SISÄASIAINMINISTERIÖ MUISTIO 29.11.2010 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI AMMATTIMAISISTA EURORAHAN MAANTIEKULJETUKSISTA JÄSENVALTIODEN RAJOJEN YLI EUROALUEELLA, sekä EHDOTUS NEUVOSTON ASETUKSEKSI TÄMÄN SOVELTAMISALAN LAAJENTAMISESTA 1. Ehdotusten tausta, tavoitteet ja käsittely Tausta Komissio julkaisi ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista valkoisen kirjan 18.5.2009. Sisäasiainministeriö lähetti siitä eduskunnalle E- kirjeen 4.9.2009 (E 105/2009). Valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen komissio perusti asiantuntijatyöryhmän joilla asetusehdotusta valmisteltiin. Asiantuntijaryhmä pääsi laajalti yhteisymmärrykseen komission ehdotuksen lopullisesta tekstistä. Suomi osallistui ryhmän työhön. Komissio julkaisi 28.7.2010 ehdotuksen asetukseksi ammattimaisesta eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella, [KOM(2010)377] sekä sitä täydentävän asetuksen jolla tämän asetuksen soveltamisalaa laajennetaan maihin jotka ovat päättäneet euron käyttöönotosta [KOM(2010)376]. Tavoitteet Asetusten tavoitteena on vahvistaa yhteiset säännöt ammattimaisille rajat ylittäville käteisen eurorahan maantiekuljetuksille ja täten edistää euron vapaata luukkuvuutta euroalueella. Perusperiaatteena on erityinen rajat ylittäviä arvokuljetuksia koskeva lupa, jonka kotijäsenvaltio myöntää arvokuljetusyrityksille, jotka ovat halukkaita kuljettamaan käteistä eurorahaa rajojen yli. Käsittely Ehdotusten käsittely aloitettiin 1.10.2010 neuvoston rahoituspalveluiden työryhmässä. Puheenjohtaja on ilmoittanut haluavansa neuvoston yleisnäkemyksen ehdotuksista 7.12.2010 (Ecofin- neuvostossa) jotta ne voitaisiin lähettää Euroopan parlamentille, oletettavasti helmikuussa 2011 alkavaa parlamentin käsittelyä varten. 2. Ehdotusten pääasiallinen sisältö Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella (neuvoston asiakirja 16842/10, komission alkuperäiseen ehdotukseen KOM (2010)377työryhmäkäsittelyssä sovittuine muutoksineen).
JAKSO 1: KAIKKIA KÄTEISEN EURORAHAN MAANTIEKULJETUKSIA RAJOJEN YLI KOSKEVAT YHTEISET SÄÄNNÖT 1. artiklassa määritellään maantiekuljetukset, luvat niihin, lupaviranomainen, kotijäsenvaltio, kohdejäsenvaltio, kauttakulkuvaltio, kuljetusten suorittamisaika, turvahenkilöstö, ajoneuvot, kuljetukset, suojatut alueet ja paikat, suojausjärjestelmät sekä käytettävät kielet. 2. artiklassa soveltamisalan ulkopuolelle jätetään jäsenvaltioiden keskuspankkien, setelipainojen ja/tai rahapajojen lukuun ja välillä sekä sotilas- tai poliisisaattueessa tapahtuvat kuljetukset sekä näiden lisäksi kolikkokuljetukset erillisissä ajoneuvoissa olevan yksityisen turvahenkilöstön saattamina. 3. artiklassa säädetään käteisrahan toimitus-/noutokuljetusten lähtöpaikasta, enimmäiskestosta ja lukumäärästä. 4. artiklassa säädetään rajat ylittäviin arvokuljetuksiin liittyvistä luvista ja niiden myöntämisestä. Lupa haetaan yrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta ja sen voimassaoloaika on 5 vuotta. 5. artiklassa säädetään arvokuljetusten turvahenkilöstöstä, mm. koulutuksesta. 6. artiklassa säädetään aseenkannosta. Arvokuljetusten turvahenkilöstön on noudatettava kotijäsenvaltiossa, siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa tai -valtioissa kussakin voimassa olevaa aseenkantolupia ja tuliaseiden sallittua enimmäiskaliiperia koskevaa lainsäädäntöä. Kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueelle, jonka lainsäädännössä ei sallita arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautumista, kaikki turvahenkilöstön hallussa olevat tuliaseet on sijoitettava ajoneuvossa sijaitsevaan turvasäilöön. Kyseisten aseiden on pysyttävä arvokuljetusten turvahenkilöstön ulottumattomissa koko kyseisessä jäsenvaltiossa suoritettavan matkaosuuden ajan. Ne voidaan ottaa turvasäilöstä vasta, kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueelle, jonka lainsäädännössä sallitaan arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautuminen, ja ne on otettava turvasäilöstä, kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännössä edellytetään, että arvokuljetusten turvahenkilöstö on aseistettu. Aseiden turvasäilön avaamisen on edellytettävä ajoneuvon hallintakeskuksen etäkomentoa ja tapahduttava sillä ehdolla, että kyseinen hallintakeskus todentaa ajoneuvon tarkan maantieteellisen sijainnin. Aseistautuneen arvokuljetusten turvahenkilöstön on haettava aseenkantolupaa sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden kansallisilta viranomaisilta, jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja/tai kohdejäsenvaltion kansallisilta viranomaisilta, jos kyseiset jäsenvaltiot sallivat arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautumisen. 7. artiklassa säädetään ajoneuvon varustuksesta. 8. artiklassa säädetään kansallisten poliisivoimien asemasta. Asetus ei rajoita sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joissa edellytetään rahakuljetusten ilmoittamista ennakkoon poliisille; arvokuljetusajoneuvojen varustamista laitteella, jonka avulla poliisi voi seurata ajoneuvoja etäältä; tai poliisisaattueen asettamista arvokkaille kahden paikan välisille kuljetuksille.
9. artikla sisältää säännöt, joilla varmistetaan käteisrahan toimitus-/noutopaikkojen turvallisuus kohdejäsenvaltiossa tai -jäsenvaltioissa. 10. artiklassa säädetään tuhoutuneiden seteleiden vetämisestä pois liikkeestä. 11. artiklassa säädetään keskinäisestä tiedottamisesta. JAKSO 2: ERITYISET SÄÄNNÖT ERI KULJETUSMUODOILLE 12. artiklassa säädetään rajat ylittävän kuljetuksen aloittamista edeltävästä tiedotuksesta. 12 a- artiklassa säädetään sovellettavista kuljetusmuodoista. 13. artiklassa säädetään seteleiden kuljettamisesta IBNS-järjestelmällä varustetussa tavanomaisen näköisessä panssaroimattomassa ajoneuvossa. 14. artiklassa säädetään seteleiden kuljettamisesta panssaroimattomassa ajoneuvossa,. 15. artiklassa säädetään seteleiden kuljetuksesta IBNS-järjestelmällä varustetussa osin panssaroidussa ajoneuvossa. 16. artiklassa säädetään seteleiden kuljetuksesta täyspanssaroidussa ajoneuvossa, jossa ei ole IBNSjärjestelmää. 17. artiklassa säädetään seteleiden kuljetuksesta IBNS-järjestelmällä varustetussa täyspanssaroidussa ajoneuvossa. 18. artiklassa säädetäänkolikoiden kuljetuksesta panssaroimattomassa ajoneuvossa. 19. artiklassa säädetään kolikoiden kuljetuksesta osin panssaroidussa ajoneuvossa. JAKSO 3: LOPPUSÄÄNNÖT 21. artiklassa säädetään valvonnasta muun muassa satunnaisia tarkastuksia tekemällä. 22. artiklassa säädetään seuraamuksista. Varoitus, sakko, luvan jäädytys kahdesta viikosta kahteen kuukauteen kestäväksi ajaksi vai peruuttaako se luvan kokonaan. Lupaviranomainen voi myös kieltää kyseistä yritystä hakemasta uutta lupaa jaksolla, jonka kesto on enintään viisi vuotta. Seuraamusten olisi aina oltava oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen. 23. artiklassa säädetään turvatoimenpiteistä hätätilanteissa.
24. artiklassa säädetään rajat ylittäviä kuljetuksia suorittavan arvokuljetushenkilöstön palkkaoikeuksista. 25. artiklalla perustetaan rajat ylittäviä käteisen eurorahan kuljetuksia käsittelevä komitea. Komissio toimii sen puheenjohtajana ja siinä on kaksi edustajaa kustakin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta jäsenvaltiosta sekä kaksi Euroopan keskuspankin edustajaa. Komitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa vaihtamaan näkemyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Se kuulee tätä varten alan sidosryhmiä, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, ja ottaa niiden näkemykset riittävässä määrin huomioon. Sitä on kuultava myös 26 artiklassa mainitun uudelleentarkastelun valmisteluissa. 26. artiklassa säädetään uudelleentarkastelusta. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja sen jälkeen viiden vuoden välein. 27. artiklassa säädetään teknisten sääntöjen muuttamisesta siirretyn säädösvallan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, joista säädetään 28, 29 ja 30 artikloissa. Asetus tulee voimaan kaksitoista kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetusehdotukseen sisältyy liitteet, joissa määritellään myönnettävien lupien turvaominaisuudet, luvan malli, älykäs setelinsuojausjärjestelmä (IBSN), IBSN- kuvatunnus, kuvatunnus vain kolikoita kuljettavalle ajoneuvolle sekä henkilöstön ammatillisen peruskoulutuksen sisältö. Ehdotus neuvoston asetukseksi yllä mainitun asetuksen soveltamisalan laajentamisesta euroalueella (neuvoston asiakirja 16843/10, komission alkuperäiseen ehdotukseen KOM (2010)376 työryhmäkeskustelussa sovitun muutoksen sisältäen). Euroon siirtymistä edeltävässä vaiheessa tarvitaan käteisen eurorahan kuljetuksia, sillä siirtymisajankohtana tarvittavat eurosetelit kuljetetaan yleensä euroalueen varastoista ja eurokolikot lyödään usein osittain tai kokonaan toisessa maassa. Sen vuoksi pääasetusta on tarpeen soveltaa euron käyttöönottoon valmistautuviin jäsenvaltioihin siitä päivästä, jona neuvosto päättää poistaa niiden euroalueeseen kuulumista koskevan poikkeuksen. Näin ollen ehdotuksen sisältö on, että pääasetusta sovelletaan sellaisen jäsenvaltion alueeseen, joka ei vielä ole ottanut käyttöön euroa, siitä päivästä, jona neuvosto tekee päätöksen maan euroalueeseen kuulumista koskevan poikkeuksen kumoamisesta. (Neuvosto, Euroopan parlamenttia kuultuaan ja sen jälkeen, kun asiasta on keskusteltu Eurooppa-neuvostossa, päättää komission ehdotuksesta, mitkä jäsenvaltioista täyttävät vaadittavat edellytykset). Soveltamisalaa ei neuvotteluissa päätetty laajentaa ehdotetusta edelleen niihin EU:n jäsenvaltioihin, jotka eivät ole ilmaisseet aikomustaan ottaa euroa käyttöön. Näin ollen ainoa muutos joka ehdotukseen työryhmäkäsittelyssä tehtiin, oli täytäntöönpanoajan pidentäminen kuudesta kuukaudesta kahteentoista kuukauteen. 3. Ehdotusten vaikutukset 3.1. Vaikutukset lainsäädäntöön
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus sekä neuvoston asetus ovat suoraan sellaisinaan sovellettavaa lainsäädäntöä. Koska parlamentin ja neuvoston ehdotus koskee vain päiväsaikaan (klo 06.00-22.00 välinen aika) tapahtuvia maantiekuljetuksia ja laajennusehdotus vain euron käyttöönotosta päättäneitä jäsenvaltioita, ei kumpaakaan ehdotuksista sovellettaisi käytännössä Suomessa. Viron kanssa Suomella ei ole maantiekuljetuksia ja Ruotsi ei ole päättänyt ottavansa euroa käyttöön. Sisäasiainministeriön poliisiosastolla on käynnistymässä vuonna 2011 yksityistä turvallisuusalaa koskeva lainsäädäntöhanke. Hankkeeseen tullaan sisällyttämään myös arvolupakuljetuslupakäytännön uudistaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa arvokuljetusluvan irrottamista nykyisestä vartioimisliikeluvasta omaksi erilliseksi luvaksi. 3.2. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksella ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia Suomessa. Ehdotuksen käytännön vaikutukset kohdistuvat lähinnä sellaisiin jäsenvaltioihin, joiden välillä on mahdollista toteuttaa päivänsisäisiä eurorahan maantiekuljetuksia. Tällainen alue on esimerkiksi Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin muodostama Benelux-alue. Mikäli asetusehdotus tulisi myöhemmin euroalueen laajentuessa tosiasiallisesti sovellettavaksi myös Suomessa, rahankuljetuksiin liittyvien lupien myöntäminen voitaisiin antaa Poliisihallituksen turvallisuusalan valvontayksikölle. Turvallisuusalan valvontayksikkö vastaa Suomessa yksityisen turvallisuusalan valtakunnallisesta viranomaisvalvonnasta ja ohjauksesta ja myöntää kaikki vartioimisliikeluvat. Myönnettävät rahakuljetusluvat yksikkö kykenisi myöntämään oman toimintaan liittyen. Kustannuksia saattaisi aiheuttaa eri seurantarekistereiden tai järjestelmien tekeminen. 4. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta ja päätöksentekomenettely Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen osalta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 133 artikla. Neuvoston asetuksen osalta oikeusperusta on 352 artikla. Päätöksentekomenettelynä käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen osalta yhteispäätösmenettelyä johon sisältyy Euroopan keskuspankin kuuleminen, mutta päätöksentekoon neuvostossa osallistuvat vain eurojäsenvaltiot. Neuvoston asetuksesta päättää neuvosto yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. 5. Toissijaisuusperiaate Euron käyttöönotto on lisännyt huomattavasti tarvetta käteisrahan maantiekuljetuksiin rajojen yli. Kansallisissa lainsäädännöissä olevien suurten erojen vuoksi käteistä eurorahaa on yleensä erittäin vaikea kuljettaa ammattimaisesti maanteitse osallistuvien jäsenvaltioiden rajojen yli. Tämä tilanne on ristiriidassa yhteisen rahan vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ja haittaa palveluiden tarjoamisen vapauden periaatetta, joka on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista.
Soveltamisalan laajentamista koskevan neuvoston asetuksen osalta EU:n toimet ovat tarpeen, jotta euroon siirtyminen voisi tapahtua kitkattomasti sen käyttöönoton yhteydessä. 6. Ahvenamaan toimivalta Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 27- kohdan mukaan ampuma-aseita ja ampumatarvikkeita koskeva sääntely kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 7. Ehdotusten kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionissa Ehdotus kuuluu pääosin sisäasiainministeriön toimialaan, jolle kuuluvat yksityistä turva-alaa koskevat asiat lupien myöntämis- ja valvontamenettelyineen sekä ampuma-aseita ja niiden käyttöä koskevat asiat. Ehdotukseen liittyy joitain valtiovarainministeriön toimialaan kuuluvia näkökohtia (euron käyttöönottoon ja käyttämiseen liittyvät toimet) sekä joiltain osin sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan (rahankuljetushenkilöstön palkkaoikeudet). Ehdotuksia on käsitelty neuvoston taloudellisten palveluiden työryhmässä. Euroopan parlamentti ei ole käsitellyt ehdotuksia. Saatujen tietojen mukaan parlamentin ECON- komitea käsittelee ehdotuksia 7.2.2011 ja täysistunto äänestää niistä 8.3.2011. Euroopan keskuspankin lausunto. Euroopan keskuspankki (EKP) antoi ehdotuksista lausunnon 25.10.2010 (neuvoston asiakirja 14748/10). EKP:n yleishuomio on, että ehdotukset ovat kannatettava sillä ne maksimoivat kansallisten keskuspankkien käteispalvelujen saatavuuden mahdollistaessaan eurorahojen mahdollisimman vapaan liikkumisen ja kuljetuksen euroalueen jäsenvaltioiden välillä. EKP toteaa tämän olevan tärkeää, koska ainoastaan Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien liikkeeseen laskemat setelit ovat laillisina maksuvälineinä kelpaavia seteleitä unionissa. EKP esitti ehdotuksiin joitakin huomioita. Näistä soveltamisalaa koskevaa huomiota ei ehdotuksiin sisällytetty. EKP halusi soveltamisalaa laajennettavan siten, että siihen kuuluisi myös kahden euromaan välinen kuljetus tapauksissa, joissa näiden kahden maan välillä on ei- euromaa (saman aiheen Suomi halusi ottaa keskusteluun jo E-kirjevaiheessa). Tällaisen soveltamisalan laajentamisen juridinen ongelma on sama kuin soveltamisalan laajentaminen yleensäkin ei- euromaihin. Puheenjohtaja on todennut että laajentaminen olisi perussopimuksen vastaista. Rahapolitiikkaa koskevassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 133 artiklassa todetaan muun muassa, Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen euron käytössä yhteisenä rahana. Puheenjohtaja katsoo että ko. artikla ei mahdollista asetuksen ulottamista muualle kuin euroalueelle. 8. Valtioneuvoston kanta Asetusehdotusten lähettäminen Euroopan parlamentille neuvoston yleisenä näkemyksenä voidaan hyväksyä. Ehdotuksissa ei ole havaittu ongelmallisia kohtia valmistelun kuluessa. Valitettavaa on, että asetuksen soveltaminen Suomessa jäisi olemattomaksi ellei Ruotsi joskus päätä liittyä euroon.
Suomen jo komission valkoisen kirjan antamisen jälkeen esittämää näkemystä siitä, että olisi tarkoituksenmukaista tutkia myös yhteisten sääntöjen sellaista soveltamismahdollisuutta, että ne kattaisivat rahankuljetukset myös euroalueen ulkopuolisiin EU-valtioihin tai kuljetukset euroalueen ulkopuolisista EU-valtioista, tai että tulisi myös huomioida kauttakulkukuljetukset euroalueen ulkopuolista EU-valtioista, ei neuvotteluissa hyväksytty. Tältä osin on huomioitava perussopimuksen määräysten rajoittavuus. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on myös perusteltua, että ehdotuksessa turvallisuuden kannalta erityisen arkaluontoisiin aloihin sovellettaisiin edelleen kansallisia sääntöjä. Tällaisia aloja ovat aseenkanto ja aseiden käyttö, suhde poliisivoimiin, säännöt arvokuljetusten turvahenkilöstön käyttäytymisestä arvokuljetusajoneuvojen ulkopuolella sekä niiden paikkojen turvallisuus, joihin käteisraha toimitetaan tai joista se haetaan.
