Jäsenkirje 2/2017
Puheenjohtajan terveiset Hei, Kesa on jo lähellä ja useaan otteeseen jo pilkahtanutkin. Kevään aikana järjestettiin vuosikokous, jossa yhdistyksen hallituksen jäseniksi valittiin kaksi uutta jäsentä Riikka ja Pirta. Kiitos vanhoille hallituksen jäsenille ja vapaaehtoisillemme Vilmalle ja Joannalle Yhdistyksemme toiminta rauhoittuu hetkeksi kesätauon ajaksi. Yhdistyksen toimintaan kesa tuo tauon vertaistukiryhmien toimintaan. Yhdistyksen toiminta jatkuu kesän aikana kahvihetkillä Seinäjoen Järjestötalolla. Myös yhdistyksen puheenjohtajaan voi ottaa yhteyttä kesän aikana. Toivon sinulle kesa ksi la mpo ä, auringon paistetta sateen kasteleman ruohon tuoksua ja ilman raikkautta. Rohkaise itseäsi tekemään asioita ja kokeilemaan uusia juttuja, joista saa energiaa syksyn aikana Hymyssä suin kohti kesää Marika Olemme toukokuun aikana myös vaihtanut yhdistyksemme nimen. Tästä eteenpäin Pohjanmaan Syömishäiriöperheet ry tunnetaan nimellä Pohjanmaan SYLI ry.
Hallituksen esittely Marika Uusi-Illikainen, puheenjohtaja Toimin yhdistyksen puheenjohtajana toista vuotta. Tulin toimintaan mukaan, koska haluan edistää syömishäiriösairastavien ja heidän läheisten asioita. Olen mukana myös Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n hallituksessa varajäsenen roolissa. Yhdistyksen toimintaan liittyvissä asioissa voi ottaa minuun yhteyttä laittamalla postia osoitteeseen pjpohjanmaa@nettisyli.fi. Helena Pohjasniemi, varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja Hei kaikille! Olen Helena Pohjasniemi, 64 vuotias, juuri kesälomalle ja sitten eläkkeelle jäävä terveydenhoitaja. Perheeseeni kuuluu puoliso Esko ja shetlanninlammaskoira Helmi. Kesäisin harrastamme kukkien hoitamista mökillä ja matkailua. Auton nokka kääntyy useimmiten kohti Lappia. Olen Pohjanmaan Syli ry:n hallituksen jäsen ja yhdistyksen rahastonhoitaja. Toimin myös läheisten vertaisryhmän vetäjänä Seinäjoella. Kuvassa Pirta Niemelä, Riikka Suorajärvi- Bron, Maria Pohjoispää, Susanna Eriksson- Nummela, Helena Pohjasniemi sekä Marika Uusi-Illikainen
Maria Pohjoispää, sihteeri Olen Maria ja toimin yhdistyksessä sihteerinä ja toisena ohjaajana lauantain kahvihetkissä. Yhdistyksen toimintaan olen tullut mukaan vuonna 2009. Aloitin juuri vaatetusalan opinnot. Yhdistystoiminnan lisäksi harrastan piirtelyä ja askartelua, viittomakielen opiskelua, geokätköilyä ja olen kiinnostunut kissojen käyttäytymisestä ja virikkeellistämisestä. Mielestäni parasta yhdistystoiminnassa on uusiin ihmisiin tutustuminen. Susanna Eriksson-Nummela, hallituksen jäsen Olen Susanna Eriksson-Nummela Vaasasta, jossa työskentelen teinien kanssa kieltenopettajana yläkoulussa. Olen syömishäiriötä sairastavan äiti ja olen osallistunut omaisten vertaistukiryhmän toimintaan Vaasassa viitisen vuotta. Koen vapaaehtoistyön tärkeäksi, koska olen mielestäni saanut paljon vertaistukiryhmän toiminnasta. Haluaisin nyt vuorostani olla mukana mahdollistamassa toiminnan jatkumista Riikka Suorajärvi-Bron, hallituksen jäsen Olen Riikka ja mukana Pohjanmaan-SYLI ry:n hallituksessa ensimmäistä kertaa. Työskentelen kehittämissuunnittelijana Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikössä Aksilassa. Koulutukseltani olen laillistettu ravitsemusterapeutti ja olen työskennellyt myös syömishäiriöitä sairastavien parissa. Minulla on oma toipumiskokemus syömishäiriöstä ja olen innostunut jakamaan kokemuksiani yhdistyksen vertaistukiryhmissä. Pirta Niemelä, hallituksen varajäsen Olen Pirta, pian 21 vuotias lähihoitaja. Opiskelen tällä hetkellä sairaanhoitajaksi ja sain juuri ensimmäisen vuoden päätökseen. Asun Peräseinäjoella Lilli-kissani kanssa ja vapaa-ajan vietän ystävieni kanssa tai sählyä pelaten. Olen Pohjanmaan SYLI ry:n hallituksen varajäsen ja oppimassa kaikkea uutta liiton toiminnasta ensimmäisen vuoden myötä.
