KIRJALLINEN KYSYMYS 1420/2010 vp HPV-rokotuksen ottaminen yleiseen rokotusohjelmaan Eduskunnan puhemiehelle Ruotsissa on päätetty rokottaa kaikki yli 12-vuotiaat tytöt papilloomavirusta vastaan. Terveysviranomaiset pitävät papilloomaviruksen aiheuttamien sairauksien määrää hälyttävän korkeina ja toivovat HPV-rokotteen yleistyvän nopeasti. Papilloomavirusinfektiot ovat suomalaisessa väestössä yleisiä. On esitetty, että n. 80 % sukupuolisesti aktiivisista saisi virustartunnan jossakin elämänsä vaiheessa. Noin 10 % näistä etenee lievistä vaikeisiin solumuutoksiin ja syövän esiasteisiin. Kohdunkaulan syövän esiasteen hoidon jälkeen syöpävaara pysyy moninkertaisesti suurentuneena jopa 20 vuoden ajan hoidon jälkeen. Suomessa todetaan vuosittain yli 300 HPV:n aiheuttamaa genitaalialueen syöpää, joista puolet on kohdunkaulan syöpiä. Merkittävä osa HPV:n aiheuttamasta tautitaakasta muodostuu kohdunkaulan syövän esiasteista, jotka aiheuttavat yli 11 000 poliklinikkakäyntiä vuosittain julkisen terveydenhuollon piirissä. Kohdunkaulan syövän esiasteet aiheuttavat kirurgisia toimenpiteitä noin 3 500 naiselle vuosittain, ja kohdunnapukan koepalatutkimuksia tehdään noin 10 000 vuosittain. Hoidot eivät myöskään paranna itse infektiota, ja osa uusiutuvista tai parantumattomista infektioista voi aiheuttaa syövän esiastemuutoksia muutamien vuosien kuluessa. Näistä esiastemuutoksista voi olla seurauksena kohdunkaulan syöpä. Kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden vuoksi tautitaakkaa kasvattavat genitaalialueen kondyloomat, joiden vuoksi yli 10 000 naista ja miestä saa vuosittain Kela-korvausta kondyloomien aiheuttamista lääkehoidoista. Genitaalialueen kondyloomat aiheuttavat jo julkisella sektorilla yli viiden miljoonan euron hoitokustannukset vuodessa. Tarkasteltaessa HPV:n aiheuttamaa tautitaakkaa kokonaisuudessaan on saatu jo lisää tietoa, että HPV-virus on läsnä myös muissa syövissä. HPV-rokotteen sisällyttämistä kansalliseen rokotusohjelmaan on kannatettu laajasti mm. Pohjoismaisessa rokotekokouksessa lokakuussa. Suomen kanta on eronnut selkeästi muista Pohjoismaista. Suomessa HPV-työryhmä on rokottamisen sijasta kehittämässä seulontaohjelmaa. Syövän esiasteiden ja syövän hoidon sijaan olisi parempi keskittyä niiden ennaltaehkäisyyn. Seulonnalla ei estetä muita HPV:n aiheuttamia syöpiä kuin kohdunkaulan syöpää. Seulonnat nuorten tyttöjen kohdalla tulevat vastaan julkisen ohjelman kautta vasta yli 20-vuotiailla. Ohjelmassa rokotettavien esimurrosikäisten tyttöjen seulontaohjelman kehittämiseen on siis runsaasti aikaa vielä ohjelman aloittamisen jälkeenkin. Rokote suojaisi nuoria tyttöjä tartunnoilta, ja nuoret käyttäisivät yksityisiä palveluja PAPA-seulonnoissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) asetti keväällä 2008 asiantuntijatyöryhmän arvioimaan torjuntakeinoja kohdunkaulan syövän ja HPV:n aiheuttaman tautitaakan ennaltaehkäisemiseksi. Työryhmän piti luovuttaa asiaa koskeva loppulausunto elokuussa 2010 ministeri Paula Risikolle, mutta työryhmä pyysi jatkoai- Versio 2.0
kaa. Asiantuntijatyöryhmän käsittely kestää Suomen osalta näin ollen kolme vuotta. Viime aikoina THL on esittänyt, että HPV-rokote voisi olla kansallisessa rokotusohjelmassa aikaisintaan vuonna 2013 eli vasta kaksi vuotta asiantuntijatyön valmistumisen jälkeen ja vuotta myöhemmin kuin mitä THL on asiasta aiemmin esittänyt. Asian käsittely ja päätökseen saattaminen Suomen osalta tarkoittaa poikkeuksellisen pitkää aikaa muihin maihin verrattuna ottaen huomioon, että nyt selvityksen kohteena olevista asioista on jo olemassa erittäin paljon tietoa saatavilla päätöksenteon perusteeksi. Näiden ja myös maakohtaisesti kerättyjen