TYÖJÄRJESTYS ESITYKSET JA SUOMEN AMMATTIYHDISTYS. TEN KESKUSLIITON (SAK) r.y. KUUDENNELLE VARSINAISELLE EDUSTAJAKOKOUKSELLE EDUSTAJAKOKOUS PIDETÄÄN HELSINGIN TYÖ VÄENTALON JUHLASALISSA ALKAEN K E S K I V 11 K- KONA 27 PÄIVÄNÄ KESÄKUUTA 1951 KELLO 10
Oy. Kehityksen Kirjapaino, Pori, 1951 tf mxjit,.-jjt»jj^-- j imbh>,,i.,i, Hl, iimfovmtvm^fa***^^
TYÖJÄRJESTYS Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) r.y;n kuudennessa sääntömääräisessä edustajakokouksessa 27. ja sitä seuraavina päivinä kesäkuuta 1951.. 1. Kokouksen alkutoimenpiteet: a) Kokouksen avaus. b) Kutsuvieraiden tervehdykset. c) Kokouksen laillisuuden toteaminen. d) Edustajain nimenhuuto. 2. Kokoustoimitsijain vaalit: a) Puheenjohtajien vaali. b) Sihteerien vaali. c) Pöytäkirjan tarkastajani vaali. d) Ääntenlaskijani vaali. 3..Kokouksen työjärjestyksen ja kokoussääntejen hyväksyminen. 4. Valiokuntien vaalit: a) Järjestävä valiokunta. b) Sääntö- ja järjestömuotovaliokunta. c) Menettelytapavaliokunta. d) Raha-asiain valiokunta. 5. Kertomus SAK:n toiminnasta vuosilta 1947 50. 6. SAK:n sekä sen lehtien "Palkkatyöläinen" ja "Löntagaren' tilikertomukset vuosilta 1947 50. 7. Vastuuvapauden myöntäminen työvaliokunnalle ja valtuustolle, 8. Katsaus toimintaan vuoden 1951 aikana., 9. Palkka- ja talouspoliittiset kysymykset: a) Palkkapolitiikka. b) Työllisyyspolitiikka. - c) Verotuspolitiikka. d) Maatalouspolitiikka. e) Henkisen työntekijäin palkkaus. f) Sosialisoiminen.
4 10. Muutokset SAK m sääntöihin. 11. Muutokset ammatillisten paikallisjärjestöjen sääntöihin. 12. Jäsenmaksukysymykset. 13. Järjestömuodot ja Iiittorajat sekä jäsenyyttä koskevat kysymykset. 14. Järjestö', valistus- ja opintotyö. 15. SAK:n kansainväliset suhteet. 16. Sosiaaliset uudistukset:, a) Työaika. b) Vuosiloma. c) Ammattientarkastus. dy Luottamusmiesten aseman turvaaminen. «) Ammattitaudit ja tapaturmat. 1) Sairausvakuutus. g) Eläkekysymykset. h) Naisten sosiaalinen suojelu. 17. Ammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyys- 18. Rauhankysymys. 19. Työehtosopimuskysymykset. 20. Itationalisointikysymykset. 21. Työmaaterrori. 22. Nuorisoa koskevat kysymykset. 23. Sekalaiset alustukset. 24. Edustajain päivärahan suuruuden määrääminen. 25. SAK:n puheenjohtajan ja toisen puheenjohtajan vaali. 26. SAK:n työvaliokunnan vakinaisten ja varajäsenten vaali..27. SAK:n valtuuston jäsenten ja varajäsenten vaali. 28. SAK:n tilintarkastajain ja heidän varamiestensä vaali. 29. Kokouksen lopettaminen.
