MOOTTORIKELKKAILUREITISTÖN PERUSTAMINEN KESKISUOMALAINEN MALLI

1 MOOTTORIKELKKAILUREITISTÖN PERUSTAMINEN KESKISUOMALAINEN MALLI KESKI-SUOMEN LIITTO HORONJÄRVI KY / ILKKA MANKONEN 28.5.2003 KESKI-SUOMEN LIITTO, Julkaisu B 124, ISBN 951-594-200-4; ISBN 951-594-201-2 sähk.versio; ISSN 0788-7043

2 Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 40100 Jyväskylä Puhelin (014) 652 200 Telekopio (014) 652 277 Yhteydet Kotisivu: www.keskisuomi.fi Yhteydet henkilökuntaan: etunimi.sukunimi@keskisuomi.fi Julkaisu B 124 ISBN 951-594-200-4 ISBN 951-594-201-2 sähköinen versio ISSN 0788-7043 Julkaisun avainsanat Keski-Suomi Maakuntakaava Moottorikelkkailu Kannen kuva Keski-Suomen liiton kuva-arkisto Kuvaaja Keijo Penttinen Painosmäärä: 70 kpl

1 ESIPUHE Moottorikelkkareittien toteuttaminen on yksi konkreettinen keino edistää maakunnan yritys- ja elinkeinotoimintaa sekä parantaa talvimatkailupalveluita. Tehtyjen selvitysten ja yrityskyselyiden perusteella moottorikelkkailulla on erittäin suuri talousvaikutus matkailuyrityksille ja laajasti myös muulle yritystoiminnalle. Samalla harrastuskelkkailumahdollisuudet paranevat ja kelkkailu ohjautuu asianmukaisille kelkkareiteille toiminnan aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Se on myös toimintaa ohjaavan maastoliikennelain tarkoitus. Keskisuomalaisten kunnanjohtajien 4.6.2002 tekemän aloitteen perusteella Keski-Suomen liitto kutsui koolle moottorikelkkailun asianosaisia keskustelemaan mahdollisuudesta luoda Keski- Suomeen tarpeeseen perustuvan laajuinen maastoliikennelain tarkoittama moottorikelkkailureitistö. Keskustelutilaisuus pidettiin 18.6.2002. Siinä ensivaiheen välitavoitteeksi esitettiin tehtäväksi selvitys keskisuomalaisesta kelkkareittien toteutusmallista, johon eri osapuolet voivat sitoutua. Tämä raportti on tuon aloitteen seurauksena syntynyt. Tarkoituksena oli koota yksiin kansiin rahoitusmahdollisuudet eri toteutusvaiheisiin, juridiikkaa sekä periaatteet suunnittelulle, rakentamiselle, ylläpidolle ja korvauksille. Selvitystä esiteltiin kunnanjohtajakokouksissa sekä maakuntahallitukselle. Raportti oli lisäksi lukuisilla osapuolilla kommentoitavana. Palautemenettelyn ja esittelyiden avulla rahoittaja- ja toteuttajaosapuolten toivottiin sitoutuvan asiaan niin, että maastoliikennelain mukaisen kelkkailureitistön toteuttaminen käynnistyy. Samalla eri puolilla Keski-Suomea valmisteltavat kelkkailureittihankkeet saavat paremmat rahoitusmahdollisuudet ja yhtenäisen toteutustavan. Keskisuomalainen malli on eräänlainen reitittämishankkeita ohjaava ohjelmasopimus. Raportista saatujen palautteiden ja lausuntojen tiivistelmä on julkaisun liitteenä. Selvitystyö rahoitettiin Keski-Suomen liiton alueidenkäytön suunnittelumäärärahoilla ja työtä ohjasi Keski-Suomen liiton, Keski-Suomen TE -keskuksen, Keski-Suomen ympäristökeskuksen ja moottorikelkkailijoiden edustajista koostuva nelihenkinen työryhmä: Jaakko Ryymin, suunnittelija. Keski-Suomen TE-keskus Seppo Korhonen. Keski-Suomen Lumikelkkakerhot ry Merja Tissari, suunnitteluinsinööri. Keski-Suomen ympäristökeskus Jarmo Koskinen, pj., maakuntainsinööri. Keski-Suomen liitto Selvityksen laatijana toimi Ilkka Mankonen, Horonjärvi Ky, Saarijärvi Osin tämän selvityksen ansiota on, että Keski-Suomen liiton toimeksiannosta ja rahoituksella on kevättalvella 2003 käynnistynyt suunnitellun runkoreitistön luontoselvitys. Jyväskylässä 28.5.2003 Jarmo Koskinen Työryhmän puheenjohtaja Maakuntainsinööri

2 MOOTTORIKELKKAILUREITISTÖN PERUSTAMINEN - KESKISUOMALAINEN MALLI SISÄLTÖ sivu ESIPUHE 1 SISÄLTÖ 2 1. Johdanto 3 2. Moottorikelkkailun merkitys harrastajien ja yritysten liiketoiminnan kannalta 4 3. Moottorikelkkailureitistön tarve, mitoitus ja toteuttamisjärjestys 6 4. Maastoliikennelain määräyksiä sekä reittisuunnittelun vaatimuksista 8 5. Käyttöoikeuden hankkiminen maapohjaan ja hinnoittelu 10 6. Toteuttamisen ja ylläpidon järjestämisen periaatteet 10 7. Kustannusarvio 11 8. Rahoitusmahdollisuuksia 13 9. Moottorikelkkailureittien perustaminen - keskisuomalainen malli 15 LIITTEET: 1) Maastoliikennelain mukainen menettely moottorikelkkailureittien perustamiseksi 2) Luonnos esitykseksi kelkkareittiverkon runkoreitiksi 3) Saatujen palautteiden ja lausuntojen tiivistelmä

