KIRJALLINEN KYSYMYS 111/2006 vp Hyvinvoinnin jakautuminen Suomessa Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisten hyvinvointierot ovat Stakesin äskettäin julkaistun raportin mukaan edelleen kasvaneet. Kansa on yhä voimakkaammin jakautumassa kahtia hyvä- ja huono-osaisiin. Jo yli puoli miljoonaa suomalaista elää EU:n köyhyysriskirajan alapuolella. Erityisen huolestuttavaksi tuloerojen kasvun tekee sen rakenne: köyhyysriski on kasvanut erityisesti monilapsisissa perheissä, yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa on vauva tai leikki-ikäisiä lapsia. Lapsiperheiden aseman heikkenemisen arvellaan johtuvan pitkälti siitä, että 20 29-vuotiaiden työllisyys on heikentynyt muita voimakkaammin. Vaikeinta on yksinhuoltajaperheissä, joissa työssäolokuukaudet ovat vähentyneet vielä voimakkaammin kuin lapsiperheissä keskimäärin. Vanhempien kotitalouksien asema tulonjaossa on sitä vastoin parantunut. Nuoremmista sukupolvista hyvinvointikilvassa ovat pärjänneet koulutetut perheet, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Kun köyhtyvänä kansanosana ovat erityisesti lapset ja nuoret, niin asetelma ennustaa tulevaisuuden aikuisväestön aiempaa selkeämpää jakautumista menestyjiin ja niihin, joille on annosteltu hyvää alusta asti pienemmällä kauhalla. Yli sukupolvien jatkuva syrjäytyminen on jo nyt tuttua, kun seurakuntien diakoniatyön ja sosiaalitoimen asiakkaiksi on alkanut tulla 1990-luvulla työttömiksi joutuneiden lapsia. On uhkana, että yhä useampien perheiden kohdalla syrjäytymisen kierre jatkuu sukupolvesta toiseen ja yhteiskuntamme muuttuu uudelleen eräänlaiseksi sääty-yhteiskunnaksi, jossa varallisuus tai varattomuus on vahvasti periytyvää. Sosiaaliturvaa korottaisi yhä useampi suomalainen. Stakesin raportin mukaan nykyisillä politiikan linjauksilla köyhyys jatkaa kuitenkin kasvuaan. Kielteistä kehitystä ei voi kokonaan selittä yleisen ansiotason kasvulla, sillä syrjäytyminen kohdentuu selvästi tiettyihin ikä- ja väestöryhmiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo muuttaa politiikan linjauksia, että työllisten ja työttömien sekä etenkin nuorten lapsiperheiden jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin ei enää syvene? Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2006 Pirkko Peltomo /sd Maija Rask /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Peltomon /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 111/2006 vp: Miten hallitus aikoo muuttaa politiikan linjauksia, että työllisten ja työttömien sekä etenkin nuorten lapsiperheiden jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin ei enää syvene? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viime vuosikymmenen yhteiskuntakehitys ja erityisesti siihen sisältynyt voimakas kansantalouden heikkeneminen johti rakenteellisiin muutoksin, jotka heijastuvat edelleen tämän päivän yhteiskunnassa. Eri selvitysten mukaan väestön taloudellisessa toimeentulossa on ollut nähtävissä polarisaation lisääntymistä. Tällä vuosikymmenellä talouden kehittyessä voimakkaan myönteisesti osalla väestöä se on merkinnyt heikommin toimeentulevan väestön kohdalla taloudellisen aseman suhteellista laskua. Heikoimmassa asemassa olevien työllisyyskehityksen tukemiseksi hallitus antoi vuonna 2005 ns. työmarkkinatukiuudistusta koskevan esityksen eduskunnalle, johon sisältyi sekä toiminnan tehostamista sekä rahoituksen uudistamista koskevia esityksiä. Uudistukset tulivat voimaan vuoden 2006 alusta lukien. Toiminnan tehostaminen koski erityisesti työhallinnon toimenpiteitä sekä työvoimahallinnon ja kuntien sosiaalitoimen yhteistyön lisäämistä. Työmarkkinatuen painopisteen muuttaminen passiivisesta tuesta aktiiviseen oli keskeinen työvoimapoliittinen uudistus, jolla tuetaan työttömien työllistymistä ja vastataan tulevaisuuden työvoimatarpeeseen. Toiminnan painopisteinä on mm. äskettäin työttömäksi jääneen tai työttömyysuhan alaisena olevan henkilön uudelleen työllistymisen tukitoimia sekä jo pitkään työttöminä olleiden henkilöiden työhön sijoittumisen tukemista erilaisin tukitoimin ja palveluin. Pitkäaikaistyöttömän paluuta työelämään on tuettu muuttamalla asumistuen saamisen ehtoja vuoden 2006 maaliskuun alusta lukien. Yli 12 kuukautta työttömänä olleen, työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saaneen henkilön työllistyessä hänen asumistukensa tarkistetaan vastaamaan tulojen nousua vasta kolmen kuukauden kuluttua työllistymisestä. Kuntia ohjataan lisäämään pitkäaikaistyöttömille kohdennettuja terveystarkastuksia. Tavoitteena on tukea pitkään työttömänä olleiden henkilöiden terveyden edistämistä ja työkyvyn säilymistä. Valtion vuoden 2006 talousarviossa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta on lisätty tämän johdosta miljoonalla eurolla. Työttömille myönnettiin oikeus päihdehuoltolain mukaisen yksilökuntoutuksen ajalta maksettavaan kuntoutusrahaan Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista säädetyllä lailla vuoden 2006 alusta lukien. Uudistuksella kannustetaan päihdeongelmaisten pitkäaikaistyöttömien kuntoutumista työelämään ja parannetaan heidän toimeentuloaan päihdekuntoutuksen ajalla. Hallitusohjelman mukaisesti perhepoliittisia tulonsiirtoja kehittämällä on tuettu lapsiperheille lapsista aiheutuvien kustannusten tasausta. Lapsilisään tehtiin tasokorotus vuoden 2004 alusta lukien, jolloin myös erillistä yksinhuoltajan lapsesta maksettavaa tukea korotettiin. Lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen tasoa korotettiin vuoden 2005 alusta lukien. Samasta ajan- 2