Älä laihduta -päivä Minut kutsuttiin vuoden 2017 Älä laihduta -päivän yleisöluennon luennoitsijaksi Seinäjoelle jo keväällä 2016. Olin silloin onnistunut vakuuttamaan Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n vuosikokouksessa Pohjanmaan yhdistyksen pitkäaikaiset aktiivijäsenet Maria Pohjoispään ja Eija Salo-Rankilan esitykselläni, jossa puhuin käsillä olleen Älä laihduta -päivän teemasta, sairaan terveestä elämästä. Muistan Eijan kommentoineen puheenvuoroni päätteeksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan puhuu lihavuudesta niin, että häntä ei alkanut v***ttaa. Minulle tuo kommentti oli yksi parhaista palautteista, mitä ikinä olen saanut. ******* Siitä kommentista lähti kypsymään myös vuoden 2017 Älä laihduta -päivän luentoni aihe. Halusin tarjota muillekin ihmisille mahdollisuuden kuulla lihavuudesta jotain ihan muuta, kuin mitä siitä on totuttu kuulemaan. Pystyin tarttumaan aiheeseen sekä ravitsemuksen että liikunnan ammattilaisen näkökulmasta ja lisäämään tähän oman kokemukseni siitä, mitä läskivihapuhe voi tehdä syömishäiriöherkälle mielelle. Tiesin, että sanottavaa riittää. Sanottavaa riitti myös seinäjokisella yleisöllä. Yleisö oli täynnä upeita ihmisiä, upeita kommentteja ja mahtavia oivalluksia. Olisin halunnut kuulla jokaisen tarinasta ja taustoista lisää, imeä sitä kokemustietoutta, mitä kuulijakunnalla oli, sillä tiedän sen olevan korvaamattoman arvokasta tässä läskivihapuheen vastaisessa työssä. Mieleenpainuvin kommentti yleisöstä tuli vasta luennon lopuksi. Olin kiinnittänyt yleisössä huomiota erääseen kuulijaan, joka silmät suurina kuunteli minua, teki Välillä muistiinpanoja, kuunteli taas. Hän ei kommentoinut luennon aikana mitään, eikä hänen ilmeistään pystynyt päättelemään, mitä hän luennostani ajatteli. Luennon loputtua tämä kuulija lähestyi (tässä kohtaa minua alkoi vähän jännittää), kiitti luennosta, kertoi olevansa sosionomiopiskelija ja totesi, että jotain tällaista tarvittaisiin heidänkin opintoihinsa, koska lihavuudesta on siellä puhuttu oikeastaan juuri täysin päinvastaisesti. (Syvä huokaus.) Tämä kommentti jäi mieleen siksi, että läskivihapuheen suhteen olen ehkä eniten huolissani siitä, miten julkisissa palveluissa, erityisesti terveydenhuollossa puhutaan lihavuudesta ja miten lihavuuteen siellä tartutaan. Jos jo alan opiskelijat kyllästetään läskivihapuheella, opetetaan pitämään läskivihapuhetta normaalina ja terveyttä edistävänä, voimmeko odottaa tulevaisuudelta mitään parempaa? Koska, itseäni lainaten: "Minulla ei ole tarjota ratkaisua kansanterveydelliseen lihavuusongelmaan. Mutta olen vakuuttunut, että ei sitä tarjoa läskivihapuhekaan. Tämä oli minulle tähänastisen urani onnistunein Älä laihduta -päivä. Mutta lupaan, että tämä ei jää tähän. Seuraavana tavoitteena on päästä pitämään läskivihapuhekoulutusta tuleville lääkäreille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille, sosionomeille, fysioterapeuteille jne, mitä kaikkia meitä nyt on. Työsarkaa on paljon, mutta en pelkää olla pioneerijoukoissa.