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 28. heinäkuuta 2010 (05.08) (OR. en) 12680/10 Toimielinten välinen asia: 2010/0204 (COD) MI 270 COMPET 225 ECOFIN 471 ENFOPOL 225 CODEC 731 EHDOTUS Lähettäjä: Euroopan komissio Päivä: 14. heinäkuuta 2010 Asia: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission ehdotus, joka on saapunut Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille Pierre de Boissieulle johtaja Jordi Ayet Puigarnaun lähettämällä kirjeellä. Liite: KOM(2010)377 lopullinen 12680/10 ik DGC 1 A FI
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 14.7.2010 KOM(2010)377 lopullinen 2010/0204 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella SEK(2010)877 SEK(2010)878 FI FI
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön vuonna 2002. Ne ovat todellisia yleiseurooppalaisia maksuvälineitä, joilla Euroopan kansalaiset voivat maksaa velkansa euroina koko euroalueella, johon kuuluu tällä hetkellä 16 jäsenvaltiota. Tämän vuoksi tarve käteisrahan maantiekuljetuksiin maasta toiseen on kasvanut olennaisesti. Euroalueen pankkien, laajan vähittäiskauppasektorin ja muiden ammattimaisten käteisen rahan käsittelijöiden olisi voitava tehdä sopimuksia parhaan hinnan ja/tai palvelun tarjoavan arvokuljetusyrityksen kanssa, vaikka kyseinen yritys sijaitsisikin rajan toisella puolella toisessa jäsenvaltiossa. Tämä antaa niille mahdollisuuden hyödyntää tehokkaimpia (ja lyhimpiä) käteisrahan nouto- ja toimitusreittejä sekä lähimmän kansallisen keskuspankin konttorin tai arvokuljetusyrityksen laskentakeskuksen käteispalveluita. Lisäksi monet euroalueen jäsenvaltiot ovat järjestäneet tai saattavat olla halukkaita järjestämään seteleiden ja kolikoiden valmistuksen ulkomailla. Yhteisen valuutan perusperiaate on, että euroseteleiden ja -kolikoiden olisi voitava liikkua ja niitä olisi voitava kuljettaa mahdollisimman vapaasti euron käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden välillä. Kansallisten lainsäädäntöjen yhteensopimattomuuden vuoksi ammattimaisilla rahankuljettajilla on kuitenkin useimmissa tapauksissa suuria vaikeuksia käteisen eurorahan kuljettamisessa euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden rajojen yli, ja sen vuoksi maantiekuljetuksia rajojen yli on erittäin vähän. Sääntelyyn liittyvät erot koskevat useita eri seikkoja, kuten sitä, onko arvokuljetusyrityksen henkilöstöllä lupa tuliaseiden hallussapitoon ja kantoon, sallittuja kuljetusmuotoja, arvokuljetusajoneuvojen panssarointia ja varustelua, henkilöstön määrää ajoneuvoissa jne. Nykyiset sääntelyesteet aiheuttavat lisäksi yhtenäismarkkinoiden pirstoutumista tällä alalla. Nämä ammattimaisia käteisen eurorahan kuljetuksia koskevat rajoitukset vaikuttavat rahankierron tehokkuuteen ja viime kädessä kustannuksiin, joita käteisrahasta aiheutuu yrityksille ja kansalaisille. Pankkien ja vähittäiskauppasektorin olisi voitava hankkia käteistä rahaa mahdollisimman tehokkaasti euroalueella kansallisten rajojen yli. Rahankierron toimivuuden parantaminen siten, että mahdollistetaan tehokkaat käteistoimitukset rajojen yli, on luonteva ja välttämätön lisä kansallisten keskuspankkien käteispalveluiden lähentymistä koskevalle Euroopan keskuspankin suunnitelmalle. Etuja, jotka saadaan eurojärjestelmän hankkeista, kuten kansallisten keskuspankkien käteispalveluiden etäkäyttömahdollisuudesta, joka tarkoittaa yhdessä osallistuvassa jäsenvaltiossa toimivan luottolaitoksen mahdollisuutta käyttää toisen osallistuvan jäsenvaltion keskuspankin käteispalveluita, ei voida hyödyntää täysimääräisesti niin kauan kuin nykytilanne pysyy muuttumattomana. EKP:n suunnitelman toteuttaminen ja yhtenäisen eurokäteisalueen luominen puolestaan täydentävät SEPAa yhtenäistä euromaksualuetta jonka tarkoituksena on muuttaa sähköiset euromaksut rajojen yli yhtä helpoiksi kuin kotimaan maksut. Arvokuljetusmarkkinoiden organisaatio perustuu laskentakeskuksiin, joissa käteisrahaa voidaan lastata arvokuljetusajoneuvoihin ja purkaa niistä turvallisesti. Arvokuljetusajoneuvo palaa yleensä päivän päätteeksi lähtöpisteenään toimineeseen laskentakeskukseen, jotta se olisi yön yli suojatussa paikassa. Maantieteellinen alue, jolle laskentakeskuksesta voidaan lähettää ja jolta sinne voidaan vastaanottaa rahakuljetuksia, riippuu etäisyydestä, jonka arvokuljetusajoneuvo voi ajaa yhden päivän aikana. Arvokuljetusmarkkinat ovat sen vuoksi luonteeltaan pääasiassa paikalliset, ja mahdolliset rajat ylittävät markkinat kattavat lähinnä euroalueen jäsenvaltioiden väliset rajaseudut. Tämän perusteella EU:n tasolla toteutettavien poliittisten toimien ei välttämättä pitäisi kattaa puhtaasti kotimaisia kuljetustapahtumia. FI 2 FI
Euroopan keskuspankki, pankkisektori ja laaja vähittäiskauppasektori ovat jo kauan kaivanneet aloitetta ammattimaisia käteisen eurorahan maantiekuljetuksia rajojen yli haittaavien esteiden poistamiseksi Euroopassa. Euroalueen aiemmat ja tulevat laajentumiskierrokset ovat lisänneet entisestään tällaisen aloitteen tarpeellisuutta. Tämä oli lähtökohtana kuulemiskierrokselle, jonka komissio aloitti toukokuussa 2008 rajat ylittäviä käteisen eurorahan maantiekuljetuksia haittaavien sääntelyesteiden poistamiseen ja euron vapaan liikkuvuuden helpottamiseen liittyvän työn käynnistämiseksi uudelleen. 2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN TULOKSET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Ensimmäisessä vaiheessa perustettiin vuonna 2008 alan intressitahojen asiantuntemuksen ja työpanoksen kokoamiseksi rajat ylittäviä käteisen eurorahan maantiekuljetuksia käsittelevä työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii komissio ja jossa ovat edustettuina tärkeimpien sidosryhmien eurooppalaiset organisaatiot 1. Työryhmää kuultiin vuoden 2008 aikana. Työryhmässä käsiteltiin kaikkia keskeisiä kysymyksiä, kuten syitä toimintaan EU:n tasolla, erilaisia oikeudellisia keinoja helpottaa rajat ylittäviä rahakuljetuksia, mahdollisten tulevien yhteisten sääntöjen soveltamisalaa, eroja kansallisissa lainsäädännöissä ja mahdollisuuksia kyseisiä aloja koskevien rajat ylittävien sääntöjen yhdenmukaistamiseen. Komissio antoi tältä pohjalta 18. toukokuuta 2009 valkoisen kirjan ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella 2 käynnistääkseen laajan kuulemisprosessin kaavailluista yhteisistä säännöistä, jotka koskevat eurorahan maantiekuljetuksia jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella. Valkoinen kirja ja siitä esitetyt huomautukset, joiden julkaisemiseen on saatu niiden esittäjien suostumus, ovat saatavilla Europa-palvelimella olevalla komission verkkosivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/articles/euro/article15105_en.htm. Valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen perustettiin vuonna 2009 ammattimaisia käteisen eurorahan maantiekuljetuksia jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella käsittelevä asiantuntijaryhmä, jota kuultiin vuoden 2009 aikana. Ryhmän jäsenet olivat euroalueen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia. Ryhmä kävi yksityiskohtaisia keskusteluita rajat ylittäviä rahakuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä ja pääsi laajalti yhteisymmärrykseen komission ehdotuksen lopullisesta tekstistä. Ryhmän osallistujaluettelo on liitetty ehdotukseen oheisasiakirjaksi. Työmarkkinaosapuolia on kuultu valmisteluprosessin eri vaiheissa. Työryhmässä oli heidän edustajiaan, ja heitä kuultiin myöhemmin myös kahdenvälisissä kokouksissa ja kirjallisessa kyselytutkimuksessa. Alan kaikki sidosryhmät myöntävät, että arvokuljetusmarkkinat on organisoitu tällä hetkellä kansallisesti kansallisissa lainsäädännöissä olevien erojen vuoksi. Aloitteelle annetun tuen osalta olisi kuitenkin erotettava toisistaan tarjontapuoli (ts. arvokuljetusyritykset) ja kysyntäpuoli (ts. pankit ja vähittäiskauppiaat). 1 2 Edustettuina olivat seuraavat järjestöt: Euroopan vakuutus- ja jälleenvakuutusalan liitto CEA (European insurance and reinsurance federation), Euroopan turvallisuuspalveluiden liitto CoESS (Confederation of European Security Services), Euroopan pankkiliitto EBF (European Banking Federation), Eurosystem, Euroopan maksuneuvosto EPC (European Payments Council), Euroopan arvokuljetusliitto ESTA (European Security Transport Association), Euroopan älykkään setelisuojauksen liitto EURICPA (European Intelligent Cash Protection Association), EuroCommerce, Europol (Euroopan poliisivirasto), rahapajanjohtajien työryhmä MDWG (Mint Directors Working Group) ja UNI-Europa (Union Network International Europa). KOM(2009) 214 lopullinen. FI 3 FI
Pankkiala tukee aloitetta laajasti ja kannattaa kunnianhimoista lähestymistapaa, jonka pitäisi mahdollistaa kuljetusreittien lyhentäminen ja tehostaminen, mikä puolestaan johtaa riskien ja kustannusten vähenemiseen sekä kilpailun lisääntymiseen alalla. Arvokuljetusyritysten ammattialajärjestö pitää myönteisenä sitä, että suunnitteilla ei ole rahakuljetusten täysimittainen yhdenmukaistaminen, sillä sen mielestä nykytilanne pirstaleisine markkinoineen on tyydyttävä, koska arvokuljetusyritykset ovat järjestäytyneet tilanteen mukaan kansallisten rajojen sisäpuolelle. Myös arvokuljetusalan työnantajat korostavat, että on erittäin tärkeää välttää palkkaeroihin sekä erilaisiin työehtoihin ja -oloihin perustuva vilpillinen kilpailu, erityisesti kun otetaan huomioon palkkojen suuri osuus arvokuljetusyritysten kokonaiskustannuksista. Työntekijäpuolella ammattiyhdistysten päähuolenaiheena on se, että tällä alalla tulevaisuudessa annettava EU:n lainsäädäntö ei saisi heikentää sosiaalisia olosuhteita, vaan sen pitäisi antaa sysäys kehitykselle kohti tasapuolisia palkkatasoja ja muita työoloja. Työmarkkinaosapuolet ovat lisäksi yhtä mieltä siitä, että rajat ylittävissä tilanteissa olisi sovellettava kotijäsenvaltion tai kohdejäsenvaltion palkkaehtoja sen mukaan, kumman palkkataso on korkeampi. EKP ja Eurosystem antavat täyden tukensa komission aloitteelle, sillä se noudattaa niiden strategista tavoitetta eli kansallisten keskuspankkien käteispalveluiden laajaa lähentymistä. Esimerkiksi jo hyväksyttyä etäkäyttömahdollisuuden periaatetta (ts. periaatetta, jonka mukaan pankin pitäisi voida hankkia/toimittaa käteistä eurorahaa miltä tahansa kansalliselta keskuspankilta / mille tahansa kansalliselle keskuspankille euroalueella) ei voida panna täytäntöön niin kauan kuin saatavilla ei ole vaivatonta mahdollisuutta käteisen rahan maantiekuljetuksiin rajojen yli. Tämän komission ehdotuksen yleistavoitteena on helpottaa käteisen eurorahan vapaata liikkuvuutta euroalueella poistamalla esteet käteisen eurorahan maantiekuljetuksilta euroalueen jäsenvaltioiden rajojen yli huolehtien samalla siitä, että kuljetukset tapahtuvat olosuhteissa, joissa arvokuljetusyritysten henkilöstölle ja väestölle voidaan tarjota korkea turvallisuustaso. Koska arvokuljetusmarkkinat ovat luonteeltaan pääasiassa paikalliset, päätavoitteena olisi oltava kuljetusten helpottaminen kyseessä olevilla rajaseuduilla, sillä sääntelyeroilla on kyseisen maantieteellisen alueen ulkopuolella lähtökohtaisesti pienempi vaikutus euron vapaaseen liikkuvuuteen. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin viittä alustavaa vaihtoehtoa tämän tavoitteen saavuttamiseksi: (1) perusskenaario, jossa tilanne säilyy ennallaan; (2) kahden-/monenvälisten sopimusten tekeminen niiden jäsenvaltioiden välillä, joita rajat ylittävät kuljetukset koskevat mahdollisesti eniten; (3) yhteiset säännöt, joita sovelletaan vain rajat ylittäviin kuljetuksiin; (4) kaikkien sääntöjen vastavuoroinen tunnustaminen; sekä (5) kaikkien arvokuljetusten sääntelyn täysimittainen yhdenmukaistaminen. Vaikutusten arvioinnin mukaan vaihtoehdot 1 ja 2 eivät tarjoaisi tehokasta tapaa saavuttaa käteisen eurorahan vapaan liikkuvuuden helpottamista koskeva tavoite, sillä vaikuttaa käytännössä erittäin epätodennäköiseltä, että kyseisenkaltaisia sopimuksia tehtäisiin oma-aloitteisesti laajemmassa mittakaavassa. Kaikkien sääntöjen vastavuoroinen tunnustaminen ja arvokuljetusten täysimittainen yhdenmukaistaminen puolestaan olisivat epäsuhtaisia vaihtoehtoja verrattuna asetettuun tavoitteeseen. Kaikkien sääntöjen vastavuoroinen tunnustaminen voisi lisäksi luoda huomattavia turvallisuusriskejä. Vaihtoehdon 3 eli vain rajat ylittäviin kuljetuksiin sovellettavien yhteisten sääntöjen vaikutuksia analysoitiin yksityiskohtaisemmin. Tämä vaihtoehto mahdollistaisi tavoitteen saavuttamisen eli käteisen eurorahan vapaan liikkuvuuden helpottamisen. Koska kyseinen FI 4 FI
vaihtoehto koskee vain rajat ylittäviä kuljetuksia, se ei myöskään ylittäisi sitä, mikä on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä vaihtoehdosta on lisäksi kolme muunnelmaa: a) sääntöjen soveltamisalan ulottaminen myös nykyisen euroalueen ulkopuolisiin EU:n jäsenvaltioihin; b) soveltamisalan ulottaminen muuhun valuuttaan ja arvotavaraan; sekä c) soveltamisalan rajaaminen vain kahden paikan välisiin kuljetuksiin 3. Yhteisten sääntöjen vaikutukset riippuvat paljolti potentiaalisten markkinoiden koosta ja siitä, missä määrin ne ovat toteutettavissa. Ulkopuolisella toimeksisaajalla teetettiin tutkimus, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoja nykyisistä arvokuljetusmarkkinoista ja arvioida rajat ylittävien käteisen rahan maantiekuljetusten potentiaalisten markkinoiden kokoa siinä tapauksessa, että kyseisiä kuljetuksia nykyisin haittaavat sääntelyesteet poistetaan. Tutkimus on saatavilla komission verkkosivustolla 4. Tutkimus osoittaa, että vaikka rajat ylittävät markkinat ovat määritelmän mukaan rajalliset, ammattimaisten käteisen eurorahan maantiekuljetuksia rajojen yli on mahdollista lisätä olennaisesti sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, jos sääntelyesteet poistetaan ottamalla käyttöön rajojen yli sovellettavat yhteiset säännöt. 5 Rajat ylittävien rahakuljetusten helpottamisesta saataisiin todennäköisesti myös ympäristöhyötyjä, kun kuljetusmatkat lyhenisivät yleisesti. Rajat ylittävien kuljetusten määrän huomattava kasvu saattaa kuitenkin aiheuttaa myös kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia kohdejäsenvaltioissa. Vaikutukset saattavat kohdistua muun muassa tietyn kohdejäsenvaltion arvokuljetusalan palkkatasoihin ja/tai työllisyyteen, jos palkoissa on merkittäviä eroja verrattuna naapurijäsenvaltioihin. Vaikutusten arviointi osoittaa, että euroalueeseen kuuluvien naapurijäsenvaltioiden välillä on toisinaan merkittäviä eroja. Joidenkin jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön, ja euroalueella sijaitsevien naapurimaiden välillä on lisäksi erittäin suuria palkkaeroja. Vaikka jäsenvaltioita ei yleisesti ottaen pitäisi estää käyttämästä vertailuun perustuvia etujaan, näyttää siltä, että kohdejäsenvaltioissa mahdollisesti ilmeneviä sosiaalisia vaikutuksia on perusteltua lieventää varmistamalla työntekijöille vähimmäissuoja työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY periaatteiden mukaisesti. Kyseisen direktiivin tarkoituksena on säätää vähimmäissuojasta, joka työnantajien on tarjottava vastaanottavassa jäsenvaltiossa lähettäessään työntekijöitä tilapäisesti työhön sinne. Koska arvokuljetuspalveluihin liittyy kuitenkin erityispiirteitä, erityisesti ulkomailla mahdollisesti vietettävien työskentelyjaksojen tiheys ja lyhytaikaisuus sekä erilaiset sopimustilanteet, on tarpeen säätää direktiivin yhdenmukaisesta soveltamisesta kaikkiin rajat ylittäviin rahakuljetuspalveluihin. Ehdotus sisältää tämän vuoksi joitakin erityissäännöksiä, joiden tarkoituksena on antaa kyseisille toimijoille oikeusvarmuutta ja varmistaa direktiivin käytännön sovellettavuus arvokuljetusalalla. Ehdotuksessa säädetään muun muassa, että rajojen yli toimivien arvokuljetusyritysten työntekijöille olisi varmistettava vähimmäissuoja, joka rajoittuu direktiivin mukaisesti kohdejäsenvaltion vähimmäispalkkoihin, mukaan lukien ylityökorvaukset. Monimutkaisten suhteellisten laskutoimitusten välttämiseksi olisi lisäksi 3 4 5 Kyse on suurten käteismäärien kuljettamisesta kahden laskentakeskuksen välillä suoraan ilman välipysähdyksiä (esimerkiksi kansallisen keskuspankin konttorista arvokuljetusyrityksen laskentakeskukseen). Näillä kuljetuksilla ei palvella loppuasiakkaita ja kuljetettavat määrät ovat yleensä suuria. Ks. http://ec.europa.eu/economy_finance/articles/euro/2010-02-26-cross-border-cash_en.htm. Tutkimuksessa arvioidaan, että pitkällä aikavälillä toteutettavat potentiaaliset markkinat olisivat noin 2,6 prosenttia kokonaismarkkinoista (ilmaistuina kaiken arvokuljetusyrityksiin tilatun käteisen eurorahan arvona), mikä tarkoittaisi noin 77 000 kuljetusta rajojen yli (kuljetuksella tarkoitetaan arvokuljetusajoneuvoa, joka ylittää rajan kahdesti; ensimmäisen kerran menomatkalla ja toisen kerran kotimatkalla). Nämä kuljetukset olisi mahdollista suorittaa kunakin vuonna niissä yhdessätoista euroalueen maassa, joilla on maarajoja muiden euroalueen maiden kanssa. FI 5 FI
varmistettava, että vähimmäispalkat maksetaan koko työpäivältä, vaikka työntekijä viettäisikin vain osan työpäivästä ulkomailla. Jos voimassa olevien sopimusten, asetusten tai hallinnollisten määräysten ja käytännön järjestelyiden perusteella voidaan odottaa, että työntekijä tulee suorittamaan rajat ylittäviä kuljetuksia toisessa jäsenvaltiossa yli sadan työpäivän aikana kalenterivuoden kuluessa, vähimmäissuojan olisi kuitenkin katettava myös muut direktiivissä luetellut seikat. Arvokuljetusalan erityispiirteiden vuoksi ehdotuksessa on myös liikennealan yleisistä säännöistä poikkeavia kabotaasia koskevia sääntöjä. Vaikka ehdotuksen mukaan arvokuljetuksen olisi palattava kotijäsenvaltioonsa lähtöpäivän aikana, käteisen toimitus- /noutokuljetusten lukumäärälle ei ole suunnitteilla rajoituksia, sillä arvokuljetusajoneuvo, joka tarjoaa tällaisia palveluita pankeille ja vähittäiskauppiaille, saattaa tehdä useita tällaisia pysähdyksiä (esim. 20) päivän aikana. Sidosryhmien kuulemisessa ilmeni lisäksi, että turvallisuuskysymysten tai muiden arkaluonteisten kysymysten huomioon ottaminen edellyttää tiettyjen rajoitusten asettamista yleisten EU-sääntöjen soveltamisalalle ja myös mahdollisuuksia poiketa säännöistä kansallisella tasolla. Poikkeukset koskevat neljää keskeistä kysymystä: i) Arvokuljetusyritysten henkilöstön aseenkantoa koskevat kansalliset säännöt pysyvät voimassa kaikilta osin. ii) Yksittäiset jäsenvaltiot voivat poiketa arvokuljetustyyppien lukumäärästä. iii) Rajat ylittävät kuljetukset on suoritettava yhden päivän aikana ja päiväsaikaan, mikä tarkoittaa sitä, että arvokuljetusajoneuvon on lähdettävä kotijäsenvaltiostaan ja palattava sinne saman päivän aikana ja kuljetus on suoritettava päiväsaikaan. iv) Suurin osa arvokuljetusajoneuvon yhden päivän aikana suorittamista käteisrahan toimitus- /noutokuljetuksista on suoritettava kohdejäsenvaltion (-valtioiden) alueella. Analyysi on osoittanut, että vaikka nämä vaihtoehdot saattavat johtaa potentiaalisten rajat ylittävien markkinoiden supistumiseen, niiden ei odoteta luovan suurempia esteitä rajat ylittäville kuljetuksille, ja ehdotukseen sisältyy joka tapauksessa ratkaisuja, jotka mahdollistavat kuljetukset rajojen yli (ajoneuvossa sijaitseva aseiden turvasäilö, joka voidaan avata vain hallintakeskuksen kaukosäätimellä, standardoidut kuljetusvaihtoehdot, tasoltaan vastaavan asekoulutuksen tunnustaminen jne.). Muunnelmien osalta todetaan, että yhteisiä sääntöjä olisi sovellettava neuvoston päätöksen tekopäivästä myös niiden EU:n jäsenvaltioiden alueeseen, jotka ovat ottamassa euron käyttöön, jotta voidaan kumota niille myönnetty poikkeus euroon osallistumisesta. Tätä perustellaan sillä, että tarve käteisen eurorahan kuljetuksiin kasvaa euroon siirtymistä edeltävässä vaiheessa. Sääntöjen soveltamisalan ulottaminen muuhun valuuttaan ei edistä aloitteelle asetetun tavoitteen saavuttamista, mutta on sopusoinnussa EU:n yleistavoitteiden kanssa ja saattaa lisätä tehokkuutta alentamalla kustannuksia. Soveltamisalan laajentaminen saattaa kuitenkin myös vaikeuttaa yhteisten sääntöjen hyväksymisprosessia suhteellisen vähäistä lisäarvoa vastaan. Soveltamisalan rajaaminen vain kahden paikan välisiin kuljetuksiin heikentäisi tuntuvasti yhteisistä säännöistä saatavaa hyötyä, kun valtaosa kuljetuksista jäisi ajokilometrejä, työtunteja ja käteiskuljetusten kohdepaikkoja koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Näistä syistä muunnelmat jätetään ehdotuksen ulkopuolelle. Lisäksi ehdotetaan rajat ylittäviä käteisen eurorahan kuljetuksia käsittelevän komitean perustamista valvomaan rajat ylittäviä kuljetuksia koskevien yhteisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Sääntöjen täytäntöönpanoa on tarkoitus tarkastella myös virallisesti komission kertomuksessa, jonka se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kahden vuoden kuluttua yhteisten sääntöjen voimaantulosta. FI 6 FI
3. EHDOTETUN JÄRJESTELMÄN PÄÄKOHDAT Ehdotetussa asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt ammattimaisille rajat ylittäville käteisen eurorahan maantiekuljetuksille euroalueella. Perusperiaatteena on erityinen rajat ylittäviä arvokuljetuksia koskeva lupa, jonka kotijäsenvaltio myöntää arvokuljetusyrityksille, jotka ovat halukkaita kuljettamaan käteistä eurorahaa rajojen yli. Sallittuja kuljetustyyppejä on seitsemän viisi setelikuljetuksille ja kaksi kolikkokuljetuksille ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus yksittäisten vaihtoehtojen kieltämiseen alueellaan. Asetuksen soveltamisalan osalta on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: Ehdotettua asetusta sovellettaisiin ammattimaisiin käteisen eurorahan maantiekuljetuksiin euroalueen jäsenvaltioiden välillä. Myös niiden jäsenvaltioiden alue, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön, on tarkoitus sisällyttää asetuksen soveltamisalaan päivästä, jona neuvosto hyväksyy päätöksen kyseisille jäsenvaltioille euroon osallistumisesta myönnetyn poikkeuksen kumoamisesta. Asetuksen soveltamisalan laajentamisesta annetaan erillinen ehdotus asetukseksi. Ehdotettua asetusta sovellettaisiin sekä kahden paikan välisiin kuljetuksiin (ts. kuljetuksiin yhdestä suojatusta paikasta toiseen suojattuun paikkaan ilman välipysähdyksiä) että nk. käteisrahan vähittäiskuljetuksiin (useita pysähdyksiä sisältäviin kuljetuksiin loppuasiakkaille). Suurin osa vähittäiskuljetusten pysähdyksistä on suoritettava kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa). Kotijäsenvaltiossa tai kohdejäsenvaltiossa suoritettavien pysähdysten lukumäärälle ei sen sijaan ole asetettu rajoituksia. Yleissääntönä on, että kuljetukset on suoritettava päiväsaikaan. Kahden paikan välisille kuljetuksille on suunnitteilla poikkeuksia tästä säännöstä. Arvokuljetusajoneuvon on palattava kotijäsenvaltioonsa saman päivän aikana. Lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin Arvokuljetusyritysten, jotka ovat halukkaita kuljettamaan käteisrahaa rajojen yli asetuksessa säädetyllä tavalla, on haettava erillistä lupaa kotijäsenvaltionsa lupaviranomaiselta. Luvan saamisen ehtona on, että yritys, sen johto ja henkilöstö täyttävät asetuksessa säädetyt tietyt edellytykset. Luvan myöntäneellä viranomaisella, ts. kotijäsenvaltion viranomaisella, on valtuudet määrätä seuraamuksia sääntöjen rikkomisesta. Jäsenvaltiolle, jonka kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltiolle myönnetään kuitenkin valtuudet toteuttaa suojatoimia hätätilanteissa tai tilanteissa, joissa on kyse ilmeisistä sääntörikkomuksista (esim. henkilöstön vähimmäismäärää koskevaa vaatimusta ei noudateta, aseenkantoa koskevia sääntöjä rikotaan jne.). Jäsenvaltioilla on lisäksi velvollisuus antaa toisilleen tietoja näistä osatekijöistä. Sallitut kuljetustyypit Seteleiden kuljetuksissa rajojen yli voidaan käyttää seuraavia kuljetustyyppejä: seteleiden kuljettaminen älykkäällä setelinsuojausjärjestelmällä (IBNS) varustetussa tavanomaisen näköisessä panssaroimattomassa ajoneuvossa; seteleiden kuljettaminen panssaroimattomassa ajoneuvossa, jossa on selkeät merkinnät siitä, että se on varustettu IBNS-järjestelmällä; seteleiden kuljettaminen IBNS-järjestelmällä varustetussa osin panssaroidussa ajoneuvossa; seteleiden kuljettaminen täyspanssaroidussa ajoneuvossa, jossa ei ole IBNSjärjestelmää; seteleiden kuljettaminen IBNS-järjestelmällä varustetussa täyspanssaroidussa ajoneuvossa. Kolikoiden sallitut kuljetustyypit ovat seuraavat. FI 7 FI
