26.1. Itävallan henkisiä virtauksia FM Jussi Tuovinen Tiesitkö tämän Itävallasta? Ma 16.50-18.20 Hgin suomenkielinen työväenopisto Helsinginkatu 26
Mikä Itävalta?
Itävaltalainen kulttuuri Kieli, kansa, kansat? Maantieteellinen rajaus? Ajallinen rajaus? Habsburgien monarkia Itävaltalainen vai saksalainen kulttuuri? Monikielinen ja kansallinen kulttuuripiiri, jossa saksankieli kuitenkin dominoi kulttuurielämää Wien pitkään Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan pääkaupunki 1806 keisarikunta hajosi ja keisari Frans II:sta uuden Itävallan keisarikunnan keisari Frans I
Onko Praha osa Itävaltaa ja sen kulttuuria? Keisari Otto I Suuri valloittaa Böömin keisarikunnalle Böömin herttua Bořivoj perustaa Prahan linnan 870 Böömin herttuakunnan pääkaupunki 870-1198 Böömin kuningaskunnan pääkaupunki 1198-1918 Koko keisarikunnan pääkaupunki 1355 1437 ja 1576-1611 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kaupunki 870-1806 ja Itävallan keisarikunnan kaupunki 1806-1918 Tšekkoslovakian pääkaupunki 1918-1939 ja 1945-1992 Böömin ja Määrin protektoraatin pääkaupunki 1939-1945 Tšekin pääkaupunki 1993 alkaen
Onko Franz Kafka itävaltalainen kirjailija? Franz Anton Kafka (1883-1924) oli 1900-luvun tärkeimpiä saksankielisiä kirjailijoita Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Prahassa, Böömissä, joka oli tuolloin osa Itävalta-Unkaria Suuri osa Kafkan merkittävimmästä tuotannosta julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen Kaksikielinen, saksa kuitenkin tärkeämpi erityisesti kirjoittamisessa Identiteetti juutalainen, prahalainen, böömiläinen, itävaltalainen Luetaan saksankielisen kirjallisuuden piiriin
Rudolf II (1552-1612) Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1576 1612, Unkarin kuningas vuosina 1572 1608, Böömin kuningas 1575 1608/1611 ja Itävallan arkkiherttua 1576 1608 Kuului Habsburgien sukuun Rudolf II:n virheiden sanotaan johtaneen 30-vuotisen sodan syttymiseen, mutta häntä muistetaan myös renessanssin taiteiden suojelijana ja varhaisten luonnontieteiden edistäjänä Myöhemmin erityisesti hänen kiinnostustaan alkemiaan, okkultismiin ja muihin esoterismin muotoihin on sekä ihailtu että paheksuttu
Rudolf II Vertumnuksena Manieristisen tyylisuunnan edustajan Giuseppe Arcimboldon maalaama muotokuva Rudolf II:sta vuodenaikojen ja muutoksen jumala Vertumnuksena kuvattuna noin vuodelta 1590 Rudolfin sanotaan olleen erityisen ihastunut juuri tähän muotokuvaan
Wieniläisklassismi Klassismi käsitteenä viittaa minkä tahansa taide- ja/tai tyylikauden klassisina pidettyjen elementtien ihailuun ja esiintymiseen ko. aikakauden taiteessa Erityisen leimallista klassismi-käsitteen käyttö on taidemusiikissa, jossa sillä tarkoitetaan vallinnutta musiikkityyliä n. 1750 1820 Klassismin loppupuolella musiikkielämän keskus siirtyi Wieniin, jossa ainakin uransa loppupuolella asuivat kaikki kolme merkittävintä aikakauden säveltäjää: Joseph Haydn, Wolfgang Amadeus Mozart ja Ludwig van Beethoven Tämän vuoksi aikakautta nimitetään usein myös wieniläisklassismiksi
