KATSAUS JUKKA VALKONEN, MIKKO HENRIKSSON, ANNAMARI TUULIO- HENRIKSSON, ILONA AUTTI-RÄMÖ ERI SEKTORIT PSYKOTERAPIAPALVELUIDEN TUOTTAJINA Psykoterapiapalveluihin on viime vuosina kohdistunut lisääntynyttä kysyntää. Tämän on arveltu johtuneen toisaalta mielenterveysongelmien yleistymisestä ja työelämän vaatimusten kiristymisestä, mutta toisaalta myös palveluiden saatavuuden parantumisesta ja aiempaa avoimemmasta keskustelusta mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta (esim. Moring ym. 20). Äskettäin ilmestyneessä Kelan ja Kuntoutussäätiön toteuttamassa selvityksessä (Valkonen, Henriksson, Tuulio- Henriksson ja Autti-Rämö 20) tarkasteltiin psykoterapiapalveluiden tuottajia, tuottamistapoja ja palveluiden jakautumista. Suomen psykoterapeuteista ei ole aiemmin julkaistu vastaavanlaista selvitystä. Tässä katsauksessa tarkastellaan selvityksessä kerättyjä tietoja yksityisen ja julkisen sektorin sekä muiden psykoterapiapalveluiden tuottajien näkökulmasta. Lainsäädännön mukaan päävastuu mielenterveyspalveluiden tuottamisesta Suomessa on julkisella terveydenhuollolla (L 66/972: L 70/982; L 062/989; L 6/990, L326/200). Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuspsykoterapian tarkoitus on täydentää julkisen sektorin tarjoamia palveluita. Kelan järjestämä kuntoutuspsykoterapia on lakisääteisesti rajattu tietyt kriteerit täyttäville asiakkaille ja sen tavoitteena on kansalaisten työ- ja opiskelukyvyn ylläpitäminen/parantaminen. Näiden lakisääteisten tahojen lisäksi psykoterapiaa tuottavat myös muut tahot. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) on opiskeluterveydenhuollosta vastaava yksityinen palveluntuottaja, jonka toiminta on pääosin julkisrahoitteista. YTHS:n mielenterveyssektorin palvelut määritellään perusterveydenhuoltoon kuuluviksi erityispalveluiksi, joiden järjestäminen noudattaa hoitotakuun enimmäisaikoja. Seurakunnissa työskentelee psykoterapiakoulutuksen saaneita työntekijöitä, jotka tuottavat myös psykoterapiapalveluita. Lisäksi kolmannen sektorin järjestöt ja yhdistykset täydentävät lakisääteisiä mielenterveyspalveluita. Psykoterapiapalveluiden jakautumista eri sektoreille ei ole selvitetty aikaisemmin. Kelan kustantamasta ja yksityisen sektorin ammatinharjoittajien toteuttamasta kuntoutuspsykoterapiasta tilastoidaan säännönmukaisesti tietoja, mutta julkisen sektorin ja muiden palvelutuottajien tarjoamista tai järjestämistä psykoterapiapalveluista ei kerätä systemaattisia tietoja. Myöskään asiakkaiden itse yksityissektorilta hankkima psykoterapia ei näy tilastoissa. Menetelmä Tulokset perustuvat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin (Terhikki) vuonna 2009 merkityille psykoterapeuteille (n=4909) lähetettyyn kyselyyn. Kyselyyn vastasi 370 henkilöä (65 %), joista 2366 tuotti oman ilmoituksensa mukaan edelleen psykoterapiapalveluita. Analyysissä on käytetty näiden aktiivisesti psykoterapiapalveluita tuottaneiden vastauksia. Katoanalyysin perusteella analyysissä käytetty aineisto vastaa iän, sukupuolen, asuinpaikan ja pohjakoulu- KUNTOUTUS 3 20 5