9. Polkka- ja talouspoliittiset kysymykset: SAK: n työvaliokunnan esitykset lähiajan toimintaohjeista, talouselämään liittyvien kysymysten hoitamiseksi. ESITYS N:o 1. Yleinen palkka- ja talouspolitiikka. Kahdessa edellisessä edustajakokouksessa on perusteellisesti käsitelty ammattiyhdistysliikkeen periaatteellista suhtautumista siihen, millä tavalla maamme talouselämää olisi hoidettava. Kuluneina edustajakokousten välisinä kausina on ammattiyhdistysliikkeen johto pyrkinyt käytettävissään olevin keinoin ja voimin toteuttamaan näin vahvistettuja suunnitelmia. Huomattava osa asetetuista tavoitteista on saavutettu ja eräissä suhteissa on niihin syytä olla tyytyväisiä. Toisaalta on toteuttamatta jäänyt sellaista', mitä näihin ohjelmiin on'tavoitteeksi asetettu. Arvioitaessa syitä'siihen,' mistä Viimeksi mainittu johtuu, on aihetta mainita, että olosuhteissa on tapäktunut paljon sellaisia muutoksia kielteiseen suuntaan, että m&hdqlusuudet ovat muodostuneet rajoitetummiksi kuin miksi ne päätöksiä vahvistettaessa arvioitiin. Ennenkaikkea on syytä mainita, että poliittiset olosuhteet «vat. huomattavalla tavalla muuttuneet ns. porvarillisten voimien. xyhddstymisea kautta, joka on aiheuttanut aikaisempaa lujemman vastustuksen ammattiyhr distysliikkeen pyrkimyksille. Samaan aikaan ovat ammattiyhdistysliikkeen sisäiset ristiriidat edellisen edustajakokouksen verrattain suuresta yksimielinsyydestä huolimatta entisestään syventyneet. Syventyminen on tapahtunut juuri niiden kysymysten kohdalta, joista edellinen edustajakokous joutui antamaan päätöslauselman sen johdosta, että suhtautumisessa järjestöpäätösten ja SAK:n sääntöjen sekä menettelytapapäätösten kunnioittamiseen ei ollut löydetty yhteistä pohjaa. Päätöslauselmasta huolimatta on poliittisten, tarkoitusperien saavuttamiseksi osa SAK:n jäsenistöä toiminut vastoin SAK:n edustajakokouksen selväsanaisesti SAK:n periaatteista lausumaa kantaa. Tällainen menettely oh heikentänyt rivejä samaan aikaan, kun työnäni tajataholla on edellämainittua ryhdistymistä tapahtunut. Tarkasteltaessa edelläelevan valossa tulevalle toimintakaudelle jääviä tehtäviä, toteamme, että paitsi SAK:n perustavan kokouksen ja SAK:n sääntöjen maamme ammattiyhdistysliikkeelle viitoittamia periaatteellisia tavoiti teitä, on ammattiyhdistysliikkeen velvollisuutena lähiajan ajankohtaisina
tavoitteina ja tehtävinä ammattiyhdistysliikkeen talouspoliittisen ohjelman hoitaminen tavalla, joka pyrkisi suunnitelmatalouden merkeissä takaamaan maan palkannauttijoille täystyöllisyyden ja sen ohella mahdollisuudet jatkuvaan elintason kohottamiseen. Kuluneet sodanjälkeiset vuodet ja osittain sotavuodetkin ovat osoittaneet kenelle tahansa, että ainoa oikea tapa hoitaa maamme talouspolitiikkaa on talouspoliittisen suunnitelmallisuuden tie. Yrityksistä huolimatta ei vakavalle pohjalle perustuvaa talouspoliittista suunnitelmaa ole maassamme kuitenkaan onnistuttu luomaan. Tämän esteenä on lähinnä ollut se, että riittävän voimakasta ryhmittymää, joka olisi ottanut ohjelmana toteuttaakseen tällaisen suunnitelman, ei ole onnistuttu kokoamaan. Ilmeisesti palkannauttijain etujen mukaista olisi, että ammattiyhdistysliike kaikin keinoin pyrkisi myötävaikuttamaan tällaisen ryhmittymän syntymiseen palkannauttijoille turvallisen ohjelman merkeissä. Vaikka ohjelma ei ensivaiheissa täyttäisikään kaikkia niitä toiveita ja periaatteellisia vaatimuksia, joita ammattiyhdistysliikkeen tavoitteiden mukaisesti sille olisi annettava, olisi tällainen rajoitetumpikin ohjelma palkannauttijoille ehdottomasti edullisempi kuin jatkaa talouselämämme vaikeuksia kokonaan ilman ohjelmaa ja siten jatkuvasti ylläpitää palkannauttijain eduille vaarallista tilanteiden kielteiselle kehittymiselle otollista inflaatiotendenssin olotilaa. Vaikka tähän mennessä onkin onnistuttu estämään taakan siirtäminen yksinomaan palkannauttijain kannettavaksi, voivat konjunktuurit milloin taliansa muuttua epäedullisemmiksi ja siten syntyä käänne olosuhteiden kehittymiselle mainittuun kielteiseen suuntaan., Talouspoliittisen