kolikoiden kuljetus panssaroimattomassa ajoneuvossa; kolikoiden kuljetus osin panssaroidussa ajoneuvossa. Ajoneuvossa on aina oltava vähintään kaksi turvahenkilöstön jäsentä, lukuun ottamatta täyspanssaroituja ajoneuvoja, joissa ei ole IBNS-järjestelmää. Niissä on oltava kolme turvahenkilöstön jäsentä. Jäsenvaltiot voivat päättää olla käyttämättä tiettyjä kuljetusvaihtoehtoja alueellaan, kunhan ne hyväksyvät vähintään yhden edellä luetelluista setelikuljetusvaihtoehdoista ja yhden luetelluista kolikkokuljetusvaihtoehdoista ja kunhan ne eivät salli vastaavien kuljetusmuotojen käyttöä kotimaisissa arvokuljetuksissa. Kansallisten sääntöjen soveltaminen Turvallisuuden kannalta erityisen arkaluontoisiin aloihin sovellettaisiin edelleen kansallisia sääntöjä. Tällaisia aloja ovat aseenkanto ja aseiden käyttö, suhde poliisivoimiin, säännöt arvokuljetusten turvahenkilöstön käyttäytymisestä arvokuljetusajoneuvojen ulkopuolella sekä niiden paikkojen turvallisuus, joihin käteisraha toimitetaan tai joista se haetaan. 4. OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 133 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen euron käytössä yhteisenä rahana. Kyseisestä artiklasta seuraa, että EU:lla on oikeus, ja itse asiassa velvollisuuskin, toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen käteisen eurorahan vapaan ja tehokkaan liikkuvuuden varmistamiseksi, sillä nykytilanne luo esteitä euron kuljettamiselle rajojen yli ja sitä kautta myös sen käytölle. Vaihtoehtona EU:n tasolla toteutettavalle toimelle olisivat vapaaehtoiset kahdenväliset sopimukset jäsenvaltioiden välillä tai jopa monenväliset sopimukset. EU:n tasolla toteuttavasta toimesta saadaan kuitenkin merkittäviä mittakaavasäästöjä verrattuna kahdenväliseen tai monenväliseen toimeen. Vain EU:n tasolla toteuttava toimi mahdollistaa euroalueen tulevan laajentumisen ottamisen huomioon, sillä uudet euroon osallistuvat jäsenvaltiot voivat käyttää rajat ylittäviä kuljetuksia koskevia EU-sääntöjä mutteivät kahdentai monenvälisiä sopimuksia. Jäsenvaltiot eivät myöskään ole vieläkään tehneet muun muassa pankkialan perään kuuluttamia sopimuksia rajat ylittävien ammattimaisten rahakuljetusten helpottamisesta, vaikka käteisen euron käyttöönotosta on kulunut jo yli kahdeksan vuotta. Tämän perusteella voidaan olettaa, että EU:n tasolla toteutettava toimi on ainoa mahdollinen tapa sovittaa yhteen erilaiset sääntelyjärjestelmät (joita on tällä hetkellä 16), jotka kattavat laajan joukon monimutkaisia kysymyksiä turvallisuuskysymyksistä aina työmarkkinanäkökohtiin. EU:n tasolla toteutettava toimi on sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukainen. Ehdotus koskee vain rajat ylittäviä rahakuljetuksia, joihin erilaisten kansallisten sääntelyjärjestelmien vaikutukset kohdistuvat, kun taas puhtaasti kotimaiset kuljetukset on jätetty ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen vuoksi ehdotus noudattaa suhteellisuusperiaatetta. Asetus on tarpeellinen väline, jotta voidaan varmistaa, että erilaiset kansalliset säännöt korvataan tosiasiallisesti yhteisillä säännöillä, joita sovelletaan rajat ylittäviin ammattimaisiin käteisen eurorahan maantiekuljetuksiin euroalueella. FI 8 FI
2010/0204 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 6, ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 7, sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Euron käyttöönotto on lisännyt huomattavasti tarvetta käteisrahan maantiekuljetuksiin rajojen yli. Euroalueen pankkien, laajan vähittäiskauppasektorin ja muiden ammattimaisten käteisen rahan käsittelijöiden olisi voitava tehdä sopimuksia parhaan hinnan ja/tai palvelun tarjoavan arvokuljetusyrityksen kanssa ja hyödyntää lähimmän kansallisen keskuspankin konttorin tai arvokuljetusyrityksen laskentakeskuksen käteispalveluita, vaikka kyseinen yritys sijaitsisikin toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi monet jäsenvaltiot, jotka osallistuvat talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, jäljempänä osallistuvat jäsenvaltiot, ovat järjestäneet tai saattavat olla halukkaita järjestämään seteleiden ja kolikoiden valmistuksen ulkomailla. Yhteisen valuutan perusperiaatteeseen kuuluu vapaus siirtää käteisrahaa osallistuvasta jäsenvaltiosta toiseen. (2) Kansallisissa lainsäädännöissä olevien suurten erojen vuoksi käteistä eurorahaa on yleensä erittäin vaikea kuljettaa ammattimaisesti maanteitse osallistuvien jäsenvaltioiden rajojen yli. Tämä tilanne on ristiriidassa yhteisen rahan vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa ja haittaa palveluiden tarjoamisen vapauden periaatetta, joka on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista. (3) Tämä asetus perustuu mahdollisuuteen, että rahakuljetuksista esitetään yhdenmukaistamissäädöksiä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 38 b artiklan mukaisesti. (4) Koska rahakuljetustoimintaan liittyy arvokuljetushenkilöstöön ja väestöön kohdistuvia erityisiä terveys- ja hengenvaaroja, on aiheellista edellyttää, että rajat ylittäviin rahakuljetuksiin tarvitaan erityinen rajat ylittäviä arvokuljetuksia koskeva lupa. Tätä 6 7 EUVL C,, s.. EUVL C,, s.. FI 9 FI
lupaa olisi edellytettävä useimmissa osallistuvissa jäsenvaltioissa vaadittavan kansallisia arvokuljetuksia koskevan luvan lisäksi; jälkimmäistä lupaa ei yhdenmukaisteta tällä direktiivillä. Niissä jäsenvaltioissa, joilla ei ole arvokuljetusyrityksille erityistä turvallisuus- tai kuljetusalan yleissääntöjä pidemmälle menevää hyväksymismenettelyä, on lisäksi aiheellista edellyttää jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi, että kyseisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden arvokuljetusyritysten olisi osoitettava, että ne ovat harjoittaneet vähintään kahdentoista kuukauden ajan säännöllistä arvokuljetustoimintaa jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet, eivätkä ole rikkoneet kansallista lainsäädäntöä, ennen kuin kyseinen jäsenvaltio voi myöntää niille luvan rajat ylittäviin arvokuljetuksiin. (5) Jotta ei asetettaisi päällekkäisiä velvoitteita ja vältettäisiin tarpeettoman rasittavien menettelyiden luominen, on lisäksi aiheellista huolehtia siitä, ettei rajat ylittäviä arvokuljetuksia koskevan luvan haltijalta vaadita myös maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 8 säädettyä yhteisön liikennelupaa, joka myönnetään maanteiden kansainväliseen tavaraliikenteeseen. (6) Ammattimaisissa käteisen eurorahan maantiekuljetuksissa osallistuvien jäsenvaltioiden rajojen yli on noudatettava kaikilta osin tämän asetuksen sääntöjä tai kotijäsenvaltion, kohdejäsenvaltion ja tarvittaessa sen jäsenvaltion, jonka kautta kuljetus suoritetaan, lainsäädäntöä. (7) Tämän asetuksen tarkoituksena on mahdollistaa ammattimaiset käteisen eurorahan maantiekuljetukset osallistuvien jäsenvaltioiden rajojen yli edellytyksin, joilla voidaan varmistaa kuljetustapahtuman turvallisuus, siihen osallistuvan henkilöstön sekä väestön turvallisuus ja valuutan vapaa liikkuvuus. (8) Arvokuljetusalan erityisolosuhteiden vuoksi useita päiviä kestäviä rahatoimituksia on vaikea järjestää turvallisesti. Sen vuoksi on aiheellista, että ajoneuvon, joka suorittaa ammattimaisia eurorahan maantiekuljetuksia rajojen yli, olisi palattava kotijäsenvaltioonsa samana päivänä, jona se poistui sieltä. (9) Komission olisi esitettävä ehdotus tässä asetuksessa käytetyn käsitteen päiväsaika ja/tai tämän asetuksen mukaisen ammatillisen ad hoc -peruskoulutuksen vaaditun vähimmäiskeston määritelmän muuttamisesta siltä osin kuin työmarkkinaosapuolet sopivat unionin tasolla, että toinen määritelmä on asianmukaisempi. (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 rajataan kolmeen niiden kabotaasimatkojen lukumäärä, jotka kohdejäsenvaltiossa voidaan suorittaa toisesta jäsenvaltiosta tulevan kansainvälisen kuljetuksen jälkeen seitsemän päivän aikana. Arvokuljetusalan erityispiirteiden vuoksi on kuitenkin tavanomainen käytäntö, että arvokuljetusajoneuvo voi suorittaa huomattavasti suuremman määrän käteisrahan toimitus-/noutokuljetuksia päivän aikana. Sen vuoksi asetuksesta (EY) N:o 1072/2009 on aiheellista poiketa siten, että niiden käteisrahan nouto-/toimituskuljetusten lukumäärälle, jotka arvokuljetusajoneuvo voi suorittaa kohdemaassa päivän aikana, ei aseteta mitään rajoituksia. 8 EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72. FI 10 FI
(11) Arvokuljetusten turvahenkilöstön käyttäytymisestä ajoneuvon ulkopuolella sekä niiden paikkojen turvallisuudesta, joihin käteisraha toimitetaan tai joista se haetaan, annettuja kansallisia sääntöjä ei ole tarkoitus soveltaa setelinsuojausjärjestelmiin, joita käytetään mahdollisesti seteleiden kuljetuksissa täyspanssaroidussa ajoneuvossa, jossa ei ole IBNS-järjestelmää. (12) On syytä muistaa, että palveluiden tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovelletaan työntekijän lähettämiseen työhön, kun yritys tarjoaa valtioiden välillä palveluita omaan lukuunsa ja niitä tarjotaan sen johdolla kyseisen yrityksen ja palveluiden vastaanottajan välillä tehdyn sopimuksen nojalla. (13) Ottaen huomioon arvokuljetuspalveluiden erityisluonne, on tarpeen säätää direktiivin 96/71/EY soveltamisesta vastaavasti kaikkiin rajat ylittäviin rahakuljetuspalveluihin, jotta toimijoille voidaan tarjota oikeusvarmuutta ja varmistaa direktiivin käytännön sovellettavuus tällä alalla. (14) Kyseisen kuljetustoiminnan erityispiirteiden ja joidenkin toimintojen satunnaisen luonteen vuoksi direktiivin 3 artiklan 1 kohdan sääntöjä vähimmäissuojasta olisi sovellettava vastaavasti vain direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin vähimmäispalkkoihin, mukaan lukien ylityökorvaukset, ja olisi varmistettava, että nämä maksetaan koko työpäivän ajalta, jotta toimijoille ei aiheutettaisi tarpeetonta hallinnollista rasitusta. Jos arvokuljetusyrityksen työntekijä suorittaa sopimusten, asetusten tai hallinnollisten määräysten ja käytännön järjestelyiden mukaisesti rajat ylittäviä kuljetuksia toisessa jäsenvaltiossa yli sadan työpäivän aikana kalenterivuoden kuluessa, direktiivissä säädettyjä vähimmäissuojaa koskevia sääntöjä olisi kuitenkin aiheellista soveltaa vastaavasti kaikilta osin myös kyseiseen työntekijään. (15) Vähimmäissuojaa koskevien sääntöjen soveltaminen kohdejäsenvaltiossa ei saisi estää työntekijöille edullisempien työehtojen ja -olojen soveltamista työntekijän kotijäsenvaltion lain, työehtosopimuksen tai työsopimuksen nojalla. (16) Vähimmäissuojaa koskevien asianmukaisten sääntöjen vahvistamiseksi direktiivin 96/71/EY 4 artiklan säännöksiä yhteistyöstä tietojen toimittamisessa on aiheellista soveltaa soveltuvin osin. Jäsenvaltiot voivat tältä osin käyttää hyväkseen direktiivissä 96/71/EY säädettyä hallinnollista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. (17) Tämä asetus ei estä yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta annettujen EU:n sääntöjen 9 soveltamista. (18) Tässä asetuksessa viitataan IBNS-järjestelmää, ajoneuvon panssarointia, turvasäilöjä sekä luodinkestäviä liivejä koskeviin teknisiin sääntöihin ja standardeihin. On aiheellista luoda menettely säädösvallan siirrolle Euroopan parlamentilta ja neuvostolta komissiolle kyseisten sääntöjen muuttamiseksi teknisen kehityksen ja mahdollisten uusien eurooppalaisten standardien perusteella, 9 Yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän käteisrahan valvonnasta 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2005 (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 9). FI 11 FI
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 JAKSO: KAIKKIA KÄTEISEN EURORAHAN MAANTIEKULJETUKSIA RAJOJEN YLI KOSKEVAT YHTEISET SÄÄNNÖT 1 artikla Määritelmät a) Rajat ylittävillä käteisen eurorahan maantiekuljetuksilla tarkoitetaan joko korvausta vastaan kolmansien puolesta tai arvokuljetusyrityksessä suoritettavia ammattimaisia euroseteleiden ja/tai -kolikoiden kuljetuksia ajoneuvolla maanteitse osallistuvasta jäsenvaltiosta, siten kuin se on määritelty euron käyttöönotosta 3 päivänä toukokuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 974/98 10, euroseteleiden ja/tai -kolikoiden toimittamiseksi yhteen tai useampaan paikkaan yhdessä tai useammassa muussa osallistuvassa jäsenvaltiossa sekä kotijäsenvaltiossa tai niiden hakemiseksi kyseisestä paikasta tai kyseisistä paikoista. Ainakin suurin osa arvokuljetusajoneuvon päivän aikana suorittamista käteisrahan toimitus-/noutokuljetuksista on suoritettava kohdejäsenvaltion (-valtioiden) alueella, jotta kuljetus katsottaisiin tässä asetuksessa tarkoitetuksi rajat ylittäväksi kuljetukseksi. Kahden paikan väliset kuljetukset katsotaan rajat ylittäviksi, jos kuljetus suoritetaan kahden osallistuvan jäsenvaltion välillä. b) Luvalla rajat ylittäviin arvokuljetuksiin tarkoitetaan kotijäsenvaltion lupaviranomaisen antamaa lupaa, jolla luvan haltija valtuutetaan suorittamaan käteisen eurorahan maantiekuljetuksia osallistuvien jäsenvaltioiden rajojen yli tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti. c) Lupaviranomaisella tarkoitetaan kotijäsenvaltion viranomaista, joka vastaa luvan antamisesta rajat ylittäviin arvokuljetuksiin. d) Kotijäsenvaltiolla tarkoitetaan osallistuvaa jäsenvaltiota, jonka alueelle arvokuljetusyritys on sijoittautunut. Arvokuljetusyrityksen katsotaan olevan sijoittautunut, jos se harjoittaa EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklassa tarkoitettua taloudellista toimintaa määrittelemättömän jakson ajan pysyvän infrastruktuurin kautta, josta tosiasiallinen palveluntarjonta tapahtuu. e) Kohdejäsenvaltiolla tarkoitetaan muuta osallistuvaa jäsenvaltiota, jossa arvokuljetusyritys tarjoaa käteisrahan toimitus- ja/tai noutopalvelua, kuin arvokuljetusyrityksen kotijäsenvaltiota. g) Jäsenvaltiolla, jonka kautta kuljetus suoritetaan tarkoitetaan yhtä tai useampaa muuta osallistuvaa jäsenvaltiota, jonka alueen kautta arvokuljetusajoneuvon on kuljettava saavuttaakseen kohdejäsenvaltion tai -jäsenvaltiot tai palatakseen kotijäsenvaltioon, kuin yrityksen kotijäsenvaltiota. g) Päiväsaikaan tapahtuvalla kuljetuksella tarkoitetaan kuljetuksia, jotka suoritetaan kello 6.00 ja 22.00 välisenä aikana. h) Arvokuljetusten turvahenkilöstöllä tarkoitetaan työntekijöitä, joille on annettu tehtäväksi kuljettaa käteistä rahaa kuljettavaa ajoneuvoa tai suojella sen sisältöä. i) Arvokuljetusajoneuvolla tarkoitetaan ajoneuvoa, jota käytetään käteisrahan ammattimaisiin maantiekuljetuksiin. j) Tavanomaisella ajoneuvolla tarkoitetaan arvokuljetusajoneuvoa, jonka ulkomuoto on tavallinen ja jossa ei ole mitään näkyviä merkkejä sen kuulumisesta arvokuljetusyritykselle tai sen käytöstä rahakuljetuksiin. k) Kahden paikan välisellä kuljetuksella tarkoitetaan kuljetusta yhdestä suojatusta paikasta toiseen suojattuun paikkaan ilman välipysähdyksiä. 10 EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1. FI 12 FI
l) Suojatulla alueella tarkoitetaan käteisrahan nouto- ja/tai toimituspaikkaa, joka sijaitsee rakennuksessa ja joka on suojattu luvatonta pääsyä vastaan sekä laitteistoilla (murtohälytysjärjestelmillä) että henkilöiden kulkulupamenettelyillä. m) Suojatulla paikalla tarkoitetaan suojatulla alueella sijaitsevaa paikkaa, johon ajoneuvoilla on pääsy ja jossa ajoneuvot voidaan lastata ja purkaa turvallisesti. n) Älykkäällä setelinsuojausjärjestelmällä (IBNS) tarkoitetaan järjestelmää, joka täyttää seuraavat edellytykset: setelit suojataan jatkuvasti salkulla, jossa on käteisen rahan tuhoamisjärjestelmä, koko matkan suojatusta paikasta käteisrahan toimituspaikkaan tai käteisrahan noutopaikasta suojatulle alueelle; arvokuljetusten turvahenkilöstö ei pysty avaamaan salkkua ennalta ohjelmoitujen aikojen ja/tai paikkojen ulkopuolella eikä muuttamaan ennalta ohjelmoituja aikoja ja/tai paikkoja, joiden aikana / joissa salkku voidaan avata, sen jälkeen kun rahakuljetus on alkanut; salkku on varustettu pysyvällä mekanismilla, joka tuhoaa setelit, jos salkkua yritetään avata luvattomasti; IBNS-järjestelmä täyttää tämän asetuksen liitteessä III asetetut vaatimukset; setelin tuhoutumisella tarkoitetaan sen silpoutumista tai vahingoittumista värjäytymisen kautta tai muulla liitteessä III tarkemmin määritellyllä tavalla. o) Koko matkan ajan toimivalla IBNS-järjestelmällä tarkoitetaan IBNS-järjestelmää, joka on lisäksi varustettu siten, että sitä voidaan käyttää koko matkan ajan eli setelit ovat arvokuljetushenkilöstön ulottumattomissa koko ajan ja ne on suojattu jatkuvasti käteisen rahan tuhoamisjärjestelmällä suojatusta paikasta toiseen suojattuun paikkaan tai pankkiautomaattien kasettien osalta suojatulta alueelta pankkiautomaatin sisälle. p) Kielitaitotasoilla A1 ja B1 tarkoitetaan Euroopan neuvoston yhteisen eurooppalaisen kieliviitekehyksen tasoja. q) Asianomaisella kielellä tarkoitetaan yhtä tai useampaa kieltä, jota paikallisviranomaiset ja väestö käyttävät alueilla, joilla arvokuljetus suoritetaan. r) EU:n virallisilla kielillä tarkoitetaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetussa neuvoston asetuksessa N:o 1 11 määriteltyjä kieliä. 2 artikla Soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen 1. Euroseteleiden ja -kolikoiden kuljetukset, jotka suoritetaan osallistuvien jäsenvaltioiden keskuspankkien, setelipainojen ja/tai rahapajojen lukuun ja välillä sekä sotilas- tai poliisisaattueessa, jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. 2. Kuljetukset, jotka sisältävät vain eurokolikoita, jotka suoritetaan osallistuvien jäsenvaltioiden keskuspankkien tai rahapajojen välillä sekä sotilas- ja/tai poliisisaattueessa tai erillisissä ajoneuvoissa olevan yksityisen turvahenkilöstön saattamina, jätetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. 3 artikla Käteisrahan toimitus-/noutokuljetusten lähtöpaikka, enimmäiskesto ja lukumäärä 1. Tämän asetuksen mukaiset käteisen eurorahan kuljetukset rajojen yli on suoritettava päiväsaikaan. 11 EYVL L 17, 6.10.1958, s. 385, sellaisena kuin se on muutettuna. FI 13 FI
2. Arvokuljetusajoneuvon, joka kuljettaa eurokäteistä rajojen yli, on aloitettava matka kotijäsenvaltiostaan ja palattava sinne saman päivän aikana. 3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, kahden paikan välisiä kuljetuksia voidaan suorittaa 24 tunnin pituisen jakson aikana sillä edellytyksellä, että yökuljetukset ovat sallittuja jo kansallisten sääntöjen nojalla kotijäsenvaltiossa, siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden kautta kuljetus suoritetaan, sekä kohdejäsenvaltiossa tai -valtioissa. 4. Poiketen siitä, mitä asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 säädetään, niiden käteisrahan nouto- /toimituskuljetusten lukumäärälle, jotka arvokuljetusajoneuvo voi suorittaa yhdessä tai useammassa kohdemaassa päivän aikana, ei aseteta mitään rajoituksia. 4 artikla Lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin 1. Yrityksen, joka haluaa suorittaa rajat ylittäviä käteisen eurorahan maantiekuljetuksia, on haettava kotijäsenvaltionsa lupaviranomaiselta lupaa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin. 2. Toimivaltainen kansallinen viranomainen myöntää luvan rajat ylittäviin arvokuljetuksiin viiden vuoden ajaksi edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät: a) Hakijayrityksellä on lupa suorittaa arvokuljetuksia kotijäsenvaltiossaan. Jos jäsenvaltiolla ei ole arvokuljetusyrityksille erityistä tavanomaisia turvallisuus- tai kuljetusalan sääntöjä pidemmälle menevää hyväksymismenettelyä, yrityksen on voitava esittää todisteet siitä, että se on suorittanut säännöllistä arvokuljetusliiketoimintaa kotijäsenvaltiossaan vähintään 12 kuukauden ajan ennen hakemuksen jättämistä eikä ole rikkonut kyseistä toimintaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä. b) Yrityksen johtajilla ja hallituksen jäsenillä ei saa olla rikosrekisterimerkintöjä kyseisen liiketoiminnan kannalta olennaisista rikkeistä ja heidän on oltava hyvämaineisia ja kunniallisia. c) Hakijayrityksellä on oltava voimassa oleva vastuuvakuutus. d) Hakijayrityksen, sen palveluksessa olevan henkilöstön, sen käytössä olevien ajoneuvojen ja sen rajat ylittävissä käteisen eurorahan kuljetuksissa noudattamien turvallisuussääntöjen on oltava tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisia tai, jos tässä asetuksessa on erillinen maininta siitä, rahakuljetuksiin sovellettavan voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisia. 3. Lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin on laadittava liitteissä I ja II määritellyn mallin ja määriteltyjen fyysisten ominaisuuksien mukaisesti. Ammattimaisiin rajat ylittäviin käteisen eurorahan maantiekuljetuksiin käytettävissä ajoneuvoissa olevan arvokuljetushenkilöstön on koko ajan pystyttävä esittämään tarkastusviranomaisille alkuperäinen voimassa oleva lupa tai sen oikeaksi todistettu jäljennös. 4. Rajat ylittäviin arvokuljetuksiin annettavan luvan on annettava yritykselle oikeus kuljettaa käteistä eurorahaa rajojen yli tämän asetuksen mukaisin ehdoin. Poiketen siitä, mitä asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 säädetään, kyseisen luvan haltijalta ei saa vaatia yhteisön liikennelupaa, joka myönnetään maanteiden kansainväliseen tavaraliikenteeseen. 5 artikla Arvokuljetusten turvahenkilöstö 1. Arvokuljetusten turvahenkilöstön on täytettävä seuraavat vaatimukset: a) Heillä ei saa olla rikosrekisterimerkintöjä kyseisen liiketoiminnan kannalta olennaisista rikkeistä ja heidän on oltava hyvämaineisia ja kunniallisia. b) Heillä on oltava lääkärintodistus, joka todistaa, että heidän fyysinen ja psyykkinen terveytensä on riittävä kyseisten työtehtävien suorittamiseen. FI 14 FI
c) Heillä on oltava menestyksekkäästi suoritettuna vähintään 200 tuntia ammatillista ad hoc -peruskoulutusta, johon ei sisälly tuliaseiden käyttökoulutusta. Ammatillisen ad hoc-peruskoulutuksen sisällön on vastattava vähintään liitteessä VI määriteltyä sisältöä. On myös edellytettävä, että näillä aloilla osallistutaan säännölliseen koulutukseen vähintään kolmen vuoden välein. 2. Ajoneuvossa olevista arvokuljetusten turvahenkilöstön jäsenistä ainakin yhdellä on oltava vähintään A1-tason kielitaito asianomaisessa kielessä / asianomaisissa kielissä, jota/joita käytetään asianomaisilla alueilla siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa. Ajoneuvon on lisäksi oltava yrityksen komentokeskuksen kautta jatkuvassa radioyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, jolla on vähintään B1-tason kielitaito kyseisessä kielessä, jotta varmistetaan, että tehokas viestintä kansallisten viranomaisten kanssa on mahdollista koko ajan. 6 artikla Aseenkanto 1. Arvokuljetusten turvahenkilöstön on noudatettava kotijäsenvaltiossa, siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa tai - valtioissa voimassa olevaa aseenkantolupia ja tuliaseiden sallittua enimmäiskaliiperia koskevaa lainsäädäntöä. 2. Kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueelle, jonka lainsäädännössä ei sallita arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautumista, kaikki turvahenkilöstön hallussa olevat tuliaseet on sijoitettava ajoneuvossa sijaitsevaan turvasäilöön, joka on eurooppalaisen standardin EN 1143-1 mukainen. Kyseisten aseiden on pysyttävä arvokuljetusten turvahenkilöstön ulottumattomissa koko kyseisessä jäsenvaltiossa suoritettavan matkaosuuden ajan. Ne voidaan ottaa turvasäilöstä vasta, kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueelle, jonka lainsäädännössä sallitaan arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautuminen, ja ne on otettava turvasäilöstä, kun tullaan sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännössä edellytetään, että arvokuljetusten turvahenkilöstö on aseistettu. Aseiden turvasäilön avaamisen on edellytettävä ajoneuvon hallintakeskuksen etäkomentoa ja tapahduttava sillä ehdolla, että kyseinen hallintakeskus todentaa ajoneuvon tarkan maantieteellisen sijainnin. Samoja velvoitteita on sovellettava, jos aseen tyyppiä tai kaliiperia ei sallita sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltion lainsäädännössä. 3. Kun arvokuljetusajoneuvo, jonka kotijäsenvaltio ei salli arvokuljetushenkilöstön kantavan aseita, tulee sellaisen jäsenvaltion alueelle, jonka lainsäädännön mukaan arvokuljetushenkilöstön on pakko kantaa aseita, arvokuljetusyrityksen on varmistettava, että ajoneuvon henkilöstöllä on vaaditut aseet ja että henkilöstön jäsenet täyttävät kohdejäsenvaltion koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset. 4. Aseistautuneen arvokuljetusten turvahenkilöstön on haettava aseenkantolupaa sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden kansallisilta viranomaisilta, jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja/tai kohdejäsenvaltion kansallisilta viranomaisilta, jos kyseiset jäsenvaltiot sallivat arvokuljetusten turvahenkilöstön aseistautumisen. 5. Jäsenvaltioiden on perustettava keskitetty kansallinen yhteyspiste, johon muiden jäsenvaltioiden arvokuljetusten turvahenkilöstö voi jättää kansallista aseenkantolupaa koskevat anomuksensa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava anomuksen esittäjälle luvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä kolmen kuukauden kuluessa täydellisen anomuksen jättämisestä. FI 15 FI