tuksen perusteella rekisterissä olevia psykoterapeutteja. (ks. Valkonen ym. 20.) Kyselyssä selvitettiin vastaajien pääasiallinen työnantaja sekä psykoterapiapalveluiden tuottamistapa (ks. Valkonen ym. 20). Tässä katsauksessa tarkastelemme psykoterapiapalveluiden tuottamista eri sektoreilla yhdistämällä pääasiallista työnantajaa sekä psykoterapiapalveluiden tuottamistapaa koskevien kysymysten vastaukset. Yksityisellä sektorilla psykoterapiapalveluita tuottaneina pidettiin kaikkia niitä vastaajia, jotka olivat ilmoittaneet tuottavansa psykoterapiapalveluita joko päätoimisina tai sivutoimisina ammatinharjoittajina riippumatta heidän ilmoittamastaan työnantajasta. Ne sivutoimiset ammatinharjoittajat, jotka tuottivat psykoterapiapalveluita myös muilla tavoilla, sijoitettiin kahteen seuraavaan luokkaan. Lisäksi yksityissektorin palveluntuottajina pidettiin yksityisten yritysten ja osuuskuntien työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, vaikka nämä olisivat ilmoittaneet tuottavansa psykoterapiapalveluita osana työsuhteista työtään (työsuhde oli em. tahoihin). Julkisen sektorin psykoterapiapalveluiden tuottajiksi katsottiin ne vastaajat, jotka ilmoittivat olevansa valtion, kunnan tai sairaanhoitopiirin palveluksessa ja jotka ilmoittivat tuottavansa psykoterapiapalveluita osana virka- tai työsuhteista työtään. Tähän ryhmään luokiteltiin myös ne valtion, kunnan tai sairaanhoitopiirin työntekijät, jotka olivat ilmoittaneet tuottavansa psykoterapiapalveluita sekä osana virka- tai työsuhteista työtä että sivutoimisina ammatinharjoittajina. Ne vastaajat, jotka olivat ilmoittaneet pääasialliseksi työnantajakseen jonkin muun kuin edellä mainitun työnantajan ja jotka olivat ilmoittaneet tuottavansa psykoterapiapalveluita osana työsuhteista työtään, luokiteltiin muiksi psykoterapiapalveluiden tuottajiksi. Myös ne muiden kuin yksityisen tai julkisen sektorin työntekijät, jotka olivat ilmoittaneet tuottavansa psykoterapiapalveluita sekä osana työsuhteista työtään että sivutoimisena ammatinharjoittajana, luokiteltiin kyseiseen luokkaan. Muita työnantajia olivat erilaiset säätiöt, järjestöt, yhdistykset ja seurakunnat. Katsauksessa viitataan yksinkertaisuuden vuoksi sektorittaiseen luokitteluun, vaikka kolmanteen luokkaan onkin yhdistetty muut kuin yksityisellä tai julkisella sektorilla palveluita tarjonneet vastaajat. Tämä luokka muodostui käytännössä kolmannen sektorin järjestöjen ja yhdistysten, YTHS:n ja seurakuntien palveluksessa toimineista psykoterapeuteista. Tulokset Yksityisellä sektorilla psykoterapiapalveluita tarjosi 398 vastaajaa (59 %), julkisella sektorilla 754 vastaajaa (32 %) ja muina palveluntuottajina 53 vastaajaa (7 % kaikista). 6 vastaajaa (3 %) ei voitu sijoittaa tähän luokitteluun johtuen joko puuttuvista tai ristiriitaisista tiedoista. Kyseiset vastaajat ovat kuitenkin mukana taulukoissa kaikkia vastaajia koskevissa tiedoissa ( kaikki ). Tässä katsauksessa psykoterapiapalveluiden tuottamissektoreita tarkastellaan suhteessa psykoterapeuttien taustaan, resursseihin, terapiamuotoihin ja terapian kestoon, palveluiden kustantajiin ja alueellisiin eroihin. Psykoterapeuttien ikä aineistossa oli keskimäärin 53 vuotta. Yksityissektorilla palveluita tarjoavat psykoterapeutit olivat keskimäärin jonkin