Klassismi ja sivistys Termillä klassinen musiikki tarkoitetaan usein koko länsimaisen taidemusiikin perinnettä Tämä johtuu romantiikan aikana syntyneestä ajatuksesta taidemusiikin keskeisten historiallisten teosten kaanonista (taidemusiikin "klassikoista"), jotka aluksi koostuivat pääasiassa keskeisten klassismin ajan säveltäjien teoksista Ajattelu levisi muidenkin taidemuotojen piiriin, jolloin katsottiin, että tietty klassinen ydin on se mittapuu, johon sitten mainitun taiteen muita edustajia ja heidän saavutuksiaan verrataan Klassikoiden hallinta katsottiin keskeiseksi elementiksi sivistynyttä ja hienostunutta elämää
Kuvataiteet Itävallassa Kuvataiteiden puolella Itävalta ei ollut erityisen innovatiivinen, mutta vauras keskushovi ja muut hovit tarjosivat runsaasti työtilaisuuksia arkkitehdeille, kuvanveistäjille ja taidemaalareille Myös kirkko on ollut aina merkittävä kuvataiteen mesenaatti ja tilaaja 1800-luvulta eteenpäin myös vaurastuva porvaristo tarjosi työtilaisuuksia ja tilauksia ainakin pienempimittakaavaisen taiteen parissa Jälleen on varsin vaikea eristää mitään tyypillisiä itävaltalaisia piirteitä aikakausien taiteessa
Sesessionistit Sesessionistit olivat taiteilijaryhmä, joka irrottautui vallalla olevasta taidetyylistä Euroopassa 1900-luvun vaihteessa Suuntauksen pääpaikkoja olivat Wien ja Berliini Ryhmää nimitettiin sesessionisteiksi tai sesessio (secession, sezession) liikkeeksi Nimi tulee latinan 'secede'-sanasta, joka tarkoittaa 'irtautua, erota jostain' Parhaiten tunnettu sesessionistiliike oli Wienin sesessio, joka alkoi 1897 ja johon kuului mm. Gustav Klimt, joka yhdisteli symbolismin teemoja jugendin eli art nouveuataiteen muotokieleen
Klimt ja muut Klimt ja muut erosivat Wienin taiteilijatalosta, jolloin Klimtistä tehtin liikkeen ensimmäinen puheenjohtaja ja Rudolf von Altista kunniapuheenjohtaja Liikkeen lehti sai nimekseen Ver Sacrum (Pyhä kevät) Myös Oskar Kokoschka kuului liikkeeseen Sesessionismin piirteisiin kuului symbolismia, koristeellisuutta, vertauskuvallisuutta ja tunteellisuutta Se oli myös varsin kirjallinen taidesuuntaus, sillä siinä suosittiin taruista ja kirjallisuudesta teemoja ja toisaalta sen teoksia käytettiin usein myös kirjankuvituksena Sesennionismi oli yksi ensimmäisistä moderniin taiteeseen johtaneista taidesuuntauksista
Itävallan kirjallisuus Itävallan kirjallisuus on kehittynyt osana saksankielistä kirjallisuutta Franz Grillparzer (1791-1872) kirjoitti lähinnä kansallisromanttista ja isänmaallista runoutta Arthur Schnitzler (1862-1931) kuului wieniläisen impressionismin keskeisimpiin edustajiin Rainer Maria Rilke (1875-1926) oli ekspressionistisfilosofinen runoilija 1900-luvulla Kirjailija Robert Musil (1880-1942) kuvasi kaksoismonarkian erikoista henkeä Nykykirjailijoista edelleen aktiivinen Elfriede Jelinek sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2004
Franz Grillparzer (1791-1872) Itävaltalainen dramaatikko ja runoilija, joka tuli tunnetuksi muiden muassa näytelmillään Das goldene Vlies (1819) ja König Ottokars Glück und Ende (1825) 1830-luvulla Grillparzer jatkoi uraansa menestyksellä näytelmillä Des Meeres und der Liebe Wellen (1831), Der Traum, ein Leben (1834) ja Tristia ex Ponto (1835) Hän ei kuitenkaan vaivautunut kirjoittamaan enää paljoa sen jälkeen kun näytelmän Weh dem, der lügtin ensiesitys 6.3.1838 jäi vaille suurempaa huomiota