Kiitos teille Pohjanmaan-SYLI ry, että kutsuitte minut Älä laihduta -päivänä kylään. Teillä on aina ilo vierailla. Katri Mikkilä ravitsemusterapeutti (TtM) fysioterapeutti (AMK) Syömishäiriöliitto-SYLI ry:n aktiivijäsen
Läheisten matka Tampereelle Pohjanmaan Syli ry: n (entinen Pohjanmaan Syömishäiriöperheet ry) tavoitteena on mm toimia syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän läheistensä yhdyssiteenä ja tukijana. Yhdistyksellä on läheisten vertaistukitoimintaa Vaasassa ja Seinäjoella. Läheiset ovat kokeneet vertaistuen tärkeänä asiana. Se, että saa keskustella oman perheen tilanteesta toisten vastaavassa tilanteessa olevien kanssa, auttaa jaksamaan. Yhdistyksen hallituksen kokouksessa on mietitty, millä muilla tavoilla voisi tukea läheisiä. Mikä olisi oikein virkistävää ja rentouttavaa? Yhdistyksen vapaaehtoisen Eija Salo-Rankilan ideana oli päivän matka Tampereelle: kauneudenhoitoa, hyvää ruokaa ja eväitä läheisenä jaksamiseen hyvässä seurassa. Yhdistys maksaisi matkat ja hoidot. Läheiset ottivat iloisina vastaan kutsun lähteä Tampereelle. Hilpeyttä herätti suunniteltu päivä, jolloin oli tarkoitus matka tehdä. 1.4. on aprillipäivä. Eihän matka vain olisi aprillipilaa? Matkaan lähdettiin Seinäjoen rautatieasemalta yhdeksältä aamulla. Matka meni nopeasti aamukahvia juodessa ja kuulumisia vaihtaessa. Tampereella Eija otti oppaan roolin, ja hänen johdollaan lähdettiin kävelemään Hämeenkatua kohti Koulutuskeskus Lumovaa. Etukäteen oli valittu joko kasvo- tai jalkahoito. Koulutuskeskuksessa kosmetologiopiskelijat ottivat läheiset hoiviinsa ja käärivät lämpimiin peittoihin hoitotuoleihin. Kaukaa kuului rentouttavaa musiikkia. Parin tunnin ajan opiskelijat hoitivat opettajan valvovan silmän alla huolellisesti ja perusteellisesti. Vielä oli aikaa tehdä edullisesti hyviä ostoksia, kaikkea kauneudenhoitoon. Ravintola Astoria oli aivan lähellä koulutuskeskus Lumovaa. Se oli hyvä, sillä kaikilla oli jo kova nälkä. Vesi kielellä luettiin ruokalistaa, toinen toistaan herkullisimpia ruokia. Valinta oli vaikea! Psykoterapeutti Taina Karman-Mäkiniemi liittyi ravintolassa seuraan. Taina laittoi läheiset miettimään itsetuntemustaan ja omaa jaksamistaan. "Mistä saat positiivista energiaa? Mitkä asiat vievät sinua eteenpäin? Mistä haaveilet/mitä toivot? Mitkä ovat vahvuutesi? Mikä pelottaa tulevaisuudessa? Mitkä asiat vievät voimavarojasi?" Näihin kysymyksiin mietittiin vastauksia pareittain. Ei ollut helppoja kysymyksiä. Mutta niin tarpeellisia, koska läheisenä helposti unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Kuitenkin läheisenä jaksamisessa on todella tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Läheiset saivat mukaansa Miellyttävien toimintojen listan. Siinä on 28 kohtaa, joiden tekemisestä saisi iloa ja hyvää mieltä itselleen. Tehtävät eivät olleet vaikeita, esim. "olen kuunnellut radiota, olen puhunut puhelimessa, olen käynyt kävelyllä". Tärkeää on tiedostaa, mistä asioista, minkä asioiden tekemisestä tulee hyvä mieli ja määrätietoisesti tehdä niitä. Ohjeeksi saatiin tehdä ainakin viisi asiaa päivässä. Rauhallisella ja hyvällä mielellä lähdettiin Astoriasta. Eijaa kiitettiin kaiken ideoimisesta ja järjestämisestä ja Tainaa kaikista hyvistä neuvoista ja ohjeista. Ulkona satoi kaatamalla, mutta yhtään ei haitannut! Hämeenkadun kauppojen kautta kuljettiin rautatieasemalle. Junassa vielä palattiin keskusteluissa ihaniin hoitoihin. Kannustettiin myös toinen toistamme pitämään huolta myös itsestä ja omasta jaksamisesta. Kiitollisina Tampereen aprillipäivää muistaen, Arja, Susanna, Riitta, Eliisa, Marjut ja Helena
Pohjanmaan SYLI ry:n ja Syömishäiriöliitto SYLI ry:n VERTAISTUKIRYHMÄT Syömishäiriötä sairastavalle ja siitä toipuvalle sekä hänen läheisilleen Seinäjoella Läheiselle 21.9., 26.10, 16.11. ja 14.12 kello 18-20. Paikka: Järjestötalo, Kauppakatu 1, 2. krs., 60100 Seinäjoki Lisätietoa: Helena Pohjasniemi, puh. 040 516 3204 Syömishäiriötä sairastavalle ja siitä toipuvalle Ryhmä on tauolla. Vaasassa Läheiselle 3.8., 7.9., 5.10., 2.11. ja 30.11. kello 18-20. Paikka: Ilona, Kirkkopuistikko 31, 65100 Vaasa Lisätietoja Arja Uusitalo, puh. 050 502 3159 Syömishäiriötä sairastavalle ja siitä toipuvalle Ryhmä on tauolla.