verran varttuneempia kuin julkisen sektorin psykoterapeutit tai muut palveluntarjoajat (taulukko ). Naisten osuus palvelun tarjoajista oli julkisella sektorilla suurempi kuin muilla sektoreilla, ja miesten osuus oli keskimääräistä suurempi muiden palveluntarjoajien keskuudessa. Yksityissektorilla palveluita tarjoavissa psykoterapeuteissa oli enemmän psykologeja ja lääkäreitä kuin aineistossa keskimäärin, ja yksityissektorilla toimi keskimääräistä enem- Taulukko. Vastaajien ikä ja sukupuolijakauma Ikä Naisia ka min max n % n yksityinen 54,4 30 80 369 77 394 julkinen 5,4 32 66 738 83 752 muut 52,8 30 67 5 68 52 kaikki 53,3 30 86 238 78 2359 6 KUNTOUTUS 3 20
män vaativan erityistason ja ylemmän erityistason psykoterapiakoulutuksen saaneita. Julkisen sektorin psykoterapeuteissa oli keskimääräistä enemmän sairaanhoitajia ja sosiaalialan koulutuksen saaneita. Muulla tavoin palveluita tuottaneet psykoterapeutit olivat keskimääräistä useammin sosiaalialan tai muun koulutuksen saaneita, ja erityistason psykoterapiakoulutuksen suorittaneita. (Taulukko 2.) Noin kolmannes (30 %) vastaajista ilmoitti useamman kuin yhden koulutussuuntauksen. Koulutussuuntausten suhteen merkittävimmät erot sektoreiden välillä löytyivät siinä, että yksityissektorilla palveluita tarjosi useampia psykoanalyyttisen ja muun psykodynaamisen koulutuksen saaneita, kuin näiden koulutussuuntausten osuus oli koko aineistossa (osa vastaajista ilmoitti molemmat koulutussuuntaukset). Julkisella sektorilla työskentelevillä ja muulla tavoin palveluita tuottavilla psykoterapeuteilla oli puolestaan perheterapiakoulutus useammin kuin aineistossa keskimäärin. Myös puolet muulla tavoin psykoterapiapalveluita tarjonneista ilmoitti perheterapian yhdeksi koulutussuuntauksekseen. Muissa palveluntarjoajissa ratkaisukeskeisen terapian ja kriisi- ja traumaterapian sekä EMDR-terapian koulutuksen saaneiden osuudet olivat keskimääräistä suuremmat. (Taulukko 3.) Yksityisellä sektorilla palveluita tarjoavat ja muut psykoterapeutit käyttivät psykoterapiapalveluiden tuottamiseen keskimääräisesti enemmän työaikaa kuin julkisen sektorin psykoterapeutit (taulukko 4). Kyselyä edeltäneen vuoden aikana vastaajilla oli ollut keskimäärin 8 asiakasta. Osa vastaajista oli ilmoittanut huomattavan suuria asiakasmääriä, minkä johdosta keskiarvot ovat taulukossa 5 merkittävästi korkeammat kuin mediaanit. Julkisella sektorilla asiakas- Taulukko 2. Vastaajien pohjakoulutus ja psykoterapiakoulutuksen vaativuustaso Pohjakoulutus (%) Koulutustaso (%) Psykologi Sairaan- Lääkäri Sosiaalihoitaja ala Muu Yht. 2 VET 4 YET 5 ET 6 Yht. 3 yksityinen 37 22 8 2 99 34 9 44 97 julkinen 29 36 6 5 4 00 6 7 65 98 muut 20 22 7 23 27 00 9 69 99 kaikki 33 26 6 3 0 99 27 8 52 97 Luokan muu muodostivat jonkin muun kuin edellä mainitun terveydenhuollon koulutuksen, teologisen (tai diakoniatyön) tai kasvatustieteellisen koulutuksen ilmoittaneet. 2 Tieto puuttui % vastaajilta. 3 Osa vastaajista (2 %) oli ilmoittanut että koulutuksen vaativuustaso ei ollut luokiteltavissa em. tavalla. Tieto puuttui % vastaajista. 4 Vaativa erityistaso. 5 Ylempi erityistaso. 