6. Jotta arvokuljetushenkilöstö, joka on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palveluksessa ja jonka pysyvä asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa, pystyy täyttämään aseenkantoluvan saamiselle asetetut kansalliset vaatimukset, jäsenvaltioiden on säädettävä siinä jäsenvaltiossa saadun vastaavan koulutuksen hyväksymisestä, johon anomuksen esittäjän työnantaja on sijoittautunut. Jos tämä on mahdotonta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittava koulutus annetaan niiden omalla alueella siinä jäsenvaltiossa käytettävällä EU:n virallisella kielellä, johon anomuksen esittäjän työnantaja on sijoittautunut. 7 artikla Ajoneuvon varustus 1. Kaikki käytössä olevat ajoneuvot on varustettava maailmanlaajuisella navigointijärjestelmällä. Arvokuljetusyrityksen komentokeskuksen on pystyttävä jatkuvasti paikallistamaan ajoneuvonsa täsmällisesti. 2. Ajoneuvot on varustettava tarkoituksenmukaisilla viestintävälineillä, joiden avulla voidaan milloin tahansa ottaa yhteys kyseisten ajoneuvojen liikennettä hallinnoivan yrityksen komentokeskukseen ja toimivaltaisiin kansallisiin viranomaisiin. Ajoneuvossa on oltava niiden jäsenvaltioiden, joiden kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltion tai -jäsenvaltioiden poliisiviranomaisten hätänumerot. 3. Ajoneuvot on varustettava siten, että kaikkien käteisrahan toimitus-/noutokuljetusten ajankohta ja sijainti voidaan rekisteröidä, jotta 1 artiklan a kohdassa tarkoitettujen käteisrahan toimitus-/noutokuljetusten osuutta voidaan valvoa milloin tahansa. 4. Kun ajoneuvot on varustettu IBNS-järjestelmällä, käytetyn järjestelmän olisi oltava tämän asetuksen liitteessä III vahvistettujen periaatteiden mukainen ja oltava tyyppihyväksytty osallistuvassa jäsenvaltiossa. Varoja rajojen yli IBNS-järjestelmällä varustetuissa ajoneuvoissa kuljettavien yritysten on vastattava kotijäsenvaltion, kohdejäsenvaltion tai jäsenvaltion, jonka kautta kuljetus suoritetaan, viranomaisten esittämään tarkastuspyyntöön toimittamalla 48 tunnin kuluessa kirjalliset todisteet käytetyn IBNS-mallin hyväksymisestä. 8 artikla Kansallisten poliisivoimien asema Tämä asetus ei rajoita sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joissa edellytetään rahakuljetusten ilmoittamista ennakkoon poliisille; arvokuljetusajoneuvojen varustamista laitteella, jonka avulla poliisi voi seurata ajoneuvoja etäältä; poliisisaattueen asettamista arvokkaille kahden paikan välisille kuljetuksille. 9 artikla Säännöt, joilla varmistetaan käteisrahan toimitus-/noutopaikkojen turvallisuus kohdejäsenvaltiossa tai -jäsenvaltioissa Tällä asetuksella ei rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla säännellään arvokuljetusten turvahenkilöstön käyttäytymistä arvokuljetusajoneuvon ulkopuolella sekä niiden paikkojen turvallisuutta, joihin käteisraha toimitetaan ja/tai joista se haetaan kyseisessä jäsenvaltiossa. FI 16 FI
10 artikla Tuhoutuneiden seteleiden vetäminen pois liikkeestä Tämän asetuksen sääntöjen nojalla toimivien arvokuljetusyritysten on vedettävä liikkeestä kaikki toimintansa harjoittamisen yhteydessä havaitsemansa värjäytyneet setelit, jotka ovat todennäköisesti värjäytyneet tai jotka ovat tuhoutuneet muulla tavalla IBNS-järjestelmässä. Niiden on luovutettava kyseiset setelit kotijäsenvaltionsa asianmukaiselle keskuspankin konttorille. Jos tuhoutuneet setelit kerätään talteen kohdejäsenvaltiossa, arvokuljetusyrityksen kotijäsenvaltion keskuspankin on ilmoitettava asiasta kyseisen valtion keskuspankille. 11 artikla Keskinäinen tiedotus 1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 8 ja 9 artiklassa mainitut säännöt ja tiedot IBNS-järjestelmistä, jotka ne ovat tyyppihyväksyneet, ja ilmoitettava sille välittömästi kyseisiin sääntöihin ja tyyppihyväksyntöihin vaikuttavat muutokset. Komissio varmistaa, että kyseiset säännöt ja tyyppihyväksyttyjen IBNS-järjestelmien luettelo julkaistaan kaikilla asianomaisilla osallistuvissa jäsenvaltioissa käytettävillä EU:n virallisilla kielillä tarkoituksenmukaisten kanavien kautta, jotta kaikki rajat ylittäviin arvokuljetuksiin osallistuvat toimijat saisivat tiedot sujuvasti. 2. Jäsenvaltioiden on pidettävä rekisteriä kaikista yrityksistä, joille ne ovat myöntäneet luvan rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, ja tiedotettava toisilleen tällaisten rekisterien sisällöstä. Niiden on saatettava rekisteri ajan tasalle jokaisen muutoksen jälkeen ja kirjattava päätökset jäädyttää tai peruuttaa lupa 22 artiklan nojalla sekä ilmoitettava välittömästi toisilleen tällaisesta ajantasaistuksesta. 3. Pannessaan täytäntöön 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan kotijäsenvaltion on otettava asianmukaisesti huomioon arvokuljetushenkilöstön rikosrekistereitä, hyvämaineisuutta ja kunniallisuutta koskevat tiedot, jotka kohdejäsenvaltio toimittaa sille. 4. Naapurijäsenvaltioiden on tiedotettava toisilleen erityisistä arvokuljetushenkilöstöä koskevista koulutusvaatimuksista 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ammatillista ad hoc -peruskoulutusta varten. 5. Jäsenvaltioiden on julkaistava ja ilmoitettava toisilleen 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kansallisten yhteyspisteiden osoitteet ja muut yhteystiedot sekä muu asian kannalta merkityksellinen kansallinen lainsäädäntö. 6. Jos jäsenvaltio päättää peruuttaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen arvokuljetushenkilöstön jäsenelle antamansa aseenkantoluvan, sen on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltion lupaviranomaiselle. 12 artikla Rajat ylittävän kuljetuksen aloittamista edeltävä tiedotus 1. Yrityksen, jolla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, on ilmoitettava lupaviranomaiselle riittävän ajoissa, missä jäsenvaltiossa (-valtioissa) se aikoo suorittaa arvokuljetuksia. Kotijäsenvaltion on tämän jälkeen välittömästi ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle (kyseisille jäsenvaltioille) alkamassa olevasta rajat ylittävästä toiminnasta. 2. Yrityksen, joka aikoo suorittaa rahakuljetuksia rajojen yli, on toimitettava kohdejäsenvaltion (-valtioiden) asiasta vastaavalle viranomaiselle (vastaaville viranomaisille) ennakkoon niiden henkilöiden nimet, jotka saattavat suorittaa kyseisenkaltaisia kuljetuksia sen/niiden alueella. FI 17 FI
2 JAKSO: KUTAKIN KULJETUSMUOTOA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT 13 artikla Seteleiden kuljettaminen IBNS-järjestelmällä varustetussa tavanomaisen näköisessä panssaroimattomassa ajoneuvossa Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa euroseteleiden maantiekuljetuksia rajojen yli IBNS-järjestelmin varustetuilla panssaroimattomilla ajoneuvoilla edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ajoneuvo on tavanomaisen näköinen. b) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä, jotka eivät saa olla virka-asussa. 14 artikla Seteleiden kuljettaminen panssaroimattomassa ajoneuvossa, jossa on selkeät merkinnät siitä, että se on varustettu IBNS-järjestelmällä Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa euroseteleiden maantiekuljetuksia rajojen yli IBNS-järjestelmin varustetuilla panssaroimattomilla ajoneuvoilla edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ajoneuvossa on selkeät merkinnät siitä, että se on varustettu IBNS-järjestelmällä. Merkintöjen on vastattava liitteessä IV olevaa kuvatunnusta. b) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä. 15 artikla Seteleiden kuljetus IBNS-järjestelmällä varustetussa osin panssaroidussa ajoneuvossa Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa euroseteleiden maantiekuljetuksia rajojen yli IBNS-järjestelmin varustetuilla osin panssaroiduilla ajoneuvoilla edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ajoneuvon panssaroitu ohjaamo kestää tulitusta vähintään 7,62 millimetrin kaliiperin Kalashnikov-tyyppisillä tuliaseilla. b) Ajoneuvossa on selkeät merkinnät siitä, että se on varustettu IBNS-järjestelmällä. Merkintöjen on vastattava liitteessä IV olevaa kuvatunnusta. c) Arvokuljetusten turvahenkilöstöllä on yllään luodinkestävät liivit, jotka täyttävät vähintään suojaustasojen VPAM luokka 5 tai NIJ IIIA vaatimukset taikka vastaavantasoiset vaatimukset. d) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä. 16 artikla Seteleiden kuljetus täyspanssaroidussa ajoneuvossa, jossa ei ole IBNSjärjestelmää Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa euroseteleiden maantiekuljetuksia rajojen yli täyspanssaroiduilla ajoneuvoilla, joissa ei ole IBNSjärjestelmää, edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ne arvokuljetusajoneuvon osat, joissa arvokuljetusten turvahenkilö on, on panssaroitu kestämään tulitusta vähintään 7,62 millimetrin kaliiperin Kalashnikov-tyyppisillä tuliaseilla. b) Arvokuljetusten turvahenkilöstöllä on yllään luodinkestävät liivit, jotka täyttävät vähintään suojaustasojen VPAM luokka 5 tai NIJ IIIA vaatimukset taikka vastaavantasoiset vaatimukset. FI 18 FI
c) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kolme arvokuljetusten turvahenkilöä. 17 artikla Seteleiden kuljetus IBNS-järjestelmällä varustetussa täyspanssaroidussa ajoneuvossa Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa euroseteleiden maantiekuljetuksia rajojen yli täyspanssaroidulla IBNS-järjestelmällä varustetulla ajoneuvolla edellyttäen, että tämän asetuksen 15 artiklan b kohdan, 16 artiklan a kohdan ja 16 artiklan b kohdassa asetetut ehdot täyttyvät. Kussakin ajoneuvossa on oltava vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä. 18 artikla Kolikoiden kuljetus panssaroimattomassa ajoneuvossa Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa eurokolikoiden maantiekuljetuksia rajojen yli ajoneuvoilla, jotka kuljettavat ainoastaan kolikoita, edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ajoneuvo on tavanomaisen näköinen. b) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä, jotka eivät saa olla virka-asussa. Kuljetuksiin, jotka sisältävät sekä kolikoita että seteleitä, sovelletaan 13 17 artiklaa sen mukaan, millaista ajoneuvoa ja varustusta käytetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista. 19 artikla Kolikoiden kuljetus osin panssaroidussa ajoneuvossa Yritykset, joilla on lupa rajat ylittäviin arvokuljetuksiin, voivat suorittaa eurokolikoiden maantiekuljetuksia rajojen yli ajoneuvoilla, jotka kuljettavat ainoastaan kolikoita, edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät: a) Ajoneuvon ohjaamo on panssaroitu ja ajoneuvossa on erittäin selkeät merkinnät siitä, että siinä kuljetetaan vain kolikoita. Merkintöjen on vastattavat liitteessä IV olevaa kuvatunnusta. b) Ajoneuvon ohjaamon panssarointi kestää tulitusta vähintään 7,62 millimetrin kaliiperin Kalashnikov-tyyppisillä tuliaseilla. c) Arvokuljetusten turvahenkilöstöllä on yllään luodinkestävät liivit, jotka täyttävät vähintään suojaustasojen VPAM luokka 5 tai NIJ IIIA vaatimukset taikka vastaavantasoiset vaatimukset. d) Kussakin ajoneuvossa on vähintään kaksi arvokuljetusten turvahenkilöä. Kuljetuksiin, jotka sisältävät sekä kolikoita että seteleitä, sovelletaan 13 17 artiklaa sen mukaan, millaista ajoneuvoa ja varustusta käytetään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista. 20 artikla Kansalliset poikkeukset a) Jäsenvaltio voi päättää, että 13, 14, 15, 16 tai 17 artiklaa ei sovelleta rajat ylittäviin seteleiden maantiekuljetuksiin sen alueella edellyttäen, että se ei salli vastaavia kuljetusmuotoja kotimaisissakaan arvokuljetuksissa, ja edellyttäen, että sen alueella FI 19 FI
sovelletaan vähintään yhtä kyseisistä artikloista. Poikkeus, joka mahdollisesti tehdään 16 artiklasta, ei saa kattaa kahden paikan välisiä kuljetuksia. b) Jäsenvaltio voi päättää, että 18 tai 19 artiklaa ei sovelleta rajat ylittäviin kolikoiden maantiekuljetuksiin sen alueella edellyttäen, että se ei salli vastaavia kuljetusmuotoja kotimaisissakaan arvokuljetuksissa. c) Jäsenvaltio voi päättää 13, 14, 15 ja 17 artiklan soveltamisen osalta, että toimitilojen ulkopuolella sijaitseviin pankkiautomaatteihin suunnattuihin kuljetuksiin sen alueella voidaan käyttää vain koko matkan ajan toimivaa IBNS-järjestelmää, edellyttäen, että kotimaisiin arvokuljetuksiin sovelletaan samoja sääntöjä. d) Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle päätöksestään käyttää jotakin tässä artiklassa mainituista poikkeuksista, ja komissio varmistaa, että asiaa koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Poikkeus tulee voimaan kuukauden kuluttua ilmoituksen julkaisemisesta. Jäsenvaltiot voivat kumota poikkeuksen käyttäen samaa menettelyä. e) Jos kohdejäsenvaltio tai jäsenvaltio, jonka kautta kuljetus suoritetaan, katsoo, että IBNSjärjestelmässä on tavanomaisesti vaadittaviin teknisiin ominaisuuksiin liittyviä vakavia puutteita, millä tarkoitetaan sitä, että käteisrahan kuljetussäiliön avaaminen ei laukaise tuhoamisjärjestelmää, tai sitä, että IBNS-järjestelmää on muutettu tyyppihyväksynnän jälkeen siten, ettei se enää täytä tyyppihyväksynnälle asetettuja perusteita, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja tyyppihyväksynnän myöntäneelle jäsenvaltiolle ja se voi pyytää, että kyseinen IBNS-järjestelmä testataan uudelleen. Jäsenvaltio voi kieltää tilapäisesti kyseisen IBNS-järjestelmän käytön alueellaan siihen saakka, kunnes uusien testien tulokset julkaistaan. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joihin tätä asetusta sovelletaan. 3 JAKSO: LOPPUSÄÄNNÖKSET 21 artikla Valvonta Kotijäsenvaltioiden ja kohdejäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä noudatetaan, tekemällä muun muassa satunnaisia tarkastuksia ilmoittamatta niistä ennakkoon yrityksille. Tällaisia tarkastuksia on tehtävä vähintään kerran vuodessa. 22 artikla Seuraamukset 1. Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteavat, että rajat ylittäviin arvokuljetuksiin oikeuttavan luvan myöntämiselle asetettuja ehtoja on rikottu, lupaviranomainen päättää rikkomisen luonteesta tai vakavuudesta riippuen, lähettääkö se kyseiselle yritykselle varoituksen, määrääkö se sakon, jäädyttääkö se luvan kahdesta viikosta kahteen kuukauteen kestäväksi ajaksi vai peruuttaako se luvan kokonaan. Lupaviranomainen voi myös kieltää kyseistä yritystä hakemasta uutta lupaa jaksolla, jonka kesto on enintään viisi vuotta. 2. Jäsenvaltion, jonka kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltion on ilmoitettava kaikista tätä asetusta koskevista rikkomisista, mukaan lukien 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut kansallisten sääntöjen rikkomiset, kotijäsenvaltion kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, jotka päättävät asianmukaisen seuraamuksen määräämisestä. Jäsenvaltio, jonka kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltio voi lisäksi määrätä sakon 8 ja 9 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sääntöjen tai tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitettujen kansallisten poikkeusten rikkomisesta. Kyseinen jäsenvaltio voi lisäksi päättää, ettei se salli FI 20 FI
rikkomisiin syyllistyneen arvokuljetushenkilöstön suorittavan rajat ylittäviä rahakuljetuksia sen alueella, jos kyseisten työntekijöiden voidaan osoittaa syyllistyneen rikkomiseen. 3. Jäsenvaltio, jonka kautta kuljetus suoritetaan, tai kohdejäsenvaltio voi jäädyttää arvokuljetusyrityksen oikeuden suorittaa eurokäteisen maantiekuljetuksia sen alueella enintään kahden kuukauden ajaksi, kunnes kotijäsenvaltion lupaviranomainen on tehnyt päätöksen asiasta, seuraavissa tapauksissa: a) Jos tämän asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät arvokuljetusten turvahenkilöstön vähimmäismäärään kussakin ajoneuvossa tai tuliaseisiin, ei ole noudatettu. b) Jos arvokuljetusyritys harjoittaa kuljetustoimintaa tavalla, joka vaarantaa yleisen järjestyksen. c) Jos tätä asetusta rikotaan toistuvasti. 4. Aseenkantoluvan antanut jäsenvaltio voi lisäksi päättää kansallisten sääntöjensä mukaisten seuraamusten määräämisestä arvokuljetusten turvahenkilöstölle, jos sen kansallista aselainsäädäntöä rikotaan. 5. Seuraamusten olisi aina oltava oikeassa suhteessa rikkomisen vakavuuteen. 23 artikla Turvatoimenpiteet hätätilanteissa 1. Jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti päättää ottaa käyttöön näitä sääntöjä pidemmälle meneviä väliaikaisia turvatoimenpiteitä hätätilanteissa, jotka vaikuttavat merkittävästi arvokuljetustoiminnan turvallisuuteen. Tällaiset väliaikaiset toimenpiteet koskevat kaikkia arvokuljetuksia koko kansallisella alueella tai osalla sitä, niitä saa soveltaa enintään neljän viikon ajan ja niistä on ilmoitettava komissiolle välittömästi. Komissio varmistaa kyseisten tietojen nopean julkaisemisen tarkoituksenmukaisten kanavien kautta. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen neljää viikkoa pidempään edellyttää ennakkolupaa komissiolta. Komissio päättää luvan myöntämisestä 72 tunnin kuluessa pyynnön esittämisestä. 24 artikla Rajat ylittäviä kuljetuksia suorittavan arvokuljetushenkilöstön palkkaoikeudet On varmistettava, että tässä asetuksessa tarkoitettuja rajat ylittäviä kuljetuksia suorittavalle arvokuljetushenkilöstölle maksetaan kohdejäsenvaltiossa direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan säännösten mukaiset vähimmäispalkat, mukaan lukien ylityökorvaukset. Jos kohdejäsenvaltiossa sovellettavat vähimmäispalkat ovat korkeammat kuin palkat, jotka työntekijöille maksetaan kotijäsenvaltiossa, koko työpäivältä on maksettava kohdejäsenvaltiossa sovellettavat vähimmäispalkat, mukaan lukien ylityökorvaukset. Jos kuljetus suoritetaan päivän aikana useammassa kohdejäsenvaltiossa, joista useammassa kuin yhdessä sovellettavat vähimmäispalkat ovat korkeammat kuin kotijäsenvaltiossa sovellettavat palkat, koko työpäivältä on maksettava korkeimman tason mukaiset vähimmäispalkat, mukaan lukien ylityökorvaukset. Jos voimassa olevat sopimukset, asetukset tai hallinnolliset määräykset sekä käytännön järjestelyt kuitenkin aiheuttavat sen, että arvokuljetustyöntekijä suorittaa rajat ylittäviä kuljetuksia toisessa jäsenvaltiossa kalenterivuoden kuluessa yli sadan (kokonaisen tai osittaisen) työpäivän aikana, direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan a g alakohdan mukaisia työehtoja ja -oloja on sovellettava kaikilta osin kaikkina työpäivinä, jotka vietetään kalenterivuoden aikana kokonaan tai osittain kyseisessä kohdejäsenvaltiossa. Sovellettavien työehtojen ja -olojen määrittämiseksi direktiivin 96/71/EY 4 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. FI 21 FI
25 artikla Rajat ylittäviä käteisen eurorahan kuljetuksia käsittelevä komitea 1. On perustettava rajat ylittäviä käteisen eurorahan kuljetuksia käsittelevä komitea. Komissio toimii sen puheenjohtajana ja siinä on kaksi edustajaa kustakin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta jäsenvaltiosta sekä kaksi Euroopan keskuspankin edustajaa. 2. Komitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa vaihtamaan näkemyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Se kuulee tätä varten alan sidosryhmiä, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet, ja ottaa niiden näkemykset riittävässä määrin huomioon. Sitä on kuultava myös 26 artiklassa mainitun uudelleentarkastelun valmisteluissa. 26 artikla Uudelleentarkastelu Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Komissio kuulee tätä varten alan sidosryhmiä, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet. Kertomuksessa tarkastellaan muun muassa mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteiset koulutusvaatimukset arvokuljetushenkilöstön aseenkantoa varten, ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon IBNS-järjestelmien alalla tapahtuva tekninen kehitys ja arvioidaan, onko asetusta tarpeen tarkistaa sen perusteella. 27 artikla Teknisten sääntöjen muuttaminen Komissio voi tehdä 28, 29 ja 30 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä muutoksia teknisiin sääntöihin, jotka koskevat ajoneuvon panssarointiin, käytettäviin turvasäilöihin ja luodinkestäviin liiveihin sovellettavia standardeja, ja liitteeseen III teknisen kehityksen ja mahdollisten uusien eurooppalaisten standardien ottamiseksi huomioon. 28 artikla Siirretyn säädösvallan käyttö 1. Komissiolle myönnetään toistaiseksi valta antaa 27 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. 2. Heti annettuaan delegoidun säädöksen komissio ilmoittaa siitä samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 3. Valta antaa delegoituja säädöksiä myönnetään komissiolle 29 ja 30 artiklassa vahvistettavin edellytyksin. 29 artikla Siirretyn säädösvallan peruuttaminen 1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 27 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. 2. Se toimielin, joka on käynnistänyt sisäisen menettelyn päättääkseen säädösvallan siirron peruuttamisesta, ilmoittaa asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä ja selvittää samalla, mitä säädösvaltaa peruuttaminen koskee, ja mahdollisesti sen, mihin peruuttaminen perustuu. 3. Peruuttamispäätös lopettaa päätöksessä mainitun säädösvallan siirron. Se tulee voimaan välittömästi tai siinä määriteltynä myöhempänä ajankohtana. Se ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. FI 22 FI
30 artikla Delegoitujen säädösten vastustaminen 1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Tätä ajanjaksoa voidaan Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta pidentää yhdellä kuukaudella. 2. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole määräajan umpeutuessa vastustaneet delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä. 3. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, säädös ei tule voimaan. Se toimielin, joka vastustaa delegoitua säädöstä, esittää perusteet säädöksen vastustamiselle. 31 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä [ ] päivänä [ ]kuuta [ ]. Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja FI 23 FI
LIITE I RAJAT YLITTÄVIIN ARVOKULJETUKSIIN MYÖNNETTÄVÄN LUVAN TURVAOMINAISUUDET Rajat ylittäviin arvokuljetuksiin myönnettävässä luvassa on oltava ainakin kaksi seuraavista turvaominaisuuksista: hologrammi paperissa olevia erityiskuituja, jotka näkyvät UV-valossa vähintään yksi mikrokirjoitusta sisältävä rivi (kirjoitus näkyy ainoastaan suurennuslasilla eikä sitä voida jäljentää kopiokoneilla) kosketeltaessa tuntuvat kirjasimet, symbolit tai kuviot kaksoisnumerointi: rajat ylittäviin kuljetuksiin myönnettävän luvan, sen oikeaksi todistetun jäljennöksen tai kuljettajatodistuksen sarjanumero ja kussakin tapauksessa myöntämisnumero turvakuvioitu tausta, jossa on ohut aaltomainen viivakuvio ja iirispainatus. FI 24 F
LIITE II RAJAT YLITTÄVIIN ARVOKULJETUKSIIN ANNETTAVAN LUVAN MALLI EUROOPAN UNIONI (Väri Pantone vaaleanpunainen selluloosapaperi, koko DIN A4, vähintään 100 g/m2) (Luvan ensimmäinen sivu) (Laadittava yhdellä tai useammalla luvan antavassa jäsenvaltiossa käytettävällä EU:n virallisella kielellä) Luvan myöntävän jäsenvaltion tunnus 12 Lupaviranomaisen nimi LUPA nro (tai) OIKEAKSI TODISTETTU JÄLJENNÖS nro ammattimaisiin käteisen eurorahan maantiekuljetuksiin rajojen yli Tämän luvan haltija 13...... voi suorittaa ammattimaisia käteisen eurorahan maantiekuljetuksia rajojen yli millä tahansa reitillä unionin alueella tehdyillä matkoilla tai matkojen osilla ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella. annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o /20xx mukais esti ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o /20xx soveltamisalan laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o /20xx mukaisesti sekä tätä lupaa koskevien yleisten säännösten mukaisesti. Erityisiä huomautuksia:... Tämä lupa on voimassa viiden vuoden ajan jaksolla, joka alkaa... ja päättyy. Paikka:... Päiväys: 14... 12 13 14 Jäsenvaltioiden kansainväliset tunnukset ovat seuraavat: (BE) Belgia, (BG) Bulgaria, (CZ) Tšekki, (DK) Tanska, (DE) Saksa, (EE) Viro, (IE) Irlanti, (EL) Kreikka, (ES) Espanja, (FR) Ranska, (IT) Italia, (CY) Kypros, (LV) Latvia, (LT) Liettua, (LU) Luxemburg, (HU) Unkari, (MT) Malta, (NL) Alankomaat, (AT) Itävalta, (PL) Puola, (PT) Portugali, (RO) Romania, (SI) Slovenia, (SK) Slovakia, (FI) Suomi, (SE) Ruotsi, (UK) Yhdistynyt kuningaskunta. Toimijan nimi tai toiminimi ja täydellinen osoite. Lupaviranomaisen nimi ja osoite. FI 25 F
