Tulvariskien alustava arviointi Kaakamojoen vesistöalueella
Sisältö 1 Taustaa... 3 2 Vesistön kuvaus... 4 2.1 Hydrologia... 5 2.2 Asutus ja maankäyttö... 7 2.3 Kaavoitus... 8 2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet... 10 2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö... 10 3 Historiallinen tulvatieto... 11 3.1 Toteutuneet tulvat... 11 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa... 11 4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit... 12 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus... 12 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin... 12 5 Tulvariskialueiden tunnistaminen... 14 5.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset... 14 5.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle... 14 5.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle... 14 5.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle... 15 5.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka... 15 6 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet... 16 7 Lähteet... 17 2
1 Taustaa Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) ja siihen liittyvä asetus (659/2010) tulivat voimaan kesällä 2010. Lain tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Vesitaloudellisten keinojen ohella kiinnitetään huomiota erityisesti alueiden käytön suunnitteluun ja rakentamisen ohjaukseen sekä pelastustoimintaan. Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää vahingollisia seurauksia ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle. Lain ja asetuksen avulla toimeenpannaan Euroopan unionin tulvadirektiivi (Direktiivi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta, Eurooppa 2007). Tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkittävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpiteiden selvittäminen. Tulvariskien alustavan arvioinnin avulla (määräaika 22.12.2011) etsitään alueet, joilla tulvista voi aiheutua merkittävää vahinkoa. Näille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariski-kartat (määräaika 22.12.2013) sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat (määräaika 22.12.2015). Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttamat mahdolliset vahingot, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo tärkeän pohjan tulvariskien hallinnalle. Vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskien alustavasta arvioinnista huolehtii valtion aluehallintoviranomaisena elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY). Kunnat vastaavat hulevesitulvariskien arvioinnista alueellaan. Lain mukaan tulvariskien alustava arviointi tehdään toteutuneista tulvista sekä ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä saatavissa olevien tietojen perusteella ottaen huomioon myös ilmaston muuttuminen pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa kerätään tiedot toteutuneista ja mahdollisista tulevaisuuden tulvista ja niiden haitallisista vaikutuksista. Laajoja uusia selvityksiä ei tulvariskien alustavan arvioinnin yhteydessä tehdä, vaan se perustuu olemassa olevaan tietoon. Vesistöalueiden tulva-riskien alustava arviointi tehdään vesistöalueittain ja meritulvariskien alustava arviointi ELY-keskuksittain. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää vesistöalueen ja merenrannikon merkittävät tulvariskialueet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ehdotuksesta. Tulvariskien alustavan arvioinnin tavoitteena on löytää tulvariskilain (620/2010) 8 :n mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Merkittävyyden arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset: 1) vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle 2) välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen 3) yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen 4) pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle 5) korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle 3
2 Vesistön kuvaus Kaakamojoen vesistöalue (66) on pieni vesistöalue Etelä-Lapissa Tornion, Keminmaan ja Tervolan kuntien alueella. Joki laskee Perämereen Kemijoen ja Tornionjoen välissä. Kaakamojoen vesistöalue on osa Kemijoen vesienhoitoaluetta (Kuva 1). Kaakamojoen vesistöalue on laajuudeltaan 478 km². Vesistöalueen järvisyysprosentti on 0,38 (Ekholm Matti 1993). Kuva 1. Kemijoen vesienhoitoalue ja Kaakamojoen vesistöalue Kaakamojoen vesistöalueella Kaakamojoki on vesistöalueen suurin joki. Kaakamojoen pituus on 61 km ja valuma-alueen koko on 220 km². Pääuoman lisäksi vesistöalueella on yksi sivujoki, Tieksonjoki, jonka valuma-alue on 100 km². Vesistöalueen muita merkittäviä jokia ovat Saarajoki ja Korttojoki (taulukko 1). Vesistöalueen suurimmat järvet ovat Korpijärvi ja Haapajärvi, jotka ovat molemmat pinta-alaltaan alle 50 ha (taulukko 2). Kaakamojoen pääuoman kokonaispudotuskorkeus on 70 m ja sen suurimmat kosket ovat Kuusimaankoski, Ylijoenkoski, Kalkkikoski, Juvankoski, Juusonkoski, Pirttikoski, Ämmänkoski, Mykänkoski, Kalliokoski, Mertakoski ja Karvolankoski. Kaakamojoen vesistöalueen suurimmat taajamat ovat Kaakamo, Arpela ja Ruottala. 4
Taulukko 1. Kaakamojoen vesistöalueen suurimmat joet. Nimi Pituus (km) Valuma-alueen pinta-ala (km 2) Pudotuskorkeus (m) Kaakamojoki 61 220,09 70 Tieksonjoki 27 100 24 Saarajoki 15 78,89 18 Korttojoki 15 47,27 56 Taulukko 2. Kaakamojoen vesistöalueen suurimmat järvet. Nimi Pintaala (ha) Kunta Korpijärvi 41 Tornio Haapajärvi 38 Tervola Kuva 2. Kaakamojoen vesistöalueen kunnat sekä merkittävimmät joet ja järvet. 2.1 Hydrologia Kaakamojoen vesistöalue (66) jakautuu seitsemään valuma-alueeseen (kuva 3, taulukko 3). 5
Taulukko 3. Kaakamojoen vesistöalueen valuma-alueet, niiden pinta-alat (F) ja järvisyysprosentti (L). (Ekholm 1993) Nro Nimi Alaraja F km² L % F₁ km² L₁ % 66 Kaakamojoen vesistöalue Perämeri 478,13 0,83 478,13 0,38 66.001 Kaakamojoen alaosan alue Perämeri 63,48 0,00 478,13 0,38 66.002 Kaakamojoen keskiosan alue Saarajoki 55,44 1,32 203,88 0,66 66.003 Kaakamojoen yläosan alue Juusankoski 101,17 0,42 148,44 0,42 66.004 Tieksonjoen valuma-alue Kaakamojoki 100,12 0,00 100,12 0,00 66.005 Korttojoen valuma-alue Kaakamojoki 47,27 0,42 47,27 0,42 66.006 Saarajoen valuma-alue Kaakamojoki 78,89 0,58 78,89 0,58 66.007 Tärkämänojan valuma-alue Kaakamojoki 31,76 0,06 31,76 0,06 ('₁ vesistöalueen ala ja järvisyys alarajalla) Kuva 3. Kaakamojoen 3-vaiheen valuma-alueet. Vesistöalueelta ei ole virtaama- eikä vedenkorkeuden mittausasemia, joten vesistöstä ei ole virallista tietoa vedenkorkeuksista tai virtaamista. Kaakamojoen vesistöalue sijaitsee lähellä merta alavalla alueella, joten korkeuserot ovat pieniä. Vesistöalueen pohjoisosissa korkeimmat alueet ovat 185 metriä merenpinnan yläpuolella kun taas vesistöalueen alaosissa maanpinta on vain muutamia metrejä merenpinnan yläpuolella (kuva 4). Korkeimmat alueet sijaitsevat Tornion kunnan alueella. Kaakamojoen vesistöalueella on paljon 6