tietojen perusteella HPV-rokote on liitetty osaksi kansallista rokotusohjelmaa valtaosassa Länsi-Euroopan maista ja Euroopan ulkopuolella (mm. Australia v. 2007). Asian arviointityö eri maissa on kestänyt keskimäärin 6 12 kk. Skandinavian maista Tanska ja Norja ovat liittäneet HPV-rokotteen osaksi rokotusohjelmaa jo noin kaksi vuotta sitten. Ruotsissa HPV-rokotusohjelma käynnistyy syksyn 2010 aikana. Koska kansallinen rokotusohjelma näyttää viivästyvän Suomessa edelleen merkittävästi, myös Ahvenanmaa on nyt tehnyt asiaa koskevan budjettialoitteen syyskuussa 2010. Alustavien tietojen mukaan Ahvenanmaa käynnistäisi HPV-rokotusohjelman vuoden 2011 aikana. Asian tärkeyden vuoksi Ruotsi myönsi HPVrokotteelle jo vuonna 2008 sairausvakuutuslain mukaisen korvattavuuden 13 17-vuotiaille, jotta mahdollisimman moni ruotsalaisnuori pystyisi hankkimaan rokotteen sairausvakuutuksen mukaisen korvattavuuden kautta ennen HPV-rokotteen implementointia kansalliseen rokotusohjelmaan. Suomessa löydetään joka vuosi nuorien tyttöjen ja naisten keskuudessa useita satoja, ellei tuhansia, HPV:n aiheuttamia turhia pitkittyneitä infektioita tai solumuutoksia, jotka olisi voitu välttää aloittamalla HPV-rokotukset rokotusohjelmassa jo kuluneiden vuosien aikana. Ohjelmapäätöksen viipyessä infektoituneiden määrä kasvaa joka vuosi lisää. HPV:n aiheuttamien tautien suorat kustannukset Suomessa ovat noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Myös yhteiskunnan kannalta vuosittaiset rokotusohjelmaan investoitavien kustannusten aikaansaamat säästöt siirtyvät ohjelmapäätöksen viivästyessä. Jokainen vuoden viive tarkoittaa Suomessa sitä, että noin 30 000 12-vuotiasta tyttöä menettää mahdollisuuden saada suojan syövältä rokotteiden sisältämiä HPV-tyyppejä vastaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin on ryhdytty, jotta HPV-rokote saadaan Suomessa yleiseen rokotusohjelmaan viipymättä? Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2011 Sari Sarkomaa /kok 2
Ministerin vastaus KK 1420/2010 vp Sari Sarkomaa /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1420/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin on ryhdytty, jotta HPV-rokote saadaan Suomessa yleiseen rokotusohjelmaan viipymättä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Papilloomavirus- eli HPV-rokotteeseen kohdistetaan suuria toiveita. Se poikkeaa useimmista muista yleisesti käytetyistä rokotteista siinä, että sen tavoitteena ei ole estää tartuntataudin leviämistä tai sen aiheuttamaa äkillistä sairastumista vaan ehkäistä syövän esiasteita, joita tiettyjen papilloomaviruksen tyyppien aiheuttama pitkittynyt infektio voi saada aikaan. On erittäin tärkeää selvittää, kuinka todennäköisesti HPV-rokotteeseen kohdistetut odotukset tulevat lunastetuiksi ja kuinka paljon terveyshyötyjä yksittäisen rokotteen antamisesta voidaan odottaa nimenomaan Suomen oloissa. Ihmisen papilloomaviruksia tunnetaan yli sata erilaista tyyppiä, joista sukupuoliteitse tarttuvia on kolmisenkymmentä. Näistä puolet eli 15 on niin sanottuja korkean riskin virustyyppejä, jotka voivat johtaa vuosien tai vuosikymmenten kuluessa kohdunkaulan syövän kehittymiseen. Suomessa on kaupallisesti saatavilla kaksi HPV-rokotetta, joista toinen sisältää näistä viidestätoista syöpään altistavista virustyypeistä kahta virustyyppiä (HPV16 ja 18), toinen neljää tyyppiä (HPV6, 11, 16 ja 18). Kumpikin rokote on todettu turvalliseksi ja vasta-aineita synnyttäväksi ja kummankin rokotteen suojateho rokotteen sisältämiä virustyyppejä kohtaan on tutkituissa ikäryhmissä hyvä. Koska nykyisissä rokotevalmisteissa virustyyppejä on valmisteesta riippuen kuitenkin vain kaksi tai neljä, ne