KIRJALLINEN KYSYMYS 1048/2010 vp Hoitojonojen purkaminen yksityisen terveydenhuollon avulla Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 2008 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 15,5 miljardia euroa. Tähän lukuun ei ole laskettu mukaan työstä poissaolosta kertyviä kuluja, joten todellisuudessa kustannukset ovat paljon suuremmat. Tällä hetkellä hoitojonoissa on 71 058 ihmistä, joista 4 542 on ollut jonossa yli puoli vuotta. Leikkauksen odottelu lisää kuntoutuksen tarvetta sekä aiheuttaa kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Mitä pidempään potilas joutuu leikkausta odottamaan, sitä pidempään toipuminen yleensä kestää, ja yli 3 kuukauden odottamisen jälkeen työelämästä lopullisesti syrjäytymisen riski on suuri. Tämä terveydenhoidon paradoksi on myös tutkimuksin todettu. Kuopion yliopiston professorin Ilkka Vohlosen johdolla on selvitetty, mitä sairaalahoitoon jonottaminen maksaa. Tulokset osoittavat todeksi arkijärjellä tehdyn päätelmän: mitä kauemmin sairas ihminen joutuu hoitoon pääsyä odottamaan, sitä kalliimmaksi hän yhteiskunnalle tulee, puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrän kasvusta. Tutkimuksin on osoitettu myös se, että sairaudesta toipuvien kuntoutus täytyy aloittaa varhain, jotta siitä olisi hyötyä. Potilaiden pitäminen hoitojonoissa on varsin lyhytnäköistä säästämistä. Hoitoa odoteltaessa sairaudet pahenevat ja niiden parantaminen tulee näin entistä kalliimmaksi. Lisäksi esimerkiksi osa kaihileikkaukseen jonottavista näkee niin huonosti, että tarvitsee laitoshoitoa. Laitospaikka maksaa yli 50 000 euroa vuodessa ja kaihileikkaus noin 800 euroa. Tällä hetkellä kaihileikkaukseen jonottaa 16 736 suomalaista. Leikkausjonoista koituvat kustannukset eivät jää sairaala- ja laitoshoidon kuluihin. Jonotusajan päivärahoista voi kertyä huomattavasti suurempi lasku kuin itse sairaalahoidosta. Tämän lisäksi tulevat toipumisajan päivärahat, ja mitä pidempään potilas joutuu leikkaukseen jonottamaan, sitä kauemmin toipuminen yleensä kestää. Sijaisen palkkaamisesta koituu työnantajalle kuluja, samoin jonottajien lääkkeistä ja lääkärissä käynneistä niin potilaille kuin yhteiskunnallekin. Monet sairaudet, kuten sepelvaltimotauti tai aivohalvaus, vaativat hoitoa ja kuntoutusta heti. Muuten viivyttely voi johtaa jopa siihen, ettei potilas enää kuntoudukaan vaan joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus vakavasti miettinyt hoitojonojen aktiivista purkamista yksityisen terveydenhuollon avulla inhimillisten sekä taloudellisten seikkojen perusteella? Versio 2.0
Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2010 Merikukka Forsius /kok 2
Ministerin vastaus KK 1048/2010 vp Merikukka Forsius /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merikukka Forsiuksen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1048/2010 vp: Onko hallitus vakavasti miettinyt hoitojonojen aktiivista purkamista yksityisen terveydenhuollon avulla inhimillisten sekä taloudellisten seikkojen perusteella? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Terveydenhuollon päämääränä on terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja hoito sekä kärsimysten lievittäminen. Terveydenhuollon toimintaa sääntelevät paitsi kotimainen lainsäädäntö myös kansainväliset säädökset ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattieettiset periaatteet. Pitkät hoitojonot ovat olleet julkisen terveydenhuollon ongelmana pitkään. Tämän seurauksena kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolakia täsmennettiin hoidon saatavuuden osalta vuonna 2004. Lainmuutoksen seurauksena pitkään hoitoa odottavien määrä on vähentynyt huomattavasti, mutta edelleen kolme kertaa vuodessa tapahtuva Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seuranta osoittaa, että toimenpidettä yli kuusi kuukautta odottavia on. Hoidon saatavuutta seuraavat aluehallintoviranomaiset ja Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirasto. He ovat tarvittaessa ryhtyneet valvontatoimenpiteisiin, jos lainsäädännön antamat rajat hoidon saatavuudessa eivät ole toteutuneet. Kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa on terveydenhuollon järjestäminen säädetty kuntien tehtäväksi. Eduskunnan hyväksymässä terveydenhuoltolaissa vastuu hoidon järjestämisestä on edelleen kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Terveydenhuoltolaissa on edelleen täsmennetty hoitoon pääsystä annettuja määräyksiä. Kunnilla ja kuntayhtymillä on mahdollisuus tuottaa palvelut itse, yhdessä muiden toimijoiden kanssa tai ostaa palvelut muilta kunnallisilta tai yksityisiltä palvelun tuottajilta. Pitkien hoitojonojen purkaminen on usein tapahtunut omaa toimintaa tehostamalla ja teettämällä yli- ja lisätyötä omassa yksikössä. Palveluita on ostettu sellaisilta