Lohjan Saariston ARBORETUMTIE opasvihko
Kädessäsi on Suomen ensimmäisen arboretumtien opasvihko. Vihkosta löytyy keskiaukeamalta kartta, johon on merkitty arboretumtien kohteet, parkkipaikat sekä muita luontokohteita. Arboretumtien alkukohta on Lohjansaarentie 317 eli Piimämäen päällä (ks. s. 34). Siellä sijaitsee myös Lohjan Saariston kartta- ja infotaulu. Tie on noin 11 km pitkä ja viimeisenä kohteena on Saarenpään kylässä sijaitseva tervaleppärantalehto, Innonlammen rannalla. Tien varrella on kussakin kohteessa noin metrin korkeudella kyltit 1-31. Reitin varrella on neljä erikoiskohdetta, kolme suurempaa ryhmittymää: Ahtiala, Pajupuisto sekä Seurantalo. Näissä kohteissa on aakkosilla merkityt omat kohdemerkinnät. Neljäs erikoisuus on kynäjalavalehto, jonne on varsinaiselta tieltä noin 100 metrin matka. Kohteeseen opastaa nuoli Lohjansaarentieltä. Reitin varrella olevissa numerokylteissä 2 Lohjan Saariston arboretumtie on kohteen suomenkielinen nimi, tieteellinen sekä ruotsinkielinen nimi yksittäisistä puista tai pensaista löytyy tästä vihkosta. Vihkoon on kerätty myös muuta tietoa useista lajeista sekä esim. saarnen viljelyhistoriasta. Lohjan Saaristo saa kiittää runsaasta ja monimuotoisesta kasvillisuudestaan sekä luontoa, Lohjanjärven vaikutusta sademääriin sekä lämpitiloihin että mm. Genetzien (myöh. Jännesten) perhettä, joiden ansiosta ovat monet erikoisuudet löytäneet tiensä nykyihmisten ihasteltaviksi. Vihkon lopussa on hakemisto, lähdeviitteet sekä tiedot tekijöistä. Toivotamme antoisia hetkiä Lohjan Saariston arboretumtien varrella. Vilkkaasti liikennöidyllä Lohjansaarentiellä on syytä olla varovainen. Tekijät
Numeroidut kohteet 1) Serbiankuusi Picea omorika, serbisk gran Litteähköt, alta valkeat neulaset. Kapea ja säännöllinen muoto on tehnyt serbiankuusesta yhden suosituimmista koristekuusipuista. Sitä viljellään myös joulukuuseksi. 2) Puistosyreeni Syringa x henryi, norrlandssyren Puistosyreeni on erittäin suosittu aitapensaana ja se kukkii hieman pihasyreenin jälkeen. Erilaisia lajikkeita on puhtaan valkoisesta liilanpunaiseen. Puistosyreeni, kuten pihasyreenikin, ovat perhosten suosiossa olevia mehikasveja. 2 1 3
3) Raita Salix caprea, sälg Pajuihin kuuluvaa raitaa esiintyy sekä pensaana että yksittäisenä, jopa 15 metriä korkeana puuna. Tässä kohteessa löytyy molemmat muodot, numerokyltin kohdalla on puu, mutta löydätkö pensasmaisen raidan tien varrelta? Vanhemmiten raidan kuori halkeilee pystysuuntaisesti, puu onkin saanut nimensä tästä ominaisuudesta. Raita kukkii keväällä ensimmäisten joukossa, vasta sen jälkeen 3 puhkeavat lehdet. 4) Euroopanpähkinäpensas Corylus avellana, (vanlig) hassel Pähkinäpensaita Lohjan Saariston alueella löytyy kaikkialta. Tämä 2-5 metrinen pensas viihtyy kalkkisissa, runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä. Hedekukinnot kukkivat keväällä keltaisina norkkoina, kun taas emikukinnot näkyvät pieninä karmiinin punaisina luotteina. Viereisessä kuvassa keväisen pähkinäpensaan oksassa sekä hede- että emikukinnot. 4 4
5) Saarnimetsä Fraxinus excelsior, (vanlig) ask Lohjansaarentien vasemmalla puolella, Lohjanjärven reunustamana leviää vuonna 1935 istutettu saarnimetsikkö. Kuvissa saarnen lehden kehitystä, mustanpuhuvasta silmusta, karvaisen aukeavan lehtiruusukkeen kautta täysikasvuiseen lehteen. Saarni on viimeisin lehteen tuleva lehtipuu Suomessa. Saarni on komea jalo lehtipuu, johon Lohjansaaren Arboretum-tien taivaltaja pääsee tutustumaan useissa paikoissa. Vanhat kirjallisuustiedot kertovat, että sitä oli istutettuna Askolan ja Hermalan kylissä 1800-luvun puolivälissä ja myös Paavolassa. Sen on joskus arveltu olevan alkuperäinen Lohjansaaressa, mutta tämä ei ilmeisesti pidä paikkaansa, vaan kaikki puut ovat istutettuja. Vuonna 1859 Elias Lönnrotin suojatti Gustaf Selin retkeili Lohjansaaressa ja Jalassaaressa ja kyseli saarnen alkuperäisen kasvupaikan perään, mutta kukaan ei voinut sitä hänelle osoittaa. Helsingin yliopiston kasvimuseon kustos Harald Lindberg on tiedottanut vuonna 1923, että villiä saarnea ei varmasti ole Lohjansaaressa eikä Karkalinniemellä. Hän ei koskaan tavannut saarnea Jalassaaren Tamminiemessä, jossa hänellä oli kesäasuntonsa. Saarnea tiedetään kasvatetun Kirkniemen kartanossa jo 1500-luvulla. 1860-luvul- 5 1/2 5