6 Erityistaso. Taulukko 3. Vastaajien ilmoittamat koulutussuuntaukset (%) Psykoanalyyttinen terapia Psykodynaaminen terapia Kognitiivinen psykoterapia Kognitiivinen käyttäytymisterapia Kognitiivisanalyyttinen terapia (KAT) Ratkaisukeskeinen terapia Kriisi- ja traumaterapia sekä EMDR 2 Perheterapia Ryhmäpsykoterapia Muu 3 yksityinen 32 37 3 4 4 7 0 23 7 0 julkinen 23 0 3 3 4 6 57 5 8 muut 4 20 8 2 3 4 6 50 5 2 kaikki 24 3 2 4 4 7 9 36 6 9 Riveittäin laskettavat prosenttisummat ylittävät 00 johtuen siitä, että vastaaja pystyi ilmoittamaan useita suuntauksia. 2 Eye Movement Desensitization and Reprocessing. 3 Esimerkiksi Gestalt-terapia, musiikkiterapia, taideterapia, seksuaaliterapia. KUNTOUTUS 3 20 7
Taulukko 4. Vastaajien ilmoittamat viikoittaiset työtunnit psykoterapeuttina ka md min max n yksityinen 6,4 5 55 346 julkinen 0,9 8 46 667 muut 6,6 3,5 40 46 kaikki 4,7,8 55 296 Keskimääräisiä tuntimääriä tarkasteltaessa ei ole huomioitu 0-vastauksia (n=5). Taulukko 5. Vastaajien ilmoittamat vuoden 2008 yhteenlasketut asiakasmäärät selyä edeltävänä vuonna. Luokan muut palveluntarjoajat vastaajamäärä oli selvästi muita luokkia pienempi ja muutaman vastaajan ilmoittamat suuret asiakasmäärät nostivat keskiarvon lähelle kolmeakymmentä. (Taulukko 5.) Kyselyssä selvitettiin sekä vastaajan ensisijaisesti tarjoamaa terapian muotoa että kaikkea hänen tarjoamaansa psykoterapiaa (ks. Valkonen ym. 20). Tässä katsauksessa keskitytään ensisijaisesti tarjottuun terapian muotoon. Yksilöterapia oli yleisin tarjottava terapiamuoto kaikissa luokissa, mutta terapiamuotojen suhteellisissa osuuksissa oli eroja sektoreiden välillä. Perhe- ja pariterapian osuus oli julkisella sektorilla ja muissa palvelutuottajissa suurempi kuin aineistossa keskimäärin, samoin näillä sektoreilla keskimääräistä useampi vastaaja ilmoitti useita terapiamuotoja tasavertaisesti tarjottavina vaihtoehtoina ( ei ensisijaista valintaa ). (Taulukko 6.) Yksityissektorilla tarjottiin useimmin pitkää, yli kaksi vuotta kestävää psykoterapiaa, kun julkisella sektorilla ja muiden palveluntuottajien toimesta tarjottava psykoterapia oli kestoltaan useimmiten lyhyttä, alle vuoden kestävää. Psykoterapian kesto vaihteli asiakkaan mukaan suhteellisesti useammin julkiselka md min max n yksityinen 6,5 4 50 290 julkinen 7,3 0 50 609 muut 29 5 50 26 kaikki 7,6 2 50 2062 Osa vastaajista oli ilmoittanut lomakkeessa kysyttyjen potilaiden lisäksi myös perheet tai pelkästään perheet. Jälkimmäisessä tapauksessa (n=23) perheet koodattiin potilaiksi kertoimella kaksi. Keskimääräisiä asiakasmääriä koskevissa tarkasteluissa 0-vastauksia ei ole huomioitu (n=20). Yli 50 asiakasta ilmoittaneiden (n=7) vastaukset muutettiin 50:ksi. määrä oli mediaanin perusteella pienin, puolella julkisella sektorilla toimivista psykoterapeuteista oli ollut alle kymmenen asiakasta ky- Taulukko 6. Vastaajien ensisijaisesti tarjoaman terapian muoto (%) Yksilö- Perhe- ja Muu Ei ensisijaista Tieto Yhteensä terapia pariterapia terapia valintaa puuttuu yksityinen 76 9 3 2 0 00 julkinen 5 29 3 7 00 muut 5 27 5 8 0 00 kaikki 66 6 3 4 00 Ryhmä-, verkosto ja muut terapiamuodot. Taulukko 7. Vastaajien tarjoaman psykoterapian kesto (%) Lyhytkestoinen (alle 2kk kestävä) Keskipitkä (vuodesta kahteen vuoteen) Pitkäkestoinen (yli kaksi vuotta kestävä) Vaihtelee potilaiden mukaan ainoana valintana Useita valintoja Tieto puuttuu Yhteensä yksityinen 9 40 2 8 00 julkinen 28 20 4 22 3 2 00 muut 38 4 8 2 9 0 00 kaikki 8 9 29 6 7 00 Vastaajien ilmoittamat kustantajakohtaiset asiakasmäärät poikkesivat jonkin verran toisistaan. Näiden asiakasmäärien tarkastelu jätettiin kuitenkin tämän katsauksen ulkopuolelle (ks. Valkonen ym. 20). 8 KUNTOUTUS 3 20