(Luvan toinen sivu) (Laadittava yhdellä tai useammalla luvan antavassa jäsenvaltiossa käytettävällä EU:n virallisella kielellä) YLEISET SÄÄNNÖKSET Tämä lupa annetaan eurorahan maantiekuljetuksia jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella. koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o /20xx mukaisesti. Se oikeuttaa luvan haltijan suorittamaan asetuksessa (EU) N:o /20xx määriteltyjä ammattimaisia käteisen eurorahan maantiekuljetuksia rajojen yli millä tahansa reitillä asetuksen (EU) N:o /20xx soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden alueella ja tässä luvassa vahvistetuin edellytyksin. Lupa on henkilökohtainen, eikä sitä saa siirtää toiselle. Liikenteenharjoittajan on säilytettävä luvan alkuperäiskappale. Luvan oikeaksi todistettu jäljennös on pidettävä mukana arvokuljetusajoneuvossa. Alkuperäinen lupa tai sen varmennettu jäljennös on esitettävä pyynnöstä valtuutetulle tarkastusviranomaiselle. Sen estämättä, mitä asetuksessa (EU) N:o.../20xx säädetään, luvan haltijan on noudatettava kunkin jäsenvaltion alueella voimassa olevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti kuljetus- ja liikennealaa. FI 26 F
LIITE III ÄLYKÄS SETELINSUOJAUSJÄRJESTELMÄ (IBNS) I Määritelmät ja yleiset säännökset Käsitteet suojattu alue, suojattu paikka, älykäs setelinsuojausjärjestelmä (IBNS) ja koko matkan ajan toimiva IBNS-järjestelmä määritellään tämän asetuksen 1 artiklan l, m, n ja o kohdassa. IBNS-järjestelmä voi sisältää joko seteleitä (pakattuja tai pakkaamattomia) tai pankkiautomaatin kasetin. IBNS-järjestelmän on oltava tyyppihyväksytty euroalueen jäsenvaltiossa, jotta sitä voitaisiin käyttää tässä asetuksessa tarkoitetuissa käteisen eurorahan kuljetuksissa rajojen yli. Tyyppihyväksyntä on suoritettava voimassa olevan erityisen eurooppalaisen standardin mukaan. Jollei tällaista standardia ole, tyyppihyväksyntä on suoritettava tässä liitteessä olevien säännösten mukaisesti. II IBNS-järjestelmän hyväksymismenettely a) Jotta IBNS-järjestelmä voidaan tyyppihyväksyä, sen on läpäistävä erilaisia testejä testauslaboratoriossa, jonka euroalueen jäsenvaltio on hyväksynyt tai tunnustanut. Testien perusteella on voitava varmistaa, että IBNS-järjestelmän seuraavat tekniset ominaisuudet ovat tyydyttävät: i) Valvontajärjestelmän vaaditut päätoiminnot IBNS-järjestelmään pääsyä ja sen käyttöä koskevien ohjeiden jatkuva seuranta ja rekisteröinti; ohjeiden noudattamisen jatkuva seuranta ja epätavallisten tilanteiden havaitseminen; seteleiden automaattinen tuhoutuminen välittömästi siinä tapauksessa, että ohjeita ei noudateta, havaitaan epätavallisia tilanteita tai salkku avataan ennalta ohjelmoitujen aikojen ja/tai paikkojen ulkopuolella. ii) Paikka, jossa valvontajärjestelmän ohjelmointi voidaan suorittaa, ja arvokuljetusten turvahenkilöstön vaikutus IBNS-järjestelmän toimintaan IBNS-järjestelmä voidaan ohjelmoida vain suojatulla alueella. Koko matkan ajan toimiva IBNS-järjestelmä voidaan ohjelmoida vain suojatussa paikassa. Arvokuljetusten turvahenkilöstöllä ei saa olla mitään mahdollisuutta vaikuttaa IBNSjärjestelmän toimintaan ennalta ohjelmoitujen aikojen ja/tai paikkojen ulkopuolella. Jos käytössä on kuitenkin seteleiden tuhoamisen laukeamista koskeva viivejärjestelmä, arvokuljetusten turvahenkilöstö voi käynnistää sen kerran uudelleen. iii) Paikka, jossa IBNS-järjestelmä voidaan avata (koko matkan käytössä olevat järjestelmät) IBNS-järjestelmä voidaan avata vain ennalta ohjelmoiduissa määräpaikoissa. b) IBNS-järjestelmä on testattava uudelleen viiden vuoden välein, vaikka kansallinen hyväksyntä annettaisiin rajoittamattomaksi ajaksi. Jos uusien testien tulokset eivät ole enää riittävän hyvät, tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyy tämän asetuksen mukaisissa rajat ylittävissä kuljetuksissa. c) Testien läpäisy edellyttää, että järjestelmä saavuttaa yhden seuraavista tuloksista: kun testit suoritettiin, seteleitä ei ollut ma hdollista saada eikä IBNSjärjestelmä vahingoittunut vaan pysyi toimintakuntoisena; FI 27 F
Kun testit suoritettiin, IBNS-järjestelmä vahingoittui mutta seteleitä ei ollut mahdollista saada ilman, että tuhoamisjärjestelmä laukesi. III Testausmenettelyt Testausmenetelmät ja standardit, joissa vahvistetaan tulos, joka testattavien järjestelmien on saavutettava, määritetään tässä liitteessä. Kansallisella tasolla voidaan kuitenkin tehdä mukautuksia menettelyiden yhtenäistämiseksi kunkin jäsenvaltion laboratorioissa nykyisin noudatettavien testikäytäntöjen kanssa. a) Testi, jolla määritetään IBNS-järjestelmän kestävyys eri hyökkäysskenaarioissa Jäsenvaltioiden edellytetään suorittavan kuusi hyökkäysskenaarioita simuloivaa testiä, mutta ne voivat suorittaa myös muita sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaisia testejä. Järjestelmän on läpäistävä kaikki suoritettavat testit edellä II jakson c kohdassa tarkoitetulla tavalla. pakolliset testit: 1 virran katkaiseminen 2 salkkuun murtautuminen 3 salkun avaaminen voimatoimin (moukarilla) 4 nopea leikkaus (nk. giljotiinileikkaus) 5 upottaminen nesteeseen 6 vähitellen tapahtuva ja välitön altistaminen äärilämpötiloille (kuuma ja kylmä): esim. viilentäminen nestemäisessä typessä ja kuumentaminen uunissa. Lisäksi on suositeltavaa suorittaa seuraavat testit: 7 kestävyys tuliaseiden käyttötilanteissa (esim. 12-kaliiperiset ammukset) 8 kemikaalien käyttö 9 vapaa pudotus 10 altistus merkittäville sähkömagneettisille piikeille 11 altistus merkittäville sähköstaattisille piikeille. b) Seteleiden tuhoamisen tehokkuus Tällä hetkellä käytettäviä tuhoamisprosesseja ovat värjäys, kemiallinen tuhoaminen ja pyrotekninen tuhoaminen. Teknisen kehityksen vuoksi käytettyjen prosessien luettelo ei ole tyhjentävä vaan puhtaasti viitteellinen. Jos varat yritetään saada luvattomasti eri hyökkäyskeinojen avulla, setelit joko tuhoutuvat tai värjäytyvät. Testejä on suoritettava vähintään kolme. Kaikkien seteleiden on tuhouduttava peruuttamattomasti. Jokaisen henkilön, jolla on hallussaan kyseisiä seteleitä, on lisäksi voitava nähdä, että ne ovat tuhoutuneet. FI 28 F
Vähintään 10 prosenttia kunkin setelin molempien puolien pinta-alasta on värjättävä, jos setelit ovat suojapusseissa. Jos setelit eivät ole suojapusseissa, vähintään 20 prosenttia kunkin setelin molempien puolien pinta-alasta on värjättävä. Jos käytetään tuhoamisjärjestelmiä, vähintään 20 prosenttia kunkin setelin pinta-alasta on tuhottava riippumatta siitä, käytetäänkö suojapussia vai ei. c) Testit, joissa selvitetään, kuinka hyvin setelit sietävät puhdistamista värjäystä käyttävät IBNS-järjestelmät Puhdistamisessa on käytettävä erilaisia tuotteita tai tuoteyhdistelmiä. On järjestettävä erilaisia skenaarioita puhdistuksen lämpötilan ja keston vaihtelemiseksi. Puhdistustesteissä on käytettävä kahta menetelmää: puhdistaminen on suoritettava välittömästi värjäyksen jälkeen; ja puhdistaminen on suoritettava 24 tunnin kuluttua värjäyksestä. Testit on suoritettava edustavalla otoksella euroalueella käytettäviä aitoja seteleitä. Testeissä on saavutettava yksi seuraavista tuloksista: - Puhdistus johtaa seteleiden tuhoutumiseen. - Puhdistuksen jälkeen on oltava nähtävissä mustetta vähintään 10 prosentin osuudessa kunkin setelin pinta-alasta (käytetyn musteen tiheystesti). - Puhdistuksen jälkeen seteleiden alkuperäiset värit eivät ole riittävän kirkkaita. IV Käytettyjä järjestelmiä koskevat turvatakeet Kemialliset aineet, joita IBNS-järjestelmissä käytetään seteleiden tuhoamiseen, saattavat kuulua kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 15 soveltamisalaan. Kyseisessä asetuksessa käsitellään riskejä, joita valmistetut, maahantuodut tai sellaisenaan, valmisteissa tai tuotteissa käytetyt aineet aiheuttavat ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Jotta IBNS-järjestelmä tyyppihyväksyttäisiin, valmistajan on tarkistettava, onko valmistettavien tuotteiden sisältämät aineet rekisteröitävä tai ilmoitettava taikka onko valmistajan annettava asiakkailleen tietoja tuotteidensa turvallisesta käytöstä. Valmistajalla saattaa olla myös oikeudellisia velvoitteita, jotka johtuvat kyseisten aineiden sisällyttämisestä erityistä huolta aiheuttavien aineiden luetteloluonnokseen tai REACH-asetuksen mukaiseen luvanvaraisten aineiden luetteloon. Kyseiset velvoitteet eivät liity vain sellaisenaan tai seoksissa käytettyihin aineisiin vaan myös niiden käyttöön tuotteissa. IBNS-järjestelmän valmistajan on toimitettava jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle todistus, joka sisältää kyseisen tarkistuksen tulokset ja ilmoituksen siitä, että varojen tuhoamisessa käytettävät aineet tai seikat eivät aiheuta vakavaa terveysriskiä siinä tapauksessa, että arvokuljetusten turvallisuushenkilöstö altistuu niille sisäänhengityksen tai ihokontaktin kautta. Todistukseen voidaan liittää tätä varten analyysi kemikaaleille altistumisen riskeistä, ts. sallitusta enimmäisajasta, jonka tietylle määrälle altistuminen voi kestää. 15 Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, EUVL L 396, 30.12.2006.. FI 29 F
LIITE IV IBNS-KUVATUNNUS Kuvatunnus IBNS-järjestelmällä varustetulle arvokuljetusajoneuvolle Kuvatunnus IBNS-järjestelmällä varustetulle setelisalkulle FI 30 F
LIITE V KUVATUNNUS ARVOKULJETUSAJONEUVOLLE, JOKA KULJETAA AINOASTAAN KOLIKOITA FI 31 F
LIITE VI RAJAT YLITTÄVIÄ RAHAKULJETUKSIA SUORITTAVAN ARVOKULJETUSHENKILÖSTÖN AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN SISÄLTÖ Arvokuljetustyöntekijöiden, jotka osallistuvat ammattimaisiin käteisen eurorahan maantiekuljetuksiin jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella, on (1) osallistuttava vähintään kansallisten viitesäännösten ja/tai sovellettavien työehtosopimusten mukaiseen asianmukaiseen peruskoulutukseen tai, jos tällaista koulutusta ei ole tarjolla, kansallisen arvokuljetus-/turva-alan liiton järjestämille tai yrityksen sisäisille koulutuskursseille ja suoritettava ne loppuun; (2) läpäistävä tällaisen peruskoulutuksen jälkeen pidettävät kokeet tai muu menettely, jonka tarkoituksena on testata oppimistuloksia; (3) osallistuttava tämän liitteen mukaisiin pakollisiin lisäkoulutusmoduuleihin, jotka kattavat vähintään seuraavat: rajat ylittäviä arvokuljetuksia koskevat menettelyt arvokuljetuksia koskeva EU:n lainsäädäntö kansallinen lainsäädäntö, jota jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) sovelletaan arvokuljetuksiin arvokuljetuksia koskevat liikennesäännöt jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) (mukaan lukien arvokuljetusajoneuvojen oikeus käyttää erillisiä ajokaistoja) hyökkäystilanteita koskevat kansalliset turvakäytännöt jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) jäsenvaltion (-valtioiden), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltion (-valtioiden) IBNS-tekniikalla 16 suojatun arvokuljetuksen organisointi- ja toimintamenettelyt jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) sovellettavat kansalliset operatiiviset käytännöt, säännöt ja asetukset hätätilanteita koskevat kansalliset käytännöt, joita noudatetaan jäsenvaltiossa (- valtioissa), joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) rikkoutumisen, liikenneonnettomuuksien sekä arvokuljetuslaitteistossa ja -ajoneuvossa ilmenevien teknisten ja mekaanisten vikojen tapauksessa 16 Sellaisena kuin se määritellään tämän asetuksen 1 artiklan n kohdassa. FI 32 F
kansalliset hallintomenettelyt ja yhtiösäännöt, joita noudatetaan kommunikoinnissa valvontakeskuksen kanssa, jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) kansallisten, alueellisten ja paikallisten poliisivoimien kanssa tehtävää yhteistyötä ja tarkoituksenmukaisia käytäntöjä koskeva tiedotus ja koulutus, mukaan lukien arvokuljetusajoneuvoja ja -henkilöstöä koskevat tarkastukset työaikaan, taukojen lukumäärään, työoloihin ja palkkoihin sovellettava kansallinen ja EU:n lainsäädäntö ja/tai sovellettavat työehtosopimusten määräykset arvokuljetushenkilöstön lepojaksoihin sovellettava kansallinen ja EU:n lainsäädäntö ja/tai sovellettavat työehtosopimusten määräykset (milloin ja kuinka usein lepojaksoja tarvitaan, lepojakson kesto, suojattu paikka, kommunikointi valvontakeskusten kanssa jne.) toimitus-/noutokuljetuksiin sovellettavat turvasäännöt (suojattu paikka, ajoneuvojen ja toimitilojen ulkopuoliseen toimintaan liittyvä riskinhallinta jne.) aseiden käyttöä ja säilytystä koskeva kansallinen viitelainsäädäntö offensiiviset ja defensiiviset ajotekniikat GPS-järjestelmän, puhelimen ja muiden rajat ylittävissä arvokuljetuksissa käytettävien teknisten laitteiden/järjestelmien käyttöä koskeva koulutus kansalliset työterveys- ja -turvallisuussäännökset, jotka koskevat henkilöitä, jotka kuljettavat arvotavaraa ja matkustavat maanteitse suurikokoisissa ajoneuvoissa, ja työntekijöiden loukkaantumis- tai sairaustapauksissa noudatettavat käytännöt jäsenvaltiossa (-valtioissa), jonka/joiden kautta kuljetus suoritetaan, ja kohdejäsenvaltiossa (-valtioissa) ensiapukoulutus. Koulutuksessa olisi lisäksi käsiteltävä seuraavia seikkoja: stressinhallintaan ja kolmansien väkivaltaan liittyvät ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja hoitotoimenpiteet riskinarviointi (työhön liittyvät riskit) kielikoulutus, joka on mahdollisesti tarpeen tämän asetuksen mukaisten kielitaitovaatimusten täyttämiseksi (ks. 5 artiklan 2 kohta) FI 33 F
LIITE VII EUROOPAN NEUVOSTON YHTEISEN VIITEKEHYKSEN TASOT Kielitaitotaso B1: Ymmärtää tärkeimmät kohdat säännöllisesti työssä, koulussa, vapaa-aikana jne. vastaan tulevia tuttuja aihepiirejä koskevasta selkeästä esityksestä. Selviää suurimmasta osasta kielialueella matkustettaessa todennäköisesti eteen tulevista tilanteista. Pystyy kirjoittamaan yksinkertaista, yhtenäistä tekstiä aiheista, jotka ovat tuttuja tai itseä kiinnostavia. Osaa kuvata kokemuksia, tapahtumia, unelmia, toiveita ja pyrkimyksiä sekä perustella lyhyesti mielipiteitä ja suunnitelmia. Kielitaitotaso A1: Ymmärtää ja käyttää tuttuja jokapäiväisiä ilmauksia ja hyvin yksinkertaisia lauseita, jotka liittyvät konkreettisiin tarpeisiin. Pystyy esittelemään itsensä ja muut ihmiset ja esittämään yksinkertaisia kysymyksiä henkilötiedoista, kuten missä henkilö asuu, ketä hän tuntee ja mitä asioita hänellä on. Selviytyy kaikkein yksinkertaisimmista keskusteluista, jos puhekumppanini on valmis puhumaan tavallista hitaammin ja selvemmin ja auttamaan lauseiden muotoilussa. FI 34 FI
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 28. heinäkuuta 2010 (05.08) (OR. en) 12675/10 Toimielinten välinen asia: 2010/0206 (APP) MI 269 COMPET 224 ECOFIN 470 ENFOPOL 224 EHDOTUS Lähettäjä: Euroopan komissio Päivä: 14. heinäkuuta 2010 Asia: Ehdotus neuvoston asetukseksi (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o xx/yy soveltamisalan laajentamisesta Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission ehdotus, joka on saapunut Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille Pierre de Boissieulle Jordi Ayet Puigarnaun lähettämällä kirjeellä. Liite: KOM(2010)376 lopullinen 12675/10 ti DG C 1 A FI
EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 14.7.2010 KOM(2010)376 lopullinen 2010/0206 (APP) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o xx/yy soveltamisalan laajentamisesta FI FI
PERUSTELUT Tämän ehdotuksen tarkoituksena on laajentaa ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella annetun asetusehdotuksen soveltamisalaa sellaisen jäsenvaltion alueeseen, joka ottaa pian euron käyttöön, koska rajat ylittävien käteisen eurorahan kuljetusten tarve yleensä lisääntyy euroon siirtymistä edeltävässä vaiheessa. Asetuksen soveltamisalan laajennuksen olisi tapahduttava automaattisesti ja tultava voimaan päivästä, jona neuvosto päättää poistaa jäsenmaan euroalueeseen kuulumista koskevan poikkeuksen. Pääehdotus perustuu perussopimuksen 133 artiklaan, jossa äänestysoikeus neuvostossa rajataan jäsenvaltioihin, jotka ovat jo ottaneet euron käyttöön. Koska tämä ehdotus koskee jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ottaneet euroa käyttöön, se perustuu 352 artiklaan. Unionin toimet ovat tarpeen, jotta siirtyminen euroon voisi tapahtua kitkattomasti. FI 2 FI
2010/0206 (APP) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o / ammattimaisista eurorahan maantiekuljetuksista jäsenvaltioiden rajojen yli euroalueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o xx/yy soveltamisalan laajentamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 352 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen 17, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 18, sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille, noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä, sekä katsoo seuraavaa: (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o xx/yy 19 sovelletaan niiden jäsenvaltioiden alueeseen, jotka ovat ottaneet euron yhtenäisvaluutakseen. (20) Euroon siirtymistä edeltävässä vaiheessa tarvitaan käteisen eurorahan kuljetuksia, sillä siirtymisajankohtana tarvittavat eurosetelit kuljetetaan yleensä euroalueen varastoista ja eurokolikot lyödään usein osittain tai kokonaan toisessa maassa. (21) Sen vuoksi asetusta (EU) N:o xx/yy on tarpeen soveltaa euron käyttöönottoon valmistautuviin jäsenvaltioihin siitä päivästä, jona neuvosto päättää poistaa niiden euroalueeseen kuulumista koskevan poikkeuksen, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Neuvoston asetusta (EU) N:o xx/yy sovelletaan sellaisen jäsenvaltion alueeseen, joka ei vielä ole ottanut käyttöön euroa, siitä päivästä, jona neuvosto tekee perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksen maan euroalueeseen kuulumista koskevan poikkeuksen kumoamisesta. 2 artikla Tämä asetus tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 17 18 19 EUVL, s... EUVL, s... EUVL, s... FI 3 FI
Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä [ ] Neuvoston puolesta Puheenjohtaja [ ] FI 4 FI
EUROPEISKA UNIONENS RÅD Bryssel den 28 juli 2010 (6.8) (OR. en) 12680/10 Interinstitutionellt ärende: 2010/0204 (COD) MI 270 COMPET 225 ECOFIN 471 ENFOPOL 225 CODEC 731 FÖRSLAG från: Europeiska kommissionen av den: 14 juli 2010 Ärende: Förslag till Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr.../... om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av kontanter i euro mellan medlemsstaterna i euroområdet För delegationerna bifogas kommissionens förslag, som översänts per brev från direktör Jordi Ayet Puigarnau till Pierre de Boissieu, generalsekreterare för Europeiska unionens råd. Bilaga: KOM(2010) 377 slutlig 12680/10 /chs DG C 1 A SV
EUROPEISKA KOMMISSIONEN Bryssel den 14.7.2010 KOM(2010)377 slutlig 2010/0204 (COD) Förslag till EUROPAPARLAMENTETS OCH RÅDETS FÖRORDNING (EU) nr / om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av kontanter i euro mellan medlemsstaterna i euroområdet SEK(2010)877 SEK(2010)878 SV SV
MOTIVERING 1. BAKGRUND Sedlar och mynt i euro infördes 2002 och är ett verkligt alleuropeiskt betalningsmedel, som gör det möjligt för de europeiska medborgarna att reglera sina skulder i euro inom hela euroområdet, för närvarande bestående av 16 medlemsstater. Behovet av gränsöverskridande vägtransporter av kontanter har därför ökat väsentligt. Inom euroområdet bör banker, de stora detaljhandelskedjorna och andra som yrkesmässigt hanterar kontanter ingå kontrakt med det värdetransportföretag (nedan CIT-företag) som erbjuder bäst pris och/eller tjänst, även om det är beläget på andra sidan gränsen i en annan medlemsstat. Detta kommer att göra det möjligt för dem att dra fördel av de mest effektiva (och kortaste) hämtnings- och leveransrutterna och de kassatjänster som närmast belägna nationella centralbanksfilial eller CIT-värdedepå kan erbjuda. Ett stort antal medlemsstater i euroområdet har vidare förlagt eller kan tänkas vilja förlägga sedel- och myntframställning utomlands. I själva principen med en gemensam valuta ligger att sedlar och mynt i euro bör kunna vara i omlopp och transporteras så fritt som möjligt mellan de medlemsstater som har infört euron. Till följd av oförenligheter mellan nationella lagstiftningar är det i de flesta fall mycket svårt för yrkesmässiga penningtransportörer att förflytta kontanter i euro mellan euroområdets medlemsstater och mycket få gränsöverskridande transporter äger därför rum. En lång rad frågeställningar berörs av skillnader i regelverk som exempelvis värdetransportpersonals rätt att inneha och bära skjutvapen, tillåtna transportformer, bepansring och utrustning av säkerhetsfordon, antal personer i fordonen osv. De befintliga regelmässiga hindren leder emellertid till en uppsplittring av den inre marknaden i denna sektor. Dessa begränsningar för yrkesmässiga transporter av kontanter i euro påverkar effektiviteten i kontantcykeln och i slutändan kostnaden för att hantera kontanter för företag och medborgare. Banker och detaljhandelssektorn bör kunna hantera sin kontantförsörjning på effektivast möjliga sätt över nationsgränserna inom euroområdet. Att få kontantcykeln att fungera bättre genom att möjliggöra en effektiv kontantförsörjning över gränserna är ett naturligt och nödvändigt komplement till Europeiska centralbankens färdplan för ökad konvergens i de nationella centralbankernas kontanttjänster. Fördelarna med initiativ inom ramen för eurosystemet som exempelvis fjärrtillträde till de nationella centralbankernas kontanttjänster, som gör det möjligt för ett kreditinstitut i en deltagande medlemsstat att använda kontanttjänsterna från en nationell centralbank i en annan deltagande medlemsstat, kan därvidlag inte fullt ut utnyttjas så länge den rådande situationen förblir oförändrad. Genomförande av ECB:s färdplan och skapandet av ett gemensamt eurokontantområde är, å andra sidan, ett komplement till SEPA det gemensamma eurobetalningsområdet som syftar till att det ska bli lika lätt att göra gränsöverskridande betalningar i euro som inhemska betalningar. Värdetransportmarknaden är organiserad runt värdedepåer, där kontanter kan lastas på och lossas från värdetransportfordon på ett säkert sätt. Ett värdetransportfordon återvänder vanligtvis vid dagens slut till den värdedepå fordonet utgick från för att tillbringa natten på en säker plats, och det geografiska området som kan betjänas från en värdedepå avhänger av den sträcka ett värdetransportfordon kan avverka under en dag. Värdetransportmarknaden har därför en övervägande lokal prägel och den potentiella gränsöverskridande marknaden avser huvudsakligen gränsregioner mellan euroområdets medlemsstater. Detta antyder att en politisk reaktion på EU-nivå inte nödvändigtvis bör inbegripa rent inhemsk verksamhet. SV 2 SV
Europeiska centralbanken, banksektorn och de stora detaljhandelskedjorna har vid flera tillfällen efterlyst åtgärder för att undanröja hindren för yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter i Europa. Argumenten för ett sådant initiativ förstärks ytterligare av den redan genomförda och framtida utvidgningen av euroområdet. Mot denna bakgrund inledde därför kommissionen i maj 2008 samråd i syfte att ge arbetet med att avlägsna befintliga regelmässiga hinder för gräsöverskridande vägtransport av kontanter i euro en nystart och därigenom underlätta eurons fria omlopp. 2. RESULTAT AV SAMRÅD MED BERÖRDA PARTER OCH KONSEKVENSANALYS Som ett första steg och för att dra nytta av expertis och synpunkter från samtliga berörda branschpartner inrättades under första halvåret 2008 en arbetsgrupp om gränsöverskridande vägtransporter av kontanter i euro bestående av europeiska organisationer för samtliga större intressenter 1 och med kommissionen som ordförande. Arbetsgruppen diskuterade alla nyckelfrågor, såsom skälen för åtgärder på EU-nivå, de olika rättsliga möjligheterna att underlätta gränsöverskridande kontanttransporter, räckvidden för möjliga framtida gemensamma regler, skillnaderna mellan nationella lagstiftningar och möjligheterna att skapa harmoniserade gränsöverskridande regler på de relevanta områdena. Kommissionen antog den 18 maj 2009 på denna grund en vitbok om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter mellan medlemsstaterna i euroområdet 2 i syfte att starta en bred samrådsprocess om en uppsättning föreslagna gemensamma regler för gränsöverskridande vägtransport av kontanter i euro mellan medlemsstaterna i euroområdet. Vitboken och de svar som den berörda parten gick med på att offentliggöra finns på kommissionens webbplats Europa på följande adress: http://ec.europa.eu/economy_finance/articles/euro/article15105_en.htm Efter det att vitboken offentliggjorts inrättades och rådfrågades 2009 en expertgrupp om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter mellan medlemsstaterna i euroområdet. Gruppen bestod av representanter för de relevanta förvaltningarna i euroområdets medlemsstater. Den diskuterade i detalj de föreslagna gemensamma reglerna för gräsöverskridande transporter av kontanter och uppnådde ett stort mått av enighet om den slutliga texten i kommissionens förslag. Listan över gruppens deltagare bifogas förslaget som ett åtföljande dokument. Arbetsmarknadens parter har rådfrågats under hela förberedelsestadiet. De utgjorde en del av arbetsgruppen och rådfrågades därefter via bilaterala möten och ett skriftligt frågeformulär. Alla intressenter i branschen är medvetna om att värdetransportmarknaden för närvarande är organiserad efter nationella riktlinjer på grund av skillnader i nationella lagstiftningar. Vad 1 2 Följande organisationer var representerade: CEA (European insurance and reinsurance federation), CoESS (Confederation of European Security Services), EBF (European Banking Federation), Eurosystemet, EPC (European Payments Council), ESTA (European Security Transport Association), EURICPA (European Intelligent Cash Protection Association), EuroCommerce, Europol (European Police Office), MDWG (Mint Directors Working Group) och UNI-Europa (Union Network International Europa). KOM(2009) 214 slutlig. SV 3 SV