la kaadettiin rivi kartanon päärakennusta varjostaneita saarnia, jotka vuosirenkaiden perusteella olivat yli 300-vuotiaita. Vuonna 1950 kaatui Kirkniemessä nk. Kaarina Maununtyttären saarni. Se oli ontto, joten sen ikää ei voitu määrittää. Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtytär istutti saarnen käydessään tapaamassa tytärtään Sigridiä, jonka isä oli kuningas Eerik XIV. Kaarina Maununtyttären vierailu Kirkniemessä on tapahtunut vuosien 1597 ja 1612 välisenä aikana. Sigrid solmi avioliiton vuonna 1597 Kirkniemen silloisen omistajan kanssa ja Kaarina Maununtytär kuoli 1612. Kirkniemen saarnien on arveltu olleen luonnosta siirrettyjä. TK 6) Tammimetsä Quercus robur, ek Tammi on Lohjan Saariston alueella toinen harvinaisen runsas alkuperäislaji, pähkinäpensaan ohella. Vanhoja tammia löytyy pitkin aluetta, mutta myös uudempaa tammea putkahtelee milloin minnekin, kun oravat, pähkinähakit ja närhet unohtavat ruoaksi keräämänsä terhot maahan. Lehtometsässä kasvaessaan tammesta tulee suorarunkoinen ja harvaoksainen. Tällaisia metsätammia on aikoinaan käytetty laivojen rakennuspuina. Tammi oli rauhoitettu 1700-luvulta vuoteen 1886, Ruotsin kruunun toimesta juuri tätä tarkoitusta varten. Pakkorauhoitus saattoi vähentää koko men tammikantaa Etelä-Suomerkittävästi. 6 6
7) Ahtiala Ahtialan kohteessa on kymmenen kohdetta. Keskiaukeaman karttalehdessä on erillinen kartta Ahtialan kohteitten sijainneista. Tien varrella olevien puitten iät vaihtelevat sadasta vuodesta noin viiteentoista vuoteen. Vanhimmat puut on todennäköisesti istutettu jo ennen Ahtialan puutarhan kukoistusta, 1800- ja 1900-lukujen vaihtuessa. Yksittäinen vanhus, erillään arboretumtiestä, on vuonna 1898 istutettu hopeapaju, joka yli viisimetrisine ympärysmittoinen seisoo vielä tänäkin päivänä omenapuutarhan takana tien oikealla puolella rannassa, vastapäätä Huhtsaaren rantaa. Kuusiaidan jälkeinen omenatarha on Ahtialan vanhin, se on tuottanut satoa jo 1930-luvulla. a) Hevoskastanja Aesculus hippocastanum, hästkastanj. Tässä kaksi komeaa hevoskastanjaa reunustaa sisääntulotietä. Näyttävyyttä puussa on melkein muille jakaa: suuret viisi-seitsensormiset lehdet, valkopunainen pysty kukinta, suuri piikikäs kota ja kauniin ruskea kiiltäväpintainen siemen, joita riittää syksyisin puun alta muistoiksi moneen kotiin. Pähkinä ei parkkihapponsa vuoksi sovellu ihmiselle syötäväksi, mutta sitä saatetaan antaa peuroille talviruokana. Kastanja kukkii touko-kesäkuussa. 7a 7
b) Mongolianvaahtera Acer tataricum subsp. ginnala, ginnalalönn Mongolianvaahteran lehtilavat ovat kolmihalkoiset, joista keskimmäinen on pisin. Pieni puu tai pensastava vaahtera on hyvin suosittu koristekasvina ja leikkamalla sitä, voi kasvua muotoilla haluamallaan tavalla. Syysväri on kirkkaan punainen, mutta kestää vain hetken; lehdet putoavat pian. c) Liuskahopeavaahtera Acer saccharinum Wieri, flikbladig silverlönn Pienehkö liuskahopeavaahtera on sievä erikoisuus Ahtialassa. Tämän lajikkeen voimakkaan syvät sormijakoiset lehtilavat ovat sen erikoisuus. d) Kirjovaahtera Acer platanoides Drummondii, vitbrokig skogslönn. Kirjovaahtera (tai kirjavalehtivaahtera) on tavallisen metsävaahteran koristeellinen lajike. Raikas valkovihreä väritys tuo yksittäisenä puistopuuna muutoin vihreään maisemaan eksoottisen vivahteen. 7d 8 7c 7b
e) Puistolehmus Tilia x vulgaris (T. cordata x platyphyllos), parklind Puistolehmus sekä metsälehmus viihtyvät hyvin Lohjan Saariston kalkkipitoisessa maassa. Puistolehmusta tapaa istutettuna pihoilla. Lehtometsissä kasvaa Suomessa luonnonvarainen metsälehmus. Lehmuksen tuntee kauniista herttamaisista lehdistään ja kukinnon lenninsiivestä. Lehmukset kukkivat heinäkuussa. f) Vuorijalava Ulmus glabra, skogsalm Arboretumtien vuorijalavakohteen puut Ahtialassa ovat istutettuja. Mailassa on alkuperäinen vuorijalavametsikkö, mutta Mailan muinoin kuuluisa valtavan suuri vuorijalava on jo hävinnyt. Sen onton rungon sisään mahtui 3 4 henkilöä. Nuoria vuorijalavia näkee silloin tällöin metsissä, mutta rusakot ja jänikset mielellään syovät niiden kuorta talvisin, joten vain harvat niistä pääsevät täysikasvuisiksi, yli 10 m pituisiksi. TK 7e 7f 9