3 MOOTTORIKELKKAILUREITISTÖN PERUSTAMINEN - KESKISUOMALAINEN MALLI 1. Johdanto Keski-Suomen matkailuelinkeinon strategiassa vuosille 2002-2006, samoin kuin Pohjoisen Keski-Suomen kehittämis- ja toimenpideohjelmassa, molemmissa yhdeksi perustavoitteeksi on kirjattu moottorikelkkailureitistön toteuttaminen, kuin myös, että ulkoilureittien toteuttaminen kytketään tähän kelkkailureitistön toteuttamiseen. Valtakunnallisesti ajatellen Keski-Suomen kelkkareittien kehittäminen on linjassa Ympäristöministeriön / Suomen ympäristö, raportti n:o 535 kanssa (ohjelma luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi). Siinä luontomatkailun kehittämisen keskeisiin toimenpide-ehdotuksiin on kirjattu moottorikelkkareittien ylläpidon rahoituksen järjestäminen ja reitistöjen kehittämisen edistäminen. Raportin yhtenä tavoitteena on, että luontomatkailuun liittyvien työpaikkojen nykyinen (v. 2000) määrä 32.000 tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2010 mennessä. Keski-Suomessa on lähes 2000 km epävirallisia moottorikelkkauria, mutta maastoliikennelain mukaisia reittejä ei laisinkaan. Ympäristöministeriö on esittänyt virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämisohjelmassaan, että moottorikelkkailijoilta tultaisiin perimään käyttömaksua, joka palaute taan virallisten kelkkareittien ylläpidon rahoitustukena. Keski-Suomen uraverkosto jäisi epävirallisen luonteensa vuoksi tämän tuen ulkopuolelle. Epävirallisina ja osin lyhytkestoisiin sopimuksiin perustuvina urat ovat olleet alttiina sijaintipaikkamuutoksille ja katkoksille. Se on hankaloittanut matkailuyrittäjien markkinointityötä eikä merkittäviin kehittämistoimiin siitä syystä ole ollut halukkuutta. Pohjois-Savossa toimiva Nilsiän Tahkovuori on juuri saanut Vuoden kehittyvä kotimainen matkailukohde -palkinnon. Tahkovuorellakin moottorikelkkailutoiminnan liikevaihto on jo suurempi kuin laskettelurinnetoiminnan. Moottorikelkkailu on yksi merkittävimmistä matkailuelinkeinotoimintaan liittyvistä aktiviteettimuodoista koko valtakunnassa. Kun on kyse matkailun kehittämistoimista talvikautena Keski-Suomessa, tätä seikkaa ei voi jättää huomioimatta. Tämä selvitys edistää osaltaan maastoliikennelain mukaisten moottorikelkkailureittien toteuttamista. Olemassa olevista tietolähteistä, kelkkakerhoilta, laki- ja asetusteksteistä, viranomaisohjeista, aiemmin tehdyistä moottorikelkkailua koskevista selvityksistä ja suunnitelmista koottiin keskeisimmät kelkkareitistön toteuttamisperiaatteet. Rahoitusavustusta myöntäviltä osapuolilta ja viranomaisilta saatiin tiedot suunnittelua, rakentamista, ylläpitoa ja maanomistajakorvauksia koskevista rahoitusmahdollisuuksista ja -periaatteista. Näiden tietojen kokoaminen yhteen toimii maakunnallisena koordinaationa, jolla saavutettavia hyötyjä eri osapuolille ovat mm.: - Vältetään hankkeiden tukirahoituksen hajaantuminen useaan pieneen osaan. Samalla rahoituksen käyttö tehostuu hankehallinnoinnin osuuden pienentyessä.

4 - Tukirahoituksen kohdistaminen eri hankkeille ja niiden eri toteutusvaiheisiin on yhdenmukaista. - Varmistetaan rahoituksen pitkäkestoinen vaikuttavuus, koska päästään pysyvämpiin reittiratkaisuihin. - Reitistön suunnittelussa otetaan huomioon eri osapuolten tarpeet: elinkeinojen tukeminen, maanomistajien tasapuolinen kohtelu, luonto- ja ympäristöarvojen turvaaminen, kelkkailijoiden tarpeet ja kiinnostuksen kohteet, muiden maastossa liikkuvien tarpeiden yhteensovittaminen (mm. vaeltajat, hiihtäjät, ratsastajat ja pyöräilijät). - Runkoreitit voidaan myös sisällyttää kuntien kaavoihin sekä maakuntakaavaan. - Kelkkareittien suunnittelu ja perustaminen tapahtuu ylikunnallisina kokonaisuuksina ja ylimaakunnalliset tarpeet huomioiden. 2. Moottorikelkkailun merkitys harrastajien ja yritysten liiketoiminnan kannalta Kelkkoja Keski-Suomessa on rekisteröityjä moottorikelkkoja Ajoneuvohallintokeskuksen rekisteritietojen mukaan (30.6.2002) 5.464 kpl. Ympäröivissä maakunnissa (Pohjois- ja Etelä-Savo, Päijät-Häme, Pirkanmaa ja Pohjanmaa) rekisteröityjä kelkkoja on 27.065 kpl ja koko maassa rekisterissä olevien kelkkojen määrä on 94.337 kpl. Suurin osa Suomessa myydyistä moottorikelkoista on retkikelkkamallisia. Kelkalla voi tällöin samanaikaisesti matkustaa kaksi henkilöä ja lisäksi sillä voidaan vetää rekeä, jolloin suurempikin henkilömäärä voi liikkua samanaikaisesti. Käyttäjämääriä ajatellen tulee huomioida, että käyttäjiä on enemmän kuin mitä on rekisteritilaston osoittama kelkkamäärä. Järjestäytyneitä harrastajia Keski-Suomessa toimii 10 rekisteröityä moottorikelkkakerhoa, joiden yhteinen jäsenmäärä on 1466 henkilöä. Keski-Suomessa olevat moottorikelkkakerhot kotipaikkakunnittain sekä niiden jäsenmäärät: 1. Ala-Keiteleen Kelkkailijat Ry, Äänekoski 250 2. Joutsan Seudun Lumikissat Ry, Joutsa 80 3. Jämsänjokilaakson Moottorikelkkakerho Ry, Jämsä 190 4. Konneveden UA, moottorikelkkajaos, Konnevesi 20 5. Kouheron kelkkailijat Ry, Karstula 110 6. Kuhmoisten Moottorikelkkakerho Ry, Kuhmoinen 100 7. Lumikiitäjät Ry, Jyväskylä 571 8. Läntisen Keski-Suomen Moottorikelkkailijat Ry, Keuruu 70 9. Pihtiputaan Kelkkailijat, Pihtipudas 20 10.Viitasaaren Lumikot Ry, Viitasaari 55 Em. moottorikelkkakerhot (pois lukien Joutsan ja Pihtiputaan kerhot) kuuluvat Keski- Suomen Lumikelkkakerhot ry nimiseen kattojärjestöön, joka perustettiin v.2001.