pohjavesialueita, yhteensä yli 3000 ha (Suomen ympäristökeskus). Näistä kuusi aluetta kuuluu vedenhankinta varten tärkeään alueeseen, eli I-luokkaan. Lisäksi alueella on viisi vedenhankintaan soveltuvaa aluetta (II-luokka) ja 17 III-luokan pohjavesialuetta. Kuva 4. Korkeussuhteet Kaakamojoen vesistöalueella. 2.2 Asutus ja maankäyttö Kaakamojoen vesistöalue on pinta-alaltaan pieni. Se sijoittuu suurimmaksi osaksi Tornion kunnan alueelle. Lisäksi vesistöalue on Keminmaan ja Tervolan kuntien alueilla. Vesistöalueen merkittävimmät taajamat ovat Kaakamo, Arpela ja Ruottala. Lisäksi Keminmaan keskustan alueet ovat osittain vesistöalueella. Kaakamojoen vesistöalueella asuu noin 2 250 asukasta. Väestöstä 29 % asuu Kaakamojoen pääuoman varrella, joka sijaitsee Tornion ja Keminmaan kuntien alueella. Noin 90 % Kaakamojoen vesistöalueen pinta-alasta on metsämaata (taulukko 4). Metsämaiden sekä avoimien kankaiden ja kalliomaiden osuus on yli 80 % vesistöalueen pinta-alasta. Ainoastaan vajaa 3 % pinta-alasta on rakennettua aluetta ja maatalousalueita on alle 9 % (kuva 5), Rakennetut alueet ja maatalousalueet sijoittuvat Kaakamojoen varteen. Kosteikkoja ja avoimia soita on melko vähän, noin 7 % vesistöalueen pinta-alasta. 7
Taulukko 4. Maankäyttö Kaakamojoen vesistöalueella (Corine 2000.) Maankäyttöluokka Pinta-ala (ha) Määrä (%) Rakennetut alueet 1 309 2,74 Maatalousalueet 3 960 8,28 Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat 38 846 81,25 Kosteikot ja avoimet suot 3 444 7,20 Vesialueet 250 0,52 Kaikki yhteensä 47 809 100,00 Kuva 5. Maankäyttö Kaakamojoen vesistöalueella. 2.3 Kaavoitus Tulvariskien hallinnan kannalta kaavoituksen ja muun alueellisen maankäyttösuunnittelun vaikutukset koskevat asutusta, elinkeinoa ja muuta rakennettua ympäristöä, mutta lisäksi ne koskevat luonnonsuojelualueita ja suojeltuja kohteita. Maakuntakaavoitus ohjaa periaatteet ja suuntaviivat alueiden käytöllä ja yleiskaavoissa ja asemakaavoissa määrätään tarkemmat määräykset tulvauhanalaisen alueen rakentamisesta. Kaakamojoen vesistöalueella voimassa olevia kaavoja ovat Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava ja Länsi-Lapin seutukaava, johon maankäytön strateginen suunnittelu perustuu. Seutukaavassa on varattu alueita erilaisille toiminnoille, kuten taajamatoiminnoille, virkistyskäytölle ja 8
luonnonsuojelualueille. Seutukaavalla ohjataan myös tulvavaara-alueiden maankäyttöä. Tuulivoimamaakuntakaavassa on osoitettu alueita, joille on mahdollista sijoittaa tuulivoimaloita. Alueella on aloitettu Länsi-Lapin maakuntakaavan laatiminen, jonka arvioidaan valmistuvan vuoteen 2012 mennessä. Länsi-Lapin maakuntakaava tulee kumoamaan Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan sekä Länsi-Lapin seutukaavan. Kaakamojoen vesistöalueelle ulottuu kaksi yleiskaavaa, Tornion yleiskaava 2021 ja Keminmaan keskustan osayleiskaava. Kuva 6. Kaakamojoen vesistöalueen yleiskaavat ja seutukaavan aluevaraukset. 9