g) Mustapoppeli (risteymä?) Populus nigra, svartpoppel Nämä kolme hienoa poppelia on istutettu Ahtialaan ehkä 2. maailmansodan jälkeen, tarkkaa aikaa ei ole tiedossa. Poppelit ovat vankkoja ja nopeakasvuisia puita. Poppeleiden määrittäminen on vaikeaa monien risteymien ja muunnoksien takia. Näidenkään poppeleiden tarkkaa määritystä ei ole pystytty tekemään. Suomessa tiedetään olevan yli 35 erilaista poppelia, joista yksikään ei kasva luonnonvaraisena. Poppeleiden runsaasta määrästä Suomessa kertoo tieto Helsingistä vuodelta 1986, melkein 13 000 puuta! h) Siperianlehtikuusi Larix sibirica, sibirisk lärk Pieni siperianlehtikuusimetsikkö on istutettu vuonna 1992. Pehmeät uudet lehdet (neulaset) pukevat lehtikuuset hentoon vaalean vihreään kaapuun keväisin. Syksyisin ennen lehtien varisemista lehtikuuset hehkuvat moninaisissa ruskean väreissä. Siperianlehtikuusi on kasvanut Suomessa alkuperäislajina ennen viimeisintä jääkautta. 7h 10 7g
i) Sembra(mänty) Pinus cembra, cembratall Erittäin pitkät, tummat ja jäykät viisittäin kasvavat neulaset sekä iso käpy ovat sembramännyn tuntomerkkejä. Sembramännystä tehdään Keski-Euroopassa erityisesti vaatteiden säilytykseen tarkoitettuja huonekaluja, puuaineksessa olevan koita ja muita sisätuholaisia karkoittavan tuoksunsa takia. j) Siperianpihta Abies sibirica, pichtagran Ainavihanta, omaa kuustamme muistuttava siperianpihta on hieno koristepuu, joka viihtyy Suomessa aina Lappia myöten. Pihdat ovat puuainekseltaan hauraita ja pehmeämpää kuin kuusen, siksi pihtojen latvukset saatavat herkästi katkeilla kovissa tuulissa. Siperiapihdan puuaines on kaikkein kevyintä Suomessa kasvavista puulajeista. 7i 7j 11
8) Hybridihaapa-kokeilualue Populus x wettsteinii 12 Vuonna 1997 istutettu runkoluku-koealue on Metsäntutkiuslaitoksen tutkimuskohde. Tällä koealueella on neljää eri istutustiheyttä: 400, 800, 1200 ja 1600 kpl/ha. Tutkimuksen kohteena on metsähaavan ja amerikkalaisen tremuloides-haavan risteymä. Keväällä ja syksyllä eri tiheysalueet erottuvat mäen päältä katseltaessa lehtien värityksestä. 9) Tammi Quercus robur, ek Tätä hienoa Ahtialan tammea lähempää tarkasteltaessa on oltava erityisen varovainen, läheltä ajavien autojen takia. Tien kaarre on jyrkkä ja näkyvyys heikohko. Tammi on rauhoitettu, kuten useimmat muutkin isot tammiyksilöt saariston alueella. 10) Kuusimetsä Picea abies, metsäkuusi, gran Tämä kuusimetsä on istutettu vuonna 1938. Professori Juho Jännes, joka oli keskeinen henkilö useimmissa maa- ja
metsätalouden edistämisasioissa, istututti sen kuten myös Pikkusillan jälkeisen saarnimetsän. Ahtialan pehtoorina toimi tuolloin Pertti Hirvosen setä, Sulo Hirvonen, ja kuusia istuttamassa olivat mm. Suomisen ja Terhon kaksoset sekä Aili Päivärinta (myöh. Sjögrén). AS, PS 11) Omenatarha Malus domestica, tarhaomenapuu, äppelträd Tämä Iivarintien varressa olevan omenatarhan ovat istuttaneet venäläiset sotavangit, joita sodan aikana 1942-1943 käytettiin eri puolilla Suomea maataloustöissä. Puutarhassa on mm. Kirkniemen kartanosta kotoisin olevaa Kirkniemen talvea, ukrainalaista Kamenitskan Antonovkaa, Eräjärveltä lähtöisin olevaa Sariolaa, Ruotsista tuotua Åkeröa, virolaista Tallinnan päärynäomenaa eli Räävelin päärynää 1700-luvulta, yhtä vanhimmista suomalaislajikkeista, Huvitusta ja Sokerimironia, jota vanhaa venäläislajiketta on jo 1800-luvulla viljelty Karjalan Kannaksella sekä Punakanelia. PS 12) Rusovaahtera Acer platanoides Reitenbachii, rödbladig skogslönn Katseenvangitsijana rusovaahtera toimii hyvin suomalaisessa vihreydessä. Rusovaahtera 12 13
on metsävaahteran lajike ja sen lehtilapa muuttaa väriään punertavasta kevätilmeestään, kesän punavihreän ja punalaikkuisen kautta syksyiseen mustanpunaiseen 13 väriin. 13) Kartiotammi Quercus robur Fastigiata, pyramidek Kartiotammi on metsätammen lajike, jonka kasvutapa on pitkä ja kapea. Ruotsinkielinen nimi antaa sille vielä juhlavamman ilmeen; pyramidek, pyramiditammi. Kartiotammea kasvatetaan Suomessa yksittäispuuna, Keski-Euroopassa usein kujanteena. 14 14 14) Terttuselja Sambucus racemosa, druvfläder Terttusselja kukkii aikaisin keväällä kellanvihrein tertuin. Syksyä se ottaa vastaan hehkuvanpunaisin marjoin. Noin 3 mertiä korkeaa pensasta on tiettävästi viljelty Suomessa jo 1600-luvulla ja 1800-luvulla sen viljely oli erittäin suosittua. Lintujen avittamana terttuselja on levinnyt puutarhoista mm. lehtojen reunamille.