suunnitelman tulisi ennenkaikkea sisältää pyrkimys täystyöllisyyden ylläpitämiseksi maassamme. Jo sellaisenaan sen tulisi ymmärtääksemme olla kaikkien piirien hyväksyttävissä, koska se merkitsisi maan tuotantovarojen tärkeimmän osan työvoiman tehokkainta käyttämistä. Työvoiman tehokas käyttäminen puolestaan merkitsee kullakin hetkellä kaikkien mahdollisten voimien käyttämistä kansantulon lisäämisen hyväksi. Tällöin luotaisiin palkannauttijain kannalta katsottuna edelleen paraneva reaalinen pohja toisaalta elintason kohottamiselle ja toisaalta sen jatkuvalle turvaamiselle mahdollisten vaikeuksienkin esiintyessä. Pintapuolisenkin arvioinnin merkeissä on kenelle tahansa mahdollista todeta, että kaikki edellytykset suunnitelman luomiselle ja sen toteuttamiselle ovat olemassa. Ammattiyhdistysliikkeen tarkoitusperien mukaista olisi osallistuminen tällaisen "suunnitelman luomiseen ja toteuttamiseen. Ammattiyhdistysliikkeen ja \sen jäsenten etujen vastaista ei myöskään olisi vastuun ottaminen näissä merkeissä. Vastuun ottaminen ei merkitsisi muuta kuin työehtosopimusperiaatteiden syventämistä ja taloudellisen kansanvallan laajentamista maassamme. Itse ohjelman toteuttamiselle ja taloudellisen kansanvallan laajentamiselle olisi tärkeätä, että samassa yhteydessä vaadittaisiin mm. tuotantokomiteatoiminnan kehittämistä siihen suuntaan, johon ^ jtcfc^aifr3w3ia&iiitfc>aea4»i»f«*r stjaridtbtoemahftft»:': ** icttaift-*'»**») ä
ammattiyhdistysliikkeen taholta tuotantokomitealakia uudistettaessa ehdotettiin kuljettavaksi. Huomioonottaen sen laajakantoisen merkityksen, mikä maamme talouselämässä maataloudella on toisaalta suuren väestöryhmän elättäjänä ja elintarvikkeiden tuottajana ja toisaalta täystyöllisyyden turvaajana ja elintarvikkeita tuottavana tekijänä palkannauttijain elinkustannusten ja teollisuuden tuotantokustannusten muodostajana on välttämätöntä, että ammattiyhdistysliikkeen piirissä otetaan selvä kanta maamme maatalouspoliittiseen ohjelmaan nähden, siten pyrkien edesauttamaan sen noidutun ympyrän särkemistä, joka tällä hetkellä ja tähän saakka on talouselämämme piirissä aikaansaattanut useita miltei voittamattomalta tuntuvia vaikeuksia. Työva-. liokunta onkin antanut valmistaa tutkimuksen niistä perusteista, joihin am-.mattiyhdistysliikkeen kannanmäärittelyn tulisi nojautua. Tutkimuksen tuloksena julkaistu kirjanen on tarkoitettu toisaalta valaisemaan kysymystä ammattiyhdistysliikkeen koko jäsenistölle ja toisaalta helpottamaan edusta jakokousedustajain ratkaisua. Laadittavan yleisen talouspoliittisen ohjelman tulee edellämainitun puit- i teissä pyrkiä inflaation pysäyttämiseen ja maan talouselämän vakauttami- ; jseen. Tässä suhteessa ammattiyhdistysliikkeen on ohjelmaa laadittaessa vaadittava myös riittävän selväpiirteistä finanssipolitiikkaa, johon liittyy teho- Jcas keinotteluluontoisten investointien estäminen ja pyrkimys uusinvestointien ohjaamiseksi kansantalouden tuottavaisuutta ja täystyöllisyyden ylläpitämistä edistävään suuntaan. Myöskin verotuspolitiikan tulee palvella näitä samoja tarkoituksia ja tässä mielessä onkin työvaliokunta verotuskysymyksiin syvennyttyään päättänyt esittää ehdotuksensa verotuspoliittiseksi ^ohjelmaksi. Päätöslauselmaehdotus ponsineen esiintyy erillisenä esityksenä. Hintojen kehitys on rajoitettua väliaikaista myönteistä kehitystä lukuunot- j tamatta jatkuvasti ollut kulutta jäin kannalta katsoen kielteistä. Hintojen ja ; palkkojen jatkuva kilpajuoksu on näinollen ollut leimaa antavana maamme taloudellisessa elämässä ja vakauttamisyritykset toisensa jälkeen ovat valuneet hiekkaan. Erityisesti ^ on hintakehitys vaikuttanut palkannauttijain elintason kohottamista jarruttaen sen johdosta, että kuluttajille välttämättömien tarvikkeiden hinta on jatkuvasti ollut kohoamaan päin. Onkin ilmeistä, että ammattiyhdistysliikkeen on pyrittävä vaikuttamaan entistä tiukemmin hintojen kehityksen ohjaamisen aikaansaamiseksi. Nojautuen edelläesitettyyn, tulee ammattiyhdistysliikkeen palkkapolitiikan työvaliokunnan käsityksen mukaan pyrkiä' määrätietoisesti rakentumaan. palkan ostovoiman säilyttämiseen ja sen jatkuvaan kohottamiseen. Työva- ; liokunta pitää tärkeänä, että edustajakokous mahdollisimman arvovaltaisella ' tavalla palkannauttijain etujen nimessä toteaa, että ammattiyhdistysuifc-.keen jäsenistön omien etujen mukaista on asettaa sulku palkkakysymyksen muodostamiselle poliittisen huutokaupan välikappaleeksi tunnottomien ja liämäräperäisiä tarkoituksia palvelevieffkesiobtelijoiden hyväksi. Asianomai- 7