5 Reittejä ja uria Koko Suomessa virallisia reittejä sekä epävirallisia uria on Metsähallituksen antaman selvityksen mukaan 15.000 km. Keski-Suomessa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan virallista kelkkareittiä, mutta urien määrä on lähes 2000 km. Liikennemäärä Tilastoa tarkasta liikennemäärästä Keski-Suomessa ei ole saatavilla, koska asiasta ei ole olemassa tutkittua tietoa. Edellä esitettyihin kelkkamäärä ja urapituuslukuihin pohjautuen voi todeta, että maastossa tapahtuva kelkkailun liikennemäärä on merkittävä. Kelkkailuun liittyvä yritystoiminta Keski-Suomen Moottorikelkkareitistön esiselvityshankkeen (raportti 21.12.2001) mukaan suoranaisesti moottorikelkkailusta hyötyviä yrityksiä Keski-Suomessa on n. 110 kpl. Näitä ovat mm. huoltoasemat, kahvilat, ravintolat, hotellit, safariyritykset, luontomatkailuyritykset ja moottorikelkkakauppiaat. Välilliset vaikutukset ovat myös laajat. Safariyrittäjille kelkkailu on elinehto. Tälläkin hetkellä kelkkailusta hyötyvien yritysten lukumäärä on huomattava, vaikka varsinaista kelkkareitteihin tai urastoon liittyvää markkinointityötä on ollut vaikea tai lähes mahdoton suorittaa. Virallisten reittien puuttuessa urastot ovat muuttuneet vuosittain, koska pysyviä maankäyttöoikeuksia ei ole ollut. Urastojen ongelmia on selvitetty laajemmin esiselvitysraportissa 21.12.2001. Kelkkailun vaikutus luontomatkailuyritysten liikevaihtoon Keski-Suomen elinkeinotoiminnan kannalta on todettava, että tutkittua koko maakuntaa kattavaa tietoa yritysten liikevaihdosta, joka liittyy kelkkailuun, ei ole olemassa. Esiselvityshankkeen raporttia varten kysyttiin neljältä merkittävältä safariyrittäjältä kuinka paljon yritysten liikevaihtoon reittien saaminen voisi vaikuttaa. Seuraavassa lyhyesti eri yritysten vastaukset: - Varjolan maatilamatkailutila, Laukaa: Nykyistä paremmin hoidettu ja kattavampi kelkkareitistö/-urasto voisi mahdollistaa liikevaihdon kaksinkertaistamisen - Martin Safarit, Äänekoski: Liikevaihto olisi mahdollista kaksinkertaistaa hyvin hoidettujen kattavien reittien myötä - Kotapojat, Safariyritys, Suolahti: Liikevaihto muodostuu lähes kokonaan moottorikelkkasafarien järjestämisestä, reittien pysyvyys liiketoiminnalle on erittäin tärkeä - Lomakouhero, Karstula: Moottorikelkkailun myötä on ollut mahdollista pitää yritys toiminnassa tammikuussakin. Ennen safaritoimintaa yritys joutui pitämään tuolloin ovet suljettuina. Kelkkaurien pysyvyys on erittäin tärkeä.

6 Lisäksi 6.11.2002 suoritetun kyselyn vastauksia: - Himos Center, Jämsä: Virallisten kelkkareittien myötä pelkästään kelkkailuun kohdistuva liikevaihtoon voi odottaa noin 15 % lisäystä. - Majatalo Morva, Juokslahti: Virallisten kelkkareittien myötä liikevaihdon kaksinkertaistaminen on mahdollista - Rantapirtti, Koskenpää: Virallisten, turvallisten reittien saamisella on merkitystä ja varsinkin vuokrakelkkatoiminnan kehittämiseen hyvinkin merkittävä asia. Safaritoiminnan liiketaloudellista merkitystä kuvaa, että Keski-Suomessa peritty päiväsafarin hinta on 200 ja yöpymisen sisältävän vuorokausisafarin hinta on 315 /kelkkailija. Esimerkiksi Martin safarit järjestää kaudessa noin 60 retkeä, joissa osanottajia on ollut noin 700 henkeä. Kelkkailun muita talous- ja työllisyysvaikutuksia Kelkkakerhojen käytettävissä olevat varat ovat varsin pienet reittien hoidon järjestämiseksi. Suuruusluokkaa kuvaa, että esimerkiksi Lumikiitäjät Ry käyttää kuitenkin vuodessa noin 25.000 euroa urastonsa ylläpitoon. Konnevesi, Hankasalmi, Sumiainen -seudulla 1.5. - 30.9.2002 tehdyn tutkimuksen mukaan kelkkailija käytti keskimäärin 700 ajokaudessa moottorikelkkailuun ja Jyväskylän seudulla aktiivinen kerhon jäsen käyttää ajokaudessa noin 1.400 kelkkailuun. Työllisyyttä ajatellen maakunnallisesti kattavalla kelkkailureittien perustamisella on hyvin merkittävä työllistävä vaikutus. Kokonaiskustannuksista reitistön rakentamisissa yleensä on työhön kuluva osuus n. 2/3. Näin ollen voidaan arvioida, että suunnittelu- ja rakentamisaikaisen jakson työllistämisvaikutus olisi noin 70-80 htv ja reitistön valmistuttua hoidon työllisyysvaikutus olisi noin 10 htv vuodessa. 3. Moottorikelkkailureitistön tarve, mitoitus ja toteuttamisjärjestys Maantieteellisesti tarkasteltuna Keski-Suomi sijoittuu siihen osaa valtakuntaa, jossa talvella on riittävästi lunta, jotta moottorikelkkailu on mahdollista. Luminen kausi on kestoltaan merkittävä, 3-4 kk. Keski-Suomea ympäröivistä maakunnista tullaan kelkkailemaan maakuntaamme jos täällä on olemassa urat tai reitit, joita voidaan turvallisesti käyttää. Tällä hetkellä Keski-Suomessa ei vielä ole virallisia reittejä. Vaikka mittava uraverkosto onkin olemassa, sen hyödyntämistä ja siitä tiedottamista ei juurikaan voi tehdä, koska ei voida taata, että uralla voi turvallisesti ajaa (ks. esiselvityshanke 21.12.2001 kohta Uraverkoston keskeisiä ongelmia). Keski-Suomen eteläpuolella on rekisterissä noin 25.000 moottorikelkkaa. Keski-Suomi voisi olla vaihtoehto sille, että kelkkailija suuntaisi vuotuiselle safarimatkalle Keski-Suomeen esim. Lapin sijasta. Sillä seikalla, että kuljettava matka lähes puolittuisi, on varmaan merki-