15) Idänpensaskanukka Cornus alba subsp. alba, rysk kornell Idänpensaskanukka on pieni pensas, jonka hedelminä on valkoinen tai sinertävä luumarja. Idänkanukkaa on Suomessa yleinen koristepensas. Siitä on jalostettu monia lajikkeita, kuten laikkukirjokanukka, verikanukka ja korallikanukka. Se kasvaa luonnonvaraisena heti Suomen rajan takaa Siperia läpi Itä-Aasiaan asti. Yleisesti ei ole tiedossa, että se on kosketusmyrkyllinen; siitä voi saada man. ihottu- 15 16) Tuija-aita Thuja occidentalis, kanadantuija, tuja Kanadantuija on Keski- ja Etelä-Suomessa viihtyvä ainavihanta puu. Sen lehdet ovat suomumaisia himmeitä päältä ja alta vihreitä kellanvihreitä. Jos verson murskaa, se tuoksuu omenalta. Kokeillessaan tätä on hyvä muistaa, että tuijat ovat kuitenkin myrkyllisiä. 17 15
17) Hopeasalava-aita Salix alba Sibirica, hopeasalava, silverpil Hopeapajuna tunnettu hopeasalava on nopeakasvuinen, tuoreen maaperänkin koristepuu. Nämä kaksi hopeasalava-aitaa on istutettu vuosien 1940-50-vaihteessa, tien reunaan ja pellon keskelle oletettavasti sekä kaunistukseksi että omenatarhan ja pellon suojaksi. Nykyään hopeasalavan sekaan on löytynyt muitakin puulajeja, kuten kuusia ja vaahteroita. 18) Kaksirivinenkuusiaita Picea abies, metsäkuusi, gran 16 Idea tähän kaksiriviseen metsäkuusiaitaan saatiin Lepaan puutarhakoulusta vuonna 1940-luvun lopussa. Aita istutettiin suojaamaan uutta puutarhaa itä- ja pohjoistuulilta. Aita on aina saanut kasvaa vapaasti, toisin kuin Ahtialan kartanosta Huhtsaaren suuntaan kulkeva Kalle Hirvosen istuttama kuusiaita, jota leikattiin vuoteen 1950 asti. 19) Pajupuisto Härkäsaaren laituripaikkana tunnetulta ranta-alueella kasvaa useita pajulajeja. Pajut 19a
ovat aikaisia kukkijoina ja runsaan meden- ja siitepölyn tuotannon vuoksi erittäin merkittäviä kevään ensimmäisille hyönteisille. a) Kiiltopaju Salix phylicifolia, grönvide Suomen yleisin paju, joka on keväisten pajunkissojensa takia suosituin pääsiäisoksa. Kiiltopajun lehdet ovat päältä kiiltävän vihreitä ja alta harmahtavan sinivihreitä, jopa maidonvalkeaksikin luonnehdittu. b) Tervaleppä Alnus glutinosa, klibbal Tervaleppä viihtyy vesien äärellä. Tässäkin kohteessa tervalepät ovat aivan rannassa. Tervalepän kuori on uurteinen ja rosoinen, mistä sen erottaa sileäkourisesta harmaalepästä talvellakin. Tervalepän juuristossa olevat nystermät ja niissä olevat sädesienet sitovat typpeä ilmasta lepän käyttöön. 19b 17
c) Harmaaleppä Alnus incana, gråal Sileäpintainen ja harmaa runko ovat harmaalepän tuntomerkit. Harmaaleppä jää lyhytikäisenä pienemmäksi puuksi kuin tervaleppä, joka saattaa suurimmillaan olla tyvestä yli 6 metriä ympärysmitaltaan, kun taas Suomen suurin harmaaleppä on saavuttanut vain 1,8 metrin ympärysmitan. Harmalepän puuaines muuttuu kaadettaessa tai kuoren vaurioituessa punaruskeaksi. Leppä-sana on alunperin tarkoittanut verta, mikä on jo unohtunut. Paikallisesti harmaaleppä tunnetaan nimellä verileppä. d) Halava Salix pentandra, jolster Pitkät, kiiltävät ja syvänvihreät lehdet ja muista pajuista poikkeava kukinnan ajankohta ovat halavan tuntomerkkejä. Halava kukkii vasta kesäkuussa. Emipuitten toinen näyttävä muodonmuutos syntyy ensimmäisten pakkasten aikaan. Villavat eminorkot avautuvat ja täyttävät halavan oksat. Hedepuiden norkot ovat hyväntuoksuisia. 18 19d
e) Raita Salix caprea, sälg Arboretumtien alkupäässä numerossa kolme on pensasmainen ja puumainen raita. Tässä kohteessa raita sulautuu muitten pajulajien joukkoon, eikä pääse kovin loistamaan. f) Tuhkapaju Salix cinerea, gråvide Tuhkapaju on yleinen aina Ouluun asti. Se viihtyy rannoilla ja viljelymaiden ojissa sekä vanhoilla käyttämättömillä pelloilla ja niityilla. 19g g) Mustuvapaju Salix myrsinifolia, svartvide Mustuvapaju on saanut nimensä lehtien mustumisesta niitä kuivattaessa. Puuna tai pensaana esiintyvä paju kukkii keväällä juuri ennen lehtien tuloa. Se on yleinen Etelä-Suomen itäosista Kainuuseen asti, mutta länsirannikolla jo hieman harvinaisempi. 19f 19