8 set on paljastettava riittävän selvästi sen naamarin takaa, jonka he muka. työväen etujen ainoina oikeina asianajajina ovat itselleen omaksuneet. Tämän lisäksi on tarpeen, että edustajakokous toteaa, että ammattiyhdistysliikkeen solidaarinen palkkapolitiikka edellyttää, paitsi heikoimpien ryhmien elintason kohottamispyrkimyksiä ja palkannauttijain yleistä.elintason turvaamista, myöskin palkkojen oikeudenmukaisen tason määrittelemistä eri alojen ja eri ammattiryhmien kesken. Tämä on mahdollista vain siten, että ammattiyhdistysliikkeen piirissä ryhdytään määrätietoisiin tutkimuksiin palkkojen keskinäisen oikeudenmukaisuuden määrittelemiseksi työnarvostukseen perustuvan luokituksen avulla, jolloin arvosteluperusteena on käytettävä työn tekijälleen asettamien vaatimusten oikeudenmukaista, hyvittämistä., Edellä esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi edustajakokous korostaa tulevan edustajakokouskauden aikana yksityiskohtaisempia talous- ja palkkapoliittisia toimenpiteitä suoritettaessa huomioon otettavaksi seuraavia seikkoja: ' ( 1) Ammattiyhdistysliikkeen.tulee pyrkiä vaikuttamaan sellaisen talouspoliittisen suunnitelman aikaansaamiseen ja toteuttamiseen, joka pitemmällä tähtäimellä takaa mahdollisuudet palkannauttijain elintason ' kohottamiseen palkan ostovoiman lisäämisen kautta, samalla kun ohjelma tähtää täystyöllisyyden turvaamiseen. Ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvaltaa on käytettävä yhteiskunnan kokonaisetua palvelevassa mielessä tapahtuvaan teollisuuden ja maatalouden tuotannon lisäämiseen ja edelleen kehittämiseen. 2) Taatakseen ^sen, että edellä mainitut suunnitelmat myös toteutuisivat palkannauttijoita tyydyttävässä hengessä ja tavalla, on ammattiyhdistysliikkeen huolehdittava taloudellisen kansanvallan - kehittämisestä. ja. pajkaanruttijain tehokkaasta edustuksesta kaikissa niissä suunnitel- mien laatimis- ja toimeenpanoportaissa, joita tähän mennessä on asetettu tai tullaan vastedes asettamaan, samalla kun jo nyt toiminnassa, olevia elimiä on pyrittävä kehittämään entistä tehokkaammin toimiviksi. 3) Jotta palkan ostovoima nykyistenkin patikkojen puitteissa saataisiin nopeasti kasvamaan, on huolehdittava siitä, että palkannauttijain kulutuksessa välttämättömiä tarvikkeita tuotetaan riittävästi, että niiden hinnat saataisiin nopeasti alenemaan kohtuulliselle tasolle ja yleensäkin kehittymään kuluttajille edulliseen suuntaan. Tarpeen vaatiessa on. oikeudenmukaisen hintatason aikaansaamiseksi ammattiyhdistysliikkeen, huolehdittava siitä, että tässä suhteessa ryhdytään riittävän jyrkkiin,to$menpiteisiin.,- 4) Ammattiyhdistysliikkeen on kaikin keinoin vaikutettava siihen, ettäkeinottehiluontoinen investointi tehokkain toimenpitein estetään ja että. uusinvestointi tapahtuu ammattiyhdistysliikkeen hyväksymän. talouspoliittjsen suunnitelman mukaisesti ja rajoissa, samalla, kun sen tulee palvella täystyöllisyyden turvaamista ja talouselämän, vakauttamista,..
5) Ammattiyhdistysliikkeen palkkapolitiikkaa on, samalla kun sitä johdetaan keskitetysti palkan ostovoiman lisäämisen ja heikompia ryhmiäturvaavan solidaarisuuden merkeissä, kehitettävä edelleen siten, ettäsolidaarisuusperiaate tulee toteutettua myöskin eri alojen ja eri ammattiryhmien palkkojen keskinäisessä suhteessa oikeudenmukaisuuden, pohjalla käyttäen hyväksi määrätietoista tutkimustyötä työn tekijälleen asettamien vaatimusten selvittämiseksi ja tällaisen työnarvostuksen perusteella laadittuja työluokitustaulukoita. Aikaisemmat päätökset naisten palkkausten perusteista pidetään voimassa