KIRJALLINEN KYSYMYS 997/2010 vp Liikunnan ja urheilun aseman vahvistaminen lukio-opetuksessa Eduskunnan puhemiehelle Opetusministeriö asetti 6.8.2008 työryhmän valmistelemaan toimenpide-ehdotuksia lukiokoulutuksen kehittämiseksi. Työryhmän tehtäväkenttään kuului pohtia muun muassa lukiokoulutuksen yleisiä tavoitteita ja yleissivistystä muuttuvassa maailmassa. 25.11.2010 julkaistussa loppuraportissaan työryhmä linjasi kattavan määrän toimenpide-ehdotuksia lukiokoulutuksen kehittämiseksi ja esitti näkemyksiään lukiokoulutuksen tulevaisuudesta. Työryhmän mukaan lukiokoulutusta tulee jatkossakin kehittää omana koulutusmuotonaan, ja sen tavoitteena on oltava tarvittavien akateemisten valmiuksien antaminen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopintoihin sekä työelämään. Lisäksi lukiokoulutuksen antaman yleissivistyksen tulee olla työryhmän mukaan monipuolista ja integroivaa. Vaikka työryhmä haluaa säilyttää oppiainejakoisuuden lukio-opintojen rakenteellisena perustana, vaatii se lisää mahdollisuuksia opiskelijan yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen. Tämä edellyttää valinnaisuuden lisäämistä. Lisäksi työryhmä vaatii, että lukiokoulutuksen tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä uudistettaessa tulee tiedollisen oppimisen sijaan korostaa nykyistä enemmän taitoja ja valmiuksia. Yksilöllisten opinpolkujen ja oppilaan kykyjen ja lahjojen huomioiminen vaatii monipuolisia toimenpiteitä. On välttämätöntä, että ns. lukuaineiden rinnalla lukiokoulutuksessa huomioidaan vahvasti myös taito- ja taideaineet. Ne antavat oppilaille laajan yleissivistävän pohjan, valmistavat alan korkeakouluopintoihin sekä lisäävät hyvinvointia ja kouluviihtyvyyttä. Tämä hyödyttää oppilasta myös muiden aineiden opiskelussa. Erityisesti liikunnan lisääminen on myös nuorten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Liikuntaharrastuksen ja opintomenestyksen välinen suhde toimii siten, että kahdesta yhtä lahjakkaasta ja opiskelustaan yhtä kiinnostuneesta henkilöstä fyysisesti parempikuntoinen menestyy opinnoissaan paremmin. Liikunnan merkitys ei myöskään rajoitu pelkästään opiskeluaikaan, vaan sillä on vaikutusta läpi elämän, koska liikuntatottumukset omaksutaan nuorina. Valinnaisuuden lisäämisen ohella onkin liikunnasta ja urheilusta erityisesti kiinnostuneille nuorille tarjottava mahdollisuus jatkossakin valita liikuntapainotteinen jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen. Tässä erinomainen keino on liikunnanopetuksen erityistehtävän saaneiden lukioiden määrän kasvattaminen. Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvien ruotsinkielisten oppilaiden keskuudessa tämä olisi välttämätöntä, sillä heiltä puuttuu mahdollisuus omalla äidinkielellään annettavaan liikuntapainotteiseen lukioopetukseen. Kirjalliseen kysymykseeni toisen asteen opetuksen liikunnan lisäämisestä ja erityistehtävän saaneen ruotsinkielisen urheilulukion perustamisesta pääkaupunkiseudulle (KK 202/2010 vp) antamassaan vastauksessa 15.4.2010 vetosi asiasta vastaava ministeri Virkkunen keskeneräiseen työryhmätyöhön. Hänen mukaansa oli tärkeää Versio 2.0
odottaa työryhmän työn valmistumista ennen lisätoimenpiteitä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus pyrkii lisäämään lukion liikunnanopetusta lukiokoulutusta pohtineen työryhmän kehittämisehdotusten pohjalta ja mihin toimiin hallitus ryhtyy pääkaupunkiseudulle rakennettavan ruotsinkielisen urheilulukion perustamiseksi tilanteessa, jossa lukiokoulutusta pohtinut työryhmä painottaa erityistehtävän saaneiden lukioiden tärkeyttä osana lukiokoulutuksen monimuotoisuutta? Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2010 Leena Harkimo /kok 2
Ministerin vastaus KK 997/2010 vp Leena Harkimo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Harkimon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 997/2010 vp: Miten hallitus pyrkii lisäämään lukion liikunnanopetusta lukiokoulutusta pohtineen työryhmän kehittämisehdotusten pohjalta ja mihin toimiin hallitus ryhtyy pääkaupunkiseudulle rakennettavan ruotsinkielisen urheilulukion perustamiseksi tilanteessa, jossa lukiokoulutusta pohtinut työryhmä painottaa erityistehtävän saaneiden lukioiden tärkeyttä osana lukiokoulutuksen monimuotoisuutta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Liikunnalla ja sen jatkuvalla harrastamisella on tärkeä merkitys opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen. Valtioneuvoston asetukseen (955/2002) lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 15 päivänä maaliskuuta 2007 (183/2007) tehdyllä muutoksella opiskelijan pakollisten liikunnan kurssien opiskelua hajautettiin vähintään kahdelle lukuvuodelle. Muutoksella haluttiin turvata liikunnan opintojen tasaisempi jakaantuminen lukiossa ja myös samalla ohjata opiskelijoita liikunnan jatkuvampaan harrastamiseen. Valtioneuvoston asetus (955/2002) antaa koulutuksen järjestäjille suuret mahdollisuudet lisätä opetustarjonnassaan liikuntaa ilman erityistä koulutustehtävää. Lukiolain (629/1998) 4 :n mukaan lukiokoulutuksen järjestämisluvan myöntämisen edellytys on, että koulutus on tarpeellista ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset koulutuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Erityisen koulutustehtävän määrääminen perustuu laissa säädettyyn järjestämisluvan myöntämiseen. Erityisen koulutustehtävän koulutustarpeen tulee mm. ilmetä laajempana alueellisena tai valtakunnallisena erityistarpeena, jota ei voida muutoin tyydyttää. Lisäksi ministeriön päätökseen voi sisältyä tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaikka laissa säädetyt luvan myöntämisedellytykset täyttyisivätkin. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä antoi ehdotuksensa lukiokoulutuksen kehittämiseksi marraskuussa 2010. Työryhmä ehdotti mm. että lukion tuntijakoa uudistettaessa valtakunnallisesti tarjottavien kurssien määrää vähennetään ja oppiaineet ryhmitellään luonteeltaan samantyyppisiin kokonaisuuksiin. Opiskelija voisi valita kokonaisuuksien sisältä säädetyn laajuiset opinnot, jolloin opiskelijalla on halutessaan mahdollisuus keskittyä nykyistä harvempien oppiaineiden opiskeluun. Näin valinnaisuuden lisäämisellä parannettaisiin opiskelijan mahdollisuuksia yksilöllisten opintopolkujen rakentamiseen. Työryhmä ehdotti erityisen koulutustehtävän säilyttämistä osana lukiokoulutuksen monimuotoisuutta. Toiminnassa olevien erityisten koulutustehtävien toimivuus, koulutuspoliittinen lisäarvo ja toiminnan tuloksellisuus sekä oppilaitosverkko suhteessa koulutuksen tavoitteisiin ja tuntijakoon ehdotettiin arvioitavan. Työryhmä pohti erityistä koulutustehtävää ja sen asemaa laajemminkin. Sen mukaan erityiset koulutustehtävän lukiot ovat olleet monelta osin edelläkävijöitä lukiokoulutuksen kehittämisessä. Erityiset koulutustehtävät ovat monimuotoistaneet ja rikastuttaneet koulutustarjontaa ja myös 3
Ministerin vastaus mahdollistaneet monilla osa-alueilla lahjakkuuden ja erityisharrastuneisuuden ja opintojen syventämisen yhteensovittamisen. International Baccalaureate (IB) ja Reiffeprufüng -tutkintoihin johtavia koulutuksia työryhmä piti rakenteiltaan siinä määrin poikkeavina suomalaisesta lukioista, että ne edellyttävät erityisen koulutustehtävän määräämistä. Työryhmä toi kuitenkin esille myös sen, että koulutuksen järjestäjien motiivi erityisen koulutustehtävän hakemiseen on ollut usein tehtävän mukanaan tuoma status sekä sen antama hyöty koulujen välisessä kilpailussa. Työryhmä katsoi myös, että mikäli valtakunnallinen lukion tuntijako muuttuu nykyistä valinnaisemmaksi, se vähentää perusteita erityisten koulutustehtävien myöntämiseen, koska niihin sisältyvä erityinen koulutustarve voidaan tyydyttää valtakunnallisen tuntijaon perusteella. Lukiotyöryhmän ehdotukset tulevat laajalle lausuntokierrokselle. Työryhmän ehdottaman erityisen koulutustehtävän selvitys tullaan käynnistämään vielä tällä hallituskaudella. Työryhmän uudistusehdotukset tulevat otettaviksi huomioon seuraavaa hallitusohjelmaa ja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa valmisteltaessa. Tuleva tuntijako yhdessä erityisen koulutustehtävän selvityksen kanssa tulevat määrittämään erityisten koulutustehtävien myöntämistarpeita jatkossa. Tulevassa tuntijaossa päätetään myös lukion liikunnan opetuksen määrästä. Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2010 Opetusministeri Henna Virkkunen 4