kattavat ainoastaan kaksi kolmannesta mahdollisista syöpään altistavista viruksista. Rokottamalla saavutetun suojan ulkopuolelle jää edelleen noin kolmannes syöpään johtavista infektioista. Rokote ei siis missään tapauksessa korvaa kohdunkaulan syövän seulontaa ja siihen liittyviä poliklinikkakäyntejä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Rokote ei myöskään korvaa muiden sukupuoliteitse leviävien tautien ehkäisyn tarvetta. Koska HPV:n aiheuttama tautitaakka johtuu pääosin gynekologisista syövistä, on Suomen tehokas joukkoseulontatoiminta otettava huomioon väestötason rokotuspäätöksiä tehtäessä. Rokote saattaa vaikuttaa houkuttelevalta, mutta syöpiä sillä voidaan ehkäistä aikaisintaan vuosikymmenten kuluttua. Nykyistä joukkoseulontatoimintaa on siis jatkettava, ja rokotetuille nuorten tyttöjen kohorteille on suunniteltava mahdollisesti erilainen joukkoseulontaohjelmansa. Joukkoseulontakustannusten lisäksi yhteisiä varoja käytetään muuhun papa-näytteiden ottoon sekä yksityisessä että julkisessa perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Yhteenlaskettuina erilaiset seulontakulut ja mahdolliset rokotuskulut nostavat kokonaispanostuksen gynekologisten syöpien ehkäisyyn hyvin korkeaksi. On kohtuullista tutkia tämän toiminnan kustannusvaikuttavuus suhteutettuna muuhun terveyden edistämiseksi tehtävään toimintaan. Kansallinen papilloomavirustautien torjuntatyöryhmä asetettiin toukokuussa 2008. Sen tehtävänä on kartoittaa HPV:n aiheuttama tautitaakka Suomessa ja antaa ehdotus parhaista mahdollisista toimenpiteistä sekä kohdunkaulan syövän että HPV-tautitaakan vähentämiseksi. Terveyden ja 3
Ministerin vastaus hyvinvoinnin laitos nimesi työryhmän pohtimaan HPV-tautien torjuntatyötä kokonaisuutena. Sen tehtävä ei siten rajoitu lausunnon antamiseen rokottamiseen liittyvistä erillisistä kysymyksistä kuten siitä, tulisiko HPV-rokote ottaa rokotusohjelmaan, ja jos niin mille ikäryhmälle, pitäisikö myös pojat rokottaa tai kumpaa saatavilla olevaa rokotevalmistetta tulisi priorisoida. Työryhmän oli määrä saada raporttinsa valmiiksi elokuussa 2010, mutta työlle myönnettiin lisäaikaa huhtikuun loppuun 2011 asti. Työtä viivästytti erityisesti tautitaakka-aineistojen keräämiseen vaadittavien moninaisten tutkimus- ja aineistolupien saamisen hitaus. Joka tapauksessa yksityiskohtainen Suomessa toteutettu selvitystyö tuottaa lähiaikoina uutta tutkimus- ja seurantatietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä tietoon perustuvat ehdotukset parhaasta ja kustannusvaikuttavimmasta papilloomavirustautien torjunnasta maassamme. Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 1420/2010 vp Sari Sarkomaa /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1420/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml: Vilka åtgärder har vidtagits för att HPV-vaccinet ska utan dröjsmål inkluderas i det allmänna vaccinationsprogrammet i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det ställs stora förhoppningar på vaccinet mot papillomvirus, dvs. HPV. Vaccinet skiljer sig från de flesta andra allmänt använda vaccin i och med att dess syfte inte är att förhindra spridningen av en smittosam sjukdom eller att förhindra det plötsliga insjuknande en sådan sjukdom orsakar, utan att förebygga sådana förstadier till cancer som den utdragna infektion som vissa typer av papillomvirus orsakar kan leda till. Det är mycket viktigt att reda ut hur sannolikt det är att de förhoppningar som har ställts på vaccinet mot HPV infrias och hur stora hälsofördelar ett enskilt vaccin kan förväntas ha uttryckligen i Finland. Man känner till mer än hundra olika typer av humant papillomvirus, och av dessa sprids ett