7 tystä valittaessa talven safarimatkan kohdetta. Lähes jokaisessa Keski-Suomen kunnassa on olemassa kelkkaurasto, joka yhdistyy ympärillä oleviin kuntiin. Nykyinen urasto, pituudeltaan 1837 km, linkittää kunnat palveluineen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämän uraston muuttaminen kelkkailureiteiksi mahdollistaa liikkumisen maakunnan sisällä kunnasta toiseen. Kelkkailijan ei tarvitse keskeyttää ajoa ja nostaa kelkkaa trailerille viedäkseen ajokkinsa seuraavalle ajouralle. Tällä seikalla on merkitystä, koska kelkalla ajettavat matkaosuudet voivat olla jopa satoja kilometrejä päivässä. Reitistökokonaisuuden alustava mitoitus Tämän esiselvitystyön ohjausryhmän asettama tavoite on, että Keski-Suomeen tulisi saada koko maakuntaa käsittävä runkoreitistö, joka yhdistää kuntakeskukset ja maakunnan ulkopuoliset urat ja reitit toisiinsa. Aiemmin suoritetussa urakartoituksessa (esiselvityshanke 21.12.2001) päädyttiin tulokseen, että runkoreitistön pituus olisi noin 1195 km. Siinä määrässä jääosuuksien pituus on 214 km ja kustannusten kannalta oleellisemman maareitistön pituus o n noin 980 km. Reitityksen ulkopuolelle jäävän, mutta virallista reitistöä täydentävän uraston pituus on 642 km. Paikkakunnittaiset, esiselvityksen 21.12.2001 mukaiset määrät ovat seuraavat: EU:n 1 -tukialue: runkoreitti km (em. reitistä jäällä) muu urasto Pihtipudas 27 16 22 Kinnula 60 2 3 Viitasaari 109 14 26 Kivijärvi 35-18 Kyyjärvi 28 4 - Kannonkoski 32-18 Karstula 134 24 47 Pylkönmäki 26-36 Saarijärvi 100 36 30 YHTEENSÄ 1-alue 551 96 200 EU:n 2 -tukialue: Äänekoski 76 10 34 Suolahti 12-4 Sumiainen 18 7 56 Konnevesi 36 2 30 Uurainen 21 - - Multia 32 4 - Keuruu 33 2 10 Petäjävesi 24 5 - Laukaa 46 13 44 Hankasalmi 28 25 7 Jyväskylän mlk 70 16 12 Jyväskylä 10-12 Toivakka 17 14 -

8 Muurame 36 10 10 Korpilahti 31 1 12 Jämsänkoski 15-55 Jämsä 68 4 22 Kuhmoinen 33 3 24 Joutsa 16-90 Leivonmäki 22 2 20 YHTEENSÄ 2-alue 644 118 442 Alustavat reittilinjaukset on koottu erilliseen työkarttaan, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää. Tämän raportin liitteenä on sen pohjalta tehty yleissilmäyskartta. Alueittainen toteuttamisjärjestys Nykyään tilanne on se, että eri puolilla Keski-Suomea urien tekninen kunto vaihtelee melkoisesti johtuen pohjatöistä ja käyttäjämääristä. Käyttäjämääriä ajatellen paine on suurin Jyväskylän seudulla, jossa jo paikallisen kelkkakerhon jäsenmäärä on moninkertainen verrattuna muihin seuroihin. Jäseniä Lumikiitäjät Ry:ssä on 571 ja myös kerhoon kuulumattomien kelkkailijoiden määrä on moninkertainen muihin keskuksiin verrattuna. Ympäristöselvitystä Jyväskylän seudulla ei ole laadittu, joten samanaikaisesti kun reititystyö käynnistyisi, tulisi suorittaa ympäristöselvitys. Toinen painealue käyttäjien suhteen on Jämsän seutu. Siellä kelkkailijoiden lukumäärää kasvattavat merkittävästi turistikelkkailijat, jotka tulevat maakunnan ulkopuolelta. Myös siellä ympäristöselvitys tulisi aloittaa samalla kun reititystyötä käynnistetään. Pohjoisessa Keski-Suomessa kelkkaurien ympäristöselvitys on jo laadittu, joten reititystyö voidaan aloittaa nopeammin. Toteutusvastuun ottavan organisaation löydyttyä tarvitaan omarahoitusosuus ja päätökset muusta tukirahoituksesta. Koko Keski-Suomea ajatellen reititys voisi edetä osa-alueittain niin, että olisi 3-4 suuraluetta. Näin reitityshankkeet olisivat paremmin hallittavissa. Myös eri rahoitusmahdollisuuksien alueelliset ehdot voidaan ottaa huomioon. Alueryhmittelynä voisi olla esimerkiksi 1) Kaakkoisen Keski-Suomen ja Jyväskylän seutukunnat yhtenä, 2) Jämsän - Keuruun seutukunnat, 3) Äänekosken sekä 4) Viitasaaren - Saarijärven seutukunnat. 4. Maastoliikennelain määräyksiä sekä reittisuunnittelun vaatimuksista Maastoliikennelaki n:o 1710/1995 ja sen muutos 1018/1996 Moottorikelkkareitti, otteita luvun 3 säädöksistä: 14. Reitin pitäjänä voi toimia kunta, kuntayhtymä, valtio tai yhteisö taikka elinkeinonharjoittaja. Reitin pitäjän hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta.

9 15. Moottorikelkkareitin perustamiseksi on laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Reittisuunnitelmassa on osoitettava reitin kulku ja reittiin kuuluvat levähdys- ja huoltoalueet niin, että ne voidaan suunnitelman perusteella tarvittaessa merkitä maastoon. Suunnitelmassa on myös mainittava ne kiinteistöt, joiden kautta reitti tulisi kulkemaan. 16. Moottorikelkkareitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkareittiä ei saa perus taa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle huomattavaa haittaa. Moottorikelkkareitti voidaan perustaa riippumatta maa-alueen tai vesistöalueen omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maa-alueen omista jalle tai haltijalle eikä poronhoidolle huomattavaa haittaa. 18. Sopimukseen perustuva, pysyväksi tarkoitettu moottorikelkkareitti merkitään asianomaisen kiinteistön kohdalle kiinteistörekisteriin, jos reitin pitäjä sitä pyytää. Tällöin on suoritettava sopimukseen perustuva 17:ssä tarkoitettu reittitoimitus reitin sijainnin määrittämiseksi, edellä 16 :n 4 momentissa tarkoitettujen korvausten määräämiseksi sekä muiden sellaisten asioiden käsittelemiseksi, joihin sopimus antaa aihetta. 20. Reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkareitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa ajokunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaarantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Reittisuunnittelun vaatimuksista Reittisuunnitelman laatimisen aikana on tärkeää pitää yhteyttä maanomistajiin. Reittisuunnittelun aloittamisesta tulee tiedottaa lehdessä, jonka levikki kattaa koko maakunnan. Kuntatiedotteissa tulee kertoa suunnittelun tarkoitusperistä ja menettelytavoista. Koska on kyse olemassa olevan uran reitittämisestä, tulee maanomistajat kutsua kokouksiin, joissa tiedotetaan ja keskustellaan reittihankkeesta. Maanomistajille tulee lähettää karttakopio reitin alustavasta linjauksesta, selvitys suunnitelman kulusta ja käsittelyjärjestyksestä sekä esitys maankäyttösopimukseksi. Palautuskirjeellä maanomistajat voivat esittää mahdollisia muutoksia alustavaan reittilinjaukseen tai hyväksyä sen korvaussopimuksineen. Maanomistajilla ja kuntalaisilla on mahdollisuus suunnitelman nähtävänä pidon aikana jättää muistutus suunnitelman sisältöön. Päättäessään virallisen moottorikelkkareitin perustamisesta kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tarvitsee reittisuunnitelman, ilmoituksen siitä mikä taho toimii reitin pitäjänä, maanomistajien kanssa tehdyt maankäyttösopimukset sekä kartat, joista selviää reitin kulku huolto- ja levähdyspaikkoineen. Karttojen mittakaavan tulee olla 1:2 000 1:10 000. Kaavio maastoliikennelain mukaisesta menettelystä on tämän selvityksen liitteenä.