Taulukko 8. Vastaajien ilmoittamat psykoterapiapalveluiden kustantajat (%) Kela Julkinen Muu 2 terveydenhuolto Potilaat kustantaneet itse 3 yksityinen 73 4 27 72 julkinen 7 76 2 7 muut 22 26 58 35 kaikki 5 5 24 5 Riveittäin laskettavat prosenttisummat ylittävät 00 johtuen siitä, että vastaaja pystyi ilmoittamaan useita kustantajia. 2 Muita kustantajia olivat esimerkiksi sosiaalitoimi, vakuutuslaitos, työterveyshuolto, YTHS ja seurakunnat. 3 Kysymyksen perusteella ei tiedetä, ovatko vastaajat tarkoittaneet terapiansa kokonaan itse kustantaneita vai potilaiden omavastuuosuutta. la sektorilla ja muiden palveluntarjoajien keskuudessa kuin yksityissektorilla. (Taulukko 7.) Psykoterapiapalveluiden kustantajat erosivat varsin odotettavasti eri sektoreilla. Selvä enemmistö yksityissektorilla palveluita tarjonneista ilmoitti Kansaneläkelaitoksen yhdeksi palveluiden kustantajaksi. Julkisella sektorilla palveluita tarjonneista suurin osa ilmoitti julkisen terveydenhuollon kustantaneen asiakkaidensa psykoterapiaa ja muut palvelutuottajat ilmoittivat palveluiden kustantajaksi useimmiten jonkin muun kustantajan. Yksityissektorilla psykoterapiapalveluita tarjonneet ilmoittivat muita vastaajia useammin asiakkaidensa kustantaneen terapian itse. Osa vastaajista oli lisätietona ilmoittanut tarkoittavansa tällä vastauksella asiakkaiden omavastuuosuutta. (Taulukko 8.) Sairaanhoitopiirien välillä oli eroja psykoterapeuttien sijoittumisessa eri sektoreille. Helsingin ja Uudenmaan sekä Varsinais- Suomen sairaanhoitopiireissä yksityissektorilla palveluita tarjoavien osuus oli suurempi kuin muissa sairaanhoitopiireissä. Länsi-Pohjan, Kainuun, Kymenlaakson ja Itä-Savon sairaanhoitopiireissä yli puolet vastaajista tarjosi palveluita julkisella sektorilla. Suhteellisesti eniten luokkaan muut sijoittuneita vastaajia oli Itä- ja Etelä-Savossa, Etelä- ja Pohjois- Karjalassa sekä Vaasan sairaanhoitopiireissä. Näissä sairaanhoitopiireissä löytyi siten keskimääräistä useampia YTHS:n, seurakuntien, järjestöjen tai yhdistysten palveluksessa psykoterapiaa tarjoavia vastaajia. (Taulukko 9.) Taulukko 9. Vastaajien alueellinen jakautuminen (%) Yksityinen Julkinen Muut Tieto puuttuu Yhteensä Helsinki ja Uusimaa (N=888) 69 2 8 2 00 Varsinais-Suomi (N=209) 70 24 5 00 Pohjois-Pohjanmaa (N=82) 54 4 3 2 00 Pirkanmaa (N=5) 65 27 7 2 00 Keski-Suomi (N=5) 54 39 4 4 00 Pohjois-Savo (N=) 56 39 3 3 00 Etelä-Pohjanmaa (N=79) 54 42 0 4 00 Päijät-Häme (N=66) 58 33 8 2 00 Kanta-Häme (N=6) 49 4 8 2 00 Pohjois-Karjala (N=57) 39 47 4 00 Kymenlaakso (N=50) 32 60 8 0 00 Vaasa (N=49) 57 3 0 2 00 Satakunta (N=48) 50 42 4 4 00 Etelä-Karjala (N=47) 5 36 2 00 Etelä-Savo (N=4) 42 44 2 2 00 Kainuu (N=37) 30 65 3 3 00 Länsi-Pohja (N=32) 9 72 3 6 00 Keski-Pohjanmaa (N=28) 54 43 4 0 00 Lappi (N=28) 6 36 4 0 00 Itä-Savo (N=9) 26 53 6 5 00 Ahvenanmaa (N=6) 67 33 0 0 00 Kaikki (N=2366) 59 32 7 3 00 KUNTOUTUS 3 20 9