20 20 20) Kynäjalavametsä Ulmus laevis, kynäjalava, vresalm Kynäjalava on Suomen harvinaisimpia puulajeja, luonnonvaraisena se kasvaa lähes vain Kokemäenjoen vesistön suurten järvien Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden rannoilla ja Lohjanjärven tuntumassa. Ensimmäinen tieto Jalassaaren Iivarin kynäjalavista on H. Helsingiuksen käsikirjoituksessa vuodelta 1868. Seuraavat havainnot tehtiin vuonna 1886 Ragnar Hultin johtamalla Pohjoismaiden ensimmäisellä kasvimaantieteen kurssilla, jonka tukikohtana oli Gustafsberg. Näiden vanhimpien havaintojen tarkkaa paikkaa ei tiedetä. Nykyisin Jalassaaren Iivarista tunnetaan neljä erillista kynäjalavan kasvupaikkaa. Gustaf Selinin vuonna 1859 Jalassaaren luoteisella niemellä (= Tamminiemi) näkemät jalavat olivat mahdollisesti kynäjalavaa, mutta hän ei tuntenut sitä. Hän mainitsee Jalassaaresta ja Lohjansaaresta vain vuorijalavan. Arboretumtien kynäjalavakohde, Paavolan sillasta länteen sijaitseva kynäjalavalehto, löydettiin uudelleen vuonna 1959, jol-
loin paikalla kasvoi toistakymmentä nuorta, arviolta 40-vuotiasta puuta. Pertti Uotila kairasi yhden niistä vuonna 1978, jolloin se oli 50-vuotias, joten paikan jalavat ovat nyt noin 80-vuotiaita. Kasvupaikka on Lohjanjärven rantatasanteella, joka aikaisemmin oli järvenpohjaa. Lohjanjärveä laskettiin vuosina 1848 ja 1865 yhteensä n. 1,5 m verran. Alavilla alueilla laskun seurauksena saatiin runsaasti uutta peltoalaa. Vanha rantapalle näkyy jyrkemmillä rannoilla monin paikoin tiiviinä kivikkovyöhykkeenä. Varmuudella ei voida sanoa, ovatko kynäjalavat levinneet nykyiselle rantatasanteelle Jalassaaren luoteisosan aikaisemmin mahtavan jalopuumetsän puista. Vuodelta 1978 on Pertti Uotilan havainto, jonka mukaan pellon törmän alla oli vielä havaittavissa pitkälle lahonnut, ympärysmitaltaan lähes kaksimetrinen kynäjalavan kanto. Nykyään kannon paikasta kertovat sen ympärillä olevat toistakymmentä vesoista syntynyttä puuta. Toinen mahdollinen siemenlähde on Lohjansaaren Paavolan kynäjalavametsä, jossa vuonna 1986 oli 140 puuta tai vesaa. Niista suurimman paksuus oli 272 cm. Jalassaaren rantatasanteelle on Paavolasta matkaa 500 m, jonka jalavan siemenet ovat voineet taittaa kellumalla tai ilmateitse. Lenninsiivellä varustetut jalavan siemenet lentävät sopivassa tuulenpuuskassa pitkiä matkoja. Mailassa vuorijalavan siementen on nähty lentävän yli kilometrin matkan, Mailasta aina Tamsaareen asti. Jalassaaressa on toinenkin nuorten kynäjalavien esiintymä ja Lohjansaaressa Hermalan Aarniemessä kolme esiintymää. Lohjansaaren Askolan kynäjalavista on tietoja 1890-luvulta lähtien. Vuonna 1991 sieltä merkittiin muistiin kaikkiaan 25 kynäjalavaa. Jalassaaren ja Lohjansaaren lisäksi kynäjalavaa kasvaa Lohjanseudulla vain Torholan luolan kalliorinteellä, siellä vuorijalavan kanssa vieretysten. TK 21
21) Iivarin tammi Quercus robur, tammi, ek 22 Iivarin Tamminiemessä pellon keskellä seisova rauhoitettu tammi on viimeinen jäänne aikaisemmin mahtavasta Jalassaaren luoteisosan jalopuumetsästä. Gustaf Selin kirjoitti vuonna 1861: Det är att beklaga, att den vackra med ekar, almar och nästan alla andra inhemska trädslag prydda nordvestra udden af Jalansaari år för år allt mera inkräktas af plogen. 1870-luvulla painetussa topografikartassa on ison tammen kohdalle vielä merkattu lehtimetsää ja niittyä. Nykyisin tästä laajasta metsäalueesta on jäljellä Tamminiemen kärjessä rauhoitettu alue, jossa kasvaa tammia ja lehmuksia. TK 22) Siperianhernepensasaita 21 Caragana arborescens, sibirisk ärtbuske Myrkyllistä siperianhernepensasta viljellään Lappia myöten Suomessa. Siperianhernepensaat jäävät Suomessa pensaiksi, kun taas etelämpänä ne voivat kasvaa puiksi.