10 5. Käyttöoikeuden hankkiminen maapohjaan ja hinnoittelu Käyttöoikeussopimus tehdään maanomistajan ja reitin pitäjän kesken. Maastoliikennelaissa on määrätty, että reitin pitäjänä voi olla kunta, kuntayhtymä, valtio, yhteisö tai elinkeinonharjoittaja. Tällöin näiden tahojen edustaja on sopimuksen toinen osapuoli. Kun ajatuksena on perustaa koko maakuntaa kattava reitistö, kunnat tai kuntayhtymät tulisivat tällöin olemaan reitin pitäjiä. Näin muodoin tarkoituksen mukaista olisi, että kunnat suorittaisivat joko omana työnä maankäyttöoikeuden hankkimisen tai ostaisivat sen konsulttityönä. Maankäyttöoikeuden luovuttamisesta maanomistajalle maksetaan kertakorvaus. Korvauksia koskeva suositus on Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto Ry:n 1.5.2000 antamassa moottorikelkkareittejä koskevassa suosituksessa. Moottorikelkkailureitin korvausperusteet - kohdassa 1 mainitaan seuraavaa: Korvaukset moottorikelkkareitin aiheuttamista haitoista ja vahingoista määritetään tässä suosituksessa ja soveltuvin osin maanmittauslaitoksen julkaisussa - Korvaussuositukset kiinteistövahingoissa - annettujen periaatteiden ja korvaustaulukoiden mukaisesti. Korvaukset tulee määrittää kertakorvauksina. Myöhemmin ilmenevistä menetyksistä määritetään korvaukset erikseen. Korvaussummat maksaa reitin pitäjä. Maastopohjasta riippuen suosituksen mukainen kilometrikorvaus vaihtelee paljonkin. Joutomaalla korvaus on muutamia kymmeniä euroja kilometriltä, metsämaalla ja peltomailla korvaus voi nousta satoihinkin euroihin kilometriltä. Valtion tuen saaminen reittien toteuttamiseen ja ylläpitoon edellyttää, että maanomistajien kanssa tehdään riittävän pitkäaikaiset, noin 30 vuoden, maankäyttösopimukset. Reittitoimitukset tehdään ainakin tärkeimmille reitin osille ja jos sopimukseen ei muuten päästä. 6. Toteuttamisen ja ylläpidon järjestämisen periaatteet Toteuttamisperiaatteita Koko maakuntaa kattavaa reitistöä ajatellen on tarkoituksenmukaista, että hankkeen isännäksi, organisoijaksi ja käyntiin panevaksi osapuoleksi tulisi organisaatio, joka hallinnoi ja toimii koko maakunnassa. Keski-Suomen liiton maakuntahallitus esitti ympäristökeskukselle tätä vastuuta ympäristökeskuksen toimintasuunnitelmasta antamassaan lausunnossa. Käydyissä neuvotteluissa kävi ilmi, että ympäristökeskus ei Keski-Suomessa voi vastuuta ottaa. Ympäristökeskus vastaa maastoliikennelain noudattamisen valvonnasta ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Ympäristökeskus haluaa olla tiiviisti mukana moottorikelkkareittien suunnittelussa. Korvausta vastaan ympäristökeskus voi laatia raportteja kelkkailureittien läheisyydessä olevista luonto- ja ympäristöarvoista sekä osallistua reittien sijainnin GPS -paikannukseen. Tämän valmistelutyön yhteydessä ei löytynyt maakunnan kattavaa toimijaa, joka haluaisi ottaa vastuulleen koko Keski-Suomea käsittävän reitistön perustamisen. Jotta maakunnas-

