättigheter och för stöd till och skydd av dem (det s.k. brottsofferdirektivet), som antogs i EU den 25 oktober 2012. Direktivet ska genomföras före den 16 november 2015. I brottsofferdirektivet föreskrivs om rätten till hjälp och om stödet från stödverksamheter för brottsoffer. I direktivet definieras vad som avses med brottsoffer och familjemedlemmar i detta sammanhang. Familjemedlemmar ska ha tillgång till stödverksamheter för brottsoffer efter behov och i enlighet med omfattningen av den skada de har lidit till följd av det brott som har begåtts mot brottsoffret. Med familjemedlemmar avses make eller maka, person som lever tillsammans med brottsoffret i en fast nära relation, i ett gemensamt hushåll och i ett stabilt och varaktigt förhållande, släktingar i rakt upp- eller nedstigande led, syskon och personer som är beroende av brottsoffret. I regeringsprogrammet har ställts som mål att de tjänster som tillhandahålls av Brottsofferjouren ska tryggas i enlighet med programmet för den inre säkerheten. Dessutom ska en hållbar finansieringsmodell utredas. I programmet för den inre säkerheten, som antogs i juni 2012, preciseras att brottsoffertjänsterna ska utvecklas så att de är regionalt heltäckande samt beskrivs hur det ska säkerställas att brottsoffer hänvisas till relevanta tjänster. Anhöriga till gärningsmän definieras inte som offer i brottsofferdirektivet. Det är viktigt att Brottsofferjourens tjänster och resurser säkerställs så att i synnerhet brottsoffer och deras anhöriga kan använda sig av stödtjänsterna i enlighet med direktivet. Även nära anhöriga till gärningsmän kan behöva stöd och rådgivning. Barn till gärningsmän kan vara i behov av speciella stödåtgärder. Det är i första hand barnets hemkommuns uppgift att uppfylla dessa behov. Även det att ens eget barn begår brott kan förorsaka särskilda bekymmer. Programmet för den inre säkerheten innehåller flera åtgärder som syftar till att i god tid bryta brottsspiralen hos ungdomar och minska återfallsbrottsligheten bland dem. Ett mål är att införa Ankkuri-modellen i hela landet. Modellen baserar sig på samarbete mellan myndigheter och syftar till att i ett tidigt skede ingripa mot brottsligheten bland barn och ungdomar samt mot närrelationsvåld i familjer. Ett Ankkuri-team består av en polis, en socialarbetare, en psykiatrisk sjukskötare och en ungdomsarbetare. Teamarbetet möjliggör att ungdomsbrott och situationer för våldsförövare och våldsoffer kan utredas som en helhet. Syftet är att med en verksamhetsmodell 4
Ministerns svar KK 15/2013 vp Eeva-Maria Maijala /kesk som beaktar även de anhöriga omedelbart kunna ingripa i situationer där en ung person har svårigheter med att ta kontroll över sitt eget liv. Att kombinera stödtjänster som är avsedda för anhöriga till gärningsmän med stödtjänster för brottsoffer är inte problemfritt. Det finns skäl att särskilt bedöma hur mycket och hurdant stöd anhöriga till gärningsmän behöver samt hur stödet bör ordnas. Även organisationerna inom kriminalvården kan ha en roll i detta arbete. Helsingfors den 22 februari 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5