23) Seurantalo Seurantalon mäki on suojeltu keto. Arboretumtien kohteet sijaitsevat joko tien tai pihan reunamilla. a) Hopeakuusi Picea pungens Glauca, blågran Okakuusen lajike hopeakuusi on nimensä mukaisesti hopeanhohtoinen lehdiltään. Hopeakuusta viljellään yleisesti koristepuuna, kauniin kasvutapansa sekä hienon värinsä ansiosta, huolimatta pistävän terävistä neulasistaan. 23b 23b 23a b) Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia, pimpinellros Pihan kaksi ruusupensasta kukkivat peräkkäin, ensimmäisenä eh tii juhannusruusu. Herkän valkoiset kukat aloittavat kukintansa kesäkuussa ja viileähköinä alkukesinä se saattaa ajoittaa kukintansa juuri juhannukseen. Useimmin se kuitenkin ehtii kukkia en- 23
24 23c nen juhannusta ja juhannuksena kukassa onkin naapurin kurttulehtiruusu, punaisine kukkineen. c) Kurttulehtiruusu Rosa rugosa, vresros Juhannusruusun naapurina vaaleahkonpunaisin yksinkertaisin kukin kukkiva kurttulehtiruusu on koko maassa viihtyvä herkästi juurivesoistaan leviävä pensas. Syksyisin kasvia kaunistavat naurismaiset punaiset kiulukat. Se on alunperin Itä-Aasialainen merenrantahietikoiden kasvi ja kestää suolaa, siksi sitä istutetaan moottoriteiden varsille. d) Taikinamarja Ribes alpinum, degbär/måbär Viinimarjan lehtiä muistuttavat lehdet ja punaiset marjat. Tuntuu tutulta kasvilta. Kyseessä on kuitenkin Suomen luonnonvarainen kasvi lehdoissa kasvava taikinamarja. Marjat ovat myrkyttömiä, mutta oudon mauttomia. Niissä ei olekaan lähes lainkaan hedelmähappoa ja siksi marjat ehkä soveltuvat par-
haimmin muitten marjojen joukon jatkeeksi esim. mehuissa ja kiisseleissä. e) Metsämänty Pinus sylvestris, (vanlig) tall Suomen runsaimpana puulajina mänty on kaikille tuttu havupuu. Pienine kekomaisine käpyineen ja neulasten pituuden ansiosta se eroaa kuusesta helposti. Oikein vanhojen mäntyjen kaarna on paksu ja syvään uurteinen ja silloin männystä saatetaan käyttää nimikettä kilpikaarnamänty. f) Metsäkuusi Picea abies, gran Tämä näyttävä metsäkuusi on istutettu 1967, Suomen valtion täyttäessä 50-vuotta. Metsäkuusen kävyt kasvavat alkuun oksalla pystyssä, huomattavan punasinisinä ja kellahtavat siementen kehittyessä oksan alapuolelle riippumaan. Keväiset kuusen kerkät ovat vitamiinipitoisia ja niitä on käytetty ennen ja nykyäänkin teen valmistuksessa, salaateissa ja muinoin keripukkia ehkäisemään. 23f 23e 25
h) Rauduskoivu Betula pendula, vårtbjörk Rauduskoivun erottaa hieskoivusta lehtien ja rungon perusteella. Voimakkaasti kahteen kertaan sahalaitaiset vinoneliömäiset lehdet ja repeilevä, kaarnainen rungon tyvi kertovat koivun olevan rauduskoivu. Vaikka hieskoivun lehdet tuntuvat pehmeämmiltä, on rauduskoivu kuitenkin parempi vihdan tekoon. Sen lehdet pysyvät kiinni oksassa eivätkä liimaannu vihdottaessa kosteaan ihoon. Riippakoivut ovat aina rauduskoivuja. 26 23g g) Metsävaahtera Acer platanoides, skogslönn Keski- ja itäeurooppalainen lehtometsän puu, joka kasvaa Suomessa pohjoisrajoillaan. Se on kuitenkin Suomessa alkuperäinen laji, vaikka luonnonvaraisia vaahteroita ei pysty erottamaan viljellyistä. Vaahtera on monien muiden lehtometsän puiden ohella kalkinsuosija. Mahlaakin on suomalaisista vaahteroita laskettu, vaikka oikea siirappivaahtera on pohjoisamerikkalainen sokerivaahtera (A. saccharum). 23h
i) Kotikataja Juniperus communis, en Suomessa alkuperäinen ja koko maassa viihtyvä kataja on aivan omannäköisensä havupuu, jota ei oikein voi sekoittaa muihin puihin. Katajan marjat kehittyvät hitaasti, nuorina ne ovat vihreitä ja poimintavalmiita ne ovat kolmantena vuotenaan sinimustina. Marjoja käytetään riistaruokien sekä ginin mausteena. j) Orjanruusu Rosa dumalis, nyponros Leveänä pensaana tien varressa kasvava orjanruusu on hellyttävällä, suomalaisella tavalla kaunis ruusu. Pitkään kukkivana se tarjoaa vaaleanpunaisia väriläiskiä pitkin kesää. Sen punaiset kiulukat kypsyvät jo syyskuussa. Suuri pensas piikkeineen tarjoaa saariston harvalukuisille varpusille erinomaisen pesäpaikan ja suojan vihollisia vastaan. Talviaikaan pensaan suojista kuuluu pientä tirskuntaa, varpusten jutustelua. 23i 23j 27