11 sa toteutettavien reittihankkeiden yhtenäinen toteuttaminen kuitenkin turvattaisiin ja jotta hankkeet saisivat yhdenmukaisen käsittelyn hakiessaan rahoitusta, ohjausryhmä suosittaa, että maakuntahallitus perustaisi moottorikelkkailureittien toteuttamishankkeiden koordinaatioryhmän, jossa olisi edustettuina rahoittavat viranomaiset, kelkkakerhot ja matkailuyritykset. Maakunnallisen yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää, että hankkeet ovat mahdollisimman laaja-alaisia. Keski-Suomessa toteutus voisi tapahtua 3-4 seudullisena hankkeena. Siksi reitittämishankkeen toteuttajaksi tulee löytyä sopiva ylikunnallinen toimija. Tällainen voi olla mm. kunta naapurikuntien valtuutuksella, yhdistys, laaja-alaisena toimiva kelkkakerho tai elinkeinojen kehittämisyhtiö. Kuntien virkistysalueyhdistyksistä on yli kymmenvuotiset hyvät kokemukset. Voitaisiin ajatella, että nämä olemassa olevat yhdistykset tai Keski-Suomen kuntien perustamat uudet laaja-alaiset yhdistykset toteuttavat hankkeet ja myös vastaisivat reitistön ylläpidosta. Hankkeen fyysisen suunnittelun toteuttajana puolestaan voi toimia jokin suunnittelun asiantuntijaorganisaatio. Tällaisia tahoja voivat olla esim. Tieliikelaitos, Keski-Suomen Metsäkeskus, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutti, konsulttitoimistot, kunta, ympäristökeskus ja kelkkakerhoistakin löytynee suunnitteluosaamista. Reitistön ylläpito Reitistön hoito ja ylläpito aiheuttavat jatkuvia kuluja. Kunnan ympäristöviranomaisen reittipäätöksessä määrätään reitinpitäjä, joka on vastuussa reitin ajettavuudesta ja turvallisuudesta. Reitinpitäjä voi delegoida käytännön ylläpitotehtävät haluamalleen muulle sopimuskumppanille. Kun on kyse virallisesta maastoliikennelain tarkoittamasta reitistä, reitin käyttäjältä ts. kelkkailijalta ei voida periä käyttömaksua. Asia on ratkaistu muualla Suomessa, missä virallisia reittejä on, perustamalla ns. hoitopooleja. Niissä osakkaina ja rahoittajina ovat ao. kunnat sekä ne yritykset, jotka hyötyvät reitin olemassaolosta. Hoidon minimitasosta on määräys maastoliikennelaissa, muutoin hoitopoolit voivat itsenäisesti päättää varojen puitteissa hoidon tasosta. Myös Keski-Suomessa hoito voidaan järjestää niin, että perustetaan hoitopooleja. Koska etäisyydet ovat huomattavat, lähtökohtana voi olla seutukunnalliset tai laaja-alaiset poolit, esim. Jyväskylän seutu - Kaakonseutu, Jämsän seutu - Keuruun seutu, Äänekosken seutu ja Saarijärven seutu - Viitasaaren seutu. Saarijärven - Viitasaaren -seudulla toimii esim. Pohjoisen Keski-Suomen Virkistysalueyhdistys Ry, joka voisi hyvin toimia hoitopoolin hallinnoivana tahona kuntien, yritysten ja alueen kelkkakerhojen ollessa mahdollisia toimijatahoja. Mikäli valtakunnallinen kelkkavero tai -maksu toteutuu, on mahdollista, että nämä kertyneet varat palautetaan virallisten reittien kunnossapitoon. Näin ollen poolien rahoitusosuudet kevenisivät merkittävästi. 7. Kustannusarvio Keski-Suomen runkoreitistön 21.12.2001 esiselvityksessä ehdotettu reitistö on noin 980 km ilman jääosuuksia. Jääosuuksilla, joita on noin 214 km, varsinaista rakentamista ei tarvita ja kustannuksia syntyy lähinnä reittimerkinnöistä. Laskelmissa voidaan lähteä siitä, että

12 kustannukset syntyvät lähinnä maareiteiltä ja arvioon lisätään summa, joka tarvitaan jääosuuksien reittimerkintöihin. Kun olemassa olevaa urastoa muutetaan reitistöksi, kustannusarvio on oleellisesti pienempi kuin kokonaan uutta reitistöä toteutettaessa. Suurin säästö syntyy suunnittelun osalta (karkeasti arvioiden 50 % pienempi) kuin tilanteessa, jossa urastoa ei ole vielä olemassa. Sisä-Savossa (seitsemän kunnan alueella) saatiin juuri 4 metriä leveän reitistön rakentaminen päätökseen. Reitistön pituus oli 290 km, jossa maaosuus on 220 km. Reittikilometrin kokonaiskustannus vaihteli noin 1.850 ja 2.200 :n välillä maastosta riippuen. Kustannukseen vaikuttaa oleellisesti maapohjan laatu ja työstettävyys sekä ylityksien ja alituksien rakentaminen. Suunnittelun km-kustannukseksi tuli keskimäärin 500 ja maanomistajakorvauksiksi 150 /km. Yleispiirteistä kustannusarviota tehdessä otetaan reittikilometrin kustannukseksi uraa reitiksi muutettaessa edellä oleviin tietoihin viitaten 1.800 /km. Tällöin koko Keski-Suomen reitistön kustannusarvio on luokkaa 1,7 milj. euroa. Kun siihen lisätään jääosuusmerkinnät (300 /km), eräiden täysin uusien reittiosuuksien hieman korkeampi rakentamiskustannus sekä kustannusten ylitysvaraus (+15 %) päädytään karkeasti lukuun 2,1 milj. euroa. Eri puolilla Keski-Suomea kustannukset voivat vaihdella huomattavastikin. Hintaan vaikuttaa lisäksi viranomaisten reittitoimituksista perimät toimitusmaksut. Niitä voi alentaa hyvällä suunnittelulla ja reittien tarkalla GPS -paikannuksella. Kustannusten perinpohjainen selvittäminen on melko työläs ja aikaa vievä prosessi ja ne tarkentuvat hankesuunnittelun yhteydessä. Lisäksi on tärkeää, että jääalueet voitaisiin kiertää mahdollisuuksien mukaan. Jotta rahoituspäätökset saataisiin ripeästi, voitaisiin lähteä siltä pohjalta, että tätä arvioitua km-kustannusta käytetään pohjana. Kustannusarvio jakautuisi seuraavasti: Suunnittelu 333.000 340 /km Maanomistajakorvaukset 157.000 160 /km Rakentaminen 1.274.000 1.300 /km Yhteensä 1.764.000 1.800 /km + jääaluemerkinnät 65.000 300 /km + 15% kustannusylitysvaraus 270.000 Yhteensä 2.100.000 ========== Kuntakohtaisen kokonaiskustannuksen suuruusluokan saa selville kohdassa 3. olevien reittipituuksien ja edellä arvioidun kilometrikustannuksen perusteella. Reittien vuosittainen hoitokustannus riippuu hoidon tasosta eli lanauskertojen määrästä. Lapissa lanauskilometrin kertahinta vaihtelee 5-13 välillä ja Pohjanmaalla 6-10 välillä. Jos lanauskertoja olisi 16 kpl kaudessaan, jolloin 4 kk aikana lanaus suoritettaisiin kerran viikossa, tulisi kauden km-kustannukseksi 8,4 keskiarvolla 135 /km. Tällöin voidaan las-