Arthur Schnitzler (1862-1931) Wienin juutalainen Schnitzler työskenteli lääkärinä mutta toimi samalla kirjailijana ja kirjallisuuskriitikkona Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat mm. Hugo von Hofmannsthal, Richard Beer-Hofmann, Felix Salten ja Sigmund Freud Schnitzlerin kaunokirjallinen tuotannossa päähenkilöiden psykologia on keskeisessä asemassa Hän oli kiinnostunut psykoanalyysista ja tarkastelee sen avulla henkilöidensä viettielämää Samalla hän kuvaa hienostuneesti kevytmielistä, dekadenttia suurkaupunkimiljöötä vuosisadanvaihteen Wieniä ja sen vaikutuksia ihmisiin
Yhteiskunnan psykoanalyysi Schnitzler arvostelee teoksissaan keisarillisen Itävallan moraalista tilaa ja nostaen esiin torjuttuja tabuja kuten seksuaalisuuden, kuoleman ja antisemitismin Yhteiskunnan luonne ilmenee henkilöiden sisäisessä monologissa, jonka Schnitzler toi saksankieliseen kirjallisuuteen novellissaan Lieutenant Gustl (1900) Piti myös yksityiskohtaista päiväkirjaa, joka julkaistiin postuumisti vasta vuonna 1981 Schnitzlerin teoksia on sovitettu elokuviksi; ensimmäinen filmatisointi tehtiin jo vuonna 1914 (Liebelei), ja tunnetut ohjaajat ovat hyödyntäneet hänen tuotantoaan kuten Max Ophüls (Liebelei 1933, Der Reigen 1950) ja Stanley Kubrick (Eyes Wide Shut 1999)
Robert (Edler von) Musil (1880-1942) Itävaltalainen kirjailija, jonka pääteos on keskeneräiseksi jäänyt laaja 1300-sivuinen romaani Mies vailla ominaisuuksia (Der Mann ohne Eigenschaften, 1930 1943) Teos kuvaa Musilin Kakaniaksi kutsuman Itävalta-Unkarin ennen 1. maailmansodan syttymistä valmistelemaa "paralleeliaktiota", vastavetoa Saksan keisarin 30- vuotisjuhlille, ja vaikeutta, joka vallitsee suurten ajatusten ja aatteiden sovittamisessa käytännön elämään Musilin muita tunnettuja teoksia ovat romaani Oppilas Törlessin harhapolut (Die Verwirrungen des Zöglings Törless) (1906) sekä novellikokoelma Kolme naista (Drei Frauen) (1924)
Elfriede Jelinek (s. 1946) Itävaltalainen kirjailija, isänsä puolelta juutalaistšekkiläistä syntyperää Sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004 Tuotannon teemoja ovat valta ja alistaminen Opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana Aloitti kirjoittamisen osana toipumisprosessiaan Teoksista ehkä tunnetuin omaelämäkerrallinen romaani Die Klavierspielerin (1983), josta itävaltalainen elokuvaohjaaja Michael Haneke ohjasi elokuvan Pianonopettaja (2001)
Michael Haneke (s.1942) Itävaltalainen elokuvaohjaaja, jonka tunnettuja elokuvia ovat keskiluokan arjen väkivaltaista katkeamista kuvaava Funny Games, yhteiskunnan tabuihin pureutuva Kätketty sekä Elfriede Jelinekin teoksen pohjalta valmistunut elokuva Pianonopettaja On työskennellyt niin teatterin, television kuin elokuvienkin parissa On voittanut useita kansainvälisiä elokuvapalkintoja mm. Cannes in arvostetuilla elokuvafestivaaleilla useampaan kertaankin
Itävallan tiede-elämää Kolme itävaltalaista fyysikkoa on saanut Nobel-palkinnon: Erwin Schrödinger, Victor F. Hess ja Wolfgang Pauli Veriryhmien keksijän Karl Landsteinerin lisäksi kuusi muuta lääketieteilijää ja neljä kemistiä on palkittu Nobelilla Filosofialle Itävalta on antanut mm. Ludwig Wittgensteinin, Wienin piirin ja näitä kritisoineen Karl Popperin Maan tunnetuin matemaatikko on ollut loogikko Kurt Gödel Ihmistieteiden alalla eittämättä tunnetuin itävaltalainen on psykoanalyysin isä Sigmund Freud Itävallassa ovat syntyneet taloustieteilijät Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek
Erwin Schrödinger (1887-1961) Itävaltalainen fyysikko, joka oli kuuluisa työstään kvanttimekaniikan kehittämisessä, varsinkin Schrödingerin yhtälöstä, josta hänelle myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto vuonna 1933 Esitti myös niin kutsutun Schrödingerin kissa - ajatuskokeen, joka pyrkii tuomaan esiin kvanttimekaniikan teorian vajavaisuuden todellisuuden kuvaamisessa Vaikkei ollut juutalainen vastusti Hitlerin juutalaisvainoja ja muutti ensin pois Saksasta ja Itävallankin tultua liitetyksi Saksaan 1938 pakeni maasta palaten sinne takaisin vasta eläkevuosikseen 1956
Schrödingerin kissa Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, joka yrittää kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin Ajatuskokeen idea on: Suljetussa laatikossa on kissa, ja laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta Koe on järjestetty niin, että 50 % todennäköisyydellä ydin hajoaa tunnin sisällä Jos ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, mistä syystä kissa kuolee Kuitenkin kun laatikko sitten avataan, nähdään vain joko hajonnut ydin / kuollut kissa tai hajoamaton ydin / elävä kissa Kysymys kuuluu: milloin systeemi lakkaa olemasta näiden kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä?
Kuollut vai elävä kissa? Kokeen tarkoituksena on osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin aaltofunktio romahtaa ja kissa kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin Schrödinger ei tarkoittanut kokeella, että kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti, vaan oli ennemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen, eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai hajoamaton
Karl Landsteiner (1868-1943) Itävaltalainen biologi ja fyysikko, joka tunnetaan parhaiten veriryhmien löytämisestä vuonna 1900 ja niiden nimeämisestä seuraavana vuonna Hän nimesi ryhmät kirjaimilla A, B ja C, mutta nykyään ne tunnetaan kirjaimilla A, B ja O Löytönsä johdosta Landsteiner palkittiin 10. joulukuuta 1930 Nobelin lääketieteen palkinnolla Kun 1. maailmansota alkoi hän muutti perheineen puolueettomaan Hollantiin Vuonna 1923 hän sai töitä Rockefeller-säätiön instituutista New Yorkista, ja hän asuikin USA:ssa koko loppuelämänsä saaden Yhdysvaltain kansalaisuuden
Wienin piiri Wienin piiri (saks. der Wiener Kreis) oli 1920 1940- luvulla kokoontunut joukko filosofeja ja tieteentekijöitä, jotka edustivat loogista empirismiä ja muodostivat erään ajan merkittävimmistä filosofisista suuntauksista ja koulukunnista Piirin perustajan Moritz Schlickin lisäksi piiriin kuuluivat muiden muassa Rudolf Carnap, Herbert Feigl, Philipp Frank, Kurt Gödel, Hans Hahn, Victor Kraft, Karl Menger, Otto Neurath ja Friedrich Waismann Piirin vaikutukseen kuului muun muassa suomalainen Eino Kaila Piiri kokoontui nimensä mukaisesti Wienissä
Looginen analyysi ja positivismi Piirin jäsenillä oli enimmäkseen yhtäläinen asenne filosofiaa kohtaan: sitä luonnehtivat käsitys, että tietoa voi saada vain kokemuksen kautta, ja että paras menetelmä ratkaista filosofisia ongelmia oli symbolista logiikkaa hyödyntävä looginen analyysi Piiri tunnetaan arvostelevasta suhtautumisestaan Immanuel Kantin filosofiaa ja vastustavasta asenteesta metafysiikkaa kohtaan Yhdistettynä perinteiseen positivismiin loogisesta analyysista kehittyi loogisena positivismina tunnettu filosofinen liike
