Perämeren jokien lohi- ja meritaimenkannat miten niitä tulisi suojella ja hyödyntää? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto

Perämeren jokien lohi- ja meritaimenkannat miten niitä tulisi suojella ja hyödyntää? Hannu Lehtonen Helsingin yliopisto

Perämeren jokien lohi- ja meritaimenkannat heikentyivät nopeasti 1900- luvun puolivälin molemmin puolin. Pääasialliset syyt: patoamiset, ojitukset, perkaukset ja rehevöityminen Suojelulle ja hyödyntämiselle ongelmia tuottavat nykyisin myös kasvanut merikuolleisuus. Syyt: kalastus ja tuntemattomat ympäristötekijät Lohta kalastetaan ammattimaisesti avomerellä ja rannikolla sekä vapaaajankalastuksessa rannikolla ja joissa. Valtaosa saaliista on pyydetty ammattimaisessa merikalastuksessa. Jokisaaliin osuus koko saaliista on ollut viime vuosina noin 10 prosenttia.

Perämeren luonnonlohikantojen hoidon keskeisiä ongelmia tällä hetkellä ovat: Merivaiheen alun voimakkaasti kasvanut kuolleisuus (ns. postsmolttikuolevuus) Sekakantakalastus merialueella Voimistunut ajosiimakalastus Itämeren pääaltaalla Liian pienet kutukannat täysimääräisen poikastuotannon saavuttamiseksi Kestävän käytön ylittävät saaliskiintiöt Meritaimenkantojen kohdalla keskeisiä ongelmia ovat Liiallinen merikalastus erityisesti tiheillä verkoilla Pienet emokalakannat

Vaelluskalakantojen hoito on monimuotoinen ja vaativa tehtävä sekä edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä - paljon vaeltavat lajit eivät kunnioita valtioiden rajoja. Kyseeseen tulevia hoitomenetelmiä ovat Kalastustehon ja pyyntikoon säätely Kalastuksen kohdentaminen kantakohtaisesti kunkin joen kannan elinvoimaisuuden mukaisesti Elinympäristöjen kunnostukset Istutukset

LOHI Itämeren lohijoet alunperin nyt ~ 100 lohijokea ~ 30 lohijokea Kannan tilan mittarina käytetään yleisimmin vaelluspoikasten (smolttien) määrää suhteessa joen tuotantokykyyn: ICES:n asettama tavoite vähintään 75% Todennäköisyys saavuttaa tavoitetaso on epätodennäköinen tai epävarma kaikkien muiden Itämereen laskevien jokien paitsi Kalixjoen osalta (ICES) Pohjanlahdella on enää 13 lohijokea noin 50:stä alkuperäisestä

2,5 1,5 0,5 Luonnonpoikasmäärien kehittyminen 60 40 20 0 ICESin lohityöryhmä, RKTL

Nousu- ja kutulohimäärät (RKTL) Tornionjoki *) osa jokeen nousseista kaloista ei ohita luotainta Simojoki

Kokonaisselviytyminen merivaellukselta takaisin jokeen: luonnollisen kuolevuuden ja kalastuksen yhteisvaikutus Merivaellukselle lähdön vuosi ICES, Atso Romakkaniemi

Eloonjäänti prosenttia 60 50 40 30 20 10 Luonnonpoikaset Viljellyt poikaset 0 1990 1995 2000 2005 2010 Lohen luonnon- ja istutettujen poikasten eloonjääminen meressä 1987-2011 (ICES 2012)

Lohen vaelluspoikastuotanto Perämereen sekä koko Pohjanlahteen ja pääaltaalle laskevissa joissa Perämeri Pohjanlahti ja Pääallas tuhatta kpl ICES

Villien ja viljeltyjen lohien suhde Pohjanlahden lohisaaliissa 1 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0 Viljelty Villi 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) antamat saaliskiintiösuositukset ja poliittisin perustein myönnetty kiintiö suositus kiintiö 2010 133 000 294 000 2011 120 000 250 000 2012 54 000 122 000 2013 54 000?

Tavoitteita Itämeren lohen hoito-ohjelmalle Lohien tulee päästä vapaasti kutujokiinsa, erityisesti ensimmäisenä nousevien isojen yksilöiden. Kalastuksen tulisi tapahtua kantakohtaisesti joissa ja jokisuissa. Sekakantakalastus merellä tulee lopettaa. Kuhunkin jokeen pääsevien emolohien vähimmäismäärä määritetään ja kalastus suhteutetaan siihen. Korkean postsmolttikuolevuuden syyt olisi pyrittävä selvittämään. Istutuksista siirretään painospistettä luonnontuotantoon. Kaikki istutetut lohet ja taimenet rasvaeväleikataan. Sekakantakalastuksessa tulisi kalastaa vain pyydyksillä, jotka mahdollistavat luonnonlohien ja taimenten vapauttamisen vahingoittumana.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (U 53/2011 vp) on tavoitteeksi asetettu F = 0,1 (10 % kalastuskuolevuus): Tavoite ei takaa heikkojen luonnonkantojen elpymistä, riskit vaihtelevat kannoittain. Kyseessä on ilmeisesti poliittinen kompromissi ilman selvää tieteellistä taustaa. Tavoite todennäköisesti kasvattaisi pitkän aikavälin saaliita verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Jos ehdotetut toimenpiteet pannaan kunnolla täytäntöön ja niihin yhdistetään lakisääteisten ympäristövelvoitteiden täytäntöönpano.. saavutetaan tavoitteet. Ensisijaista on kuitenkin säädellä kalastusta heti!