kunnallisilta yksiöiltä, jolla on ollut käytössään ylimääräistä kapasiteettia. Sairaanhoitopiirit ovat myös ostaneet palveluita yksityisiltä palvelun tuottajilta. Terveydenhuoltolaki antaa potilaalle mahdollisuuden lain astuessa voimaan valita erikoissairaanhoidon yksikkö oman erityisvastuualueen kunnallisista sairaaloista. Valinnanvapaus laajenee myöhemmin koko maahan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaissa määritellään palvelusetelin käytön toimintaperiaatteet kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja järjestettäessä. Lähtökohtana on, että palveluseteli on yksi kuntien käytössä oleva palveluiden järjestämistapa. Kunnat päättävät siitä, otetaanko kunnassa palveluseteli käyttöön vai ei. Kunnat päättävät myös siitä, missä palveluissa ja missä laajuudessa palveluseteliä käytetään. Sairausvakuutuslain muuttaminen siten, että kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon tiloissa annetusta yksityisestä sairaanhoidosta voidaan maksaa sairaanhoitokorvaus sairausvakuutuslain perusteella, lisännee myös palvelutarjontaa. Päätös yksityisten palveluiden käytöstä hoitojonojen purkamiseen on palveluiden järjestäjillä eli kunnilla ja kuntayhtymillä. Lainsäädäntö antaa var- 3
Ministerin vastaus sin laajan vapauden palveluiden tuottamiseen myös yksityisen terveydenhuollon avulla. Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1048/2010 vp Merikukka Forsius /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1048/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Merikukka Forsius /saml: Har regeringen med hänsyn till mänskliga och ekonomiska förhållanden övervägt att avveckla vårdköerna med hjälp av den privata hälso- och sjukvården? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Målet för hälso- och sjukvården är att främja hälsa, förebygga och behandla sjukdomar samt lindra lidande. Hälso- och sjukvården styrs utöver den inhemsk lagstiftningen även av internationella bestämmelser och hälso- och sjukvårdspersonalens yrkesetiska principer. De långa vårdköerna har redan länge varit ett problem inom hälso- och sjukvården. Därför preciserades tillgången till vård i folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård 2004. Som en följd av lagändringarna har antalet personer som väntar länge på att få vård minskat betydligt. Uppföljningen som Institutet för hälsa och välfärd utför tre gånger per år visar att personer trots lagändringarna fortfarande kan få vänta över sex månader på att få vård. Tillgången till vård övervakas av regionförvaltningsmyndigheterna och Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården. De har vidtagit övervakningsåtgärder om de i lagstiftningen föreskrivna tidsgränserna för vård inte har uppnåtts. Enligt folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård är det kommunernas skyldighet att organisera hälso- och sjukvården. Enligt lagen om hälso- och sjukvård som riksdagen antagit ligger ansvaret för vården fortfarande på kommuner och sjukvårdsdistrikt. Bestämmelserna om tillgången till vård har preciserats i lagen om hälso- och sjukvård. Kommunerna och samkommunerna kan välja att producera tjänsterna själva eller i samarbete med andra aktörer eller att köpa tjänsterna av andra kommunala eller privata tjänsteproducenter. Köerna har oftast avvecklats genom att effektivera verksamheten och genom övertidsarbete och extra arbete inom enheten. Tjänster har köpts av kommunala enheter som haft extra resurser. Sjukvårdsdistrikten har köpt tjänster även av privata aktörer. När lagen om hälso- och sjukvård träder i kraft ger den klienten möjlighet att välja verksamhetsenhet inom den specialiserade sjukvården vid de kommunala sjukhus som finns i klientens specialupptagningsområde. Valmöjligheterna utvidgas senare till att gälla hela landet. Lagen om servicesedlar inom social- och hälsovården anger principerna för hur servicesedlarna ska fungera inom den kommunala social- och hälsovården. Utgångspunkten är att servicesedlar är ett sätt för kommunen att tillhandahålla tjänster. Kommunerna bestämmer själva om de inför servicesedlar eller inte. Kommunerna bestämmer också till vilka tjänster och i vilken omfattning servicesedlarna utnyttjas. Utbudet av tjänster torde öka i och med att sjukförsäkringslagen ändras så att sjukvårdsersättning enligt sjukförsäkringslagen kan betalas för privat sjukvård som ges i kommunala utrymmen för social- och hälsovård. Beslutet om att utnyttja privata tjänster för att avveckla vårdköerna ska fattas av dem som ansvarar för tjänsterna, alltså kommunerna och samkommunerna. Lagstiftningen ger rätt stor frihet att producera tjänsterna även med hjälp av den privata hälso- och sjukvården. 5
Ministerns svar Helsingfors den 5 januari 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 6