KIRJALLINEN KYSYMYS 700/2006 vp Kerrostalojen pelastautumistikkaiden pakollisuus Eduskunnan puhemiehelle Kerrostalopaloissa on ilmennyt se ongelma, ettei kunnollisia pelastautumisjärjestelmiä ole monessakaan paikassa olemassa. Tulipalon sattuessa ihmiset ovat joutuneet hyppimään alas parvekkeilta, jos palokunta ei riittävän nopeasti ole ennättänyt heitä pelastamaan. Tähän ongelmaan on ainakin yksi firma Suomessa kehittänyt ratkaisun turvatikkaiden muodossa. Vaaratilanteessa, esim. tulipalon sattuessa, pelastautumistikkaat on nopeasti kiinnitettävissä parvekkeen kaiteeseen, parveke-elementin reunaan, ikkuna-aukkoon, tuuletusparvekkeeseen tms. paikkaan. Kerrostalossa tikkaat tulee kiinnittää parvekkeissa samalle kohdalle, jolloin kaikille asukkaille turvataan pelastautumistie ylimmästä kerroksesta lähtien. Kun vaara uhkaa, tikkaat lasketaan parvekkeella olevasta paketista alas suoraksi. Kun taas käyttötarvetta ei ole, ne vedetään parvekkeella olevaan säilytystilaan. Tikkaat on rakennettu teräsvaijerista ja alumiinisista tikaspuolista. Tikaspuolat hohtavat myös pimeässä. Asunnoissa on tänä päivänä oltava palovaroittimet. Pelastautumisessa sen sijaan on olemassa suuri aukko siinä, miten ihmiset pääsevät pois ylemmistä kerroksista, jos palo ja pelastustoiminta viivästyy tai tulipalo on niin raju, että pelastushenkilöstö ei ennätä tarvittavan nopeasti pelastamaan ihmisiä parvekkeilta. Parhaiten tämä asia on korjattavissa, kun kaikkiin yhtä kerrosta korkeampiin taloihin vaaditaan lakisääteinen pelastautumistikasjärjestelmä, jonka myötä terve ihminen pystyy laskeutumaan maahan ilman sivullisten apua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut sen turvallisuuspuutteen, joka on olemassa yhtä kerrosta korkeampien talojen pelastautumisjärjestelmissä ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi siten, että kaikissa perusteluissa mainituissa tapauksissa taloihin vaaditaan pelastautumistikasjärjestelmä, jolla maahan pääsy turvataan esimerkiksi tulipalon sattuessa? Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 2006 Esa Lahtela /sd Matti Kauppila /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 700/2006 vp: Onko hallitus tiedostanut sen turvallisuuspuutteen, joka on olemassa yhtä kerrosta korkeampien talojen pelastautumisjärjestelmässä ja aikooko hallitus ryhtyä toimiin lainsäädännön muuttamiseksi siten, että kaikissa perusteluissa mainituissa tapauksissa taloihin vaaditaan pelastautumistikasjärjestelmä, jolla maahan pääsy turvataan esimerkiksi tulipalon sattuessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pelastuslain (468/2003) 21 :n mukaan rakennukset, rakennelmat ja niiden ympäristöt on suunniteltava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että tulipalon syttymisen tai leviämisen vaara on vähäinen ja että pelastustoiminta on onnettomuuden sattuessa mahdollista. Suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta on lisäksi voimassa mitä niistä säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tai sen nojalla annetuissa säädöksissä. Ympäristöministeriön rakennusten paloturvallisuudesta 12.3.2002 antaman asetuksen mukaisesti kerrostaloissa jokainen huoneisto on osastoitu omaksi palo-osastokseen. Palo-osastoinnin tarkoitus on palon ja savun leviämisen rajoittaminen, poistumisen turvaaminen, pelastus- ja sammutustoimien helpottaminen sekä omaisuusvahinkojen rajaaminen. Osastointivaatimus kerrostalohuoneistojen osalta on pääsääntöisesti EI 60. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen huoneisto on suunniteltu kestävän vähintään 60 minuuttia ennen kuin palo leviää huoneistosta toiseen. Rakentamismääräysten mukaisesti rakennuksesta tulee voida poistua turvallisesti tulipalossa tai muussa hätätilanteessa. Kerrostalohuoneistojen osalta tämä tarkoittaa sitä, että on yksi uloskäytävä (yleensä porrashuone) ja lisäksi varatie, jonka kautta pelastautuminen on mahdollista omatoimisesti tai palokunnan toimenpitein. Varatienä voidaan pitää tarkoituksenmukaisesti sijoitettua parveketta tai ikkuna-aukkoa, joiden kautta pelastautuminen maanpinnalle on mahdollista joko pelastamistoimenpitein tai kiinteitä tikkaita pitkin taikka muita sopivia rakennusosia käyttäen. Pelastus- ja rakennusvalvontaviranomainen tarvittaessa neuvoo ja opastaa turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on kuitenkin vastuu, että viranomaisten määräämät tai säädöksissä vaaditut laitteet, varusteet ja opasteet ovat toimintakunnossa, tarkastettu ja huollettu asianmukaisesti. Kevytrakenteiset pelastustikkaat eivät vastaa kiinteitä tikkaita. Pelastustikkaiden kiinnitysmekanismi ikkunakarmiin tai parvekekaiteeseen ei ole tarpeeksi tukeva, eikä sitä saa itse mitenkään varmistettua. Tikkaiden turvallinen käyttö edellyttää lisäksi tekniikka- ja kiipeilykokemusta. Tottumattomalle ja iäkkäille ihmisille tikkailla kiipeily hätätilanteessa on jopa vaarallista. Kysymyksessä esitetyn kaltaisia pelastautumistikasjärjestelmiä on Kuluttajaviraston tiedotteen mukaan jopa poistettu myynnistä niiden vaarallisuuden takia. Ongelmalliseksi koetaan nimenomaan se, että kyseiset tikkaat saattavat tuudittaa kuluttajan vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. 2