2.4 Suojelualueet ja kulttuuriperintökohteet Kaakamojoen vesistöalueella sijaitsee yhteensä viisi eri Natura2000-aluetta. VPD Natura-alueita ei ole vesistöalueella. Kulttuuriympäristökohteista vesistöalueella on yksi valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö -kohde (RKY), joka on Pohjanmaan rantatie. Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalueen eteläosassa. Kaakamojoen vesistöalueelta on löydetty 48 muinaisjäännöslöytöä. 2.5 Tulvasuojelu ja vesistöjen käyttö Kaakamojoen vesistöalueella ei ole tietoa tehdyistä tulvasuojelutoimenpiteistä. 10
3 Historiallinen tulvatieto 3.1 Toteutuneet tulvat Kaakamojoella ei ole ollut suuria tulvia. Jääpatojen aiheuttamat tulvat ovat joskus aiheuttaneet vahinkoa kiinteistöille johtaville teille. Muita vahinkoja ei ole tiedossa. Myöskään Maa- ja metsätalousministeriön TIKE tietokantaan ei ole kirjattu tulvavahinkokorvauksia Kaakamojoelta. 3.2 Arvio toteutuneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa Kaakamojoen vesistöalueelta ei ole tietoa että olisi ollut vahinkoja aiheuttaneita tulvia. 11
4 Tulevaisuuden tulvat ja tulvariskit 4.1 Ilmastonmuutoksen vaikutus Kaakamojoen vesistön alueella ei ole tutkittu ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta koko Etelä-Lappia koskevia tutkimuksia voidaan käyttää suuntaa antavana arviona. Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin sateiden ja lämpötilan muutosten kautta. Tuoreimpien ilmastonmuutostutkimusten mukaan tulevaisuudessa lämpötilat tulevat nousemaan muutamia asteita sekä sateet tulevat kasvamaan. Muutokset lämpötiloissa ja sademäärissä arvioidaan olevan voimakkaampia talvella kuin kesällä. Lämpötilan nousu ja sateiden määrä vaikuttavat lumipeitteen paksuuteen, joka vaikuttaa merkittävästi kevättulvien kokoon. (Veijalainen 2010.) On todennäköistä, että Pohjois-Suomessa lisääntyvät talvisademäärät yhdistettynä aluksi vähäiseen lämpötilan nousuun johtavat mahdollisesti lähivuosikymmeninä kevättulvien riskin kasvuun (Tammelin ym. 2002). Mutta myöhemmin ilmastonmuutoksen edetessä lämpötilan nousun myötä talviaikaiset sateet tulevat yhä enemmän vetenä, jolloin lumipeitteen paksuus ohenee ja sitä kautta myös tulvat mahdollisesti tulevat pienenemään. Tosin kevätaikaiset runsaat vesisateet voivat lisätä tulvariskiä keväällä. Myös kesän ja syksyn rankkasateiden yleistyminen voi lisätä kesä- ja syystulvariskejä, mutta Lapissa suurimmat tulvat ovat tulevaisuudessa edelleen kevään lumensulamistulvia (Veijalainen 2010.) Yleisesti Lapissa ilmastonmuutoksen arvellaan ohentavan jäitä, jolloin jääpatoriski pienenee. Toisaalta ilmaston lämmetessä talvi tulee myöhemmin, jolloin jääkansi muodostuisi nykyistä myöhemmin, mikä puolestaan lisää suppojään muodostumista. Lisäksi talviaikaiset vesisateet voivat aiheuttaa muutoksia jään rakenteeseen, jolloin jäiden kestävyys voi muuttua. Ilmastonmuutoksen vaikutus tulvariskien on vielä epävarmaa, sillä siihen vaikuttavat kuinka paljon lämpötilat ja sademäärät tulevat muuttumaan. Riskinäkökulmasta katsoen voisi olla perusteltua varautua kevättulvien pieneen kasvuun lähivuosikymmenien aikana. 4.2 Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin Suurimmat tulvavahingot aiheutuvat tulvaherkille alueille rakennetuille rakennuksille ja teille. Myös tulvaalueella sijaitsevat maatilat voivat kuormittaa vesistöä runsaasti tulva-aikana. Kaakamojoen vesistöalueella oli vuonna 2009 yhteensä noin 2 200 asukasta (RHR 2009). Asukkaista 29 % asuu Kaakamojoen varrella. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta tilastokeskuksen tietokannoista voidaan saada kuntakohtaiset väestöennusteet Kaakamojoen vesistöalueella sijaitsevista kunnista. Väestöennusteiden mukaan tulevaisuudessa väestön määrä kasvaa Torniossa noin 7 % ja Keminmaassa 1 %, mutta vähenee Tervolan kunnassa noin 12 %. Kuntien yhteenlaskettu kasvuennuste on 3,1 %. Pääosa asutuksen kasvusta keskittyy vesistöalueen ulkopuolella sijaitseviin Tornion kaupunkiin ja Keminmaan keskustan alueelle. Kaakamojoen vesistöalueella suurin osa asutuksesta on maaseutuasutusta, eikä suuria asutuskeskittymiä ole tulvaherkillä alueilla. Rakentamisen paineet Kaakamojoen vesistöalueen taajamissa ovat pienet. 12
Taulukko 5. Kaakamojoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestön määrä vuonna 2009 ja ennustettu väestökehitys vuoteen 2030. (Lähde Tilastokeskus 2011) Kunta 2009 2015 2020 2030 Muutos (%) v. 2009-2030 Tornio 22 426 22 968 23 351 23 975 6,5 Keminmaa 8 606 8 559 8 595 8 672 0.8 Tervola 3 462 3 271 3 170 3 099-11.7 Yhteensä 34 648 34 798 35 116 35 746 3.1 Kaakamojoen vesistöalueella tulvariskejä voivat lisätä myös turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen. Laajojen hakkuualueet sekä soiden kunnostusojitukset voivat vaikuttaa jokien tulvimiseen sekä lisätä vesistön kuormitusta. Hyvärinen ja Vehviläinen (1981) ovat arvioineet metsäojitusten aiheuttamaksi kevätylivirtaamien lisääntymiseksi n. 0,5 % valuma-alueen yhtä ojitusprosenttia kohti Pohjois- Suomen aapasuoalueilla. (Hyvärinen 1984.) 13
5 Tulvariskialueiden tunnistaminen Kaakamojoen vesistöalueelle ei ole tehty tulvariskien alustavaan arviointiin kehitettyä paikkatietoanalyysiä, jolla selvitettäisiin mahdolliset alavat alueet vesistöalueelta. Kaakamojoen vesistöalueella on vähän asukkaita ja erityiskohteita, joten aluetta tarkastellaan kevyemmällä menettelyllä ilman mallinnettua tulvaaluetta. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu kokemusperäiseen tietoon, paikkatietoaineistoihin ja ympäristöhallinnon tietojärjestelmiin. 5.1 Kokemusperäinen tieto ja aikaisemmat selvitykset Kaakamojoen vesistöalueelta ei ole tietoa aikaisemmin tapahtuneista suurista tulvista eikä mahdollisista tulvavahingoista. Jääpatotulvat ovat aiheuttaneet jonkin verran vahinkoa kiinteistöille johtaville teille. Tarkasteltaessa tulvariskejä kokemusperäisen tiedon perusteella, esille ei noussut tulvariskialueita. 5.2 Tulvariski ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle Kaakamojoen vesistöalueella asutus on keskittynyt Keminmaan, Kaakamon, Kalkkimaan ja Arpelan taajamiin. Vapaita tontteja Kaakamojoen vesistöalueella sijaitsee mm. Arpelassa. Arpelassa rakentamisen paineet ovat pienet. Uusia tontteja on kaavoitettu alueelle noin 120, joista maksimissaan 7 voi sijoittua rantaalueille. Keminmaan kunnassa vapaita tontteja on Pörhölän alueella, jossa laajennetaan pientaloaluetta. Keminmaan rakentamisen painealueet Kaakamojoen vesistön alueella eivät kuitenkaan ole tulvaherkillä alueilla. Erityisiä riskikohteita tulvan uhatessa ovat sairaalat ja vanhainkodit, koska niissä olevien ihmisten liikkuminen on rajoitettua. Muita merkittäviä riskikohteita ovat mm. päiväkodit ja koulut. Rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR2009) tietojen mukaan Kaakamojoen vesistöalueella on yhteensä kolme vaikeasti evakuoitavaa kohdetta. Arpelassa sijaitsee terveyskeskus lähellä vesistöä, mutta on epätodennäköistä että tulva nousee