edelleenkin sitä periaatetta noudattaen, että samanarvoisesta työnsuorituksesta maksetaan sukupuoleen katsomatta sama palkka. Ammattiyhdistysliikkeen on päättävästl. puututtava kaikkiin sellaisiin tapauksiin, joissa työnantaja pyrkii rationalisointia, aikatutkimuksia tai. työn arvostusta väärinkäyttäen työntekijäin kustannuksella hyötymään. siitä, että ammattiyhdistysliike tuotannon, kohottamisen ja oikeudenmukaisen palkkausjärjestelmän toteuttamisen, tärkeyden tietäen on suhtautunut uudistustoimenpiteisiin myötämielisesti ennenkuin vastaavan laajojen työntekijäjoukkojen koulutus on heitä suojaavassa mielessä ennättänyt kehittyä työpaikoilla ennakolta ehkäisevästi vaikuttamaan. 6) Ammattiyhdistysliikkeen maatalouspoliittinen ja veropoliittinen, kannanmäärittely on saatava käytännössä toteutettua sillä tavoin kuin. se erillisissä päätöslauselmissa on vaadittu toteutettavaksi. SAK:n työvaliokunta. ESITYS N:o 2. Ammattiyhdistysliikkeen verotuspoliittinen ohjelma. Oikeudenmukaisemman ja kaikkia veronmaksajapiirejä tähänastista tasapuolisemmin rasittavan verotusjärjestelmän aikaansaamiseksi esitetään. SAK:n VI:n edustajakokouksen päätettäväksi seuraavaa:. 1) Verojen ja verojärjestelmän on sovelluttava kunkin ajankohdan, vaatimuksiin ja niitä on olosuhteiden sekä yleisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen muuttuessa tarpeellisissa kohdin muutettava. Mikäli inflaatio jatkuu on pidettävä huolta siitä, että verolakeja riittävän nopeasti ja joustavasti tarkistetaan. Verorasituksen jakaantumisessa ei inflaation johdosta saa syntyä toisia veronmaksajaryhmiä rasittavia ja toisia epäoikeudenmukaisesti suosivia muutoksia. Erikoisesti on valvottava, etteivät tarkan ennakkopidätykgen alaisina olevat palkkatulot, inflaatiokehityksen vuoksi joudu liian raskaan rasituksen alaisiksi. 2) Verotuksen on noudatettava maksukykyisyysperiaatetta. Verorasitus on jaettava oikeassa suhteessa kunkin verovelvollisen kantokykyyn. Verot ja verojärjestelmä on niin suunniteltava, etteivät ne aiheuta verovelvollisille tarpeetonta hankaluutta eivätkä estä luonnollista taloudellista ja. yhteiskunnallista kehitystä. Verotus ei saa olla esteenä kansantulon jat- 9-
ao kuvalle kasvamiselle. Verotuksen on tarpeen mukaan sovelluttava yhteen yleisesti hyväksyttyjen työllisyyspoliittisten päämäärien kanssa. Ja siten ei esim. elinkeinoelämää ja taloudellista yritteliäisyyttä saa harkitsemattomilla verotustoimenpiteillä tuhota. Tarpeen vaatiessa on nilt» kohtuullisilla verohelpotuksilla autettava kykeneviksi uusien tuotannonalojen valtaamiseen, vanhojen laajentamiseen sekä tätä tietä uusien työtilaisuuksien luomiseen ja työntekijäin elintason kohottamiseen. 3) Suunniteltaessa toimenpiteitä verorasituksen helpottamiseksi ja sen oikeudenmukaisemman jakaantumisen aikaansaamiseksi on otettava huomioon, etteivät ne johda olemassaolevan yleisen sosiaalisen tason alenemiseen. Entistä suurempaa huomiota on kiinnitettävä verotuksella kerättyjen julkisten varojen käyttöön. Tuhlausta ei ole sallittava ja Varojen käyttämiseen kokonaisuuden kannalta toisarvoisten tarpeitten tyydyttämiseen on suhtauduttava hyvin pidättyvästi. 4) Alullepantuja verorasitustutkimuksia on edelleen jatkettava ja tällöin verotusjärjestelmässä todetut virheet on korjattava. Erikoisesti on tällöin kiinnitettävä huomiota siihen, että eri verojen nojalla syntynyt kokonaisrasitus ei jakaudu epäoikeudenmukaisesti eikä suhteettoman ankarasti rasita taloudellisesti heikommassa asemassa olevia ja vähiten veronmaksukykyisiä veronmaksajaryhmiä ja suosi taloudellisesti paremrmassa asemassa olevia. Verotusta on pyrittävä helpottamaan hankkimalla valtiolle ja kunnille muita tulolähteitä. 5) Toimenpiteisiin voimassaolevan verojärjestelmän yksinkertaistamiseksi on ryhdyttävä. Alempia tuloluokkia suhteellisesti ankarammin rasittavaa välillistä verotusta on asianmukaisesti tarkistettava. Tärkeitä elin-, -vaatetus- ym. kulutustarvikkeista perittäviä tulleja sekä valmiste- ja liikevaihtoveroa on alennettava. Ylellisyysluontbista ja vähemmän tarpeellista kulutusta sen sijaan on suhteellisesti ankarammin verotettava. Liikevaihtoverotuksen olisi saatava entistä enemmän ylellisyysverotuksen luonne. Kokonaisverorasituksen tulee noudattaa oikeaksi katsottavaa progressiota, jolloin rasituksen alaisiksi eivät joudu tietyn rajan alapuolelle jäävät tulot ja varallisuus. 