23k 23l k) Luumupuu Prunus domestica, plommon Tämä luumu, kuten lähellä kasvavat omenapuu sekä kirsikka ovat kaikki tarkemmin lajikkeelleen määrittämättömiä, vanhan ikänsä vuoksi. Alunperin kaikki kolme puulajia ovat olleet jalostettuja ja lähtöisin Ahtialan puutarhasta. Villiintyessään luumusta katoaa jalostetuille kasveille ominaiset piirteet. l) Tarhaomenapuu Malus domestica, äppelträd Kirsikan ja luumun tavoin määrittelemätön. Villiintyessään omenan oksiin kehittyy piikkisiä pikkuoksia, kuten tähänkin yksilöön. Omenat ovat pikkuisia ja erittäin happamia, eivät syötäviä. 28
m) Hapankirsikka Prunus cerasus, surkörsbär Alkuperäistietojen puuttuessa tämänkään kirsikan lajiketta ei ole pystytty määrittämään. Kirsikat, kuten luumutkin, leviävät voimakkaasti juurivesoista ja Seurantalon kedon reunassa kirsikoita kasvaa pensaikkona. n) Kotipihlaja Sorbus aucuparia, rönn Suomessa pihlaja on monien laulujen kohteena tai sivuosissa. Joka toinen vuosi pihlaja kukkii ja marjoo runsaammin ja lepää välivuosina. Pihlajankukat ovat monien pölyttäjien suosiossa ja sen tuoksu saattaa ihmisen nenään tuntuakin voimakkaalta. Marjoille löytyy käyttöä niin hyytelöiden raaka-aineena ihmisille, kuin tammikuisten pakkasten jälkeen etelään saapuvien tilhien ruokana. 23m 23n 29
24 24) Pihasyreeniaita Syringa vulgaris Alba, (vanlig) syren Pihasyreeni on puistosyreeniä yleisempi ja Suomessa sitä vanhempi koristekasvi. Pihasyreenin kukinnot ovat hieman runsaampia ja teriöt torvimaisesti enemmän avoinna kuin puistosyreenillä. Seurantalon pihalla kukkii voimakkaasti levinnyt lilanvärinen peruspihasyreeni ja tässä kohteessa sen lajike Alba, jonka kukat ovat puhtaan valkoiset. Aita on kukkiessa erityisen näyttävä. 25) Idänvirpiangervoaita Spiraea chamaedryfolia, kvastspirea Aikaisin keväällä lehtiin puhkeava pensas kukkii valkoisin kukin kesäkuussa. Idänvirpiangervo sopii hyvin aidanteeksi tai pensasryhmiin. 25 30
26 26) Puistojasmike Philadelphus lewisii var. gordonianus, gordonschersmin Voimakkasti tuoksuvat kukat kukkivat yleensä heinäkuussa valkoisina. Suomessa kasvatetaan puistojasmikkeen lisäksi kuutta muuta jasmikelajia tai niiden risteymiä. Ne sopivat yksittäispensaiksi tai aidoiksi, kuten kohteen puistojasmike, joka on kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta. 27) Vuorimänty Pinus mugo, bergtall Keski-Euroopasta kotiutettu pensasmainen mänty, kohoaa harvoin kolmea metriä korkeammaksi. Palleromaiset kävyt ovat usein vaakasuorassa, yksittäin nelittäin. 31
28) Kataja Juniperus communis, en Tässä kohteessa on Lohjan Saariston suurin puumainen kataja. Sen ympärysmitta on 1,3 m: n korkeudella 124 cm. Sillä mitalla ei päästä Niilo Karhun Paksuimmat puut -kirjaan, mutta omat kilpailut se voittaa hienosti. 29) Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii, prakthäggmispel Huiskilomainen kukinto on 5 16-kukkainen terttu. Kukinta on jo touko-kesäkuussa. Kasvia ei tunneta lainkaan luonnonvaraisena mutta alkukoti on Pohjois-Amerikassa. Tässä pensasaidassa kukkii seassa myös rusokuusama (Lonicera tatarica). Sen kukka on 2-kukkainen kukinto, josta kehittyy lehden hankaan kaksi marjaa. 32 29 28
30) Visakoivu Betula pendula var. carelica, masurbjörk Vanha kookas visakoivu on hallinnut Rauhankallion tilan pihapiiriä jo pitkään. Aikoinaan se kiinnosti myös visanostajia. Vanhaisäntä Kustaa Helander kuitenkin arvovallallaan esti puun kaadon. Tästä johtuen se seisoo vielä vakaasti paikoillaan. TH 31) Tervaleppärantalehto Alnus glutinosa, tervaleppä, klibbal Varsinkin kesällä nykyinen tervaleppäpuusto peittää lähes täysin näköalan Alminmäeltä Innonlammelle. Toisin oli vuonna 1928. Ranta oli melkein puuton. TH Seuraavalla sivulla kuva puitten ympäröimästä lammesta, vuodelta 2006. 30 33
Tarina piimämäen nimen takana Nimi Piimämäki on peruja keväällä 1917 tapahtuneesta välikohtauksesta. Suomea kiusannut maatalouslakko oli totta myös Lohjan Saariston alueella. Mailasta asti hevoskuormalla tullut maitokuski oli pysäytetty tämän jyrkän mäen päälle, lakkovahtien toimesta. Miltään tiloilta ei saanut lakon aikana viedä maitoja meijereihin, joten lakkovahdit oli määrätty vahtimaan myös Lohjansaarentietä. Lakkovahtien estä- 34 mä maitokuski oli kiellon närkästyttämänä kaatanut tonkkansa maahan, josta se valui mäkeen. Maitohan happani nopeasti ja aiheutti oletettavasti jonkimoista hajuefektiä alueelle. Ei kai siitä maidosta kuitenkaan piimää tullut, vaikka siltä se ehkä haisikin. Silloinen piimämäki oli paljon korkeampi ja hieman eri kohdassa kuin nykyinen mäki, joka sekin on pyörällä kulkiessa talutettavan jyrkkä. PH, KR