Ministerin vastaus KK 111/2006 vp Pirkko Peltomo /sd ym. kohdasta korotettiin äitiys-, isyys ja vanhempainpäivärahojen vähimmäistasoja. Hallitus on saamassa selvityksen siitä, mitä muutoksia lapsiperheiden taloudellisessa tilanteessa tapahtui 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina. Selvitys sisältää myös tiedot lapsiperheiden asumisessa tapahtuneista muutoksista. Hallitus arvioi selvityksen pohjalta, mitä toimenpiteitä yhteiskunnassa tarvitaan lapsiperheiden riittävän taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Arviossa tulee huomioida taloudellisen toimeentulon kehitys sekä lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välisinä muutoksina että lapsiperheiden keskinäisinä muutoksina. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 111/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Peltomo /sd m.fl: På vilket sätt ämnar regeringen ändra sina politiska strategier så att uppdelningen av arbetande och arbetslösa och i synnerhet av unga barnfamiljer i gynnade och missgynnade inte ytterligare fördjupas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Samhällsutvecklingen under det förra årtiondet och framför allt den samtidiga kraftiga nedgången i samhällsekonomin har lett till strukturella förändringar som fortfarande avspeglas i dagens samhälle. Enligt olika utredningar kan man se en ökad polarisering när det gäller befolkningens utkomstmöjligheter. Under det här decenniet har en del av befolkningen fått uppleva en kraftigt positiv utveckling av ekonomin, medan det för dem som har det sämre ställt har inneburit en relativ försämring av den ekonomiska situationen. I syfte att stödja sysselsättningsutvecklingen för dem som har det svårast lämnade regeringen år 2005 en proposition till riksdagen med förslag till revidering av det s.k. arbetsmarknadsstödet. I propositionen ingick förslag till såväl effektivering av verksamheten som revidering av finansieringen. Reformen trädde i kraft i början av 2006. Effektiveringen av verksamheten inriktade sig särskilt på arbetsförvaltningens åtgärder samt på en ökning av samarbetet mellan arbetskraftsförvaltningen och den sociala sektorn i kommunerna. Förskjutningen av arbetsmarknadsstödets tyngdpunkt från passivt till aktivt stöd var en angelägen arbetskraftspolitisk reform som bidragit till att främja sysselsättningen av arbetslösa och tillgodose de framtida arbetskraftsbehoven. Inom verksamheten prioriteras bl.a. åtgärder som hjälper personer som nyligen blivit arbetslösa eller som hotas av arbetslöshet att få nytt arbete samt stödåtgärder och tjänster av olika slag som hjälper redan långvarigt arbetslösa personer att få arbete. Genom de ändringar i villkoren för bostadsbidrag som trädde i kraft i början av mars 2006 vill man stödja långtidsarbetslösas återgång till arbetslivet. När en person som har varit arbetslös med arbetsmarknadsstöd eller grunddagpenning i över 12 månader återgår till arbetslivet justeras bostadsbidraget enligt inkomsthöjningen först tre månader efter att personen har börjat arbeta. Kommunerna uppmanas att öka hälsokontrollerna för långtidsarbetslösa. Avsikten är att sporra långtidsarbetslösa till åtgärder som främjar deras hälsa och bevarar arbetsförmågan. I statsbudgeten för 2006 har statsandelen för den kommunala social- och hälsovården därför höjts med en miljon euro. Med stöd av lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner fick arbetslösa från början av 2006 rätt till rehabiliteringspenning som enligt lagen om missbrukarvård betalas för tiden för individuell rehabilitering. Tanken med reformen är att rehabiliteringen skall hjälpa långtidsarbetslösa med missbruksproblem att komma ut i arbetslivet och förbättra deras utkomstmöjligheter under den tid de deltar i rehabiliteringen för missbrukare. Genomförandet av familjepolitiska inkomstöverföringar i enlighet med regeringsprogrammet har bidragit till att utjämna barnfamiljernas 4
Ministerns svar KK 111/2006 vp Pirkko Peltomo /sd ym. kostnader för sina barn. I början av 2004 höjdes nivån på barnbidragen, samtidigt som det särskilda stöd som betalas för barn till ensamförsörjare också höjdes. Nivån på stödet för hemvård och privat vård av barn steg från början av 2005. Vid samma tidpunkt steg också miniminivån på moderskaps-, faderskaps- och föräldrapenningen. Regeringen kommer att få en utredning om förändringarna i barnfamiljers ekonomiska situation under 1990-talet och de första åren av 2000- talet. Utredningen innehåller också uppgifter om förändringar som skett i barnfamiljers boendeförhållanden. Regeringen kommer på basis av utredningen att göra en bedömning av vilka åtgärder som samhället behöver vidta för att kunna garantera barnfamiljerna en tillfredsställande ekonomisk välfärd. I bedömningen bör hänsyn tas till hur den ekonomiska försörjningen utvecklas med avseende på förändringar i barnfamiljernas hushåll i förhållande till såväl andra hushåll som andra barnfamiljer. Helsingfors den 23 mars 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5