6) Verorasituksen tasapuolisen jakautumisen turvaamiseksi on veronalaisten tulojen ja varallisuuden selvillesaamista ja verotarkkailua tehostettava. Verotarkkäilijain työn tuloksista on säännöllisin väliajoin annettava tietoja julkisuuteen. Vapaiden ammattien harjoittajain tuloihin, liiketuloihin ja kiinteästä omaisuudesta saatuihin ja muihin pääomatuloihin on tässä suhteessa kiinnitettävä erityistä huomiota. On valvottava, etteivät toiset verovelvollisryhmät pääse suhteellisesti lievemmällä rasituksella kuin välittömän ennakkopidätyksen alaisina olevat palkkatulojen saajat. Niin kauan kuin tyydyttävää tasapuolisuutta tässä suhteessa ei ole saavutettu, on ennakkopidätyksen alaisille" palkkatuloille myönnettävä erityistä helpotusta. Kohtuullisena on pidettävä, kun otetaan.huomioon vakautetun ja vakauttamattoman tulon erilaisuus, että vero-. -. -';>;»&.;,. ;...'^v - oj..-..'...-j.^..^-*.fa>~».-sft j u**^^^*&>*w&^*&*tettä(t^i*.-*m*meq&s*to&»wviimnffiiijiwtfrtai»bift
velvollisen sallitaan varsinaisista palkkatuloistaan verovapaana vähentää ainakin 20 sadalta. 7) On pyrittävä siihen, että kunnan Ja valtion välittömät verot yhdistetään. Kunnes näin tapahtuu, on kunnallisverotusta sikäli muutettava, että siinä niin suuressa määrin kuin mahdollista noudatetaan samaa menettelyä ja samoja perusteita kuin valtion verotuksessakin. Kunnallisen tuloveron on oltava nykyistä enemmän tulojen suuruuden mukaan nouseva, minkä lisäksi myöskin omaisuutta on kunnalle verotettava. Kunnan ja valtion välitöntä verotusta koskevat lait on yhdistettävä ja verotettava tulo ja omaisuus määriteltävä molemmissa tapauksissa.samalla tavalla. Veronalaisten tulojen vähennysten tulee molemmissa tapauksissa olla sama. 8) On päästävä siihen, että verovelvollisen tarvitsee laatia vain yksi veroilmoitus. Niinikään olisi päästävä siihen, että varsinkin palkkatulojen osalta tapahtuvaa ennakkopidätystä ainakin eräissä tapauksissa voitaisiin pitää lopullisena verotuksena ja ettei veroilmoitusten tekemistä palkkatuloista näissä tapauksissa enää verovelvollisilta vaadittaisi. /' 9) Työtehon lisäämiseksi ja yksityisten työponnistusten palkitsemiseksi on verolakeja laadittaessa pidettävä huolta siitä, ettei ylityöstä saatu tulo joudu liian ankaran verotuksen alaiseksi. Tulojen hankkimisesta '' i aiheutuneet kustannukset on otettava tähänastista suuremmassa määrin vähennyksinä huomioon, samoin kuin ammatillisten järjestöjen jäsenmaksut. 10) Aviopuolisoita on heidän palkkatuloistaan verotettava erikseen tai mikäli heitä verotetaan yhteenlaskettujen tulojen perusteella, on toisen aviopuolison tuloista tehtävä riittävän suuri vähennys. 11) Elinkustannusten vuoden 1951 alussa vallinneen tason huomioonottaen on valtion nykyisessä tuloverotuksessa verovapaan tulon alarajana pidettävä I veroluokassa 120.000 mk ja III veroluokassa 150.000 mk sekä verovapaan omaisuuden ylärajana 1.000.000 mk. Kunnallisverotuksessa on perus- ja lapsivähennykset määrättävät lailla kiinteiksi siten, että ne paikkakunnan kalleusryhmästä riippuen ovat 60.000 90.000 ja 24.000 36.000 mk. Elinkustannusten tason kohoamisen ja rahanarvon alenemisen varalta on mainitut vähennysmaärät sidottava elinkustannusindeksiin tai otettava käytäntöön menetelmä, että niitä muuten esim. erikoista - < kertoinmenetelmää käyttäen, elinkustannusten noustessa siten.muutetaan, ttä ne reaaliarvoltaan pysyvät muuttumattomina. 12) Maataloustulojen verotuksessa on luovuttava nykyisestä epätarkasta pinta-alaverotusmenettelystä ja siirryttävä järjestelmään, jossa maatalouskiinteistön kokonaistuotto on verolaskelman pohjana. Maataloustuottajia suosivasta kolmen vuoden tuoton keskiarvoon perustuvasta laskentamenettelystä on muille veronmaksajaryhmille epäoikeudenmukaisena niinikään luovuttava. Kiinteistöjen pinta-alamittaukset ja luokitukset on valtion toimesta tarkistettava. Ns. konjunktuuriviljelyksessä ii
