KIRJALLINEN KYSYMYS 392/2013 vp Viljelijän oikeusturva digitoitujen peltopintaalojen määrittämisessä Eduskunnan puhemiehelle Viljelijän ja maanomistajan oikeusturvassa on esiintynyt ongelmia tukien perusteena olevien peltopinta-alojen määrittämisessä. Tukien maksaminen edellyttää, että peruslohko on digitoitu. Digitointi on edellytys sille, että pystytään tarkastamaan peruslohkon sijainti ja pinta-ala. Tuen maksu määräytyy peruslohkon pinta-alan mukaisesti. Peruslohkojen digitoinnista vastaa Maanmittauslaitos. Digitoitua alaa käytetään tuen maksatuksen perusteena, jos viljelijä ei voi esittää tarkempaa muuta pinta-alaa. Viljelijä voi tarkistaa peruslohkojen digitoinnin hänelle toimitetusta kartta-aineistosta, ja viljelijä joutuu myös selvittämään, onko digitointi tehty huolellisesti ja oikein. Peltoalueella olevia kiinteistörajoja ei pysty näkemään viljelijän käytössä olevasta kartta-aineistosta. Kuitenkin vastuu hakemuksessa olevista virheistä on viljelijällä ja hän altistuu sanktioille. Digitoinnin tekijälle ei ole jätetty vastuuta siitä, että digitointi on tehty oikein ja huolellisesti. Maataloushallinnolla ja digitoijalla on mahdollista nähdä kiinteistörajat omassa karttaohjelmassa, mutta viljelijällä ei. Hallinnon hyväksymästä digitoidusta pintaalasta on luovuttu. Aiemmin tämä turvasi viljelijöille oikeusturvan ja myös luottamuksen siihen, että lohkojen ajantasaistuksissa ilmenneitä virheitä ei sanktioitu, vaan pinta-ala korjattiin vastaamaan vallitsevaa tilannetta. Mielenkiintoisia oikeusturvan kannalta ovat myös tapaukset, joissa hallinnon uudessa digitoinnissa lisääntyneestä peltoalasta ei makseta tukea. Tämä on ristiriidassa tasapuolisuuden ja suomalaisen oikeusturvakäsitteen kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että hallinnon hyväksymät ja viljelijän vahvistamat peltolohkojen pintaalat ovat hallinnon vastuulla eikä viljelijä joudu millään muotoa kärsimään digitointiin liittyvistä ongelmista ja virheellisyyksistä? Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2013 Markku Eestilä /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Eestilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 392/2013 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että hallinnon hyväksymät ja viljelijän vahvistamat peltolohkojen pintaalat ovat hallinnon vastuulla eikä viljelijä joudu millään muotoa kärsimään digitointiin liittyvistä ongelmista ja virheellisyyksistä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmiä koskevista säännöistä säädetään EU-asetuksissa ja ne ovat suoraan sovellettavaa oikeutta. Ns. hallinnon hyväksymää pinta-alaa ei ole enää nykyisellä ohjelmakaudella EU-säädöksissä. Komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 12 artiklan 3 kohdan mukaan tilan kaikkien viljelylohkojen tunnistamiseksi viljelijöille jaettavissa esitäytetyissä lomakkeissa on tilatukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamiseksi mainittava tukikelpoinen enimmäisala viitelohkoa kohden. Lisäksi viljelijälle toimitettavassa maantieteellisessä aineistossa on esitettävä viitelohkojen rajat ja tunnisteet, ja viljelijän on ilmoitettava kunkin viljelylohkon sijainti. Saman asetuksen 4 kohdan mukaan viljelijän on hakemusta tehdessään korjattava esipainetun lomakkeen merkinnät, jos muutoksia on tapahtunut, erityisesti jos tukioikeuksia on siirretty tai jos esipainetussa lomakkeessa on virheellisiä tietoja. Jos korjaus liittyy viitelohkon pinta-alaan, viljelijän on ilmoitettava kunkin kyseisen viljelylohkon ajantasaistettu pinta-ala ja tarvittaessa esitettävä viitelohkon uudet rajat. Edellä mainittu sääntely tarkoittaa käytännössä sitä, että viljelijän tulee ilmoittaa tukihakemusta jättäessään, jos viljelijälle toimitetuissa kartoissa on virheitä. Tästä sääntelystä johtuu, että tukea hakenut viljelijä vastaa pinta-alojen oikeellisuudesta. Viljelijän tulee huolellisesti tarkistaa kaikki tukien saamiseen liittyvien edellytysten täyttyminen. Viime kädessä viljelijällä on paras tieto lohkon rajoista ja tukikelpoisesta pinta-alasta. Viljelijöille toimitetaan tukihakemuksen yhteydessä 1:5000 mustavalkoiset kartat. Hallinto tarjoaa kuitenkin viljelijöille mahdollisuuden tarkastella lohkoja tarkemmalla tasolla sähköisen järjestelmän kautta. Tämä mahdollisuus on ollut vuodesta 2007 lähtien. Sähköisiä karttakorjauksia