Miten lohen suojelussa ja kestävässä hyödyntämisessä on edistytty? MMM:n lohipolitiikan pitkäjänteiseksi tavoitteeksi on kirjattu luonnonlohikantojen vahvistaminen ja hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton mukaisesti sekä lohikantojen geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen Käytännön toiminta on kuitenkin ollut ristiriidassa tavoitteiden suhteen - MMM:n esitykset saaliskiintiöiksi ylittävät tutkijoiden suositukset vuosi vuodelta - Rannikkokalastuksen aloittamista on aikaistettu useina vuosina - Avomerellä tapahtuvan sekakantakalastuksen suosiminen joki- ja jokisuukalastuksen kustannuksella uhkaa erityisesti pieniä ja heikkoja lohikantoja

Postsmolttien merikuolleisuuteen ei ihminen pysty vaikuttamaan ainakaan lyhyellä aikavälillä, mutta kalastusta muuttamalla on mahdollista saada välittömiä vaikutuksia. Ruorsin Havs- och vattenmyndigheten (HaV) päätöksen mukaisesti ruotsalaisten harjoittama lohen sekakantakalastus avomerellä loppui pysyvästi maaliskuun 2012 alusta. Vastaisuudessa lohen kaupallisen pyyntiä suositellaan harjoitettavaksi vain rysillä kutujokien suualueilla ja joissa. Tällöin tiedetään minkä kannan lohia kalastetaan ja pyynti voidaan mitoittaa kunkin lohikannan kestokyvyn mukaiseksi.

Intressiryhmien etujen arviointi ja yhteensovittaminen Tähän asti Suomen lohipolitiikkaa on johdettu yksinomaan kaupallisten merikalastajien ehdoilla Ensimmäisenä askeleena tasapuolisempaan asioiden käsittelyyn EU:n asioita valmistelevaa kalastusjaostoa (EU17) on laajennettu ottamalla sen laajaan kokoonpanoon mukaan myös vapaa-ajankalastajien ja luonnonsuojelijoiden edustajat. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on selvityksen mukaan, että eri kalastajaryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti ja että vuosikymmeniä jatkuneeseen konfliktiin löydettäisiin ratkaisuja. Ministeriön aikaisemmat näytöt eivät kuitenkaan puhu em. tavoitteen puolesta

Ajoverkkokalastuksen lopettaminen 2008 antoi toiveita sekakantakalastuksen vähenemisestä. Se korvattiin kuitenkin välittömästi ajosiimakalastuksella, jolloin pyyntiteho jopa kasvoi aikaisempaa suuremmaksi. Vuonna 2011 ilmoittamattoman ja pois heitetyn lohisaaliin määräksi arvioitiin 30 % raportoitusta lohisaaliista (ICES). Kalastuskuolevuus avomerikalastuksessa (ICES) kalatettu osuus

Yhteenveto - lohi Lohenpoikasten luontainen eloonjäänti historian heikoin; kasvaneista poikasmääristä huolimatta kalastettavaa yhä vähemmän Avomerikalastus (siimapyynti) voimistunut 2008:sta lähtien Kiintiöiden ulkopuolista kalastusta esiintyy erityisesti Etelä-Itämeren avomerikalastuksessa (Puola) Poikastuotanto kääntyy ICES:n mukaan todennäköisesti nousuun vain jos merikalastuksen määrä vähennetään noin puoleen 2010:n tasosta Nykyisellä raportointikäytännöllä kestävä maksimikiintiö on 54 000 lohta (=ICES:n tieteellinen suositus kiintiöksi 2012 ja 2013), toteutunut kiintiö vuonna 2012 oli 122000 lohta. Useisiin kantoihin samanaikaisesti kohdistuva sekakantakalastus on haitallista erityisesti heikoille lohikannoille, jotka ovat nykyisen kaltaisella pyynnillä uhanalaisia.

MERITAIMEN Perämeren alueella monet meritaimenkannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Jäljellä olevien kantojen tila on poikkeuksetta hyvin heikko. Syynä on tavallisimmin liian tehokas kalastus. Suomen puoleisessa Perämeressä ainoat luonnonkannat elävät Tornionjoessa, Kiiminkijoessa ja Lestijoessa. ICES suosittelee (2012), että huomiota kiinnitettäisiin erityisesti sivusaaliisiin merellä. Toimenpiteitä olisivat alamitat, verkkojen solmuvälirajoitukset, pyyntitehon rajoittaminen, jokisuiden rauhoittaminen sekaä ajalliset ja alueelliset rauhoitukset.

Meritaimenkantojen suojelemiseksi on ehdotettu mm. seuraavia toimenpiteitä: Jokikohtaisia saaliskiintiöitä Välimittaa jokikalastukseen (esim. 30-45 cm) Rauhoitusajan pidentämistä virtavesissä Rannikon läheisten vesien rauhoittamista verkkokalastukselta erityisesti keväällä ja syksyllä Verkkokalastuksen kieltämistä jokisuiden lähistöllä Elinympäristöjen kunnostamista Kulkuväylien kunnostamista

Kiitos kärsivällisyydestä!