12 ja. maatalouden sivuelinkeinosta samaten kuin mets&n myynnistä saadut tulot on erikseen arvioitava ja verotettava. 13) Keinottelulla saatua tuloa ja varallisuutta on muita ankarammin verotettava. Kohtuuttomien inflaatiovcdttojen ja ansiottoman maanarvonnousun verottaminen on aikaansaatava. Perintöveroa on sivuperillisten osalta korotettava. SAK:n työvaliokunta. ESITYS N:o 3. SAK:n maatalouspolitiikka Ja sen tavoitteet. Ammattiyhdistysliike ei ole tähän mennessä riittävän perusteellisesti syventynyt maataloutemme pulmakysymyksiin. ja näin ollen ovat perusteet sen kannanmäärittelyiksi maatalouspoliittisten pulmien ratkaisemiseksi jääneet perusteellisemmin tähän asti selvittämättä. Valmistautuessaan VI:een edustajakokoukseen on työvaliokunta perehtynyt tähän kysymykseen laajemmin ja julkaisee suoritettujen tutkimusten tulokset erillisenä kirjasena. Tutkimuksissa on päädytty tuloksiin, joiden perusteella työvaliokunta esittää SAK:n maatalouspolitiikan suuntaviivoiksi seuraavaa:. Maatalouspolitiikkaamme yksipuolisuus on kuluneiden vuosien aikana osoittautunut turmiolliseksi tälle kansalle ja kansantaloudelle. Sen ansiota, osaksi on ollut se inflatoorinen kehitys, mikä varsinkin vanhemmallepalkannauttijapolvelle on merkinnyt suuria taloudellisa tappioita. Säästöt Ovat huvenneet markan arvon alenemisen takia olemattoman pieniksi, samoin henkivakuutukset. Markan arvon aleminen on myös hävittänyt säästämishalun ja sen kautta uusien pääomien syntymisen, mikä meidän, kansantaloudessamme merkisee elinkeinoelämän laajenemisen hidastumista ja vastaisten työpaikkojen menetystä. Maatalouspolitiikkamme tunnustähtenä on tähän saakka ollut maatalouden kannattavaisuuden turvaaminen tehokkaan hintapolitiikan, avulla. Kuluttajan asema'maataloustuotteiden ostajana ja käyttäjänä on enimmäkseen unohdettu. Sen sijaan että maatalouttamme olisi määrätietoisesti lähdetty kehittämään tuotannon lisäämistä ja tuotantokustannusten alentamista tarkoittavalla tavalla, pyrkimyksenä onkin ollut vain riittävän puhdastuoton turvaaminen maatalousyrittäjille, hoitivat nämä. viljelmiään hyvin tai huonosi. SAK ja sen jäsenet eivät voi hyväksyä tällaista maatalouspolitiikkaa. Sen hyväksyminen merkitsisi suuremmalle osalle palkkatyöläisiä jatkuvaa estettä' pyrkimyksessä nostaa elintasoa nykyisestään. SAK:n maatalouspolitiikan tavoitteet ovatkin sen takia toiset. SAK on valmis perustamaan maatalouspolitiikkansa niihin realiteetteihin, joissa kansamme elää ja toimii. Tällaisia realiteettejä ovat muun. muassa maataloutemme piäiviljelijävaltaisuus, maataloutemme merkitys -..-. «.*.:,,-*:... o.-^..'ga»"..-..'?-."v Sfra^^SfrkM^»'^* '
työllisyyden tasaajana kansantaloudessamme sekä sen merkitys maamme elintarviketilanteelle kaikissa olosuhteissa. SAK on valmis myöntämään maataloudessa suoritetun työn tasa-axvoi-.suuden vastaavan muun työn kanssa eikä tee eroa, onko tämä pienvilje 1 - lijän omalla sarallaan tekemää työtä tai palkkatyötä. SAK katsoo, että maataloutemme tukemisessa olisi ensi sijassa' kiinnitettävä huomiota keinoihin, millä voitaisiin alentaa sen suuria tuotantokustannuksia pyrkimyksenä maatalouden kannattavaisuuden lisääminen ja palkannauttijain elinkustannusten alentaminen. SAK on valmis myöntämään, että maatalouden korkeista - tuotantokustannuksista ei päästä käden käänteessä, vaan että se etenkin peltoviljelyksen puolella vaatii vuosia. Karjataloudessa sen sijaan tulosten pitäisi olla nopeammin nähtävissä. Tulosten saavuttamiseksi olisi kuitenkin laadittava sellainen ohjelma, joka takaisi kehitykselle oikea» suunnan ja jonka palkkatyöläinen sekä ymmärtäisi että voisi iiyväksyä. Ylimenokautena olisi valtion tuettava sekä maataloutta että kuluttajia koska kummallekin se tuottaisi helpotusta taloudenpitoon siten, että maatalous saisi tuotteistaan kohtuullisia tuotantokustannuksia vastaavan korvauksen ja kuluttajat joutuisivat maksamaan elintarvikkeistaan