on voinut jättää vuodesta 2011 lähtien. Vipupalvelussa viljelijä voi tarkastella tilan tukihakemustietoja ja ilmakuvapohjalla laadittuja peruslohkokarttoja sekä hakea tukia sähköisesti. Maatilan tietoja voi selailla ja karttatoimintoja hyödyntää myös tukihaun ulkopuolella. Vipu-palvelun karttaliittymässä voi määrittää pinta-aloja ja tehdä peruslohkon rajakorjauksia. Karttaliittymän kautta mittakaavaa voi tarkentaa ilman rajoituksia. Vuonna 2013 sähköisten asiakkaiden osuus on noin 66 prosenttia. Ns. sähköiseksi asiakkaaksi on laskettu asiakkaat, jotka ovat tänä vuonna jättäneet jonkin hakemuksen sähköisesti. Vipu-palveluun on tällä hetkellä tunnukset 50 668 tilalla (yhteensä tiloja n. 58 000). Suurimmalla osalla viljelijöistä on tarvittavat käyttöoikeudet pinta-alojen tarkempaan tarkastelemiseen Vipu-palvelun kautta. Hallinto on useissa yhteyksissä ottanut esiin komission kanssa digitointiin ja pinta-alojen 2
Ministerin vastaus KK 392/2013 vp Markku Eestilä /kok muutoksiin liittyvät ongelmat. Maatalouskomissaari Ciolokselle on esitelty ongelmia käytännön tasolla hänen vierailullaan Pohjois-Suomeen ja Ruotsiin. Ruotsalaisten kanssa meillä on yhteinen näkemys asian ongelmallisuudesta. Olen myös henkilökohtaisesti lähestynyt komissaaria kirjeellä, jossa olen tuonut esiin ongelmia ja esittänyt mm. hallinnon hyväksymän pinta-alan palauttamista EU-säädöksiin. Komissaarin vastauksen mukaan hallinto ei voi olla vastuussa tuenhakijan pinta-alasta, vaan tuenhakija on itse velvollinen varmistamaan, että kaikki säädöksissä edellytetyt tukikelpoisuusehdot täyttyvät. Valittaen voin siten todeta, että pyrkimykset hallinnon hyväksymän pinta-alan palauttamiseksi eivät ole toistaiseksi tuottaneet tulosta, ja Suomi on myös saanut asiassa yllättävän vähän tukea muilta jäsenvaltioilta. Asiaa ajetaan kuitenkin edelleen mahdollisuuksien mukaan. Komissaari Cioloksen kirjeessä todettiin lisäksi, että järjestelmän tarkoituksena on, että se kannustaisi viljelijöitä tekemään ilmoituksia vain tukikelpoisesta alasta. Virheelliset ilmoitukset johtavat suhteellisiin ja progressiivisiin sanktioihin, eli toisin sanoen sanktioissa otetaan huomioon virheen suuruus. Komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 57 artiklan mukaan tukea voidaan maksaa enintään haetulle pinta-alalle. Viljelijän kunakin vuonna hakema pinta-ala siis rajaa tukimaksua eikä haettua enempää voida maksaa vaikka lohkon pintaala kasvaisi ajantasaistuksessa. Seuraavassa tukihaussa viljelijä voi käyttää uusia ajantasaistettuja pinta-aloja ja kasvaneelle pinta-alalle voi saada tilatuen, mikäli tilalla on ylimääräisiä tukioikeuksia käytettävissä. Maaseutuvirasto kehittää yhteistyökumppaneiden kanssa koko ajan pinta-alojen digitointia ja sen tarkkuutta. Näin ollen lähtökohtana on, että mm. kartta-aineisto paranee jatkuvasti kuvaustekniikan kehittyessä ja hallinnon viljelijälle tukihakemuksen tekemisen tueksi tarjoamat pinta-alat tarkentuvat entisestään jokaisen peltolohkorekisteriin tehtävän ajantasaistuksen yhteydessä. Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 2013 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 392/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Eestilä /saml: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förvaltningen ska stå i ansvar för åkerskiftenas arealuppgifter som förvaltningen har godkänt och jordbrukaren bekräftat så att jordbrukaren på intet sätt ska lida av de problem och felaktigheter som digitaliseringen kan medföra? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om stödsystemen inom den gemensamma jordbrukspolitiken ingår i EU-författningar som är direkt tillämpliga. I EU-lagstiftningen finns inte längre s.k. av förvaltningen godkända arealer under den pågående programperioden. Enligt artikel 12.3 i kommissionens förordning (EG) nr 1122/2009 ska jordbrukaren i det förtryckta formulär som jordbrukaren tillhandahålls i syfte att identifiera jordbruksföretagets alla jordbruksskiften, ange maximal stödberättigande areal per referensskifte enligt systemet med samlat gårdsstöd eller systemet för enhetlig arealersättning. Vidare ska jordbrukaren i det geografiska material som tillhandahålls jordbrukaren ange referensskiftenas gränslinjer samt deras unika identifiering, likaså läget för varje jordbruksskifte. Enligt artikel 12.4 i