Looginen empirismi Looginen empirismi on filosofian suuntaus, jonka mukaan todellisuutta koskevan tiedon tulee perustua kokemukseen ja havaintoihin Loogisen empirismin pääväite on, että ei ole olemassa synteettisiä apriorisia totuuksia Wienin piirin mukaan matematiikan ja logiikan tieto on analyyttista apriorista tietoa eli käsitteiden määritelmiin perustuvaa ja kokemuksesta riippumatonta Nämä väitteet ovat puhtaasti käsitteellisiä, ja siten niiden pätevyys on käsiteanalyysin keinoin selvitettävissä Kaikki muu tieto oli synteettistä aposteriorista tietoa eli pääteltävissä vasta kokemuksen perusteella
Moritz Schlick (1882-1936) Saksalaissyntyinen lähinnä Wienissä vaikuttanut filosofi, joka tunnetaan loogisen empirismin kehittäjänä ja Wienin piirin keskushenkilönä Looginen empirismi liittyi positivistiseen perinteeseen, jonka oli perustanut Auguste Comte Filosofian tuli olla tieteen kielen arvostelua Maailmankäsityksen tuli olla tieteellinen, painottaen järkeä ja tiedettä, vastustaen metafyysisiä hahmotteluja Tieteellisen tiedon on perustuttava kokemukseen Tiedon on oltava verifioitavissa, eli todistettavissa oikeaksi tai vääräksi, muuten se on tieteellisessä mielessä sisällöltään merkityksetöntä
Rudolf Carnap (1891-1970) Saksalaissyntyinen filosofi, joka oli Wienin piirin tunnetuimpia jäseniä saatuaan viran Wienin yliopistosta 1926 Vuonna 1928 Carnap julkaisi teoksen Der logische Aufbau der Welt, jossa hän käsitteli tieteellisen tietämyksen empirististä rekonstruktiota Vuonna 1929 hän julkaisi matemaattisen logiikan oppaan Abriss der Logistik ja vuonna 1930 Carnap ja Hans Reichenbach perustivat filosofisen aikakauslehden, Erkenttniksen Suvaitsevuusperiaate on Carnapin tunnettu filosofinen periaate
Herbert Feigl (1902-1988) Itävaltalainen filosofi ja Wienin piirin aktiivijäsen, joka Moritz Schlickin ja Friedrich Waismannin ohella oli yksi harvoja piirin jäseniä, joka kävi laajoja keskusteluja Ludwig Wittgensteinin ja Karl Popperin kanssa Vuonna 1931 Feigl esitti, että looginen positivismi tulisi nimetä uudelleen loogiseksi empirismiksi, koska hän katsoi aikansa tieteenfilosofialla ja vanhemmalla positivistisella liikkeellä olleen tiettyjä eroja Uskoi, että empirismi on ainoa kokeelliselle tieteelle tarkoituksenmukainen filosofia Vietti loppuelämänsä USA:ssa ja vaikutti siellä Iowan ja Minnesotan yliopistoissa
Kurt (Friedrich) Gödel (1906-1978) Itävaltalais-amerikkalainen matemaatikko ja filosofi, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä loogikoista ja jota kuvattu suurimmaksi loogikoksi Aristoteleen jälkeen Laajimmin hänet tunnettaneen epätäydellisyyslauseestaan, joka mullisti matematiikan tutkimuksen ja jolla on ollut vaikutusta myös luonnontieteisiin ja filosofiaan Gödelin työn merkitys tunnustetaan niin tietotekniikan, tekoälytutkimuksen kuin kosmologiankin piireissä Gödel ei julkaissut kovinkaan monta tieteellistä työtä, mutta hänen harvat julkaisunsa olivat erityisen merkityksellisiä varsinkin matematiikan alalla