beträffar stöd för initiativet bör man emellertid göra åtskillnad mellan utbudssidan (dvs. värdetransportföretagen) och efterfrågesidan (dvs. bankerna och detaljhandeln). Banksektorn stödjer starkt initiativet och efterlyser en ambitiös strategi, som bör leda till kortare och effektivare transportrutter, vilket innebär lägre risk, lägre kostnader för transporterna och ökad konkurrens inom sektorn. Värdetransportföretagens branschorganisation välkomnar att en fullskalig harmonisering av transporten av kontanter inte planeras, oc anser att den rådande situationen, som kännetecknas av en uppsplittrad marknad, är tillfredsställande eftersom värdetransportföretagen har organiserat sig därefter, inom nationella gränser. Arbetsgivarna i värdetransportsektorn understryker också vikten av att undvika illojal konkurrens på grundval av skiljaktiga löner och andra arbetsvillkor, bland annat med tanke på den höga löneandelen av värdetransportföretagens totala kostnader. På arbetstagarsidan är fackföreningarnas huvudargument att framtida EU-lagstiftning på detta område inte får leda till försämrade sociala villkor utan i stället bör utgöra starten till en utvecklig mot utjämning uppåt som förbättrar löner och andra arbetsvillkor. Arbetsmarknadens parter är vidare eniga om att den högsta av hemmedlemsstatens respektive värdmedlemsstatens lön bör vara den som gäller i en situation med gränsöverskridande verksamhet. ECB och eurosystemet stöder helt och fullt kommissionens initiativ eftersom det ligger i linje med deras strategiska mål att uppnå ett högt mått av konvergens mellan de nationella centralbankernas kontanttjänster. Den godkända principen om fjärrtillträde (dvs. det faktum att en bank bör kunna ta ut/deponera eurokontanter från/till vilken nationell centralbank som helst i euroområdet) kan exempelvis inte genomföras i praktiken så länge det inte finns någon enkel möjlighet att transportera kontanter per väg över gränser. Detta kommissionsförslag har som övergripande mål att underlätta eurokontanters fria omlopp inom euroområdet genom att avlägsna hinder för den yrkesmässiga vägtransporten av eurokontanter mellan medlemsstaterna i euroområdet, och samtidigt säkerställa att transporterna äger rum under förhållanden som erbjuder en hög grad av säkerhet för värdetransportpersonalen och för allmänheten. Eftersom värdetransportmarknaden har en helt övervägande lokal karaktär bör huvudmålet vara att underlätta transport i de relevanta gränsområdena, medan skillnader i regelverket utanför detta geografiska område i princip har mindre inverkan på eurons fria omlopp. I konsekvensbedömningen har nedanstående fem breda alternativ för att uppnå detta mål övervägts: 1) Ett grundscenario med en oförändrad situation; 2) bilaterala/multilaterala avtal mellan de medlemsstater som potentiellt är mest berörda av gränsöverskridande transporter. 3) en uppsättning gemensamma regler enbart för gränsöverskridande transporter; 4) fullt ömsesidigt erkännande; och 5) fullständig harmonisering av regelverket för alla värdetransporter. I konsekvensbedömningen dras slutsatsen att alternativ 1 och 2 inte på ett effektivt sätt skulle kunna uppfylla målet att underlätta det fria omloppet för kontanter euro, eftersom det förefaller högst osannolikt att sådana överenskommelser i någon större utsträckning skulle kunna förverkligas spontant, Den detaljerade konsekvensanalysen rör alternativ 3: En uppsättning gemensamma regler för gränsöverskridande transporter. Detta alternativ skulle uppfylla målet att underlätta det fria omloppet av kontanter i euro. Eftersom det begränsas till gränsöverskridande transporter skulle det dessutom inte gå utöver vad som är nödvändigt för att uppfylla målen. SV 4 SV
Tre delalternativ har vidare övervägts: a) att utvidga reglernas räckvidd till att även omfatta EU-medlemsstater utanför det nuvarande euroområdet, b) att utvidga räckvidden till kontanter i andra valutor och värdeföremål, och c) att begränsa räckvidden till att enbart omfatta punkttill-punkt-transporter 3. Effekterna av de gemensamma reglerna beror till stor del på den potentiella marknadens storlek och i vilken utsträckning den kan utnyttjas. För att samla in information om den nuvarande värdetransportmarknaden och uppskatta storleken på den potentiella marknaden för gränsöverskridande vägtransporter av kontanter, om de befintliga regelmässiga hindren för sådana transporter upphävs, igångsattes en extern undersökning som nu finns att tillgå på kommissionens webbplats 4. Undersökningen visar att det finns potential för en väsentlig ökning av den yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporten av kontanter i euro både på lång och kort sikt, trots att den gränsöverskridande marknaden per definition är begränsad, om de regelmässiga hindren avlägsnas genom att en uppsättning gemensamma gränsöverskridande regler 5 införs. Vissa miljöfördelar kan troligen också uppnås genom att underlätta gränsöverskridande transporter av kontanter tack vare totalt kortare transportsträckor. En väsentlig ökning av gränsöverskridande transporter kan emellertid även få negativa sociala konsekvenser i värdmedlemsstaterna. Detta gäller bland annat en möjlig effekt på lönenivåer och/eller sysselsättning i värdetransportsektorn i en given värdmedlemsstat om det föreligger väsentliga löneskillnader jämfört med grannmedlemsstater. Konsekvensbedömningen visar att väsentliga skillnader i vissa fall verkar finnas mellan vissa grannmedlemsstater i euroområdet. Löneskillnaderna är vidare mycket betydande mellan vissa av de medlemsstater som ännu inte har infört euron och deras grannar i euroområdet. Även om medlemsstaterna i allmänhet inte bör förhindras från att utnyttja sina komparativa fördelar, förefaller det inte desto mindre motiverat att mildra de potentiella sociala konsekvenserna i värdmedlemsstaten genom att garantera ett minimiskydd för arbetstagare i linje med principerna i det gällande direktivet 96/71/EG om utstationering av arbetstagare. Detta direktiv syftar till att tillhandahålla ett minimiskydd som arbetsgivare i värdmedlemsstaten som utstationerar arbetstagare för att utföra tillfälligt arbete där ska följa. Med tanke på värdetransporttjänsters särskilda karaktär, bland annat den regelbundna och kortvariga karaktären på de potentiella arbetsperioderna utomlands och de olikartade kontraktsförhållandena, finns det emellertid ett behov av att föreskriva om en analog tillämpning av direktivet på alla gränsöverskridande kontanttransporttjänster. Förslaget 3 4 5 Det rör sig här om transporter av kontanter i stora partier mellan värdedepåer som görs direkt från punkt till punkt utan några mellanliggande uppehåll (exempelvis från en nationell centralbanks filial till en värdetransportdepå). Dessa transporter betjänar inte slutkunderna och kvantiteterna är i allmänhet stora. Se http://ec.europa.eu/economy_finance/articles/euro/2010-02-26-cross-border-cash_en.htm Undersökningen visar att den potentiella marknaden på lång sikt, med antagande av att alla hinder för yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av kontanter i euro upphävs, skulle uppgå till 2,6 % av den totala marknaden (uttryckt som värdet av alla kontanter i euro som värdetransportföretagen har i order att transportera), vilket skulle motsvara ungefär 77 000 gränsöverskridande transporter (en transport definieras som ett värdetransportfordon som kör över gränsen två gånger, en gång på utresan och en gång på hemresan) som potentiellt kan komma att utföras varje år i de 11 länder i euroområdet som har landgränser mot andra länder i euroområdet. SV 5 SV
innehåller därför vissa specifika bestämmelser som syftar till att skapa rättslig förutsebarhet för de berörda operatörerna och säkerställa direktivet praktiska tillämpning inom alla värdetransportsektorer. I dessa bestämmelser föreskrivs bland annat att värdetransportpersonal som arbetar över gränserna bör garanteras ett minimiskydd begränsat till den relevanta minimilönen, inklusive övertidsersättning, i värdmedlemsstaten enligt direktivet. För att undvika komplicerade proportionella tidsberäkningar bör dessa lönenivåer vidare garanteras för hela arbetsdagen även om den anställde endast tillbringar en del av arbetsdagen utomlands. Om det framgår av befintliga kontrakt, lagar och andra föreskrifter liksom även praktiska överenskommelser att den anställde kommer att utföra gränsöverskridande transporter under mer än 100 arbetsdagar av ett kalenderår i en annan medlemsstat bör emellertid minimiskyddet även täcka de övriga områden som räknas upp i direktivet. Med tanke på värdetransportsektorns särdrag innehåller förslaget även regler som skiljer sig från transportsektorns gängse regler i fråga om cabotage. I förslaget föreskrivs att värdetransporten bör återvända till sin hemmedlemsstat samma dag som den utgick därifrån, men någon begränsning av antalet kontantleveranser/hämtningar anges inte eftersom ett värdetransportfordon som utför sådana tjänster till banker och detaljhandelskedjor kan tänkas göra ett stort antal sådana uppehåll (t.ex. 20 stycken) under en dag. Samråd med intressenter har vidare visat att för att beakta säkerhetsrelaterade eller andra känsliga frågor, är det nödvändigt att ange vissa begräsningar av tillämpningsområdet för gemensamma EU-bestämmelser liksom vissa möjligheter till nationella undantag och dispenser. Dessa gäller följande fyra huvudsakliga frågor: i) Nationella regler om värdetransportpersonals rätt att bära vapen fortsätter fullt ut att gälla. ii) Ett antal typer av värdetransporter sammanställs med möjlighet till undantagsklausuler för enskilda medlemsstater. iii) Räckvidden för gränsöverskridande transporter begränsas till en dag och dagtid, vilket betyder att värdetransportfordonet ska utgå från och återvända till sin hemmedlemsstat under samma dag och transporten ska ske under dagtid. iv) Flertalet av de leveranser/hämtningar av kontanter som ett värdetransportfordon gör under dagen måste ske på värdmedlemsstatens territorium. Undersökningen har visat att även om dessa valmöjligheter kan leda till en minskning av den potentiella gränsöverskridande marknaden väntas de inte skapa väsentliga problem för gränsöverskridande transporter, och i förslaget anges i alla dessa fall lösningar som möjliggör gränsöverskridande transporter (säkerhetsskåp för vapen i fordonet som bara kan öppnas av ledningscentralen med hjälp av fjärrkontroll, standardiserade transportalternativ, ömsesidigt erkännande av vapenträning osv.). När det gäller delvalmöjligheterna drogs slutsatsen att de gemensamma reglerna bör gälla också på territoriet för en medlemsstat som är på väg att införa euron från och med dagen för rådets beslut att upphäva medlemsstatens undantag från att delta i euroområdet. Detta är motiverat på grund av att det finns ett ökat behov av transporter av kontanter i euro i upptakten till övergången. En utvidgning av tillämpningsområdet till att även omfatta andra kontanter än eurokontanter bidrar inte till att uppfylla initiativets angivna mål men stämmer överens med EU:s övergripande målsättningar och kan leda till ökad kostnadseffektivitet. Det skulle emellertid också ytterligare komplicera förfarandet för att anta gemensamma regler och innebära ett tämligen begränsat mervärde. Att begränsa tillämpningsområdet till punkt-till-punkttransporter skulle väsentligt minska fördelen med gemensamma regler genom att utesluta det SV 6 SV
stora flertalet transporter i fråga om körda kilometer, arbetade timmar och betjänade värdedepåer. Av dessa skäl har dessa delvalmöjligheter inte medtagits i förslaget. Slutligen föreslås inrättandet av en kommitté om gränsöverskridande transporter av eurokontanter för att övervaka genomförandet av gemensamma gränsöverskridande regler. Förslaget innehåller också bestämmelser om en formell översyn med en rapport från kommissionen till Europaparlamentet och rådet senast två år efter det att de gemensamma reglerna har trätt i kraft. 3. FÖRKLARING AV HUVUDINSLAGEN I DET SYSTEM SOM FÖRESLÅS Den föreslagna förordningen fastställer en rad gemensamma regler för yrkesmässig gränsöverskridande transport av kontanter i euro inom euroområdet. Den grundas på principen om en särskild licens för gränsöverskridande värdetransporter som skulle beviljas av hemmedlemsstaten till värdetransportföretag som vill transportera eurokontanter över gränserna. Sju olika auktoriserade transporttyper förutses fem för sedeltransporter och två för mynttransporter med möjligheter för medlemsstaterna att välja bort särskilda alternativ för dina territorier. I fråga om räckvidd är följande inslag värda att uppmärksammas: Den föreslagna förordningen avses gälla yrkesmässig vägtransport av kontanter i euro mellan medlemsstater i euroområdet. Enligt förslaget ska också territoriet för medlemsstater som ännu inte infört euron omfattas av förordningen från och med dagen för rådets beslut att upphäva deras undantag från att delta i euroområdet. Utvidgningen av förordningens räckvidd är föremål för ett separat förslag till förordning. Den föreslagna förordningen kommer att gälla både så kallade punkt-till-punkttransporter (dvs. transporter från en säker plats till en annan utan mellanliggande uppehåll) och så kallade detaljisttransporter av kontanter (transporter med flera uppehåll som betjänar slutkunder). För detaljisttransporter måste flertalet av uppehållen ske i värdmedlemsstaten/- staterna, men det finns ingen begränsning av antalet uppehåll som kan göras i antingen hemmedlemsstaten eller värdmedlemsstaten. Transporterna måste som regel ske under dagtid, med förutsedda undantag för punkt-till-punkt-transporter. Värdetransportfordonet måste återvända till sin hemmedlemsstat samma dag. Licens för gränsöverskridande värdetransporter Värdetransportföretag som vill utföra gränsöverskridande transport av kontanter enligt förordningens villkor måste ansöka om en särskild licens från den tillståndsgivande myndigheten i deras hemmedlemsstat. För att erhålla licensen ska företaget, dess ledning och personal behöva uppfylla vissa villkor som anges i förordningen. Vid överträdelse av reglerna är det myndigheten som har beviljat licensen som är behörig att besluta om påföljder, dvs. myndigheten i hemmedlemsstaten. Behörighet att vidta skyddsåtgärder beviljas dock den medlemsstat vars territorium passerats eller värdmedlemsstaten i händelse av en nödsituation eller uppenbar överträdelse av reglerna (t. ex. om reglerna om minimibemanning inte följts, överträdelse av reglerna om bärande av vapen osv.). Medlemsstaterna har vidare en ömsesidig informationsplikt om alla dessa aspekter. SV 7 SV
Tillåtna typer av transporter För sedlar förslås de följande fem typerna av transporter tillåtas för gränsöverskridande transport av kontanter: Transport av sedlar i ett icke-bepansrat omärkt fordon som är utrustat med ett system för neutralisering av sedlar (BNS) Transport av sedlar i ett icke-bepansrat fordon med en tydlig märkning som anger att det är utrustat med IBNS Sedeltransport i ett fordon med bepansrad hytt som är utrustat med IBNS Sedeltransport i ett helbepansrat fordon som inte är utrustat med IBNS Sedeltransport i ett helbepansrat fordon som är utrustat med IBNS För mynt anges följande två typer av transporter: Transport av mynt i ett obepansrat fordon Transport av mynt i ett fordon med bepansrad hytt I alla fall måste det finnas en säkerhetspersonal på minst två personer i fordonet, utom för transporter i ett helbepansrat fordon utan IBNS för vilka det krävs en säkerhetspersonal på tre personer i fordonet. Medlemsstaterna får välja att inte längre tillåta användningen av vissa transportalternativ på deras territorium så länge de accepterar åtminstone ett av de ovan angivna alternativen för sedlar och ett av de ovannämnda alternativen för mynt och så länge de inte tillåter jämförbara transportsätt för inhemska värdetransporter. Tillämpningen av de nationella bestämmelserna På i säkerhetshänseende särskilt känsliga områden kan nationella regler fortsätta att gälla. Dessa områden gäller bärande och användning av vapen, relationen med polisstyrkorna och de regler som styr värdetransportpersonalens agerande när de inte är i fordonen liksom säkerheten på de platser där kontanter lämnas eller hämtas. 4. RÄTTSLIGA ASPEKTER I artikel 133 i fördraget om Europeiska unionens funktionssätt anges följande: ska Europaparlamentet och rådet i enlighet med det ordinarie lagstiftningsförfarandet föreskriva nödvändiga åtgärder när det gäller användningen av euro som gemensam valuta.. Det följer av artikeln att EU har rätten, och faktiskt skyldigheten, att vidta nödvändiga åtgärder för att säkerställa eurokontanters fria och effektiva omlopp eftersom den rådande situationen skapar hinder för den gränsöverskridande transporten av euron och således för dess användning. Alternativet till åtgärder på EU-nivå skulle vara frivilliga överenskommelser mellan medlemsstaterna eller till och med multilaterala överenskommelser. Åtgärder på EU-nivå ger emellertid betydande stordriftsfördelar jämfört med bilaterala eller multilaterala åtgärder. Endast åtgärder på EU-nivå gör det möjligt att beakta den framtida utvidgningen av euroområdet eftersom EU-regler för gränsöverskridande transporter kan tillämpas av alla nya deltagande medlemsstater, vilket inte är fallet med bilaterala/multilaterala överenskommelser. SV 8 SV
Därtill kommer att medlemsstaterna ännu inte har ingått några överenskommelser för att underlätta den yrkesmässiga gränsöverskridande transporten av kontanter mer än åtta år efter införandet av sedlar och mynt i euro, trots att bland annat banksektorn har efterfrågat det. Detta tyder på att EU-åtgärder i praktiken är det enda möjliga sättet att förena skiljaktiga regelverk (för närvarande 16 olika sådana), som täcker en lång rad komplexa frågeställningar där säkerhetsfrågor och arbetsmarknadsöverväganden samverkar. Åtgärder på EU-nivå är därför i förenlighet med subsidiaritetsprincipen. Förslaget är begränsat till gränsöverskridande transporter av kontanter, som är de transporter som påverkas av skiljaktiga nationella regelverk, medan rent inhemska transporter inte omfattas av förslaget. Det är därför förenligt med proportionalitetsprincipen. En förordning är det nödvändiga rättsliga instrumentet för att säkerställa att skiljaktiga nationella regler kommer att ersättas av en uppsättning verkligt gemensamma regler för yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av kontanter i euro inom euroområdet. SV 9 SV
2010/0204 (COD) Förslag till EUROPAPARLAMENTETS OCH RÅDETS FÖRORDNING (EU) nr / om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av kontanter i euro mellan medlemsstaterna i euroområdet EUROPAPARLAMENTET OCH EUROPEISKA UNIONENS RÅD HAR ANTAGIT DETTA BESLUT med beaktande av fördraget om Europeiska unionens funktionssätt, särskilt artikel 133, med beaktande av Europeiska kommissionens förslag 6, med beaktande av Europeiska centralbankens yttrande 7, efter översändande av utkastet till lagstiftningsakt till de nationella parlamenten, i enlighet med det ordinarie lagstiftningsförfarandet, och av följande skäl: (1) Införandet av euron har betydligt ökat behovet av gränsöverskridande vägtransporter av kontanter. Inom euroområdet bör banker, de stora detaljhandelskedjorna och andra som yrkesmässigt hanterar kontanter kunna ingå kontrakt med det värdetransportföretag som erbjuder det bästa priset och/eller den bästa tjänsten och dra fördel av de kontanttjänster som den närmaste centralbanksfilialen eller värdedepån kan erbjuda, även om den är belägen i en annan medlemsstat. Ett stort antal medlemsstater som deltar i den tredje etappen av den ekonomiska och monetära unionen (nedan kallade deltagande medlemsstater ) har vidare förlagt eller kan tänkas vilja förlägga sedel- och myntframställning utomlands. Själva principen med en gemensam valuta inrymmer friheten att förflytta kontanter mellan de deltagande medlemsstaterna. (2) På grund av markanta skillnader i nationella lagstiftningar är det i allmänhet mycket svårt att utföra yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter mellan deltagande medlemsstater. Denna situation är oförenlig med principen om fri rörlighet för den gemensamma valutan och inskränker friheten att tillhandahålla tjänster, som är en av Europeiska unionens grundläggande principer. 6 7 EUT C [ ], [ ], s. [ ]. EUT C [ ], [ ], s. [ ]. SV 10 SV
(3) Detta initiativ återspeglar kommissionens svar på den begäran att undersöka möjligheterna att lägga fram förslag till harmoniseringsinstrument avseende värdetransporter som anges i artikel 38 b i Europaparlamentets och rådets direktiv 2006/123/EG av den 12 december 2006 om tjänster på den inre marknaden. (4) Med tanke på de särskilda faror för värdetransportpersonalens och allmänhetens hälsa och liv som är förenade med penningtransportverksamheten är det lämpligt att gränsöverskridande transport av kontanter omfattas av en särskild gränsöverskridande licens. Denna licens bör komplettera den nationella värdetransportlicens som krävs i flertalet deltagande medlemsstater och som inte harmoniseras genom denna förordning. I det fåtal medlemsstater som inte har något särskilt tillståndsförfarande för värdetransportföretag utöver de allmänna reglerna för säkerhets- eller transportsektorn, och för att öka det ömsesidiga förtroende mellan medlemsstaterna, är det vidare lämpligt att de värdetransportföretag som är etablerade i dessa medlemsstater bör kunna visa att de under minst tolv månader har utfört regelbundna penningtransporter i den medlemsstat där de är etablerade utan att ha överträtt den nationella lagstiftningen innan de kan beviljas en gränsöverskridande licens av denna medlemsstat. (5) För att inte ge upphov till överlappande skyldigheter och för att undvika att skapa ett onödigt tungrott förfarande är det vidare lämpligt att föreskriva att innehavaren av en gränsöverskridande värdetransportlicens inte också ska behöva inneha en gemenskapslicens för internationella godstransporter på väg i enlighet med Europaparlamentets och rådets förordning nr 1072/2009 av den 21 oktober 2009 om gemensamma regler för tillträde till den internationella marknaden för godstransporter på väg 8. (6) Yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av kontanter i euro mellan deltagande medlemsstater måste fullt ut följa bestämmelserna i denna förordning eller fullt ut följa hemmedlemsstatens, värdmedlemsstatens och, i tillämpliga fall, den passerade medlemsstatens respektive lagstiftningar. (7) Denna förordning är avsedd att tillåta yrkesmässig gränsöverskridande transport av kontanter i euro mellan deltagande medlemsstater på villkor som garanterar överföringens säkerhet, säkerheten för den berörda personalen och för allmänheten samt valutans fria rörlighet. (8) På grund av särskilda villkor inom värdetransportsektorn är det svårt att säkert organisera kontantleveranser som tar flera dagar. Det är därför lämpligt att ett fordon som utför yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av kontanter i euro återvänder till sin hemmedlemsstat samma dag. (9) Kommissionen bör lägga fram ett förslag om att ändra definitionen av dagtid och/eller den i denna förordning föreskriva minimitiden för den särskilda grundutbildningen i fall arbetsmarknadens parter på unionsnivå kommer överens om att en annan definition är lämpligare. 8 EUT L 300, 14.11.2009, s. 72. SV 11 SV