rakennukseen asti. Kaakamossa on yksi koulurakennus, mutta sitä käytetään vakinaiseen asumiseen. Lisäksi Kaakamossa on yksi lasten päiväkoti, joka sijaitsee vesistön lähellä. Vedenottamoon päässyt tulvavesi voi aiheuttaa talousveden pilaantumisen, jonka seuraukset voivat olla merkittäviä ihmisen terveydelle. Kaakamojoen vesistöalueella ei ole yhtään vedenottamoa vesistön läheisyydessä. Tarkasteltaessa tulvariskejä ihmisen terveydelle ja turvallisuudelle esille nousi Kaakamon alue. 5.3 Tulvariski yhteiskunnan kannalta tärkeälle toiminnalle Yhteiskunnan kannalta tärkeät toiminnot käsittävät koko infrastruktuurin ja sen ylläpidon. Lisäksi tässä luvussa tarkastellaan vesistöalueen merkittävimpiä taloudellisen toiminnan kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm. elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat ja lentoasemat, joiden toimintojen pitkäaikainen keskeytyminen voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja yhteiskunnalle Kaakamojoen vesistöalueella ei ole elintarvike- ja lääketeollisuuden toiminnan kohteita eikä lentokenttiä tai satamia. Rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan Kaakamojoen vesistöalueella ei ole ainuttakaan palo- ja pelastustoimen rakennusta. Vesistöalueella on neljä toiminnassa olevaa tietoliikenteen rakennusta, joista 14
mikään ei sijaitse tulvaherkällä alueella. Voimalaitosrakennuksia on yhteensä kolme, joista yksi on Keminmaan muuntoasema. Voimalaitosrakennukset eivät sijaitse tulvaherkällä alueella. Digiroad-aineiston mukaan Kaakamojoen vesistöalueella on yhteensä 39 km valtatietä, 24 km seututietä ja 97 km yhdystietä/kokoojakatua. Teitä on yhteensä noin 160 km. Rautatietä vesistöalueella on yhteensä noin 10 km. Vesistöalueella tulva voi nousta tielle alavilla alueilla suuren tulvan aikana, mutta teiden katkeamiset ovat pienialaisia ja kiertoteitä löytyy. Tulva ei todennäköisesti uhkaa rautatietä, sillä rautatien penkat ovat korkealla, eikä tulvan arvioida nousevan sinne asti. Tarkasteltaessa tulvariskejä yhteiskunnan kannalta tärkeille toiminnoille esille ei noussut tulvaherkkiä alueita 5.4 Tulvariski ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Tarkasteltaessa tulvariskiä ympäristölle otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa äkillistä ympäristön pilaantumista tulvatilanteessa ja aiheuttaa vahingollisen seurauksen ihmisen terveydelle, esim. talousveden pilaantumisen seurauksena. Tulvan sattuessa ympäristölle haittaa voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon ympäristölupavelvolliset toimijat. Kaakamojoen vesistöalueella ympäristön kuormittamista aiheuttaa lähinnä maatilat sekä turvetuotantoalueet. Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) mukaan Kaakamojoen vesistöalueella on viisi maatilaa, joista kaksi sijaitsee Kaakamojoen varrella lähellä vesistöä. Arpelassa sijaitsee Arpelan Vesiosuuskunnan asutusjäteveden puhdistamo Kaakamojoen rannalla. Lisäksi vesistöalueella on kaksi Vapon turvetuotantoaluetta, Arpela ja Korpijärvi. Maaperän tilan (MATTI) -paikkatietoaineiston perusteella Kaakamojoen vesistöalueella on kaksi lopetettua kaatopaikkaa, Arpelan ja Kaakamon kaatopaikat. Lisäksi Keminmaan alueella on kaksi huoltoasemaan, polttonesteen jakeluasema sekä Pörhön autokorjaamo. Nämä kohteet eivät ole tulvaherkillä alueilla. Kaakamojoen vesistöalueella ei ole kulttuuriperintökohteita, jotka vahingoittuisivat tulvassa. Tarkasteltaessa tulvariskejä ympäristölle ja kulttuuriperinnölle Kaakamojoen vesistöalueelta nousi esille Arpelan taajama. 5.5 Vesistörakenteiden aiheuttama tulvauhka Kaakamojoen vesistöalueella ei ole vesistörakenteita, jotka aiheuttaisivat tulvauhkaa. 15
