Liite 5 Otteita "KOLME TEHDASTA - YKSI KUNTA Kuusankosken kaavoitus- ja rakennusperintö" -teoksesta SEURAKUNTA RAKENTAA Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan asukkaiden pitkiä kirkkomatkoja helpotettiin ennen Kuusankosken seurakunnan perustamista sillä, että Valkealan ja Iitin papit kävivät tehdasseudulla pitämässä jumalanpalveluksia ja toimittamassa kasteita, kirkotuksia, vihkimisiä ja siunauksia sekä vierailivat sairaiden luona. Jumalanpalveluksia pidettiin Kymintehtaalla vuodesta 1883 kerran kuussa yhtiön perustamassa kansakoulussa. Isokoulun valmistuttua vuonna 1897, sen salia alettiin käyttää tilapäisenä kirkkona. Kuusaalla järjestettiin vastaavasti jumalanpalveluksia ns. Walkaman koulussa ja vuodesta 1912 lähtien Kuusankosken seuratalolla. Voikkaalla jumalanpalveluksia pidettiin satunnaisesti Yrjönojan koululla ja vuodesta 1913 säännöllisesti palokunnantalolla. Ensimmäisen vetoomuksen oman papin palkkaamiseksi Kuusankoskelle teki joukko Kymin, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaiden työntekijöitä jo vuonna 1905. Vasta vuonna 1912 uudistettu vetoomus johti tulokseen. Kymiyhtiö sopi silloin Valkealan ja Iitin pappien kanssa jumalanpalvelusten pidosta kussakin tehdasyhdyskunnassa kerran kuussa. Näin asia saatiin säännölliselle tolalle. Kyseessä oli kuitenkin vain välietappi. Lopputavoitteena oli oman seurakunnan perustaminen paikkakunnalle. Kysymys oli askarruttanut Kymiyhtiön johtoa aina vuoden 1904 fuusiosta saakka. Asioita hankaloitti tässäkin asiassa se, että tehdasyhdyskunnat sijaitsivat kahden kunnan, kahden läänin ja kahden tuomiokapitulin alueella. Vasta Gösta Björkenheimin astuttua yhtiön johtoon vuonna 1913 hanke sai vauhtia. Kymiyhtiö anoi vuonna 1914 Porvoon ja Savonlinnan tuomiokapituleilta, että Kuusaanniemen ja Kyöperilän kylät erotettaisiin Iitin seurakunnasta omaksi Kuusankosken seurakunnaksi, jonka maille se oli varannut paikat kirkolle, hautausmaalle ja kirkkoherran pappilalle. Valkealasta seurakuntaan liitettäisiin Voikkaan ja Kymintehtaan teollisuusalueet. Savonlinnan tuomiokapitulin vastustavan kannan vuoksi asian käsittely pitkittyi. Kysymys ratkesi lopulta senaatin 28.6.1917 tekemällä päätöksellä, jonka mukaan uuteen seurakuntaan liitettäisiin Iitistä Kuusaanniemen, Kyöperilän ja Maunukselan kylät sekä Valkealasta Ruotsulan ja Mattilan kylät sekä osa Hirvelän kylästä, jonne oli syntynyt tehtaalaisasutusta. Valtioneuvosto myönsi luvan Kuusankosken seurakunnan väliaikaisen toiminnan aloittamiselle 1.5.1919. Omaa kirkkoa ei seurakunnalla alkuun ollut, vaan jumalanpalveluksia järjestettiin Kymiyhtiön seuratalossa, joka muutettiin tilapäiseksi kirkoksi arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitelmien mukaan. Tämä aiheutti ketjureaktion, joka muutti rakenteilla olevan ammattikoulun suunnitelmia siten, että siitä tehtiin tilapäinen seuratalo, ja ammattikoulu joutui toimimaan useissa tilapäisissä paikoissa. Uuden seurakunnan ensimmäinen rakennushanke oli kirkkoherran pappila, joka valmistui Kymijoen rantatontille Maunukselaan vuonna 1922. Seuraavaksi rakennettiin Voikkaan seurakuntatalo vuonna 1925. Kuusankosken kirkko valmistui vuonna 1929, jolloin ammattikouluhankekin pääsi etenemään. KIRKKOHERRAN PAPPILA Tilapäisen kirkon järjestämisen jälkeen