hinnan, joka ei poikkeaisi kansainvälisistä hinnoista 'niin paljon kuin nykyisin on laita. Valtion osuus tuotantokustannusten ja hintojen tasaajana vähenisi sitä mukaa kuin maataloutemme kehitys edistyisi. Koska maamme kuuluu ns. maatalous-teollisuusmaihin, ja ilmeistä on, että teollistuminen tulee jatkumaan, on tämä otettava maatalouspolitiikassakin huomioon. Maataloutta ei ole keinotekoisilla toimenpiteillä paisutettava suuremmaksi kuin mitä kansantaloutemme kokonaisetu vaatii. Työvoimakin on ensikädessä ohjattava sinne, missä työn tuottavuus kansantalouden kannalta on suurin. Kun se toistaiseksi, on teollisuudessa huomattavasti suurempi kuin maataloudessa, pitää SAK tärkeänä, että maataloudelle myönnettävä tuki ei muodostu muun tuotantoelämän asemaa ja laajenemismahdollisuuksia vaarantavaksi. Tämä koskee erittäinkin valtion maataloudelle ja teollisuudelle antamaa tukea. SAK:n työvaliokunta. IS ESITYS N:o 4. Henkisen työn tekijäin palkkaus..» SAK:hon on sotien jälkeen liittynyt sekä yksityisoikeudellisessa työruhteessa että julkisoikeudellisessa virkasuhteessa olevia henkisen työn tekijöitä. "Uudessa jäsenjoukossa on runsaasti myös viimeksi mainittuun suhteeseen kuuluvia ruumiillisen työn tekijöitä, joiden palkat kuitenkin määräytyvät samoissa yhteyksissä kuin virkasuhteessa olevien henkisen työn tekijäin
14 palkat, kuten esim. kuntien valtuustojen ja eduskunnan päätöksillä. Näin on. SAK:hon muodostunut sellainen jäsenryhmä, jonka palkkauskysymyksistä, ei SAK:n piirissä ole riittävästi aikaisemmin saatuja kokemuksia. Henkisentyön tekijäin palkkaus on myös yleisemmin ajatellen joutunut sellaiseen vaiheeseen, että siinä ilmeisesti täytyy tehdä korjauksia ja «ttä näitä korjausesityksiä ja -vaatimuksia tehdään runsaasti. Mainitunlaisen kehityksen johdosta on SAK:n Työvaliokunta harkinnut tarpeelliseksi sellaisen ohjelman aikaansaamista, jossa- viitoitettaisiin periaatteellisesti ne linjat, joiden puitteissa yksityistapauksissa mainittujen ryhmien palkkauskysymykset voitaisiin hoitaa sekä SAK:n kanta ja kannatus määritellä. Työvaliokunta asetti ohjelmaa laatimaan jaoston. Jaoston ohjelma julkaistaan kirjasena. Tähän ohjelmakirjaseen perustuen, edustajakokous hyväksyy seuraavan päätöslauselman SAK:n työvaliokunnan ohjeeksi henkisen työn, tekijäin palkkapolitiikan hoitamisessa. Käsiteltyään henkisen työn tekijäin palkkauksesta laaditun alustuksen edustajakokous toteaa seuraavaa: 1) SAK:n tarkoituksena on saada jäsenpiiriinsä mahdollisimman tarkoin katkiki sellaiset palkannauttijat, myös henkisen työn tekijät, jotka asemansa puolesta voivat kuulua sen jäsenyyteen. 2) Nykyään SAK:hon kuuluvat henkisen työn tekijät voidaan ryhmitellä työnsä ja siihen pääsyvaatimuksen mukaan kolmeen pääryhmään: a) sellaisiin, jotka pääsevät.työhönsä kansakoulun, keskikoulun ja erilaisten kurssien pohjalla ja jotka ovat rinnastettavissa ruumiillisen työn tekijöihin, b) sellaisiin, joiden pääsyvaatimuksena yleensä tarvitaan a-kohdassa mainittua korkeampi koulutus, mutta ei kuitenkaan yliopistollisia tutkintoja, sekä O sellaisiin, joiden tehtävät yleensä edellyttävät yliopistollisia tutkintoja tai jotka työn luonteesta johtuen näihin rinnastetaan. 3) Henkisen työn tekijäin aikaisempi vähäinen järjestäytyminen SAK:n piirissä ei ole vielä ehtinyt luoda oikeudenmukaisia suhteita henkisen työn tekijäin palkkaukseen eikä siis turvata heidän asemaansa työmarkkinoilla. Tämän vuoksi edustajakokous pitää tarpeellisena henkisen työn tekijäin palkkaotojelman laatimista. 4) Henkisen työn tekijäin palkkaus on rinnastettava lähinnä teollisuustyöläisten palkkaukseen siten, että kummallakin alalla vaativuutensa puolesta vastaavanlainen työ arvostetaan samalaiseksi ja että koulutuskustannukset tulevat korotetun palkan avulla korvatuiksi, joten ns. elämän palkka muodostuu kaikille lähimain samanlaiseksi. Tämän lisäksi on huomioitava työn asettamat vaatimukset. 5) Palkkauksen lähtökohtana on se, että kummallakin alalla on saatava sellainen alimmaispalkka, joka kulloinkin vallitsevan yleisimmän käsi-