6 Tarkastelussa esille tulleet tulvariskialueet Kaakamojoen vesistöalueella tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon luvussa viisi tarkastellut yleiseltä kannalta katsoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Alue voidaan nimetä merkittäväksi tulvariskialueeksi kun se täyttää tulvalain 8 :ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8, 1 ja 2 momentti). Merkittävälle tulvariskialueelle tullaan laatimaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä koko vesistöalueen kattava tulvariskien hallintasuunnitelma. Alueet, jotka eivät täytä merkittävän tulvariskialueen kriteerejä, mutta ovat nousseet esille tulvaherkkinä alueina, huomioidaan muina tulvariskialueina. Näille alueille voidaan tehdä resurssien ja tarpeiden mukaan paikallista tulvan hallinnan suunnittelua sekä tulvasuojelun toimenpiteitä. Yksittäisiä erityiskohteita voidaan myös suojata tilapäisillä tulvasuojelun toimenpiteillä. Kaakamojoen vesistöalueella nousi esille kaksi aluetta, Kaakamo ja Arpela, joissa kummassakin on yksi tulvaherkkä kohde. Kaakamossa sijaitsee veden läheisyydessä vaikeasti evakuoitava kohde, lasten päiväkoti. Arpelassa vesistön läheisyydessä sijaitsee ympäristölle haitallinen kohde, asutuksen jätevedenpuhdistamo. Lisäksi Arpelassa on turvetuotantoalue, jonka päästöt voivat hieman kuormittaa vesistöjä tulvan aikana, mutta niiden ei arvioida aiheuttavan laaja-alaista ja pitkäkestoista vahinkoa ympäristölle ja päästöt laimenevat tulvavesissä. Yksittäiset kohteet on mahdollista suojata erikseen tulvapenkereillä tai tilapäisillä tulvasuojelumenetelmillä. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei esitä Kaakamojoen vesistöalueelle merkittäviä tulvariskialueita. Kaakamojoen vesistöalueella ei ole tulvariskialueita, jotka täyttävät tulvariskilain (620/2010) 8 :n vaatimukset merkittävästä tulvariskialueesta. 16
7 Lähteet Ekholm Matti 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Hyvärinen, V. 1984. Virtaamaoloista Suomessa. Vesihallituksen monistesarja 278. Vesihallitus, Helsinki. Lapin ympäristökeskus. 2009. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Yhteistyöllä parempaan vesienhoitoon. Lapin ympäristökeskus Suomen ympäristökeskus 2010. Tulvariskien alustavaa arviointia varten laskettuja vesistöaluekohtaisia tunnuslukuja. Tammelin, B., Forsius, J., Jylhä, K., Järvinen, P., Koskela, J., Tuomenvirta, H., Turunen, M.,Vehviläinen, B. ja Venäläinen, A. 2002. Ilmastomuutoksen vaikutus energiahuoltoon. Ilmatieteen laitos, Helsinki Tilastokeskus 2011. Väestöennuste 2009. Ennustetut väestönmuutokset sukupuolen mukaan alueittain 2009 2040. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. 10.2.2011. Tilastokeskus 2011. Väkiluku sukupuolen mukaan alueittain sekä väestömäärän muutos 31.12.2009. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. 10.2.2011. Veijalainen, N. 2010. Tulvien muuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Rovaniemellä ja Kittilässä. Clim-ATIC. Julkaisematon raportti. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 17