Kuusankosken seurakunnan ensimmäisiä rakennustehtäviä oli pappilan rakentaminen, mikä oli kirkkoherran viran vakinaistamisen edellytys. Sitä varten seurakunta osti vuonna 1920 Kauppilan tilan Maunukselan kylästä Kymijoen rannalta (kuva 1). Pappilan ja sen talousrakennukset suunnitteli Kymiyhtiön rakennusmestari Wolmar Forsberg. Urakoitsijaksi valittiin Kymiyhtiö, joka kirkkovaltuuston luvalla teetti muutoksia suunnitelmiin arkkitehti Bertel Liljequistilla. Pappilassa käytettiin samanlaista pystylankkurakennetta kuin Itä-Naukion työläistaloissa. Vuonna 1923 valmistunut 13 huoneen pappila oheisrakennuksineen tuli maksamaan Kymiyhtiölle enemmän kuin seurakunta urakkasopimuksen perusteella niistä maksoi. Kokonaisuuteen kuului alun perin puinen ja kivinen navetta, rehuvarasto, vaja sekä Liljequistin suunnittelema aitta ja kellari. Nämä rakennukset on purettu (kuva 2). Pappilan päärakennus on pääosin säilynyt alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1934 rakennuksen itäpäätyyn tehtiin kirkkoherranviraston sisäänkäyntiä ja toimituskappelia koskenut muutos rakennusmestari Jalmari Alénin suunnitelmien mukaan. Vuonna 1971 kirkkoherran virka-asunto siirtyi kerrostaloon, ja pappila
muutettiin lasten ja nuorten kerhotiloiksi. Kirkkoherranvirasto sijaitsi rakennuksessa vuoteen 1980, jolloin uusi seurakuntakeskus valmistui vanhan viereen Valtakadun varrelle. Kerhotilat siirrettiin uuteen rakennukseen, ja Pappila peruskorjattiin uudelleen kirkkoherran asunnoksi, jona se toimi vuosina 1983-1992. Tässä yhteydessä uusittiin itäpäädyn sisäänkäynti arkkitehti Anssi Junkkarin suunnitelmien mukaan. Pienempiä sisustusremontteja rakennukseen on tehty kirkkoherrojen vaihtumisen yhteydessä. Vuoden 1992 jälkeen pappila oli vuokralla. Nykyään rakennus on yksityisomistuksessa ja käynyt läpi mittavia korjauksia, joissa on mm. uusittu lahonneita puurakenteita. Kuusankosken pappila sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Kymijoen pohjoisrannalla nykyisestä Kuusankosken keskustasta länteen. Rakennusta ympäröi korkean kuusiaidan rajaama puistomainen tontti. Päärakennus on puhdaspiirteisen klassistinen, terävän taitekaton suojaama pystyrimavuorattu puurakennus. Joen puoleisen julkisivun symmetrian murtaa viisitahoinen lasikuisti, josta on käynti luonnonkivimuurin ja puukaiteen rajaamalle terassille. Väritys on klassisen kellertävä, valkoisin listoituksin. Kate on punatiiltä. (kuva 3). Ikkunat ovat aikakauteen kuuluvat kuusiruutuiset. Sirot sivuvuorilaudat on uritettu antiikin pylväsaihetta mukaillen. Yksinkertaista otsapalkkia koristaa kapea timanttineljäkkään muotoinen peili (kuvat 4, 5 ja 6). Päärakennuksen hahmo epäsymmetrisine erkkereineen ja terävine taitekattoineen muistuttaa hieman Erik Gunnar Asplundin Koskenrannan Villa Ruthsia varten laatimia alkuperäissuunnitelmia vuodelta 1913. Yksityiskohdat ja koristelu ovat sukua Liljequistin 1920-luvun töille, esim. Pilkan koululle. KUVA 1 Seurakunnan ostaman Kauppilan tilan sijainti ilmasta käsin (ilmakuva 2014)
KUVA 2 Viistokuva 1930-luvulta, jossa näkyvät vielä navetta sekä muut piharakennukset KUVA 3 Pappilan päärakennus nykyisessä ulkoasussaan joelle päin
KUVA 4 Sivuvuorilautojen muotoja päärakennuksen joen puoleisella julkisivulla
KUVA 5 Päärakennuksen itäpääty