Gödelin epätäydellisyyslause Gödelin epätäydellisyyslauseet ovat Kurt Gödelin vuonna 1931 todistamat kaksi lausetta Epätäydellisyyslauseen mukaan lukuteorian sisältävä aksiomaattinen järjestelmä on epätäydellinen sillä aina on tosia lauseita, joita ei voi todistaa järjestelmän sisäisillä menetelmillä Nämä lauseet tulkitaan usein osoitukseksi siitä, että vastaus Hilbertin toiseen ongelmaan on kielteinen: ei ole olemassa "matematiikan perustaa", täydellistä ja konsistenttia aksiomaattista järjestelmää, joka yksin kattaisi kaiken matematiikan
Epätäydellisyyslauseiden sisältö Gödelin 1. epätäydellisyyslause sanoo, että mikään ristiriidaton aksioomajärjestelmä T, jonka kaikki todet lauseet voidaan luetella jollakin "tehokkaalla menetelmällä" (olennaisesti: "tietokoneohjelmalla"), ei pysty todistamaan kaikkia tosiasioita luonnollisista luvuista Siis osa järjestelmän tosista lauseista ei ole todistettavissa järjestelmän sisältä, vaan siihen vaaditaan jotain toista järjestelmää Gödelin 2. epätäydellisyyslause osoittaa, että jos jokin ristiriidaton aksioomajärjestelmä pystyy todistamaan tietyt perusasiat luonnollisista luvuista, se ei pysty todistamaan kyseisen aksioomajärjestelmän täydellisyyttä
Otto Neurath (1882-1945) Itävaltalainen tieteenfilosofi, sosiologi, kansantaloustieteilijä ja yksi Wienin piirin johtohahmoista, ennen kuin joutui jättämään kotimaansa ja muuttamaan Isoon-Britanniaan Kritisoi vahvasti metafysiikkaa ja katsoi, että kaikki mielekkäät väitteet tuli pystyä palauttamaan fysikaalisiksi väitteiksi, jotka puhuvat havaittavista ominaisuuksista Perusti Wieniin yhteiskunnan ja talouden museon, Gesellschafts- und Wirtschaftsmuseum, jossa hän 1925 alkaen kehitti kuvallisen viestinnän menetelmää, jota myöhemmin nimettiin Isotypeksi, International System Of Typographic Picture Education
Friedrich Waismann (1896-1959) Itävaltalainen matemaatikko, fyysikko ja filosofi, joka tunnetaan yhtenä loogisen positivismin pääteoreetikoista Vuosien 1927 ja 1936 välisenä aikana Waismann kävi laajoja keskusteluja Ludwig Wittgensteinin kanssa matematiikan filosofiasta ja kielifilosofiasta Nämä keskustelut julkaistiin teoksessa Ludwig Wittgenstein and the Vienna Circle (1979) Teoksessa Introduction to Mathematical Thinking: The Formation of Concepts in Modern Mathematics (1936) Waismann esitti, että matemaattiset totuudet ovat totta vain tavan vuoksi, ei välttämättöminä (tai todennettavina) totuuksina
Ludwig Wittgenstein (1889-1951) Itävaltalais-englantilainen filosofi, joka vaikutti 1900- luvun alkupuolella loogiseen empirismiin ja analyyttisen filosofian syntyyn Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen, jolloin varhaiskausi edustaa tiukkaa loogista positivismia kun taas myöhäisempi kausi on tälle monin tavoin vastakkaista kielen moninaisuuteen perustuvaa relativistisempaa filosofiaa Molemmilla suuntauksilla on edelleen kannattajansa, jotka haluavat usein omia Wittgensteinin maineen itselleen