Ministerns svar KK 997/2010 vp Leena Harkimo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 997/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Leena Harkimo /saml: Hur ämnar regeringen öka gymnastikundervisningen i gymnasiet utifrån de utvecklingsförslag som den arbetsgrupp som dryftat gymnasieutbildningen lagt fram, och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att ett svenskspråkigt idrottsgymnasium ska inrättas i huvudstadsregionen i en situation där den arbetsgrupp som dryftat gymnasieutbildningen framhäver vikten av gymnasier med en specialuppgift som en del av gymnasieutbildningens mångsidighet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Idrott och ett aktivt utövande av idrott spelar en viktig roll för de studerandes välbefinnande och ork. Genom förordning 183/2007 av den 15 mars 2007 ändrades statsrådets förordning om allmänna riksomfattande mål för gymnasieutbildningen och om timfördelningen i gymnasieundervisningen (955/2002) så att den studerande ska dela upp studierna i de obligatoriska kurserna i gymnastik på minst två läsår. Genom ändringen ville man säkerställa en jämnare fördelning av studierna i gymnastik i gymnasiet och samtidigt uppmuntra de studerande till mer regelbunden motion. Statsrådets förordning (955/2002) ger utbildningsanordnare stora möjligheter att öka andelen gymnastik i sitt utbildningsutbud utan någon särskild utbildningsuppgift. Enligt 4 i gymnasielagen (629/1998) är en förutsättning för att ett tillstånd att ordna gymnasieutbildning ska beviljas att utbildning behövs och att sökanden har yrkeskompetens och ekonomiska förutsättningar att ordna utbildningen på ett ändamålsenligt sätt. Beviljande av en särskild utbildningsuppgift grundar sig på det beviljande av tillstånd att ordna utbildning som föreskrivs i lag. Utbildningsbehovet när det gäller den särskilda utbildningsuppgiften ska bl.a. komma till uttryck som ett större regionalt eller nationellt specialbehov som inte kan tillgodoses på annat sätt. Dessutom kan i ministeriets beslut ingå ändamålsenlighetsprövning, även om de villkor för beviljande av tillstånd som föreskrivs i lagen uppfylls. Undervisnings- och kulturministeriets arbetsgrupp överlämnade sitt förslag till utvecklandet av gymnasieutbildningen i november 2010. Arbetsgruppen föreslog bl.a. att man vid reformen av gymnasiets timfördelning på nationell nivå ska minska antalet kurser som erbjuds och gruppera läroämnena i sammanhörande helheter. Den studerande kan ur helheterna välja studier av en bestämd omfattning, varvid den studerande om han eller hon så önskar kan koncentrera sig på att studera färre ämnen än för närvarande. Genom att man ökar valfriheten förbättras den studerandes möjligheter att bygga upp individuella studiehelheter. Arbetsgruppen föreslog att den särskilda utbildningsuppgiften bevaras som en del av gymnasieutbildningens mångsidighet. Det föreslogs att man utvärderar de verksamma särskilda utbildningsuppgifternas funktion, utbildningspolitiska mervärde och verksamhetens resultat samt 5
Ministerns svar läroanstaltsnätverket i förhållande till utbildningens mål och timfördelning. Arbetsgruppen dryftade den särskilda utbildningsuppgiften och dess ställning även i vidare utsträckning. Enligt arbetsgruppen har gymnasier med en särskild utbildningsuppgift på många sätt varit föregångare i utvecklandet av gymnasieutbildningen. De särskilda utbildningsuppgifterna har utvecklat och berikat utbildningsutbudet samtidigt som de inom många sektorer har gjort det möjligt att kombinera begåvning och specialintressen med fördjupade studier. De utbildningar som leder till International Baccalaureate (IB)- och Reifeprufüng-examen ansåg arbetsgruppen avvika så mycket från det finländska gymnasiet till sin struktur att de förutsätter att en särskild utbildningsuppgift beviljas. Arbetsgruppen lyfte dock också fram det faktum att utbildningsanordnarens motiv att ansöka om en särskild utbildningsuppgift ofta har varit den status som är förknippad med uppgiften och den nytta den ger i konkurrensen mellan skolorna. Arbetsgruppen ansåg också att om valfriheten ökar när det gäller gymnasiets nationella timfördelning, så minskar grunderna för att bevilja en särskild utbildningsuppgift eftersom det särskilda utbildningsbehovet kan tillfredsställas genom den nationella timfördelningen. Gymnasiearbetsgruppens förslag ska sändas på omfattande remiss. Den utredning om den särskilda utbildningsuppgiften som arbetsgruppen föreslår kommer att inledas ännu under denna regeringsperiod. Arbetsgruppens reformförslag kommer att beaktas vid utarbetandet av nästa regeringsprogram och av utvecklingsplanen för utbildning och forskning. Den kommande timfördelningen kommer tillsammans med utredningen om den särskilda utbildningsuppgiften att fastställa det framtida behovet av att bevilja särskilda utbildningsuppgifter. I den kommande timfördelningen kommer man också att besluta om mängden gymnastikundervisning i gymnasiet. Helsingfors den 21 december 2010 Undervisningsminister Henna Virkkunen 6