Suomenkielinen hakemisto Euroopanpähkinäpensas 4 Halava 18 Hapankirsikka 29 Harmaaleppä 18 Hevoskastanja 7 Hopeakuusi 23 Hopeasalava-aita 16 Hybridihaapa-kokeilualue 12 Idänpensaskanukka 15 Idänvirpiangervoaita 30 Juhannusruusu 23 Kartiotammi 14 Kiiltopaju 17 Kirjovaahtera 8 Kotikataja 14, 27 Kotipihlaja 29 Kurttulehtiruusu 24 Kynäjalavametsä 20 Liuskahopeavaahtera 8 Luumupuu 28 Metsäkuusi 12, 16, 25 Metsämänty 25 Metsävaahtera 26 Mongolianvaahtera 8 Mustapoppeli 10 Mustuvapaju 19 Omenatarha 13 Orjanruusu 27 Pihajasmikeaita 31 Pihasyreeniaita 30 35
Puistolehmus 9 Puistosyreeni 3 Raita 4, 19 Rauduskoivu 26 Rusotuomipihlaja 32 Rusovaahtera 13 Saarni 5 Sembra(mänty) 11 Serbiankuusi 3 Siperianhernepensasaita 22 Siperianlehtikuusi 10 Siperianpihta 11 Taikinamarja 24 Tammi 6, 12, 22 Tarhaomenapuu 13, 28 Terttuselja 14 Tervaleppä 17, 33 Tuhkapaju 19 Tuija-aita, kanadantuija 15 Visakoivu 33 Vuorijalava 9 Vuorimänty 31 36
Tieteellinen hakemisto Abies sibirica 11 Acer platanoides 26 Acer platanoides Drummondii 8 Acer platanoides Reitenbachii 13 Acer saccharinum Wieri 8 Acer tataricum subsp. ginnala 8 Aesculus hippocastanum 7 Alnus glutinosa 17, 33 Alnus incana 18 Amelanchier lamarckii 32 Betula pendula 26 Betula pendula var. carelica 33 Caragana arborescens 22 Cornus alba subsp. alba 15 Corylus avellana 4 Fraxinus excelsior 5 Juniperus communis 27, 32 Larix sibirica 10 Malus domestica 13, 28 Philadelphus coronarius 31 Picea abies 12, 16, 25 Picea omorika 3 Picea pungens 23 Pinus cembra 11 Pinus mugo 31 Pinus sylvestris 25 Populus nigra 10 Populus x wettsteinii 12 Prunus cerasus 28 Prunus domestica 28 Quercus robur 6, 12, 22 Quercus robur Fastigiata 14 37
Ribes alpinum 24 Rosa dumalis 27 Rosa pimpinellifolia 23 Rosa rugosa 24 Salix alba Sibirica 16 Salix caprea 4, 19 Salix cinerea 19 Salix myrsinifolia 19 Salix pentandra 18 Salix phylicifolia 17 Sambucus racemosa 14 Sorbus aucuparia 29 Spiraea chamaedryfolia 30 Syringa vulgaris Alba 30 Syringa x henryi 3 Thuja occidentalis 15 Tilia x vulgaris (T. cordata x platyphyllos) 9 Ulmus glabra 9 Ulmus laevis 20 Tieteellisten nimien selityksiä: x tarkoittaa kahden lajin tai rodun risteymää f. tarkoittaa lajin sisäistä muotoa (forma) var. muunnosta (varietas) subsp. alalajia (subspecies) tarkoitta lajiketta esim. Syringa vulgaris Alba 38
Vihkoon käytetyt tietolähteet: Arboretum Yltöinen; Sirkka Juhanoja, Anneli Imara, Arla Hiirsalmi, Eija Jaakkola, Minna Heikkilä. 1995 Maatalouden tutkimuskeskus, Piikkiö. Euroopan puut; Bob Press (suom. Pentti Alanko). Karisto Oy, Hämeenlinna 1992. Helsingin poppelit; Niilo Karhu. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, puisto-osasto, Uudenmaan Kirjapaino Oy 1986. Internet; www.metsavastaa.net Kotimaan luonnonkasvit; Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Hannele Vainio. WS Bookwell Oy 2003, Porvoo. Kotimaan luonto-opas; WSOY-kirjapainoyksikkö 1998, Porvoo. Suomalaisia puulajipuistoja; Pentti Alanko, Kurt Fagerstedt, Aulikki Kauppila, Virpi Mustiala. Dendrologian Seura Dendrologiska Sällskapet r.y. Suomen puu- ja pensaskasvio; Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko, Peter M.A. Tigerstedt. Dendrologian Seura 1992 Helsinki. Suomen puut ja pensaat; Henry Väre, Heikki Kiuru. Metsäkustannus Oy, Karisto Oy, Hämeenlinna 2006. Vihreät jättiläiset, Suomen paksuimmat puut; Niilo Karhu. Dendrologian Seura Dendrologiska Sällskapet r.y., Vammalan kirjapaino Oy, 1995. Viljelykasvien nimistö; Ella Räty, Pentti Alanko. Puutarhaliiton julkaisuja nro 328, Helsinki 2004. Lohjan Saariston arboretumtien opasvihko Työryhmä: Tapio Heljävaara (TH), Pertti Hirvonen (PH), Aune Koponen, Timo Koponen (TK), Katja Ranta (KR), Aili Sjögren (AS), Pirjo Sjögren (PS). Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy 2007 Paperi: Galerie Art Silk 115 g/m 2 Taitto ja valokuvat: Katja Ranta/Hurjahilu.fi Lohjan Saariston arboretumtien opasvihko on toteutettu Lohjan Saaristo kalkista vehreyttä ja kulttuuria 2 -hankkeella. Hanke on osarahoitettu POMO+/LUKE ry:n maaseudun kehittämisrahoituksella sekä yksityisin avustuksin. Hanke sai rahoitusta Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolta. Paperin on lahjoittanut M-real Kirkniemi. Opasvihkosta löytyy verkkoversio osoitteessa www.lohjansaaristo.fi. 39