Tractatus logico-philosophicus Wittgenstein ilmoittautui heti ensimmäisen maailmansodan puhjettua vapaaehtoiseksi Itävalta-Unkarin armeijaan, toisin kuin ystävänsä pasifisti Bertrand Russell Sodan aikana hän kirjoitti maineikkaimman teoksensa Tractatus logico-philosophicuksen eli Loogis-filosofisen tutkielman, joka pohjaa käsitykseen kielestä, jonka mukaan mielekkäät lauseet ovat maailman asiantilojen kuvia Lauseet sanovat aina maailman olioiden olevan tavalla tai toisella, ja maailma voi joko vastata lausetta tai olla vastaamatta Tractatuksessa Wittgenstein pohtii logiikan näkökulmasta kielen ja maailman välisen yhteyden edellytyksiä
Wittgensteinin myöhempi filosofia Saatuaan Tractatuksen valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset ja päätti jättää filosofian ja ryhtyä opettajaksi Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen hän huomasi tehneensä Tractatuksessa useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin Tärkein hänen myöhäiskautensa teos on Filosofisia tutkimuksia, jossa hän tutkii kieltä monipuolisemmin ja toteaa, että sillä on paljon muitakin funktioita kuin vain totuusarvojen määrääminen kuten hän oli aiemmin esittänyt Teoksessaan hän esittää tunnetut kielipelin ja yksityisen kielen käsitteet, joilla on ollut merkittävä vaikutus myöhemmän kielifilosofian kehityksessä
Karl Popper (1902-1994) Itävaltalais-brittiläinen tieteenfilosofi, jonka näkemyksiä pidetään eräinä vaikutusvaltaisimmista myös 1900-luvun yhteiskuntafilosofiaan Hänen suurin saavutuksensa tieteenfilosofian saralla oli falsifioinnin painottaminen induktivismin sijaan tieteellisten teorioiden todellisena tunnusmerkkinä Popper vaikutti merkittävästi analyyttisen filosofian kehitykseen Hänen tietoteoreettinen kantansa on instrumentalistinen, vaikka sen pohjana onkin vahva tieteellinen realismi
Sigmund Freud (1856-1939) Itävaltalainen lääkäri ja tutkija, joka tunnetaan ennen kaikkea psykoanalyysin kehittäjänä Sitä kautta hänellä on ollut suuri vaikutus koko psykologian alalla, ja psykoanalyysi on vaikuttanut monien eri psykoterapian muotojen kehitykseen Freudin vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin on ollut huomattava Psykoanalyysi ei enää juurikaan osa virallista psykologiaa tai muutakaan tiedettä, mutta sillä on ollut oma merkittävä kulttuurihistoriallinen vaikutuksensa
Psykoanalyysi Psykologian tieteenalaan kuuluva teoria, jota alkoi kehittää wieniläinen neurologi Sigmund Freud 1900- luvun alussa Psykoanalyysi perustuu persoonallisuusteoriaan, joka tarkastelee erityisesti ihmisen tiedostamatonta (saks. das Unbewusste) eli ei-tietoisia psyykkisiä prosesseja ja jossa varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsuuden kokemusten merkitystä ihmisen kehitykselle pidetään tärkeänä Psykoanalyysiin pohjautuvat myös useat syvyyspsykologian koulukunnat Sanaa psykoanalyysi käytetään myös viittaamaan psykoanalyyttiseen psykoterapiaan
Itävaltalainen taloustiede Uusklassista taloustiedettä lähellä oleva koulukunta, joka kuitenkin uusklassismista poiketen korostaa hyödyn subjektiivisuutta, markkinoiden toiminnan epävarmuutta, yrittäjyyden riskejä, sääntelyn toimimattomuutta ja rahajärjestelmän epäneutraaliutta suhteessa kansantalouteen Koulukunta oli tärkeä osa taloustieteen kehitystä tuoden mm. marginaalisuureet 1800-luvulla Nykyisellään teoriaa pidetään varsin kiistanalaisena, mutta sen painotuksella tuottavuuden luovaan osuuteen ja kritiikillä uusklassisen talousteorian käyttäytymistieteellisiä teorioita kohtaan on ollut merkittävä vaikutus taloustieteen kehitykseen