Yhteenveto Psykoterapiapalveluja tarjottiin tämän tarkastelun perusteella eniten yksityisellä sektorilla. Luokittelussa ne vastaajat, jotka ilmoittivat tarjoavansa psykoterapiapalveluita sekä sivutoimisina ammatinharjoittajina että julkisella sektorilla tai muina palveluntuottajina, sijoitettiin joko julkiselle sektorille tai luokkaan muut. Jos nämä vastaajat otetaan mukaan myös yksityissektorin palveluntarjoajiin, yksityissektorin osuus korostuu entisestään. Eri sektoreilla toimivien psykoterapeuttien taustoissa oli selkeitä eroja. Yksityissektorin palveluntarjoajat olivat keskimäärin muita varttuneempia, muita useammin psykologeja tai lääkäreitä ja koulutuksen vaativuustasoltaan keskimäärin korkeimmin koulutettuja. Julkisella sektorilla korostuivat naisten ja sairaanhoitajien osuudet. Muissa palveluntarjoajissa taas miehiä oli keskimääräistä enemmän, samoin sosiaali- tai yhteiskuntatieteellisen tutkinnon suorittaneita sekä muun pohjakoulutuksen omaavia oli muissa palveluntarjoajissa enemmän kuin aineistossa keskimäärin. Yksityissektorin palveluntuottajilla oli usein psykoanalyyttinen tai muu psykodynaaminen psykoterapiakoulutus. Julkisella sektorilla valtaosalla psykoterapeuteista oli perheterapiakoulutus. Muilla palveluntarjoajilla oli yksityisellä tai julkisella sektorilla toimivia useammin ratkaisukeskeisen terapian, kriisi- ja traumaterapian sekä EMDR-terapian koulutus. Yksityisellä sektorilla toimivien psykoterapeuttien ja muiden palveluntarjoajien asiakasmäärät olivat keskimäärin suurempia kuin julkisella sektorilla, ja näillä sektoreilla käytettiin myös julkista sektoria enemmän työaikaa psykoterapiapalveluiden tuottamiseen. Psykoterapiapalveluiden tuottamiseen käytettyjä työtunteja ja asiakasmääriä arvioitaessa on huomioitava, että osa julkiselle sektorille ja osa luokkaan muut sijoitetuista vastaajista tuotti palveluita kyseisen sektorin lisäksi myös yksityissektorilla. Muualla kuin yksityissektorilla psykoterapiapalveluihin käytetyt tuntimäärät ja asiakasmäärät olisivat siten esitettyä pienemmät, jos kyseisten vastaajien sivutoimisina ammatinharjoittajina tuottamat palvelut pystyttäisiin eriyttämään osana virka- tai työsuhteista työtä tuotetuista palveluista. Yksityissektorilla tarjottiin useimmin yksilöterapiaa ensisijaisena terapiamuotona. Yksityissektorilla tarjottu terapia oli kestoltaan useimmiten yli kaksi vuotta kestävää. Julkisella sektorilla ja muiden palvelutuottajien toimesta tarjottiin myös yleisimmin yksilöterapiaa, mutta pari- ja perheterapian suhteelliset osuudet olivat näillä sektoreilla suuremmat. Julkisen sektorin ja muiden palveluntarjoajien palvelut painottuivat lyhytkestoiseen terapiaan. On selvää, että mielenterveyden häiriöiden hoidossa tarvitaan potilaan tarpeet huomioon ottavia erilaisia palveluita. Yksityissektorin psykoterapeuttien palveluita kustansivat useimmin Kela ja asiakkaat itse, julkisen sektorin psykoterapeuttien palveluiden yleisin kustantaja oli julkinen