(10) Enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1072/2009 är det antal transporter som kan utföras i en värdmedlemsstat efter en internationell godstransport från en annan medlemsstat begränsat till tre cabotagetransporter inom sju dagar. På grund av värdetransportsektorns särdrag är normal praxis emellertid att ett värdetransportfordon får utföra ett mycket större antal kontantleveranser/-hämtningar per dag. Det är därför lämpligt att avvika från förordning (EG) nr 1072/2009 genom att inte införa någon begränsning av antalet hämtningar/leveranser av kontanter som ett värdetransportfordon får utföra i ett värdland under en dag. (11) Tillämpningen av nationella regler som styr värdetransportpersonalens agerande när de inte är i värdetransportfordonet och säkerheten på de platser där kontanter levereras/ hämtas upp avser inte att täcka den eventuella användningen av system för neutralisering av sedlar i förening med transporter av sedlar i ett helbepansrat fordon som inte är utrustad med IBNS. (12) Det bör påminnas om att artikel 1.3 a i Europaparlamentets och rådets direktiv 96/71/EG av den 16 december 1996 om utstationering av arbetstagare i samband med tillhandahållande av tjänster täcker in utstationeringssituationer där ett företag tillhandahåller tjänster över gränserna för egen räkning och under egen ledning enligt ett avtal som ingåtts mellan det utstationerande företaget och mottagaren av tjänsterna. (13) Med tanke på värdetransporttjänsters särskilda natur finns det ett behov att föreskriva om en analog tillämpning av direktiv 96/71/EG på alla gränsöverskridande värdetransporttjänster för att skapa rättslig förutsebarhet för alla transportörer och säkerställa direktivets praktiska tillämpning inom denna sektor. (14) På grund av den berörda transportverksamhetens särdrag och den tillfälliga karaktären av en del av denna transportverksamhet bör den analoga tillämpningen av de minimiskyddsregler som anges i artikel 3.1 begränsas till minimilönen, inklusive övertidsersättning, som avses i direktivets artikel 3.1 c och dessa bör garanteras för hela arbetsdagens längd i syfte att inte lägga onödiga administrativa bördor på transportörerna. Om det framgår av anställningskontraktet, förordningar eller andra föreskrifter liksom även praktiska överenskommelser för en anställd vid ett värdetransportföretag att den anställde kommer att utföra gränsöverskridande transporter under mer än 100 arbetsdagar av ett kalenderår i en annan medlemsstat bör emellertid det minimiskydd som föreskrivs i direktivet fullt ut äga motsvarande tillämpning beträffande en sådan anställd. (15) Tillämpningen av regler för minimiskydd i värdmedlemsstaten bör inte hindra tillämpningen av arbets- och anställningsvillkor som är förmånligare för den anställde enligt lag, kollektivavtal eller anställningskontrakt i dennas hemmedlemsstat. (16) För att fastställa de relevanta minimiskyddsreglerna är det lämpligt att bestämmelserna om informationssamarbete i artikel 4 i direktiv 96/71/EG bör äga motsvarande tillämpning. I detta hänseende kan medlemsstaterna utnyttja det administrativa samarbete och informationsutbyte som föreskrivs i direktiv 96/71/EG. SV 12 SV
(17) Denna förordning påverkar inte tillämpningen av EU-bestämmelser om kontroll av kontanta medel som förs in i eller ut ur gemenskapen 9. (18) I denna förordning hänvisas till tekniska föreskrifter och standarder för IBNS, bepansring av fordon, säkerhetsskåp och skottsäkra västar. Det är lämpligt att föreskriva om en delegering av befogenheter från Europaparlamentet och rådet till kommissionen när det gäller att anpassa dessa regler för att ta hänsyn till tekniska framsteg och möjliga nya europeiska standarder. HÄRIGENOM FÖRESKRIVS FÖLJANDE. AVSNITT 1: GEMENSAMMA REGLER FÖR ALLA GRÄNSÖVERSKRIDANDE VÄGTRANSPORTER AV EUROKONTANTER Artikel 1 - Definitioner a) gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter: yrkesmässig fordonstransport på landsväg, som utförs antingen mot betalning för tredje parts räkning eller internt inom ett värdetransportföretag (CIT-företag), av sedlar och/eller mynt från en deltagande medlemsstat enligt definitionen i rådets förordning (EG) nr 974/98 av den 3 maj 1998 om införande av euron 10, för att leverera eurosedlar och/eller -mynt till, eller hämta dem från, en eller flera platser i en eller flera andra deltagande medlemsstater, respektive i hemmedlemsstaten. Minst ett flertal av de leveranser/hämtningar av kontanter som ett värdetransportfordon (CIT-fordon) gör under dagen måste vidare ske på värdmedlemsstatens/ värdmedlemsstaternas territorium för att transporten ska anses vara gränsöverskridande enligt denna förordning. En punkt-till-punkt-transport anses vara gränsöverskridande om transporten sker mellan två olika deltagande medlemsstater. b) licens för gränsöverskridande värdetransporter: tillstånd som utfärdats av den beviljande myndigheten i hemmedlemsstaten och som bemyndigar innehavaren att utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter mellan deltagande medlemsstater i enlighet med de villkor som fastställs i denna förordning. c) beviljande myndighet: myndighet i hemmedlemsstaten som ansvarar för utfärdandet av den gränsöverskridande värdetransportlicensen. d) hemmedlemsstat: deltagande medlemsstat inom vars territorium värdetransportföretaget är etablerat. Värdetransportföretaget anses vara etablerat om det faktiskt utövar en ekonomisk verksamhet enligt artikel 49 i EUF-fördraget för en obegränsad tid och genom en stabil infrastruktur varifrån verksamheten att tillhandahålla tjänster faktiskt bedrivs. e) värdmedlemsstat: deltagande medlemsstat i vilken ett värdetransportföretag tillhandhåller tjänsten att leverera och/eller hämta kontanter och som inte är företagets hemmedlemsstat. 9 10 Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1889/2005 av den 26 oktober 2005 om kontroller av kontanta medel som förs in i eller ut ur gemenskapen (EUT L 309, 25.11.2005, s. 9) EGT L 139, 11.5.1998, s. 1. SV 13 SV
f) medlemsstat som passeras: en eller flera andra medlemsstater än företagets hemmedlemsstat som måste passeras av värdetransportfordonet för att nå fram till värdmedlemsstaten/värdmedlemsstaterna eller för att återvända till hemmedlemsstaten. g) Transport dagtid : transport som utförs mellan kl. 06.00 och 22.00. h) värdetransportpersonal: anställda som anvisats att köra det fordon i vilket kontanterna förvaras eller att skydda dess innehåll. i) värdetransportfordon: fordon som används för yrkesmässig vägtransport av kontanter. j) omärkt fordon: fordon med normalt utseende och som inte har några utmärkande tecken som indikerar att det tillhör ett värdetransportföretag eller att det används för penningtransporter. k) punkt-till-punkt-transport: transport från en säker plats till en annan säker plats, utan några mellanliggande uppehåll. l) säkrat område: upphämtnings och/eller leveranspunkt för kontanter belägen inne i en byggnad och säkrad mot obehörigt tillträde både med avseende på utrustning (inbrottsskyddssystem) och tillträdesförfaranden för personer. m) säker plats: plats, som är tillgängligt för fordon och där lastning och lossning av fordon kan ske på ett säkert sätt, inom ett säkrat område. n) intelligent system för neutralisering av sedlar (IBNS): system som uppfyller följande villkor: Sedelboxar som genom ett skyddsinfärgningssystem kontinuerligt skyddar sedlarna vid transport från ett säkrat område till kontantleveranspunkten eller från kontantupphämtningspunkten till ett säkrat område. Värdetransportpersonalen kan inte sedan transporten har påbörjats öppna sedelboxen utanför de förprogrammerade tidsperioderna och/eller platserna eller ändra de förprogrammerade tidsperioderna och/eller platserna när/där sedelboxen kan öppnas. Sedelboxen är utrustad med en mekanism som varaktigt neutraliserar sedlarna om ett eventuellt obehörigt försök görs att öppna boxen. IBNS uppfyller kraven i bilaga III till denna förordning, En sedel är neutraliserad när den är skadad eller förstörd genom missfärgning eller på annat sätt som närmare anges i bilaga III. o) obrutet IBNS: IBNS som dessutom är utrustad för obruten användning, dvs. att sedlarna hela tiden förblir oåtkomliga för värdetransportpersonalen och skyddas kontinuerligt genom ett skyddsinfärgningssystem från ett säkrat område till ett säkrat område eller, i fråga om bankautomatkassetter, från ett säkrat område till bankautomatens innanmäte. p) språkkunskaper på nivå A2 och B1: de nivåer som fastställts i Europarådets gemensamma europeiska referensram för språk. SV 14 SV
q) relevant språk: språk som används av de lokala myndigheterna och befolkningen i de områden där värdetransporten sker. r) officiella språk i EU: språk som definieras i förordning nr 1 som slår fast vilka språk som Europeiska ekonomiska gemenskapen ska använda 11. Artikel 2 -Undantag 1. Transporter av eurosedlar och -mynt som utförs på uppdrag av och mellan deltagande medlemsstaters centralbanker, sedeltryckerier och/eller myntverk och som eskorteras av militär eller polis ska undantas från denna förordnings tillämpningsområde. 2. Transporter av enbart euromynt som utförs på uppdrag av och mellan deltagande medlemsstaters centralbanker eller myntverk och som eskorteras av militär, polis eller privata vaktbolag i särskilda fordon ska undantas från denna förordnings tillämpningsområde. Artikel 3 Avreseort, längsta transporttid och antalet kontantleveranser/-hämtningar 1. Gränsöverskridande transport av kontanter i euro som sker med stöd av denna förordning ska utföras under dagtid. 2. Ett värdetransportfordon som utför gräsöverskridande transport av kontanter i euro ska starta sin resa från sin hemmedlemsstat och återvända till den samma dag. 3. Med avvikelse från punkterna 1 och 2 får punkt-till-punkt-transporter utföras inom en tidslucka på 24 timmar, under förutsättning att transporter av kontanter nattetid redan är tillåtna enligt nationella regler i hemmedlemsstaten, i de medlemsstater som passeras och i värdmedlemsstaten eller värdmedlemsstaterna. 4. Med avvikelse från förordning (EG) nr 1072/2009 ska det inte finnas någon begränsning av antalet hämtningar/leveranser av kontanter som ett värdetransportfordon får utföra i ett eller flera värdmedlemsstater under en dag. Artikel 4 Licens för gränsöverskridande värdetransporter 1. Ett företag som vill utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter ska ansöka om en licens för gränsöverskridande värdetransporter från de behöriga myndigheterna i hemmedlemsstaten. 2. Licensen för gränsöverskridande värdetransporter ska beviljas av de beviljande nationella myndigheterna för en period av fem år, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) Det ansökande företaget har godkänts för att utföra värdetransporter inom sin hemmedlemsstat. Om medlemsstaten inte har något särskilt tillståndsförfarande för värdetransportföretag utöver de allmänna reglerna för säkerhets- eller transportsektorn, ska företaget kunna visa att det har utfört regelbundna penningtransporter under minst tolv 11 EUT L 17, 6.10.1958, s. 385, i ändrad lydelse. SV 15 SV
månader i hemmedlemsstaten före ansökan utan att ha överträtt den nationella lagstiftningen för sådan verksamhet. b) Företagets ledning och styrelseledamöter får inte vara tidigare straffade för relevanta lagöverträdelser och de ska ha gott anseende och vara redbara. c) Det ansökande företaget ska ha en giltig ansvarsförsäkring. d) Det ansökande företaget, de anställda, de fordon som används och de säkerhetsförfaranden som företaget har infört för gränsöverskridande transporter av eurokontanter ska uppfylla bestämmelserna i denna förordning eller, där detta uttryckligen anges i denna förordning, i den gällande nationella lagstiftningen särskilt med hänvisning till penningtransporter. 3. Licensen för gränsöverskridande värdetransporter ska utarbetas i enlighet med mallen och de fysiska karakteristika som definieras i bilagorna I-II. Värdetransportpersonal i de fordon som används för yrkesmässiga gränsöverskridande vägtransporter av eurokontanter ska, när som helst, kunna visa upp originalet eller en bestyrkt kopia av den giltiga licenser för kontrollmyndigheterna. 4. Licensen för gränsöverskridande värdetransporter ska göra det möjligt för företaget att utföra gränsöverskridande transporter av eurokontanter enligt bestämmelserna i denna förordning. Genom undantag från förordning (EG) nr 1072/2009 ska innehavaren av en sådan licens inte var skyldig att inneha en gemenskapslicens för internationella godstransporter på väg. Artikel 5 Säkerhetspersonal för värdetransporter 1. Säkerhetspersonalen för värdetransporter ska uppfylla följande krav: a) De får inte vara tidigare straffade för relevanta lagöverträdelser och de ska ha gott anseende och vara redbara. b) De ska inneha ett läkarintyg på att deras fysiska och mentala hälsa är lämplig för arbetet i fråga. c) De ska med framgång ha fullgjort minst 200 timmars särskild grundutbildning, förutom utbildning i vapenanvändning. Innehållet i den särskilda grundutbildningen ska minst motsvara det som specificeras i bilaga VI. Regelbunden fortbildning på dessa områden ska också krävas minst vart tredje år. 2. Minst en av värdetransportens säkerhetspersonal i fordonet ska ha språkfärdigheter på minst A1-nivå i det eller de relevanta språk som används i den eller de medlemsstaters relevanta områden som passeras samt i värdmedlemsstaten. Fordonet ska vidare ha kontinuerlig radiokontakt, via företagets sambandscentral, med någon som har språkkunskaper på minst B1-nivå i det berörda språket så att en effektiv kommunikation med de nationella myndigheterna är möjlig vid alla tillfällen. SV 16 SV
Artikel 6 Bärande av vapen 1. Värdetransportpersonalen måste följa den gällande lagstiftningen i hemmedlemsstaten, den eller de medlemsstater som passeras och i värdmedlemsstaten eller värdmedlemsstaterna i fråga om bärande av vapen och maximalt tillåten kaliber. 2. Vid inresa i en medlemsstat vars lagstiftning inte tillåter värdetransportpersonal att bära vapen ska värdetransportpersonalens eventuella vapen förvaras i ett låst säkerhetsskåp ombord som uppfyller den europeiska standarden EN 1143-1. Dessa vapen måste förbli oåtkomliga för värdetransportpersonalen under hela resan över den medlemsstatens territorium. De får därefter tas ut ur säkerhetsskåpet vid inresa i en medlemsstat som tillåter att värdetransportpersonalen bär vapen och ska tas ut ur det vid inresa i en medlemsstat som kräver att värdetransportpersonalen ska vara beväpnade. Säkerhetsskåpet ska endast kunna fjärröppnas av fordonets sambandscentral, och sambandscentralen ska först fastställa fordonets exakta geografiska lokalisering. Samma skyldighet ska gälla om typen av vapen eller vapnets kaliber inte är tillåten enligt lagstiftningen i den medlemsstat som passeras eller i värdmedlemsstaten. 3. När ett värdetransportfordon, vars hemmedlemsstat inte tillåter värdetransportpersonalen att bära vapen, kör in på en medlemsstats territorium vars lagstiftning stipulerar att det är obligatoriskt för värdetransportpersonal att bära vapen, ska värdetransportföretaget säkerställa att värdetransportpersonalen i fordonet är utrustade med de föreskrivna vapnen och att de uppfyller värdmedlemsstatens minimikrav på vapenutbildning. 4. Beväpnad värdetransportpersonal ska ansöka om en vapenlicens från de nationella myndigheterna i den eller de medlemsstater som passeras och/eller värdmedlemsstaten, i de fall dessa medlemsstater tillåter att värdetransportpersonal är beväpnad. 5. Medlemsstaterna ska inrätta en central nationell kontaktpunkt till vilken värdetransportpersonal i andra medlemsstater kan lämna in ansökningar om nationell vapenlicens. Medlemsstaterna ska upplysa den ansökande om resultatet av ansökan inom tre månader efter det att de fullständiga ansökningshandlingarna lämnats in. 6. För att värdetransportpersonal som är anställda av ett företag som är etablerat i en annan medlemsstat och är fast bosatta i en annan medlemsstat ska kunna uppfylla de nationella kraven för att få vapenlicens, ska medlemsstaterna medge godkännande av likvärdig utbildning som genomgåtts i den medlemsstat där den sökandes arbetsgivare är etablerad. Om detta inte är möjligt ska medlemsstaterna säkerställa att nödvändig utbildning tillhandahålls på deras eget territorium på det av EU:s officiella språk som talas i den medlemsstat där den sökandes arbetsgivare är etablerad. Artikel 7: Fordonsutrustning 1. Samtliga fordon som används ska vara utrustade med GPS-system. Värdetransportföretagets sambandscentral ska alltid exakt kunna lokalisera sina fordon. 2. Fordonen ska vara försedda med lämplig kommunikationsutrustning så att kontakt när som helst kan upprättas med sambandscentralen för det företag som ansvarar för fordonen och med SV 17 SV
behöriga nationella myndigheter. Larmnummer för att kontakta polismyndigheterna i de medlemsstater som passeras eller i värdmedlemsstaten eller värdmedlemsstaterna ska vara tillgängliga i fordonet. 3. Fordon ska vara utrustade på ett sätt som gör det möjligt att registrera tidpunkt och plats för alla kontantleveranser/hämtningar för att vid varje tidpunkt kunna kontrollera andelen kontantleveranser/hämtningar som det hänvisas till i artikel 1 a. 4. När fordon är utrustade med IBNS, ska det använda IBNS uppfylla de principer som föreskrivs i bilaga III till denna förordning och ha godkänts i en deltagande medlemsstat. Som svar på en eventuell begäran om verifikation från myndigheterna i hemmedlemsstaten, värdmedlemsstaten eller den medlemsstat som passeras ska företag som utför gränsöverskridande penningtransporter i fordon som är utrustade med IBNS inom 48 timmar skriftligen bestyrka att den använda IBNS-modellen är godkänd. Artikel 8 De nationella polisstyrkornas roller Denna förordning påverkar inte tillämpningen av nationella regler som kräver att polisen informeras om alla penningtransporter i förväg, att värdetransportfordon är försedda med en utrustning som ger polisen möjlighet att spåra dem på distans, att punkt-till-punkt-transporter som gäller stora penningbelopp ska eskorteras av polis. Artikel 9 Regler för att garantera säkerheten på leverans-/upphämtningsplatser för kontanter i värdmedlemsstaten eller värdmedlemsstaterna Denna förordning påverkar inte tillämpningen av nationella regler som styr värdetransportpersonalens agerande utanför värdetransportfordonen och säkerheten på de platser där kontanter levereras och/eller hämtas upp i den berörda medlemsstaten. Artikel 10 Tagande ur omlopp av neutraliserade sedlar Värdetransportföretag som bedriver verksamhet enligt bestämmelserna i denna förordning ska ta alla sedlar ur omlopp som kan förmodas ha blivit missfärgade eller neutraliserade på annat sätt av IBNS i samband med att de utfört sin transportverksamhet. De ska överlämna dessa sedlar till den relevanta centralbanksfilialen i sin hemmedlemsstat. Om de neutraliserade sedlarna har samlats in i en värdmedlemssstat ska dess centralbank informeras av centralbanken i värdetransportföretagets hemmedlemsstat. Artikel 11 Ömsesidig information 1. Medlemsstaterna ska till kommissionen översända de i artkikel 8 och 9 nämnda reglerna tillsammans med uppgifter om vilka IBNS de har godkänt och ska omedelbart informera om eventuella ändringar som påverkar dessa regler och godkännanden. Kommissionen ska se till att de reglerna liksom en förteckning över godkända IBNS på lämpligt sätt offentliggörs på SV 18 SV
alla i de deltagande medlemsstaterna relevanta officiella EU-språken, så att samtliga aktörer vid gränsöverskridande värdetransporter snabbt informeras om dem. 2. Medlemsstaterna ska föra register över alla företag som de har beviljat licens för gränsöverskridande värdetransporter och ska informera varandra om dess innehåll. De ska uppdatera registret med eventuella ändringar, inklusive eventuella beslut om att ogiltigförklara eller dra tillbaka en licens enligt artikel 22 och ska omedelbart informera varandra om uppdateringen. 3. Vid genomförandet av artikel 5.1 a ska hemmedlemsstaten ta vederbörlig hänsyn till uppgifter om värdetransportpersonal i straffregistret, samt uppgifter om gott anseende och integritet beträffande dessa personer som den meddelats av värdmedlemsstaten. 4. Grannmedlemsstater ska informera varandra om sina specifika utbildningskrav för värdetransportpersonal med avseende på den särskilda grundutbildning som avses i artikel 5.1 c. 5. Medlemsstaterna ska offentliggöra och informera varandra om adresser och andra kontaktuppgifter till de nationella kontaktpunkter som avses i artikel 6.5 och om annan relevant nationell lagstiftning. 6. Om en medlemsstat beslutar att dra tillbaka de vapenlicenser det har utfärdat till en medlem av värdetransportpersonalen i ett företag som är etablerat i en annan medlemsstat ska den informera den beviljande myndigheten i hemmedlemsstaten om detta. Artikel 12 Förhandsinformation innan den gränsöverskridande transporten påbörjas 1. Ett företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter ska i tillräcklig god tid i förväg informera den beviljande myndigheten om namnen på den eller de medlemsstater där det kommer att utföra värdetransporter. Hemmedlemsstaten ska därefter omedelbart meddela den eller de berörda medlemsstaterna om att de gränsöverskridande transporterna kommer att inledas. 2. Ett företag som avser att utföra gränsöverskridande transport av kontanter ska på förhand till de relevanta myndigheter som värdmedlemsstaten eller värdmedlemsstaterna angivit namnen på uppge vilka personer som kan komma att utföra sådana transporter på dess/deras territorium. AVSNITT 2: SÄRSKILDA BESTÄMMELSER FÖR VARJE TRANSPORTTYP Artikel 13 Transport av sedlar i ett obepansrat omärkt fordon som är utrustat med IBNS Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurosedlar med ett obepansrat fordon som är utrustat med IBNS, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: SV 19 SV
a) Fordonet ska vara omärkt. b) Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon och de får inte bära uniform. Artikel 14 Transport av sedlar i ett obepansrat fordon med en tydlig märkning som anger att det är utrustat med IBNS Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurosedlar med ett obepansrat fordon som är utrustat med IBNS, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) Fordonet ska vara försett med mycket tydliga markeringar som anger att det är utrustat med IBNS. Markeringarna ska motsvara det piktogram som avbildas i bilaga IV. b) Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon. Artikel 15 Transport av sedlar i ett fordon med bepansrad hytt som är utrustat med IBNS Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurosedlar i ett fordon med bepansrad hytt utrustat med IBNS, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) Fordonets bepansrade hytt ska minst kunna motstå vapeneld från ett skjutvapen av typ Kalashnikov med en kaliber på 7,62 mm. b) Fordonet ska vara försett med mycket tydliga markeringar som anger att det är utrustat med IBNS. Markeringarna ska motsvara det piktogram som avbildas i bilaga IV. c) Värdetransportpersonalen ska bära skottsäkra västar som minst uppfyller normen VPAM klass 5, NIJ IIA eller motsvarande standard. d) Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon. Artikel 16 Sedeltransport i ett helbepansrat fordon som inte är utrustat med IBNS Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurosedlar med ett helbepansrat fordon som inte är utrustat med IBNS, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) De delar av fordonet där värdetransportpersonalen befinner sig ska minst kunna motstå vapeneld från ett skjutvapen av typ Kalashnikov med en kaliber på 7,62 mm. b) Värdetransportpersonalen ska bära skottsäkra västar som minst uppfyller normen VPAM klass 5, NIJ IIIA eller motsvarande standard. c) Det måste finnas minst tre personer ur värdetransportpersonalen per fordon. SV 20 SV