trettiotal vid könsumgänge. Hälften av dem, dvs. 15, är virus av s.k. högrisktyp som inom loppet av några år eller årtionden kan leda till cancer i livmoderhalsen. I Finland finns det två kommersiellt tillgängliga vaccin mot HPV. Det ena innehåller två virustyper (HPV16 och 18), det andra fyra virustyper (HPV6, 11, 16 och 18) av de 15 virustyper som framkallar cancer. Båda vaccinen har konstaterats vara trygga och ge upphov till antikroppar och har i de undersökta målgrupperna en bra skyddseffekt när det gäller de virustyper som vaccinet innehåller. Eftersom de nuvarande vaccinpreparaten, beroende på preparatet, dock innehåller endast två eller fyra virustyper, täcker de endast två tredjedelar av de virus som eventuellt framkallar cancer. Ungefär en tredjedel av de infektioner som leder till cancer faller alltjämt utanför det skydd som uppnås med vaccinet. Vaccinet kan således under inga omständigheter, vare sig inom den offentliga eller den privata sektorn, ersätta screening för livmoderhalscancer eller poliklinikbesök i samband med screeningen. Vaccinet ersätter inte heller behovet av att skydda sig mot andra sjukdomar som sprids vid könsumgänge. Eftersom den sjukdomsbörda som HPV orsakar i regel beror på gynekologisk cancer, måste Finlands effektiva masscreening beaktas när beslut om vaccinering fattas på befolkningsnivå. Vaccinet kan förefalla lockande, men med hjälp av vaccinet kan cancer förebyggas tidigast om några årtionden. Den nuvarande masscreeningen bör alltså fortsätta, och för de grupper av unga flickor som är vaccinerade bör eventuellt ett annat system för masscreening planeras. Gemensamma medel används förutom till kostnaderna för masscreening även till annan screening (gynekologisk cellprovtagning) inom både den privata och den offentliga primärvården eller inom den specialiserade sjukvården. Sammanräknade medför de olika kostnaderna för screening och de eventuella kostnaderna för vaccination att den totala satsningen för att förebygga gynekologisk cancer blir mycket dyr. Det är skäligt att undersöka kostnadseffektiviteten för denna verksamhet i förhållande till annan hälsofrämjande verksamhet. 5
Ministerns svar En nationell arbetsgrupp för att bekämpa sjukdomar som orsakas av papillomvirus tillsattes i maj 2008. Arbetsgruppen har till uppgift att kartlägga den sjukdomsbörda som HPV orsakar i Finland och ge förslag till bästa möjliga åtgärder för att minska såväl antalet fall av cancer i livmoderhalsen som den sjukdomsbörda som orsakas av HPV. Institutet för hälsa och välfärd utsåg en arbetsgrupp med uppgift att granska arbetet med att bekämpa HPV som helhet. Arbetsgruppens uppgift begränsas sålunda inte till att ge utlåtanden om olika frågor som gäller vaccinationer, t.ex. om vaccinet mot HPV ska införas i vaccinationsprogrammet och till vilken åldersgrupp det i så fall ska ges, om även pojkar borde vaccineras och vilket av de tillgängliga vaccinpreparaten som ska prioriteras. Avsikten var att arbetsgruppens rapport skulle vara färdig i augusti 2010, men arbetsgruppen beviljades förlängd tid till slutet av april 2011. Arbetet fördröjdes särskilt av att det tog lång tid att få alla de undersöknings- och materialtillstånd som krävs för insamlande av material om sjukdomsbördan. Det detaljerade utredningsarbete som utförts i Finland kommer i vilket fall som helst att inom den närmaste framtiden generera ny forsknings- och uppföljningsinformation utifrån vilken förslag som grundar sig på fakta kan läggas fram om det bästa och mest kostnadseffektiva sättet att i Finland bekämpa sjukdomar som orsakas av papillomvirus. Helsingfors den 12 april 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 6