förordningen ska jordbrukaren, när ansökan lämnas in, ha korrigerat det förtryckta formuläret om ändringar har skett, framför allt om det skett överföringar av stödrättigheter eller om uppgifterna i de förtryckta formulären är felaktiga. Om referensskiftesområdet är felaktigt angivet ska jordbrukaren för varje jordbruksskifte deklarera den aktuella arealen och vid behov ange referensskiftets nya gränslinjer. I praktiken innebär dessa bestämmelser att när jordbrukaren lämnar in stödansökan ska jordbrukaren korrigera felen i de kartor som han fått. Därför är det den stödsökande jordbrukaren som ansvarar för att arealuppgifterna är korrekta. Jordbrukaren ska omsorgsfullt kontrollera att alla krav som stöden förutsätter, uppfylls. I sista hand är det jordbrukaren som har bäst kännedom om skiftenas gränslinjer och den stödberättigande arealen. I samband med stödansökan får jordbrukare svartvita kartor i skala 1:5000. Med hjälp av ett elektroniskt system kan jordbrukare emellertid studera skiftena i mer detalj. Systemet infördes år 2007. Sedan år 2011 har det varit möjligt att korrigera kartor på elektronisk väg. Via Vipu-tjänsten kan jordbrukaren bläddra i gårdsbruksenhetens uppgifter om stödansökan och basskifteskartor som bygger på flygbilder samt lämna in blanketter för stödansökan elektroniskt. Gårdsbruksenhetens uppgifter och kartfunktioner kan också användas till andra ändamål än ansökan om stöd. Vipu-tjänstens kartfunktion kan användas för att fastställa arealer och korrigera basskiftens gränslinjer. Genom kartfunktionen kan man ändra skalan utan begränsningar. År 2013 skötte ca 66 procent av kunderna sina ärenden elektroniskt. Med s.k. "elektroniska kunder" avses de kunder som i år har lämnat in någon ansökan på elektronisk väg. För tillfället har 50 668 gårdsbruksenheter en användarkod till Vipu (antalet gårdar sammanlagt ca 58 000). Största delen av jordbrukarna har en användarkod som de behö- 4
Ministerns svar KK 392/2013 vp Markku Eestilä /kok ver för att kunna studera arealerna närmare via Vipu. Förvaltningen har i flera sammanhang diskuterat problemen med digitalisering och arealändringar med kommissionen. Jordbrukskommissionär Ciolos har tagit del av problemen när han besökte Norra Finland och Sverige. Vi och svenskarna har en gemensam syn på problematiken. Jag har också personligen skickat ett brev till kommissionären och redogjort för problemen och föreslagit bl.a. att bestämmelsen om arealer som förvaltningen godkänner ska tas in i EU-författningarna. Enligt kommissionärens svar kan förvaltningen inte ha ansvaret för stödsökandens areal utan stödsökanden är själv skyldig att se till att alla villkoren för stödberättigandet enligt bestämmelserna uppfylls. Tyvärr har arbetet med att försöka få bestämmelsen om arealer som förvaltningen godkänner tillbaka i lagstiftningen inte lett till några resultat tills vidare. Finland har också fått överraskande litet stöd från andra medlemsstater. Frågan drivs dock vidare i mån av möjlighet. I sitt brev konstaterar kommissionär Ciolos också att syftet med systemet är att uppmuntra jordbrukare att lämna uppgifter endast om den stödberättigande arealen. Felaktiga uppgifter leder till förhållandevis stora och progressiva sanktioner, dvs. man tar hänsyn till hur stort felet är. Enligt artikel 57 i kommissionens förordning (EG) nr 1122/2009 får man betala ut stöd högst för den areal som jordbrukaren ansökt stöd för. Den areal för vilken jordbrukaren ansökt om stöd för varje år begränsar alltså stödutbetalningen. Det går inte att betala ut mer än jordbrukaren ansökt om trots att skiftets areal växer när arealuppgifterna uppdateras. I samband med nästa ansökningsomgång kan jordbrukaren lämna de nya uppdaterade uppgifterna och få gårdsstöd ifall gårdsbruksenheten har extra stödrättigheter. Systemet med digitaliseringen och systemets noggrannhet vidareutvecklas av Landsbygdsverket tillsammans med samarbetsparterna. Utgångsläget är således att bl.a. kartmaterialet allt bättre i och med att fotograferingstekniken går framåt och de arealer som förvaltningen ger jordbrukaren för att användas till hjälp vid ansökan om stöd blir allt mer precisare i samband med varje uppdatering av uppgifterna i registret över åkerskiften. Helsingfors den 30 maj 2013 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 5