Ministerin vastaus KK 700/2006 vp Esa Lahtela /sd ym. Edellä kuvatun perusteella esitettyä ratkaisua kerrostalojen pelastautumistikkaiden osalta ei ole perusteltua sisällyttää pelastustoimen lainsäädäntöön. Varautuminen ja ennakkosuunnitelma ovat tärkeitä lähtökohtia asumisturvallisuuden parantamiseksi. Sisäasiainministeriössä pyrimme omalta osaltamme jatkuvasti edistämään puheena olevien turvallisten pelastus- ja pelastautumismenetelmien käyttöönottamista kerrostaloissa. Tämä kuuluu osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaan sisältyvään asumisturvallisuuden parantamistavoitteeseen. Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2006 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 700/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Är regeringen medveten om de säkerhetsbrister som förekommer i räddningssystemen i hus högre än en våning, och ämnar regeringen vidta några åtgärder för att ändra lagstiftningen på ett sådant sätt att det i alla de fall som nämns i motiveringen fordras ett system med lätta räddningsstegar i husen, så att det går att nå marken t.ex. vid en brand? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 21 i räddningslagen (468/2003) skall byggnader och konstruktioner samt deras omgivning planeras, byggas och hållas i skick så att risken för att en eldsvåda uppstår eller sprider sig är liten och så att räddningsverksamhet är möjlig om en olycka inträffar. I fråga om planering, byggande och underhåll gäller dessutom vad som bestäms om detta i markanvändnings- och bygglagen (132/1999) eller i författningar som utfärdats med stöd av den. I enlighet med miljöministeriets förordning av den 12 mars 2002 om byggnaders brandsäkerhet har varje lägenhet i ett flervåningshus utformats som en skild brandcell. Avsikten med indelning i brandceller är att begränsa eldens och rökens spridning, trygga utrymningen, underlätta räddnings- och släckningsinsatserna och begränsa egendomsskadorna. Sektioneringskravet för lägenheter i flervåningshus är i regel EI 60. Detta innebär att varje lägenhet är planerad för att kunna motstå brand i minst 60 minuter innan elden sprider sig från en lägenhet till en annan. Enligt byggnadsbestämmelserna skall en byggnad kunna utrymmas på ett betryggande sätt vid brand eller i en annan nödsituation. För lägenheter i flervåningshus betyder detta att det finns en utgång (i regel ett trapphus) och desutom en reservutgång genom vilken det är möjligt att rädda sig, antingen på egen hand eller med brandkårens bistånd. Som reservutgång kan betraktas en ändamålsenligt placerad balkong eller fönsteröppning genom vilken det är möjligt att nå markytan antingen genom en räddningsinsats eller längs en fast stege eller genom att utnyttja andra lämpliga byggnadsdelar. Räddnings- och byggnadsinspektionsmyndigheterna ger vid behov råd och handledning i säkerhetsfrågor. Byggnadens ägare och innehavare är likväl ansvariga för att av myndigheter eller i författningar föreskrivna anordningar, utrustning och skyltar är funktionsdugliga och har inspekterats och underhållits på behörigt sätt. Räddningsstegar av lätt konstruktion motsvarar inte fasta stegar. Den mekanism med vilken räddningsstegen skall fästas vid fönsterkarmen eller balkongräcket är inte tillräckligt stadig, och användaren kan inte själv säkra den på något sätt. För att kunna använda stegen tryggt måste man dessutom ha rätt teknik och klättervana. För ovana och äldre personer kan det rentav vara farligt att klättra på stegen i en nödsituation. Enligt ett meddelande från Konsumentverket har det till och med hänt att system för räddningsstegar av det slag som föreslås i spörsmålet har dragits tillbaka från marknaden eftersom de varit farliga. Det som uttryckligen upplevs som pro- 4
Ministerns svar KK 700/2006 vp Esa Lahtela /sd ym. blematiskt är att dessa stegar kan ge konsumenten en falsk känsla av säkerhet. Med stöd av det ovan sagda är det inte motiverat att införa den föreslagna lösningen beträffande räddningsstegar i flervåningshus i räddningslagstiftningen. Viktiga utgångspunkter när det gäller att förbättra boendetryggheten är att vara förberedd och ha en färdig plan. Vi på inrikesministeriet arbetar för egen del kontinuerligt för att de nämnda, säkra metoderna för att rädda sig själv och andra skall tas i bruk i flervåningshus. Detta utgör en del av det mål att förbättra boendetryggheten som ingår i programmet för den inre säkerheten. Helsingfors den 16 oktober 2006 Inrikesminister Kari Rajamäki 5