13 kea, että vuosittainen hoitokustannus olisi noin 8 % perustamiskustannuksista. Koko reitistön hoitokustannus ilman jääalueita olisi noin 135.000 /v. Jääalueilla raskaita hoitokoneita voidaan käyttää vain vahvan jääpeitteen aikana. Toisaalta reittipohja ei siellä mene niin huo noon kuntoon kuin maaosuuksilla. 8. Rahoitusmahdollisuuksia Rahoitusmahdollisuudet on selvitetty eri osapuolille suoritetulla kyselyllä, eikä niiden yhteensovituksesta ole käyty yhteisiä neuvotteluita. Seuraavassa rahoitusta on tarkasteltu kelkkareittien toteuttamishankkeen eri vaiheiden näkökulmasta, koska rahoitusmahdollisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Käytännössä maksimaalisen rahoitustuen saamiseksi hanke saatetaan joutua toteuttamaan palasina, koska samaan hankkeeseen voi olla vaikeaa tai mahdotonta saada päällekkäistä rahoitusta eri lähteistä. Suunnittelu Keski-Suomen liiton lausunto 9.10.2002: Keski-Suomen liitto voi osallistua suunnitteluosion rahoitukseen joko Keski-Suomen kehittämisrahasto, EU:n tavoite 1 tai EU:n tavoite 2 ohjelman kautta. Rahoituksen hakijan omarahoitusosuuden on oltava vähintään 30 % (kunta tai yksityinen). Näin ollen Keski-Suomen liiton rahoitus suunnitteluosioon voi olla maksimissaan 70 %. Maanomistajakorvaukset Ympäristöministeriö / Pekka Tuunanen lausunnon (26.11.2002) mukaan ympäristöministeriö voi tukea budjetin puitteissa maapohjan hankkimista 30 % osuudella. Kuntien osuudeksi tulisi näin ollen vähintään 70 %. Rakentaminen Keski-Suomen liitto: Liitto ei voi rahoittaa investointeja alueohjelmien kautta (tav. 1 ja tav. 2). Omasta Keski- Suomen kehittämisrahastosta voidaan rahoittaa osa toteutuksen kuntarahasta, jos hanke nähdään maakunnallisesti merkittävänä. Tällöin rahaston osuus on 10-20 % kuntarahasta. Kehittämisrahastosta ei siis rahoiteta yksittäisten kuntien reittejä. Kehittämisrahaston käytöstä moottorikelkkareitteihin ei ole päätöstä, vaan se on tehtävä maakuntahallituksessa tapauskohtaisesti.

14 Keski-Suomen TE -keskuksen maaseutuosaston lausunto 15.10.2002: Reitistön rahoitus on ohjelmaperusteisen kehittämisen mukaan sovittu toteutettavaksi Keski-Suomen tavoite 1 toimenpidekokonaisuudessa 1.2 (EAKR) ja Keski-Suomen tavoite 2 ohjelman toimenpidekokonaisuudessa 5.3.2.(EAKR) EMOTR- rahoitusta koskeva lainsäädäntö mahdollistaa pienimuotoisten reitistöjen ja rakennelmien suunnittelun ja toteuttamisen. Lähtökohdaksi rahoituksen suuntaamisessa Keski-Suomessa on otettu, että elinkeinotoimintaa palvelevat pienehköt reittihankkeet voivat olla tuen kohteena. Hankkeiden tulee tukea matkailuyritysten ja -keskusten toimintaa. Toteutettavien hankkeiden osalta tulee olla määriteltynä selkeästi tarve, ympäristövaikutukset, ylläpito ja luvitukset. Keski-Suomen TE -keskuksen työvoimaosaston lausunto 5.12.2002: Tavoite 1-ohjelman puolella on mahdollisuuksia määrärahojen puolesta rahoittaa hanketta esim. ensi vuonna (2003), rahoitusprosentti voi olla 25-40 %. Hakemuksessa tulee esittää hankkeen työllisyysvaikutukset eli investointivaiheen aikaiset työpaikat / pysyvät uudet työpaikat / kasvusysäysvaikutukset. Tavoite-2-ohjelman mahdollisuudet ovat rajatummat: ko. ohjelmassa rahoitettavien hankkeiden tulee olla kuntien erikoistumisvalintojen mukaisia, kuntien tulisi myös itse arvioida mitä hankkeita haluavat EU-rahoituksella toteutettavan. Määrärahat ovat myös 2- ohjelmassa enemmän sidottuja, ts. sitoutumatonta rahaa ei ole kovin paljon käytettävissä (jo aiemmin suunnitteilla oleviin hankkeisiin on varauduttu). Ohjelmakauden loppupuoli on asia erikseen. Täysin kansalliset investointimäärärahat: Hankkeeseen voidaan hakea rahoitusta myös kansallisista määrärahoistamme, jolloin rahoitusprosentti yleisimmin on ollut 15-25 %. Länsi-Suomen lääninhallituksen lausunto: Harkinnanvaraisesti voidaan myöntää avustusta liikuntapaikkojen rakentamiseen määrärahojen puitteissa. Käytännössä avustuksen suuruus on ollut 20-25 % kustannuksista. Kun on kyse yli 700.000 euron hankkeesta, avustusta haetaan opetusministeriöstä suoraan. Maaseudun Kehittämisyhdistys Viisari Ry:n lausunto: Pohjoisen Keski-Suomen (tavoite1 alue) osalta on mahdollista saada Maaseudun Kehittämisyhdistys Viisari Ry:n rahoitusta hankkeelle siltä osin kun on kyse ulkoilureittien rakentamisesta, pois lukien moottorikäyttöisille kulkuneuvoille tarkoitetut reitit. Rakenteet, jotka palvelevat lumettomana aikana muita toimintoja, joissa ei ole kyse moottorikäyttöisistä välineistä, voi Viisari rahoittaa vaikka ne sitten olisivatkin lumisena aikana moottorikelkkareitistön käytössä.