terveydenhuolto ja muut palveluntuottajat ilmoittivat useimmiten jonkin muun kuin edellä mainitun kustantajan. Tämän kyselyn perusteella ei voida arvioida kuinka moni asiakas maksaa psykoterapiansa kokonaan itse, tästä tarvitaankin lisää tietoa. Sairaanhoitopiirien välillä oli huomattavia eroja eri sektoreilla tuotettujen palveluiden suhteellisissa osuuksissa. Psykoterapiapalveluiden painottuminen yksityissektorille oli huomattavinta Helsingin ja Uudenmaan sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien alueilla. Länsi-Pohjan, Kainuun, Kymenlaakson ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien alueilla julkisen sektorin palveluntarjonta oli suhteellisesti runsasta, mutta avoimeksi jää, johtuuko tämä yksityissektorin toimijoiden vähyydestä vai siitä, että julkinen sektori on panostanut näillä alueilla palveluiden tarjontaan. Muiden palveluntarjoajien osuus psykoterapiapalveluiden tuottamisesta on kaiken kaikkiaan varsin pieni, mutta esimerkiksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin osalta herää kysymys, paikkaavatko muut palveluntarjoajat (esimerkiksi kolmas sektori) siellä julkisen ja yksityisen sektorin palveluiden aukkoja vai onko tällä alueella erityisen aktiivisia muita toimijoita. Tämä tutkimus ei mahdollista sen arviointia, 0 KUNTOUTUS 3 20
kuinka hyvin psykoterapian tarjonta vastaa todellista tarvetta eri alueilla. Psykoterapiapalvelujen tuottaminen on keskittynyt tämän selvityksen perusteella yksityiselle sektorille. Julkisen sektorin haasteena onkin vastata omalta osaltaan riittävästä palveluiden saatavuudesta ja alueellisesta tasavertaisuudesta. Asiakkaan kannalta voi kuitenkin olla toissijaista, kuka palveluita tuottaa. Tärkeämpää psykoterapiapalveluissa on oikea-aikaisuus, toisiinsa yhteen sovitetut palvelut ja asiakkaan ohjaaminen hänen tarpeittensa mukaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Tässä tehtävässä eri sektorit voivat täydentää toisiaan. VTT JUKKA VALKONEN TYÖSKENTELEE ERIKOISTUT- KIJANA KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TUTKIMUS- JA KEHIT- TÄMISYKSIKÖSSÄ. Lähteet Lait: L 66/972. Kansanterveyslaki. L 70/982. Sosiaalihuoltolaki. L 062/989. Erikoissairaanhoitolaki. L 6/990. Mielenterveyslaki. L326/200. Terveydenhuoltolaki. Moring J., Martins A., Partanen A., Bergman V., Nordling E., Nevalainen V. (Toim.). Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma 2009-205. Toimeenpanosta käytäntöön 200. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 6/20. Valkonen, J., Henriksson, M., Tuulio-Henriksson, A. & Autti-Rämö, I. (20) Psykoterapeutit Suomessa. Psykoterapiapalvelut ja niiden järjestäminen. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 74. Kelan tutkimusosasto, Helsinki. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/handle/038/2659. VTK MIKKO HENRIKSSON TYÖSKENTELEE AVUSTA- VANA TUTKIJANA KUNTOUTUSSÄÄTIÖN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISYKSIKÖSSÄ. FT, DOSENTTI ANNAMARI TUULIO-HENRIKSSON TYÖSKENTELEE JOHTAVANA TUTKIJANA KELAN TUT- KIMUSOSASTOLLA. LKT, TUTKIMUSPROFESSORI ILONA AUTTI-RÄMÖ TYÖSKENTELEE TERVEYSTUTKIMUKSEN PÄÄLLIKKÖNÄ KELAN TUTKIMUSOSASTOLLA. KUNTOUTUS 3 20