Artikel 17 Transport av sedlar i ett helbepansrat fordon som är utrustat med IBNS Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av eurosedlar i ett helbepansrat fordon som är utrustat med IBNS, med förbehåll för de villkor som anges i artiklarna 15 b, 16 a och 16 b i denna förordning. Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon. Artikel 18 Transport av mynt i ett obepansrat fordon Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av euromynt med ett fordon som enbart fraktar mynt, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) Fordonet ska vara omärkt. b) Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon och de får inte bära uniform. Transporter som innehåller både mynt och sedlar ska omfattas av artikel 13 17, utan att det påverkar tillämpningen av artikel 20, beroende på vilken typ av fordon och utrustning som används. Artikel 19 Transport av mynt i ett fordon med bepansrad hytt Företag som innehar en licens för gränsöverskridande värdetransporter får utföra gränsöverskridande vägtransporter av euromynt med ett fordon som enbart fraktar mynt, under förutsättning att följande villkor är uppfyllda: a) Fordonets hytt ska vara bepansrad och fordonet ska vara försett med mycket tydliga markeringar som anger att det enbart fraktar mynt. Markeringarna ska motsvara det piktogram som avbildas i bilaga V. b) Fordonets bepansrade hytt ska minst kunna motstå vapeneld från ett skjutvapen av typ Kalashnikov med en kaliber på 7,62 mm. c) Värdetransportpersonalen ska bära skottsäkra västar som minst uppfyller normen VPAM klass 5, NIJ IIIA eller motsvarande standard. d) Det måste finnas minst två personer ur värdetransportpersonalen per fordon. Transporter som innehåller både mynt och sedlar ska omfattas av artikel 13 17, utan att det påverkar tillämpningen av artikel 20, beroende på vilken typ av fordon och utrustning som används. SV 21 SV
Artikel 20 Nationella undantagsbestämmelser a) En medlemsstat får besluta att artiklarna 13, 14, 15, 16 eller 17 ska vara tillämpliga respektive inte ska vara tillämpliga på gränsöverskridande vägtransporter av sedlar på dess territorium, under förutsättning att den inte tillåter jämförbara transportsätt för inhemska värdetransporter och under förutsättning att åtminstone en av dessa artiklar äger tillämpning på dessa territorium. Ett möjligt undantag från artikel 16 får inte omfatta punkt-till-punkttransporter. b) En medlemsstat får besluta att antingen artikel 18 eller 19 inte är tillämplig på gränsöverskridande vägtransporter av mynt som utförs på dess territorium, under förutsättning att den inte tillåter jämförbara transportsätt för inhemska värdetransporter. c) När det gäller tillämpningen av artiklarna 13, 14, 15 och 17 får en medlemsstat besluta att endast IBNS från plats till plats får användas på dess territorium för att betjäna bankautomater utanför bankens lokaler, under förutsättning att samma regler gäller för inhemska värdetransporter. d) Den berörda medlemsstaten ska meddela kommissionen sitt beslut att utnyttja en eller flera av de ovan nämnda undantagen i denna artikel, vilket ska säkerställa att ett motsvarande förhandsmeddelande om detta offentliggörs i Europeiska unionens officiella tidning. Undantaget ska träda i kraft en månad efter offentliggörandet av förhandsmeddelandet. Medlemsstaterna får häva ett undantag med användning av samma förfarande. e) Om en värdmedlemsstat eller en medlemsstat som passeras konstaterar allvarliga brister i ett IBNS i fråga om de tekniska prestanda som normalt krävs, dvs. att det är möjligt att komma åt kontanterna utan att neutraliseringsmekanismen utlöses eller att IBNS har modifierats efter godkännande så att det inte längre uppfyller kriterierna för godkännande, ska den informera kommissionen och den medlemsstat som har godkänt systemet om detta och kan begära att det IBNS-systemet testas på nytt. I avvaktan på dessa nya tester får medlemsstaterna tillfälligt förbjuda användningen av det IBNS-systemet på sitt territorium. De ska utan dröjsmål informera kommissionen och de övriga medlemsstater som denna förordning är tillämplig på. AVSNITT 3: SLUTBESTÄMMELSER Artikel 21 Kontroll Hemmedlemsstater och värdmedlemsstater ska säkerställa att de bestämmelser som fastställs i denna förordning efterlevs, till exempel genom slumpmässiga kontroller utan förvarning. Dessa kontroller ska äga rum minst en gång om året. Artikel 22 Påföljder 1. Om de behöriga nationella myndigheterna finner att det har skett en överträdelse av något av de villkor enligt vilka licensen för gränsöverskridande värdetransporter beviljades, ska den beviljande myndigheten besluta om huruvida man ska skicka en varning till det berörda företaget, förelägga böter, tillfälligt dra in licensen för en period på mellan två veckor och två SV 22 SV
månader eller helt dra tillbaka licensen, beroende på överträdelsens art och allvarliga natur. Den beviljande myndigheten kan också förbjuda det berörda företaget att ansöka om en ny licens under en period på högst fem år. 2. Den medlemsstat som passeras eller värdmedlemsstaten ska meddela varje eventuell överträdelse av denna förordning inberäknat överträdelser av de nationella regler som avses i artikel 8 och 9 - till de behöriga nationella myndigheterna i hemmedlemsstaten som ska besluta om en lämplig påföljd. Den medlemsstat som passeras eller värdmedlemsstaten får vidare förelägga böter vid överträdelse av de nationella regler som avses i artikel 8 och 9 eller av de nationella undantag som avses i artikel 20 i denna förordning. Den kan dessutom besluta att inte tillåta värdetransportpersonal som har gjort sig skyldiga till sådana överträdelser att utföra gränsöverskridande transporter av kontanter på sitt territorium om överträdelsen kan tillskrivas dem. 3. Den medlemsstat som passeras eller värdmedlemsstaten får tillfälligt dra in ett värdetransportföretags rätt att utföra vägtransporter av eurokontanter på sitt territorium för en period på högst två månader i avvaktan på ett beslut av den beviljande myndigheten i hemmedlemsstaten i följande fall: a) Om bestämmelserna i denna förordning gällande minsta antal värdetransportpersonal per fordon eller gällande vapen inte har följts. b) Om ett värdetransportföretag utför sin transportverksamhet på ett sätt som utgör fara för allmän ordning. c) Vid upprepade överträdelser av denna förordning. 4. Den medlemsstat som utfärdade vapenlicensen kan vidare besluta att lagföra värdetransportpersonalen enligt sina nationella regler i händelse av överträdelse av dess nationella vapenlagstiftning. 5. Dessa påföljder bör alltid stå i proportion till hur allvarlig överträdelsen är. Artikel 23 Säkerhetsåtgärder i nödsituationer 1. Genom undantag från den allmänna regeln får en medlemsstat besluta att införa tillfälliga säkerhetsåtgärder utöver dem som avses i dessa regler i händelse av ett allvarligt problem som har stor inverkan på värdetransporternas säkerhet. Dessa tillfälliga åtgärder ska gälla alla värdetransporter på hela eller delar av medlemsstatens territorium, ska gälla i högst fyra veckor och ska snarast meddelas till kommissionen. Kommissionen ska se till att informationen offentliggörs omgående genom lämpliga kanaler. 2. För en förlängning av de tillfälliga åtgärder som avses i punkt 1 utöver en period på fyra veckor krävs ett förhandsgodkännande från kommissionen. Kommissionen ska inom 72 timmar efter att ha mottagit en sådan begäran besluta om huruvida ett sådant godkännande kan beviljas. SV 23 SV
Artikel 24 Avlöning av värdetransportpersonal som utför gränsöverskridande transporter Värdetransportpersonal som utför gränsöverskridande transporter i den mening som avses i denna förordning ska garanteras den relevanta minimilönen, inklusive övertidsersättning, i värdmedlemsstaten i överensstämmelse med bestämmelserna i artikel 3.1 c i direktiv 96/71/EG. Om den relevanta minimilönen i värdmedlemsstaten är högre än den lön den anställde uppbär i hemmedlemsstaten ska den relevanta minimilönen, inklusive övertidsersättning, i värdmedlemsstaten gälla för hela arbetsdagen. Om transport utförs i flera värdmedlemsstater under en dag och fler än en av dessa medlemsstater har högre relevanta minimilöner än den lön som gäller i hemmedlemsstaten ska den högsta av de minimilönerna, inklusive övertidsersättning, gälla för hela arbetsdagen. Om det emellertid framgår av befintliga kontrakt, lagar och andra föreskrifter liksom även praktiska överenskommelser att en värdetransportanställd kommer att utföra gränsöverskridande transporter under mer än 100 arbetsdagar under ett kaldenderår i en annan medlemsstat ska de anställningsvillkor som det hänvisas till i bestämmelserna i direktiv 96/71/EG tillämpas fullt ut för alla arbetsdagar som helt eller delvis tillbringas i värdmedlemsstaten under det kalenderåret. För att fastställa de relevanta anställningsvillkoren ska artikel 4 i direktiv 96/71/EG äga motsvarande tillämpning. Artikel 25 Kommittén för gränsöverskridande transport av eurokontanter 1. En kommitté för gränsöverskridande transport av eurokontanter ska inrättas. Den ska ledas av kommissionen och bestå av två representanter per medlemsstat som omfattas av denna förordning, tillsammans med två representanter för Europeiska centralbanken. 2. Kommittén ska sammanträda minst en gång om året för att utbyta synpunkter om genomförandet av denna förordning. Den ska för detta ändamål samråda med intressenterna i branschen, liksom med arbetsmarknadens parter, och när så är lämpligt beakta deras synpunkter. Den ska rådfrågas om förberedandet av den översyn som nämns i artikel 26. Artikel 26 Översyn Kommissionen ska rapportera till Europaparlamentet och rådet om genomförandet av denna förordning senast två år efter dess ikraftträdande och därefter var femte år. Den ska för detta ändamål samråda med intressenterna i branschen liksom med arbetsmarknadens parter. Rapporten ska bland annat innehålla en undersökning av möjligheten att införa gemensamma utbildningskrav för värdetransportpersonals bärande av vapen och noggrant beakta den tekniska utvecklingen på IBNS-området samt bedöma om förordningen behöver ändras i enlighet med detta. Artikel 27 Ändring av tekniska föreskrifter Kommissionen får genom delegerade akter i enlighet med artiklarna 28, 29 och 30, anta ändringar av de tekniska föreskrifter om gällande standarder för bepansring av fordon, säkerhetsskåp som ska användas och skottsäkra västar, samt av bilaga III för att beakta tekniska framsteg och eventuella nya europeiska standarder. SV 24 SV
Artikel 28 Utövande av delegeringen 1. Kommissionen ska ges befogenhet att under obestämd tid anta de delegerade akter som avses i artikel 27. 2. När kommissionen antar en delegerad akt ska den samtidigt underrätta Europaparlamentet och rådet. 3. Kommissionens befogenhet att anta delegerade akter gäller på de villkor som fastställs i artikel 29 och 30. Artikel 29 Återkallande av delegeringen av befogenheter 1. Den delegering av befogenheter som avses i artikel 27 får när som helst återkallas av Europaparlamentet eller rådet. 2. Den institution som har inlett ett internt förfarande för att besluta huruvida en delegering av befogenheter ska återkallas ska underrätta den andra institutionen och kommissionen inom rimlig tid innan det slutliga beslutet fattas samt ange vilka delegerade befogenheter som kan komma att återkallas och de eventuella skälen för detta. 3. Beslutet om återkallande avslutar den delegering av de befogenheter som anges i beslutet. Det får omedelbar verkan eller blir gällande vid ett senare däri fastställt datum. Beslutet påverkar inte sådana delegerade akter som redan trätt i kraft. Det ska offentliggöras i Europeiska unionens officiella tidning. Artikel 30 Invändning mot delegerade akter 1. Europaparlamentet och rådet får invända mot en delegerad akt inom en period på tre månader från delgivningsdagen. På Europaparlamentets eller rådets initiativ får fristen förlängas med en månad. 2. Om varken Europaparlamentet eller rådet vid fristens utgång invänt mot den delegerade akten ska den delegerade akten offentliggöras i Europeiska unionens officiella tidning och träda i kraft den dag som föreskrivs i den. Den delegerade akten får offentliggöras i Europeiska unionens officiella tidning och träda i kraft innan denna period löper ut, förutsatt att både Europaparlamentet och rådet har underrättat kommissionen om att de inte har för avsikt att göra invändningar. 3. Om Europaparlamentet eller rådet invänder mot en delegerad akt, får den inte träda i kraft. Den institution som invänt mot en delegerad akt ska ange skälen för detta. Artikel 31 Ikraftträdande Denna förordning träder i kraft sex månader efter det att den har offentliggjorts i Europeiska unionens officiella tidning. SV 25 SV
Den är till alla delar bindande och direkt tillämplig i alla medlemsstater. Utfärdad i Bryssel den [ ] På Europaparlamentets vägnar Ordförande På rådets vägnar Ordförande SV 26 SV
BILAGA I SÄKERHETSKOMPONENTER I LICENSEN FÖR GRÄNSÖVERSKRIDANDE VÄRDETRANSPORTER Licensen för gränsöverskridande värdetransporter måste innehålla minst två av följande säkerhetskomponenter: Ett hologram. Särskilda fibrer i pappret vilka blir synliga i ultraviolett ljus. Minst en rad i mikrotryck (text synlig enbart med förstoringsglas och som inte återges av fotokopieringsmaskiner). Tecken, symboler eller mönster med taktil effekt. Dubbel numrering: serienummer på licensen för gränsöverskridande värdetransporter, på den bestyrkta kopian av detta eller på förartillståndet liksom, i varje enskilt fall, utfärdandenumret. En säkerhetsutformad bakgrund med fint guillochemönster och iristryck. SV 27 SV
BILAGA II MODELL FÖR LICENS FÖR GRÄNSÖVERSKRIDANDE VÄRDETRANSPORTER EUROPEISKA UNIONEN (Färg Pantone-skär 176, format DIN A4 i cellulosa papper med en vikt av 100 g/m 2 eller mer) (Första sidan av tillståndet) (Texten ska skrivas på det officiella språket eller ett av de officiella språken i den medlemsstat som utfärdar licensen) Landsbeteckning 12 för den medlemsstat som utfärdar licensenden beviljande myndighetens namn: LICENS nr... (eller) BESTYRKT KOPIA Nr för yrkesmässig gränsöverskridande vägtansport av eurokontanter Denna licens ger 13...... rätt att åta sig yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter oavsett färdväg för resor eller delsträckor av resor som genomförs inom unionens territorium i enlighet med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr /20xx av den om yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter mellan medlemsstaterna i euroområdet och rådets förordning (EU) nr /20xx om utvidgningen av tillämpningsområdet för Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr /20xx och i överensstämmelse med de allmänna bestämmelserna för denna licens. Särskilda anmärkningar:... Denna licens är giltig i fem år från och med den till. 12 13 Medlemsstaternas landsbeteckningar ör de följande: Belgien, (BG) Bulgarien, (CZ) Tjeckien, (DK) Danmark, (D) Tyskland, (EE) Estland, (IE) Irland, (EL) Grekland, (E) Spanien, (F) Frankrike, (I) Italien, (CY) Cypern, (LV) Lettland, (LT) Litauen, (L) Luxemburg, (H) Ungern, (MT) Malta, (NL) Nederländerna, (A) Österrike, (PL) Polen, (P) Portugal, (RO) Rumänien, (SI) Slovenien, (SK) Slovakien, (FI) Finland, (S) Sverige, (UK) Förenade kungariket. Transportföretaget namn eller firma och fullständiga adress. SV 28 SV
Utfärdad i. den.... 14... 14 Den beviljande myndighetens namn och adress. SV 29 SV
Licensens andra sida) (Texten ska skrivas på det officiella språket eller ett av de officiella språken i den medlemsstat som utfärdar licensen) ALLMÄNNA BESTÄMMELSER Denna licens utfärdas enligt förordning (EU) Nr /20xx gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter mellan medlemsstaterna i euroområdet. Den ger innehavaren rätt att åta sig yrkesmässig gränsöverskridande vägtransport av eurokontanter enligt definitionen i förordning (EG) Nr /20xx, oavsett färdväg för resor eller delsträckor av resor som genomförs inom territoriet för de medlemsstater som omfattas av förordning (EU) Nr /20xx och med förbehåll för de villkor som anges I denna licens. Licensen är personlig och får inte överlåtas. Licenshandlingen i original ska förvaras av transportföretaget. En bestyrkt kopia av licensen ska medföras i värdetransportfordonet. Originalet eller en bestyrkt kopia av licensen ska uppvisas på begäran av en tjänsteman som är bemyndigad att utföra sådana kontroller. Utan att det påverkar tillämpningen av bestämmelserna i förordning (EU) Nr /20xx ska innehavaren följa gällande lagar och andra föreskrifter i varje medlemsstat, särskilt med avseende på transport- och trafikområdet. SV 30 SV
BILAGA III INTELLIGENT SYSTEM FÖR NEUTRALISERING AV SEDLAR (IBNS) I. Definitioner och allmänna bestämmelser För definitionerna av säkrat område, säker plats, intelligent system för neutralisering av sedlar (IBNS) och obrutet IBNS hänvisas till artikel 1 l, 1 m, 1 n respektive 1 o i denna förordning. Ett IBNS kan antingen innehålla sedlar (med eller utan emballage) eller en bankautomatkassett, s. k. ATM-kassett. Ett IBNS måste ha blivit godkänt i en medlemsstat i euroområdet för att kunna användas för gränsöverskridande transport av eurokontanter enligt denna förordning. Godkännandet ska göras enligt en befintlig särskild europeisk standard. Så länge en sådan standard saknas måste godkännandet ske i enlighet med bestämmelserna i denna bilaga. II. Förfarande för godkännande av IBNS a) för att kunna godkännas måste ett IBNS ha genomgått tester i ett av en medlemsstat i euroområdet godkänt eller erkänt provningslaboratorium. Dessa tester ska göra det möjligt att säkerställa att ett IBNS uppfyller följande tekniska prestanda: i) Krav på övervakningssystemets huvudfunktioner Instruktionerna rörande villkoren för tillträde till och användning av systemet ska kunna övervakas och registreras löpande. Efterlevnaden av dessa instruktioner ska kunna kontrolleras löpande och onormala situationer upptäckas. Sedlarna ska automatiskt och omedelbart kunna neutraliseras om instruktionerna inte följs, onormala situationer upptäcks eller om sedelboxen öppnas utanför de förprogrammerade perioderna och/eller platserna. ii) Platser där övervakningssystemet kan programmeras, samt värdetransportpersonalens möjligheter att påverka hur ett IBNS fungerar Ett IBNS får endast kunna programmeras på ett säkrat område. Ett obrutet IBNS får endast programmeras på en säker plats. Värdetransportpersonal får inte på något sätt kunna påverka ett IBNS sätt att fungera utanför de förprogrammerade tidsperioderna och/eller platserna. Om neutraliseringen utlöses med ett tidsförskjutningssystem får emellertid värdetransportpersonalen kunna omstarta tidsförskjutningen en gång. iii) Platser där ett IBNS får öppnas (för obrutnas system) SV 31 SV
Ett IBNS får endast öppnas på de förprogrammerade bestämmelseorterna. b) Ett IBNS ska testas på nytt vart femte år, oberoende av om den nationella provningen har utfärdats för en obegränsad period. Om de nya testerna inte längre är entydiga är godkännandet inte längre giltigt för gränsöverskridande transporter enligt denna förordning. c) För att klara testet måste ett av följande resultat uppnås: Under utförandet av testerna var det inte möjligt att komma åt sedlarna och inga skador uppstod på IBNS, vars mekanism förblev intakt. Under utförandet av testerna skadades IBNS, men det var inte möjligt att komma åt sedlarna utan att utlösa neutraliseringssystemet. III. Provningsförfaranden I denna bilaga fastställs testmetoden och standarder för resultat som de testade systemen måste uppnå. Anpassningar får dock göras på nationell nivå för att samordna dem med de befintliga testprotokoll som laboratorierna i varje medlemsstat följer. a) Test av IBNS motståndskraft mot olika manipulations- eller åverkansscenarier. Medlemsstaterna åläggs att utföra sex av de olika simulerade manipulations- /åverkansscenarierna, men de övriga får också utföras i enlighet med tillämpliga nationella regler. För vart och ett av de utförda testerna ska resultatet vara godkänt i den mening som avses i II c ovan. obligatoriska tester: 1 avbrott i strömförsörjningen, 2 - inbrytning i sedelboxen, 3 öppnande av sedelboxen med våldsåverkan (slägga), 4 snabb uppskärning ( guillotinering ), 5 nedsänkning i vätska, 6 gradvis och omedelbar exponering för extrema temperaturer (varmt eller kallt), t. ex. avkylning i flytande kväve och uppvärmning i en förupphettad ugn. rekommenderade tester som även kan utföras: 7 förmåga att motstå vapeneld (t. ex. med 12-kalibers patroner), 8 användning av kemikalier. SV 32 SV
9 fritt fall, 10 exponering mot betydande elektromagnetiska stötar, och 11 exponering mot betydande elektrostatiska stötar. b) Den effektivitet med vilken sedlar neutraliseras. För närvarande används missfärgning, kemisk destruering och förbränning. Förteckningen över använda processer är inte uttömmande utan endast vägledande. Efter ett obehörigt försök att få tillgång till penningmedlen genom olika former av manipulation/åverkan måste sedlarna antingen förstöras eller missfärgas. Minst tre tester måste utföras. 100 % av sedlarna måste oåterkalleligt neutraliseras. Det måste vidare vara uppenbart för varje innehavare av sedlarna att de har varit blivit neutraliserade. Minst 10 % av ytan på båda sidor av varje sedel måste ha missfärgats om sedlarna ligger i säkerhetssäckar. Om sedlar inte ligger i säkerhetssäckar måste minst 20 % av ytan på båda sidor av varje sedel ha missfärgats. För destrueringssystem måste i båda fallen minst 20 % av varje sedels yta ha förstörts. c) Innehållet i testerna av sedlarnas förmåga att motstå tvättning För IBNS som använder svärtning. För sådan tvättning måste olika produkter och kombinationer av produkter användas. Olika scenarier måste prövas för att variera temperatur och varaktighet vid tvättningen. Två förfaranden måste användas för dessa tvättningstester: tvättning ska utföras omedelbart efter det att sedlarna missfärgats. och tvättning ska utföras 24 timmar efter det att sedlarna missfärgats. Dessa tester måste utföras på ett representativt urval äkta sedlar som används i euroområdet. Ett av följande resultat måste ha uppnåtts efter det att dessa tester avslutats: - Tvättningen ledde till att sedlarna förstördes. Tvättningen efterlämnade synligt bläck på minst 10 % av ytan på varje sedel (svärtningstest av det använda bläcket). - Tvättningen ledde till att sedlarnas ursprungliga färg förändras. IV. Säkerhetsgarantier för de använda systemen SV 33 SV
Kemiska ämnen som utlöses från IBNS för att neutralisera sedlar kan eventuellt omfattas av förordning (EG) Nr 1907/2006 om registrering, utvärdering, godkännande och begränsning av kemikalier (Reach) 15. Denna förordning behandlar risker för människors hälsa och miljön från tillverkade, importerade eller enbart använda ämnen som ingår i en blandning eller i en produkt. För att ett IBNS ska bli godkänt måste tillverkaren kontrollera om det är nödvändigt att registrera eller anmäla ämnen som ingår i dess produkter eller att upplysa kunderna om säker användning. Tillverkaren kan också vara ålagd rättsliga förpliktelser om dessa ämnen är upptagna på kandidatlistan över ämnen som inger mycket stora betänkligheter eller listan över ämnen som kräver ett Reach-godkännande. Dessa förpliktelser gäller inte bara de förtecknade ämnena i sig eller i blandningar, utan också när dessa ämnen ingår i produkter. IBNS-tillverkaren måste förse den godkännande myndigheten i medlemsstaten med ett certifikat som innehåller resultaten av denna kontroll och som anger att de ämnen eller beståndsdelar som används för att säkerställa destruktion eller neutralisering av penningmedel inte utgör en allvarlig hälsorisk för värdetransportpersonalen vid inandning eller kontakt med huden. Certifikatet för detta ändamål kan inkludera en analys av riskerna vid exponering för kemikalierna, dvs. maximalt tillåten exponeringstid för en viss given kvalitet. 15 Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1907/2006 av den 18 december 2006 om registrering, utvärdering, godkännande och begränsning av kemikalier (Reach) och inrättande av en europeisk kemikaliemyndighet, EUT L 396, 30.12.2006. SV 34 SV
BILAGA IV IBNS PIKTOGRAM Piktogram värdetransportfordon utrustademed IBNS Piktogram värdetransportfordon utrustade med IBNS SV 35 SV
BILAGA V PIKTOGRAM FÖR VÄRDETRANSPORTFORDON SOM UTESLUTANDE TRANSPORTERAR MYNT SV 36 SV