15 Kuntien osuus: Rakennuskustannuksista kunnille jää 75-85 %, kun on kyse kansallisesta työllisyysperusteisesta rahoituksesta. EU-rahoituksen kyseessä ollessa kuntarahoitus on 60-75 %, kun alueena on 1-ohjelma-alue. Mahdollinen liikuntapaikkarakentamiseen liittyvä avustus ja Keski-Suomen kehittämisrahaston avustus alentavat tätä kuntien omarahoitusosuutta. Ylläpito Hoitopoolit Hoitopooleissa osakkaina ja rahoittajina ovat ao. kunnat, mahdollisesti kelkkakerhot sekä ne yritykset, jotka hyötyvät reitin olemassaolosta. Keski-Suomen ympäristökeskus Keski-Suomen ympäristökeskuksen ilmoituksen mukaan ympäristön hoidon ylläpitämiseksi tarkoitettuja määrärahoja, ns. YTY -rahaa, voidaan mahdollisesti käyttää reitistön hoidon yhtenä rahoitusmahdollisuutena. Ympäristöministeriö / kelkkailijat Mikäli valtakunnallinen kelkkavero tai -maksu toteutuu, on mahdollista, että nämä kertyneet varat palautetaan virallisten reittien kunnossapitoon. Näin ollen poolien rahoitusosuudet kevenisivät merkittävästi. 9. Moottorikelkkailureittien perustaminen - keskisuomalainen malli Tavoitteena on perustaa jo olemassa olevaan urastoon pohjautuva maastoliikennelain (3.13) mukainen koko maakunnan kattava moottorikelkkailureitistö, joka soveltuvin osin palvelee ulkoilulain tarkoittamana kesäajan ulkoilureittinä (esim. patikointi, pyöräily, maastoratsastus). Monikäyttöreitti on tärkeä siksi, että matkailu- ja virkistystoimintaa tapahtuu ympäri vuoden ja tässä yhteydessä samalla suunnittelulla, työllä, maankäyttösopimuksilla ja rahoituksilla saadaan sekä lumisen että lumettoman ajan aktiviteeteille reitit perustetuksi. Runkoreitistö yhdistyy maakunnan ulkopuolisiin uriin tai reitteihin ja yhdistää kuntakeskukset ja matkailuyrittäjät toisiinsa. Runkoreitistö tullaan sisällyttämään myös maakunta- ja kuntakaavoihin. Moottorikelkkareitistön tavoiteleveys on vähintään 4 metriä (tällöin reitin korvaus määritetään 6 m:n mukaan, jolloin 2 m leveät reunakaistat jäävät maanomistajan metsänkasvatuskäyttöön). Jääalueilla reitin leveyden tulee olla 10 metriä. Ulkoilureittien tavoiteleveys olisi vähintään 2 metriä. Maanomistajien ja reitinpitäjien kesken tehdään ensisijaisesti vapaaehtoiset, pysyvät tai

16 noin 30 vuoden aikaiset käyttöoikeussopimukset, jolloin turvataan valtion avustusten saaminen (valtionavustuslaki 688/2001). Kustannussäästön osalta on kannattavaa, että tutkitaan heti alkuvaiheessa reittitoimitusmahdollisuus, koska reittitoimitus on laitettava maastoliikennelain mukaan vireille vuoden kuluessa reittisuunnitelman hyväksymisestä. Reittitoimitukset tehdään kaikille tärkeimmille reitin osille ja jos sopimukseen ei muuten päästä. Maanomistajille maksettavat käyttöoikeuskorvaukset perustuvat MTK:n suositukseen. Muulle urastolle, joka täydentää virallista reitistöä, tulee saada vapaaehtoiset, pitkäaikaiset ja kirjalliset käyttöoikeussopimukset. Maakunnan kelkkailureitistö on syytä toteuttaa riittävän laaja-alaisina alueellisina hankkeina, joita maakunnassa voisi olla 3-4 kpl. Valmisteluryhmä esittää maakuntahallitukselle, että se perustaa näiden alueellisesti käynnistettävien reitistöhankkeiden rahoitusta ja tote u- tusta koordinoivaksi elimeksi moottorikelkkareitistön koordinaatioryhmän. Alueellisen reitittämishankkeen toteuttajana ja avustusten hakijana toimii sopiva ylikunnallinen yhteisö. Tällaisia voivat olla mm. virkistysalueyhdistys, yksittäinen kunta naapurikuntien valtuuttamana tai elinkeinojen kehittämisyhtiö. Hankerahoituksessa noudatetaan edellä kohdassa 8. Rahoitusmahdollisuuksista esitettyjä periaatteita. Käytännön suunnittelusta ja rakentamisesta vastaa sopiva suunnittelun asiantuntijaorganisaatio, joka toimii yhteistyössä kuntien ja kaupunkien ympäristöviranomaisten, Keski- Suomen ympäristökeskuksen sekä Keski-Suomen Lumikelkkakerhot ry:n kanssa. Tällaisia tahoja ovat esim. Tieliikelaitos, Keski-Suomen Metsäkeskus, Jyväskylän ammattikorkeakoulun Luonnonvarainstituutti, konsulttitoimistot, kunnat ja kelkkakerhoistakin voi sopivaa osaamista löytyä. Maakunnallisen runkoreitistön käyttöoikeuksien haltijaksi ja hallinnoijaksi, ts. reitin pitäjäksi, tulisivat ensisijaisesti kunnat. Koska kyseessä on ylikunnallinen palvelu, tehtävä voidaan antaa myös ylikunnalliselle kuntapohjaiselle taholle. Tällainen voi olla mm. kuntaomisteinen elinkeinojen kehittämisyhtiö, koska kyseessä on mitä suurimmassa määrin elinkeinojen edistämistyö. Keski-Suomen kunnat voivat myös perustaa yhden maakunnallisen yhdistyksen tai seutukunnallisia yhdistyksiä pitämään reitistöä. Olemassa olevat virkistysalueyhdistykset voivat tulla myös kysymykseen yhdistysten sääntöjen puitteissa. Reitistön hoitoa varten reitinpitäjät perustavat seutukunnalliset hoitopoolit ja päättävät hoitopoolien vastuullisista osapuolista ja hoitokustannusten jaosta. Eri kunnissa reittikilometrimäärät vaihtelevat huomattavasti. Näin ollen kuntien maksukyvyn kannalta on kohtuullista, että kunnille jäävä omarahoitusosuus jaetaan ko. hoitopooliin kuuluvien kuntien kesken painottaen reittipituuden lisäksi myös kunnan asukaslukumäärää.

17 LIITE 1 MAASTOLIIKENNELAIN MUKAINEN MENETTELY MOOTTORIKELKKAILUREITTIEN PERUSTAMISEKSI Tarve reitin rakentamiseen Reitinpitäjän laatima reittisuunnitelma Tiedotus esityksestä Viranomaisten lausunnot Kunnan ilmoitustaulu 14 vrk lehti-ilmoitus 14 vrk Ympäristönsuojeluviranomaisen päätös 14 vrk Asianomaisten lausunnot Oikaisuvaatimus Päätöksestä tiedottaminen 14 vrk + lehti 30 vrk Lainvoimainen suunnitelma Hallinto-oikeus Joko Tai Kirjallinen sopimus maanomistaja/ reitin pitäjä Reittitoimitus -haettava vuoden kuluessa reittisuunnitelman hyväksymisestä Merkitään ao. kiinteistön kohdalle kiinteistörekisteriin, jos reitin pitäjä pyytää Määritellään: - alueen rajat - kartta - kulku ja rajat maastoon tarpeellisilta osin - reitillä olevan aidan portti/veräjä - korvaukset 3 kk:n kuluessa - kiinteistörekisteriin merkitseminen

0